Huumetehdas Urjalassa vuonna 1983

Huumausainerikoksille oma ketju.
Samoin yleinen huumausainekeskustelu tänne.
Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Huumetehdas Urjalassa vuonna 1983

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

Minä en löytänyt tapausta haulla, joten päätänkin väsätä jutun tästä tapauksesta. Olen nimittäin hankkinut uuden Poliisi Kertoo 6.Osa-taskukirjan ja siinä on juttu Urjalan Raitoossa sijainneesta huumetehtaasta, joka kärysi vuonna 1983.
Jo toimittaja Harri Nykänenkin kertoi tästä tapauksesta dokumenttikirjassaan "Huumekyttä - Risto Nordman", joka kertoo tehtailijan nimen olleen Lasse Suojanen, mutta PK-kirjassa sama mies on pelkkä Simo vaan.

Aloitetaanpa:

"HUUMETEHDAS MAALAISKYLÄSSÄ. Torsti Koskinen, komisario.

Alkukesästä 1983 todettiin Helsingissä olevan liikkeellä itse valmistettua amfetamiinia. Aineen hinta oli vaihtelevaa ja hinnaltaan halpaa. Poliisi päätti selvittää aineen valmistajan ja valmistuspaikan. Tästä alkoi Helsingin rikospoliisin kuukausia kestänyt selvitystyö, joka parhaimmillaan sitoi kymmenisen tutkijaa yksinomaan huumetoimistosta ja huipentui lopulta lokakuun 15.päivänä 1983 iäkkään liikemiehen pidätykseen tehtaallaan kesken valmistusprosessin.

Saatuaan useiden takavarikkojen perusteella varmistuksen siitä, että Helsingin markkinoille oli tullut melko runsaasti itsevalmistettua amfetamiinia, poliisi käynnisti kiireelliset tutkimukset. Melko nopeasti päädyttiin siihen, että aineen valmistuksen takana oli 64-vuotias Simo-niminen liikemies. Hän oli vastikään vapautunut vankilasta, jossa hän istui samanlaisesta rikoksesta tuomittuna. Tälloin mies oli ensin pitänyt tehdasta Helsingissä ja siirtänyt sitten Ruotsiin.

Ruotsin poliisi paljasti kuitenkin hänen tehtailunsa ja mies joutui vankilaan. Poliisi alkoi seurata miestä jatkuvasti, jolloin saatiin selville lähimmät työtoverit. Todettiin myös, että eräs ulkomaalainen liikemies oli ainakin kerran käynyt järjestämässä Hollannista raaka-aineita tehtaalle. Ulkomaalainen ei itse toimittanut aineita Suomeen, vaan raaka-aine toimitettiin maahan muulla tavalla."

Kommentti: Jännittävä tosielämän rikoskertomus jatkuu seuraavina päivinä. Öitä.
Viimeksi muokannut Mäsä-Masa, Su Tammi 04, 2009 8:18 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

TEHDAS LÖYTYY

"Suomessa poliisilla ei ollut muiden pohjoismaiden tapaan puhelinkuunteluoikeutta, jonka takia tämänkin tehtaan sijaintipaikan paljastaminen vei monta kuukautta.
Pikkuhiljaa päästiin tehtailijaa seuraamalla lähemmäksi hänen tehdastaan ensin Forssaan ja edelleen Urjalaan. Viimeinen osuus matkasta, noin viisi kilometriä 9-valtatieltä tehtaalle oli huumepoliisille todella vaikea.
Valtatiestä erkanee kapea hiekkatie, joka mutkittelee synkän korven halki kyläkaupalle, jonka luona on tienristeys. Tästä tehtaalle oli matkaa vielä vajaa kaksi kilometriä. Tiellä oli harvoin ketään kulkijaa ja seurattavan olisi helppo huomata takanaan liikettä, vaikka ei muusta, niin paljastavasta pölypilvestä.
Tehtailija vietiin aina samalla autolla ja aina saman henkilön toimesta kolme autiotalon ryhmästä keskimmäiseen taloon. Se oli hyväkuntoinen, tyhjillään oleva omakotitalo, eikä mikään viitannut talossa sijaitsevaan huumetehtaaseen. Ympärillä oli täydellinen maaseudun rauha.


