Gustafssonin vammat (ketju 2)

[Misri]

^ Lintupoikien kuulemat äänet murhaniemen suunnalta, jotka he mielsivät ihmisen aiheuttamaksi ääniksi, jos ja kun ne äänet kuuluivat telttapaikalta, niin olihan siellä ääntelyyn kykenevä ihminen. Oliko nämä äänet sitten luoksekutsuääniä, vaiko karkoitusääniä? Arvelisin, että ne oli näitä jälkimmäisiä ääniä. Siksi, että ääntelyt loppuivat kuin seinään, poiken tullessa lähemmäksi telttapaikkaa. Ilmeisesti tälle ääntelijälle iski äkillinen pakokauhu kun sillätavoin säntäsi pöhekköön, koska tietyt hommat olivat vielä kesken, ja oli tullut näin äkkinäiseti yllätettyä.

Kova on usko tähän klo-kuuden mieheen. Ainoa klo-kuuden mies oli tämä pöheikköön paennut hahmo. Kivilahden kuuden-mies taisikin olla klo 6.30-mies. Siksi taisi, kun en usko aurinko-kellon tarkkuteen, ja siksi myös koska tämä Kivilahden oikea, tarkempi tuloaika onkipaikalleen taisikin olla tuntia myöhemmin, kuin mitä hän itse on muistanut tuloajakseen. Siksi tuntia myöhemmäksi, koska Karjalainen ei nähnyt Kivilahtea hänen kertomassaan paikassa, eikä Kivilahtikaan nähnyt vastaavasti pyykkäävää, tilanhoitaja Karjalaista.

Telttapaikka ei ollut neitseellistä aluetta, siellä oli jo ennen telttaseuruetta liikkunut kaksijalkaisia, ja aina missä näitä liikkujia on kulkenut, he jättävät kaikenlaista roinaa jälkeensä. Näin ollen tyynynliinaa, ei voida liittää varmuudella näihin surmiin kuuluviksi todisteiksi.

[Matlock]

Karkotusääniä . Enpä ole tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Epäselvä ääntely ei karkota ketään, pitäisi huutaa "menkää pois", tai jotain sellaista.

Aivan järjetön ajatus, että Gustafson olsi päästellyt jotain "karkotusääniä".

[Misri]

^ Se on yksi erikoinen juttu tässä stoorissa, tosin pieni sellainen. Muutkin aamupäivällä paikalle tulleet katselijat, olivat kuulleet ääntelyä teltalta, joka ääntely oli kuitenkin loppunut kun he olivat tulleet lähemmäksi telttaa. Eli kuulo ainakin pelasi hyvin, tällä ääntelijällä. Nämä ääntelyt olivat nyt niitä luoksekutsu-ääniä," Ettekö, huomaa olen heikossa hapessa, en pysty puhumaan". Karkotus-ääntelyä käytetään, silloin kun halutaan, estää syystä tai toisesta liian uteliaita katselijoita tulemasta lähelle, lähemmäksi. Mutta ei kuitenkaan, voida syystä tai toisesta puhua niin selkeästi, että äänensävyn voisi myöhemmin tunnistaa. "Kaikki mitä sanot ääneen, voidaan myöhemmin käyttää sinua vastaan".

[Matlock]

Myöhempi ääntely avunsaantitarkoituksessa on mahdollista.

Mikään "karkotusääntely" ei mene läpi, ehkä foorumin kummallisin teoria tähän mennessä.

[rootbeer]

Nyt kun kaukaloväkivalta on taas tapetilla,tulee mieleen tapaus Lähteenmäki/Lampinen.Siinähän AL veti PL:ää poikittaisella mailalla leukaan,niin että leuka murtui ja hampaitakin irtosi,ja AL:n mailakin katkesi.Jatkokäsittelyä taisi vielä tulla jään pinnassa,seurauksena vielä aivotärähdys.PL:n vammat ovat kovasti samankaltaiset kuin NG:lläkin.Vammojen synty ehkä matalaenergistä muttei suinkaan "nakkikioski" -osastoa.Muistan kun tuota pyöritettiin teeveessä (siis AL/PL nujakkaa),kaverilla oli kasvot aivan veressä,eikä tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä.Ei ainakaan näyttänyt siltä että olisi halunnut lähteä juosten piilottamaan luistimiaan Olympiastadionin taakse.NG:n vammoja ei ole syytä vähätellä,kyllä kyseessä on ollut erittäin kivuliaat murtumat.

[Matlock]

[NGn vammat tutkittiin tässä uudessa tutkinnassa, niin tarkkaan kuin ne ylipäätään voidaan. Ja todennäköisyyksillä arvioiden, hänellä ei ole ollut merkittävää aivovammaa, joka olisi vienyt täysin toimintakyvyn.
.

