Keisari Aarnio -lukupiiri

[Nicht schuldig]

Aikajana tapahtumista:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/713067 ... chankinnat

Sitten huomioita:
1) Aarnio ei ole vastannut turvallisuusselvityksen tekemisestä Trevocia koskien. Ja vastaavasti joku Helsingin poliisilaitoksella on. Tällöin siis jos on selkeät säännöt, että a) omistuspohja tuollaisissa hankinnoissa tulee selvittää ja b) mikäli omistussuhteessa olevan lähisukulaisilla on rikollismenneisyys hankintaa ei voida tehdä. Tällöin tuo selvityksestä vastannut virkamies on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

2) Väitetysti omistussuhde on siirtynyt Aarniolle sen jälkeen, kun Helsingin poliisi on jo tehnyt laitehankintansa.

3) Myöhemmin tehdyt laitehankintaesitykset Aarniolta eivät ole menneet läpi.

Linkistä selvisi, että

”17.–26.8.2009: Tehtiin lopullinen päätös Trevoc Oy:n rahoitukseksi tarkoitetusta 200 000 euron vaihtovelkakirjalainasta, johon liittyi salainen osakassopimus. Sopimuksessa Instia-Group Oy:lle annettiin samanlainen oikeus osallistua Trevoc Oy:n toimintaan ja päätöksentekoon kuin yhtiön osakkailla.

23.5.–24.5.2011: Aarnio on hankkinut jengipomon sisaren allekirjoituksen asiakirjoihin, joilla tämän antama laina Instia-Groupille on kuitattu osakepääoman korotuksella, ja koroista on luovuttu.”

Eli toisin sanoen tämä 200 000 sijoitus oli vaihdettu sitten Trevocin osakkeisiin 30 % omistusta vastaan. Lainaa ei siis maksettu koskaan pois.

Alkuolettaman täytyy joka tapauksessa olla se, että tämä 200 000 euroa on Aarnion rahaa. Muussa tapauksessa koko syyttäjän rakennelmassa ei ole mitään järkeä.

Ei siis kummassakaan tapauksessa ei siinä, että lainaa ei olisi maksettu takaisin (vaihtoehto 1) tai sitten siinä, että niillä lunastettiin osakkeita (vaihtoehto 2), jos kuitenkin Instian koko osakekanta olisi myyty 50 000 eurolla, silloin alkuperäinen omistaja on menettänyt joka tapauksessa 150 000 euroa.

Toisaalta molempien oikeusasteiden loppupäätelmänä näyttäisi olleen se, että sijoittajan henkilöllisyyttä ei ole kyetty selvittämään, mutta siitä huolimatta määräysvalta olisi ollut Aarniolla.

Ajatus voisi sitten kulkea niin, että se alkuperäinen sijoittaja sijoitti rahaa, jota hänellä ei olisi pitänyt olla (nk. arvotonta rahaa) sen 200 000 euroa yritykseen A, jolla rahalla kehitettäisiin yritystä A eteenpäin ja samalla yhtiön osakkeiden tuottoarvo tulevaisuudessa voisi nousta. Sitten sama sijoittaja tulisi tällä oikealla omalla rahallaan 50 000 euroa (nk. arvokasta rahaa) näiden arvokkaiden osakkeiden lailliseksi omistajaksi yritykseen B ja sivuuttaisi alkuperäisessä järjestelyssä mukana olleen bulvaanin. Tässä voisi olla kaksinkertainen hyöty, järkevä sijoitus tälle arvottomalle rahalle ja järkevä laillinen sijoitus arvokkaalle rahalle.

Toisaalta määräysvalta tähän yritykseen A olisi osakkeiden osuus eli 30 %, jolloin määräysvalta voisi olla yrityksessä B, mutta ei yrityksessä A, mikäli jonkun toisen osakkeenomistajan kanssa ei saada yhteensä 51 % osakkeista. Joka tapauksessa se määräysvalta missä tässä puhutaan, pitäisi olla Trevocissa, jos sopimukset tehtiin Trevocin ja viranomaisen välillä.

