Sotatieteen tohtori Venäjän informaatiosodankäynnistä
Lähetetty: Ti Touko 16, 2017 8:55 pm
Sotatieteen tohtori disinformaatiosta: "Suomessa alamme vihdoin herätä siihen, että ilmiö on totta"
Eilen klo 21:51
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen muistuttaa, että Suomi ei ole erityisasemassa Venäjän suhteen.
Infosota-kirjan kirjoittaja Saara Jantunen muistaa, kuinka Suomessa on suhtauduttu Viroon aika ylimielisesti, kun virolaiset ovat puhuneet disinformaation leviämisestä.
Jantunen sanoo, että Suomen ei kannata paisutella toimivaa keskusteluyhteyttään Venäjän kanssa.
Jantusen mukaan sosiaalinen ja poliittinen polarisaatio tuottaa ihmisille tarpeen tuottaa omaa todellisuuttaan ja viestiä siitä.
Sotatieteen tohtori, Infosota-kirjan kirjoittaja Saara Jantunen oli myöhään lauantai-illalla keskustelemassa sosiaalisen median välityksellä käytävästä infosodasta Lennart Meri -konferenssissa.
Infosota-kirjaa käännetään tällä hetkellä viroksi. Hän on jo saanut kirjastaan hyvää palautetta niiltä virolaisilta, jotka ovat lukeneet sen suomenkielisenä.
- Virolaisille tämä on tuttu aihe. Heille erilaiset provokaatiot ovat olleet arkipäivää. Minulle on tullut sellainen tunne, että he ovat olleet tyytyväisiä siihen, että nyt Suomessakin ymmärretään, mitä se on, kun yhteiskunnassa tehdään vihamielistä vaikuttamista, Jantunen kertoi Iltalehdelle konferenssissa.
- Nyt me näemme samoja juttuja (disinformaatiota ja valeuutisia) Suomessa - ja alamme vihdoin herätä siihen, että ne ovat ihan totta. Se ei ole mitään hysteerisyyttä.
Jantusen mukaan suomalaiset ovat aikoinaan sanoneet aika suoraankin, että kyse olisi hysteriasta, kun Virossa on puhuttu vihamielisestä vaikuttamisesta ja disinformaation levittämisestä.
- Olemme aika usein vähätelleet virolaisten kokemusta siitä ja neuvottu heitä heidän Venäjä-suhteessaan. Nyt sitten suomalaiset ovat oppipoikina tällaisissa tilaisuuksissa, joissa virolaiset ja muut kertovat vankasta tietämyksestään.
Olisiko Suomessa pitänyt kuunnella virolaisia jo aiemmin?
- Suomessa on suhtauduttu Viroon aika ylimielisesti näissä asioissa. Suomella on aina ollut käsitys, että ymmärrämme ja tunnemme Venäjän paremmin kuin kukaan muu. Se on ihan perätöntä, Jantunen sanoo.
- Jos katsoo Levada-keskuksen tilastoja, joissa venäläisiltä kysytään, mitkä ovat heidän keskeisimpiä kumppaneitaan, Suomi on hännänhuipulla. Eivät venäläiset pidä meitä erityisen läheisinä - hokemamme periytyy kylmän sodan perinteestä, Jantunen perustelee.
Hän muistuttaa, että Suomi ei ole erityisasemassa Venäjän suhteen.
- Suomella on toimiva keskusteluyhteys Venäjään, mikä on tärkeää. Sitä suhdetta ei kuitenkaan kannata paisutella. Kun peräänkuulutetaan realismia, ollaan realisteja.
Jantunen muistuttaa, että Infosota-kirja on nyt puolitoista vuotta vanha.
- Aika paljon on tapahtunut jo sen jälkeen, Jantunen sanoo.
Kysyttäessä hän toteaa, että toinen kirja on mahdollisesti jossain vaiheessa tulossa.
Yhteinen nimittäjä
Jantunen kertaa, kuinka Ukrainan sodan alkamisen jälkeen informaatiovaikuttaminen alkoi vähitellen muuttua.
- Erilaiset henkilöön käyvät vihakampanjat, joissa keskitytään enemmän ihmisiin kuin asioihin, alkoivat korostua. Henkilökampanjat ovat hyvin keskeisiä tässä ilmiössä, ja ne on tänä vuonna joukkoistettu paljon tehokkaammin kuin viime vuonna. On tapahtunut epäpyhiä alliansseja: epätyypillisten ryhmien keskeinen yhteinen nimittäjä on nimenomaan mediavihamielisyys.