Käsittääkseni sitä ei ole epäilty, etteikö NG olisi voinut olla tiedoton noiden aamun tuntien ajan vaan niiden jälkeistä päivien pituista muistamattomuutta. Siihenkin voisi hyvin kysyä, mitä hän tuosta valehtelemalla hyötyi? Miksi juuri sen pituinen muistamattomuus tulisi mieleen valehdella, kun aivan hyvin olisi riittänyt sanoa, ettei muista tuon aamun tai vaikkapa sen vuorokauden tapahtumista mitään?

[Misri]

[NGn vammat tutkittiin tässä uudessa tutkinnassa, niin tarkkaan kuin ne ylipäätään voidaan. Ja todennäköisyyksillä arvioiden, hänellä ei ole ollut merkittävää aivovammaa, joka olisi vienyt täysin toimintakyvyn.
.

Käsittääkseni sitä ei ole epäilty, etteikö NG olisi voinut olla tiedoton noiden aamun tuntien ajan vaan niiden jälkeistä päivien pituista muistamattomuutta. Siihenkin voisi hyvin kysyä, mitä hän tuosta valehtelemalla hyötyi? Miksi juuri sen pituinen muistamattomuus tulisi mieleen valehdella, kun aivan hyvin olisi riittänyt sanoa, ettei muista tuon aamun tai vaikkapa sen vuorokauden tapahtumista mitään?

Vaihteeksi vammakeskustelua! Sekä, että! Kyllä nämä asiantuntijalääkärit olivat ryhmänä sitä mieltä, ettei tällaista pidempikestoista tajuttomuutta ole NGllä voinut olla. Hirvensalo on mm. todennut, "että jos potilaan tajunnantaso on ollut alhainen, vielä klo.14 sairaalan tuotaessa, niin se olisi vaatinut syvää tajuttomuutta vammojen tapahtuma-aikaan". - Eli tässä on ristiriita tajunnantason ja NGlle tehtyjen tutkimusten kesken. Tutkimuksissa, ei todettu merkkejä merkittävästä aivovammasta. Mitä tästä voi päätellä? Ilmeisesti tämä tajunnantaso on Hirvensalon mielestä ollut se heikoin lenkki, ei niin todellinen. Tätä syvää tajuttomuutta voi arvioida jokainen myös maalaijärjelläkin. Jos NG olisi ollut syväti tajuton, miten hänen olisi käynyt ilman ensihoitoa, hengityksen turvaaminen, nesteytys? Leukaluu murtunut , poskessa läpireikä, kasvoissa voimakasta turvotusta. Tajuttomalla ihmisellä on tukehtumisvaara, kun lihakset ovat rentoutuneessa tilassa, niin kieli valuu kurkuun, tukkien henkitorven, ja hengitys estyy.

Öhman on todennut oikeudessa, "että muistamattomuutta voi myös teeskennellä". Virallisessa lausunnossa Öhman toteaa: "Kuinka todellinen sitten tälläinen täydellinen muistikatkos on sitä on mahdoton sanoa. Tuntuisi todennäköisemmältä, että potilaalla olisi jotakin muistisaarekkeita kys. ajalta. Ottaen huomioon, että aivoselkäydinnesteessä ei kaksi päivää tapahtuman jälkeen ollut verta asettaa tämä kyseenalaisksi sen, että potilaalla olisi aivoruhjetasoinen vamma. Kokemukseni mukaan on epätodennäköistä, että tämän asteinen vamma aiheuttaisi, näin pitkän totaalin muistiaukon". - Eli Öhman ei siis uskonut elimellisistä syistä johtuvaan muistamattomuuteen.

NG on itse kertonut, "että muistamattomuus alkoi nukkumaan mennessä ( TELTTAAN MENO) ja kesti sairaalassa 4-5päivää - heräämiseen saakka".

NGn kotiuttamispapereissa luki, "potilas toipunut hyvin vammoistaan, muistamattomuus edelleen totaali".

Psykiatri Hannu Lauerma on todennut oikeudessa, "että muistamattomuutta on kahta tyyppiä. Psykogeenista ja elimellistä. Hän on myös todennut, ettei nämä kaksi eri muistamattomuus tyyppiä voi olla päällekkäin yhtäaikaa potilaalla". Eli jomsin kumsin?

Tässä nyt näitä faktoja muistin virkistykseksi, joista voi sitten pähkäillä lisää NGn muistamattomuuden tilaa.

[Misri]

^jatkoa edelliseen:

Dissosiatiivinen muistinmenetys
Lääkärikirja Duodecim
22.10.2011
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Dissosiatiiviselle muistinmenetykselle eli psykogeeniselle amnesialle on ominaista yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä itselleen tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista, häpeän tai stressin sävyttämää tietoa. Muistamattomuus on luonteeltaan liian laajaa ollakseen tavallista unohtelua ja haittaa sosiaalisia tai muita toimintoja.

Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessa muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattiseen tilanteen yksityiskohdista. Harvinaisemmissa tapauksissa muistinmenetys liittyy koko aikaisempaan elämään tai traumaattisesta tapahtumasta nykyhetkeen. Psykogeeninen muistinmenetys heti auto-onnettomuuden tai muiden vastaavien traumaattisten tapahtumien jälkeen on harvinaista. Yleensä psykogeeninen tai dissosiatiivinen muistinmenetys liittyy erityisesti lapsuuden aikaisiin tai muihin aikaisemman elämän traumaattisiin tapahtumiin, jaksoihin tai niihin liittyviin ihmisiin.

Psykogeeninen muistinmenetys heti auto-onnettomuuden tai muiden vastaavien traumaattisten tapahtumien jälkeen on harvinaista. Yleensä psykogeeninen tai dissosiatiivinen muistinmenetys liittyy erityisesti lapsuuden aikaisiin tai muihin aikaisemman elämän traumaattisiin tapahtumiin, jaksoihin tai niihin liittyviin ihmisiin.

Psykogeenista muistinmenetystä voi ilmetä sekä lapsilla että aikuisilla. Muistot tapahtuneesta voivat ainakin osin palautua itsestään tai jäädä pysyviksi.

Aivovaurioon liittyvä amnesia on yleensä aina retrogradinen eli liittyy tapahtumaa edeltävään aikaan. Epileptisiin (ks. «Epilepsia aikuisella»1) kohtauksiin voi liittyä psykogeenista amnesiaa muistuttava muistinmenetys. Dementiaan (ks. «Dementia»2) ja deliriumiin (ks. «Sekavuustila (delirium)»3) liittyvä muistinmenetys on luonteeltaan psykogeenista muistinmenetystä laaja-alaisempaa. Humalatilaan tai muihin myrkytyksiin liittyvää muistinmenetys ei palaudu.

Psykogeenista muistinmenetystä voi joskus olla vaikea erottaa tavoitetietoisesta teeskentelystä, jolloin henkilö ei halua muistaa tapahtumia välttääkseen tapahtumaan liittyvää vastuuta, jolla olisi juridisia, taloudellisia tai muita hankalia seuraamuksia. Teeskennelty muistin menetys on luonteeltaan useimmiten äkillinen ja oirekuvaltaan voimakas ja amnesia liittyy hiljattain tapahtuneeseen tilanteeseen.

Dissosiaatiohäiriöissä (ks. «Sivupersoonahäiriö (dissosiatiivinen identiteettihäiriö)»4) ilmenevissä varhaisemmasta traumaattisesta tapahtumasta muistuttavan tapahtuman aiheuttamissa persoonallisuuden tilan äkillisissä muutoksissa henkilö ei usein muista tai ainakaan täysin muista käytös- ja kokemistapaansa palauduttuaan ja rauhoituttuaan voimakkaan tunteenomaisesta tilastaan entiselleen.
Itsehoito ja hoito

Psykogeeninen muistinmenetys saattaa korjaantua itsestään ainakin osin. Muisti voi palautua joskus hypnoosin tai traumaattisia tapahtumia asteittain työstävän psykoterapian myötä. Koska psykogeenista muistinmenetystä ilmenee yleensä stressaavassa elämäntilanteessa tai traumaattisten tunnemuistojen yhteydessä, elämäntilanteen selvittely ja tilanteeseen sopiva psykoterapeuttinen hoito on usein perusteltua.
Käytettyjä lähteitä

Lauerma H. Dissosiaatiohäiriöt. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 9.painos. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 301–311.

[Gyllis]

[NGn vammat tutkittiin tässä uudessa tutkinnassa, niin tarkkaan kuin ne ylipäätään voidaan. Ja todennäköisyyksillä arvioiden, hänellä ei ole ollut merkittävää aivovammaa, joka olisi vienyt täysin toimintakyvyn.
.

Käsittääkseni sitä ei ole epäilty, etteikö NG olisi voinut olla tiedoton noiden aamun tuntien ajan vaan niiden jälkeistä päivien pituista muistamattomuutta. Siihenkin voisi hyvin kysyä, mitä hän tuosta valehtelemalla hyötyi? Miksi juuri sen pituinen muistamattomuus tulisi mieleen valehdella, kun aivan hyvin olisi riittänyt sanoa, ettei muista tuon aamun tai vaikkapa sen vuorokauden tapahtumista mitään?

Vaihteeksi vammakeskustelua! Sekä, että! Kyllä nämä asiantuntijalääkärit olivat ryhmänä sitä mieltä, ettei tällaista pidempikestoista tajuttomuutta ole NGllä voinut olla. Hirvensalo on mm. todennut, "että jos potilaan tajunnantaso on ollut alhainen, vielä klo.14 sairaalan tuotaessa, niin se olisi vaatinut syvää tajuttomuutta vammojen tapahtuma-aikaan". - Eli tässä on ristiriita tajunnantason ja NGlle tehtyjen tutkimusten kesken. Tutkimuksissa, ei todettu merkkejä merkittävästä aivovammasta. Mitä tästä voi päätellä? Ilmeisesti tämä tajunnantaso on Hirvensalon mielestä ollut se heikoin lenkki, ei niin todellinen. Tätä syvää tajuttomuutta voi arvioida jokainen myös maalaijärjelläkin. Jos NG olisi ollut syväti tajuton, miten hänen olisi käynyt ilman ensihoitoa, hengityksen turvaaminen, nesteytys? Leukaluu murtunut , poskessa läpireikä, kasvoissa voimakasta turvotusta. Tajuttomalla ihmisellä on tukehtumisvaara, kun lihakset ovat rentoutuneessa tilassa, niin kieli valuu kurkuun, tukkien henkitorven, ja hengitys estyy.