Toisaalta en edelleenkään ymmärrä, että jos sijoittaja olisi Aarnio minkä ihmeen takia hän ei olisi sijoittanut tähän yhtiöön ulkomailla perustetun sijoitusyhtiön kautta? Jos hänellä olisi ollut ylipäätään tällaisia summia käytössään? Tällainen syyttäjän ja kirjan mukaan ”monimutkainen bulvaani” järjestely olisi aivan liian simppeli ratkaisu, jos todellakin rahaa olisi tällä tavalla millä mällätä. Tässähän on lisänä väite, että Aarnio olisi itse sijoittanut 50 000 euroa, lainannut jollekin toiselle 25 000 euroa jne. Rahaa olisi siis pitänyt olla vieläkin enemmän kuin tämä alkuperäinen sijoituksen määrä.

Ihmetystä herättää myöskin se, että minkä takia Aarnio olisi toisaalta lainannut syyttäjän mukaan ja ilmeisesti myöskin todistetusti 25 000 euroa toiselle henkilölle osakkeiden ostoa varten (väite myös kirjassa) ja sitten toisaalta pyrkisi asiamiehen kautta ostamaan itselleen tämän 50 000 euron arvoisen osakepotin Instiasta, josta todetaan, että ”osakkeiden tosiasiallinen omistaja on ollut Aarnio tai ainakin Aarnio on kaupasta huolimatta edelleen säilyttänyt tosiasiallisesti itsellään Instia-Groupille kuuluneen päätösvallan ja taloudellisen intressin Trevoc Oy:ssä.” Tekstissä vilisee käsitteitä "tosiasiallinen päätösvalta", "taloudellinen intressi", "osakkeiden tosiasiallinen omistaja" jne.

Eikö loppujen lopuksia osakeyhtiölaki kuitenkin määrää osakasluettelosta, hallituksen jäsenten vastuista ja velvoitteista ja osinkojen jakamisesta? Jos joku luovuttaa päätösvallan osakeyhtiössä jollekin toiselle, eikö hän itse vastaa siitä joka tapauksessa? Sen lisäksi täytyyhän sillä 30 % omistusosuuden omistajalla käsittääkseni olla mahdollisuus lähettää edustajansa yhtiökokoukseen tekemään päätöksiä esim. yhtiön hallituksen jäsenistä? Jos näin silloin voi joku toinen kysyä, mitä tahoa edustaja edustaa? Eikö alle 10 omistajan osakeyhtiössä pitäisi olla osakasluettelo, joka muuten käsittääkseni on viranomaisten tiedossa?
Mikseivät normaalit osakeyhtiölain määräykset päde tässä tapauksessa?

[TuskaistaTietoa]

Eikö loppujen lopuksia osakeyhtiölaki kuitenkin määrää osakasluettelosta, hallituksen jäsenten vastuista ja velvoitteista ja osinkojen jakamisesta? Jos joku luovuttaa päätösvallan osakeyhtiössä jollekin toiselle, eikö hän itse vastaa siitä joka tapauksessa?

Mikseivät normaalit osakeyhtiölain määräykset päde tässä tapauksessa?

Kyllä normaaleiden osakeyhtiölakien pitäisi tietenkin päteä Suomessa kirjattuun osakeyhtiöön.

https://virtuallawyer.fondiatools.com/S ... ttelo.aspx
"Osakeyhtiö on velvollinen pitämään osake- ja osakasluetteloa. Osakeluettelo on luettelo yhtiön osakkeista ja niiden omistajista. Osakasluettelo on luettelo yhtiön osakkeenomistajista ja heidän omistamistaan yhtiön osakkeista.

Osakeluettelon pitäminen on aina yhtiön hallituksen yksinomaiseen tehtäväpiiriin kuuluva asia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitus voi luovuttaa päätösvaltaansa osakeluettelomerkintöjen tekemiseen muulle yhtiön elimelle tai yhtiön toimihenkilölle."

Sitten taas, jos poliisi on kiinnostunut laitehankinnoissaan suomalaisten yritysten omistajista, niin hankinnoissa on aina selkeästi määrätyt vastuuvirkamiehet, joiden vastuulla on tarkastaa että kauppa voidaan toteuttaa.

