Lock Step
A world of tighter top-down government control and more authoritarian leadership, with limited innovation and growing citizen pushback (...)
China’s government was not the only one that took extreme measures to protect its citizens from risk and exposure. During the pandemic, national leaders around the world flexed their authority and imposed airtight rules and restrictions, from the mandatory wearing of face masks to body-temperature checks at the entries to communal spaces like train stations and supermarkets.
Even after the pandemic faded, this more authoritarian control and oversight of citizens and their activities stuck and even intensified. In order to protect themselves from the spread of increasingly global problems — from pandemics and transnational terrorism to environmental crises and rising poverty —
leaders around the world took a firmer grip on power.
At first, the notion of a more controlled world gained wide acceptance and approval. Citizens willingly gave up some of their sovereignty — and their privacy — to more paternalistic states in exchange for greater safety and stability.
Citizens were more tolerant, and even eager, for top-down direction and oversight, and national leaders had more latitude to impose order in the ways they saw fit. In developed countries, this heightened oversight took many forms: biometric IDs for all citizens, for example, and tighter regulation of key industries whose stability was deemed vital to national interests. In many developed countries, enforced cooperation with a suite of new regulations and agreements slowly but steadily restored both order and, importantly, economic growth. (...)
Meanwhile, in the developed world, the presence of so many top-down rules and norms greatly inhibited entrepreneurial activity. Scientists and innovators were often told by governments what research lines to pursue and were guided mostly toward projects that would make money (e.g., market-driven product development) or were “sure bets” (e.g., fundamental research), leaving more risky or innovative research areas largely untapped. Well-off countries and monopolistic companies with big research and development budgets still made significant advances, but the IP behind their breakthroughs remained locked behind strict national or corporate protection.
http://www.nommeraadio.ee/meedia/pdf/RR ... dation.pdf s. 18-20 [lisätty alleviivauksia]
Tässä Rockefeller Foundationin maalailemassa hanhista alkaneessa uudentyyppisen influenssan skenaariossa eräs mainituista uhkakuvista on se, että keskushallinto (kussakin maassa) käyttää valtaa kansalaisiinsa erinäisin rajoittein ja säädöksin, ja säädöksiä ja rajoitteita ei pureta, vaikka alkuperäinen syy säädösten asettamiselle olisikin jo väistynyt. Uusia uhkakuvia temmataan milloin mistäkin, jopa terveysasioiden ulkopuolelta, kuten terrorismin torjunnasta, luonnonkatastrofeista ja köyhyyden torjunnasta, joilla pyritään perustelemaan sitä, miksi kertaalleen asetettuja säädöksiä ja rajoituksia pitäisi yhä vielä jatkaa. Skenaariossa kansalaisten tyytymättömyys johtaa lopulta jopa erään Afrikan valtion hallituksen kaatumiseen.
Se onko kyseinen dokumentti salaliittoteoriaa vai ei, määrittyy mielestäni sillä, kuinka lukija tekstiin suhtautuu. Jos dokumenttia lukee kuten tyyliin
Nostradamuksen tekstejä, niin silloinhan tämä Rockefeller Foundationin skenaario on pelkkää esivalmentamista
Contagion-elokuvan (2011) tapaisesti. Alkuperäistä tekijän intentiota tekstin kirjoittamiselle lienee vaikea selvittää, mutta teksti on saatettu siis kirjoittaa myös muussa merkityksessä kuin minkä jotkut salaliittoteoreetikot ovat sille antaneet.
Itse huomasin Keith Ranieren kohdalla, että on eri asia kuunnella jotakuta ajatellen/pitäen mahdollisena, että hänen ÄO olisi 240 kuin tietäen, että hänen yliopisto-opintojensa keskiarvo (GPA) oli 2,26, eli C+.
Jutun juurta Rockefeller Foundationin raportissa näyttäisi olevan kyllä siinä, että esimerkiksi Suomen hallituksessa vaikuttaa olevan halua kiristää koronarajoitteita laajentuvasta rokotekattavuudesta huolimatta. Ministeri
Krista Kiurun näkemysten taustalla olevia motiiveja voimme vain arvuutella, mutta koronapandemiaan liittyen on havaittavissa zerokorona-kannattajia ja -mielipiteitä, joille mitkään rajoitustoimet loppujen lopulta tuskin ovat riittäviä. Vastamyrkkyä kiristyville säädöksille esitteli eilen puolestaan Iso-Britannian pääministeri
Boris Johnson, joka
antoi Rockefeller Foundationin raporttiin nähden erilaisen näkemyksen koronariskiin ja koronan kanssa elämiseen säädösten purkamisidean muodossa.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) ovat IL:n tietojen mukaan esittäneet, että ilmaantuvuuden tulisi olla enintään 10 tapausta 100 000 asukasta kohden, jotta Suomeen voisi saapua ilman koronatestiä. Asiasta kertoi ensin
MTV Uutiset.
Osa hallituspuolueista pitää esitettyä raja-arvoa liian tiukkana. Keskusta lähtee siitä, ettei raja-arvo voi olla tiukempi kuin nykyisin.
Tällä hetkellä matalan ilmaantuvuuden raja työmatkaliikenteessä on Suomessa 25 koronatapausta 100 000 asukasta kohti 14 vuorokauden aikana.
– Kun rokotekattavuus koko ajan paranee, olisi outoa, jos tekisimme tiukentavaa sääntelyä, hallituslähde toteaa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/c ... fe1ddcbfc2 (5.7.2021)