Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
EkstroverttiEevertti kirjoitti:Kyllä. Ikävää jos koet "varpaillesi astutun". En millään jaksanut kahlata kaikkia ketjuja läpi. Itselleni on toisarvoista kuka "oli eka". Kunhan juttu selviäisi lopullisesti.
Hyvä EE, kysymyksessä ei ole "varpaille astuminen" vaan se, että sinä yhtäkkiä alat kelata täällä asioita joista on keskusteltu laajasti jo yli kymmenen vuoden ajan eri foorumeilla.
En viitsi enää lukeaq Bodomia kun amatöörit täällä kksivät pyörän uudestaan aina tuon tuosta
Ilmoitan sen, että olen satavarma siitä, että NG on syytön. Siitähän on jopa ns "mustaa valkoisella" myös.
Muistin juuri miksi en jaksanut lukea niitä ketjuja Kyllä nettiin kelailuja mahtuu: niitä ei ole pakko lukea ja ärsyyntyä.Tiedäthän? Kuten varmasti huomasit, vaihdoin tässä lopussa tyyliä.Väärä ketju, myönnetään, jos kaikki tämä( j +i ) oli jo jossain toisessa käsitelty.Missä? Kertoisitko, kiitos.En ainakaan hakutoiminnolla löytänyt omista viesteistäsi (3146) kpl yhtään Zaika-sisältöistä. Olet varmaan poistanut ne.Ehken vain osannut käyttää sitä hakua. Mutta turha vängätä tästä, lopetan muutenkin kelailun, vanhaa toistavan ja uraa uurtavan, tähän tältä erää. Kiitos kaikille, toiv tarjosin muutakin kuin ärsykettä.Moi!
Aloin taas penkomaan juttua ja miettimään, että mitäs siellä on tapahtunut. Miten hyvin Gustafssonin isän liikkeitä on tutkittu surmayönä ja sen jälkeen? Ja miten kaukana Nils Gustafsson asui tuona aikana surmapaikkaa? Onko Nilsillä sisaruksia?
Näkökulma kaikkeen, myös Bodom - "keskusteluun". S.Oikosen sanoin: "Koherenttinen kokonaishallinta on paitsi valtakuvioita koskevasta myös tiedollisesta ajattelustamme kadonnut, ja sen on korvannut pirstoutunut tilkkutäkkitieto, täydellisesti objektivoitunut tositieto, se pätevä ja perusteltu -- vastaavanlainen tiedon irvikuva joka talousvallan puolella on kruunattu kovan talous"tieteen" näennäiseksaktilla, kovalla korrespondenttisella numeerisella "totuudellisuudella".
Sama koherenssin katoamisen kokonaiskuva "tiedollisesta" näkökulmasta esittää tiedonalojen pirstoutumista ja päätymistä "opillisten ismien" maailmaan. Kovin moni uskoo pirstoutuneeseen tositietoon, ja yhtä moni ei osaa ollenkaan hämmästellä tapaa, jolla tässä irtotiedon maailmassa tiedolliset, opilliset ja aatteelliset ismit elävät rinnakkain ja jopa toisiaan todistellen ja tukien. Siinä missä koherenssi oli kokonaista pelkkää puhdasta laatua, siinä korrespondenssi puolestaan idealisoi kaiken formalismeiksi ja objektivoi todellisuuden puhtaaksi kvantifikaatioksi -- ilman ainoatakaan arvosisältöä. Mutta kuka kertoisi aikamme aikalaisjärjen valistamalle "ajattelijalle", että laatu ja määrä ovat eri kategorioita -- etteivät aatteelliset kannat saa tiedollisista perusteluista mitään pätevyyttä tai muutakaan lisä-arvoa?