[Pieni liekki]

"Keisari Aarnio"-kirjaa lukiessa aloin pohtia, kuinka todennäköistä on, että huumepoliisit kantaisivat omilla lomamatkoillaan mukanaan tuttujen rosvojen puhelinnumeroita. Kirjassa on nimittäin kerrottu syyskuussa 2006 erään Helsingin huumepoliisin rikosylikonstaapelin lomamatkaltaan Roomasta tekemistä puhelinsoitoista tutulle virolaisrovolle, jota epäiltiin edellisvuonna tapahtuneesta törkeästä huumerikoksesta ja jonka liittymä oli Viron poliisin puhelinkuuntelussa. Kyseisen poliisin epäiltiin kirjan mukaan varoittaneen kyseistä rosvoa toisen poliisiyksikön kiinnostuksesta ja puhelinkuuntelusta, mutta syyttäjien mukaan kokonaisuutena arvioiden näyttö ei tällaista varoittamista kuitenkaan osoittanut.

[Nicht schuldig]

Eikö loppujen lopuksia osakeyhtiölaki kuitenkin määrää osakasluettelosta, hallituksen jäsenten vastuista ja velvoitteista ja osinkojen jakamisesta? Jos joku luovuttaa päätösvallan osakeyhtiössä jollekin toiselle, eikö hän itse vastaa siitä joka tapauksessa?

Mikseivät normaalit osakeyhtiölain määräykset päde tässä tapauksessa?

Kyllä normaaleiden osakeyhtiölakien pitäisi tietenkin päteä Suomessa kirjattuun osakeyhtiöön.

https://virtuallawyer.fondiatools.com/S ... ttelo.aspx
"Osakeyhtiö on velvollinen pitämään osake- ja osakasluetteloa. Osakeluettelo on luettelo yhtiön osakkeista ja niiden omistajista. Osakasluettelo on luettelo yhtiön osakkeenomistajista ja heidän omistamistaan yhtiön osakkeista.

Osakeluettelon pitäminen on aina yhtiön hallituksen yksinomaiseen tehtäväpiiriin kuuluva asia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitus voi luovuttaa päätösvaltaansa osakeluettelomerkintöjen tekemiseen muulle yhtiön elimelle tai yhtiön toimihenkilölle."

Sitten taas, jos poliisi on kiinnostunut laitehankinnoissaan suomalaisten yritysten omistajista, niin hankinnoissa on aina selkeästi määrätyt vastuuvirkamiehet, joiden vastuulla on tarkastaa että kauppa voidaan toteuttaa.

Helsingin sanomissa oli tänään mielenkiintoinen kolumni Taina Haahdilta otsikolla
Rikollinen nero on taruolento – takaa löytyy usein vastuuta pakoileva esimies

http://www.hs.fi/ura/art-2000005187679.html

Haahti kertoo siinä kahdesta sijoittajasta, jotka paljastuivat sittemmin kupliksi, Leeson ja Kerviel. Tähän voisi lisätä maailman suurimman syntyneen kuplan eli Subprime –luotot, jotka paketoitiin arvopapereiksi ja myytiin mm. Deutsche Bankille, joka sittemmin on useaan otteeseen tehnyt miljardiluokkaa olevia alaskirjauksia, jotta nämä roskaluotot saataisiin pois omista taseista. Tässä oli kysymys näistä asuntoluotoista, joita Amerikassa myytiin luottokelvottomille ihmisille ja se johti finanssikriisiin, joka havaittiin Suomessa julkisuudessa ensimmäisen kerran kesäkuussa 2008 ja sittemmin valtavana vyörynä elokuussa 2008. Tätä ei kukaan poliitikko tai talousihminen havainnut Suomen pankin johtokuntaa myöten. Nyt juttu on yksinkertainen jälkeenpäin ajatellen. Tähän ei ollut syynä kukaan yksittäinen ihminen, vaan kysymys oli järjestelmän pettämisestä ja pankki- taloudenvalvonnan löysäkätisyys mikäli sitä edes olikaan.

Yksittäisten ihmisten manipulointiyritykset ovat melko heppoisia tällaisessa maailmassa, kuten kirjoittaja toteaakin ”Aarnion esimiehet pesivät oikeudessa kätensä puhumalla taitavasta manipuloijasta. Jos johtajat voivat toimia näin, mihin heitä tarvitaan?”

Otetaan tapaus Aarniosta yksi esimerkki.

Aiemmissa viesteissä oli keskustelua vaihtovelkakirjalainoista.

