Norjan terrori-iskut 22.7.2011

Aiheet terrorismista ja terroriryhmistä tänne.
Avatar
devil_doll
Javier Pena
Viestit: 1881
Liittynyt: Su Huhti 04, 2010 5:22 am
Paikkakunta: From Hell

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja devil_doll »

Marsalkka kirjoitti:
Siru83 kirjoitti:Tässä oli kyseessä 32-vuotias aikuinen mies. Ihan turha verrata teini-ikäisiin tai parikymppisiin kouluampujiin. Molemmat kouluampujat surmasivat itsensä. Tämä ei surmannut itseään tai edes harkinnut sellaista, tappoi lähes sata nuorta ja aikuista täysin kylmästi ja oli suunnitellut tekoaan pitkään. Tässä ei ole mitään viitteitä mielenterveysongelmista, vaan kyseessä näyttää olevan kylmä, julma ja laskelmoiva ihminen, joka on ymmärtänyt mitä on tehnyt. Vaikka hänen tekonsa on poikkeava, ei se automaattisesti tarkoita sitä että hän olisi mielisairas.

Ällöttää joeyt ja muut kokoomuslaiset ja perussuomalaiset, jotka haluaa niin hirveästi YMMÄRTÄÄ tätä joukkomurhaajaa ja joka käänteessä keksii uusia tekosyitä teolle ja puhuu 32-vuotiaasta aikuisesta miehestä kuin se olisi pikkupoika.
Ajatteletko siis, että hän teki tämän ihan vain ilkeyttään, koska norjalainen demokratia on hänen mielestään niin iljettävä? Tappoi nuo nuoret ihan vain tästä syystä? Ajatteli loogisesti ja järkevästi, että tällä tavalla saa vähän keskustelua herätettyä ja saa huomiota ajatuksilleen? Olivatko kouluampujat sitten mielisairaita?
Kaikilla kouluampujilla on todistettavasti ollut taustalla koulukiusaamista ja/tai mielenterveysongelmia. Lisäksi he ovat olleet nuoria ihmisiä, eivät aikuisia, joilla on elämää takanaan. Myöskään työpaikka-ampujat eivät muistuta ABB:tä, sillä työpaikka-ampumiset ovat kostoja.

ABB on terroristi, ja lähimmät vertailukohdat löytyvät Timothy McVeighistä ja islamilaisista terroristeista. On omituista edes vetää kouluampumisia tähän yhteyteen.
Sika naiseksi

There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.

karijuhani
Susikoski
Viestit: 32
Liittynyt: La Touko 14, 2011 1:03 pm

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja karijuhani »

Logi alkaa vuodesta 200 ja on enemmänkin kuukausikirja kuin päiväkirja. Logi muuttuu yksityiskohtaiseksi vasta 2010/2011, mutta mikään kirjoituksissa ei viittaa ainakaan vainoharhaisuuteen esim. kun valmisti pommia maatilalla. Toki välillä pelkäsi SWAT:n tuloa, mutta tuossa ei liene mitään epätavallista.
Eliza kirjoitti:Spekulointini siitä että psykoosi ei ole mahdollinen perustuu osittain siihen että lehtitietojen mukaan ABB on suunnitellut pitkäjänteisesti tekoaan. Joidenkin lähteiden mukaan vuodesta 2003 ja toisten vuodesta 2009 saakka. Toteutettu operaatio on ollut suuruusluokassaan pahin koskaan käsiaseilla tehty joukkosurma. Jos hän on vastannut siitä yksin... Minun on vaikea kuvitella miten siihen kykenisi henkilö jonka todellisuudentaju on vaikeasti häiriintynyt. Eikö hän tekisi matkan aikana virheitä joiden vuoksi teko epäonnistuisi? Eikä toistaiseksi edes ole tullut esiin muita kun näitä suuruusharhoja mitkä voi tosiaan selittää persoonallisuushäiriöllä. Skitsofrenian diagnoosiin ei riitä suuruusharhat. Narisimissa ne ovat tyypillisiä ja jopa hallitsevia.

