Aarnio tapauksen tietolähteet ja tietolähdetoiminta

[Pieni liekki]

Murhaoikeudenkäynnissä puuttuu motiivi syyttäjien väitteelle, että Aarnio olisi hyväksynyt ja sallinut palkkamurhan.

Aarnion puolustus lähtee siitä, että kyseessä ei ollut rikos eikä Aarniolla siis ollut syytä tai velvollisuutta toimia toisin.

Ettet nyt vaan, Tepi, puhuisi taas jotain omaa tulkintaasi näihin asioihin. Minusta Aarnion puolustus lähtee siitä, ettei Aarnio ole tehnyt asiassa rikosta ollenkaan, vaan on hoitanut omaa poliisin virkaansa parhaan kykynsä mukaan. Hän ei käsittääkseni ole kiistänyt, etteikö olisi ollut yhteydessä Ruotsiin Ünsaliin kohdistuvasta uhasta, vaikka ei tainnut itse tätä yhteydenottoa muistaakaan. Lisäksi hän on määrännyt alaisensa tiedustelu-/tarkkailutehtäviin Herralaan, kun ilmeisesti on tiedustelutietona tullut poliisin tietoon, että siellä saattaisi olla joko henkirikossuunnitelmat tai huumekaupat käynnissä.

Aarnion puolustus on ymmärtääkseni tuonut esille, ettei epävarsinainen laiminlyöntirikos ole ollut lakiin kirjoitettuna rikoksena murhan tapahtuma-aikaan, jotta syyttäjät olisivat ymmärtäneet tekevänsä Aarnion kohdalla joka tapauksessa turhaa työtä syyttäessään häntä murhasta. Vai olenko taas käsittänyt pitkäpiuhaisena ihmisenä jotain poskelleen?

Yrität tässä sellaista vedätystä, että keksit itse motiivin, jonka uskottelet kuvittelevasi olevan ainoa mahdollinen ja kun se ei ole uskottava, niin esität päätteleväsi, että mitään järkevää motiivia ei ole, ja siispä Aarnio ei ole voinut tehdä mitään rikosta. Ei edes sellaista, jota hän itse ei edes pidä rikoksena.

En näe Aarniolla olleen mitään motiivia olla estämättä henkirikosta, jos hän olisi tiennyt suunnitelmista tarkemmin.

Oletko nyt Teppo aivan varma, että mitään tällaista ei ole käynyt kenenkään mielessä?

Tähän mennessä tällaisen motiivin olet esittänyt vain sinä, ja yksi keskustelija on hetken ollut uskovinaan sinua.

Jos lasket minut tuoksi edellä mainituksi keskustelijaksi, niin on täällä meidän lisäksi ainakin yksi muu keskustelija, joka on tämän Arlanda-asian ottanut esille ja joka on vielä kehunut ennustaneensa oikein Aarniolle vuosien varrella osuneet tuomiot.

[Nicht schuldig]

Olisiko NS mitenkään mahdollista, että opettelisit tekemään lainaukset oikein? Että et vaikkapa kirjaisi esittämiäsi väitteitä minun nimiin?

Sitä en oleta, että lakkaisit teeskentelemästä lainaamasi selkeästi kirjoitetun tekstin väärinymmärtämistä. Listataan nyt edellisestä viestistäsi mölöimpiä.

1. Aarnion huume- ja virkarikostuomiossa ei esitetty, että Aarnio liittyisi Arlandan ryöstöön tai ryöstäjiin. Missään ei ole tällaista esitetty.
2. Kysymyksesi siitä, tuomittiinko Aarnio syyttömänä, ei ole edes aito kysymys.
3. Aarnion rikosoikeudenkäynnissä näyttö oli laajempi kuin teeskentelet luulevasi. Esität tietämätöntä liittämällä selkeästi virheelliseen väittämään ymmärrystäsi vähättevän ja vastuutasi rajaavan "käsittääkseni." Olet tuomion lukenut ja käsityskykysi ei oikeasti ole niin hatara kuin haluat vakuuttaa.
4. Asiat eivät muutu tosiksi sillä, että väität jonkun asian olevan fakta. Jos näyttöä jostain ei käräjillä esitetty, on turha selitellä, että tämmöinen esittämätön peruste kuitenkin olisi fakta.
5. Murhaan syyllistyminen ei edellytä, että henkilö olisi murhapaikalla.
6. Vilhusen syyttömyyden tueksi ei oikein riitä se, että asia ei tullut kuunteluista ilmi. On melko varmaa, että olet tietoinen Aarnion osallisuudesta kuunteluihin.

Vastaus kysymykseen 5 ja osittain lisävastaus kysymykseen 1:

Tähän otti kantaa Vilhusen puolustus sanomalla, että kyseessä olisi sitten korkeintaan avunanto murhaan. Tässä kyseisessä tapauksessa ei ole sellaista näyttöä, että Vilhunen olisi ollut lähistöllä murhan tapahtuessa. Vilhunen ei myöskään ollut seurueessa, joka lähti Vuosaareen murhapaikalle. Oliko Vilhunen jollain tasolla tietoinen murhahankkeesta niin uskon, että oli. Niin saattoi olla monta muutakin henkilöä siellähän on esim. hävitetty uhrin tavaroita ja huonekaluja Tervakoskella, jonne tavaroita on ollut kuljettamassa henkilöitä. Lisäksi teletiedoista tiedetään yhteyksistä muihinkin henkilöihin tapahtuma-ajankohdan lähellä. Miksei näitä henkilöitä ole syytetty?