Tässä ote syyteharkinnasta:

https://oikeus.fi/fi/index/ajankohtaist ... tunut.html

”Epäillyssä petosrikoksessa on kyse siitä, että Trevoc Oy:n viranomaisasiakkailta epäillään salatun ne omistus- ja rahoitusjärjestelyt, joiden perusteella yhtiön tosiasiallisen päätäntävallan taustalla on ollut salattu taho. Tahon olemassaolosta viranomaiset eivät ole voineet tietää.”

Kuitenkin vaihtovelkakirjalaina on yhtiön taseessa ja tilinpäätöstiedoissa. Asia on helposti tarkistettavissa, ja osakeyhtiölaissa määritelty hyvin tarkkaan mitä tietoja tästä sijoituksesta/lainasta on annettava. Joten kenellekään virkamiehelle tai muulle taholle ei voi olla epäselvää, että yhtiön omistusrakenteet tulevat muuttumaan. Sehän on sen vaihtovelkakirjan tarkoitus, jos lainaa ei makseta takaisin.

Viranomaisilla kuten käsittääkseni kaikilla muillakin tahoilla on mahdollisuus tarkistaa nämä asiat jopa paikan päälle mentäessä varsinkin silloin, jos kyseessä olivat turvallisuuteen liittyvät asiat. Jos asiat olisivat helposti tarkistettavissa, ja jos jotain epäselvää tai huonosti ymmärrettävää sitten paljastuukin, niin prosessia ei tarvitse viedä lävitse, vaan hankkeesta silloin luovutaan. Missä rikos?

Tässä Haahdin artikkelissa kerrottiin myös tapauksesta, jossa itse sijoittaja oli nimittänyt petostaan niin yksinkertaiseksi, että jopa kahdeksanvuotias lapsi ymmärtäisi sen. Itse asiassa näin voi myös olla, että kuvio taustalla olisi niin yksinkertainen, että hölmökin sen tajuaisi ja kuitenkin asia menee lävitse aina ylempiin asteisiin saakka. Kukaan ei kyseenalaista mitään. Tietenkin voisi ajatella, että tässä Aarnion tapauksessa on käynyt juuri näin. Melko yksinkertainen bulvaanirakennelma, jota ei vain kukaan havaitse, ja tekijä taustalla ryhtyy entistä uhkarohkeammaksi, kunnes jossain vaiheessa rakennelma alkaa sortua jostain kohdasta ja lopulta korttitalo romahtaa. Tämä on nähdäkseni ajatus tässä Aarnion syyttämisen taustalla, että näin on valvonnan puutteessa päässyt käymään.

[Nicht schuldig]

Pelkästään Keisari Aarnio kirjaa lukemalla ei saa selvää kuvaan siitä, että kuka rahoitti Trevocia Instian antaman 200 000 euron vaihtovelkakirjalainan avulla.

Kysymys on asioista, joilla on aikajärjestys. Ensin on ollut vaihtovelkakirjalaina, sitten tämä on konvertoitu eli velka on vaihdettu osakkeisiin, ja sitten näiden osakkeiden arvo on laskenut tai virallinen omistaja on halunnut myydä osakkeensa pienemmällä hinnalla kuin on itse sijoittanut rahaa vaihtovelkakirjaa varten.

Valtakunnan syyttäjän virasto on määritellyt Aarnion syytteessä joko ”omistajaksi, sijoittajaksi tai rahoittajaksi.” Joten ilmeisesti syyttäjälle itsellekään tämä rooli ei ollut täysin selvä edes syyttämisvaiheessa. Lopputuloksen kirjasta voi lukea sivulta 173. ”Tuomion mukaan lukuisat seikat viittasivat siihen, ettei Trevociin sijoittanut yhtiö ollut naisen määräysvallassa. Oikeuden mukaan oli myös epäuskottavaa, että nainen olisi sijoittanut yhtiöön vain omia rahojaan. Oikeus katsoi, että kyse oli ainakin osaksi Aarnion käytettävissä ja määräysvallassa olleista varoista.”

