Onnettomuusteoria

[OCD]

Aika hiljaista ollut täällä Bodomin onnettomuusteoria -ketjussa mutta kokeillaanpa tällaista resettiä jouluaaton iloksi...

Tapahtumien narratiivinen kuvaus, versio 24.12.14

! Tämä on kuvitteellinen malli jolle ei ole todisteita. En väitä sen olevan osaksikaan totta !

Bodom-järvi, 4.6.–5.6. välinen yö 1960, klo noin 24

Viitteitä tapahtumakulusta:

TM ja IB ovat teltassa ja toinen kirjoittaa laulukirjaan: "Sepi ja Nisse ovat kännissä silti yöllä 12 aikaan Sipe lähti motskailemaan".

Todistaja kuulee niemestä moottorin käynnistämisen ääntä ja mahdollisesti avunhuutoja.

Kuviteltu tapahtumakulku:

SB lähtee humaltuneena, hämärässä ja vieraassa maastossa moottoripyöräilemään. Palatessaan muutamaa minuuttia myöhemmin niemeen vievää keskipolkua hän virhearvioinnin takia ajaa polulle poikittain pystytetyn teltan päälle.

Teltan II- ja IV-sivuille tulee reiät, teltta kääntyy osittain ympäri ja enemmän niemensuuntaiseksi ja sisällä olevat TM ja IB saavat vammoja. Moottoripyörä ja SB kaatuvat teltassa olijoiden päälle. Mp:n moottori sammuu.

SB nousee ylös ja vetää pyörän pois teltan päältä. Kuolettavasti loukkaantunut ja runsaasti verta vuotava IB on teltan harjassa ja estää teltan suoristamisen. Tajuton TM on teltan IV-sivun päällä. SB huutaa rantaan jäänyttä NG:tä apuun.

NG juoksee muutaman askelen rannasta ja auttaa SB:tä siirtämään pyörää ja käskee tätä vetämään teltan III-päädyn narusta samalla kun itse kiskoo teltan suoraksi. II-sivun reiästä hän näkee IB:n murskaantuneet kasvot. NG kääntyy sivulle ja oksentaa.

SB siirtyy itse katsomaan teltan sisälle mutta samalla päästää irti III-narusta jolloin teltta luhistuu III-sivulta. SB ottaa vyöltä puukkonsa ja vasemmalla kädellä narua kannatellen leikkaa II-sivuun ison aukon. Hän vetää jaloista TM:n teltan ulkopuolelle. Tässä vaiheessa TM:n verta joutuu aukon reunoille ulkopuolella mutta ei itse leikatun palan kohdalle. Samalla syntyvät veriroiskeet vieressä seisovan NG:n kengille.

Klo 0.30–1.30

Kuviteltu tapahtumakulku:

Teltan vieressä makaava IB kuolee tulematta tajuihinsa. TM on vielä hengissä mutta tajuton.

SB ja toimintakyvyn uudelleen saavuttanut NG tarkastelevat kuolleiksi arvelemiaan TM:ää ja IB:tä.

Järkytys saa SB:n istumaan maahan päätään pidellen ja itkeskellen. NG alkaa pohtia tilannetta kuumeisesti ja samalla alkoholin ja järkytyksen vaikutukset siirtyvät automaattisesti taka-alalle. NG:n välittömät ajatukset ovat: Tyttöjen hyväksi ei voi tehdä mitään. SB ei saa joutua vankilaan 15 vuodeksi. Tyttöjen vanhemmille ei voi kertoa totuutta. Jotain on keksittävä.

Ensimmäinen toteuttamiskelpoiselta vaikuttava suunnitelma saa kelvata. Aikaa ei voi hukata hetkeäkään. Suunnitelma tulee NG:n päähän, vaikuttaa mahdolliselta eikä hän ehdi sitä enempää pohtia. Ajatus on: Tämän pitää näyttää ulkopuolisen tekemältä, jonkun hullun niin kuin Tulilahdessa. Tulilahden murhat olivat vielä hyvässä muistissa, myös niihin liittyneet yksityiskohdat kuten kenkien katoaminen. Kotoa lähdettäessä ja tyttöjä haettaessa poikia oli ehkä epäsuorasti muistutettu murhista.