Jos ajatellaan, että lähellä olevia ihmisiä syytettäisiin mukana, niin piirin täytyisi kasvaa. Kyseessä täytyisi sitten olla useamman henkilön muodostama salahanke henkilön surmaamiksi ja silloin ainakin päätekijöillä täytyy olla jonkun tason motiivi itse tekoon. Kuitenkin joku suorittaa sen varsinaisen teon. On eri asia olla tietoinen riskistä, että joku mahdollisesti aikoo surmata jonkun toisen henkilön kuin suorittaa itse teko tai olla tapahtumapaikalla.

Tässä tapauksessa on selvitetty, että toimeksiantaja oli ruotsalainen Leo Carmona. Toimeksiannon vastaanottaja oli Raninen. Raninen ja Andersson yhdessä houkuttelivat Unsalin ansaan Vuosaareen Saaran asuntoon, jossa odotti Leinonen. Vilhunen tai Jari Aarnio eivät olleet paikalla. Vilhunen on kertonut antaneensa tietolähdetietoa Aarniolle, asianajaja Fredman on kertonut, että Vilhunen on antanut tietolähdetietoa poliisille.

Vilhunen on kertomansa mukaan ollut järkyttynyt siitä, ettei poliisi toiminut ja Unsal murhattiin. On mielestäni selvää, että kyseinen tieto on jossain määrin saavuttanut poliisin ja myöskin Aarnion. Nyt tässä oikeudenkäynnissä haetaan vastausta siihen, että miksei Aarnio toiminut. Hyvä kysymys tässä pohdinnassa on se, että onko saatu tieto sitten henkilökohtaista tietoa vai onko se tietoa poliisilaitokselle. Se, että Vilhunen oli tietolähde on fakta tämän päivän tiedon valossa. Vilhunen on kertonut myöskin siitä, että hän olisi surman jälkeen mennyt puhelinkoppiin soittamaan poliisilaitokselle. Kyseisen puhelun on vastaanottanut Helsingin poliisilaitos ei siis Aarnio oli puhelu sitten aamuyöllä tai illalla.

Aarniolta puuttuu motiivi olla toimimatta, jos olisi ollut ylipäätään mahdollista toimia. Ilman Arlandaa ei ole mitään. Jos Aarnio oli tekemissä huumeiden kanssa, niin hänelle ei ole mitään hyötyä siitä, että Unsal surmataan Suomessa. Päinvastoin hänen olisi täytynyt yrittää estää surmaa, jotta tutkimuksissa ei paljastuisi mitään häneen itseensä tai Vilhusen liittyvää. Kummallakaan henkilöllä ei Vilhusella eikä Aarniolla ole mitään motiivia surmata tai antaa surmauttaa ruotsinturkkilaista Ruotsissa asuvaa miestä, joka liittyi Arlandan pankkiryöstään mikäli Vilhunen ja/tai Aarnio eivät itse liittyneet siihen.

Syyttäjä olisi toki halunnut tämän kautta saada vastauksen kysymykseen mistä Aarnio sai alunperin yli 400 tuhatta euroa. Vastaus olisi ollut Arlandan pankkiryöstöstä, jos tarina olisi saatu aihetodistein kehiteltyä loppuun saakka.

[teppo]

Syyttäjä olisi toki halunnut tämän kautta saada vastauksen kysymykseen mistä Aarnio sai alunperin yli 400 tuhatta euroa. Vastaus olisi ollut Arlandan pankkiryöstöstä, jos tarina olisi saatu aihetodistein kehiteltyä loppuun saakka.

Höpsis. Aarnio tuomittiin menettämään kyseinen summa laajennettuna rikoshyötynä jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Se asia on jo puitu.

Laajennettuna hyötynä voidaan tuomita menetettäväksi omaisuutta silloin, kun henkilö tuomitaan jostain törkeästä rikoksesta, johon tyypillisesti liittyy varallisuuden kertyminen. Tällöin rikoksesta tuomitun on poikkeuksellisesti näytettävä, että hän on saanut varallisuuden jotenkin muuten kuin rikoksella. Kun Aarnio ei tähän kyennyt, varallisuuden alkuperällä ei ole merkitystä eikä se ole oikeudellisesti kiinnostavaa.

[Nicht schuldig]

Syyttäjä olisi toki halunnut tämän kautta saada vastauksen kysymykseen mistä Aarnio sai alunperin yli 400 tuhatta euroa. Vastaus olisi ollut Arlandan pankkiryöstöstä, jos tarina olisi saatu aihetodistein kehiteltyä loppuun saakka.

Höpsis. Aarnio tuomittiin menettämään kyseinen summa laajennettuna rikoshyötynä jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Se asia on jo puitu.

Laajennettuna hyötynä voidaan tuomita menetettäväksi omaisuutta silloin, kun henkilö tuomitaan jostain törkeästä rikoksesta, johon tyypillisesti liittyy varallisuuden kertyminen. Tällöin rikoksesta tuomitun on poikkeuksellisesti näytettävä, että hän on saanut varallisuuden jotenkin muuten kuin rikoksella. Kun Aarnio ei tähän kyennyt, varallisuuden alkuperällä ei ole merkitystä eikä se ole oikeudellisesti kiinnostavaa.