Raha on kuitenkin kulkenut tilien kautta. Alkuperäinen sijoittaja ei ole voinut piiloutua mitenkään. Kyse ei ollut käteisestä. Silloin päätelmä siitä, että sijoittaja on Aarnio, ei siis johdukaan ”rahan piilottamisesta” tai siitä, ettei lähdettä saada selville. Tähän johtopäätökseen on mitä ilmeisimmin tultu kokonaistilanteen arvion tuloksena. Jos sijoittaja onkin joku toinen, silloin looginen ajatusketju käytännössä hajoaa. Jos Aarniolla ei olisi ollut Instiassa mitään roolia ei omistajana, sijoittajana tai rahoittajana, syytteen voisi siis unohtaa.

Tästä tulkinnasta seuraa kuitenkin ongelmia.

En tiedä miten tuomioissa on perusteltu se väite, että vaihtovelkakirjalainan alkuperäinen omistaja (Aarnio?) olisi pyrkinyt myymään nämä osakkeensa alihintaan itselleen (Aarnio?) tai sitten Aarnio olisi lainannut rahaa jollekin toiselle, jotta hän voisi ostaa tulkinnan mukaan Aarniolle kuuluvaa omaisuutta. Aarnion olisi siis täytynyt vielä lainata lyhytaikaisesti rahaa jollekin toiselle, jotta voisi myydä omaisuuttaan alehintaan?

Onko oikeudessa sitten vain todettu, että näin on jostain tuntemattomasta syystä tapahtunut. Taloudelliselta kannalta katsottuna väite on melko absurdi.

Kirja kertoo, että ”kyseessä oli Aarnion mukaan huumepoliisin tietolähde.” Siis Vilhusen sukuun liittyvä henkilö, esim. sisar tai sitten isän veli? Tästä löytyivät todisteet, rahasiirrot.
Miksei tämä vastaus kelvannut oikeudelle, vaan sen piti yllä mainituista syistä olla Aarnio itse?

Siksikö, että syyttäjän rakennelma pysyisi oikeudessa pystyssä?

[Nicht schuldig]

Kirjassa on melko outo lause Mikael Runebergin ja Aarnion välisistä väleistä sivulla 89.

”Mibi oli Fineston aikaan 2000-luvun alussa Aarniota vastaan ja voimakas uskossaan. Hänellä oli syvä viha Aarniota kohtaan. Hän teki myöhemmin täydellisen takinkäännöksen.”

Runeberg on kirjan mukaan tullut Helsingin huumepoliisiin vuonna 2010 ja muun tiedon perusteella hän on työskennellyt krp:ssä edeltävät kahdeksan vuotta.

Tämä tarkoittaisi sitä, että vihatessaan Aarniota hän olisi työskennellyt vain hyvin lyhyen aikaa krp:ssä. Oliko hänellä ylipäätään mitään henkilökohtaista tekemistä Aarnion kanssa tuohon aikaan? Päivärinnan haastattelussa hän kertoi kuitenkin, että ei olisi ollut työajan ulkopuolella Aarnion kanssa tekemisissä sen kummallisemmin.

Melkein viimeisillä sivuilla kirjaa (sivu 379) todetaan, että ”Vaikka krp:n kollegat olisivatkin kateellisia, se ei todista, että Aarnion ja huumepoliisin toiminta olisi lainmukaista.”

Olivatko todellisuudessa kahden organisaation aikaansaamat tulokset niin erilaisia, että sen perusteella syntyi voimakkaita negatiivisia tai positiivisia tunteita toinen toisia kohtaan?

[Kuolemannaakka]

Kirjassa on melko outo lause Mikael Runebergin ja Aarnion välisistä väleistä sivulla 89.

”Mibi oli Fineston aikaan 2000-luvun alussa Aarniota vastaan ja voimakas uskossaan. Hänellä oli syvä viha Aarniota kohtaan. Hän teki myöhemmin täydellisen takinkäännöksen.”

Runeberg on kirjan mukaan tullut Helsingin huumepoliisiin vuonna 2010 ja muun tiedon perusteella hän on työskennellyt krp:ssä edeltävät kahdeksan vuotta.

Tämä tarkoittaisi sitä, että vihatessaan Aarniota hän olisi työskennellyt vain hyvin lyhyen aikaa krp:ssä. Oliko hänellä ylipäätään mitään henkilökohtaista tekemistä Aarnion kanssa tuohon aikaan? Päivärinnan haastattelussa hän kertoi kuitenkin, että ei olisi ollut työajan ulkopuolella Aarnion kanssa tekemisissä sen kummallisemmin.