Korrespondenttisen totuudellisuuden ja irtotiedon maailmassa alamme käyttää käsitteitä ihan tietyllä tyypillisellä tavalla. Mielemme ei enää rakenna suuria kokonaiskuvioita -- kielellisten käsitteiden vastakohta-akselit eivät enää muodosta suuria visioita, "suuria kertomuksia" -- vaan käsitteet muuttuvat autonomisiksi, itse itsensä oikeuttaviksi, itseriittoisiksi. Lähtökohtaisia käsitteitä ei enää pystytä kyseenalaistamaan, ne otetaan annettuina ja kovina kuin kivi.Nykyajattelullemme ominaisille visionaarisille irvikuville, eli kaikille "ismeille", on tyypillistä nimenomaan se että ne rakentuvat omien "avainkäsitteidensä" ympärille. "Ismeille", olivatpa ne tiedollisia tai aatteellisia, riittävät niiden omat oppisananastot, joilla individualistisen sokeuden maailmassa luodaan sanamaaginen, lumoava, hypnoottinen korviketotuudellisuuden suggestio.Ajattelu muuttuu joukoksi avainsanoja, jonkakaltaisia toki uusi aika on pitkässä vuosisataisessa perspektiivissä kirjannut ensyklopedioihin ja lopulta omana tietokoneaikanamme nykyiseen sananselitysraamattuun, Wikipediaan. Uusi aika alkoi Nicolaus Cusanuksen avatessa omiin käsiterealismin käsitehäkkeihinsä vangeiksi jääneille keskiajan skolastikoille ovia uuteen maailmaan -- Cusanus oli ensimmäinen jonka oivallukset "coincidentia oppositoriumista", vastakohtien yhteenlankeamisesta, saattoivat jäsentää läpi koko keskiajan käytyjä väittelyitä niin sanotuista "universaaleista" eli yleiskäsitteiden "todellisuudesta". --
Keskiajan käsiterealistin maailmassa yleiskäsite, esimerkiksi jokin lajinimike, sanotaan vaikkapa "koira", oli "todellinen olemus" joka sijoittui "totuudelliseen todellisuuteen". -- Nyt me olemme taas wikipedia-sanakirjatiedon myötä vajoamassa eräänlaiseen skolastiseen käsiterealismiin, jossa "ismien" maagiset taikasanat riittävät meille vakuuttuaksemme ajattelumme "pätevyydestä" ja "perustelujemme" oikeellisuudesta.Kyvyttömyys kyseenalaistaa lähtökohtaisia käsitteitä -- yleisesti ottaen täydellinen kyvyttömyys "asettaa kysymysmerkkejä tarpeeksi syvälle" (Wittgenstein) -- on "tiedon" pirstoutumisen seurauksena eurooppalaisella uudella ajalla vain kasvanut. Olemme päätyneet erityiseen "opilliseen" ajattelulaatuun, jossa lopulta tiedolliset ja aatteelliset ismit resonoivat kielimuodoiltaan toisiaan tukien. Avainkäsitteiden käsiterealismi taantuu maagisiksi taikasanoiksi -- niitä ovat "talouden" taika- ja komentosanat, ideologiset ja poliittiset leimasanat, lopulta normatiiviseksi taantuvan ja noitaoikeudenkäynneiksi palaavan oikeudenkäytön juristeriassa omaksutut tabukäsitteet.Kun kartesiolainen järki täydellistyy ja kokonaisuuksia rakentavien vastakohta-akseleiden hallinta lopullisesti hajoaa, palaamme käsiterealismiin ja yrityksiin määritellä käsitteet toisillaan. Emme enää ymmärrä edes vastakohta-akseleita, vaan ominaisuudet alkavat ajatuksissamme elää autonomisina todellisuuden kosketuskohtina. Jos vaadimme itseltämme tai toisiltamme "tiedollisia" perusteita, silloin käännymme käsitemäärittelyjen puoleen -- mutta kokonaisten laajojen ajatuskannakkeiden sijaan löydämme määrittelymaaperän vain käsitteen oman akselin toisesta ääripäästä.
Emme ymmärrä että tässä järjenkäytössämme itse asiassa kaikki käsitteet joilla ajatuksemme muodostuvat saavat kuvittelemamme "pätevyyden" ensijassa suhteessa omaan vastakohtaansa -- ikään kuin käsitteen omaan potentiaaliseen negaatioon. -- Ja tällainen vastakohta-asemointi palvelee ainoastaan ajattelumme kahtiajakautumisen taipumuksia, joilla nimenomaan aatteellisessa ismivahvistautumisessa on olennainen rooli. -- Emme enää pysty ymmärtämään, että tiedollisesti ottaen jokainen käsite on Quinen teesin mukaisesti jo tajunnalliselta muodoltaan vastakohta-akseli.
