Terkkuja Niko Ranta-aholle ja muillekin bisnesmiehille ja naisille!
Olen kirjoittanut tätä tekstiä monta kertaa, ja pyyhkinyt sen yhtä monta kertaa pois. Olen joutunut tekemään syvää ajatustyötä sen eteen, että mistä tunnetiloista käsin tätä kirjoitan ja mitkä ovat tavoitteeni tälle tekstille? Kirjoitanko vihasta ja katkeruudesta käsin, tavoitteenani tuomita ja häpäistä Niko Ranta-ahon kaltaisia ”bisnesmiehiä”? Vai kirjoitanko syvästä surusta käsin, tavoitteenani havahduttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä tämänkaltainen ”bisnes” todellisuudessa, konkreettisessa arkielämässä tarkoittaa tuhansissa perheissä?
Noh. Minun vihani on vihattu enkä sairaudelle voi olla katkera. Mutta syvää surua tunnen kyllä edelleenkin siitä, miten ihmiset valehtelevat ja sepittelevät totuutta toisenlaiseksi, ennen kaikkea itselleen. Toisaalta, tuon kaltainen kielto toiminee myös oman päänupin suojana, sillä totuuteen havahtuminen liian aikaisin saattaisi lievästi sanottuna räjäyttää mielen totaalisesti.
Tätä median luomaa glamoursaippuaoopperaa kutsutaan tuttavallisesti Katiska-vyyhdiksi.
Yritän ammatillisesti ja ymmärtäen suhtautua kaikkeen tähän vastuuttomaan uutisointiin, jota Katiska vyyhdistä tuotetaan, mutta inhimillisyys minussa herää väistämättä siinä kohtaa, kun ihmisiä tappavaa, ja elämiä tuhoavaa huumekauppaa kuvataan näin räikeästi glamourbisneksenä. Silloin minussa herää päihdeläheinen, joka on oman osansa saanut tuosta maailmasta.
Minussa herää se pikku tyttö, jonka piti sunnuntai aamuna pelata Nintendoa, mutta joutuikin hämmästymään, kun pelikonsolit oli hävinneet yön aikana.
Minussa herää se pikku tyttö, joka ihmettelee miksi isoveljen pitää piiloutua saunaan silloin, kun sen kaverit tulevat sitä hakemaan.
Minussa herää se nuori nainen, joka juo aamukahvia ennen kouluun lähtöä, ja kuuntelee samaan aikaan kuinka viereisen talon katolla seisoo pieni tonttu. Keittiön paneeleista tippuu kuulemma matoja.
Minussa herää se nuori nainen, joka hämmentää sitä samaista aamukahvia väännetyllä lusikalla.
Minussa herää se nuori nainen, joka kuoleman pelkoisena soittaa sadatta kertaa poliiseille, että isoveli tulee puukon kanssa ovesta läpi rahaa hakemaan.
Minussa herää se nuori nainen, joka keitteli nuudelisoppaa vieroitusoireiselle. Ja se nuori nainen joka jutteli rauhallisia ja tarjoili juustokuorrutettua mikromakkaraa jotta isoveli pysyisi rauhallisena poliisien tuloon sakka.
Minussa herää se nuori nainen, jonka isoveli ei soittanut kyselläkseen kuulumisia, vaan kyselläkseen ostaisinko varastetun pyörän?
Ja minussa herää se aikuinen pikkusisko, joka viimeistä kertaa näki veljensä TYKS:n ensiavussa, letkuissa ja putkissa. Kuolinpäivä; 11.8.2012.
Mahtoikohan teillä jäädä paljon rahaa vielä saamatta?
Joten...kun huumekauppiaasta ja hänen toiminnastaan luodaan näin harhaista kuvaa ihan valtamedian toimesta, niin kyllä minusta olisi hyvä tuoda keskusteluun myös niiden tuhansien läheisten kokemus. Niiden, jotka ovat tahtomattaan osakkaina tämän bisneksen liikevaihdossa, mutta joille osingot jaetaan jonain muuna kuin euroina....
Olen katsonut dokumenttia muutaman jakson nähdäkseni, herääkö ihminen minussa tunnistamaan jonkinlaista nöyryyttä, bisnesmiehen puheissa. Ennakko odotukseni kävivät toteen. Ei herännyt. Minussa heräsi kyllä päihdeläheinen, jolla on oikeuskin tuntea suoranaista kuvotusta noihin sairaan egon puheisiin, jota Espanjan auringon alta meille viestittiin.
Bisnesmiehen pohtiessa maksamattomia velkoja, mieleni teki laittaa Sanomamedialle viestiä, että ottakaa sen Ranta-ahon tilitiedot ylös, niin me päihdeläheiset täältä Suomesta käsin laitetaan sulle taas kolehtia tulemaan. Mietitään ensi, että myydäänkö lastemme läppärit, vai otetaanko pankkilainaa, jotta saadaan sun daamille uusi timanttikoru illan dinnereille ja löpöä ferrariin. Saadaanko maksuaikaa parisen viikkoa? Sen jälkeen voitte lähettää velkojat ovelle. Toivottavasti ne tulevat siihen aikaan, että lapset ovat koulussa… Mut hei. Bisnes is bisnes....
Näin ajattelee se inhimillinen päihdeläheinen minussa.
Mutta ihminen minussa toivoo loppuun saakka, että Ranta-ahon kaltainen bisnesmies saavuttaisi jossain vaiheessa sen paljon puhutun nöyryyden. Mahdollisuus siihen on olemassa koko ajana, koska tukijalka on laadukkaassa päihdehoidossa jo aikoinaan luotu. Ihminen minussa pohtii myös, että mikäli Ranta-ahon kaltainen ihminen valjastaisi kaiken tuon potentiaalin johonkin hyvään, sillä saisi varmasti ihmeitä aikaan.
Silloin myös päihdeläheinen minussa olisi valmis armahtamaan ja antamaan anteeksi. Niin kauan, kuin sairas ego jyllää, ja tuhansien perheiden tuskalla tehdään bisnestä muodossa tai toisessa, minulla on oikeus tuomita. Ei ihmistä koskaan, vaan sairaus ja sen teot.
Joten jaxuhaleja bisnesmiehelle täältä toisenlaisen glamourin keskeltä!
Minä ja isoveikka lähetetään teille kaikille terkkuja, että toivottavasti ferrarit kulkee, Rolexit kiiltää ja naiset on kauniita!
Meidän perheen osakeosuudet voi ohjata niiden tuhansien ihmisten auttamiseen, jotka tänäkään päivänä eivät halutessaankaan pääse toipumiskeskeiseen, koko perheen huomioivaan päihdehoitoon.
Ja alla olevan artikkelin miehille:
Olette osoitus siitä, ettei todellista miehuutta mitata rahan ja muijien määrällä, vaan avoimuudella, rehellisyydellä ja ennen kaikkea nöyryydellä. Respect!
#osakkaanatahtomattaan #osingotsaamatta #terkkujaläheisiltä #ihanvaanbisnestä #jaksuhalit
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006632137.html