Melkein viimeisillä sivuilla kirjaa (sivu 379) todetaan, että ”Vaikka krp:n kollegat olisivatkin kateellisia, se ei todista, että Aarnion ja huumepoliisin toiminta olisi lainmukaista.”

Olivatko todellisuudessa kahden organisaation aikaansaamat tulokset niin erilaisia, että sen perusteella syntyi voimakkaita negatiivisia tai positiivisia tunteita toinen toisia kohtaan?

No eikö ole väitetty, että Helsingin huumepolisin tulokset ja takavarikot olivat paljon suuremmat kuin KRP:n? Sehän tässä just ihmeellistä onkin, että tämä oletettu huumepomo sai huumerikollisia vankilaan paljon enemmän kuin täysin puhdas KRP.

Lisäksi näistä Aarnion vankilaan laittamista huumerikollisista kellään ei ollut mitään tietoa tai vihjettä siitä, että heidän pidättäjänsä onkin koko Suomen suurin huumepomo. Vaikka piirit on pienet ja kaikki toisensa tietää... Jotenkin ihmeellisesti Aarnio sai itsensä häivytettyä ketjusta kokonaan pois, vaikka huumeet ja ostajat toisensa kohtasivat vuosien ajan ja tonnikaupalla.


Laitosten välinen kilpailu teki juuri sen, että tapauksia alettiin salata toiselta, että saataisiin itse suurempi takavarikko. Tieto ei kulkenut, eikä virka-apu. Syntyi siis erilliset, toisiaan vastaan kilpailevat poliisijärjestöt, jossa lopulta tärkeämpää oli toisen haittaaminen kuin tulokset huumesodassa. Vastaavanlaista toimintaa on melkein joka työpaikalla, jossa on eri osastoja tai tiimejä, eikä johtaminen ole kunnossa.

Nythän kaikki aarnion alaiset on poistettu hommista kaikenlaisiin alempiin tehtäviin, ja osa tietysti poistettu hommista kokonaan. Täydellinen puhdistus, kuten tuossa tv-ohjelmassakin kerrotaan. Kaikki ikävät vastaleirin miehet saadaan pois ja voidaan rankaista heitä. Pelkkää valtataistelua.


Näistä krp:n ja Hgin huumepoliisin huonoista väleistä on paljon lehtijuttuja viime vuosilta.

[Kunto Kalpa]

Pahoittelen, etten ole lukenut keisarikirjaa ja olen vanhojen hajanaisten tietojen varassa. Pyytäisin asioihin perehtyneitä tekemään listauksen niistä todisteista, joitten perusteella Aarnio ja Runeberg on todistettu huumekauppiaiksi. Reinbolthin kirjahan teki jo ennen tuomiota selväksi, että mies on Suomen ykkösmafioso. Julkisuuteen tuli sitten kasapäin tietoa, joitten perusteella on selvää, että Aarnio pitää krp:läisiä pelleinä ja, että mies hikoilee testosteronia ja rakastaa omaa valtaansa. Nuo vaan eivät ole rikoksia, vaan ensimmäinen on tarkka ja oikea arvio ja toinen on vastenmielinen persoonallisuus.

Kertokaa siis mistä oikeus tiesi Aarnion ja Runebergin huumekauppiaiksi. Tiedetäänkö keneltä ostivat ja kenelle möivät?

[Kunto Kalpa]

Kuuntelin sen RadioRokin haastattelun ja olen sekä hämmästynyt että pettynyt. Kaksi palkittua toimittajaa kertoo rikollispomosta, ja anti on:
- huipputulosta tehneen yksikön johtaja on ollut kiistelty henkilö
- juoruämmätasoinen väite Aarnion ilmiömälsestä kyvystä manipuloida. Täysin yhdentekevä tieto, koska se ei tee kenestäkään rikollista. Samaa sanottiin esim. Olof Palmesta.
- toimittajien tärkeäksi tietolähteeksi paljastui Saara, jonka kolme väitettä minäkin pystyn heti todistamaan valheiksi.
- huipputulosta tehneessä yksikössä on ollut pimennossa pidettyjä ja suosikkeja. Kahvipöytäaiheita, joita voisi kertoa Marttaöiiton pääkonttoristakin.
- Aarniolla on ollut luottotoimittajia. Niin sillä kuuluikin olla.