METSÄSSÄ HIRVIEN KANSSA

Jo seurantavaiheessa poliisin oli vaikea pysytellä salassa pienen syrjäkylän liepeillä, puhumattakaan siitä vaiheesta, kun poliisi joutui vuorokaudet läpeensä odottamaan talon lähellä oikeaa hetkeä taloon tunkeutumiselle. Poliisin piti pysyä salassa sekä kyläläisiltä että tehtailijalta. Päivittäin jouduttiin vaihtamaan tutkijat Helsingistä käsin ja varustamaan heidät vuorokauden muonalla. Autot piti jättää kohteesta kilometrien päähän ja oli mentävä jalan korpien halki tehtaan lähelle.
Paikalla oli paljon hirviä, jotka aluksi lähtivät karkuun. Ajanoloon ne alkoivat suhtautua tyynesti huumetutkijoiden paikallaoloon."

Jatkuu...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Libra
Armas Tammelin
Viestit: 70
Liittynyt: Su Elo 19, 2007 4:11 am
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Libra »

Kiinnostava juttu, jatkoa odotellessa... Mukava kun jaksat naputella sitä tänne.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

TEHDAS VALLATAAN

"Vähän ennen lokakuun puoliväliä vuonna 1983 tehtailija lähti eräiden ystäviensä kanssa laivalla Ruotsiin. Huumepoliisi oli luonnollisesti mukana samalla laivalla. Tukholmassa mies vain käväisi ja palasi yksin laivalla. Poliisikin seurasi samalla laivalla.
Tehtailijan käytös herätti epäilyjä. Urjalan talon vartiointia tehostettiin. Kuten poliisi oli epäillytkin, tehtailija meni sinne. Lisää apuvoimia hälytettiin paikalle. Tutkinnanjohtaja, ylikonstaapeli Risto Nordman oli varma, että tehtailija alkoi valmistaa amfetamiinia.
Ylikonstaapeli Nordman päätti, että taloon tunkeudutaisiin siinä vaiheessa, kun tehtailija olisi ehtinyt valmistaa jonkin verran amfetamiinia ja palaisi siten 'rysän päältä'. Piti ottaa huomioon myös, että tehtailijalla tiedettiin pitävän hallussaan pistooli.
Päätelmä aineen valmistuksen aloittamisesta sai vahvistusta, kun Simo kävi aika ajoin talon rappusilla haukkaamassa raitista ilmaa, yskii ja hieroi punehtuneita silmiään. Valoisaan aikaan poliisit eivät ilmitulon pelossa voineet mennä liian aikaisin taloon, vaan heidän tuli odottaa pimeän tuloa.
Otollinen aika koitti, kun keskiyöllä tehtailija tuli taas ulkorappusille haukkaamaan ilmaa. Ulkona oli sysipimeää ja poliisit pääsivät yllättämään miehen täydellisesti. Mies ei edes ehtinyt käyttää pistooliaan, vaan pantiin rautoihin. poliisi pääsi talon sisälle.
Talon kellarissa sijaitsevassa saunasta löydettiin hyvin varustettu laboratorio ja valmistus oli parhaillaan käynnissä. Valmistuvan puolen kilon liuoksen lisäksi talon keittiöstä löytyi juuri valmistunutta amfetamiinia noin yksi kilo, jota ei ollut vielä ehditty kiteyttää.
Tuon aine-erän lisäksi takavarikoitiin saunasta ja muualta kellaritiloista laboratoriovälineitä ja runsaasti erilaisia raaka-aineita. Lisää raaka-aineita löytyi myös ullakolta sahanpuruihin kätkettyinä.