Öhman on todennut oikeudessa, "että muistamattomuutta voi myös teeskennellä". Virallisessa lausunnossa Öhman toteaa: "Kuinka todellinen sitten tälläinen täydellinen muistikatkos on sitä on mahdoton sanoa. Tuntuisi todennäköisemmältä, että potilaalla olisi jotakin muistisaarekkeita kys. ajalta. Ottaen huomioon, että aivoselkäydinnesteessä ei kaksi päivää tapahtuman jälkeen ollut verta asettaa tämä kyseenalaisksi sen, että potilaalla olisi aivoruhjetasoinen vamma. Kokemukseni mukaan on epätodennäköistä, että tämän asteinen vamma aiheuttaisi, näin pitkän totaalin muistiaukon". - Eli Öhman ei siis uskonut elimellisistä syistä johtuvaan muistamattomuuteen.

NG on itse kertonut, "että muistamattomuus alkoi nukkumaan mennessä ( TELTTAAN MENO) ja kesti sairaalassa 4-5päivää - heräämiseen saakka".

NGn kotiuttamispapereissa luki, "potilas toipunut hyvin vammoistaan, muistamattomuus edelleen totaali".

Psykiatri Hannu Lauerma on todennut oikeudessa, "että muistamattomuutta on kahta tyyppiä. Psykogeenista ja elimellistä. Hän on myös todennut, ettei nämä kaksi eri muistamattomuus tyyppiä voi olla päällekkäin yhtäaikaa potilaalla". Eli jomsin kumsin?

Tässä nyt näitä faktoja muistin virkistykseksi, joista voi sitten pähkäillä lisää NGn muistamattomuuden tilaa.

Siinä vaiheessa kun ajojahti on päällä varmasti myös asianajaja neuvoo pitämään turpansa kiinni asiasta vaikka muistisaarekkeita olisikin ollut, toisin sanoen keissi näytti niin huteralta, että turha lyödä bensaa liekkeihin kun voitetaan jo näinkin.

Jos mua syytettäis kolmoismurhasta ja EN olisi sitä tehnyt mutta muutamat merkit näyttäisivät silti mun suuntaan niin pitäisin itsekin suuni kiinni. Varsinkin vuosikymmenten takaa.

Toki pitäisin turpani kiinni siinäkin tapauksessa JOS olisin syyllinen. Tämäkin on edelleen mahdollista, tämä keissi ei mulle ole mustavalkoinen.

Toisin sanoen on myös mahdollista, ja jopa todennäköistä, että NG muistaa enemmän kuin mitä sanoo... Mutta syyllistä se ei silti hänestä tee. Pitää jälleen kerran ajatella kokonaisuutta.

Mitä vammojen liioitteluun tulee, niin jokainen meistä liioittelee niitä. Sekään ei tarkoita yhtään mitään.

[Misri]

^ Matlock kirjoitti: "Käsittääkseni sitä ei ole epäilty, etteikö NG olisi voinut olla tiedoton noiden aamun tuntien ajan vaan niiden jälkeistä päivien pituista muistamattomuutta. Siihenkin voisi hyvin kysyä, mitä hän tuosta valehtelemalla hyötyi? Miksi juuri sen pituinen muistamattomuus tulisi mieleen valehdella, kun aivan hyvin olisi riittänyt sanoa, ettei muista tuon aamun tai vaikkapa sen vuorokauden tapahtumista mitään"?

"Vuoden 60-kuulustelussa, Gustafsson kertoo viimeisen muistikuvan olleen sen, kun Boisman oli palannut yöllä onkimasta ja he olivat ruvenneet nukkumaan samassa järjestyksessä kuin illalla. Vuoden 60 kuulusteluissa ei käsitellä sitä, milloin Gustafssonin muisti palaa".

"Vuoden 2004-kuulusteluissa, viimeinen muistikuva on Gustafssonin arvion mukaan se, kun hän heidän kaikkien mentyä telttaan suuteli Björklundin kanssa ja he olivat ruvenneet nukkumaan. Nukahtamisen jälkeisistä tapahtumista Gustafsson ei kertomansa mukaan muista mitään. Hän kertoo, ettei tuntenut kipua kun hän menetti muistinsa. Kysyttäessä kuuluiko tuolla hetkellä mitään ääniä, Gustafsson vastaa ei, oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Kysyttäessä hän tarkentaa, ettei ääniä kuulunut sisältä eikä ulkoa".