[Pieni liekki]

Onko täällä ketään, joka pystyisi nimeämään ne yhdeksän eri lähdettä, jotka ovat kertoneet Hesarin toimittajanaisille Aarnion ja Keijo Vilhusen väitetystä oudosta yhteydenpidosta?

[TuskaistaTietoa]

Pyytäisin asioihin perehtyneitä tekemään listauksen niistä todisteista, joitten perusteella Aarnio ja Runeberg on todistettu huumekauppiaiksi.

Runebergia ei ole syytetty huumeista. Vain virkarikoksista joista suurin oli kai se, että Helsingin huumepoliisissa haettiin kuuntelulupa ja kuunneltiin omia puheluita laitetestauksena.

Aarnion huumetuomiossa on käsittääkseni todisteet jaettavissa kolmeen osaan: 1) Epäselvä raha, joka kiistaton, mutta rahan alkuperä kiistanalainen. 2) Suhteet rikollisiin, josta voi sanoa että niinpä hänellä virassaan hyvän viranhoidon kannalta pitikin olla. 3) Epäselvät lausunnot eri vaiheissa toisilta tuomituilta ja rikollisilta. Tuo on moniongelmainen sen suhteen, että samalla virassa olevien poliisien puheita ei pidetty oikeudessa uskottavina (vaikka valaehtoisia ovatkin), ja toisaalta ihan sekin, että kyllä Suomessa monet ammattirikolliset toivovat Aarniolle ja hänen yksikölleen pahaa, ei se mikään salaisuus ole koskaan ollut. Tehokas poliisitoiminta ei ole hauska homma rikollisille busineksille.

[Kunto Kalpa]

Ei voi kuin sanoa, että huh huh. Kahvipöytäkeskusteluissa kansalaiset tuntuvat pitävän pimeätä rahaa näyttönä rikollisuudesta. Kuitenkin perinnön antaneen miehen leski ja myös Saara ainakin jotenkin antoivat tukea Aarnion versiolle. Rahakätöjupakka on nii älytön, etten pidä sitä kuin näyttönä poliisin lavastuksesta.

Kaipaamaani näyttöä olisivat nauhalle tai tekstiviestiin tallentuneet todisteet huumekaupoista. Se, ettei sellaista löydy, kertoo syyttömyyden puolesta.

[Nicht schuldig]

Kuuntelin sen RadioRokin haastattelun ja olen sekä hämmästynyt että pettynyt. Kaksi palkittua toimittajaa kertoo rikollispomosta, ja anti on:
- huipputulosta tehneen yksikön johtaja on ollut kiistelty henkilö
- juoruämmätasoinen väite Aarnion ilmiömälsestä kyvystä manipuloida. Täysin yhdentekevä tieto, koska se ei tee kenestäkään rikollista. Samaa sanottiin esim. Olof Palmesta.
- toimittajien tärkeäksi tietolähteeksi paljastui Saara, jonka kolme väitettä minäkin pystyn heti todistamaan valheiksi.
- huipputulosta tehneessä yksikössä on ollut pimennossa pidettyjä ja suosikkeja. Kahvipöytäaiheita, joita voisi kertoa Marttaöiiton pääkonttoristakin.
- Aarniolla on ollut luottotoimittajia. Niin sillä kuuluikin olla.

Mielenkiintoista, että luottotoimittajaksi kehkeytyi Anttila (Suomen Kuvalehti) vasta vuonna 2008. Samalla tavalla Runeberg ei ollut sen enempää tekemisissä Aarnion kanssa kuin muutkaan poliisit, hän vain "vaihtoi puolta" ja onnistui lähettämään jollain poliisijargonilla höystettyjä tekstiviestejä Aarniolle.

Kirjassa on aivan mainio kuvaus tai oikeastaan kaksikin koskien Susanna Reinbothia, siis hänen itse kertominaan. Sivu 96.

"Tutkintapyynnössä pyydettiin selvittämään, onko salaista laillisuusvalvontamateriaalia luovutettu Nelosen uutisille, joka on "uutisoinut asiasta näyttävästi ja syyllistävästi." Tietojen vuotaja ei selvinnyt tutkinnassa, sillä Reinboth kieltäytyi paljastamasta lähteitään. Esitutkinta lopetettiin viiden vuoden kuluttua, kun tutkittava rikos eli virkasalaisuuden rikkominen vanheni."