Nuusku-nella totesi että jankkaamiseksi meni. Olen samaa mieltä. Ainakin minä olen tuonut näkemykseni jo liian monta kertaa esiin etenkin kun tutkinnan ja mahdollisten mielentilatutkimusten jälkeen voi käydä ilmi että olen väärässä. :mrgreen: Joten jätän tämän mielentilan spekuloinnin omalta osaltani tähän kunnes tietoa tulee lisää. Muuten en kyllä malta pysyä uutisista ja ketjusta pois. 8)

strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Olen dd:n kanssa samoilla linjoilla. Mikään ampujassa ei viittaa erityisesti mielisairauteen. Persoonallisuushäiriöinen hän todennäköisesti on ja tulee oikeudessa puolustelemaan tekojaan ja pitämään niitä oikeutettuina. Iskut ovat puhtaasti poliitiikkaan liittyviä terroritekoja - ei tässä mistään koulukiusaamisesta tai masennuksesta kyllä ole kyse.

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Luulisi tuon kaverin olevan kykenevän rakentamaan myös kirje- ja pakettipommeja. Nähtäväksi jää paukkuuko huomenna jossain päin Norjaa. Toivottavasti ei.

Avatar
devil_doll
Javier Pena
Viestit: 1881
Liittynyt: Su Huhti 04, 2010 5:22 am
Paikkakunta: From Hell

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja devil_doll »

joey kirjoitti:^ Hänestähän sanottiinkin, että hän oli ainakin jossain vaiheessa ollut tyttöjen mieleen, mutta pidemmät seurustelusuhteet olivat sitten kuitenkin jääneet häneltä kokematta.

Mutta mikäli julkisuudessa esitetyt (toisaalta ABB:ltä itseltään peräisin olevat, eli sikäli hyvin todennäköisesti liioitellut) tiedot pitävät kutinsa, on mies suunnitellut tekoa yhdeksän vuotta, eli 23-vuotiaasta. Sikäli siis hänet alunperin ahdistuttanut asia voi aivan hyvin liittyä johonkin nuoruuden ihmissuhdekuohuihin. Tai niiden puuttumiseen.
Olen saanut sen käsityksen, että ABB on ollut avioliitossa, mutta eronnut.

Omien sanojensa mukaan on eristäytynyt ystävistä käyttäen tekosyynä pelata WOW:ia, jotta voisi järjestellä tekoaan.
Sika naiseksi

There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.

strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Peräkylän Maigret kirjoitti:Luulisi tuon kaverin olevan kykenevän rakentamaan myös kirje- ja pakettipommeja. Nähtäväksi jää paukkuuko huomenna jossain päin Norjaa. Toivottavasti ei.
Mietin muuten ihan samaa! Muistetaan, että ilmeisesti kaverin yhtenä esikuvana toimi kirjepommittaja Ted Kaczynski...

karijuhani
Susikoski
Viestit: 32
Liittynyt: La Touko 14, 2011 1:03 pm

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja karijuhani »

Q&A

Q: Do you party a lot and what about a girlfriend/wife?

A: I have partied a lot since I was 16 and I still do (with the exception of the five last year’s where I have lived a lot more ascetic). We just celebrated my friend Peters 30th birthday with five of my best friends (total of 12 people) in Budapest. We spent five days there partying and celebrating. I haven’t consumed that many Absolute and Redbulls since I was in Las Vegas;) We had an amazing five days. But people at our age start to settle down, so we will party less in the future. Family will always take priority over socialising but of course that doesn’t mean that you can’t travel occasionally for a weekend and party hard.

I guess I had a more normal life until I chose my current path. The path of the Justiciar Knight isn’t really compatible with that of person seeking to establish a family. I have traditionally been too ambitious and self centered to focus on a serious long term relationship as is quite “normal” under our current regime/social structures. Most of my friends are still very much how I used to be, living normal privileged lives some with relationships, some single. Since I broke with my normal life (old life) I have lived quite ascetic, a lifestyle that wouldn’t appeal to that many. However, if I wanted to I could have more or less everything I set my mind on. I consider myself to be very resourceful, economically privileged, well educated (although I would probably have to formalise my education if I ever wanted to work for someone else), fit and very happy with my physical appearance. Nevertheless, when I had acquired my millions (which was my old goal in life) I found it all to be very superficial and disappointing. I grew tired of “the game”, which re-enforced my opinion that I should rather strive to become a better man. I grew from being a so called “arrogant self centered fuck” who didn’t care about anyone except myself, my family and friends to something better. I wanted to improve myself morally and seek a more responsible level so I became a better man. I had to pay a high price though. I left several aspects of my old life behind and had to completely re-establish myself on an existential level. It was hard because everyone I used to know felt I had abandoned them. I never burned any bridges though which might explain why many of them are still pressuring me to “come back”. Obviously, I do not intend to. If they knew my real intentions my cover would be blown and I would risk being exposed. I cannot allow that to happen.


devil_doll kirjoitti:
joey kirjoitti:^ Hänestähän sanottiinkin, että hän oli ainakin jossain vaiheessa ollut tyttöjen mieleen, mutta pidemmät seurustelusuhteet olivat sitten kuitenkin jääneet häneltä kokematta.

