Helsingin tappava heroiini, kevät 2008

[MONDEO]

^Ei ole liian myöhäistä auttaa niitä, joilla on jo riippuvuus. Korvaushoito hyväksi todettu. Sinne ei tosin helpolla pääse, siispä sinne pääsyä tulisi helpottaa. Tähän tietenkin tarvittaisiin lisää resursseja, lisää rahaa. Mutta mahdollista olisi moni asia, jos meidän päättäjämme näin päättäisivät.

Hoitoon pääseminen on kyllä aika hankala prosessi, monesti sinua ei uskota, että olisi ongelma ja saatetaan roikottaa jonoissa pitkiäkin aikoja jotta pääsee hoitoon.

Mitä tulee tohon MONDEOn veikkaukseen myyjästä niin tuskin on ollut mikään alottelija ja eikohän tuo ole osannut kertoa että aine on vahvaa. Uskoisin että molemmat överien vetäjät ovat olleet vanhoja käyttäjiä joiden annostukset on jo aika moisia mietippäs asia niin, että jos vaikka annostus olisi 0,5g ja aine on ollut kaksi kolme kertaa vahvempaa niin oikea annostus olisi jotain 0,2g luokkaa ja näin ollen yliannostus on aika helppo saada aikaiseksi. Näitä nyt aina välillä vaan sattuu.

Unohdin tuon mahdollisuuden.

[silentservice]

Oudoksi vetää jotkut keskustelut. Eikö se nyt ole ihan sama, mitä mömmöjen kanssa sekoileville tapahtuu? Kyllä siinä pelissä pitää ymmärtää riskit, etenkin jos kyseessä on aikuinen ihminen. Ihan sama viinan kanssa. Jos et osaa sen kanssa pelata, voi voi.

Uskomattominta tässä on se helvetin itkuvirsi, joka syntyy, kun ihan kelpo järjestelmä (kamaa, hauskaa, yhteiskunnan apua, vierotusta, kamaa, hauskaa, linnaa, apua, uusi alku, kamaa, hauskaa, apua jne.)kusee, ja joku kuolee. Sitten huudetaan maailman kovuutta ja epäoikenmukaisuutta. Voi perkele. Eikö kukaan uskalla enää puhua luonnonvalinnasta.

Ihan oikeesti huvittaa, kun joku valittaa, kun ei voi tietää onks kama turvallista. On niin kaikenlaista väkee liikkeellä. OMG! Ja noita vitun akuankkoja pitää toisten vielä elättää.

No tulipas mielipiteeni kamasta ja alkkiksista kerrottua. Ja anskun mä arvaan. Kohta multa kysellään, että YMMÄRRÄNKÖ mä miksi jotkut on niinku ajautunu siihen kauheeseen tilanteeseen. Ja aatteleppas omalle kohalles tai lapsilles. Mä vastaan jo nyt lyhyesti: Näin voi käydä. Itse voi vaikuttaa. Aina on - joskus ei.

[MONDEO]

Oudoksi vetää jotkut keskustelut. Eikö se nyt ole ihan sama, mitä mömmöjen kanssa sekoileville tapahtuu? Kyllä siinä pelissä pitää ymmärtää riskit, etenkin jos kyseessä on aikuinen ihminen. Ihan sama viinan kanssa. Jos et osaa sen kanssa pelata, voi voi.

NIINPÄ. Mun puolesta kaikki sais käyttää mitä vaan jos haluais, kunhan ei aiheuta mulle tai muille sivullisille ongelmia/haittaa/vahinkoa.
Jos vedetään nyt karkeasti niin onhan kahvikin huumetta mutta mietoa sellaista.

Saa nähdä miten jotkut sekoo tai ei sekoa(tai ei) kun SUOMEENKIN on tulossa/tullut nää "luomuhuumeet" jotain SIENIÄ jne.

Toivon että kaikilla ihmisillä pysyis itse kontrolli, käyttää aineita tai sitten ei, mutta kumminkin.

[esmes-]

"luomuhuumeet" onhan sienet siinä mielessä luomua että niitä voi suomessa ihan luonnostakin kerätä ja on varmaan kerättykin kauan kauan ennenku kiljut keksittiin.
sori OT, jatkakaa..

[katupoika]

Satuitteko katsomaan eilen(?) Yle Teemalta jutun huumeriippuvuudesta? Oli aika mielenkiintoinen ja siinäkin sanottiin, että huumerippuuvuus on sairaus.

