Long Play ja Aarnio-haastattelu

Jari Aarnion tapaukseen liittyvät ketjut tänne

Valvojat: Raid, Moderaattorit

L. Ron Bumqvist

Long Play ja Aarnio-haastattelu

Viesti Kirjoittaja L. Ron Bumqvist » Ti Kesä 26, 2018 5:03 pm

Huomenna ilmestyy Long Playn uusin juttu, jossa haastatellaan Aarniota:
https://www.longplay.fi/sidetone/faktoja-huumeista-rokin-saestyksella kirjoitti:Faktoja huumeista rokin säestyksellä
26. kesäkuu 2018, Toimitukselta


Long Playn keskiviikkona ilmestyvä juttu ”Vauhdin maailma” kertoo suomalaisten ja amfetamiinin erityisestä suhteesta. Amfetamiini eli piri eli vauhti on Suomen suosituin kova huume.

Nyt aineen käyttö keskiluokkaistuu, ja verkosta voi tilata vauhtia vaikka kotiinkuljetuksella. Samaan aikaan pitkäaikaiskäyttäjillä menee edelleen hyvin huonosti. Perttu Häkkinen haastatteli käyttäjiä, kauppiaita ja tutkijoita – ja Jari Aarnion.

Perttu Häkkinen, millainen huumemaa Suomi on?

”Suomi on poikkeuksellinen maa. Meillä ei juurikaan ole heroiinikulttuuria, mutta amfetamiinia käytetään Hollannin ja Viron ohella eniten koko Euroopassa. Aika uniikkia on sekin, että moni aloittaa kovien huumeiden käytön korvaushoitolääkkeillä. Tilastojen valossa viina ja rauhoittavat bentsodiatsepiinit ovat täällä hirvittävän suosittuja, ja niihin suomalaiset kuolevatkin. Ruotsikin on pirimaa, mutta ei tarvitse mennä kuin Tanskaan, ja piri vaihtuu heroiiniin. Se on Keski-Eurooppaa, ja ihan toinen juttu.”

Juttusi alkaa hetkestä, jolloin kohtasit amfetamiinin ensimmäistä kertaa. Oli vuosi 1992, ja olit 13-vuotias, ostamassa kaverin kanssa pilveä Sörnäisten metroasemalta. Millainen ilmapiiri huumeiden ympärillä tuolloin vallitsi?

”Huumevalistusta tekevät poliisit ja päihdetyöntekijät olivat silloin aika pihalla. Se oli semmoista tyypillistä: poltat pilveä ja joudut loppujen lopuksi kadulle. Valistus oli niin kornia ja naurettavaa, että jollain tavalla se muutti ilmapiiriä päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Ihmiset alkoivat ottaa sen pelkkänä vitsinä.”

”Uskoakseni harva, joka ensimmäistä kertaa kokeilee pilveä tai nuuskaa piriä tai syö essoja, kokee sen hirvittävän epämiellyttävänä. Useimmille eka kokemus on positiivinen, ja silloin sellainen hyvin dramaattinen huumevalistus näyttää typerältä.”

”Lahdessa huumerikollisuus on lisääntynyt kahdeksassa vuodessa 71 prosenttia, ja nyt sinne tuodaan poliisisoittokunta kertomaan faktoja huumeista rokin säestyksellä. Se on ihan ysäriä, montypython-velipuolikuuosastoa.”

Miten tähän on tultu?

”Suomalaiset huumeasenteet juontavat juurensa sotienjälkeiseen aikaan ja 1960-luvulle. Suomalainen huumekeskustelu otettiin silloin suoraan Yhdysvalloista. Politiikassa vedenjakajahetki oli vuonna 1972, kun huumausainelaki säädettiin. Silloin erimielisyydet tiivistyivät siihen, pitäisikö käyttäjiä rangaista. Hallitus esitti, että käyttöä ei kriminalisoitaisi. Eduskunnassa valiokunnat jakautuivat: talousvaliokunta oli hallituksen esityksen puolella, lakivaliokunta kannatti kriminalisointia. Suuri valiokunta joutui ratkaisemaan kantansa arvalla ja päätyi kriminalisoinnin puolelle. Lopulta kriminalisointi voitti eduskunnan täysistunnossa. Ero oli vain 12 ääntä.”

Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Virossa on EU:n keskiarvoon nähden korkea huumekuolleisuus. Hollannissa huumeiden käyttäjiä on paljon, mutta huumeisiin kuollaan harvemmin. Miten erot näkyvät kulttuurissa?

”Tutustuin tähän aiheeseen, kun vaimoni työskenteli veteraaninistien kanssa Hollannissa. Siellä katsotaan, että huumeiden käyttö on yksilön henkilökohtainen eettinen päätös, eikä sairaus, kuten monessa muussa paikassa ajatellaan. Mitä valistukseen tulee, Briteissä ja Hollannissa on puhuttu paljon huumeiden demystifioinnista. Siellä yritetään puhua huumeista sellaisella tavalla, että ne ikään kuin menettävät merkityksensä.”

Haastattelit juttuun Tor-verkossa toimineen Sipulikanavan ylläpitäjää Kim Holvialaa, jota epäillään nyt törkeästä huumausainerikoksesta. Mistä siinä tapauksessa on kyse?

”Oikeastaan siinä on kyse rikosvastuun käsitteen laajuudesta. Holviala on moderoinut keskustelupalstaa, jolla ostajat ja myyjät ovat tavanneet toisiaan. On kiinnostavaa jos oikeus katsoo, että Holviala on syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Se voisi periaatteessa tarkoittaa, että jos joku myy varastettua maastopyörää tori.fi:ssä, sivuston moderaattori tai jopa perustaja joutuisi vastuuseen.”

Käsittelet jutussasi myös amfetamiinin käytön keskiluokkaistumista, johon verkkokaupan lisääntyminenkin liittyy. Onko se näkynyt omassa tuttavapiirissäsi?

”Olen joitain vuosia työksenikin soitellut elektronista musiikkia ja elänyt sellaisessa maailmassa, jossa käyttö on ollut melko yleistä jo pitkään. Tyypit olivat keskiluokkaisia, itsestään huolta pitäviä ihmisiä, joista suurimmalla osalla oli työpaikat. Vaatteet olivat puhtaat ja luultavasti aika kalliit. Siksi omien havaintojeni perusteella en puhuisi mistään tuoreesta ilmiöstä. Mutta tähän juttuun tekemieni haastattelujen perusteella uskallan sanoa, että muutos on olemassa. Aivan jokainen haastateltava sanoi, että asenteet ovat muuttuneet todella paljon. 1990-luvulla amfetamiini oli stigmatisoitunut huume, heroiinista seuraava. Nyt haastateltavien mukaan kukaan ei katso pirin käyttöä pahalla, kunhan et rännää. Olin yhdessä mainosalan tapahtumassa muutama vuosi sitten. Jossain vaiheessa menin käymään kusella, ja viiden metrin matkalla minulle tultiin kaksi kertaa tarjoamaan nenähuumeita.”

Mikä juttua tehdessä tuli yllätyksenä?

”Olin yllättynyt Jari Aarnion suhtautumisesta käyttäjiin. Hän kertoi täysin avoimesti siitä, että huumepoliisi on katsonut esimerkiksi julkisuuden henkilöiden käyttöä sormien läpi. Hän vaikutti vilpittömältä siinä. Kysyin Aarniolta, että puhuuko hän muusikoista. Hän vastasi, että puhuu myös poliitikoista.”
https://www.longplay.fi/sidetone/faktoj ... estyksella

