Huumausainerikos - Törkeä huumausainerikos
Rikoksen yritys - Satunnainen syy
Diaarinumero: R2012/950
Taltionumero: 1632
Antopäivä: 28.8.2014
A ja B olivat saamansa tehtävän mukaisesti menneet maastokätkölle noutaakseen sieltä huumausainepaketteja. He olivat saaneet haltuunsa poliisin aiemmin huumausaineen tilalle vaihtamat valepaketit. Vaaraa rikoksen täyttymisestä ei siten ollut syntynyt, minkä katsottiin kuitenkin johtuneen rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta satunnaisesta syystä. Vastaajien katsottiin menettelyllään syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen. Ks. KKO
5 KKO
85
RL 5 luku 1 § 2 mom
RL 50 luku 1 §
RL 50 luku 2 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Syyte ja vastaus Keski-Suomen käräjäoikeudessa
Syyttäjä vaati A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen 9. – 10.11.2011 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta siten, että A ja B olivat yhdessä ja yksissä tuumin huumausaineen levittämistarkoituksessa laittomasti yrittäneet kuljettaa ja hankkia amfetamiinia 4 kilogrammaa. A ja B olivat kolmannen henkilön H:n kanssa Jyväskylässä sovitun mukaisesti menneet A:n autolla Jyväskylästä Jämsän Längelmäelle tarkoituksenaan hakea maastokätköstä 4 kilogramman amfetamiinierä ja kuljettaa amfetamiini toiseen kätköpaikkaan. A ja B olivat sovitun mukaisesti menneet Längelmäelle maastokätkölle hakemaan amfetamiinierää, mutta sen siirtäminen ei ollut onnistunut, kun he olivat ottaneet kätköstä reppuunsa kätkössä aikaisemmin olleen 4 kilogramman amfetamiinierän sijasta poliisin sinne vaihtamat valepakkaukset painoltaan 3,17 kilogrammaa. Menettelyllään A ja B olivat yrittäneet hankkia myös itselleen levitettäväksi huumausainetta, koska palkkioksi huumausaineen siirtämisestä A ja B olisivat saaneet H:n kanssa sovitun mukaisesti 70 grammaa amfetamiinia.
A ja B kiistivät syytteen törkeästä huumausainerikoksesta.
Käräjäoikeuden tuomio 30.1.2012
Käräjäoikeus mainitsemillaan perusteilla tuomitsi A:n ja B:n syytteen mukaisesta teosta muutoin, mutta katsoi heidän yrittäneen kuljettaa 3,17 kilogramman suuruista määrää amfetamiinia, mikä oli poliisin kätköön vaihtamien valepakettien paino.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Harri Heikkilä ja lautamiehet.
Vaasan hovioikeuden tuomio 3.10.2012
A ja B valittivat hovioikeuteen katsoen, että poliisin takavarikoitua huumausaineet konkreettista vaaraa rikoksen täyttymisestä ei ollut ollut eikä vaaran syntymättä jääminen ollut johtunut satunnaisista syistä.
Hovioikeus totesi, että poliisi oli takavarikoinut huumausaineet 8.11.2011 eli ennen kuin A ja B olivat menneet niitä noutamaan. Näin ollen tosiasiallista vaaraa siitä, että A ja B olisivat saaneet huumausaineen konkreettisesti haltuunsa, ei ollut ollut. Mikäli huumausainepaketteja ei olisi takavarikoitu, he olisivat erittäin todennäköisesti saaneet ne haltuunsa. A:n ja B:n näkökulmasta heidän senhetkisten tietojensa perusteella huumausainerikoksen täyttyminen oli todennäköistä. Hovioikeus katsoi, että A:n ja B:n huumausaineen hankkimisen ja kuljettamisen yrittäminen oli estynyt vain siitä rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta satunnaisesta syystä, että poliisi oli löytänyt kätkön ja takavarikoinut huumausaineen.
Hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut näytetty, että A ja B olisivat varsinaisesti tienneet etukäteen mitä huumausainetta heidän noutamansa paketti olisi sisältänyt. Heidän toimeksiantonsa tarkoituksena oli ollut siirtää kätkössä ollut huumausaine toiseen paikkaan. Toimeksiannon luonteeseen kuului, että heidän ei tarvinnut olla tarkasti selvillä, mitä huumausainetta maastokätkössä oli ollut, ja että he täyttivät tehtävänsä kyselemättä. Lähtiessään siirtämään huumausainetta kätköstä toiseen A ja B olivat ottaneen riskin, että kätkössä oleva huumausaine saattoi olla mitä tahansa huumausainetta. Mahdollinen tarkoituksellinen tietämättömyys ei poistanut A:n ja B:n tahallisuutta. A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää saamansa toimeksiannon olosuhteista ja tavoitteesta siirtää huumausaine toiseen kätköön, että kyseessä oli varsin todennäköisesti erittäin vaarallinen huumausaine. Näin ollen sillä seikalla, että A:lla ja B:llä ei ollut ollut todellisia mahdollisuuksia selvittää huumausaineen laatua sinä lyhyenä aikana, jolloin huumausaine oli ollut heidän hallussaan, ei ollut merkitystä asiassa.
A ja B oli lainvoimaisesti tuomittu amfetamiinin käytöstä. Amfetamiini ei ollut näin ollen ollut tuntematon aine heille ja he olivat molemmat käyttäneet sitä. Molemmat olivat esitutkinnassa kertoneet, että heille oli luvattu palkkioksi 70 grammaa amfetamiinia. Näistä seikoista voitiin päätellä, että A ja B olivat pitäneet varsin todennäköisenä, että heidän noutamansa huumausaine oli amfetamiinia. B ei ollut esittänyt hovioikeudessa uskottavaa syytä esitutkinnassa asiasta antamansa kertomuksen muuttamiselle.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista tai ratkaisun lopputulosta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirjo Latvala, Eija-Liisa Helin ja Tuula Keltikangas.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa koskemaan kysymystä, olivatko A ja B hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen.
A ja B vaativat, että syyte hylätään.
Syyttäjä vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Arvioitavana oleva menettely
1. Asiassa on selvitetty, että A ja B olivat yhdessä erään kolmannen henkilön kanssa 9.11.2011 tekemänsä sopimuksen mukaisesti lähteneet A:n autolla hakemaan maastokätköstä huumausainetta tarkoituksenaan kuljettaa se toiseen kätköpaikkaan. Tehtävän suorittamisesta heille oli luvattu palkkioksi 70 grammaa amfetamiinia. Poliisi oli kuitenkin 8.11.2011 vaihtanut kätkössä olleen huumausaineen tilalle valepakkaukset, jotka eivät sisältäneet huumausainetta. Kätkössä oli ollut 4 kiloa amfetamiinia, jonka tilalle laitettujen pakettien paino oli ollut 3,17 kiloa. Poliisi oli ottanut A:n ja B:n kiinni 10.11.2011 heidän noudettuaan valepaketit kätköstä.
2. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet, että A ja B ovat kuvatulla menettelyllään syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen.
Kysymyksenasettelu
3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko A ja B edellä kuvatulla toiminnallaan syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen, kun poliisi oli vaihtanut kätkössä olleen huumausaineen tilalle paketit, jotka eivät sisältäneet huumausainetta.
Sovellettavat säännökset
4. Rikoslain 50 luvun 1 ja 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta on tuomittava muun ohella se, joka laittomasti yrittää kuljettaa tai hankkia suuren määrän tai erittäin vaarallista huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.
5. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momenttia koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 44/2002 vp s. 137) säännöksessä mainittu vaara viittaa konkreettiseen vaaraan, millä tarkoitetaan sitä, että rikoksen täyttymisen tulisi olla tosiasiallisesti mahdollista. Jos rikossuunnitelmassa on ollut sillä tavoin perustava puute, ettei teko käytettyjen välineiden, teon kohteen tai muiden tilanteeseen tyypillisesti liittyvien seikkojen vuoksi olisi missään olosuhteissa voinut johtaa tarkoitettuun tulokseen, yritys jäisi rankaisematta.
Onko menettelystä aiheutunut vaaraa rikoksen täyttymisestä?
6. Poliisin toiminnan johdosta A ja B eivät ole saaneet haltuunsa huumausaineita lainkaan. Todellista vaaraa rikoksen täyttymisestä ei tekohetken olosuhteissa siten ole ollut.