Sulla on ollut ihan hyviä juttuja näistä asioista tässä keskustelussa, mut joutuu kyllä sanomaan, ettei päihderiippuvuus ole mikään sairaus. Ei vaikka jostain syystä nykyään monet tahot sitä mieltä ovatkin. Se, että johonkin päihteeseen kehittyy vahva fyysinen riippuvuus ei tarkoita sitä, että samalla kehittyisi joku sairaus. Sitä vaan yksinkertaisesti on fyysisesti riippuvainen jostain aineesta, ja kroppa ei oikein tiedä miten päin olisi jos joutuu olemaan ilman, kun kehoon on pitkän aikaa tasaiseen tahtiin tungettu jotain sinne kuulumatonta, joka on sitten pikku hiljaa ruvennut korvaamaan kehon luonnollisia reseptoreita, kemikaaleja, yms.

Tällä kaikella en tarkoita ollenkaan sitä, etteikö päihderiippuvuudesta olisi vaikeaa päästä eroon. On se vaikeaa ja yhteiskunnan olisi kaikinpuolin helvetin järkevää tarjota kaikki mahdollinen apu, mutta sairaus se ei silti ole.

[PaulaDrew]

Lääketieteellisesti päihderiippuvuutta pidetään sairautena, koska se määritellään mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöksi. Sairauden määritelmää tukee myös se, että syynä on geneettisesti peritty alttius "sairastua". Tarkoitan sitä, että toki myös pelkästään päihteitä käyttämällä saa aikaan riippuvuuden, mutta osalle riippuvuus kehittyy äärimmäisen nopeasti, toisille ei pitkänkään käytön seurauksena. Ajattelen nyt lähinnä alkoholia, ja sitä että alkoholistin ei tarvitse välttämättä edes juoda paljon ollakseen alkoholisti, joku muu voi juoda enemmän, mutta oireena muusta, ei siis itsenäisenä sairautena, joka tietysti sekin jossain vaiheessa johtaa sairaudenkaltaiseen tilaan ja pahimmillaan hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.

Oikeastaan on helvetin hyvä, että päihderiippuvuutta pidetään nykyisin sairautena eikä ihmisen paskuudesta, sosiaalisesta kykenemättömyydestä, heikkoudesta ja tahdonvoiman puutteesta johtuvana oireena. Vaikka eipä tämäkään ajatussuuntaus ole kyllä tainnut tuoda päihderiippuvaisten hoitoon mitään parannuksia, joten lopultakin kai sitten aivan sama...

[katupoika]

Lääketieteellisesti päihderiippuvuutta pidetään sairautena, koska se määritellään mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöksi.

Millä perusteilla? Mun kokemusteni perusteella päihderiippuvuus on seurausta mielen epätasapainosta, johon syitä voi olla olemassa lukematon määrä (eli se todellinen, pohjimmainen ongelma on jotain aivan muuta kuin päihteiden käyttö). Jos ei tunne olevansa onnellinen tai on muuten tyytymätön omaan oloonsa haetaan ratkaisua päihteistä. Sitten, kun huomaa, että joku tietty päihde parantaa olon, on tie sitä myöten pedattu riippuvaisuudellekin. Onnellinen, tasapainoinen ihminen ei kaipaa päivittäistä päihteiden käyttöä.

Se taas miksi päihteiden käyttö jatkuu, vaikka se ei enää anna niitä samoja hyvänolon fiiliksiä kuin alussa johtuu mielestäni kahdesta syystä. Ensinnäkin päihteestä riippuen fyysinen riippuvaisuus. Eli tuntuu siltä, että henki lähtee jossei saa kehoonsa sitä tiettyä ainetta. Tota pakottavaa tunnetta ei voi vähätellä pätkääkään. Ja toiseksi sitä jollain kummalla tavalla on tietämättään niin iskostanut alitajuntaansa sen, että "tää se oli joka silloin joskus teki olostani paremman". Sitä ei ikään kuin halua myöntää itselleen, että nykyään se sama päihde rikkoo käyttäjäänsä päivä päivältä pahemmin. Sitä edelleen joka käyttökertaa ennen alitajuntaisesti kelaa, että "tää se on, joka mua auttaa".

