Stuttgartin kouluammuskelu

[Aizerbaidzan]

Asia etenee.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.sht ... 09/1188213

Saksalaisen koulusurmaajan isä käräjille - useita syytteitä
16.09.2010 16:10

Saksalaisen koulusurmaajan isä Joerg Kretschmer on joutunut käräjille aselain rikkomisesta. Samalla Stuttgartin oikeus käsittelee myös syytteet vammantuottamuksesta ja taposta. Mikäli isä todetaan syylliseksi, häntä saattaa odottaa useiden vuosien vankilatuomio.

Aikaisemmin toinen tuomioistuin on päättänyt, että isää ei voida syyttää ampuma-aserikosta vakavammista rikoksista.

Kretschmerin poika Tim ampui vuonna 2009 15 ihmistä sekä itsensä etelä-saksalaisessa Winnendenin kylässä. Ampumiset tehtiin isän 9-millimetrisellä Beretta-pistoolilla.

51-vuotias bisnesmies Kretschmer säilytti asettaan ladattuna sängyn vieressä murtovarkaiden varalta sen sijaan, että se olisi ollut lain mukaisesti lukkojen takana. Syyttäjän mukaan tämä virhe maksoi kolmen opettajan, yhdeksän oppilaan ja kolmen muun ihmisen hengen.

Kretschmerin lakimies on kertonut oikeudessa, että isä syyttää itseään siitä, ettei hän ymmärtänyt, miten häiriintynyt hänen lapsensa oli. Isä on myös joutunut psykiatriseen hoitoon ja hänellä on itsemurha-ajatuksia.

Oikeuden päätettäväksi jää nyt, miten laajasti isää voidaan syyttää hänen poikansa rikoksista. Istunto tulee olemaan hyvin suuri, sillä käsittelyssä kuullaan 40 todistajaa. Oikeuden lopullista päätöstä odotetaan tammikuuksi.

Winnendenin ampumavälikohtaus nosti Saksassa vaatimuksia aselain tiukentamiselle. Samoin väkivaltaiset pelit, esimerkiksi surmaajan pelaama "Counterstrike" halutaan kieltää.

(MTV3 - AFP)

[VoDKa]

Kretschmerin lakimies on kertonut oikeudessa, että isä syyttää itseään siitä, ettei hän ymmärtänyt, miten häiriintynyt hänen lapsensa oli. Isä on myös joutunut psykiatriseen hoitoon ja hänellä on itsemurha-ajatuksia.

Tässähän ei tietenkään asiaa ymmärtämättömän mielestä voi olla rangaistusta vielä kerrakseen, vaan pitää vielä tähän päälle saada ehdottomasti se vankilatuomio.

Pelkästään ne tunteet ja ajatukset, mitä herää vanhemmissa sen jälkeen kun oma jälkikasvu on päätynyt tälläiseen tai vastaavaan tekoon, on minusta jo ihan tarpeeksi (ellei siellä vanhemmissa ole juuri jotain täysin välinpitämättömiä, mahdollisesti aineen tai toisen kanssa läträäviä, joiden jälkikasvukin olisi pitänyt huostaanottaa jo aikaa sitten). Olen jossain määrin aika läheltä seurannut tilannetta ja elämän jatkumista melko pian tälläisen jälkeen ja se on ihan uskomatonta, miten se piina ei pääty vuosienkaan jälkeen, vaan jatkuu vain, mutta erilaisena. Vaikka voisi kuvitella, että äkkiseltään leimaantuminen tapahtuu vain ampujan kohdalla, mutta kyllä siinä leimaantuu ihan kaikki lähipiiristä ja perheestä. Ja sen myös annetaan näkyvä rankimman kautta, eikä anneta unohtua sitten millään.

