Moorhousenkatu 3:ssa sijaitseva talo on Australian oma kauhujen talo. Se oli ylivoimaisesti kadun huonokuntoisin talo, puutarha oli huonosti hoidettu ja talo tarvitsi kipeästi itselleen uuden maalipinnan. Moorhousenkatu 3 toimi Catherine (23.5.1951.) ja David Birnien (16.2.1951) lemmenpesänä, kidutuskammiona ja tappopaikkana. Tapahtuma-aikaan David ja Catherine olivat 35-vuotiaita. Siirtykäämme vuoteen 1986.
Uhrit
Birniet eivät olleet tarkkoja siitä, kenen hengen he riistivät. Kunhan uhri oli nainen. Iältään uhrit olivat 15-31-vuotiaita. Kun Birniet halusivat tappaa, he ajelivat Perthin ympäristössä ja ottivat kyytiinsä liftareita tai tyttöjä, jotka muusta syystä tarvitsivat kyytiä.
Uhrit eivät osanneet epäillä mitään ennen kuin oli liian myöhäistä. Heidät vietiin takaisin Moorhousenkadun taloon, jossa Birniet toteuttivat seksuaalisia fantasioitaan, jonka jälkeen heidät murhattiin. Parhaassa tapauksessa uhri sai yliannostuksen unilääkkeitä, jonka jälkeen hänet kuristettiin. Pahimmassa tapauksessa uhri joko puukotettiin tai hakattiin kirveellä kuoliaaksi näiden istuessa haudoissaan metsässä Perthin ulkopuolella.
Marraskuun 5. päivänä armon vuonna 1986 ylikonstaapeli (toim. huom. Detective Sergeant vastaa ilmeisesti ylikonstaapelia?) Paul Ferguson oli varma, että Perthin alueella riehuu sarjamurhaaja, kun 21-vuotias Denise Brown ilmoitettiin kadonneeksi. Denise oli neljäs kadonnut nuori nainen 27 päivän sisällä. Perthissä ei sellaista usein tapahdu. Kaikki kadonneet naiset tulivat hyvistä kotiolosuhteista ja oli erittäin epätodennäköistä, että yksikään heistä katoaisi ilman mitään hyvään syytä, saati että kaikki ilman syytä. Ferguson eliminoi mahdolliset yhteydet salaisiin poikaystäviin, naimisissa oleviin rakastajiin ja salattuihin huumeongelmiin, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa naisten katoamisen. Mitään ei selvinnyt.
Tutkinta
Fergusonin vaisto, vuosien kokemuksen tuloksena, sanoi, että Perthissä oli sarjamurhaaja irti. Sarjamurhaaja, jolla oli voimaa kaapata nuoria naisia ja saada heidät katoamaan. Fergusonia mietitytti eniten se, että kaksi naisista ei ollut kokonaan kadonnut. Heidän ystävänsä ja sukulaisensa olivat saaneet kirjeitä ja puhelinsoittoja heiltä sen jälkeen, kun heidät oli ilmoitettu kadonneiksi. Viisitoistavuotias Susannah Candy oli lähettänyt kaksi kirjettä vanhemmilleen, toisen Perthistä ja toisen Fremantlen satamasta kahden viikon sisään hänen katoamisestaan. Molemmissa kirjeissä Susannah kertoi olevansa kunnossa ja palaavansa kotiin pian. Denise Brown sen sijaan oli soittanut ystävälleen päivä katoamisensa jälkeen ja kertonut kaiken olevan hyvin. Tämän jälkeen kummastakaan ei oltu kuultu.
Ferguson konsultoi entistä CIB:n (toim.huom. http://en.wikipedia.org/wiki/Criminal_I ... ion_Branch -ko? ) pomoa Bill Neilsonia, joka oli samaa mieltä sarjamurhaajateoriasta. Bill oli useissa Austraaliaa kuohuttaneissa tapauksissa ollut tutkinnanjohtajana, kuten Eric Cooken tapauksessa, joka oli tappanut 6 ihmistä 60-luvulla.