Tavaroita täytyy kadota ja poikien on saatava vammoja. NG selittää SB:lle orastavan suunnitelman ja käskee tätä viemään moottoripyöränsä puuta vasten nojalle. NG ottaa yhden laukuista ja tunkee sinne kaikenlaisia esineitä, ainakin lompakkonsa, kellonsa, pihdit ja viinapullon. Samalla laukusta putoaa kuminauhoilla sidottu liina. SB:tä hän käskee antamaan takin, jonka taskussa on mp:n rekisteröintitodistus ja lompakko, sekä kellon. Kaikki sullotaan laukkuun siellä ennestään olevien tavaroiden sekaan.

NG käskee SB:tä lähtemään mukaansa. SB on kuin tainnuksissa mutta kykenee seuraamaan määrätietoisuuden huumaamaa NG:tä. Laukku mukanaan he kulkevat puolijuoksua ja sanaakaan sanomatta polkua pitkin kohti vesilaitoksen työmaata ja sen ohi. Risteävälle polulle tultuaan NG pysähtyy miettimään kuumeisesti, katsoo polkua molempiin suuntiin ja sanoo SB:lle että kengät jätetään siihen. NG piilottaa omansa kivenkoloon ja käskee SB:tä panemaan kengät jonnekin saniaisten keskelle polun toiselle puolen.

NG lähtee kiirehtimään takaisin siihen suuntaan josta he tulivat. Hänellä on ajatus käyttää työmaata kätkemiseen. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyy paikka johon NG löytämällään lapiolla tekee kuopan, panee laukun siihen ja peittää kätkön. Poliisi ei myöhemmin etsinnöissä tutki työmaata riittävän hyvin eikä metallinpaljastimella löydä laukussa olevaa metallia, ehkä koska kätkö on harjaterästen alla tai muuten vain onnekkaasti tehty.

NG ja SB kiirehtivät hengästyneinä ja sukkasillaan puolijuoksua takaisin teltalle. Ajatukset ovat tiiviit ja keskittyneet adrenaliinin vaikutuksesta. Keskittyminen käsillä olevaan tehtävään on täydellinen, kasvot ovat jännittyneet ja terävät. Ajatustakaan ei voi enää uhrata sen pohtimiseen pitäisikö sittenkin kutsua apua ja tunnustaa tapahtunut onnettomuus. Sitä paitsi se tuntuu liian myöhäiseltä, ikään kuin tehty lavastus olisi sekin rikos.

Teltalla SB kysyy NG:ltä mitä tehdään. Vastaus: Kootaan teltta ja pannaan tytöt sisään. Teltan III-naru täytyy kiinnittää uudelleen ja telttaa muutenkin suoristaa. Sitten IB ja TM asetetaan telttaan II-sivussa olevasta aukosta mutta ei tarkasti oikeaan paikkaan.

Seuraa ratkaiseva vaihe: NG:n ja SB:n täytyy aiheuttaa toisilleen ja IB:lle ja TM:lle vammoja, jotka näyttävät teltan ulkopuolelta tehdyiltä.

NG sanoo että heidän on lyötävä toisiaan ja lujaa. SB epäröi mutta NG kehottaa lyömään kasvoihin. SB lyö nyrkillä mutta ei riittävän lujaa. NG käskee lyömään tosissaan. SB tulee lähemmäksi ja lyö, jolloin NG horjuu ja SB lyö vielä kerran kaksi. NG:lle tulee murtuma leukaluuhun, poskeen haava, osasta hampaista irtoaa palasia ja hän saa aivotärähdyksen.

NG kaatuu ja on puoli minuuttia tajuton. SB läpsii NG:tä hereille ja puhuttelee tätä. NG herää ja toipuilee hetken aikaa. Kipu on suurta mutta adrenaliini lieventää sitä ja auttaa liikkeelle. – Nyt minun vuoro, NG sanoo ja lyö SB:tä kasvoihin. SB kaatuu ja NG lyö lisää kunnes SB on tajuton.

