Kaksillarattailla kirjoitti:pop kirjoitti:Sinä tiedät ettei siis ollit seksisuhdetta ja Aarnion spermaa löytyi silti sohvalta?! XD
..Tuomiossa taasen katsottiin että Aarnio on vedättänyt Saaran veikkausvoiton, todistetusti, työajallaan työpaikkaansa lähellä.
Siinä se luottamus.
Useampikin tiesi. Voi sanoa että varmoja olimme. Kun olen seurannut tuota Aarnion epäreilua ajojahtia, ja mitä sen eteen on tehty, niin ei se kummoistakaan mielikuvitusta vaadi että häneltä olisi pienen tipan vaikka aamujöpötyksen tippoja saanut. En usko, että esim. ainakaan itse niin pitkän tutkintavankeuden aikana välittäisin olisivatko kalsarini millä tavalla tahraantuneet, tai kuinka paljon meni mälliä minkäkin paperitupon mukana roskiin. Joku nokkelampi varmasti keksisi useampiakin erilaisia keinoja saada sellaisen tipan toisen spermaa. Onhan Aarnio voinut ottaa pikavissyn saunalla ja runkata suihkussa, kävellä siitä pyyhe lanteilla istumaan siihen tuoliin syömään wiineriä Saaran katsoessa Emmerdalia niin keskittyneesti että oli koko ykkösrakkaansa vallan unohtanut. Jokainen noista em.on täysin mahdollinen selitys. Viimeistä ehkä epäilen itsekin, koska Saara tuskin unohtaisi ketään vierastaan yhdenkään ohjelman takia.
Vuonna 2009 kaivettiin auto ylös Tonavasta, jonka ratin takana istui maanviljelijä nimeltä Rupp. Ongelma tässä oli se, että maanviljelijä Rupp oli kadonnut jäljettömiin vuonna 2001 ja tuomari oli vuonna 2005 pistänyt häkkiin sekä maanviljelijän vaimon että kaksi parikymppistä tytärtä ja toisen tyttären poikaystävän. Tuomiossa lukee, että kaikki nämä neljä olivat hakanneet maanviljelijä Ruppin hengiltä vasaralla ja paloitelleet hänet ja syöttäneet ensin koirille ja loput ruumiista oli annettu tilalla kasvatetuilla sioille. Tuomarin mielikuvitus oli riittänyt jopa siihen, että tuomiossa lukee, että on erittäin todennäköistä, että perheen jäsenet söivät itse nämä samat siat.
Siitä alkoi raivo tuomareita ja poliiseja kohtaan Saksassa, joka on kestänyt tähän päivään saakka. Vuonna 2011 numerossa 12 Spiegel julkaisi 12 sivuisen artikkelin tuomareiden päättelyistä erilaisissa rikostapauksissa. Siellä on sivulla 66 mielenkiintoinen osa dna:sta. Tässä kohdan vapaa käännös.
”Yhtä mielellään kuin tuomarit vetoavat mielestään asiantuntijoiden objektiiviseen näkemykseen enenevässä määrin vedotaan myöskin todisteeseen, joka on monen tutkijan mielestä ihmease. Monien mielestä dna testit nostavat totuudenetsinnän oikeuksissa aivan uudelle tasolle. Nyt monet syyttäjät ja poliitikot vaativat lakimuutoksia, että kaikkien jostain tuomittujen henkilöiden dna profiilit täytyisi määrittää. Tähän mennessä näin on voitu toimia vain kuolin tapauksissa ja seksuaalirikoksissa.
Esikuvana toimii Yhdysvalloissa oleva kansallinen dna rekisteri nk. ”Combined DNA-index Systems” (Codis). Joka maanantai lävähtää siellä totuuden tunti. Silloin liitetään rekisteriin viikolla kerätyt dna profiilit ja niitä vertaillaan jo kerättyihin tietoihin. Tämä valtava totuuskone suoltaa joka viikko ”cold hits”, joista saadaan uusia paljastuksia selvittämättömistä rikoksista, tosin sivutuotteena myöskin todisteita syyttömyydestä väärin tuomituille. Myöskin Saksassa rikostutkijat luottavat jo vuosikymmenen ajan dna:n. Vuonna 1998 saatiin mullistava läpimurto, kun 11 vuotiaan Christinan murhaaja Ronny Rieken saatiin dna testillä numero 3889 paljastettua. Samana vuonna päätettiin laki, jonka mukaan perustetaan keskitetty dna rekisteri, jonne kerätään myöskin kaikki jäljet rikospaikoilta, joita ei ole voitu liittää mihinkään kuten esimerkiksi verijäljet ryöstöistä ja spermajäljet seksuaalirikoksista. 907789 kirjausta on jo tehty etsiessä totuutta 720 074 ihmisestä ja 187 715 jäljestä.
Mikä on totuus? Sen jälkeen kun dna keksittiin on menetelmää aina vain hienonnettu. Nyt yritetään saada dna:ta kasveista ja eläimistä. Eräälle tutkijalle onnistui määrittää dna tammesta, josta selvisi 10 vuotta sitten tehty afrikkalaisnaisen murha, jonka ruumis löytyi metsästä. Aviomiehen, joka kiisti koskaan olleensa ruumiin löytöpaikalla, autosta löytyi tammenlehti. Lehti pystyttiin kuitenkin liittämään erääseen ruumiin löytöpaikalla olleeseen puuhun.
Mutta tällä ihmeaseella on myös kääntöpuoli. Jo vuonna 2005 oikeusministeriön virkamiehet varoittivat sisäisessä paperissaan sokeasti uskomasta dna-tieteeseen. ”Mahdollisuudet manipulaatioon” ovat kasvaneet. Kun vääriä jälkiä asetetaan, jotka objektiivisesti viittaisivat tekijään, on syyttömyysolettama vaarassa. Dna epäilty joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu todistamaan syyttömyytensä.
Vuosikausien kummitusjahti osoittaa, että kokeneimmatkin rikostutkijat antavat sumuttaa itseään dna:n häikäisevän näytön edessä. Rikostutkijat löysivät lukuisilta rikospaikoilta Etelä-Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta aina uudelleen samaa dna:ta. Laboratorio kokeet vuonna 1993 osoittivat, että kyseessä on sama tekijä, joka suoritti kummallisia rikoksia kaikkialla. Todellisuudessa jäljet johtivat väärään, eikä rikoksilla ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Dna kuului eräälle työntekijälle, joka työskenteli tehtaassa, joka toimitti pumpulipuikkoja poliiseille.”