L. Ron Bumqvist

Re: Long Play ja Aarnio-haastattelu

Viesti Kirjoittaja L. Ron Bumqvist » Ke Kesä 27, 2018 10:52 am

Tässä jutun Aarnio-osuus:
1990-LUVULLA SUOMEN amfetamiinimarkkinat mullistuivat.
Mullistuksen pani alulle Neuvostoliiton romahtaminen ja sitä
seurannut rajojen avautuminen Baltian maissa. Huumekauppa siirtyi
ulkomaisiin käsiin. Muutos oli nopea, ja eniten siitä tietää mies, joka
seurasi pääkaupunkiseudun huumekuvioita tuolloin hyvin läheltä.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio ottaa
minut vastaan Vantaan vankilan perhetapaamishuoneessa, joka
muistuttaa Ikean myymälän lastenhuoneosastoa: seinillä on
vaaleanpunaisia lampaita, lattialla Duplo-palikoita ja ikkunassa
kukkaverhot. Aarniolla on yllään Adidaksen sininen verryttelytakki,
jalassaan harmaat villasukat ja mustat nahkatohvelit.
Aarnio on istunut vankilassa jo vuosia. Nyt hän odottaa
Helsingin hovioikeuden ratkaisua suuressa huumejutussa, josta
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet kymmeneksi vuodeksi
vankeuteen. (Hovioikeus antaa tuomionsa vasta ensi vuonna, ja
Long Playn haastattelun jälkeen 19. kesäkuuta se päätti päästää
Aarnion odottamaan ratkaisua vapaana, jottei tutkintavankeudesta
muodostuisi kohtuuttoman pitkä. Jo vuonna 2016 hovioikeus
tuomitsi Aarnion toisessa asiakokonaisuudessa kolmeksi
vuodeksi vankeuteen törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä,
törkeästä petoksesta, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja
rekisterimerkintärikoksesta. Korkein oikeus ei myöntänyt Aarniolle
valituslupaa, joten tuo tuomio on lainvoimainen.)
Aarnion kertomusten luotettavuuteen voi siis joiltain osin
suhtautua epäilevästi. Long Play haastatteli häntä siitä huolimatta, sillä
hän on ollut pitkään tekemisissä suomalaisen huumerikollisuuden
kanssa.
Aarnio kertoo, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen muutos
huumemarkkinoilla oli valtava.
”Viro itsenäistyi 1991, eikä kukaan osannut arvioida, mitä tulee
tapahtumaan. Puolasta tuli piriä, Liettuasta tuli piriä, Latviasta tuli
piriä, Narvassa oli tehtaita... Piriä tuli joka tuutista”, hän sanoo.
1990-luvun aikana amfetamiinin ongelmakäyttäjien määrä
Suomessa moninkertaistui. Markkinoille tulvi monia muitakin
aineita, esimerkiksi ekstaasia. Päihdetutkijat puhuvat 1990-luvusta
”toisena huumeaaltona”.
Rajojen avautuminen hankaloitti huumepoliisin työtä. Tekijät
eivät olleetkaan enää vanhoja tuttuja, ja virolaiset huumerikolliset
olivat suunnitelleet maahantuonnin huolellisesti. Väliportaita oli
monia. Virolaiset halusivat pitää hommat tiukasti omissa näpeissään,
koska pitivät suomalaisten kiinnijäämisriskiä suurena.
Aarnion mukaan suomalaisten ja virolaisten rikollisten välit olivat
jonkin aikaa viileät:
”NBK, Enkelit ja Bandidokset olivat aluksi kriittisiä virolaisia
kollegoitaan kohtaan, mutta ei se kestänyt kuin vuoden. Sitten ne
alkoivat tehdä hommia yhdessä.”
Huumemarkkinoiden mullistuminen näkyy hyvin
takavarikkotilastoissa. 1990-luvun alussa poliisi ja tulli takavarikoivat
amfetamiinia 15–20 kiloa vuodessa – kymmenen vuotta myöhemmin