Marraskuun 10. päivänä, viisi päivää Denise Brownin katoamisen jälkeen, Ferguson ja hänen parinsa Vince Katich tutkivat johtolankoja Denisen katoamisen osalta, kun he saivat haluamansa. Poliisiradiosta kerrottiin, että puolialaston nuori nainen oli juuri nähty horjahtelevan Willagee-lähiön pienessä ostoskeskuksessa ja hänet oli viety asemalle. Ferguson ja Katich lähtivät munaravia poliisiasemalle luullen, että heitä odottaa siellä Denise Brown. Sen sijaan, paikalla oli 16-vuotias tyttö, joka kertoi heille uskomattoman tarinan.
Pelästynyt teini kertoi, että hänet oli kidnapattu puukolla uhaten pariskunnan toimesta, jotka olivat kyselleet häneltä ajo-ohjeita. Hänet oli sen jälkeen viety Willageessa sijaitsevaan taloon, jossa hänet riisuttiin alasti ja kahlittiin sänkyyn. Mies raiskasi hänet useita kertoja naisen katsellessa vierestä. Pariskunta oli keskustellut kokaiinin piikittämisestä miehen peniksen päähän. Seuraavana aamuna miehen lähdettyä töihin, nainen oli vapauttanut tytön kahleista ja pakottanut hänet ilmoittamaan puhelimitse vanhemmilleen kaiken olevan kunnossa. Hän oli tarpeeksi neuvokas hoksaamaan puhelinnumeron mistä soitti ja painamaan sen mieleensä. Kun nainen lähti huoneesta avaamaan ovea, tyttö löysi avoimen ikkunan ja pakeni. Hän antoi poliiseille täydet tuntomerkit hyökkääjistä sekä heidän puhelinnumeron ja osoitteen.
Kun tyttö oli kertonut puhelinsoitosta Fergusonille ja Katichille, he alkoivat epäillä pariskuntaa myös Susannahin ja Denisen kaappaamisesta. He myös pohtivat, että pariskunta tuskin olisi jättänyt tätä tyttöä eloon, jos tytön oli annettu nähdä heidän kasvonsa. Jos näin oli, Catherine ja David olivat todennäköisesti tappaneet jo, ehkä useitakin.
Tyttö johdatti poliisit Moorhousenkadulle, sotkuisen talon eteen. Ylikonstaapelit parkkeerasivat pakettiautonsa tielle ja odottelivat pariskunnan saapuvan kotiin. Ensin saapui Catherine Birnie, joka oli hermostuneen näköinen. Hänet pidätettiin ja hän kertoi mistä Davidin löytäisi. David noudettiin työpaikaltaan muutaman minuutin kuluttua.
Birniet kielsivät voimakkaasti tytön syytökset. He väittivät, että tyttö oli halunnut juhlia ja lähti heidän mukaansa, koska pariskunnalla oli marijuanaa. Birnie myönsi harrastaneensa 16-vuotiaan kanssa seksiä, mutta kielsi raiskanneensa häntä. Kotietsinnässä talosta löytyi tytön laukku sekä tupakka-aski, jonka tyttö oli neuvokkaasti piilottanut sisäkattoon todisteena siitä, että hän oli ollut siellä. Todisteet raiskauksesta olivat erittäin vähissä, eikä tutkijoilla ollut mitään, millä yhdistää Birnien pariskuntaa muihin kadonneisiin tyttöihin. Ferguson ja Katich tarvitsivat tunnustuksen, joten he alkoivat prässäämään pariskuntaa voimakkaasti kysymyksillään, toivoen että toinen murtuisi ja myöntäisi. Muutoin olisi vain sana vastaan sanaa. Ferguson ja Katich kuulustelivat pariskuntaa erikseen ja lopulta David murtui. Katich sanoi Birnielle seitsemän aikaan illalla: "On tulossa pimeä, meidän on parasta hakea lapiot ja kaivaa heidät ylös." Birnie vastasi: "Okei, heitä on neljä".