NG vetää SB:tä kohti telttaa, jolloin hänelle jää muistikuva raahaamisesta ja kengänkoron jäljistä maassa. Näkyviä jälkiä ei kuitenkaan jää maastoon, joten vain hän tietää tästä. NG työntää ja vetää SB:n teltan sisälle sille paikalle jossa hän myöhemmin sanoo tämän nukkuneen. Se on III- ja IV-sivujen nurkkauksessa, jossa vielä on tilaa.

NG:llä on hetki aikaa miettiä jatkoa. Ajatus että tarvitaan lisää vammoja tulee nyt mieleen. Ajatus teltan ulkopuolisesta puukottajasta on ollut mielen taka-alalla alusta alkaen mutta nousee vasta nyt aktiiviseksi. SB:llä on puukko vyöllä ja NG ottaa sen käteensä. Hän pistää SB:tä kaulan alueelle, aiheuttaen sattumalta kuolemanvaarallisen vamman. Sen jälkeen hän pistelee kuolleina pitämiään IB:tä ja TM:ää usean kerran taas kaulan ja niskan alueelle. IB on jo varmasti kuollut mutta TM kuolee ehkä vasta näiden vammojen jälkeen.

NG ei suunnittele vammoja tarkasti ja luulee IB:n ja TM:n jo olevan kuolleita. Hän pistelee puukolla joitain reikiä teltan eri puolille, katkaisee telttaa pysyttävät narut ja lyö ruumiisiin puukolla muutaman kerran teltan läpi.

Seuraa viimeinen vaihe, joka vaatii suurta itsekuria tai psykoottista tilaa mutta ei kuitenkaan varsinaisesti psyykkistä sairautta. NG menee moottoripyöränsä luo, avaa bensiinisäiliön korkin ja hetken empimisen jälkeen lyö itseään puukolla kasvojensa vasemmalle puolelle, jonne myös oikeakätisen SB:n iskut ovat suuntautuneet. Isku on turhan kova ja ohjautuu luusta kohti silmää, mutta ei lamauta NG:tä kuin hetkeksi. Kasvot kohti maata kumartuneena NG tunkee puukon bensiinisäiliöön ja yhdellä kädellä kiertää korkin kiinni. Bensiinisäiliöön tulee veritahra.

Kipu on huumaava mutta vielä on mentävä telttaan makaamaan. Se ei oikein onnistu koska silmissä on verta, mistä NG:lle jää muistikuva. NG menee kertomaansa kohtaan teltan sisälle makaamaan ja asettaa takkinsa päänaluseksi ellei se ole ollut siinä jo ennen onnettomuutta. Hän jää selälleen ja pistää kätensä rinnalleen kuten on kuullut sodassa joidenkin haavoittuneiden tehneen.

Kello noin 1.30 eli tunti onnettomuuden jälkeen NG vaipuu tajuttomuuteen. Vähän myöhemmin SB menehtyy kuolettavaksi osoittautuvaan, mutta ei sellaiseksi tarkoitettuun, pistovammaan. TM kuolee myös vammoihinsa ellei ole jo aiemmin menehtynyt. IB on kuollut jo tuntia aiemmin.

Viitteitä tapahtumakulusta:

Sairaalassa NG muistaa moottoripyöräonnettomuuden, toisen mp:n siirtelyn, tajuttoman ihmisen raahaamisen, nukkumajärjestyksen, vammat päänsä vasemmalla puolella, puukon iskut ja silmien täyttymisen verellä, SB:n saaneen puukoniskun ennen häntä, kenkien ja SB:n takin jättämisen teltan ulkopuolelle, sen että tekijöitä on kaksi sekä vammojen syntymisen tylpän ja terävän väkivallan kautta. NG ei tiedä nukkumaanmenoaikaa koska hänellä ei ollut enää lavastuksen päättyessä kelloaan. Hänellä on todellinen muistikatkos mutta se ei ala niin aikaisin kuin hän haluaa uskottavan.