Mutta mikäli julkisuudessa esitetyt (toisaalta ABB:ltä itseltään peräisin olevat, eli sikäli hyvin todennäköisesti liioitellut) tiedot pitävät kutinsa, on mies suunnitellut tekoa yhdeksän vuotta, eli 23-vuotiaasta. Sikäli siis hänet alunperin ahdistuttanut asia voi aivan hyvin liittyä johonkin nuoruuden ihmissuhdekuohuihin. Tai niiden puuttumiseen.
Olen saanut sen käsityksen, että ABB on ollut avioliitossa, mutta eronnut.

Omien sanojensa mukaan on eristäytynyt ystävistä käyttäen tekosyynä pelata WOW:ia, jotta voisi järjestellä tekoaan.

Eliza
Hetty Wainthropp
Viestit: 492
Liittynyt: La Touko 21, 2011 4:36 pm

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Eliza »

^ Omien sanojensa mukaan saa seksiä joskus mutta välttelee suhteita koska halusi suunnitella tekoaan. Vaimosta en löytänyt tietoa:
http://www.dailymail.co.uk/news/article ... urder.html

viikate
Sofia Karppi
Viestit: 443
Liittynyt: Su Kesä 17, 2007 9:22 pm

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja viikate »

Peräkylän Maigret kirjoitti:Luulisi tuon kaverin olevan kykenevän rakentamaan myös kirje- ja pakettipommeja. Nähtäväksi jää paukkuuko huomenna jossain päin Norjaa. Toivottavasti ei.
Et välttämättä oo väärässä vaikka tää voikin olla normaalia panikointia.

Norjassa pommiuhka - useita asuintaloja tyhjennetty
Julkaistu: 24.07.2011 22:59
Puolustusvoimien räjähdeasiantuntijat hälytettiin paikalle sunnuntai-iltana.
Viranomaiset tutkivat epäilyttävää pakettia Målöyssa Norjan länsirannikolla. Useita asuintaloja on evakuoitu.

Norjan yleisradioyhtiön NRK:n haastatteleman poliisilähteen mukaan paketissa on jonkinlaista tekstiä. Poliisi sanoi ottavansa uhan vakavasti.

Paketti löytyi asuinrakennuksen ulkopuolelta.
IS

Thor Steinar
Scooby-Doo
Viestit: 28
Liittynyt: Su Heinä 10, 2011 10:57 am
Paikkakunta: Keski-Suomi

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Thor Steinar »

Yleensä tässä vaiheessa on tekijän kaverit tahi tuttavat jo julkisuudessa. Eikö tällä ollut ketään vai eivätkö he vain halua astua viisitoistaminuuttiseensa?

Eliza
Hetty Wainthropp
Viestit: 492
Liittynyt: La Touko 21, 2011 4:36 pm

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Eliza »

^ Lukee ketjua. Onhan noita haastateltu. Entisiä luokkakavereita, isää, vaikka ketä.

Avatar
Virdon
Sherlock John Holmes
Viestit: 8117
Liittynyt: To Maalis 05, 2009 1:03 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Virdon »

Kun kerta tapahtumapaikka on ollut noinkin otollinen tällaiseen tekoon(saari jossa suuri määrä ihmisiä), niin kun kerta vartijaakin on paikalla ollut niin olisi saanut olla kyllä jollakin tavalla aseistettukin. EHKÄ siitä olisi saattanut olla jotain hyötyäkin.
Onnellisuutta on se ettei vituta ihan joka päivä.

Arska
Hetty Wainthropp
Viestit: 492
Liittynyt: Ke Elo 22, 2007 12:14 am

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Arska »

Rezah kirjoitti: Eli käytännössä elänyt isätönnä, sisären ja äitinsä kanssa. MItähän tästä vielä revitään.
Vanhemmat ovat eronneet ABB:n ollessa 12. Äiti on kuitenkin sen jälkeen asunut neljän lapsen isän kanssa. ABB kritisoi isäpuoltaan siitä että tämä nykyään viettää aikaa huoraamalla Thaimaassa, ja kehuu kuinka hänellä on hyvät välit isäpuolen lapsiin.