Ja sitten sivulla 93 Reinboth aprikoi itseensä verrattuna kokemattomien kollegojen tekemisiä.

"Asiaa auttoi se, että esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin sanomissa virkarikosvyyhdin uutisointi annettiin toimittajille, jotka eivät pitkästä urastaan huolimatta olleet aiemmin juuri tehneet rikosuutisointia. Koska heillä ei ollut valmista tietolähdeverkostoa, he etsivät tietoa sieltä, mistä sitä helpoimmin löytyi. Sitä löytyi Aarniolta."

Eli Reinbothilla itsellään oli oma tietolähdeverkostonsa, jota hän ei missään tapauksessa olisi ilmiantanut ei siis edes mahdollisen virkarikossyytteen tutkinnassa. Kollegoja mm. Kuvalehden Anttilaa hän sitten piti kokemattomana, koska heillä oli tietolähteenä Aarnio, eikä heille ollut ajan mittaan kehkeytynyt samanlaista "tietolähdeverkostoa" kuin hänelle itselleen.

Nimimerkki Pienen Liekin kysymys on varsin osuva:

"Onko täällä ketään, joka pystyisi nimeämään ne yhdeksän eri lähdettä, jotka ovat kertoneet Hesarin toimittajanaisille Aarnion ja Keijo Vilhusen väitetystä oudosta yhteydenpidosta?"

[Kunto Kalpa]

Luottotoimittaja sitä ja tätä. Reinboth on ainakin omasta mielestään parempi rikostoimittaja kuin Suomen Kuvalehden kollega. Näillä asioilla vaan ei ole mitään tekemistä Aarnion syyllisyyden kanssa.

Tuo viimeinen kappale kertoo koko casen surkeuden. Viitataan Aarnion "outoon yhteydenpitoon" mutta ei kerrota mikä siinä oli outoa. Sovittiinko hinnasta ja määrästä? Ei taidettu sopia.

[Nicht schuldig]

Luottotoimittaja sitä ja tätä. Reinboth on ainakin omasta mielestään parempi rikostoimittaja kuin Suomen Kuvalehden kollega. Näillä asioilla vaan ei ole mitään tekemistä Aarnion syyllisyyden kanssa.

Tuo viimeinen kappale kertoo koko casen surkeuden. Viitataan Aarnion "outoon yhteydenpitoon" mutta ei kerrota mikä siinä oli outoa. Sovittiinko hinnasta ja määrästä? Ei taidettu sopia.

Kirjasta ei selvinnyt minulle sekään, että mistä häntä tarkalleen ottaen syytetään.
Ei tässä mitään varsinaisia todisteita ole kirjankaan mukaan tai sitten niitä ei suoraan nimetä, tässä on kysymys tällaisesta indisio-prosessista, jossa palapelimäisesti kootaan todisteeksi erilaista aineistoa. Tästä syntyy kokonaisuus.

Tuomioistuin tarkastelee tätä kokonaisuutta siitä näkökulmasta, mitä syyttäjä esittää. Puolustus voi sitten esittää omaa vaihtoehtoista teonkuvaustaan, jota sitten parhaimmassa tapauksessa vertaillaan syyttäjän versioon.

Oikeus voi myös lähteä siitä näkökulmasta, että tämä syyttäjän tarjoama kokonaisuus on jo niin hyvin ja suurella työllä rakennettu, ettei sen kannata lähteä pohtimaan yksityiskohtia puolustuksen näkövinkkelistä. Oikeus voi puuttua sitten näennäisesti joihinkin yksityiskohtiin syyttäjän versiossa, jottei prosessi vaikuttaisi aivan läpihuutojutulta.
Nyt kannattaa muistaa, että syyttäjä on poliisin esimies, joka on käytännössä aivan alusta lähtien mukana palavereissa.

Sitten, kun tuomio tulee, tästä syyttäjän esittämästä kokonaisuudesta tulee fakta. Syytetty voi sitten joskus vankilasta päästyään pyrkiä esittämään omaa vaihtoehtoista tilannekuvaustaan, mikäli siitä joku on sitten enää kiinnostunut.