haaviin jäi jo lähes 150 kiloa. Huumepoliisi törmäsi yhä useammin
suuriin huume-eriin.
”Jos me 80-luvulla löydettiin viiskyt ketolaa [grammaa] piriä,
niin me pidettiin saunailta. Aina”, Aarnio sanoo. ”90-luvulla sä
saatoit kävellä jonkun möllin kämppään ja sillä oli viiden kilon säkki
pöydällä. Enää ei pidetty saunailtaa.”
Kovaäänisessä kaikuu kuulutus. Aarniota kutsutaan parturiin.
”Voinksmä mennä?” hän kysyy pahoitellen. ”Seuraava mahis on
kuuden viikon päästä.”
Kun Aarnio puolen tunnin kuluttua palaa, hänen hiuksensa ovat
lyhentyneet kaksi senttiä.
Aarnion mukaan amfetamiini ei ole pelkästään huono-osaisten
huume. Sitä on käytetty aina yhtä lailla kalliimmillakin asuinalueilla.
”Piriä on kaikkialla. Rokkibändit vetää pirii, iskelmämiehet vetää
pirii... Se pitää sut liikkeellä. Siinä on etuja”, hän sanoo ja nauraa.
Vankilasta käsin Aarnio on seurannut uutisia laulaja Jari
Sillanpään metamfetamiinin käytöstä. Hän pitää siitä syntynyttä
kohua ”mielipuolisena kaksinaismoralismina”.
”Aina on ollut viihdetaiteilijoita koukussa! Sillanpää vain ei
sattunut olemaan Pena Kontulasta. Me olemme jättäneet monia
juttuja tekemättä poliitikoista, taiteilijoista ja urheilijoista niiden
vähäisyyden perusteella. Snoopin, vai mikä sen nimi oli, maripussi
oli takahuoneessa, mutta me ei tehty asialle mitään. Ruotsalaiset
tekivät. Olemme joutuneet vakavasti pohtimaan, onko pikkuasian
väärti pilata jonkun julkkiksen elämä.”
Aarnio sanoo puhuneensa jo 1990-luvulla sen puolesta, että
poliisi jättäisi yksittäiset käyttäjät rauhaan. Aarnion mukaan hänen
aikoinaan huumepoliisissa pidettiin tärkeämpänä napata isoja kaloja.
Yhden sellaisen Aarnio sai kiinni jo uransa alkumetreillä. Vuonna
1986 hän aloitti päätutkijana Miika Kortekallion salakuljetusliigan
tapauksessa. Seuraavana vuonna hän sai vuoden poliisi
-kunniamaininnan.
Kun Helsingin käräjäoikeus joulukuussa 2016 tuomitsi Aarnion
kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, lyhyemmän tuomion sai samalla
kaksi naista, joita oikeus piti Aarnion rikoskumppaneina. Toinen
heistä oli Miika Kortekallion sisko Seija Kortekallio-Lampi ja toinen
Kortekallion entinen naisystävä Mari Romano, josta on julkisuudessa
käytetty myös nimeä ”Malmin nainen”. (Kortekallio kuoli vuonna
2000.)
Teksti löytyy sivuilta 21-23.

pop
Komisaario Köster
Viestit: 1753
Liittynyt: To Helmi 19, 2015 4:25 pm

Re: Long Play ja Aarnio-haastattelu

Viesti Kirjoittaja pop » Ke Kesä 27, 2018 2:20 pm

Eiks sievälä viel leveilly kuinka oli vieny ite sen kukkapussin ja päässy Snoopin bäkkärille. Kumma yhteensattuma

L. Ron Bumqvist

Re: Long Play ja Aarnio-haastattelu

Viesti Kirjoittaja L. Ron Bumqvist » Ke Kesä 27, 2018 2:34 pm

pop kirjoitti:Eiks sievälä viel leveilly kuinka oli vieny ite sen kukkapussin ja päässy Snoopin bäkkärille. Kumma yhteensattuma
Kerrassaan!

Laajemmalti tuo Aarnion avautuminen herättää kysymyksiä nykyisen kieltolakipolitiikan oikeudenmukaisuudesta. Kontulan Penan voi pistää telkien taa, mutta kun kyseessä on vähääkään silmäätekevämpi tapaus, niin eihän sitä nyt ihmisen elämää voi ihan noin vaan mennä pilaamaan.

Vastaa Viestiin