Jantusen mukaan ryhmittyvät jakavat ajatuksen siitä, että valtamedia on nyt se perivihollinen.
- Sitä kaikki vastustavat - oli sitten kyse niin sanotusta vaihtoehto-oikeistosta tai vaihtoehtovasemmistosta. Tästä ei ole Suomessa kauheasti puhuttu. Luulen, että ehkä toimittajatkaan eivät ole huomanneet - aina on haukuttu mediaa, mutta nyt on kyse erilaisesta mediavihamielisyydestä.
Jantusen mukaan vihamielisyyttä on hyvin pitkään yritetty istuttaa ulkopuolelta Suomeen. Pakolaiskriisin myötä se leimahti ihan kunnolla ikään kuin autenttisena reaktiona tapahtumiin.
Mihin tämä voi lopulta johtaa?
- Sotilasoperaatioiden näkökulmasta on loogista, että omalle toiminnalle luodaan entistä paremmat menestymismahdollisuudet, kun huolehditaan siitä, että yhteiskunnassa ei ole toimivaa tiedonvälitystä tai ihmisten usko omaan tiedonvälitykseen on heikentynyt. Silloin yhteiskunta on paljon vähemmän vastustuskykyinen ulkopuoliselle vaikuttamiselle.
"Nyt riittää"
Jantunen toteaa, että Suomessa, kuten myös muissa Pohjoismaissa, informaatiovaikuttamiseen ja häirintäkampanjoihin vastaaminen on jäänyt kansalaisten, toimittajien ja kansalaisvaikuttajien kontolle.
- Siihen ei ole hirveästi suoraan otettu kantaa poliittiselta tasolta, vaikka asiat ovat kaikille näkyviä.
Jantunen nostaa kuitenkin esille, kuinka presidentti Sauli Niinistö sanoi jo vuonna 2015, informaatiosodankäynnissä kaikki ovat maanpuolustajia.
- Hän on ainoa, joka on selvästi ottanut tähän kantaa. EU-tasolla kyllä otetaan kantaa, mutta jotenkin Suomessa poliitikot eivät ole meillä tästä hirveästi lausuneet, Jantunen sanoo.
Jantunen kehuu, että Suomen viranomaiset ovat puolestaan jo reagoineet ongelmaan.
- Meiltä puuttuu poliittisella tasolla julkilausuttu ”nyt riittää”.
Hän muistuttaa, että usein poliitikoille on ollut arkea joutua henkilökampanjoiden kohteeksi.
- Näkisin kuitenkin, että tämä tulee olemaan arkitodellisuutta tosi monelle ihmisille, jotka tekevät julkisuudessa töitä. Se ei ole sitä, että he ovat julkisuudenhenkilöitä, vaan heihin yritetään vaikuttaa ulkopuolelta.
Jantunen korostaa, että palautetta ja laitonta häirintää ei saisi sotkea keskenään.
- Siinä pitäisi olla tosi tarkka. Moni käsite menee sekaisin. Kun puhutaan esimerkiksi trollaamisesta, ei nähdä, että moni siihen liittyvä juttu on ihan laiton.
Disinformaatio elinkeinona
Jantunen näkee, että syy disinformaatiolle ja valeuutisille on se, että Suomen yhteiskunta on polarisoitunut entistä enemmän.
- Suomi ei perinteisesti ole ollut polarisoitunut yhteiskunta. Nyt sosiaalinen ja poliittinen polarisaatio tuottaa ihmisille tarpeen tuottaa omaa todellisuuttaan ja viestiä siitä, Jantunen sanoo.
- Jos halutaan puuttua ongelmaan, pitää mennä yhteiskunnallisiin asioihin kiinni ja katsoa yhteiskuntaa sisältäpäin. Ei miettiä sitä, kenen totuus on oikein.
Jantunen pitää suurena kysymyksenä sitä, miten käytännössä puuttua tähän sosiaaliseen ja poliittiseen polarisaatioon.
- Disinformaatio ja vihamielinen informaatio ovat valintoja. Ne ovat Suomessakin tällä hetkellä myös elinkeino. Sitä tehdään, koska ihmisillä on tarve niille sisällöille ja sillä voi elättää itsensä. Ei ehkä luksuselämän tyylillä, mutta elättää kuitenkin, Jantunen muistuttaa.
- Disinformaation ja valeuutisten levittäminen on valinta. Ihmiset eivät koe jakavansa tietoa, vaan ilmaiset itseään välittämällä tietoa, mikä ei välttämättä ole kuranttia.
TIINA SAARI
[email protected]
http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201705152 ... 2_u0.shtml