Tuohan psykiatriseen hoitoon joutuminen ja itsemurha-ajatukset ovat käsittääkseni melko yleisiä vanhempien tuntemuksia näiden jälkeen. Samaa taisi tapahtua Suomessakin, mutta ainakin takuulla Harrisin ja Kleboldien perheessä heti tapahtuman jälkeen. (Muiden ammuskelijoiden perheistä ei ole niinkään mediassa kirjoiteltu. Kazmierczakin isää oli yritetty haastatella, mutta korkeahkon ikänsä vuoksi häntä vaadittiin jättämään rauhaan.) Ja ei sinällänsä ihme, kun omaa maailmaa järkytetään perheen sisäpiiristä päin ja rankimman kautta; se suloisena pidetty pikkulapsi jonka kasvua on seurannut autiopaikalta kasvaakin jossain vaiheessa niin isoksi, että alkaa hautomaan ihan oikeaa kostoa (eikä vain hiekkalapion varastamista) ja päätyy tappamaan ihmisiä, joiden kanssa on tekemistä. Samaan aikaan kun kamppailet suruntunteen kanssa menetettyäsi lapsesi, sinun pitäisi yrittää piilotella ja vältellä median täsmäiskuja. Kaikki mitä olet ikinä tehnyt pitää miettiä uusiksi ja mikäli jotain materiaalia on saatavilla, se pitää yrittää samalla hetkellä kiskoa pois näkyviltä, saadaksesi pitää oman rauhasi. Pekan vanhemmillahan oli molemmilla jonkinlaiset sivut netissä ja nekin käytiin läpi nettidekkareiden ja murolaisten toimesta suurennuslasin kanssa ja pidettiin kaikkea sieltä löytyvää selkeänä merkkinä milloin mistäkin, yleensä aina pahasta. Yhteisöt ja ihmiset alkavat kääntymään vastaan heti kun mahdollista, koska myös perheeseen kuuluvia ihmisiä pidetään sekaisin olevina ja huonoina ihmisinä, joiden kasvatustyylin tai ihan minkä takia lapsista kasvaa tälläisiä, kouluammuskelijoita. Harrisin ja Kleboldin tapauksessa jonkinlainen onni oli, että vanhemmat tunsivat toisensa jo reilusti ennen Columbinen koulusurmia, jolloin he pystyivät tapahtuneen jälkeen hakemaan turvaa toisistaan, puhumaan sellaisen kanssa, joka on kokenut ihan saman, käynyt läpi lapsen menetyksen ja johon voi varmuudella luottaa - samassa veneessä kun kuitenkin oltiin. Ymmärtääkseni vanhemmat ovat yhä yhteyksissä toisiinsa tänäkin päivänä ja erityisesti poikien äidit ovat hyviä ystäviä keskenään.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten hyvin apua on tarjottu Saksassa ammuskelijan isälle ja perheelle. Suomessa tuo tekijän omaisten rooli on aika heikoilla ymmärtääkseni ja apua kyllä tarjotaan vauhdilla niille, jotka ovat omaisensa näissä iskuissa menettäneet tai olleet paikalla sitä todistamassa. Tekijän omaiset sen sijaan jätetään helposti yksin kärsimään ja ensimmäinen kosketus koko tapahtumaan voi olla se KRP, joka hyökkää oven taakse raidaamaan asuntoa ja viemään koko konkkaronkkaa mukanaan ilman, että vanhemmilla välttämättä on vielä tässä vaiheessa ihan suurtakaan käsitystä siitä, mitä oikein on tapahtunut ja missä. Vielä paremmassa tapauksessa se tieto tulee toimittajien kautta, jos sattuu asumaan semmoisella alueella, minne toimittajien on helppo päästä hetkessä.

[Norsula]

Olisi mielenkiintoista tietää, miten hyvin apua on tarjottu Saksassa ammuskelijan isälle ja perheelle. Suomessa tuo tekijän omaisten rooli on aika heikoilla ymmärtääkseni ja apua kyllä tarjotaan vauhdilla niille, jotka ovat omaisensa näissä iskuissa menettäneet tai olleet paikalla sitä todistamassa.

Tuo on sinänsä aika jännä, koska ainakin itselläni tällaisissa tapauksissa ensimmäiset ajatukset ovat koskeneet melken aina sitä, miltähän tekijän perheestä nyt tuntuu. Tai sitten vika on minussa.

[VoDKa]

]Tuo on sinänsä aika jännä, koska ainakin itselläni tällaisissa tapauksissa ensimmäiset ajatukset ovat koskeneet melken aina sitä, miltähän tekijän perheestä nyt tuntuu. Tai sitten vika on minussa.