Nurinkurista onkin, että päihteiden käytön alkuvaiheessa päihteellä rikkoo sen normifiiliksensä, kun taas myöhemmässä vaiheessa päihteidenkäytöllä palauttaa itselleen sen "normifiiliksen". Ilman sitä on aivan raunioina eikä mistään tuu mitään.

Mutta siis mun mielestä päihderiippuvaisuus on nimenomaan oire jostain muusta, syvällä ihmisessä sisällä olevasta epätasapainosta. Se ei siis itsessään ole sairaus. Näin sanoisin omien kokemusteni ja pitkällisen kelaamisen pohjalta.

[PaulaDrew]

Kuvittelisin, että yksinkertaisesti lääketieteen näkökulmasta sillä, miksi ihminen on päihderiippuvainen, ei ole mitään tekemistä sen kanssa että hän on päihderiippuvainen ja tarvitsee hoitoa. Ihminen on itsensä ulottamattomissa, sairauden tilassa, joka on kehittynyt syystä tai toisesta ja jatkaa kehitystään itsenäisesti ja pitkälle ihmisen tahdosta riippumattomana. Ensisijaisen hoidon kohteena on nimenomaan riippuvuus, ja tietysti ideaalia olisi että ensisijaisen hoidontarpeen jälkeen perehdyttäisiin sairauden syihin, en kyllä tiedä miten käytännössä toimitaan.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta uskon myös siihen, että lisäksi on myös olemassa päihderiippuvaisia, joiden ainoa ongelma on riippuvuus. Heillä on siis nimenomaan geeneissä kulkeva alttius sairastua eivätkä he parane koskaan esim. alkoholismista vaikka eivät enää joisi. En osaa pitää sitä "pelkkänä" sisäisenä tasapainottomuutena tai erillisenä mielenterveysongelmana vaan "puhtaana" taipumuksena addiktoitua, jos ei sitten päihteisiin niin peleihin tai seksiin tai ruokaan tai mihin vain. Onhan myös masennuksen todettu olevan myös perinnöllistä ja periaatteessa riippumatonta vallitsevista olosuhteista, jotka kyllä vaikuttavat usein sairauden puhkeamiseen.

En kyllä tiedä olenko aivan hakoteillä tässä ja mitä sanoisivat lääketieteen ammattilaiset. Onko vaikka Spiderilla näkemystä asiaan?

Edit. En tiedä kyllä sitäkään, kuinka paljon tällä on merkitystä suuntaan tai toiseen. Aivot ovat vähän hitaalla eikä jaksa kelata.

[katupoika]

Kuvittelisin, että yksinkertaisesti lääketieteen näkökulmasta sillä, miksi ihminen on päihderiippuvainen, ei ole mitään tekemistä sen kanssa että hän on päihderiippuvainen ja tarvitsee hoitoa.

Toi jos mikä on juuri se länsimaisen lääketieteen kompastuskivi. Hoidetaan oireet, muttei syytä, koska ihminenhän ei ole kokonaisuus jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen... Jos saat aivoverenvuodon, niin se oli kuolemasi syy. Ei suinkaan se, että teit 20 viimeistä vuottasi töitä valtavan stressin ja kiireen alla. Se kun ei voi aivoihin vaikuttaa, kun aivot ovat täysin erillinen ja eristetty osa ihmiskehossa. Ihan kuten kaikki muutkin elimet. Näin hieman kärjistetysti sanoen meille opettaa länsimainen lääketieteemme...

Ihminen on itsensä ulottamattomissa, sairauden tilassa, joka on kehittynyt syystä tai toisesta ja jatkaa kehitystään itsenäisesti ja pitkälle ihmisen tahdosta riippumattomana. Ensisijaisen hoidon kohteena on nimenomaan riippuvuus, ja tietysti ideaalia olisi että ensisijaisen hoidontarpeen jälkeen perehdyttäisiin sairauden syihin, en kyllä tiedä miten käytännössä toimitaan.

Käytännössä keskitytään (jos keskitytään, hoitoa kun on helvetin vaikeaa saada) juuri tohon päihderiippuvaisuuden katkaisemiseen, joka kyllä alkuun onkin hyvä asia. Ensin täytyisi saada ihminen "heräämään" ja avaamaan silmänsä. Sen jälkeen tulisi pyrkiä kaikin tavoin löytämään ne perimmäiset syyt päihteiden käytölle ja antamaan avaimia niiden ongelmien ratkaisemiseen. Vain tätä kautta voi todella "parantua" päihderiippuvaisuudesta.