TUTKINTA JATKUU

Juttu ei päättynyt tähän, vaan tutkinta ja kuulustelut jatkuivat. Kävi ilmi, että tehtailija oli ehtinyt valmistaa ainakin kymmenen kertaa amfetamiinieriä talossa. Mies arvioi valmistaneensa ainakin noin kuusi kiloa noina kymmeninä kertoina. Pidätyshetkellä tehtaassa oli valmista amfetamiinia yksi kiloa ja liuoksena noin puoli kiloa. Takavarikoiduista raaka-aineista olisi voitu valmistaa vielä puolitoista kiloa. Valtaosa valmiista aineesta oli myyty Ruotsiin.
Tehtailija oli vastikään vapautunut vankilasta tuomittuna edellisestä tehtailustaan.

Miten mies siis oli kyennyt hankkimaan itselleen "tehdaskiinteistön", tarvittavat valmistusvälineet ja raaka-aineet, joista osa oli Suomessa saatavina ainoastaan viranomaisluvalla ja osa ei ollut saatavina lainkaan Suomessa? Ja miten aine markkinoitiin?
Tutkimuksissa ja alustavissa kuulusteluissa kävi ilmi, että tehtailijalla oli ollut hyviä apulaisia: eräs Suomessa asuva ulkomaalainen liikemies Cornelis, insinööri Johan, maalari Tapani, lasittaja Juhani sekä merimies Otto, jotka kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että jos he olisivat edes aavistaneet, että missä tarkoituksessa heidän apuaan tarvittiin, he olisivat ehdottomasti kieltäytyneet. Kukaan heistä ei myöntänyt osuuttaan rikokseen tai edes tienneensä rikoksen olevan kyseessä, Ottoa ehkä lukuun ottamatta. Lukija voi itse päätellä, kuinka uskottavia nämä selitykset olivat.
Mutta tulihan se totuus aikanaan selville. Vain ruotsalaisten kuriirien ja markinnoinnista huolehtineiden henkilöiden henkilöllisyys jäi selvittämättä."

Kommentti:
Minä muistan lukenneeni rikostoimittajan Harri Nykäsen "Huumekyttä"-kirjasta, että Forssan piirin nimismies oli hyvin äkäinen siitä, että Helsingin huumepoliisi oli kylmästi ohittanut hänet ja tehnyt suoraan pidätyksen ja takavarikoinnin hänen "omilla metsästysmaillaan". Forssan nimismies kun olisi halunnut panna sulan hattuunsa ja ottaa kunniaa itselleen huumetehtaan paljastamisesta hänkin.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

Minä laitan kuvalinkit kuvan huumetehtaasta (skannattu PK-kirjasta) ja kartan talon sijainnista (napattu Maanmittaushallinnon sivuilta) suunnilleen Raitoon kylän alueelta. Kylän nimi alleviivattu pinkinpunaisella ja isot punaiset viivat kartan nurkissa ovat Turku-Tampere-valtatie ja Urjala-Forssa-maantie. Keskellä kulkeva sininen mutkitteleva viiva on Turku-Toijala-Tampere-rautatie.

Talo:
http://www.aijaa.com/v.php?i=3316426.jpg

Kartta:
http://www.aijaa.com/v.php?i=3316466.jpg
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

TEHTAILIJA

"Kuten on kerrottu, tehtailija Simo oli aiemminkin valmistanut amfetamiinia, ensin Suomessa ja sitten Ruotsissa, missä hän jäi kiinni ja joutui vankilaan.

Mutta kun on se 'minkä nuorena oppi, sen vanhana taitaa'-juttu. Vapauduttuaan tehtailija päätti aloittaa hommat uudelleen Suomessa. Syksyllä 1982 hän osti keitinkolvin lämmittimineen Tukholmasta. Valmistelut jatkuivat keväällä 1983, kun eräs 'tuntematon mies' osti hänelle lisää välineistöä. Kesäkuussa hän vuokrasi talon, jossa amfetamiinia sittemmin valmistettiin. Sopivasti syrjäinen talo oli saatavilla. 'Tuntemattomalle miehelle' löytyi nimikin ja juuri hän oli sama mies, joka vuokrannut talon tehtailijalle, kuinka ollakaan.
Tehdas ja laitteet otettiin käyttöön vasta, kun tarvittavat raaka-aineet oli saatu. Jonkin verran aineita oli jäljellä edellisestä kerrasta, muttei riittävästi. Joitakin helpommin saatavia aineita tehtailija hankki itse, poliisin ostoluvan vaativien aineiden hankkimisessa auttoi vuokraisäntä, joka ei ollut kukaan muu kuin itse maalari Tapani, joka oli auttanut jo laitteidenkin hankinnassa ja jolle luvanvaraisten raaka-aineiden hankkiminen oli hänen ammattinsa vuoksi mahdollista.
Puuttui vielä eräs aine, jota ei ollut saatavilla Suomessa: bentsyylimetyyliketonia, jota kutsutaan fenyyliasetoniksi Suomessa. Sana pantiin kiertämään ja apua tuli.

