Tässä tapaus Peggyyn kirjoitus vuodelta 2017, jossa yritetään selittää miten Böhnhardtin dna joutui rikospaikalle. Böhnhardt kuoli siis vuonna 2011 ja Peggyn luuranko löydettiin vasta vuonna 2016. Käännän tekstin se on lyhyt.pop kirjoitti:Selittävätkö nämä 30 vuoden ulkoilmassa lojuneet raadot tai laboratoriotyöntekijän yskäisy tai pumpulipuikkokontaminaatio sen, että Aarnion siemennestettä (todertu siemennestetestillä ehdaksi tavaraksi ja mikroskopoimalla siittiöiksi) kulkeutui Saaran himassa sisällä olleeseen nojatuoliin kolmen todistajan kertoman lisäksi että seksiä on harrastettu, KAHDELLA ERI näytteenottokerralla?
Näytteestä ei löytynyt kenenkään muun dna:ta, joten se ei ollut sekoitusnäyte.
Aarniolta, joka sai tuomion myös Saaran pelitositteiden kavaltamisesta, joka oli todisteiden puolesta täysin läpimenojuttu.
https://www.zeit.de/gesellschaft/zeitge ... -nsu?print
"Peggy ei ollut Böhnhardtin uhri
Miten joutui Böhnhardtin dna Peggyn löytöpaikalle?
”Peggyn murhan ja terroristiorganisaatio NSU:n jäsenen Uwe Böhnhardtin välillä ei ole tutkijoiden mukaan mitään yhteyttä. Böhnhardtin dna on joutunut vuonna 2001 kadonneen yhdeksän vuotiaan tytön löytöpaikalle ”kantojälkenä” tekstiilin osan kautta kertoi vastuunalainen syyttäjänlaitos Bayreuth.
7. toukokuuta vuonna 2001 kotimatkalla koulusta kadonnut Peggy, löytyi 2. heinäkuuta vuonna 2016 metsästä Thueringerin läheltä sienestäjän tarkkaavaisuuden ansiosta. Silloin tutkijat löysivät terroristi Böhnhardtin dna:ta.
Nyt on selvää: kyseessä on tapahtunut ”onnettomuus”. Jo pidemmän aikaa on tiedetty, että molemmilla paikoilla on käytetty samaa välineistöä. Näin jälki voisi olla saastunut. Nyt tutkijat vahvistavat tämän.
Nyt epäillään metrin mittaa tai jonkinlaista keppiä, johon tekstiilin osa, jossa dna oli, olisi tarttunut Böhnhardtin dna ja tällä tavalla se olisi kulkeutunut löytöpaikalle. Myöskin muut rikostekniset välineet voisivat tulla kysymykseen. Miten onnettomuus on tapahtunut, sitä tutkitaan edelleen.”
Uwe Böhnhardtin kuulokkeet olivat jääneet räjähdyspaikalle vuonna 2011 ja niistä oli saatu hänen dna:ta silloin vuonna 2011 syyttäjän mukaan. Toimittaja kirjoittaa kuitenkin, ettei Peggyn dna:ta olisi mitenkään voitu löytää puuvillatekstiileistä ei laadullisesti eikä myöskään materiaalisesti 15 vuoden jälkeen, jos todellakin tekstiili olisi ollut metsässä koko tämän ajan."
Tällä hetkellä tilanne on se (2018) , että useampi henkilö, joka on osallistunut näihin rikostutkintoihin ym. muuhun on nyt syytettynä ja tutkinnan alla ilmeisesti useammasta asiasta, onhan siellä ollut muutaman vuoden linnassakin hieman vajaamielinen henkilö, joka olisi tappanut Peggyn ilmeisesti jonkun epämääräisen ”tunnustuksen” vuoksi.
Tässä näkyy olevan aivan päinvastainen selitys kuin edellisessä käännöksessä. Ongelma ei nimittäin ratkea tällä. Jos tutkijoiden työvälineissä olisi ollut 5 vuotta Böhnhardtin dna, niin eihän näitä työvälineitä ole voitu jättää jonnekin aservaattiin 5 vuodeksi ja sitten otettu juuri uudelleen käyttöön Peggyn tapauksessa, kuten Brinkmann siinä edellisessä käännöksessäni totesi laboratoriosta. Nythän tämän miehen dna:ta olisi täytynyt löytyä sitten muualtakin.
Suoraan sanottuna oma veikkaukseni on se, että yritettiin liikaa saada sellaista dna näyttöä, joka ei ole mahdollista. Ja siinä sitten joku henkilö laboratoriossa ryhtyi toimeen ja kerta kaikkiaan ”löysi” dna:ta, kaikki meni pieleen siinä vaiheessa, kun osuma sattuikin sellaiseen henkilöön kuin Uwe Böhnhardt ja siinä vaiheessa ei sitten sen muutaman sekunnin aikana voinut hommaa enää keskeyttää.
Joskus vain sattuu niin, että ammattinsa hyvin osaava ihminen on kovan painostuksen alla valmis melkein mihin tahansa, joka tuottaa tulosta.