En tiedä, onko historialliselle tiedonalojen pirstoutumiselle kehitettävissä vastavoimia. Yhteen aikaan ajattelin, että yritys risteyttää tiedonaloja yli toistensa raja-aitojen voisi toimia korjausliikkeenä. Ainakin se auttaisi näkemään millainen tiedollinen ansa itseriittoiset tiedon kategoriat ovat.Kansalaiskeskusteluja käydään täydellisen ymmärtämättömyyden tilassa ajattelumme todellisten loogisten ehtojen suhteen. Ihmiset uskovat maailman voivan muodostua autonomisten käsitteiden varassa kootusta pelkästään "oikeasta" tiedosta -- ikään kuin ajattelu ei jatkuvasti tarvitsisi eikä sen pitäisi hyödyntää yhtä lailla epätotuutta kuin totuutta. Aikamme suurin ajatusharha on autonomisoitunut numeerinen rahatalous -- se ei enää siedä kasvuvaatimustensa rajoitteeksi ja rasitteeksi reaalitaloutta, reaalimaailmaa, joka lopulta on muuttunut jonkinlaiseksi taloustotuuden epätotuudeksi, esteeksi, riippakiveksi, karsinnan, säästöjen ja leikkausten, elämän pakkotuhonnan ja hävittämisen taistelukentäksi.Tiedollisesti ottaen ajattelun tragiikka taas tiivistyy kansalaiskeskusteluissa, joissa yksi yleisimpiä täydellisen ymmärtämättömyyden osoituksia on jatkuva vaatimus "käsitteiden määrittelemisestä" ja "väitteiden perustelemisesta". Ei ymmärretä että mitä täsmällisemmin käsitteet määritellään, sitä täsmällisempiä käsitteet ovat vain suhteessa omaan vastakohta-akseliinsa. Tai että "perustelut" olisivat oikeasti perusteluja vasta kun useita akseleita -- useita näennäisesti aivan "eri asioita" -- sulatetaan samaan vaakakuppiinAika harva tulee koskaan tajuamaan, että kyvyttömyys erottaa toisistaan rahatalous ja reaalitalous -- jotka ovat tosiasiassa toisensa pois sulkevia vastakohtaisuuksia -- ja kyvyttömyys ymmärtää, etteivät monikulttuurisuus ja moniarvoisuus ole synonyymeja -- ne ovat toisensa pois sulkevia vastakohtaisuuksia -- ovat yhtä ja samaa valtavaa aikalaisrationaalisuutemme harhaa.
Niinpä ajattelun sairaudet ovat paljon, paljon, paljon traagisempia kuin näissä "keskusteluissa" koskaan yleisesti ymmärretään. Oikeassaoleminen on irtiotto totuusasteikon variaabelilta -- oikeassaolija sahaa koko ajan oksia joilla istuu. Ajattelulla ei juuri ole syvyyssuuntaista, kokonaisuuksia hahmottavaa ominaisuutta. Kaikki käytössä olevat yritykset "pätevöittää" keskustelun tasoa tosiasiassa toimivat vain erilaisten aatteellisten tai tiedollisten "ismien" mielipiderintamien sementoimisen työkaluina.
Elämän voimat rakensivat ihmisolennon kaksijakoisten vastakohtien varaan. Eurooppalainen uusi aika oli sen kehityshistorian kliimaksi. Nyt hukkaamme sisäiset resurssimme itse itseään ruokkivaan kontroversaalisuuteen -- opillisiin ja aate-ismeihin, ideologioihin, poliittisiin leimoihin, mielipiderintamiin, toinen toisiaan vahvistaviin viharyhmiin.
On vain näennäisesti paradoksaalista, että kiihkouskovaisesta voi tulla kiihkoateisti, tai päinvastoin, porvarisperheen pojasta tulipalotaistolainen, tai työläiskodin tyttärestä parhaiten pukeutuva hienohelma, tai kommunistista kapitalisti, tai päinvastoin, tai vihreästä idealistista autoileva kulutuskeikari tai -keisari -- sellaista tapahtuu joka päivä. Mutta mitään opillisia pintoja syvempää muutosta ajattelussa ei tapahdu.
En tosiaankaan ole oikeastaan koskaan -- ja olen harrastanut julkista kirjoittelua noin viidenkymmenen vuoden ajan -- päässyt todistamaan sellaista ihmettä, että jossain väittelyssä joku olisi muuttanut oman ajattelunsa perusteita ja alkanut ajatella pohjimmiltaan eri tavalla. Kansalaiskeskustelu heijastaa vain tarvetta vahvistautua omissa mielipiteissä ja saada samanmielisiltä regressoivaa ryhmävahvistautumista.
Niinpä se on aika turhaa, tämä kirjoittelumme täällä tai muualla.
Yleiskeskustelufoorumeilla näkee ajoittain tavattoman hyviä oivalluksia ja mielenkiintoisia tarinoita. Tällaisten tiettyyn asiaan keskittyneiden foorumien sisältö ja tarkoitus on erilainen.
EkstroverttiEevertti kirjoitti:Kyllä. Se toimii hyvin viihteenä eli ajanvietteenä, joka ei ole koskaan johtanut mihinkään. En vähättele sen merkitystä.