Tuomarit kuten me muutkin tykkäävät siitä, että tarinalla on alku ja loppu. Sopii kuin nappi otsaan, että rahat tulivat sieltä kansainvälisestä rikollisuudesta juuri 2000-luvun alussa ja tällöin Aarniolla oli varaa maksaa myöskin se 200 tuhatta euroa Trevocista vuosia myöhemmin vaikka rakensikin taloa. Tarinan alku siis Arlandassa ja sieltä mennään Hollantiin, johon Aarnio oli luonut suhteet huumeiden toimittajiin omien miestensä kuten Sievälän kautta. Kaikessa toiminnassa Aarnio olisi hyödyntänyt asemaansa korkeassa asemassa olevana poliisina. Nyt hänellä täytyy sitten olla jossakin pankkitili, jolla on rahaa. Unsalin surma oli vain välietappi, jossa Aarnio yritti suojella rikollista kumppaniaan ja hänen osuuttaan asiaan. Koska Aarniota ei olisi voitu syyttää ilman ainakaan Vilhusen todistamista suorasta kytkennästä murhaan, sopii tähän kohtaan täydellisesti Vilhusen kaksoisrooli tietolähteenä samoin kuin Aarnion rooli poliisina, joka on vastaanottanut tätä tietolähdetietoa. Mielestäni tarina on täydellinen ja se selittäisi kaiken tapahtuneen. Uskoisin myös, että tarinasta on saatettu ajatella jopa jatko-osaa, jossa Aarnio on Suomen rikollismaailman ykköskonnia yhdessä Vilhusen kanssa. Idea on suoraan sanottuna hyvä varsinkin, jos tuomiolaitos vakuuttuisi asiasta.

Ongelma asiassa on vain se, että edes aihetodisteet eivät riittäneet tällä kertaa todistamaan Aarniota Arlandaan liittyväksi henkilöksi. Aihetodisteet eivät ole oikeastaan näyttöä vaan tapahtunut kootaan erilaisista palasista ja tämä on sitä päättelyä, jota tuomareiden on myöskin tehtävä. He siis suorittavat tehtäväänsä, kun he kokoavat palapeliä yhteen. Siitä voi sitten kiistellä, että onko tuomareiden tehtävänä faktantarkistus ja kuinka pitkälle sellainen on tarpeellista.

[teppo]

Tuomarit kuten me muutkin tykkäävät siitä, että tarinalla on alku ja loppu.

Tuo on projisointia. Heijastat oman ajattelusi muihin. Juridinen ajattelu ei mene noin vaan noudattaa omaa logiikkaansa.

Ongelma asiassa on vain se, että edes aihetodisteet eivät riittäneet tällä kertaa todistamaan Aarniota Arlandaan liittyväksi henkilöksi.

Tuotit omassa mielikuvituksessasi tuollaisen kuvion. Esität uskovasi, että "tuomarit" olisivat ajatelleet noin. Ja kun omassa päässäsi rakentamasi häkkyrä on kelvoton, voit vapauttaa itsesi "uskomaan", että Aarnio on syytön. Heleijaa.

Siitä voi sitten kiistellä, että onko tuomareiden tehtävänä faktantarkistus ja kuinka pitkälle sellainen on tarpeellista.

Käräjillä syyttäjä esittää näytön. Puolustus voi kiistää sen ja esittää omaa vastanäyttöään. Tuomioistuin ratkaisee, mitä on näytetty toteen ja mikä on sen oikeudellinen merkitys. Oikeus ei ota kantaa eikä ratkaise kysymyksiä, joita syyte ei käsittele. Aarnion käteisomaisuuden alkuperä tms. ei ole millään tavalla murhaoikeudenkäynnissä käsiteltävä asia eikä sellainen, johon "tuomarit" enää mitenkään ottaisivat kantaa tai olisivat edes kiinnostuneita. Menettämisseuraamus käsiteltiin edellisessä oikeudenkäynnissä ja siinäkin homma meni niin päin, että Aarnion tuli esittää rahoilleen selitys, ei syyttäjien eikä etenkään tuomarien.

Jos jotain maallikkoa kiinostaa, mistä satoja kiloja huumeita trokannut rikollinen olisi saanut 400 000 euroa käteistä, niin eiköhän tällainen henkilö kykenisi mielessään tuottamaan ihan kelpo arvauksia muutenkin.

[Nicht schuldig]

Tuomarit kuten me muutkin tykkäävät siitä, että tarinalla on alku ja loppu.

Tuo on projisointia. Heijastat oman ajattelusi muihin. Juridinen ajattelu ei mene noin vaan noudattaa omaa logiikkaansa.

Ongelma asiassa on vain se, että edes aihetodisteet eivät riittäneet tällä kertaa todistamaan Aarniota Arlandaan liittyväksi henkilöksi.

Tuotit omassa mielikuvituksessasi tuollaisen kuvion. Esität uskovasi, että "tuomarit" olisivat ajatelleet noin. Ja kun omassa päässäsi rakentamasi häkkyrä on kelvoton, voit vapauttaa itsesi "uskomaan", että Aarnio on syytön. Heleijaa.

Siitä voi sitten kiistellä, että onko tuomareiden tehtävänä faktantarkistus ja kuinka pitkälle sellainen on tarpeellista.

Käräjillä syyttäjä esittää näytön. Puolustus voi kiistää sen ja esittää omaa vastanäyttöään. Tuomioistuin ratkaisee, mitä on näytetty toteen ja mikä on sen oikeudellinen merkitys. Oikeus ei ota kantaa eikä ratkaise kysymyksiä, joita syyte ei käsittele. Aarnion käteisomaisuuden alkuperä tms. ei ole millään tavalla murhaoikeudenkäynnissä käsiteltävä asia eikä sellainen, johon "tuomarit" enää mitenkään ottaisivat kantaa tai olisivat edes kiinnostuneita. Menettämisseuraamus käsiteltiin edellisessä oikeudenkäynnissä ja siinäkin homma meni niin päin, että Aarnion tuli esittää rahoilleen selitys, ei syyttäjien eikä etenkään tuomarien.