Ja niin amfetamiinin valmistus alkoi. Jo heinäkuun alussa ensimmäinen amfetamiinierä valmistui. Tehtailija lähti Ruotsiin tarkoituksena löytää ostaja. Hänet tunnettiin Tukholmassa, olihan hän tehtaillut Ruotsissa ja markkinoinut ainetta siellä aikaisemminkin. Vankilassa ollessaan hän tutustui moniin henkilöihin.
Tukholmassa levisi huhu. Merimies Otto kertoi, että tehtailijalla oli fenyyliasetonia ja jokainen huumealalla ollut tiesi, mitä se tarkoitti: Amfetamiinia myytävänä!
Kun tehtailija kavereineen meni yhteen ravintolaan Kungsgatanilla, pari miestä tuli hänen luokseen kertoen kuulemastaan huhusta. Tehtailija vastasi, että asiasta voitaisiin neuvotella ja antoi puhelinnumeronsa. Miehet ilmoittivat olevansa vain isäntänsä asialla, mutta vakuuttivat hoitavansa tehtävänsä.
Pari päivän kuluttua joku mies soitti hänelle Ruotsista ja kaupoista sovittiin. Näin oli aineen markkinointikin kunnossa.

Aineen hinnaksi sovittiin 100000 kruunua kilolta ja toimitus tapahtui puolen kilon erissä kahteen muovipussiin pakattuna. Aineet ja rahat vaihtoivat omistajaa helsinkiläisissä ravintoloissa. Kuriirit olivat pari kertaa lukuunottamatta miehiä, eri miehiä joka kerta. Pari kertaa kuriirina toimi nainen. Tällä tavalla amfetamiinia meni Ruotsiin ainakin viisi kiloa. Kuriirien henkilöllisyyttä ei saatu selville.
Liiketoiminta kukoisti. Rahaa tuli, mutta vaikeutena oli se, että raha tuli vain Ruotsin kruunuina. Mutta siihenkin keino keksittiin. Rahaa käytiin vaihtamassa Ruotsissa ja raaka-aineiden hankinnatkin rahoitettiin ulkomaiden valuuttoina.
Varovaisena miehenä tehtailija purki jokaisen keittokerran jälkeen laboratorionsa ja piilotti sen pieninä erinä eri puolille taloa. Jos poliisi olisi ajoittanut väärin taloon tunkeutumisensa, niin talosta ei olisi löytynytkään mitään todisteita amfetamiinin valmistuksesta."

Jatkuu...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

TUNSI HUOJENNUSTA

"Liiketoimet olivat hyvällä mallilla. Mutta tehtailija pelkäsi kavereitaan, jotka yrittivät saada selville hänen tehtaansa paikan ja aineen valmistustavan. Alamaailmasta oli tosin kuullut huhuja, että poliisi oli kiinnostunut hänen toimistaan, mutta hän ei ottanut huhuja vakavasti. Enemmän kuin poliisia tehtailija pelkäsi kavereitaan.
Jouduttuaan pidätetyksi tehtailija myönsi, ettei hän missään vaiheessa ollut huomannut poliisin olevan jäljillään. Hän oli päättänyt tehdä täydellisen rikoksen ja piti siitä kiinni.
Kun tehtailija pidätettiin rappusilla ollessaan ilmaa haukkaamassa, hän säikähti kuollakseen kahden miehen käydessä häneen käsiksi. Ensin hänen mieleensä tuli ajatus, että nyt ne kaverit olivat hänet löytäneet. Tehtailija kertoi kuulusteleville poliiseille tunteneensa todella huojennusta todetessaan 'poliisihan se vain siinä'. Siksi hänellä olikin se pistooli.