Uhrien löytö
Catherine murtui kuulusteluissa heti kuultuaan Davidin murtuneen. He veivät poliisit haudattujen tyttöjen luokse kaupungin ulkopuolelle. David vaikutti erittäin helpottuneelta ja jutteli mukavia poliisien kanssa ohjatessaan heitä samalla metsän siimekseen. Noin 400 metriä kuljettuaan tieltä metsään, David pyysi poliiseja pysähtymään ja näytti pientä hiekkapinoa. Sen alta löytyi Denise Brown.
Seuraava uhri oli puolen tunnin kävelymatkan päässä, 22-vuotias Mary Frances Neilson (toim. huom. en löytänyt tietoa onko sukua Billille), joka oli ollut kateissa 6. lokakuuta lähtien. Kilometri pientä polkua pitkin ja David osoitti seuraavan uhrin paikan. Haudasta kaivettiin Susannah Candy. Ylikonstaapeli Katich ihmetteli, ettei kumpikaan David tai Catherine näyttänyt minkäänlaisia tunteita, kun ruumiita kaivettiin. Ainoa tunne, mikä ehkä pariskunnasta paistoi, oli nautinto siitä, että saivat olla huomion keskipisteenä. Catherine ilmoitti seuraavaksi olevansa hänen vuoronsa näyttää ruumiin paikka. Haudasta löytyi 31-vuotias Noelene Patterson, jonka he olivat kidnapanneet ja murhanneet 30. lokakuuta. Catherine sylki Noelenen haudalle ja kertoi, ettei ollut pitänyt hänestä. Hän oli ylpeä Noelenen kuolemasta.
Tarinamme Bonnie & Clyde
Catherine BirnieCatherine Birnie oli kuuden lapsen äiti, joka oli hulluna David Birnieen ja olisi tehnyt mitä vain hänen puolestaan. Hän oli jopa valmis tekemään itsemurhan Davidin puolesta. David oli kiintynyt yhteen uhreista enemmän kuin Catherine toivoi, jolloin hän oli kääntänyt puukon itseään kohti ja kertonut tappavansa itsensä, jos David rakastuu keneenkään muuhun. Catherinen lapsuuteen kuului suuri tragedia, kun hänen äitinsä kuoli 10 kuukautta Cathyn syntymän jälkeen. Tämän jälkeen hänet otti huostaan isovanhemmat, sillä Cathyn isä asui Etelä-Afrikassa. Catherinen nuoruudesta on osattu kertoa, että hän halusi vain ja ainoastaan sitä, että häntä rakastettaisiin. Hänellä ei myöskään ollut montaa ystävää.
David BirnieDavid Birnie sen sijaan oli aivan toisesta puusta veistetty. Hän teki hissiliikettä vankilan ja vapauden välillä, mutta kukaan ei olisi osannut arvata häntä murhaajaksi. David oli kuuden lapsen perheestä vanhin. Hänen vanhempansa olivat kroonisia alkoholisteja ja David vierailikin useasti eri laitoksissa hoidossa, vanhempien astuttua korkin päälle. Murhien aikaan Davidin äiti oli luovuttanut elämänsä. Hän asui erittäin törkyisessä yksiössä, eikä muistanut kuulusteluissa nähneensä vanhimpaa poikaansa vuosiin. Davidin isä kuoli 1986 pitkän sairauden uuvuttamana.
Catherine ja David tutustuivat toisiinsa jo pieninä, kun heidän perheensä asuivat vierekkäin. Catherine lähti muualle kouluun, mutta he tapasivat uudelleen parikymppisinä. Davidilla oli jo pitkä lista nuorena tehtyjä rikoksia. Pian he ajautuivat rikoksien maailmaan. 11. kesäkuuta 1969 David ja Catherine tunnustivat yksitoista syytettä, enimmäkseen murtovarkauksia. Catherine selvisi ehdollisella, mutta David vietti vankilassa 9 kuukautta. Yhdeksäs heinäkuuta heidät tuomittiin kahdeksasta muusta murtovarkaudesta. David sai 3 vuotta lisää tuomioonsa ja Catherine 4 vuotta ehdolliseensa. 21. kesäkuuta 1970 David karkasi vankilasta ja 19 päivän aikana he syyllistyivät 53 murtovarkaukseen. Catherine sanoi tietäneensä, että tekee väärin, mutta ei voinut tunteilleen mitään. David sai näistä varkauksista 2½ vuotta lisää vankilaa ja Catherine kuusi kuukautta.