Jos jotain maallikkoa kiinostaa, mistä satoja kiloja huumeita trokannut rikollinen olisi saanut 400 000 euroa käteistä, niin eiköhän tällainen henkilö kykenisi mielessään tuottamaan ihan kelpo arvauksia muutenkin.

Unohdat lähes kokonaan, että tuomari on ihminen, johon kyetään vaikuttamaan aivan samalla lailla kuin muihinkin ihmisiin. Ihmisellä on tarve nähdä asiat selvästi. Jossain on tarinan alku ja loppu. Jos todella olisi niin kuin tässä hahmottelet, että tuomarit katsovat jotakin yksityiskohtaa ja näytön perusteella ratkaisevat kysymyksen siitä, että kumpi vaihtoehto on oikea syyttäjän vai puolustuksen vaihtoehtoinen kertomus, niin eläisimme ihannemaailmassa.

Voin antaa esimerkin. Hovioikeuden huumejutussa on kuvaus puhelimista eräänä päivänä, jolloin idea on se, että joku ajaa Länsi-Pasilasta autolla Pasilan virastotalon autotalliin Itä-Pasilaan ja lähtee sieltä samantien Länsi-Pasilaan takaisin, jotta ehtii ylipäätään paikantumaan tietyn ajan sisällä lähtöpisteen tukiasemaan. Oikeasti jos ihminen ajattelisi niin kuin yllä kuvailet, hänen täytyisi päätyä johtopäätökseen siitä, että kukaan ei aja autotalliin ja samalla ulos sieltä vaan todennäköisin tapahtumankulku täytyisi olla se, että joku ajaa kohti autotallia ja toinen auto tulee vastaan sieltä autotallista ja puhelin siirtyy autosta toiseen. Kun ihminen on vakuuttunut jostain asiasta, hän ei enää ota mitään sellaista vaihtoehtoa huomioon, jossa tämä vakuuttuneisuus voisi järkkyä ja palapeliä ei saakaan enää koottua.

Ensin täytyisi oikeasti tutkia palapelin osaset ja niiden oikeellisuus ja vasta sitten lähteä muodostamaan sitä palapeliä. Tässä kokonaisuudessa, jota muodostetaan ei ole vain pöydällä olevat palaset vaan tietoisuus jostain suuremmasta ja tulevasta ehkäpä jopa salaisesta tiedosta, joka on sillä hetkellä vain harvojen ja valittujen tiedossa mutta joka tulee luotettavalta taholta. Kyllä se vaikuttaa hyvin paljon palapelin kokoojan ajatuksiin mitä kokonaisuutta hän on luomassa. Uskon vakaasti siihen, että jos palapelin kokoajalla ei olisi ollut käytössään kuin pöydällä olevat palaset, hän olisi jossain vaiheessa hoksannut, että tässä on jotain outoa. Mutta sen suuremman tiedon valossa tähän palapeliin sopivat käytännössä mitkä palaset vaan. Kaikki viittaa kaikkeen, kaikki vahvistaa niitä tehtyjä johtopäätöksiä. Kokonaisuus alkaa hahmottua aivan uudella tavalla. Näin muuten luonnehtivat hovioikeuden tuomarit eräässä kohdassa tuomiota heille tapahtuneen. Heille muodostui uusi kokonaisuus, jolloin näytti siltä, että yksityiskohdatkin sopivat tähän uuteen kokonaisuuteen.

"Näytöstä muodostuva kokonaiskuva on myös entisestään vahvistanut johtopäätöksiä siitä, että kysymys ei ole ollut Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaisesta tietolähdetoiminnasta tai muustakaan vaihtoehdosta, joka voisi selittää vastaajien toimet ja niiden yhteyden syytteessä tarkoitettuun asiaan. Tätä korostaa, että kun yksittäisissä kohdissa vastaajien on katsottu olleen osallisina tynnyrilähetyksiin kytkeytyviin huumausainerikoksiin, televalvontatietojen ja muun näytön muodostama kokonaisuus on tätä johtopäätöstä vasten näyttäytynyt uudessa valossa ja osoittautunut sen kanssa yhteensopivaksi aina yksityiskohtia myöten." hovioikeus sivu 236

[teppo]

Unohdat lähes kokonaan, että tuomari on ihminen, johon kyetään vaikuttamaan aivan samalla lailla kuin muihinkin ihmisiin. Ihmisellä on tarve nähdä asiat selvästi. Jossain on tarinan alku ja loppu.

Selkeään ajatteluun mm. oikeudenkäynnissä kuuluu, että tuomio tulee vain siitä, mistä syytetään. Syytteen nostamisesta päättää syyttäjä, ei tuomari. Menettämisseuraamusta käsiteltäessä kysymys oli, pystyykö Aarnio kertomaan rahoilleen uskottavan ei-rikollisen alkuperän. Ei pystynyt ja asia oli sillä selvä.

Ei tähän tarvittu missään vaiheessa mitään Arlanda-rahoja.

Murhaoikeudenkäynnissä taas syyttäjä on nostanut näytön perusteella syytteen murhasta. Rahat on menetetty jo ihan riippumatta siitä, katsooko tuomioistuin henkilön syylliseksi vai syyttömäksi murhaan.