RAAKA-AINEIDEN HANKKIJAT

Tehtaansa käynnistystä valmistellessaan tehtailija oli syksyllä 1982 tiedustellut monilta Ruotsissa asuvilta ystäviltään, olisiko mistään fenyyliasetonia saatavissa. Kukaan ei tiennyt, ja asia jäi sikseen, kunnes kesäkuussa 1983 'eräs välimies' ilmoitti, että nyt ainetta olisi saatavissa Hollannista.
Tehtailija itse ei voinut lähteä ainetta hakemaan, koska ei ollut, eikä voinut saada ulkomaan passia ehdonalaisen vapauden vuoksi. Oli hankittava apulainen.
Tukholmassa asuva merimies Otto suostui auttamaan haussa. Joku hollantilainen hankki aineen, paketoi sen ja jätti paketin postiin Oton nimellä Poste restantena. Näin tapahtui kolme kertaa. Otto haki paketit kahdesti Amsterdamista ja kerran Rottendamista. Otto matkusti junalla Tukholmasta Amsterdamiin tai Rotterdamiin ja palasi laivalla Travemündesta Helsinkiin salakuljettaen ainetta mukanaan maahan. Kolmannen kerran jälkeen noutajaa vaihdettiin.


SUOMALAINEN VÄLIMIES

Mainittu suomalainen välimies oli insinööri Johan, joka ei siis asunut Ruotsissa, eikä ollut ruotsalainen. Tehtailija oli häneltäkin tiedustellut fenyyliasetonia, olihan hän insinöörinä yhteyksiä erilaisiin firmoihin, joiden kautta ainetta ehkä olisi saatavissa.
Kuulusteluissa insinööri kertoi, että hän oli kysynyt tehtailijalta, mihin ainetta käytettäisiin, ja saanut epämääräisen vastauksen, mutta ymmärtänyt, että aine menisi Ruotsiin. Asiasta varmistuakseen insinööri kertoi tiedustelleensa Teknillisen korkeakoulun kirjastosta, mihin fenyyliasetonia käytetään. Vastaus kuului, että hajuvesiteollisuudessa!
Sitten kerran tavatessaan aikaisemmin tuntemansa hollantilaisen liikemiehen, insinööri oli tältä kysynyt, mistä voisi saada fenyyliasetonia. Insinööri kertoi toimittaneensa tiedon edelleen tehtailijalle, joka saisi sopia asiasta lähemmin liikemiehen kanssa. Miten aine oli tuotu maahan tai muita asiaan liittyviä yksityiskohtia, insinööri kiisti tietävänsä. Hän väitti, ettei ollut suinkaan tietoinen siitä, että aine menisi huumeen valmistamiseen.
Aikaa myötä kertomukset muuttuivat."

Jatkuu...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

HOLLANTILAINEN

"Hollantilaisen agentuuriliikkeen omistajan kertomus poikkesi insinöörin versiosta huomattavasti, ainakin alussa.
Insinööri Johanin pyynnöstä liikemies Cornelis tiedusteli ainetta pari, kolmesta paikasta ja saanut sitten myöntävän vastauksen Hollannista. Hän ilmoitti asiasta insinöörille.

Liikemiehen mukaan jatko tapahtui seuraavasti: Insinöörin pyynnöstä ja kustannuksella liikemies lähti Hollantiin ostamaan näyte-erää fenyyliasetonia. Hollantiin saavuttuaan hän nouti 250 gramman näyte-erän ja tilasi samalla 24 litraa samaa ainetta. Insinöörin ohjeiden perusteella liikemies vei aineen paketoituna paikalliseen postiin merimies Oton osoitteella. Posti toimitti säilytyskuitin insinöörille.
Liikemiehen saatua tietää, että tilattu 24 litran erä olisi noudettavissa, hän ilmoitti asiasta insinöörille, joka kuitenkin valitteli olevansa lääkärin hoidossa ja kyvytön hoitamaan tilausta edelleen. Siksi insinööri pyysi liikemiestä hoitamaan asian. Insinöörin kustannuksella liikemies lähti hoitamaan asiaa.
Saamiensa ohjeiden mukaan hän nouti ainetta kuusi litraa, pakkasi ne kahteen pakettiin ja vei ne merimiehen nimellä postiin säilytettäväksi. Insinööri sai jälleen säilytyskuitin.
Vielä kolmannenkin kerran liikemies joutui tekemään saman matkan, mutta nyt aine vietiin kahteen eri postikonttoriin kolmessa paketissa, joiden vastaanottajaksi oli tällä kertaa merkitty lasittaja Juhani.

