Ulfia pidettiin outona sekä koulussa että myöhemmin työpaikalla. Hän oli syntynyt Höörissa, mutta perhe muuttanut Hörbyiin kun poika oli nelivuotias. Hän ei tykännyt koulusta, ja oli sitä mieltä että kaikki ovat häntä vastaan, lopulta koulu jäikin kesken.
Koulussa häntä kiusattiin ja häntä pidettiin erakkona, hän leikki itsekseen.
Hänen lapsuus oli vaikea, hän karkasi usein kotoa.
Hän on ollut ainakin pariin otteeseen psykiatrisessa hoidossa.
Ulf ei koskaan suoraan myöntänyt syyllisyyttään surmiin, hän sanoi kuulusteluissa että joko hän ei muista tai hän kiisti.
Molemmat uhrit surmasi Olssson kotona, hän asui yksin, oli surmien aikana 37 vuotias, hänen seurassa oli aina koira,
hän oli noin vuoden verran merellä, jolloin hän kertoi että oli tappanut miehen Aasiassa, kukaan ei tiennyt oliko tämä totta vai tarua.
Helenan hän sieppasi kadulta, hän kidutti 10 vuotiasta useita päiviä, raiskasi häntä toistuvasti, tyttö joutui olemaan ilman ruokaa ja vettä.
Jannican katoamisen aikana ystävä näki, kun tämä nousi mustan Volvon kyytiin.
Kuski oli ilmeisesti mies, jota Jannica oli tapaillut muutaman kerran, Jannican tiedettiin työskentelevän ns maksullisena naisena Malmössa, hän käytti myös huumeita.
Kaksi vuotta surmien jälkeen puhelin soi tutkinnanjohtajan Alf Anderssonin kotona, puhelimessa oli mies joka tunnusti surmat. Puhelu soitettiin puhelinkopista lähellä malmön rautatieasemaa.
"Olin niin yksinäinen", mies sanoo motiivikseen. "Helena vaan sattui olemaan siinä paikassa ja Jannican surmasin raivonpuuskassa, sillä tulin vihaiseksi hänelle, kuristin heitä ensin".
Hän sanoo soittavansa seuraavana päivänä uudestaan,muttei soita enää
Vasta 13 vuoden päästä mies ottaa uudelleen yhteyttä, hän lähettää tutkinnanjohtajalle CDn jossa on tunnustus: olin yksinäinen, surmasin tämän tytön ja naisen. Levyllä on myös kuvia Helenasta.
Poliisi myöhemmin selvittää että CD-levykkeen on tehty Olssonin koneella
- Ekblad löytöpaikka.jpg (79 KiB) Katsottu 4031 kertaa
Jannican ruumiin löytöpaikka.
Vuonna 2004 hän soittaa myös pari puhelua poliisitutkijalle, kyseessä ei ole tutkinnanjohtaja, mutta samaniminen eläkkeellä oleva poliisi ja tunnusta surmat anonyymisti.
Vuonna 2002 joku työkaveri oli antanut poliisille vihjeen hänestä, mutta tämä ei johtanut mihinkään
80 luvulla Olsson oli kahdesti naimisissa, molemmat liitot päätyivät eroon.
Noin vuosi surmien jälkeen Olsson myy pois mökkinsä Höör'ssa ja muutti Vimmerby:iin naisen kanssa joka odotti hänen lasta. Pian nainen katosi lapsen kanssa ja pariskunnan talo poltettiin joko Olssonin tai hänen vaimonsa toimesta.
Olssonia epäiltiin myös useista tuhopoltoista Vimmerbyssa 1994.
Noin tunti enne itsemurhaa Olsson kirjoitti, että hänellä ei ole enää syytä elää.
Hän myös kiistää syyllisyytensä surmiin.
http://www.kvp.se/nyheter/1.149184/expr ... len-mannen
Mielestäni mies oli psykopaatti, mutta ei mielisairas.
Yhteydenotot poliisille, lehtileikkeet kotona viittavat huomiohakuisuuteen, joka on tyypillistä psykopaateille. tuhopoltot jne
Poliisitutkinta on tässä tapauksessa ollut erittäin saamatonta..
Tutkinnanjohtaja Per-Åke Åkesson kuvaili tänään lehdessä Ollsonin itsemurhaa 'traagiseksi'
Hänen itsemurha on imo julkisuustemppu, jolloin hän haluaa sympatiapisteitä; hän on uhri joka jäi oikeuslaitoksen hampaisiin, eikä murhaaja.
Kuva ja teksti olivat pudonneet. Palautettu
-NILS-