[Nicht schuldig]

Unohdat lähes kokonaan, että tuomari on ihminen, johon kyetään vaikuttamaan aivan samalla lailla kuin muihinkin ihmisiin. Ihmisellä on tarve nähdä asiat selvästi. Jossain on tarinan alku ja loppu.

Selkeään ajatteluun mm. oikeudenkäynnissä kuuluu, että tuomio tulee vain siitä, mistä syytetään. Syytteen nostamisesta päättää syyttäjä, ei tuomari. Menettämisseuraamusta käsiteltäessä kysymys oli, pystyykö Aarnio kertomaan rahoilleen uskottavan ei-rikollisen alkuperän. Ei pystynyt ja asia oli sillä selvä.

Ei tähän tarvittu missään vaiheessa mitään Arlanda-rahoja.

Murhaoikeudenkäynnissä taas syyttäjä on nostanut näytön perusteella syytteen murhasta. Rahat on menetetty jo ihan riippumatta siitä, katsooko tuomioistuin henkilön syylliseksi vai syyttömäksi murhaan.

Siis mielestäsi rahojen alkuperä ei ole mitenkään epäselvä? Mistä ne siis tulivat? Ne eivät voineet tulla tynnyreistä, koska ajankohta on väärä. Ajatteletko, ettei rahoilla ollut mitään merkitystä oikeuden päätökseen? Ei vaan oikeus päätteli siitä huolimatta, että rahojen alkuperä ei voinut olla tynnyrit eikä selitystä Tammisesta hyväksytty, että rahat liittyvät huumekauppaan. Siis ilman ajallista yhteensopivuutta tynnyreiden kanssa, oikeus päättelee niiden vahvistavan johtopäätöksiä syyllistymisestä tynnyreihin nk. kokonaisharkinnassa. Mihinhän se kokonaisharkinta perustuu, jos rahat eivät voi liittyä tynnyreihin? Se perustuu siihen, että tässä oletetaan Aarnion tehneen huumekauppaa jo ennen 2011. Missä siis näyttö, jos kerran tuomio perustuu näyttöön? Ei perustu vaan jonkinlaiseen kokonaisharkintaa, joka ei liity näyttöön millään tavalla, vaan tuomarin vakuuttuneisuuteen henkilön rikollisesta mielestä. Kysymys on siis enemmän jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta.

Nyt jos tätä samaa ajattelua sovelletaan tähän Arlandan pankkiryöstöasiaan, niin sama ajatus on siinä taustalla. Koska Aarnio on tuomittu huumerikoksista vuoden 2011 tynnyreiden perusteella, on hän siis rikollisen mielen omaava henkilö, jonka voidaan olettaa myös liittyneen Arlandan pankkiryöstön saaliiseen tai henkilöihin jollain tavalla. Hänelle esitetään nyt elinkautista vankeutta sillä perusteella, että hän olisi jättänyt Unsalin surman estämättä tietoisena siitä, että henkilö surmataan. Juttu on puettu siihen juridiseen muotoon, jolla hänet voidaan tuomita. Koko tarinan taustalla ei kuitenkaan ole mitään siihen liittyvää, että Aarnio olisi "oikeana poliisina" ja vilpittömästi yrittänyt estää rikosta tapahtuvan ja vieläpä tarkkaa tietolähdetietoa saaneena, jättänyt huolehtimisvelvollisuutensa Unsalista hoitamatta. Tämä on juridista retoriikkaa lähinnä. Ei vaan taustalla on ajatus, että hän yhdessä Suomen "mafia" pomo Vilhusen (Carmona) kanssa on hoidellut näitä bisneksiä jo reippaasti yli vuosikymmenen. Nyt tuomarit ovat varmaankin ovat jo saaneet vihiä tästä asiasta ja tätä olisi tukenut pienikin aihetodistelu (Saara + ehkä joku muu epäily) Arlandan pankkiryöstöön ja mahdolliseen saaliin jakoon liittyen.

Alla yksi lause hovioikeuden tuomiosta, josta käy ilmi tämä tuomareiden vapaa todistusharkinta tai yhtä hyvin voisi sanoa vapaa kokonaisharkinta:

"Kokonaisharkinnassa Aarnion käteisvarallisuus ja hänen kiinteistöltään löytynyt rahakätkö antavat edelleen lisätukea muun näytön perusteella tehdyille johtopäätöksille Aarnion syyllistymisestä kohtien 1–5 törkeisiin huumausainerikoksiin."

[teppo]

Siis mielestäsi rahojen alkuperä ei ole mitenkään epäselvä?

Laajennetun hyödyn menettämisen ollessa kyseessä on epäillyn tehtävä osoittaa, että käteisvarat on hankittu ei-rikollisella tavalla. Tämä ei ole sinulle uusi tieto.

Kysymys on siis enemmän jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta.

Poistin tästä tuubaa. Kyse on rikoslain 10. luvun kolmannen pykälän yksiselitteisestä sanamuodosta.

Nyt jos tätä samaa ajattelua sovelletaan tähän Arlandan pankkiryöstöasiaan, niin sama ajatus on siinä taustalla. Koska Aarnio on tuomittu...

Arlandan ryöstö on rikoksena vanhentunut. Sitä ei tutkita.