Liikemies aina poisti etiketit fenyyliasetonipullojen kyljeistä ennen pakkausta. Hänen mielestä se oli ihan normaalia, olihan insinööri sanonut, että hänen asiakkaansa oli ulkomaalainen, jonka ei tarvinnut tietää, mistä aine oli peräisin. Aivan normaali käytäntö kilpailua ajatellen!
Vielä kerran liikemies tilasi 12 fenyyliasetonia, mutta se erä oli noudattamatta. Insinööri ei enää pystynyt maksamaan liikemiehen matkaa, eikä provisioita, jotka hän oli jäänyt velkaa.
Liikemiehelle ostosmatkat olivat edullisia. Matkat olivat ilmaisia ja provisio hyvä. Liikemies kuitenkin on sanonut, että niistä eduista huolimatta hän ei olisi tehnyt matkoja, jos olisi tiennyt, mihin ainetta käytettiin. Aineen hankkiminen oli hänen käsityksensä mukaan ihan normaalia hänen alansa käytäntöä.
Insinööri ja liikemies tapasivat toisensa kadulla, ravintolassa, pankin aulassa tai muualla tilapäispaikoissa. Sekin oli liikemiehen mukaan ymmärrettävää, olihan hän hyvin paljon liikkeellä ja tapaamiset oli sovitettava aikataulujen ja muiden menojen mukaan."

Jatkuu...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

TEHTAILIJAN VERSIO

"Tiedusteltuaan insinööriltä fenyyliasetonin saantimahdollisuutta tehtailija oli ensin luvannut 6000mk kilolta, sitten nostanut hintaa 10000mk kilolta. Kun insinööri oli sitten ilmoittanut, että ainetta oli saatavissa Hollannista, hän ilmoitti hinnaksi 12000mk kilolta, lopulta 15000mk, kun muut kustannukset huomioitiin mukaan. Mainittakoon, että liikemies sai aineen maksua varten 1200mk kilolta. Sen jälkeen merimies suoritti noudot, kuten aiemmin on kerrottu insinöörin ilmoitettua, ettei hän voinut itse hoitaa hakemista.
Kaikki fenyyliasetonin hankintaa koskevat kaupat tapahtuivat vain insinöörin ja tehtailijan välillä. Tehtailija ei tullut tuntemaan hollantilaista liikemiestä, eikä tiennyt hänen osuudestaan hankinta-asiassa.

Kun merimies haki ensimmäisen suuremman erän Hollannista, hän ei tuonut sitä tehtailijalle, vaan vei sen insinöörille, joka kieltäytyi luovuttamasta sitä ilman maksua. Tehtailijan oli selitettävä, mihin hän ainetta tarvitsi ja sen, että ellei hän saisi ainetta, niin hän ei pystyisi valmistamaan amfetamiinia, ja siis maksamaan rahaa. Insinöörin oli luovutettava raaka-ainetta "luotolla". Siis insinööri tiesi asian oikean laidan jo alusta lähtien.
Jonkin aikaa tämän jälkeen insinööri pyysi tehtailijalta valmistuskaavaa selittäen: 'jos tehtailijalle tapahtuisi jotalin, jäisi edes kaava'.
Tehtailijan ja insinöörin tapaamiset tapahtuivat kadulla. Tehtailija odotteli insinööriä autollaan tulevaksi määrättyyn paikkaan, nousi autoon ja sitten ajettiin muutama kierros, jonka aikana kaupoista sovittiin.
Tehtailijan kertomuksen mukaan hän maksoi insinöörille 100000mk toimitetuista fenyyliasetonieristä, mutta oli vielä velkaa melkein 200000mk."