"Gustafsson kertoo seuraavien muistikuviensa olevan Töölön sairaalasta torstaiaamuna kun hän heräsi kauheaan päänsärkyyn ja ihmetteli, että kuinka hän siellä oli".

Tässä on nyt näitä NGn muistamisia muistamattomuudestaan. Tuo sairaalassa olon ensimmäiset 4-5 päivää, kestänyt muistamattomuus kyllä ihmetyttää? Tietysti jos herra on nukkunut koko sen ajan, niin paha sitä on silloin muistaa mitään? Kotiutuspapereissa luki, "että muistamattomuus oli yhä totaali". Eli ei se NG tainnut sitten heräämisensä jälkeen torstaina vielä kaikkea muistaa, heh!

[Matlock]

^"Gustafsson kertoo seuraavien muistikuviensa olevan Töölön sairaalasta torstaiaamuna kun hän heräsi kauheaan päänsärkyyn ja ihmetteli, että kuinka hän siellä oli".

Tässä on nyt näitä NGn muistamisia muistamattomuudestaan. Tuo sairaalassa olon ensimmäiset 4-5 päivää, kestänyt muistamattomuus kyllä ihmetyttää? Tietysti jos herra on nukkunut koko sen ajan, niin paha sitä on silloin muistaa mitään? Kotiutuspapereissa luki, "että muistamattomuus oli yhä totaali". Eli ei se NG tainnut sitten heräämisensä jälkeen torstaina vielä kaikkea muistaa, heh!

Gustafsson saattaa muistaa väärin tolkkuihinsa tulemisen ajan. Olen itse ollut sairaalassa ja koska siellä ei tapahdu mitään oleellista, en pysty sijoittamaan asioita aikajärjestykseen vaikka muistan paljonkin yksittäisiä tapahtumia ja henkilöitä.

Ehkä hän on sekoittanut ihmisten käyntien ja omien tekemistensä aikoja ja kuvittelee niiden tapahtuneen myöhemmin kuin ne olivat. Jos hän on ollut tokkuraisena sänkypotilaana muutamia päiviä, niin tuskinpa niissä mitään ihmeempää muisteltavaa edes on.

[Puliukko]

Dissosiatiivinen muistinmenetys
Lääkärikirja Duodecim
22.10.2011
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Dissosiatiiviselle muistinmenetykselle eli psykogeeniselle amnesialle on ominaista yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä itselleen tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista, häpeän tai stressin sävyttämää tietoa. Muistamattomuus on luonteeltaan liian laajaa ollakseen tavallista unohtelua ja haittaa sosiaalisia tai muita toimintoja.

Psykogeeninen muistinmenetys saattaa korjaantua itsestään ainakin osin. Muisti voi palautua joskus hypnoosin tai traumaattisia tapahtumia asteittain työstävän psykoterapian myötä. Koska psykogeenista muistinmenetystä ilmenee yleensä stressaavassa elämäntilanteessa tai traumaattisten tunnemuistojen yhteydessä, elämäntilanteen selvittely ja tilanteeseen sopiva psykoterapeuttinen hoito on usein perusteltua.

Mielestäni Misri otti itsensä kannalta huonon esimerkin ja ampuu näin itseään jalkaan. Traumaattinen on todennäköisesti syynä NG:n muistamattomuuteen päävamman ohella. Telttaan hyökännyt(eet) murhaaja(t) on juuri sellainen traumaattinen kokemus, kuten jutussa mainitaan.

Eniten Mirsi ampuu itseään jalkaan hypnoosi-kohdan kopioimalla, sillä eikös hänen leirinsä ja aatetoveriensa mielestä NG:n olisi pitänyt valehdella hypnoosissa, tai Stenbäckin johdatella NG:tä.

^"Gustafsson kertoo seuraavien muistikuviensa olevan Töölön sairaalasta torstaiaamuna kun hän heräsi kauheaan päänsärkyyn ja ihmetteli, että kuinka hän siellä oli".

Tässä on nyt näitä NGn muistamisia muistamattomuudestaan. Tuo sairaalassa olon ensimmäiset 4-5 päivää, kestänyt muistamattomuus kyllä ihmetyttää? Tietysti jos herra on nukkunut koko sen ajan, niin paha sitä on silloin muistaa mitään? Kotiutuspapereissa luki, "että muistamattomuus oli yhä totaali". Eli ei se NG tainnut sitten heräämisensä jälkeen torstaina vielä kaikkea muistaa, heh!

Gustafsson saattaa muistaa väärin tolkkuihinsa tulemisen ajan. Olen itse ollut sairaalassa ja koska siellä ei tapahdu mitään oleellista, en pysty sijoittamaan asioita aikajärjestykseen vaikka muistan paljonkin yksittäisiä tapahtumia ja henkilöitä.

Ehkä hän on sekoittanut ihmisten käyntien ja omien tekemistensä aikoja ja kuvittelee niiden tapahtuneen myöhemmin kuin ne olivat. Jos hän on ollut tokkuraisena sänkypotilaana muutamia päiviä, niin tuskinpa niissä mitään ihmeempää muisteltavaa edes on.