...Tämä on juridista retoriikkaa lähinnä. Ei vaan taustalla on ajatus, että hän yhdessä Suomen "mafia" pomo Vilhusen (Carmona) kanssa on hoidellut näitä bisneksiä jo reippaasti yli vuosikymmenen. Nyt tuomarit ovat varmaankin ovat jo saaneet vihiä tästä asiasta ja...

Silkkaa jaskaa etkä itsekään usko. Aarnio on syytteessä murhasta, koska häntä epäillään murhasta. Tuomarit eivät nosta syytettä vaan he ratkaisevat, riittääkö näyttö tuomioon.

[Nicht schuldig]

Siis mielestäsi rahojen alkuperä ei ole mitenkään epäselvä?

Laajennetun hyödyn menettämisen ollessa kyseessä on epäillyn tehtävä osoittaa, että käteisvarat on hankittu ei-rikollisella tavalla. Tämä ei ole sinulle uusi tieto.

Kysymys on siis enemmän jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta.

Poistin tästä tuubaa. Kyse on rikoslain 10. luvun kolmannen pykälän yksiselitteisestä sanamuodosta.

Nyt jos tätä samaa ajattelua sovelletaan tähän Arlandan pankkiryöstöasiaan, niin sama ajatus on siinä taustalla. Koska Aarnio on tuomittu...

Arlandan ryöstö on rikoksena vanhentunut. Sitä ei tutkita.

...Tämä on juridista retoriikkaa lähinnä. Ei vaan taustalla on ajatus, että hän yhdessä Suomen "mafia" pomo Vilhusen (Carmona) kanssa on hoidellut näitä bisneksiä jo reippaasti yli vuosikymmenen. Nyt tuomarit ovat varmaankin ovat jo saaneet vihiä tästä asiasta ja...

Silkkaa jaskaa etkä itsekään usko. Aarnio on syytteessä murhasta, koska häntä epäillään murhasta. Tuomarit eivät nosta syytettä vaan he ratkaisevat, riittääkö näyttö tuomioon.

Rikoslaki 10 pykälä 3:ssa on vedottu mm. huumausainerikokseen. Mihin sinun mielestäsi tässä tuomarit ovat vedonneet?

Niin Arlandan ryöstö on vanhentunut, mutta Unsalin surmaaminen liittyy siihen, että Unsal oli ottanut ryöstörahoja. Eivät kai motiivit tekoon sentään vanhene, jos teon rangaistavuus on vanhentunut?

Aarnio on syytteessä murhasta, se on totta. Hän on siis virkamiehenä syytteessä murhasta, jonka suorittivat jo tuomitut henkilöt. Virkavirhettä ei kuitenkaan olisi tapahtunut, mutta jotenkin sitten lähes parikymmentä vuotta myöhemmin poliisin täytyisi vastata tapahtuneesta. En nyt oikein jaksa uskoa, että tässä ovat vilpittömät aikomukset saada "virkamies" kiikkiin tehdyistä virheistään.

[teppo]

Kysymys on siis enemmän jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta.

Onko sinulle nyt selvä, että kysymys ei ole "jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta" vaan rikoslaissa selkeästi säädetystä normista? Olitko viestiä postatessasi aidosti tietämätön tästä vai teeskentelitkö?

Rikoslaki 10 pykälä 3:ssa on vedottu mm. huumausainerikokseen. Mihin sinun mielestäsi tässä tuomarit ovat vedonneet?

Onko sinulle epäselvää, mistä rikoksista Aarnio tuomittiin?

En nyt oikein jaksa uskoa, että tässä ovat vilpittömät aikomukset saada "virkamies" kiikkiin tehdyistä virheistään.

Aarniota ei syytetä virkarikoksesta. Sellainen olisi jo vanhentunut. Aarniota syytetään murhasta.

[Nicht schuldig]

Kysymys on siis enemmän jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta.

Onko sinulle nyt selvä, että kysymys ei ole "jonkinlaisen kokemussäännön tulkitsemisesta" vaan rikoslaissa selkeästi säädetystä normista? Olitko viestiä postatessasi aidosti tietämätön tästä vai teeskentelitkö?

Rikoslaki 10 pykälä 3:ssa on vedottu mm. huumausainerikokseen. Mihin sinun mielestäsi tässä tuomarit ovat vedonneet?

Onko sinulle epäselvää, mistä rikoksista Aarnio tuomittiin?

En nyt oikein jaksa uskoa, että tässä ovat vilpittömät aikomukset saada "virkamies" kiikkiin tehdyistä virheistään.

Aarniota ei syytetä virkarikoksesta. Sellainen olisi jo vanhentunut. Aarniota syytetään murhasta.

Kyllä tulin yllätetyksi. En tiennyt, että jos on yhdestä rikoksesta tuomittu, voidaan tämän kokemussäännön perusteella olettaa henkilön tehneen myös toisenkin rikoksen. Ihmettelinkin jo, että eikö todellakaan tarvita muuta kuin kokonaisharkinta? Mutta kyllä näin näyttää olevan. Jotenkin sitä ajattelee, että väitetylle teolle täytyisi olla vahvaa näyttöä varsinkin, jos kyseessä on rikostuomio, joka voi johtaa hyvinkin pitkään vapauden menetykseen.