Mutta se miksi päihderiippuvainen ihminen jatkaa päihteen käyttämistä, vaikka jollain tasolla varmasti ymmärtää sen tuhoisuuden, johtuu mielestäni juuri näistä kahdesta syystä, jotka jo mainitsin. Eli fyysinen riippuvuus (on PAKKO saada lisää ainetta koneeseen) ja muisto siitä miten se päihde alussa korjasi kaiken ja sai unohtamaan tietyt asiat.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta uskon myös siihen, että lisäksi on myös olemassa päihderiippuvaisia, joiden ainoa ongelma on riippuvuus. Heillä on siis nimenomaan geeneissä kulkeva alttius sairastua eivätkä he parane koskaan esim. alkoholismista vaikka eivät enää joisi. En osaa pitää sitä "pelkkänä" sisäisenä tasapainottomuutena tai erillisenä mielenterveysongelmana vaan "puhtaana" taipumuksena addiktoitua, jos ei sitten päihteisiin niin peleihin tai seksiin tai ruokaan tai mihin vain.

Oon myös kelannut paljon tota väitettyä perinnöllisyyttä. En ole ollenkaan varma siitä, että se todella kulkisi geeneissä. Nythän juuri väitettiin löydetyn geeni, joka saa ihmiset tupakoimaan. Mutta miten sitten ihmiset ovat pystyneet lopettamaan tupakoinnin jos se kerran on kirjattu meidän geeneihimme?

Oon taipuvainen uskomaan, että kotona alitajuntaisesti opitut mallit ovat suurena syynä tähän "jatkumoon". Vanhempien ajatusmaailma ja ongelmien ratkaisutavat kun tuppaavat tiedostamatta siirtymään lapsillekin. Pessimistinen, sisäänpäinkääntynyt, elämään pettynyt, ja sosiaalisesti heikko vanhempi tahtomattaan ja sanattomasti syöttää tätä maailmankuvaansa lapsilleen, jonka jälkeen lapset myöhemmässä vaiheessa elämäänsä "hoitavat" näitä "traumojaan" ja opittuja ajatusmalleja siten kuin osaavat. "En saa olla iloinen", "en saa nauttia tästä tai tuosta", "en saa näyttää tunteitani", "en saa itkeä", "en halua/saa epäonnistua" jne., jne. Kun pää on täynnä vastaavia estoja eikä niitä itse näe eikä osaa niitä mitenkään käsitellä, on lopulta niin solmussa ettei enää ole kunnolla kosketuksissa itseensä ja ajautuu tähän puhumaani epätasapainoisuuden tilaan.

Päihteet sitten ovat tässä suhteessa tosi tehokas apu, koska ne vaikuttavat nopeasti ja tehokkaasti nimenomaan oman pään sisäiseen maailmaan. Huolet häviävät ja maailma hymyilee. Jos mun pitäisi yhdellä sanalla selittää se miksi ihmiset käyttävät päihteitä olisi selitykseni PAKOKEINO. Se kuvaa mielestäni helvetin hyvin sitä mistä näissä jutuissa on kyse. Se mitä kukin pakenee, on taas yksilöllistä.

Mä jotenkin nään sen niin selvästi siten, että jatkuvalla päihteidenkäytöllä nimenomaan pyritään korjaamaan itsestään jotain. Jotain sellaista, joka on rikki, mutta ei osaa sanoa itselleen mitä se voisi olla joka on rikki.

Mun mielestä se, että päihderiippuvaisuus nähdään sairautena on haitallista itse hoitoa silmälläpitäen. Se kun antaa juuri sen kuvan, että kunhan riippuvaisuus on saatu katkaistua, on ihminen sitä myöten terve. Näinhän asia taas ei ole.

[PaulaDrew]

Oon myös kelannut paljon tota väitettyä perinnöllisyyttä. En ole ollenkaan varma siitä, että se todella kulkisi geeneissä. Nythän juuri väitettiin löydetyn geeni, joka saa ihmiset tupakoimaan. Mutta miten sitten ihmiset ovat pystyneet lopettamaan tupakoinnin jos se kerran on kirjattu meidän geeneihimme?

Ehkä on myös geeni, jonka avulla tupakoinnin lopettaminen onnistuu ja joiltain, esim. minulta, se puuttuu, vaikka aloitusgeeni onkin..