Jaakos
Harjunpää
Viestit: 293
Liittynyt: Su Helmi 01, 2009 12:10 am

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Jaakos »

http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/ ... sa-iv.html Ruukinmatruuna on jo kerennyt lukemaan manifestin ja tiukkaa analyysia pukkaa! Lukekaas!

Kukkakaali
Lauri Hanhivaara
Viestit: 126
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 1:31 pm

Re: Terrori-isku Oslon keskustassa?

Viesti Kirjoittaja Kukkakaali »

Erään selvinneen tarina:

Utøyan saarella olleen "Prableen Kaurin" blogikirjoitus Norjan massamurhasta.


Helvetti Utøyan saarella


Heräsin. En voi nukkua enempää. Istun olohuoneessa. Tunnen surua, vihaa, onnellisuutta. Jumala, en tiedä mitä kaikkea. On liikaa tunteita. On liikaa ajatuksia. Pelkään. Reagoin pienimpiinkin ääniin. Haluan kirjoittaa nyt siitä, mitä tapahtui Utøyan saarella. Mitä silmäni näkivät, mitä tunsin, mitä tein. Sanat tulevat suoraan sydämestä, mutta haluan myös jättää anonyymiseksi monta nimeä kunnioittaakseni ystäviäni.



Meillä oli kriisikokous päärakennuksessa Oslon räjähdyksien jälkeen. Tämän jälkeen oli oma kokous Oslon ja Akershusin AUF jäsenille. Kun kokoukset olivat ohi monet, monet ihmiset oli päärakennuksessa ja sen ympäristössä. Me lohdutimme itsellemme, että onneksi olimme turvallisesti saarelle. Kukaan ei tiennyt, että helvetti olisi puhkeamassa myös täällä.



Seisoin pääkäytävällä kun paniikki puhkesi. Kuulin laukaukset. Näin hänet ampuvan. Kaikki alkoi juosta. Ensimmäinen ajatus oli: "Mitä helvettiä? Miksi poliisi ampuu meitä?" Juoksin pikkusaliin. Ihmiset juoksivat. Huusi. Olin peloissani. Pääsin johonkin huoneeseen rakennuksen takaosaan. Meitä oli monta siellä. Me makasimme lattialla kaikki yhdessä. Kuulimme useita laukauksia. Pelättiin enemmän. Itkin. En ymmärtänyt mitään. Näin parhaan ystäväni ikkunan läpi ja mietin, pitäisikö mennä ulos ja hakea hänet meidän luokse. En kerennyt. Näin pelon hänen silmissä. Jäimme makaamaan huoneen lattialle muutamaksi minuutiksi. Päätimme, että emme päästä enään ketään sisään huoneeseen siltä varalta jos tappaja tulisi. Kuulimme useita laukauksia ja päätettiin hypätä ulos ikkunasta. Paniikki puhkesi keskuudessamme. Kaikki huoneessa ryntäsi ikkunalle ja yritti hypätä ulos. Olin viimeinen ja ajattelin: "Olen viimeinen joka hyppää ulos ikkunasta. Nyt Minä kuolen. Olen varma, mutta se saattaa olla ihan hyvä, koska sitten tiedän, että toiset ovat turvassa." Heitin laukkuni ulos ikkunasta. Yritin kiivetä alas, mutta menetin otteeni. Tipuin kovaa maahan vasemmalle kyljelleni. Poika auttoi minua ylös. Juoksimme metsään. Katselin ympärilleni. "Onko hän täällä? Ampuuko hän minua päin? Näkeekö hän minut?" Eräs tyttö oli murtanut nilkkansa. Toinen oli loukkaantunut vakavasti. Yritin auttaa heitä hieman ennen kuin menin rannalle. Olin piilossa tiiliseinän takana. Meitä oli monta. Rukoilin, rukoilin, rukoilin. Toivon, että Jumala näki minut. Soitin äidille ja sanoni, että ei ollut varmaa että tapaisimme uudelleen, mutta tekisin kaikkeni että selviäisin. Sanoin monta kertaa, että rakastan häntä. Kuulin pelkoa äidin äänessän. Hän itki. Se sattui. Lähetin tekstiviestin isälleni, kerroin, että rakastan häntä. Lähetin tekstiviestin toiselle henkilölle josta välitän todella todella paljon. Oltiin välillä yhteyksiä. Lähetin tekstiviestin parhaalle ystävälleni. Hän ei vastannut. Kuulimme useita laukauksia. Käpertyimme yhteen. Teimme kaikkemme että pysyisimme lämpimänä. Päässä pyöri niin paljon ajatuksia. Olin niin peloissani. Isäni soitti minulle. Itkin, sanoin että rakastan häntä. Hän sanoi olevansa tulossa veljeni kanssa ottamaan minua vastaan, kun olen päässyt mantereelle, tai että he tulisivat saarelle. Oli niin paljon tunteita. Niin paljon ajatuksia. Rukoilin niin paljon kuin pystyin. Kesti jonkin aikaa. Muut soittivat vanhemmilleen mutta alkoivat vähitellen lähettää teksitviestejä siinä pelossa, että tappaja kuulisi meidät. Ajattelin siskoani joka on ulkomailla. Miten kertoisin hänelle mitä täällä tapahtuu? Päivitin Twitterissä ja Facebookissa, että olen vielä elossa ja että olen "turvassa." Kirjoitin, että odotan poliisia. Ihmiset hyppäsi veteen, he alkoivat uimaan. Jäin makaamaan. Päätin, että jos murhaaja tulee, esitän kuollutta. En aikonut juosta tai yrittää uida. En voi kuvata pelkoa ja kaikkia ajatuksia mitä tunsin.