Mielestäni järkevämpää NG:n kannalta olisi ollut keksiä joku tarina, eikä sanoa, että "en muista", jos olisi syyllinen. Tarkka muistaminen saattaisi jopa epäilyttää enemmän, kuin muistamattomuus. Esim. A. Karjalaisen tarkkaakin tarkempi todistus herättää epäilyksiä juuri sen tarkan muistamisen takia. NG taas hypnotisoitiin KAKSI kertaa eri hypnotisoijien toimesta ja muisti palautui vasta hypnoosissa hyvin samankaltaisina kuvauksina.

[Misri]

^ Puliukolle tiedoksi: Misri ei ole koskaan missään kirjoituksessa täällä, pitänyt hypnoosia luotettavana välineenä rikostutkinnassa.

Tässä tähänkin ketjuun oikeaa hypnoosi tietoutta asiantuntijalta:



Muistikuvien manipuloiminen on helppoa

Bodom-järven murhaoikeudenkäynnin syytetty kiistää muistavansa mitään kohtalokkaan aamuyön tapahtumista telttaleirillä. Voiko tuollainen asia todella kadota ihmisen muistista. Entä voidaanko tapahtumat "kaivaa esille" esimerkiksi hypnoosin avulla, Turun yliopiston psykiatrian dosentti, Vankimielisairaalan ylilääkäri ja Tieteellinen Hypnoosi ry:n puheenjohtaja Hannu Lauerma?

- Osallistun itse elokuun lopussa todistajana Bodom-oikeudenkäyntiin. Siksi käsittelen tässä kysymyksiä vain yleisellä tasolla. Kokeellisen muistitutkimuksen tulokset eivät tue sitä näkemystä, että traumaattiset tapahtumat yleisesti "torjuttaisiin" tietoisuudesta. Tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koskemaan kaikenlaisia traumoja, kuten syvää häpeäntunnetta aiheuttaneita kokemuksia.

Muistikuvien värittyminen, muokkautuminen ja vääristyminen on lievänä osana normaalia psyyken toimintaa. Psyykkisten kriisien yhteydessä sekä intensiivisissä vuorovaikutustilanteissa, kuten psykoterapia- tai hypnoosi-istunnoissa, ilmiö voimistuu. Niinpä muistikuvien manipuloiminen hypnoosin tai psykoterapiana markkinoitavan puoskaroinnin keinoin on mahdollista, eikä edes erityisen vaikeaa.
Muistikuvat rakentuvat muistellessa

Muistitutkimus on tehnyt yksiselitteisen selväksi sen, että muistikuvat eivät tallennu aivoihimme videonauhan tai kovalevyllä olevan tiedoston kaltaisena kopiona alkuperäisistä tapahtumainkuluista, vaan ne rakennetaan muistelemisen aikana heränneistä mielikuvista. Muistikuvien rakentamisessa taas käytetään hyväksi monenlaisia vihjeitä ja olettamuksia. Meillä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia totuudenmukaisesti.

Muisti jaetaan erilaisiin alajärjestelmiin sen mukaan, minkälaista informaatiota järjestelmä tallettaa. Proseduraalinen muisti tallettaa motorisia taitojamme, vaikkapa polkupyörällä ajamisen. Semanttinen eli asiamuisti puolestaan tallettaa asiatietoja. Episodinen eli tapahtumamuisti ja omaelämäkerrallinen muisti sen sijaan tallentavat tietoa elämistämme hetkistä ja kokemuksista. Omaelämäkerralliseen muistiin vaikuttaa olennaisesti se, minkälainen käsitys yksilöllä on itsestään ja missä rajoissa tämä käsitys voi muuttua suistamatta ihmistä esimerkiksi hallitsemattomaan raivoon, epätoivoon tai itsemurhaan.
Hypnoosi on todisteena absurdi

Muistikuvien luotettavuutta arvioitaessa pitää huomiota kiinnittää sekä niihin olosuhteisiin, joissa ne ovat syntyneet, että niihin joissa mieleen palauttaminen on tapahtunut. Hypnoosin käyttö luo olosuhteet, joissa syntyy erittäin eläviä visuaalisia mielikuvia ja jossa ollaan taipuvaisia pitämään mitä tahansa heränneitä mielikuvia aitoina muistikuvina. Suomessa ei ole hypnoosilainsäädäntöä, ja eräät asiantuntijoina esiintyneet maallikot ovatkin pyrkineet esittelemään rikoksesta syytetyn hypnotisointia keinona tuottaa"autenttisia"muistikuvia, joilla todistettaisiin syyttömyyttä tai syyllisyyttä jopa henkirikokseen. Menettely on absurdi.

