Misri näyttää ajattelevan, että todettu leukaluun kaksoismurtuma ei olisi tarvinnut sairaalahoitoa. Olihan niitä vammoja paljon muitakin. Ja diagnoosi oli aivoruhje, eikä sitä ole kumottu. Potilas kuljetettiin paareilla hammasklinikalle saamaan erityishoitoa. Hoitanut hammaslääkäri-leukakirurgi (Ei Kontio) arvioi potilaan olevan hyvin pahasti loukkaantunut ja on todennut nenästä vuotavan likvoria. Tätä todella potilaan nähnyttä ja hoitanutta hammaslääkäriä ei haluttu kutsua oikeuteen todistamaan, vaan hänen sijastaan hammaslääkäri-leukakirurgi Kontio, joka ei ole nähnyt potilasta. Hän oli ilmeisesti mieluisampi henkilö syyttäjän kannalta.
Neurokirurgi Öhman on todennut, että "potilas on voinut olla iskut saatuaan tajuton, ja hän on voinut saada aivovamman. Öhman hyväksyi myös muistiaukon olemassaolon, vaikka hän arvosteli sen pituutta - hänen mielestään se oli liian pitkä.
Sairaalassa potilas ei ole ollut tajuton, mutta kylläkin stupor tilassa, joka on "melkein tajuton". Potilas voi olla muistiaukossa, vaikka hän liikkuisi ja keskustelisi. Tämä menee Misrin käsityskyvyn yli. Totaali muistiaukko koskee iskun saamisesta eteenpäin olevaa aikaa, ei välttämättä sitä edellistä aikaa, esim. lauantai iltaa. Edeltävältä ajalta muistia palautuu ajan kanssa.
Lisään väliin muutaman kommentin!
Misri kirjoitti:^ Näin myös itse ajattelen. Hoidettiin muistamatonta makuuttamalla. Tämä NGn leukaluun kaksoismurtuma ei varsinaista makuutushoitoa sairaalassa olisi vaatinut, mitään erityishoitoja vammoihinsa hän ei trvinnut, leukatuki leukaa tukemaan ja ravinnoksi pehmyt ruoka, siinä se oli normaalia sairaalan perushoitoa. Varsinaisaiset hoidot hän sai näihin murtumavammoihinsa hammasklinikalla ja korvaklinikalla, nekin olisivat hoituneet kotoa käsin ja näin nykyisin tapahtuisikin. (Tuo on puppua. Kyllä noilla vammoilla potilas on aivan oikein otettu sairaalahoitoon, emmekä tiedä mitä kaikkea hoitoa hän on saanut itse sairaalassa. Tällainen potilas otettaisiin nykyäänkin heti potilaaksi sairaalaan. Korkeatasoista hoito annettiin lisäksi hyvin pätevissä paikoissa Korvaklinikalla ja Hammasklinikalla.
Tämä NGn muistamattomuus perustuu ainostaan hänen omiin kertomuksiin, "oliko se nyt torstai kun heräsin sairaalassa" jne.. (Totta kai niin, koska ei voida mitata onko potilas muistiaukossa vai ei, mutta vaikka sitä ei voi mittauksilla todistaa, niin totta kai se voi silti olla mahdollista. Hoitava lääkäri on arvioinut muistiaukon totaaliseksi. Siis iskusta eteenpäin.)
Nämä alkupäivät siellä sairaalassa ovat mielenkiintoisia, ja viittaa mielestäni siihen, että poika oli melkoisessa paniikikissa siellä. Maanantaina ei saanut sanakaan suustaan ulos, kun poliisit yrittivät kuulustella häntä. Myöskin säikkyi poliiseja. Tämä puhekyvytön oli kuitenkin keskiviikkona puhunut äitinsä kanssa kahden retken tapahtumista. Ilmeisesti näitä muistamisiaan retkestä, ei kuitenkaan kertonut lääkäreille. Koska kotiuttamispapereissa luki, että "muistamattomuus on ed. totaali." (Vaikka potilas on puhunut äitinsä kanssa keskiviikkona, niin hän on voinut silti olla sillä hetkelläkin muistiaukossa, mutta tämä menee yli Misrin käsityskyvyn. Lauantai-illalta on muistia tietysti voinut palautua - se on ennen iskua.
Gustafsson kertoo vuoden 2004 kuulusteluissa heränneensä tapahtuman jälkeen Töölön sairaalasta torstaina 9.6.1960. Hän sanoo, ettei muista mitään 4.6.1960 lauantaina tapahtuneen nukkumaan menon ja 9.6.1960 torstain välisistä tapahtumista. Kysyttäessä mahdollista syytä muistikatkokseen Gustafsson arvelee sen johtuvan häneen kohdistuneesta kovasta iskusta. Alkoholilla Gustafsson ei usko olevan osuutta asiaan (29.3.2004, s. 11). Viitattaessa Hirvensalon todistukseen ja siihen ettei Gustafssonin mahdolliselle tajuttomuudelle löydy tukea hän sanoo ”No miten mä olen voinut olla sitten, sitä mä ihmettelen” (26.4.2004, s. 4) ja sanoo, että Töölön sairaalassa hänelle oli kerrottu hänen olleen tajuton (25.5.2004, s. 7). Todettaessa ettei muistamattomuudelle näytä löytyvän selitystä Gustafsson vastaa, ettei hän voi sille mitään, mutta hän ei kumminkaan valehtele (25.5.2004, s. 7). (Tukea tajuttomuudelle löytyy, vaikka ortopedi ei sitä ehkä havaitse. Neurokirurgi Öhman on oikeudessa todennut, että "on mahdollista, että NG on iskut saatuaan ollut tajuton ja hän on saanut aivovamman". Sairaalaan tuotaessa ja sairaalassa ollessa potilas ei ole ollut tajuton. Muistiaukko on kyllä silti mahdollinen, sillä ne ovat eri asioita. Muistiaukko voi olla vaikka ei ole tajuton.)
Vuoden 1960 lehtitiedoissa Gustafssonin vammat on kuvattu vakavammiksi kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Lehtitietojen mukaan Gustafsson on saanut tapahtuman seurauksena; mm. otsaan viiltohaavan, useita puukoniskuja ruumiiseen, vaikean aivotärähdyksen, useita puukoniskuja kasvoihin ja leukamurtuman. Tiistaina 7.6.1960 painettujen lehtien mukaan kysyttäessä tapahtumaan liittyviä seikkoja Gustafsson oli nostanut kaksi sormea pystyyn, minkä tulkittiin viittaavan kahteen tekijään. Keskiviikkona 8.6.1960 painettujen lehtien mukaan Gustafsson on edellisenä päivänä jo kyennyt puhumaan. Torstaina 9.6.1960 painettujen lehtien
mukaan Gustafsson on keskiviikkona aamupäivällä keskustellut äitinsä kanssa retkestä. (Liitteenä yhteenveto ja kopiot 7-10.6.1960 ilmestyneistä sanomalehtiartikkeleista.
(Lehdet ovat saaneet epämääräisiä ja vääriä tietoja. Sairaalalla kyllä on ollut oikeat tiedot ja "Öhmanin laatima tunnettu vammaluettelo" on todenmukainen ja kannattaa lukea siitä, eikä edes kysyä asianosaiselta, joka ei tiedä omista vammoistaan. Sairaala tietää. )