Tuomion kärsittyään Catherine muutti Fremantleen. Siellä hän tapasi Donald McLaughlanin, rakastui häneen ja meni naimisiin toukokuun lopussa 1972. Tämän jälkeen hän sai ensimmäisen lapsensa. Donny sai nimensä isänsä mukaan, mutta iloa ei kestänyt kauaa. Donny kuoli auto-onnettomuudessa vain 7 kuukauden ikäisenä. Avioliittokaan ei kulkenut onnellisissa merkeissä, Catherinella oli ikävä Davidia. 1983 Catherine sai tarpeekseen kuuden lapsen ja työttömän miehen ylläpitämisestä ja lähti kodista. Hän oli tapaillut Davidia jo parin vuoden ajan ja muutti suoraan hänen luokseen. He eivät koskaan menneet naimisiin, mutta Cathy vaihtoi sukunimensä Birnieksi.
Birnien talous ei ollut aivan normaali. Davidin seksuaaliset halut olivat loputtomat. James Birnie, Davidin nuorempi veli, asui pariskunnan luona hetken aikaa päästyään vankilasta alaikäisen seksuaalisesta koskettelusta. Hän kertoi toimittajalle: "Kun pääsin vankilasta, minulla ei ollut paikkaa mihin mennä. Olin hakannut äitini ja hän oli hakenut minulle lähestymiskieltoa. David ja Catherine antoivat minun asua heillään, mutta he eivät olleet iloisia siitä. David sanoi useasti, että tappaa minut jos en käyttäydy." James kertoi myös, että Davidilla ei ollut juurikaan ystäviä ja hän piti perverssistä seksistä sekä omisti ison pornokokoelman. David myös työnsi neuloja penikseensä ja seksikertoja oli 4-5 kertaa päivässä.
Surmat
Birniet olivat kokeilleet sängyssä kaikkea ja tarvitsivat hieman uutta potkua sänkykamariin. He keskustelivat kidnappauksesta ja raiskauksesta. David kertoi Catherinelle, että Cathy saisi uskomattomia orgasmeja, jos näkisi Davidin raiskaavan sidotun naisen. Catherine uskoi häntä. Ensimmäinen mahdollisuus tuli 6. lokakuuta, kun 22-vuotias Mary Neilson tuli ostamaan Davidilta autonrenkaita. He olivat jutelleet aiheesta jo töissä ja David oli pyytänyt Marya käymään hänen luonaan myöhemmin iltapäivällä. Maryn astuttua sisään hänet kahlittiin, raiskattiin useasti ja loppujen lopuksi vietiin Gleneaglesin kansallispuistoon, missä David raiskasi hänet uudelleen ja kuristi hänet nailonköydellä.
Mary NeilsonToinen surma tapahtui kaksi viikkoa myöhemmin, kun he kidnappasivat liftaamassa olleen Susannah Candyn. Susannah oli hyvästä perheestä, joten Birniet pakottivat hänet lähettämään kaksi kirjettä vanhemmilleen kertoen olevansa kunnossa. Susannah pakotettiin puukolla uhattuna Birnien asuntoon, jossa hänet kahlittiin ja raiskattiin. Kun David oli tehnyt oman osuutensa, hän pyysi Catherinea todistamaan rakkautensa häntä kohtaan. Catherine kuristi Susannahin syötettyään hänelle yliannostuksen unilääkkeitä. Catherinelta kysyttäessä, miksi hän teki sen, hän vastasi: "Halusin tietää kuinka vahva olisin oikeasti. En tuntenut mitään. Olin valmis seuraamaan Davidia kuolemaan asti ja tekemään kaiken saadakseni hänet tyytyväiseksi."