Eräs silminnäkijä sanoo nähneensä moottoripyörässä veritahran ja toinen saa vaikutelman että mp:llä oli ajettu kolari. Ensin mainittu voi tarkoittaa NG:n mp:tä ja jälkimmäinen SB:n mp:tä.

Hypnoosissa NG kuvailee murhaajan joka on kuitenkin sepitettä. Hän kertoo erilaisia yleisiä tuntomerkkejä jotka voisivat hänen mielessään sopia tällaiseen murhaajaan. Hän ei kuvaile murhaajan silmiä koska ei ajattele ketään tiettyä todellista henkilöä. Tuntomerkkien antaminen lievässä hypnoositilassa miellyttävien ihmisten läsnäollessa on helppoa aivan toisin kuin kuulustelussa. NG:n ei myöhemmin tarvitse toistaa keksimiään tuntomerkkejä, koska lääkäri käskee häntä unohtamaan hypnoosissa kertomansa. Kaiken kaikkiaan hypnoosi on hyvin helpottava kokemus NG:lle, ehkä jopa ratkaiseva sillä nyt hän tulee kohdelluksi uhrina, ei epäiltynä. Hänen versionsa tapahtumista saa myös eräänlaisen hyväksynnän.

Ruumiita tai jotain niistä klo 12.30–13 tutkineen kunnanlääkärin mukaan ruumiiden lämpötila ei juuri eronnut ilman lämpötilasta. Siksi ensimmäisen uhrin kuoleman voidaan sanoa tapahtuneen mieluummin 12 kuin 6 tuntia aiemmin. Jos lämpötila on mitattu IB:n rectumista, voidaan selittää ruumiin osittainen riisuminen. Jos lämpötilan mittaamisessa ollaan hätiköity, voidaan selittää lämpötilan mataluus ja tuloksen epämääräisyys. Samassa yhteydessä lääkäri on saattanut peittää viltillä TM:n kasvot. IB:n kasvot olivat alaspäin ja SB oli kääriytynyt teltan sisälle joten heidän kasvojaan ei tarvinnut peittää.

Johtopäätöksiä:

Mielenkiintoista kuvitellussa tapahtumakulussa on että sen takia NG:n ei varsinaisesti täydy valehdella eikä tuntea syyllisyyttä. Hänen tarvitsee venyttää tosiasioita (tajuttomuuden alkamiskohta), vahvistaa omaa vilpittömyyttään (vapaaehtoinen hypnoosi), vastata vain siihen mitä kysytään (hän ei tappanut kolmea ihmistä) ja muistaa motiivinsa (toverin pelastaminen ensin vankilalta, sitten häpeältä).

NG voi palata normaaliin elämään, koska hän ei ole psyykkisesti sairas, ystävien kuolemat eivät ole hänen tunnollaan, hänen ei tarvitse pelätä tuntemattoman murhaajan olevan vapaana ja koska kukaan ei voi ilmiantaa häntä. Vahvan ja vaatimattoman luonteensa ansiosta hänen ei myöhemminkään tarvitse kehuskella tapahtuneella tai purkaa sitä tunnoltaan. Jos hän näkee painajaisia IB:n murskautuneista kasvoista tai puukotuksesta, sekä hän itse että muut pitävät sitä luonnollisena reaktiona eikä osoituksena syyllisyydestä.

Tapahtumaketju on kolmiosainen: onnettomuus, esineiden kätkentä, vammojen aiheuttaminen. Niiden yhteen kytkeminen vaatii mielikuvituksellista teoriaa, jonka toteennäyttäminen on mahdotonta. Poliisi tietää että moottoripyörä liittyy tapahtuketjuun, mutta ei osaa kytkeä onnettomuutta ja teräaseella tehtyjä vammoja toisiinsa. Kukaan valetunnustajista ja -todistajista ei tiedä tätä osaa tapahtuneesta, joten siitä ei kannata kertoa julkisuuteen. Koska teräaseen aiheuttamat vammat eivät sovi onnettomuuteen, poliisi alkaa tutkia kuolemia murhina ja moottoripyörän osuus jää sivuhaaraksi mutta ei kuitenkaan unohdu.