Itse asiassa ihmettelin silloin huumejutussa sitä, että miten ihmeessä tuomarit kirjoittivat näiden tietolähde/huumepuhelimien reiteistä oikeastaan sellaisia asioita, jotka eivät ole totta. Ajaessani näitä reittejä tiesin, että vaikka ne voisivat jossain tapauksessa vielä täsmätä sekuntti kelloa ja hyvää tuuria myöten, mutta niiden kokonaisuus tuskin on totta. Tuomiossa riitti, että tietty määrä esimerkkejä kirjoitettiin tuomioon auki sillä vakuuttuneisuudella, että näin nämä menevät. Eivät tuomarit välittäneet näiden reittien yksityiskohdista saatikka olisivat itse menneet ajelemaan paikan päälle.

"On tärkeää, että todistusharkinnassa ja sen perustelemisessa otetaan kantaa kokemussääntöjen sisältöön ja luotettavuuteen sekä yleisesti että yksittäistapaukseen sovellettuna. Kokemussäännöt voivat olla myös apufaktatyyppisen todistelun kohteina. Tieteellisten kokemussääntöjen selvittämiseksi voidaan käyttää asiantuntijoita, mutta tuomarilla on sekä oikeus että velvollisuus muutoinkin hankkia niistä tarpeellinen tieto esim. alan kirjallisuutta käyttäen. Kokemussäännöillä on näet todistusharkinnassa paljolti samanlainen asema kuin lain säännöksillä oikeuskysymyksissä."
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oike ... A4nt%C3%B6


"Jotta eri todisteita voidaan punnita ja vertailla keskenään, tuomioistuimen olisi pystyttävä arvioimaan kunkin todisteen näyttöarvoa. Yksittäisen todisteen näyttöarvo riippuu todisteen ja todistelun kohteena olevan tosiseikan välisen kokemussäännön sisällöstä. Kokemussääntö puolestaan perustuu havaintoihin, joiden perusteella henkilölle on muodostunut käsitys riippuvuussuhteen säännönmukaisuudesta.19Todistusharkinnassa käytettävät kokemussäännöt perustuvat sekä tieteelliseen tutkimukseen että yleiseen arkikokemukseen ilmiöiden välisistä suhteista. Kokemussäännön sisältö vaihtelee säännön tiedollisen perustan mukaan.20 Kokemussääntöjen ääripäissä ovat yhtäällä lähes varmoina pidetyt luonnontieteelliset tutkimustulokset, ja toisaalla ”mutu-tietoon” perustuva yleistys, jossa on ennemmin kyse luulosta kuin varsinaisesta kokemussäännöstä ja tiedosta."
https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsingi ... a_Rask.pdf

"Yleiseen elämänkokemukseen” nojautuminen todisteiden arvioinnissa on ongelmallista, koska – toisin kuin todistustosiseikkojen kohdalla – tuomari ja syyttäjä saattavat käyttää omia yksityisiäkin tietojaan kokemussääntöjen selvittelyssä. Tämä on osa inhimillistä toimintaa, eikä se ole torjuttavissa myöskään näytönarvioinnissa." Jonkka 1993 s. 40. Tämä(kin) seikka korostaa perustelujen merkitystä. sivu 14 alaviite Rask

"Kokemussäännöt voidaan jakaa yleisiin (allmänna) ja erityisiin (särskilda) kokemussääntöihin. Yleiset kokemussäännöt perustuvat yleiseen elämänkokemukseen ja yleistietoon. Todistajat voivat kertoa yleisistä kokemussäännöistä, ja tuomioistuin voi käyttää niitä perusteluissaan ilman erityistä todistelua." sivu 240 Rask

"Inhimillistä käyttäytymistä koskevien (eli behavioralististen) kokemussääntöjen soveltamisessa oikeudellisiin yhteyksiin on kysymys kokemussäännön luotettavuuden lisäksi siitä, miten hyvin kyseinen yleistys on sovellettavissa ratkaistavaan konkreettiseen yksittäistapaukseen." sivu 20 Rask

"Kokemusperäisen tiedon ongelmana voi olla, että se perustuu virheelliseen päättelyyn, päättelyharhaan. Tyypillisiä päättelyharhoja syntyy, kun ne ilmiöt, joiden kanssa on paljon tekemisissä, tuntuvat tavallisimmilta, ja kun näiden ”omien tapausten” perusteella tehdään liian yleisiä johtopäätöksiä. Toiseksi virheellistä päättelyä voi syntyä, jos havainnoinnin kohteena olevasta ilmiöstä etsitään (ehkä tiedostamatta) vahvistusta omille lähtökohtaisille (ehkä intuitiivisille) käsityksille. Tällöin havainnoija/oppija vahvistaa omalla toiminnallaan alun perin mahdollisesti virheellistä käsitystään asiasta. Päättelyharha on pahimmillaan niin sanottu oppimisen illuusio, jolloin ihmisen mieleen jäävät vain ne tilanteet, joissa hän koki olevansa oikeassa. Tätä illuusiota vahvistaa, että ihmisen mieleen jäävät parhaiten erikoiset ja poikkeavat tapahtumat,
jolloin epätavallinen ilmiö mielletään tavalliseksi/yleiseksi ja syy-seuraustekijöitä yhdistetään väärin. Tuloksena on jo edellä mainittu yksittäistapaukseen perustuva näennäistieteellinen yleistys."

[teppo]

Kyllä tulin yllätetyksi. En tiennyt, että jos on yhdestä rikoksesta tuomittu, voidaan tämän kokemussäännön perusteella olettaa henkilön tehneen myös toisenkin rikoksen. Ihmettelinkin jo, että eikö todellakaan tarvita muuta kuin kokonaisharkinta? Mutta kyllä näin näyttää olevan. Jotenkin sitä ajattelee, että väitetylle teolle täytyisi olla vahvaa näyttöä varsinkin, jos kyseessä on rikostuomio, joka voi johtaa hyvinkin pitkään vapauden menetykseen.