Olen samaa mieltä. Tekijän perhe ja lähipiiri joutuu kuitenkin sellaisen höykytyksen alle heti kun tekijän henkilöllisyys selviää, että olisi syytäkin olla huolissaan heidän jaksamisestaan ja kykenemisestään jatkaa elämäänsä heti tapahtuneen jälkeen. Kuten aiemmassa viestissä kirjoitin, itsemurhan riski erityisesti tekijän vanhemmilla on äärettömän suuri tämän jälkeen, kun media ja yleisö yleensä vielä hengittävät niskaan ja painostavat näitä ihmisiä siinä joutessaan. Keskustelupalstat täyttyvät viesteistä, joissa sekä tekijää, että usein myös heidän perhettään käsitellään ei-niin-mukavin sanakääntein ja yleisen mielipiteen annetaan myös näkyä ja kuulua ihan asianomaisten korviin asti. Ja samaan aikkaan pitäisi jaksaa istua siellä kuulusteluissa, miettiä kaikkea mitä lähiaikoina on tapahtunut ja yrittää muistaa ihan mitättömänkin tuntuisia pikkuasioita, joista kuulustelija voi kuvitella olevan jotain hyötyä asian tiimoilta.

Enkä tällä nyt vähättele yhtään ns. uhrien omaisia, Jokelankin aikaan taisi joku heistä tehdä itsemurhan hyppäämällä junan alle jonkin aikaa itse ammuskelun jälkeen. Kyllä, varmasti elämä on rankkaa silläkin puolella, mutta sen suremistyön keskellä kun vielä asunto myllätään, oman lapsen menneisyys, tavarat, asiat ja pienetkin yksityiskohdat ongitaan ylös, joudutaan silmätikuksi ja joudutaan ravaamaan viranomaisten luona harva se hetki (ja yritetään itse hankkia sitä apua siinä samalla), on se maailma ihan erilainen. Kaikki se pitäisi jaksaa kunnialla sen sijaan, että voitaisiin vain keskittyä suremaan menetettyä omaista ja hoitamaan tälle hautajaiset.

[VoDKa]

Kouluampujan isä sai tuomion poikansa teosta
Torstai 10.2.2011 klo 15.17

Saksalaisen kouluampujan isä on tuomittu vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen poikansa teon vuoksi.

Oikeus katsoi 52-vuotiaan liikemiehen syyllistyneen tappoon ja ampuma-aselakien rikkomiseen. Poika käytti isänsä pistoolia ampuessaan 15 ihmistä Winnendenin kaupungissa Etelä-Saksassa vuonna 2009. Ampumiset alkoivat surmaajan entisestä koulusta.

Murtovarkaita pelkäävä isä säilytti asettaan vuoteensa vieressä eikä lukkojen takana, kuten Saksan laki vaatii.

Nuorukainen ampui murhien jälkeen itsensä.

[Norsula]

^Siis tuliko isälle tuomio nyt poikansa teon vuoksi, kuten jutussa lukee vai vastuuttomasta aseen säilyttämisestä? Siinä on kuitenkin vissi ero, kuten on virkavirheellä ja kuolemantuottamuksillakin.

[VoDKa]

^Siis tuliko isälle tuomio nyt poikansa teon vuoksi, kuten jutussa lukee vai vastuuttomasta aseen säilyttämisestä? Siinä on kuitenkin vissi ero, kuten on virkavirheellä ja kuolemantuottamuksillakin.

Pojan teoista, kyllä. Sekä varmaan myös aseen vastuuttomasta säilyttämisestä. Ainahan noita on teorisoitu, että voiko toisen teoista syyttää toista ja ainakin Saksassa näemmä voi.

Itse tuomiohan on ihan minimaalinen, onneksi, mutta silti hätkähdyttävä.

[Aizerbaidzan]

http://www.hs.fi/ulkomaat/Kouluampujan+ ... 5644289478

Kouluampujan isälle ehdollinen vankeustuomio

1.2.2013 22:07

STT–AFP

Saksassa oikeusistuin on tuominnut kouluampujan isän puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen. 54-vuotias liikemies sai perjantaina tuomion taposta ja aselakien rikkomisesta.

Oikeus lievensi muutamalla kuukaudella miehelle aiemmin langettua tuomiota.

Entiseen kouluunsa hyökännyt nuorukainen ampui vuonna 2009 Etelä-Saksassa 15 ihmistä ja lopulta itsensä. Joukkomurhassa Winnendenin kaupungissa kuoli yhdeksän oppilasta, kolme opettajaa ja kolme sivullista.

Poika käytti isänsä asetta, jota tämä oli säilyttänyt vuoteensa vieressä murtovarkauksien pelossa.