Jatkuu...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

LASITTAJA JUHANIN MATKA

"Viimeisen fenyyliasetonierän hakumatkan suoritti lasittaja Juhani tulkkinaan ja matkaseuranaan eläkkeellä oleva vahtimestari Antero.
Kuulusteluissa ja monien väistöliikkeiden jälkeen kuvaus Juhanin ja Anteron matkasta hollantiin muodostui seuraavanlaiseksi: Vapauduttuaan työsiirtolasta Juhani oli halukas lähteä katselemaan maailmaa. Tehtailija Simo ehdotti, että Juhani maailmaa katsellessaan suorittaisi hänelle tehtävän, hakisi muutaman paketin hollantilaisesta postikonttorista, joissa ne olivat säilytettävänä Juhanin nimellä. Juhani suostui, varsinkin kun tehtailija lupasi maksaa matkat ja ylläpidon. Ennen matkaa Juhani sai tietää, että mukaan tuli Antero tulkiksi, koska Juhani puhui vain suomea.
Juhani lähti lainatulla Chevrolet-avolava-autolla. Tehtailija antoi matkaan tarvittavat 14000 kruunua. Juhani tapasi Anteron Tukholman satamassa ja matka alkoi.

Antero oli enimmän osan matkasta päissään, mutta sentään kykeni auttamaan Juhania pakettien noutamisessa, huvipaikkojen neuvomisssa ja laskujen maksamisessa. Pakettien noutaminen sujui samalla tavalla kuin Otollakin. Paketteja oli kolme, yksi Harleemin postissa ja kaksi Amsterdamin pääpostissa. Paketit noudetettiin taksilla.
Matkanteko oli muuten niin huoletonta lainatulla autolla, että paikallinen poliisi sai aiheen huomauttaa avolavalla lojuvista matkatavaroista. Poliisi kehotti valvomaan autoa, muuten tavarat anastettaisiin helposti.

Paketit, joita Antero kertoi luulleensa asetoniksi ja Juhani pornoksi, sijoitettiin auton hytin takaosaan. Kotimatka alkoi. Ensin ajettiin Tanskaan ja sitten Norjaan Oslon lautalla. Juhani kun on aina halunnut nähdä Norjan rannikon ja matkalaiset päättivät edetä pohjoiseen aina Neuvostoliiton rajalle saakka.
Mutta rahat alkoivat loppua, siksi käännytettiin Narvikista kohti Suomen rajaa. Suomen rajan ylittäminen ei tuottanut mitään vaikeuksia, mutta Ouluun päästyä auto oli vietävä korjaamoon. Antero jatkoi junalla ja Juhani huokaisi helpotuksesta, koska oli niin kyllästynyt humalaiseen matkaseuraansa.
Fenyyliasetonin Juhani vei erääseen helsinkiläiseen lasitusliikkeeseen, josta tehtailija nouti seuraavana päivänä.
Antero sai korvaukseksi matkasta muutaman vuoden vipit anteeksi ja tehtailijan mukaan Juhani sai 10000mk, minkä Juhani kiisti."

Jatkuu...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

MONDEO
Remington Steele
Viestit: 211
Liittynyt: La Loka 20, 2007 2:54 pm

Viesti Kirjoittaja MONDEO »

Mielenkiintoinen "tarina"!!
ODOTAN INNOLLA JATKOA!!!
Laitkin ovat ihmisten laatimia. Luonnon laki on elinehto.
I´am HOT, drugs are not.
...