Mies tuli. Hän sanoi: "Olen poliisi." Jäin makaamaan. Jotkut huusivat takaisin, että hänen pitää todistaa se. En muista tarkalleen mitä hän sanoi, mutta tappaja alkoi ampua. Hän latasi ja ampui lisää. Hän ampui ympärilläni olevat. Jäin makaamaan. Ajattelin: "Nyt se on ohi. Hän on täällä. Hän riistää minulta hengen. Nyt Minä kuolen." Ihmiset itkivät. Kuulin kun muita ammuttiin. Toiset hyppäsi veteen. Makasin siinä. Matkapuhelin kädessä. Makasin toisen tytön jalkojen päällä ja kaksi muuta makasivat minun jalkojeni päällä. Tekstiviestejä tuli jatkuvasti. Matkapuhelin soi useita kertoja. Jäin edelleen makaamaan. Esitin kuollutta. Makasin siellä vähintään tunnin. Oli täysin hiljaista. Käänsin varovasti päätä että voisin nähdä onko ketään elossa. Näin ruumita. Näin verta. Pelkoa. Päätin nousta ylös. Olin maannut ruumiin päällä. Kaksi ruumista oli minun päälläni. Minulla oli suojelusenkeli.



En tiennyt, tulisiko hän takaisin. En uskaltanut katsoa ketkä kaikki olivat soittanut ja lähettänyt viestejä minulle. Kiirehdin alas rannalle. Riisuin paitani. Se oli iso paita. Ajattelin, että olisi vaikea uida se päällä. Pohdin pitäisikö minun ottaa matkapuhelin mukaan vai jättää se. Laitoin sen takataskuun ja hyppäsin veteen. Näin useita muita vedessä. He olivat uineet pitkälle. Huomasin että jotkut oli kerääntynyt kumiveneen ympärille tai jotain. Oli monia jotka keräsivät ihmisiä vedestä kun he uivat mantereelle päin. Uin, uin, ja uin kohti kumivenejuttua. Minä huusin. Itkin. Tuli kylmä. Ajattelin vaan että millon hukkuisin. Uimisesta tuli raskaampaa ja raskaampaa. Rukoilin. Jatkoin. Kädet väsyivät. Päätin uida selälläni ja käyttää ainostaan jalkoja uimiseen. Upposin. Aloin uimaan taas normaalisti. Vähän aikaa ajattelin, että he jotka olivat kokoontuneet kumiveneen ympärille alkoivat liikkua pois päin. Minä huusin. Rukoilin heitä odottamaan minua. Näin varmaan näkyjä. Uin ainakin muutamia satoja metrejä ennen kuin saavuin perille. Juttelimme vähän yhdessä. Kerrottiin ketä ollaan ja mistä ollaan kotoisin. Kun veneet ohitti meidät huusimme apua, mutta he ottivat kyytiin toiset jotka uivat pidemmällä. Mies tuli veneen kanssa luoksemme. Hän heitti meille useita pelastusliivejä. Sain käsiini yhden. Sai sen puettua päälleni. Pidin kiinni pienestä kumiveneestä kunnes sama mies tuli takaisin hakemaan meidät. Kaikki pääsi kyytiin. Hän alkoi ajamaan kohti rantaa. Hetken päästä pieneen veneeseen alkoi valumaan vettä. Tein kaikkeni jotta saisin mahdollisemman paljon vettä ulos. Käytin ämpäriä. Olin lopussa. Toinen tyttö veneessä auttoi. Pääsimme maihin. Saimme huopia. Kyyneleet purkautuivat. Itkin enemmän. Joku nainen halasi minua. Se tuntui niin hyvältä. Itkin kovaan ääneen. Oli pala kurkussa. Joku mies lainasi minulle puhelintaan. Soitin isälleni, "minä elän. Selviydyin. Nyt olen turvassa. " Lopetin puhelun. Itkin lisää. Jouduimme kävelemään pienen pätkän. Täysin tuntemattomat ihmiset ottivat meidät autoihinsa ja ajoi meidät Sundvollenin