2004

Syyttäjä vie Bodomin surmat oikeuteen koska ensiksikin poliisi uskoo että NG:n kengät olivat hänen jaloissaan TM:n veren roiskuessa niille. Toiseksi poliisi uskoo että NG tietää tapahtumaketjusta enemmän kuin kertoo. Kolmanneksi poliisi uskoo että tapahtumat eivät voi ratketa muuten kuin NG:n tunnustuksen tai todistuksen kautta. Syyttäjän ja poliisin tavoitteena on saada NG kertomaan totuus Bodomin tapahtumista. Päämäärä on selvittää totuus ja saada syyllinen tuomittua sikäli kuin tämä tai nämä ovat vielä elossa. Uhrien omaiset suostuvat asianomaisiksi kun heille selitetään että NG joka tapauksessa tietää syyllisen vaikka ei itse sitä olisikaan. He haluavat epätoivoisesti päättää piinaavan epätietoisuuden.

2014

Tapahtumien narratiivinen kuvaus, versio 24.12.14 julkaistaan Murha.info-keskustelupalstalla. Sen innoittajina ovat aiempina vuosina käydyt nettikeskustelut, erityisesti Onnettomuusteoria-viestiketju ja siinä julkaistu Onnettomuuden tekninen kuvaus, versio 27.10.2007 *.

* http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... &start=645

[OCD]

Kukaan ei ole tainnut vielä lukea joulusatuani. Ehkä moni ajattelee että oikeudenkäynti 2004 oli viimeinen näytös Bodom-nimisessä kertomuksessa. Joten täydellinen murha on siis totta vaikka sanotaan että sellaista ei olekaan!

Miksi "joulusatu"? Koska sen puolesta ei ole yhtäkään todistetta. Eikä voikaan olla: Silminnäkijöitä ei ole. Puukossa ei ole sormenjälkiä. Laukussa olevissa esineissä ei luultavasti ole sormenjälkiä ja vaikka olisikin, ne kuuluvat esineiden omistajille. Kengistäkään ei voitu sanoa mitään varmaa, eikä valkoisesta liinasta. Eli ei todisteita = satu.

En malta olla sanomatta, että ehkä NG tarkoitti tätä kun kuulustelujen aluksi heitti "on löytynyt surma-ase ja siinä sormenjäljet".

Mutta ei joulusadussani ollut täydellistä murhaakaan. Ei siinä ollut murhaa laisinkaan. Kolme kuolemantuottamusta vain. Murha.infon joulusaduksi aika pliisu siis!

Kuolemantuottamuksen syyteoikeus on aikoja sitten rauennut, samoin taponkin. Syyttäjä ei voi jättää oikeuteen syytekirjelmää jossa lukee "...rangaistusta murhasta ensisijaisesti, toissijaisesti taposta ja viimeiseksi kuolemantuottamuksesta" kun tapahtumasta on 54 vuotta aikaa. Siis murha tai ei mitään. Eli oikeuteen ei mennä joulusatuni perusteella.

Vanhentuneet rikokset ovat historiankirjoittajien alaa. Ja kirjailijoiden. Ja tietysti murha.infolaisten!

Yksi mahdollisuus on. NG:n todistus muuttaisi kaiken. Ja tämä siis oikeussalin ulkopuolella. Jos NG kertoisi tämän joulusadun, se olisi uskottavissa. Mutta tarinani NG on päättänyt viedä totuuden hautaan mukanaan. Ei rangaistuksen tai julkisuusryöpytyksen pelossa, vaan kuolleen toverinsa vuoksi. Ja sellainen vala pitää kun kyseessä on mies joka tietää mitä lojaalius tarkoittaa. Sodanjälkeisessä Suomessa 18-vuotiaan oli oltava paljon kypsempi, vahvempi ja ankarampi kuin nykyään. Kovasti yleistetty mutta ajat olivat 1960 toiset.