Onko vaaran syntymättä jääminen johtunut satunnaisista syistä?
7. Kuten rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin toisesta virkkeestä ilmenee, kysymyksessä on rangaistava yritys, vaikka vaaraa ei olisi syntynyt, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 44/2002 vp s. 137) huomio on tekijän näkökulmassa ja siinä, kuinka uskottavana hänen kannaltaan arvioituna rikoksen täyttymistä saatettiin pitää tekohetken olosuhteissa. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon tekijän tahallisuus ja hänen ajattelemansa toimintavaihtoehdot suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Vaarattomastakin yrityksestä rangaistaan, jos tapahtumien ketju olisi jälkikäteen helposti voitu modifioida sellaiseksi, että rikos olisi voinut tulla täytetyksi. Esimerkkinä mainitaan taskuvaras, joka väkijoukossa valitsee väärin ja pistää kätensä tyhjään taskuun.
8. Oikeuskäytännössä on yrityksen rangaistavuutta arvioitu vastaavin tavoin jo ennen rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin voimaantuloa (1.1.2004). Ratkaisussa KKO 2002:5 luettiin syyksi 100 gramman amfetamiinierän hankkimisen yritys, vaikka kyseinen henkilö oli todellisuudessa saanut amfetamiinia vain 80 grammaa. Henkilö oli sopinut 100 gramman hankinnasta ja määrän jääminen alhaisemmaksi oli johtunut vastaajasta riippumattomista satunnaisista seikoista. Voimassaolevan rikoslain ajalta on annettu ratkaisu KKO 2013:85, jossa tekijät olivat suunnitelleet ja valmistelleet arvokuljetusryöstöä. He olivat piiloutuneina, aseistettuina ja toimintavalmiudessa odottaneet arvokuljetusajoneuvon saapumista tarkoituksenaan ryöstää se. Rikossuunnitelmasta selville päässyt poliisi oli kuitenkin pysäyttänyt arvokuljetuksen hieman ennen kohteeseen saapumista ja tekijät oli otettu kiinni. Korkein oikeus katsoi, että rikoksen täyttyminen oli tekijöiden näkökulmasta ollut uskottavaa ja se olisi ilman poliisin väliintuloa ollut varteen otettava vaihtoehto. Vaaran rikoksen täyttymisestä katsottiin jääneen syntymättä ainoastaan satunnaisista syistä ja tekijät tuomittiin törkeän ryöstön yrityksestä.
Korkeimman oikeuden arviointi
9. A:n ja B:n tarkoituksena on ollut saada haltuunsa maastokätkössä olleet huumausaineet ja kuljettaa ne toiseen paikkaan luvattua palkkiota vastaan. He ovat olleet tietoisia kätkössä olleesta huumausaineesta ja kätköpaikan sijainnista. He ovat saamansa toimeksiannon ja suunnitelmansa mukaisesti menneet kätkölle ja ottaneet haltuunsa siellä olleet huumausaineeksi luulemansa paketit. Heidän näkökulmastaan huumausainerikoksen täyttyminen on tekohetken tietojen perusteella ollut uskottavaa ja todennäköistä eikä heidän suunnitelmassaan ole ollut objektiivisesti arvioidenkaan perustavanlaatuisia puutteita. A:n ja B:n kannalta on ollut sattumanvaraista, että poliisi oli tullut tietoiseksi heidän suunnitelmastaan ja vaihtanut kätkössä olleet paketit.
10. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n kätkössä olleen huumausaineen kuljettaminen ja hankkiminen on estynyt rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta satunnaisesta syystä. Näin ollen myös 70 gramman amfetamiinin levitettäväksi hankkimisen on katsottava estyneen satunnaisesta syystä.
11. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun perustelut siltä osin kuin kysymys on A:n ja B:n tietoisuudesta huumeiden määrästä ja laadusta sekä huumausainerikoksen törkeydestä. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että huumausainerikoksessa kuljettamisen ja hankkimisen yritys rinnastetaan täytettyyn tekoon. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Jukka Sippo ja Ari Kantor. Esittelijä Kaisa Klinga.
59
5 KKO
85