Marraskuun 1. päivä he ottivat kyytiin 31-vuotiaan Noelene Pattersonin. Noelenelta oli loppunut bensiini ja Birniet tarjosivat auttavaa kättänsä. Autoon päästyään, hänen kurkulleen työnnettiin puukko, hänet vietiin kauhujen taloon, kahlittiin ja raiskattiin. Catherine vihasi Noelenea ensi silmäyksestä. Noelene oli kaunis, elegantti ja hänestä piirtyi kaikki se, mitä Catherine joskus halusi olla. Kaiken lisäksi, David piti hänen ulkonäöstään. Alunperin he päättivät tappaa Noelenen saman illan aikana, mutta kun David lykkäsi surmaa, Catherine raivostui ja uhkasi itsemurhalla. David sai puhuttua hänet ympäri ja Noelenea pidettiin vankina kolme vuorokautta. Tämän jälkeen David syötti hänelle yliannostuksen unilääkkeitä ja kuristi hänet. Noelene haudattiin muiden tapaan metsään.
Seuraavana päivänä Noelenen hautaamisesta, he kidnappasivat 21-vuotiaan Denise Brownin. Kaverit kertoivat myöhemmin hänestä, että hän luotti ihmisiin ja oli maailman kiltein. Se kävi hänen kohtalokseen. David kahlitsi ja raiskasi hänet, jonka jälkeen hänet laitettiin auton takapenkille tiedottomassa tilassa. Ajomatkalla metsään, pariskunta yritti saada nuorta tyttöä kyytiinsä, tässä kuitenkaan onnistumatta. Silminnäkijä kertoi pariskunnan juoneen autossa. Päästyään metsän suojiin, David raiskasi Denisen autossa, jonka jälkeen pariskunta odotti pimeän saapumista. Sen jälkeen he raahasivat Denisen autosta ja David työnsi veitsen Denisen kurkkuun raiskatessaan häntä. Denise ei kuollut heti, Catherine yllytti rakastajaansa puukottamaan häntä uudelleen. Denise valahti pian Davidin jalkoihin, jonka jälkeen he hautasivat hänet. Hautausvaiheessa David iski Deniseä vielä kirveellä päähän. Kahdesti.
Denise BrownKiinnijääminen tulikin jo kerrottua tuolla ylempänä, joten siirtykäämme eteenpäin.
Oikeudenkäynti & Tuomionluku
David ja Catherine tuotiin erikseen oikeussaliin. David tuotiin ensimmäisenä kahden poliisimiehen saattamana. Hän katseli ympärilleen ihaillen oikeussalin tilavuutta ja median määrää. Catherine tuotiin seuraavana. Hän huusi ja potki, kiroili ja riuhtoi. Kun hän näki Davidin, hän rauhoittui ja pyysi anteeksi käytöstään. Kun tuomari luki syytteet ja tapauksen pariskuntaa vastaan, kumpikin istui ilme värähtämättä. Catherine, joka istui Davidin takana, kuultuaan syytteet nojasi eteenpäin ja silitti Davidin kättä.
David tuomittiin kuukausi ennen, sillä Catherinen mielenterveyttä ei oltu ehditty vielä analysoida. David myönsi syyllisyytensä neljään murhaan ja yhteen kidnappaukseen sekä yhteen raiskaukseen ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Tuomari Justice Wallace pahoitteli tuomiossaan, ettei laki anna hänelle mahdollisuuksia tuomita Davidia tarpeeksi kovaan rangaistukseen. Kuukausi myöhemmin Catherine todettiin tarpeeksi järjelliseksi istumaan tuomion, Justice Wallace antoi hänelle saman tuomion kuin Davidille ja totesi, ettei heidän tulisi koskaan enää nähdä toisiaan.
Davidia hakattiin useasti vankilassa ja hän yritti monesti itsemurhaa. Hän onnistui itsemurhassa 2005. Maaliskuussa 2010 Catherinesta tuli kolmas australialainen nainen, joka ei tule koskaan pääsemään vapauteen.
En löytänyt millään tästä aloitusta, joten päätin nyt tällaisen suomentaa. Hope you like it!
Lähteinä käytetty:
http://www.trutv.com/library/crime/seri ... nie/2.html
http://en.wikipedia.org/wiki/David_and_Catherine_Birnie
. Ei vain, otanpa vaikka hänet seuraavaksi kohteekseni. Tosin saatte odotella sitä aloitusta jonkin aikaa, lupaan sen kuitenkin ensi viikolle. 