hotelliin. Juoksin sisään nähdäkseni onko paras ystäväni siellä. En nähnyt häntä missään. Näin toisen kaverini. Itkin äänekkäästi. Me halasimme toisiamme pitkään. Se tuntui niin hyvältä. Kävelin ympäriinsä etsimässä ystävääni. Sydämeni hakkasi. Itkin taas lisää. Olen ilmoittautunut poliisille, kävin läpi kaikki nimilistat. En tiennyt onko paras ystäväni elossa. Kävin läpi kaikki nimilistat uudelleen. En löytänyt hänen nimeään. Olin peloissani. Sain peiton. Riisuin märät sukat. Olin puolialasti. Sain takin. Yritin kerätä itseäni. Otin yhteyttä vanhempiini uudelleen. Isäni ja veljeni olivat matkalla hakemaan minua. Join kaakaota. Istuin alas. Ajattelin. Itkin. Näin lisää ystäviä. Halasin heitä. Itkin. Sain lainata tietokonetta. Päivitin Facebookkia ja Twitteriä jälleen, että olen turvassa. Olin hotellissa useita tunteja ennen kuin perheeni tuli. Etsin tuttuja. Juttelin papin kanssa. Kerroin kaiken mitä olin nähnyt. Se oli hyvä keskustelu. Punaisen Ristin mies katsoi kaikkia haavojani ja puhdisti ne. Aika kului. Olin joidenkin ystävieni kanssa. Kaikki puhuivat samasta asiasta. Miten me selvisimme. Mitä oli tapahtunut. Kysyin useilta olisivatko he nähneet parasta ystävääni. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Olin peloissani. Luulin että se oli minun vikani koska emme olleet onnistuneet pysymään yhdessä. Ystäväni sai avaimen hotellihuoneeseen. Istuimme siellä, katsoin uutiset. Oli vihaa, surua, niin paljon tunteita. Isäni soitti, he olivat tulleet. Otin hissin alas. Juoksin heidän luokseen. Halasin isoveljeäni ja isääni pitkään. Itkin. Veljeni itki myös. Se oli hyvä hetki. Näin pojan joka näytt parhaalta ystävältäni. Huusin hänen nimensä. Hän kääntyi ympäri. Se oli hän. Me halasimme toisiamme pitkään. Molemmat itki, kysyimme toisiltamme miten onnistuimme. Hetken kuluttua rekisteröin itseni poliisille ja ajelimme kotiin. Jotkut muut tuli kyydillämme. Paras ystäväni tuli meille kanssani. Hänen veljensä oli tullu luoksemme parhaan ystävänsä kanssa. Moni oli kokoutunut luoksemme. He eivät halunneet mennä kotiin ennen kuin he olivat nähneet, että olin kunnossa. Juttelimme vähän. Join lasin mehua. Söin jogurtin. Puhuin lisää äitini ja perheeni kanssa. Soitin ystävälleni. Se oli hyvä puhelu. Hän sanoi: "En ollut varma saanko ikinä tätä puhelua." Kyyneleet purkautuivat. Juttelimme vähän. Menin nukkumaan. Kello oli kolme. Äiti ei antanut minun nukkua yksin, joten nukuimme yhdessä.



On joitakin tunteja siitä kun kaikki tämä tapahtui. Olen yhä shokissa. En ole vielä ihan ymmärtänyt tätä kaikkea. Olen nähnyt ystäväni kuolleena. Monet ystäväni ovat kateissa. Olen iloinen, että osaan uida. Olen iloinen, että elän. Siitä, että Jumala vartioi minua. On niin paljon tunteita, niin monia ajatuksia. Ajattelen kaikkia uhreja ja niiden läheisiä. Kaikkia joita olen menettänyt. Sitä helvettiä joka saarella oli. Kesän kaunein satu muuttui Norjan pahimmaksi painajaiseksi.

https://www.facebook.com/notes/riku-pen ... 2603281192

Lukittu