Ei, vaan oikeasti en osaa sanoa mitään siihen, voiko perinnöllisyystutkimuksen tuloksia pitää totena, itse en näe mitään syytä miksi ei voisi. Toki myös opitut tavat ja kulttuuriperimä kulkevat meissä ja ovat syvemmällä kuin ensiajattelemalta välttämättä tajuaakaan.

Mun mielestä se, että päihderiippuvaisuus nähdään sairautena on haitallista itse hoitoa silmälläpitäen. Se kun antaa juuri sen kuvan, että kunhan riippuvaisuus on saatu katkaistua, on ihminen sitä myöten terve. Näinhän asia taas ei ole.

Tätä minäkin aloin tuossa miettiä, kun alkuun olin sitä mieltä että on hyvä nähdä riippuvuus sairautena. Totuushan on, että suurin osa ihmisistä on helvetin traumatisoituneita ja rikki ja epätasapainossa jopa siinä määrin, että se nähdään ihmisen normaalina olotilana ja persoonana eikä mitään ongelmaa siis sillä saralla edes ole. Helvetinmoinen urakka olisi lähteä hoitamaan niitä kaikkia syitä miksi ihmiset tuntevat nyky-yhteiskunnassa tarvetta paeta.

Hienosti kirjoitit.

[Kokki]

Tuntuu menevän syynhakukeskusteluksi.
Ei se, joka ampuu tapa, eikä se ase, vaan se luoti tappaa.

Kyllä se nisti tietää, että ränniin vedetty kama saattaa tappaa, mutta kun on pakko saada. Sama pätee alkkikseen. Aikajana tosin pidempi siinä kuolettavuudessa yleensä.

Kyllä alkoholismi mielestäni on sairaudeksi luokiteltava.

Ajat muuttuu. Ennen ei tunnistettu alkoholismia sairauden piiriin, mutta homous oli sairaus.

Kyllä ennen moni asia oli paremmin.

[katupoika]

Toki myös opitut tavat ja kulttuuriperimä kulkevat meissä ja ovat syvemmällä kuin ensiajattelemalta välttämättä tajuaakaan.

Tuli mieleen tosta kulttuuriperimästä (jonka ehdin ite unohtaa), että oon joskus kelaillut näitä juttuja ihan koko kansakunnan kautta. Faktahan on, että Suomessa on aina käyetty päihteitä huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja myös oireiltu enemmän ja useammalla tavalla (jollain tapaa kuvaavaa on, että täällä tapetaan ihmisiä 5 kertaa enemmän kuin Norjassa...). Se mitä oon miettinyt on, että kuinkakohan paljon tälle löytyy selitystä kansamme historiasta?

Viimeisen tuhannen vuoden ajan meitä on kuitenkin potkittu päähän monelta suunnalta (käytännössä Ruotsi & Venäjä), meidän identiteettimme on pyritty kieltämään, meitä on pidetty ali-ihmisinä, kulttuuriamme on vähätelty, äidinkielemme käyttö pyrittiin kieltämään, uskontomme kiellettiin, jne., jne. Periaatteessa useiden, useiden sukupolvien ajan on ulkopuolisen auktoriteetin taholta pyritty iskostamaan päähämme se, että olemme huonoja ja kaikki mitä teemme on huonompaa kuin muiden tekemä. Rippeitä tästä on nähtävissä yhä nykypäivänäkin, kun milloin mikäkin "eurooppalainen" tapa on niin paljon hienompi kuin meidän, jne.

Ei siis ole ihmekään, että joskus puhutaan suomalaisten heikosta itsetunnosta. Voisikohan johtua historiastamme? Ja tätä itsetunto-ongelmaa onkin sitten kiva purkaa alkoholilla ja muilla päihteillä ja sitten flippailla jengille.

[PaulaDrew]

Kuten Markja kirjoitti tuolla toisessa topikissa:

Suomalaiset ovat junttikansaa, johon "leipää ja sirkushuveja" uppoaa paremmin kuin moniin muihin. Heh. Siinä missä sivistyneemmissä maissa jengi käy vaikkapa konserteissa, museoissa (ei, ei mitään koiranoksennusta katsomassa vaan oikeaa taidetta) tai istuskelee tuttavien kanssa kahviloissa iltaa viettämässä...Suomi-juntti pukee "Suomi"-paidan päälle ja istuu telkun ääreen hirveä kiihko päässä ja kuola suunpielistä valuten. Ja olutta tietysti siinä käden ulottuvilla.