Mitä ihmeen sekoilua tämä on. Aarnio on saanut vankeusrangaistuksen eräistä törkeistä rikoksista. Lisäksi hänet on tuomittu menettämisseuraamuksiin, joista yksi on laajennetun hyödyn menettäminen. Se taas on mennyt ihan edellä kerrotun rikoslain pykälän mukaan. Tämäkin asia on tässä samassa infossa käyty läpi moneen kertaan.

[Nicht schuldig]

Kyllä tulin yllätetyksi. En tiennyt, että jos on yhdestä rikoksesta tuomittu, voidaan tämän kokemussäännön perusteella olettaa henkilön tehneen myös toisenkin rikoksen. Ihmettelinkin jo, että eikö todellakaan tarvita muuta kuin kokonaisharkinta? Mutta kyllä näin näyttää olevan. Jotenkin sitä ajattelee, että väitetylle teolle täytyisi olla vahvaa näyttöä varsinkin, jos kyseessä on rikostuomio, joka voi johtaa hyvinkin pitkään vapauden menetykseen.

Mitä ihmeen sekoilua tämä on. Aarnio on saanut vankeusrangaistuksen eräistä törkeistä rikoksista. Lisäksi hänet on tuomittu menettämisseuraamuksiin, joista yksi on laajennetun hyödyn menettäminen. Se taas on mennyt ihan edellä kerrotun rikoslain pykälän mukaan. Tämäkin asia on tässä samassa infossa käyty läpi moneen kertaan.

Kyseessä oli kohta, jossa puhuttiin "kokonaisharkinnasta". On selvää, että Aarnio on menettänyt kaiken omaisuutensa eikä varmasti edes riitä näiden vahingonkorvausten maksuun mm. ministeriöille. Laajennettu hyöty liittyy muuhun pykälään ja taitaa olla jo Trevocin aikoja.

Mutta todellakin en tiennyt tästä kokemussäännöstä miten sitä käytetään. Epäilin, että tätä on käytetty juuri tässä kohdin, jossa puhutaan siis Aarnion käteisvarallisuudesta. Kyseinen käteisvarallisuus ei kuitenkaan ole ollut vuonna 2013 käteisvarallisuutta kuin ehkä muutaman kymppitonnin verran, joka löytyy varmaan jokaisen talonrakentajan pussista. Mutta ei tässä siitä ollut kyse vaan jo aiempina vuosina jostain tulleesta tulosta yli 400 tuhatta euroa. Se ei liittynyt ajallisesti tynnyreihin.

Tämänhän myöntää myöskin syyttäjä. Mutta tuomarit liittivät tämän käteisvarallisuuden sieltä jostain menneisyydestä näihin tynnyreihin ja kirjoittivat, että Aarnion käteisvarallisuus tukee sitä johtopäätöstä, että Aarnio on syyllistynyt näihin tynnyreihin. Näin siis siinä vaiheessa, kun hovi tätä huumejuttua kirjoitti. Tämän taasen otaksuin liittyvän jonkinlaiseen kokemussäännön tulkintaan (huumerikollisilla on rahaa) ja tähän kirjoitit, että se on sääntö. Tähän siis vastasin. Ei liittynyt tähän Arlandaan mitenkään ensimmäisissä ajatuksissani.

Arlanda olisi voinut olla sitten seuraava vaihe tässä jutussa mistä rahat tulivat, jotka sopisivat ajallisesti vuoden 2003 tapahtumiin. Teppo oletko nyt ihan varma, ettei tämä Arlanda asia ole täällä kuitenkin ollut mahdollisesti viimeistään hovioikeuden käsittelyn aikana siellä taustatiedoissa? Hovioikeus tiesi mitä on tulossa ja sen takia se ei välittänyt suoraan sanottuna vähääkään siitä olivatko puhelimien reitit edes ylipäätään mahdollisia. Oikeastaan tämä selittäisi huumejutun tuomiot.

[teppo]

Laajennettu hyöty liittyy muuhun pykälään ja taitaa olla jo Trevocin aikoja.

Ei ole. Aarnio menetti Porvoon kiinteistön laajennettuna hyötynä käräjäoikeuden tuomiolla 29.12.2016, kun ei kyennyt esittämään käyttämälleen noin 400 000 euron käteisvarallisuudelle ei-rikollista alkuperää. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota. Tämä on käsitelty moneen kertaan. Asia lukee selvästi molemmissa tuomioissa, jotka olet lukenut. Mitä pelleilyä tämä on?

Mutta todellakin en tiennyt tästä kokemussäännöstä miten sitä käytetään.

Ei ole mitään kokemussääntöä vaan rikoslain kymmenennen luvun kolmas pykälä. Tämä on käyty läpi moneen kertaan. Miten ihmeessä voit edes esittää tässä vaiheessa, että et olisi lukenut tuomioita tai osallistunut keskusteluun, jossa tämä on sinulle selitetty?

Arlanda olisi voinut olla sitten seuraava vaihe tässä jutussa mistä rahat tulivat, jotka sopisivat ajallisesti vuoden 2003 tapahtumiin.

Oli Aarnion asia selittää käräjillä, mistä rahat tulivat. Kun hän ei kyennyt, hänet tuomittiin menettämään mainittu varallisuus. Ihan pykälien mukaan. Oletko nyt ihan sekaisin vai esitätkö vain?