Uutenavuotena saa tehdä yhden toivomuksen. Toivon että satuni NG kertoo asianomaisten sukulaisille että murhaajaa ei ollut, tyttöjen kunniaa ei häpäisty eivätkä he ehtineet kärsimään. Että kyse oli viinasta, onnettomuudesta ja kauheasta murhenäytelmästä. Kaikki saisivat sielulleen rauhan. Ja uhrit - levätkää rauhassa.

[LexVeritas]

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä esim. nikki Teemu tänä päivänä ajattelee onnettomuusteoriasta.
Näkisin tässä mahdollisuuden sovitella esim. moottoripyöräillyttä "oman kylän poikaa" (Aake Jermon käyttämä ilmaus?) yliajajan rooliin. Hänhän kai on se, jonka tiedetään viimeisenä tunnistettuna ulkopuolisena (Gyllströmin vaimon tunnistus?) käyneen lähimpänä murhapaikkaa, ajallisesti lähimpänä oletettua murha-aikaa ennen "lintupoikia". Minulla ei ole varmaa tietoa, oliko "oman kylän poika" nimeltään esim. Lindelöf, joka kenties ylös yöll n. 2 aikaan ja "Motskaamassa".

"Vaimo oli herännyt aamuyöstä koiran haukkumiseen ja mennyt katsomaan. Hän näki kaksi mahdollisesti noin 20-vuotiasta poikaa moottoripyörällä, mutta ei hämärän takia kyennyt kuvailemaan heitä tarkasti."

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006516538.html

[teemu]

Kiitos kysymästä. Odottelen kieli pitkällä, mitä tutkinta-aineistoon perehtyvät kirjailijat saavat irti aiheen siitä puolesta, nyt kun 60 vuotta on kulunut ja KRP on avannut muitakin vastaavia tapauksia kirjallisesti referoitaviksi.

Jotain maastoliikenneonnettomuuteen viittaavaa on kenties havaittu jo alusta alkaen, koskapa uhrien vaatteet ja tavarat luovutettiin takaisin omaisille heti seuraavana päivänä, kuin liikenneturman jäljiltä. Vaihtoehtoja tutkintalinjoiksi lienee sikälikin ollut, että KRP:n sanottiin paikalle tultuaan kyselleen, mitä pitäisi ruveta tutkimaan. Tutkija Ytin lausumat oikeudessa 2005 voisivat tarkoittaa onnettomuuden yhä näkyviä jälkiä teltassa. Hänhän sanoi, etteivät verijäljet viittaa kehenkään ihmiseen ja, että he olisivat tutkineet telttaa enemmänkin, jos olisi tilattu.

Kioskirouvan todistus kahdesta n. 20 vuotiaasta miehestä moottoripyörällä on sikäli ristiriitainen, ettei hän ole aamuhämärän vuoksi kyennyt kuvailemaan miehiä mitenkään muuten kuin sukupuolen ja iän perusteella, jälkimmäisen ollessa vaikeasti määritettävä ominaisuus, ellei kohdetta näe kunnolla. Auringon noustua rannan suunnasta palannut oman kylän poika sen sijaan lienee tunnistettu.

Anekdootinomaisesti otan tähän oman muistelun minulta kysytystä mielipiteestä, koskien sitä, miten moottoripyörällä pääsisi pois rannasta kenenkään näkemättä. Paikallistietona oli nimittäin kerrottu moottoripyörän menneen rantaan, muttei tulleen pois. Sanoin, että MMH:n tuoreen peruskartan mukaan Illansuun suuntaan johtavaa talvitietä olisi voinut päästä moottoripyörällä, joskin ehkä olisi pitänyt työntää pehmeissä paikoissa. Tämä oli kelpaavinaan.

Voisin kuvitella, että oman kylän poika olisi mennyt rantaan esim. kartanon peltotien kautta, nähdäkseen vilauksen siitä toisesta moottoripyörästä ja palannut Emilsbergin kautta maantielle, josko jälkiä olisi ollut sillä suunnalla. Tämän paluun kioskirouva olisi nähnyt.

Tässä vaiheessa on mielestäni turha ruveta arvailemaan enempää. Pöytäkirjoja on varmaan tehty motskaristeistakin ja ne tulevat aikanaan tietoon, jahka se sallitaan.