Tietovuoto ja tietomurto ovat kaksi täysin eri asiaa – ainakin suomalaisten toimittajien mielestä

[EIT]

Tietovuoto on täysin hyväksyttävä asia. Jokaisen kansalaisen tulisi ainakin kerran elämässään pyrkiä vuotamaan salassa pidettäviä tietoja. Sen sijaan tietomurto on planeettamme moitittavin teko, kirjoittaa vapaa ottelija Carl Sebastian.

Tietomurrosta epäillyt asetetaan Suomessa heti kansainväliseen häpeäpuuhun. Erinomainen paikka epäillyn nimen ja kuvan syövyttämiseksi kaikkien mieliin vähän laajemminkin on Euroopan etsityimpien rikollisten rekisteri.

Jo pelkkä rikosepäily tekee myös kaikista epäillyn aiemmista arkipäiväisistäkin tekemisistä röyhkeitä ja ylimielisiä. Jos epäilty on ladannut Ylilaudalle kuvan Evianin kasvospraysta, on se merkki rikosuhrien rahoilla vietetystä luksuselämästä. Jos epäilty kirjoittaa espanjalaisesta autoliikkeestä Google-arvostelun, on se varma osoitus syyllisyydestä yhteen tai useampaan tietomurtoon.

Pelkkä tietomurtoepäily rinnastuu suomalaisten toimittajien mielissä satavarmaan syyllisyyteen. Toimittajien mielestä epäillyt tulisi myös tuomita vankilaan ilman varsinaista oikeudenkäyntiä, koska miksipä ei? Jos tietomurtaja kuitenkin päätyy oikeuteen, toimittajat kirjoittajat kostoksi yksipuolisia artikkeleita missä kansalle välitetään vain syyttäjien näkökulmat. Tietomurrosta syytetyn loppulausunnosta ei tietysti myöskään kirjoiteta halaistua sanaa.

Sama paska – toinen paketti

Kun sama paska leivotaan uuteen pakettiin, jonka päälle kirjoitetaan tietomurron sijaan tietovuoto, niin johan alkoi toimittajia naurattaa.

Tietovuoto-tapauksissa suomalainen Journalistiliittokin rientää heti paikalla julistamaan, kuinka tietovuotajat ovat maailman tärkeimpiä ja rohkeimpia ihmisiä. Ilman tietovuotajia pankki- ja asianajosalaisuudetkin nimittäin pysyvät ikävästi asiaankuulumattomilta pimennossa, eivätkä Ylen toimittajat pääse verorahoilla Panamaan ja Luxemburgiin. Tietovuotaja ei siis missään nimessä ole rikollinen, olipa hän varastanut ja levittänyt kuinka salaista tietoa hyvänsä. Päinvastoin tietovuotaja on sankareista suurin.

Yhteenveto

Psykologille kerrotut salaisuudet ovat pyhistä pyhimpiä tietoja. Varsinkin jos journalistit ovat itse piipahtaneet vastaanotolla avautumassa nyrkin ja hellan välissä olemisesta tai muista ahdistuksista. Tällaisten tietojen varastaminen on tietomurto.

Jos varastetut tiedot koskettavat pankki- tai asianajosalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, on silloin kysymys tietovuodosta. Sellaiset salaisuudet on tehty rikottaviksi, sillä vero- ja rahatiedot kuuluvat kaikille ja etenkin juoruileville toimittajille. Sama koskettaa salaisia sairaalatietoja, jos niistä ilmenee vaikkapa transhoitojen tuputtamista. Silloinkaan kysymys ei ole tietomurrosta vaan tietovuodosta.

Tällaista tavattiin kauan sitten kutsua kaksinaismoralismiksi. Nykyään se on journalismia.