Hypnoosia on käytetty rikosten esitutkinnassa puolueettomien todistajien muistisuoritusten parantamiseen. Siinä todistajia autetaan muistamaan rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä yksityiskohtia, jotka eivät spontaanisti palaudu heidän mieleensä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi satunnaisesti havaitun auton väri, tyyppi ja rekisterinumero. Keskeinen periaate on, että syyllisyyden toteamiseen johtava päättely tapahtuu hypnoosista riippumattoman aineiston varassa, jolloin hypnoosi toimii vain keinona mahdollistaa tutkimusten eteneminen. Se ei tuota itsenäisiä langettavia todisteita, sillä hypnoosissa syntyy myös paljon todentuntuisia valemuistoja.
Uskottavuusongelman ohella muitakin vaaroja

Näyttö hypnoosin kelpoisuudesta esitutkinnassa on pitkästä historiastaan huolimatta edelleen anekdotaalista. Rikoksesta syytetyn hypnotisointia voidaan harkita, jos tarkoituksena on saada hänet muistamaan vaikkapa syyttömyyttä todistavan mutta kadonneen materiaalisen todisteen sijainti, jolloin esimerkiksi asiapaperin löytyminen itsessään on pitävä todiste. Syytetyn hypnotisointiin siinä tarkoituksessa, että hänen muistinsa manipuloitaisiin kokemaan uudelleen itse rikostapahtuma, liittyy puolestaan uskottavuusongelmien lisäksi muitakin vaaroja.

Hypnoosissa saaduista harhaanjohtavista todistuksista on lukuisia esimerkkejä puolueettomienkin todistajien kohdalta. Eräässä murhaoikeudenkäynnissä hypnoosin avulla lausuntonsa antanut todistaja pysyi istunnon jälkeenkin vakuuttuneena siitä, että hän oli antanut tarkat tiedot murhaajan kasvoista, vaikka silmälääkärin lausunnon mukaan havaintojen tekeminen 75 metrin päästä puolipimeässä oli täysin mahdotonta.

Hypnoosissa syntyneiden muistikuvien jäykistyminen osaksi henkilön kokemusta voikin viedä mielekkyyden todistajan ristikuulustelulta. Asiantuntijat eivät ole pystyneet erottamaan toisistaan aitoja muistoja, tahallista valehtelua, muistiaukkojen spontaania täyttymistä eli konfabulointia, ja hypnotisoijan huomaamattomiin vihjeisiin perustuvia valemuistoja. Hypnoosin vaarana on valemuistojen tai konfabuloinnin jäykistyminen osaksi todelta tuntuvaa kokemusmaailmaa.
Muistia voi virkistää

Todistajien muistisuoritusten parantamisessa hypnoosilla on siis harvinaisissa tilanteissa paikkansa. Olennaista on kuitenkin ensin harkita muita muistinvirkistyskeinoja, joita pidetään vähemmän alttiina provosoimaan vääristymiä. On mahdollista, että hypnoosilla saavutetut tulokset olisi joissain tapauksissa saatu yksinkertaisesti antamalla ajan kulua ja toistamalla yhä uudestaan ja uudestaan pyyntö muistaa, mitä tietyssä tilanteessa on tapahtunut.

Myös sijoittamalla todistaja uudestaan siihen fyysiseen ympäristöön, missä muistijäljen oletetaan syntyneen, voidaan olennaisesti auttaa muistikuvien palautumista. Tutkijan asenne ja olemuskin voivat vaikuttaa siihen, kuinka kuulusteltava pystyy palauttamaan mieleensä asioita. Poliisi on enenevästi kiinnittänyt huomiota rauhallisen, ei-autoritaarisen kuulustelutavan hyötyihin. Kokeellinen muistitutkimus ei tue käsitystä hypnoosin ainutlaatuisuudesta.

TN

18.08.2005 12:19 Timo Niitemaa

[Misri]

^ Vielä Puliukolle tiedoksi: Misri otti siksi tuon Dissosiatiivinen muistinmenetys artikkelin esimerkiksi, koska halusin, että lukijat tietäisivät mitä Psykiatri Hannu Lauerma todistuksessaan oikeudessa puhui kun hän kuvasi, psykogeenisestä muistinmenetystä.. Jokainen varmaan tajuaa sen, että jos on elimellisperäinen muistinmenetys, niin silloin ei ole enää tarvetta psykogeeniselle muistamattomuudelle.

Yksi mielenkiintoinen kohta oli tässä Dissosiatiivisessä muistinmenetys artikkelissa. Laitan sen vielä muistaessani tähän alle mukaan.

- "Psykogeenista muistinmenetystä voi joskus olla vaikea erottaa tavoitetietoisesta teeskentelystä, jolloin henkilö ei halua muistaa tapahtumia välttääkseen tapahtumaan liittyvää vastuuta, jolla olisi juridisia, taloudellisia tai muita hankalia seuraamuksia. Teeskennelty muistin menetys on luonteeltaan useimmiten äkillinen ja oirekuvaltaan voimakas ja amnesia liittyy hiljattain tapahtuneeseen tilanteeseen".