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

VUOKRAISÄNTÄ

"Maalari Tapani kiisti aluksi tietävänsä mitään tehtailijan huumehommista. Hän oli ollut tämän kanssa tekemisessä vain Urjalassa sijaitsevan omakotitalon vuokrauksen yhteydessä ja jonkin verran sen jälkeen siinä mielessä, että tehtailija aikoisi ostaa talon omakseen.
Maalari tapani kiisti myös ehdottomasti hankkineensa tehtailijalle eri keittovälineitä tai luvanvaraisia kemikaaleja. Kemikaalit hän oli kyllä ostanut, mutta omaan käyttöönsä maalinpoistoon. Samoin hän kiisti laitattaneensa tehtailijan vuokraaman talon ikkunaan sähkötuuletinta taikka tuntevansa insinööri Johania.
Ajan mittaan hänen oli kuitenkin myönnettävä ostot ja ikkunanlaitto, mutta edelleenkin hän väitti, ettei tiennyt mitään huumeista. Tehtailija suoritti hänen tietämänsä mukaan huvilassa vain kemiallisia kokeita. Insinöörin puhelinnumero oli maalarin muistivihossa.


TUOMIOT

Jutussa syytetyistä vangittuina olivat tehtailija, insinööri, maalari ja lasittaja.
Heidän ja muiden syytettyjen ristiriitaiset kertomukset tarkoin seulottuaan oikeus tuli siihen tulokseen, että tehtailija oli syyllistynyt jatkettuun törkeään huumausainerikokseen, moottoriajoneuvon kuljettamiseen ilman lupaa sekä aseen luvattomaan hallussapitoon ja tuomitsi hänet kuudeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen ja menettämään ehdonalaisen vapautensa.
Insinööri sai kolme vuotta, lasittaja yhden vuoden ja kuuden kuukauden sekä maalari ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Liikemies katsottiin syylliseksi valuuttamääräysten rikkomiseen ja sai sakkoja.
Merimies sai vuoden ja kaksi kuukautta vankeutta, jota paitsi hänet määrättiin muiden päätekijöiden ohella yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen valtiolle 525000 Ruotsin kruunuina huumeiden arvo.
Lisäksi tuomittiin muutamia muita henkilöitä sakkoihin ja eripituisiin vankeusrangaistuksiin sekä korvaamaan saamansa hyöty yhteensä 168000 markkaa.


MOTIIVI

Mikä oli jo iäkkäänpuolisen tehtailijan motiivi hänen ryhtyessään valmistamaan amfetamiinia?
Raha tietenkin. hän oli jo vankilassa, ikäkin alkoi painaa. Niinpä hän oli päättänyt hankkia miljoonan ja siirtyä "etelään eläkkeelle".
Miten kävi? Rahaa kyllä tuli sen aikaa, kun kaikki kesti. Mutta lopun tullessa rahat olivat kuluneet hummailuun. Viinapäissään tehtailija ei osannut käsitellä rahaa ja sitä tapahtui usein. Pidätyshetkellä tehtailijalla oli velkaa jo 200000mk raaka-aineista ja hän oli käytännössä varaton, ellei varoiksi lasketa yhtä 50000mk erää Ruotsiin toimitetusta huumeesta, joka oli vielä yhä maksamatta.
Eläkkeelle tehtailija kyllä pääsi, muttei aurinkoiseen etelään.

Torsti Koskinen/ Poliisi kertoo-kirjasarja"

LOPPU!
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

No, urakka on ohitse. Joka tapauksessa minä arvostan enemmän vanhan liiton rikollisia, jotka viitsivät hieroa harmaita aivosolujaan konnuuksien suunnitteluun ja toteutukseen kuin sellaisia pahoinvointiansa itkeskeleviä sekakäyttäjähörhöjä, jotka riehuvat, raiskaavat, ryöstävät, tuhoavat ja tappavat sokean mielivaltaisesti.
Viimeksi muokannut Mäsä-Masa, La Tammi 10, 2009 4:31 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Retku
Poliisikoira Rex
Viestit: 259
Liittynyt: Su Marras 30, 2008 2:02 am

Viesti Kirjoittaja Retku »

Tätä tapausta olenkin jo aijemmin etsiskellyt ja tulihan se sietä ja kattavasti tulikin. Tapaus taisi olla suomen suurin huumerikos aikoinaan. Tälläistä kerrontaa on oikein mielekästä lukea.

Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

Hienoa Mäsä, yksi mielenkiintoisimmista jutuista täällä!

Vastaa Viestiin