Hohhoijaa.

Ja tämä jengi ihan oikeasti voi äänestää vaaleissa. Ajattele.

Öhö öhö. Sivistyneillä on sivistyneet huvit, metsäläiset eivät osaa edes viettää oikein vapaa-aikaansa, kannustaa fanittamaansa joukkuetta ja eihän heillä pitäisi olla edes äänioikeutta. Eritteetkin valuvat, toisin kuin sivistysmaissa.

Siis isänmaallisuus on musta täyttä paskaa, samoin jääkiekko enkä ole ihan varma siitäkään, onko yleinen äänioikeus hyvä vaihtoehto, mutta kai sitä urheilua digataan muuallakin, vaan tuskin kovin monessa paikassa samalla ajatellaan itsestä näin.

Lähti OT:iksi, mutta en tee niin enää.

[Aariel]

^Ei ole liian myöhäistä auttaa niitä, joilla on jo riippuvuus. Korvaushoito hyväksi todettu. Sinne ei tosin helpolla pääse, siispä sinne pääsyä tulisi helpottaa. Tähän tietenkin tarvittaisiin lisää resursseja, lisää rahaa. Mutta mahdollista olisi moni asia, jos meidän päättäjämme näin päättäisivät.

ONKO korvaus hoito sitten parempiasia????? MIELESTÄNI sama asia mutta vaan erimuodossa(ELI NS. kaunisteltu asiaa).

On se parempi asia. Saat tietyn annoksen subutexia, annosta lasketaan pikkuhiljaa.. Otetaan testejä; jos olet käyttänyt jotain muuta, kuin annettu annos/muu lääkitys, sinut potkitaan korvaushoidosta pois. Näin jokaisella on mahdollisuus. Korvaushoidossa pitoisuudet pidetään siinä, että pystyy elämään ja olemaan. Parempi se on, kuin piikillä heroiinia tai subua suoneen. Eli korvaushoito on tuhat kertaa parempi asia.

[joey]

Sanon tämän nyt vielä kertaalleen hieman selkeämmin, vaikka vaarana onkin että sorrun hieman toistamaan itseäni: Minun mielestäni riippuvuuksia ei voi luokitella sairauksiksi siten, että niihin sairastuneet olisivat ikään kuin samalla viivalla muiden sairaiden kanssa. Usein riippuvaisia puolustellaan juuri niin, etteivät he "voi tilanteelleen itse mitään", ja että he "eivät halua itsekään olla riippuvaisia". Tämä varmasti onkin ihan totta, kuten olen itsekin riippuvaisia sivusta seuranneena todennut.

Mutta riippuvaisuus päihteisiin ei kuitenkaan, vaikka olisi kuinka paljon perinnöllisiä tekijöitä pelissä, ole mitään mihin kuka tahansa voisi sairastua. Se ei ole sairaus, joka vainoaa jok'ikistä. Ai miksei? Koska kaikki eivät käytä huumeita sitä ensimmäistäkään kertaa.

Mielenkiintoinen aspekti tuo suomalaisten kulttuuriperimä. Olen miettinyt, minkä takia suhtaudun niin aggressiivisesti päihteisiin vaikka olenkin täysin suomalainen... En ole vielä keksinyt syytä Mutta olen sitä mieltä, että kulttuuriperimää tai ei, kenenkään ei ole pakko ryypätä eikä vetää aineita. Jos vetää ja sen takia ajautuu ongelmiin, siitä saa syyttää kyllä vain ja ainoastaan itseään, ei yhteiskuntaa tai vanhempien jakamaa geeniperimää.

Jos mun pitäisi yhdellä sanalla selittää se miksi ihmiset käyttävät päihteitä olisi selitykseni PAKOKEINO. Se kuvaa mielestäni helvetin hyvin sitä mistä näissä jutuissa on kyse. Se mitä kukin pakenee, on taas yksilöllistä.

Todella hyvä näkemys, ja muutenki katupojalta asiallista tekstiä jälleen. Mutta huomauttaisin, että nuo asiat, joita päihteiden liikakäyttäjät pakenevat, eivät itseasiassa olekaan hirveän erilaisia keskenään