[Puliukko]

- Osallistun itse elokuun lopussa todistajana Bodom-oikeudenkäyntiin. Siksi käsittelen tässä kysymyksiä vain yleisellä tasolla. Kokeellisen muistitutkimuksen tulokset eivät tue sitä näkemystä, että traumaattiset tapahtumat yleisesti "torjuttaisiin" tietoisuudesta. Tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koskemaan kaikenlaisia traumoja, kuten syvää häpeäntunnetta aiheuttaneita kokemuksia.

Kyllä Timo Niitemaa tässä aika selkeästi toteaa, että tutkittu tieto ei tue tuota tietoista torjumista. Samaa mieltä olen minäkin.

Hypnoosia on käytetty rikosten esitutkinnassa puolueettomien todistajien muistisuoritusten parantamiseen. Siinä todistajia autetaan muistamaan rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä yksityiskohtia, jotka eivät spontaanisti palaudu heidän mieleensä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi satunnaisesti havaitun auton väri, tyyppi ja rekisterinumero. Keskeinen periaate on, että syyllisyyden toteamiseen johtava päättely tapahtuu hypnoosista riippumattoman aineiston varassa, jolloin hypnoosi toimii vain keinona mahdollistaa tutkimusten eteneminen. Se ei tuota itsenäisiä langettavia todisteita, sillä hypnoosissa syntyy myös paljon todentuntuisia valemuistoja.
Uskottavuusongelman ohella muitakin vaaroja

Näyttö hypnoosin kelpoisuudesta esitutkinnassa on pitkästä historiastaan huolimatta edelleen anekdotaalista. Rikoksesta syytetyn hypnotisointia voidaan harkita, jos tarkoituksena on saada hänet muistamaan vaikkapa syyttömyyttä todistavan mutta kadonneen materiaalisen todisteen sijainti, jolloin esimerkiksi asiapaperin löytyminen itsessään on pitävä todiste. Syytetyn hypnotisointiin siinä tarkoituksessa, että hänen muistinsa manipuloitaisiin kokemaan uudelleen itse rikostapahtuma, liittyy puolestaan uskottavuusongelmien lisäksi muitakin vaaroja.

Hypnoosissa saaduista harhaanjohtavista todistuksista on lukuisia esimerkkejä puolueettomienkin todistajien kohdalta. Eräässä murhaoikeudenkäynnissä hypnoosin avulla lausuntonsa antanut todistaja pysyi istunnon jälkeenkin vakuuttuneena siitä, että hän oli antanut tarkat tiedot murhaajan kasvoista, vaikka silmälääkärin lausunnon mukaan havaintojen tekeminen 75 metrin päästä puolipimeässä oli täysin mahdotonta.

Hypnoosissa syntyneiden muistikuvien jäykistyminen osaksi henkilön kokemusta voikin viedä mielekkyyden todistajan ristikuulustelulta. Asiantuntijat eivät ole pystyneet erottamaan toisistaan aitoja muistoja, tahallista valehtelua, muistiaukkojen spontaania täyttymistä eli konfabulointia, ja hypnotisoijan huomaamattomiin vihjeisiin perustuvia valemuistoja. Hypnoosin vaarana on valemuistojen tai konfabuloinnin jäykistyminen osaksi todelta tuntuvaa kokemusmaailmaa.

Kuten olen aiemminkin todennut en pidä hypnoosia sataprosenttisesti luotettavana, en sen vuoksi, että väittäisin, että NG olisi tietoisesti huijannut, vaan sen vuoksi, että osa tai kaikki muistikuvat voivat olla valemuistoja, eli siis tahattomia vääristymiä.

Muistia voi virkistää

Todistajien muistisuoritusten parantamisessa hypnoosilla on siis harvinaisissa tilanteissa paikkansa. Olennaista on kuitenkin ensin harkita muita muistinvirkistyskeinoja, joita pidetään vähemmän alttiina provosoimaan vääristymiä. On mahdollista, että hypnoosilla saavutetut tulokset olisi joissain tapauksissa saatu yksinkertaisesti antamalla ajan kulua ja toistamalla yhä uudestaan ja uudestaan pyyntö muistaa, mitä tietyssä tilanteessa on tapahtunut.

Myös sijoittamalla todistaja uudestaan siihen fyysiseen ympäristöön, missä muistijäljen oletetaan syntyneen, voidaan olennaisesti auttaa muistikuvien palautumista. Tutkijan asenne ja olemuskin voivat vaikuttaa siihen, kuinka kuulusteltava pystyy palauttamaan mieleensä asioita. Poliisi on enenevästi kiinnittänyt huomiota rauhallisen, ei-autoritaarisen kuulustelutavan hyötyihin. Kokeellinen muistitutkimus ei tue käsitystä hypnoosin ainutlaatuisuudesta.

Kuitenkin Niitemaa toteaa, niin joissain tapauksissa hypnoosista on oikeasti ratkaisevaa hyötyä, eli ei täysin torju sitä. Esim. Olavi Kivilahden hypnoosikertomus on hyvin samankaltainen, kuin ilman hypnoosia tehty kuvaus, joten voidaan olettaa, että se on suht onnistunut hypnoosi.