No eihän nyt suomalaisella keskustelufoorumilla tietenkään ratkaista Syyrian sisällissotaa tai Yhdysvaltain presidentinvaaleja, mutta koska netti tarjoaa lähes rajattomasti tilaa, siellä voidaan käsitellä asioita paljon syvällisemmin kuin vaikkapa jossain lehden yleisönosastossa.
Onhan näitä erilaisia totuuksia ja filosofisia totuusmääritelmiä maailma pullollaan. Tietysti lukeminen aina laajentaa ajattelua. Oman totuuden määrittely ei aina ole helppoa saatikka määritelmät jokun toisen ihmisen totuuskäsityksistä ja arvoista. Joku kirjaviisas on sanonut, että "terveen ihmisen mieli pyrkii aina totuuteen." No se "terve mieli" on varmasti se perusedellytys, lähtökohta totuuspyrkimyksille. Kasvatuksella ja ympäristöllä ( moraaliset arvot) on tietenkin oma merkitystä, kun sitä omaa totuutta etsitään. Bodomin tapahtumien totuus taas rajautuu henkirikosrikos tutkintaan, siitä on sitten napsittava niitä asioita/kulmakiviä joiden varaan niitä omia näkemyksiään voi rakentaa. Erilaiset näkemykset on myös rikkaus. Joskus tälläinen pitkäaikainen Bodom harrastajakin yllättyy, kun välillä saa niitä a-haa elämyksiä toisten kirjoittajien vastakkaisista näkemyksistä.
Siitä on kysymys. Ja siitä, että yrittäessämme ratkoa "järjettömyyttä" omilla "järjellisillä" ajattelumalleillamme, menemme helposti metsään. Puita näkemättä.
EkstroverttiEevertti kirjoitti:Siitä on kysymys. Ja siitä, että yrittäessämme ratkoa "järjettömyyttä" omilla "järjellisillä" ajattelumalleillamme, menemme helposti metsään. Puita näkemättä.
Aivan, kaikelle järjettömyydelle ei aina löydy rationaalista järjellistä selitystä. Bodomin surmateoissa on myös omat mysteerionsa. Puista ja "puiden suuntaan katsomisesta" tuli lähinnä mieleeni Virpin kertomus.
Kylläpä niin, itse siis pidän kertomaansa totena.Moni tälläkin palstalla tuntee/tietää Virpin punaisten talojen ajoilta ja käsittää miksi häntä ei noteerattu.Lauleskelua ne puut, jonkin lähteen mukaan. Jonkun mielestä. Ja hymiöihin en enää sorru!
EkstroverttiEevertti kirjoitti:Ehkä sävelellä "Jänis istui maassa torkkuen"? Tai "Hämähämähäkki"?
Hymm..sävelmällä ? Eihän sitä Virpiä sentään pörssissä noteerattu. Hyvin kyllä pysyi kertomuksessaan, vaikka poliisit häntä monta tuntia testasivat. Ja olihan hänen kertomuksessaan myöskin niitä tiettyjä yksityiskohtia. Ja johtihan se siihen, että NG joutui kertomuksen johdosta vielä lisäkuulusteluihin. Tuo puukonpiilotus puuhun, se kuulostaa melko simppeliltä jutulta, mutta siksi se voi myös oikeasti toimia. Kuten myöskin epäonnistuminen voi joskus kääntyä lopulta onneksi.
Kyllä nettiin kelailuja mahtuu: niitä ei ole pakko lukea ja ärsyyntyä.Tiedäthän? Kuten varmasti huomasit, vaihdoin tässä lopussa tyyliä.Väärä ketju, myönnetään, jos kaikki tämä( j +i ) oli jo jossain toisessa käsitelty.Missä? Kertoisitko, kiitos.En ainakaan hakutoiminnolla löytänyt omista viesteistäsi (3146) kpl yhtään Zaika-sisältöistä. Olet varmaan poistanut ne.Ehken vain osannut käyttää sitä hakua. Mutta turha vängätä tästä, lopetan muutenkin kelailun, vanhaa toistavan ja uraa uurtavan, tähän tältä erää. Kiitos kaikille, toiv tarjosin muutakin kuin ärsykettä.Moi!
Hyvin kyllä pysyi kertomuksessaan, vaikka poliisit häntä monta tuntia testasivat. Ja olihan hänen kertomuksessaan myöskin niitä tiettyjä yksityiskohtia. Ja johtihan se siihen, että NG joutui kertomuksen johdosta vielä lisäkuulusteluihin. Tuo puukonpiilotus puuhun, se kuulostaa melko simppeliltä jutulta, mutta siksi se voi myös oikeasti toimia. Kuten myöskin epäonnistuminen voi joskus kääntyä lopulta onneksi.