kulkijatar kirjoitti:Awa: "Tuo Xerxesin sanoma kuvastaa itse asiassa oikein osuvasti lautamiesten kansanomaista päättelykykyä - Oikeus päättelee mikä "menee läpi" ja on otettava huomioon."
Kun kommentoin tätä niin käsitin että Xerxes tarkoitti että käräjäoikeus "päättelee mikä menee läpi ja on otettava huomioon."
Onhan se syyttäjäpuolikin oikeus tällaisessa jutussa, mutta kun Awa tuossa ensin viittaa lautamiesten kansanomaiseen päättelykykyyn
niin tarkoitin että lautamiehistä sitten seuraava vaihe on käräjäoikeuden varsinainen johtopäätösten teko asiassa, jossa lopullisessa vaiheessa ei voida enää samoin kuin syyttäjäpuolen syytöstenesittämisvaiheessa arvailla ja kokkeilla että mikäköhän mennee läpi vaan asia tulee kaikin puolin harkita perusteellisesti lain kirjaimen mukaan.
Ja jos lautamiesten päättelykyky näyttää olevan liian kökkö tai simplistinen, niin käräjäoikeus ei saisi enää perustaa lopullista tuomiotaan sen päättelykyvylle jos ne perustuvat spekulaatioille joille ei ole riittävää näyttöä.
Ymmärsin siis väärin Xerxesin viittauksen joka ilm. kohdistui syyttäjäpuolen käytäntöön ja siihen jatkuva kommenttini olikin suunnattu Awalle jonka viestiä lainasin.
Vaikkei viestisi ole minulle osoitettukaan. En koe mielekkääksi, että täällä NGn vamma keskustelussa käsitellään ISOMMIN käräjäoikeuden toimintaa. Asiantuntija lääkäreiden lausunnot oikeudessa on ihan jees ja niitä voi täällä vammakeskustelussa käsitellä.. Jos jotakuta kiinnostaa käräjäoikeuden toiminta niin sille voi perustaa oman ketjunsa. Toivoisinkin sinulta kulkijatar kun täällä vammakeskustelussa silloin tällöin vierailet, ihan jotakin omaa näkemystä näistä NGn vammoista.
Laitan tähän Hirvensalon näkemyksiä näkyville, mitä hän totesi oikedessa NGn vammoista.
tÄSSÄ KOOSTE hIRVENSALON OIKEUDESSA ESITTÄMISTÄ TODENNÄKÖISYYKSISTÄ:
Ylilääkäri Eero Hirvensalon mukaan lääketieteelliset tutkimukset eivät tue Gustafssonin puolustuksen väitettä vakavasta tai keskivaikeasta aivovammasta eikä Gustafssonia sellaisesta edes aikoinaan hoidettu.
Kun Gustafsson tuotiin sunnuntaina 5.6. kello 14.00 Töölön sairaalaan ensiapuun, amanuenssi, nykyinen professori Ilmo Hassinen, 69, otti hänet vastaan. Gustafssonilla oli silmät muurautuneena umpeen ja haavoja ohimon seudussa. Vasemmassa poskessa oli paha haava, josta hampaat näkyivät.
- Ompelin isoimmat haavat, jotka olivat ruhjehaavoja ja sitä tehdessäni poliisit yrittivät kysellä potilaalta jotakin. Hän vain örisi sanoja, joista ei saanut selvää, muisteli Hassinen.
- Vaikutti siltä, että hänen tajunnantasonsa oli alentunut, mutta hän reagoi jollain tavalla eikä vaikuttanut tajuttomalta.
Töölön sairaalan ylilääkäri Hirvensalo tutki vuonna 2004 Krp:n pyynnöstä Gustafssonin vammoja koskevat materiaalit. Sitä täydennettiin uusilla tutkimuksilla. Vammoja oli vasemmassa poskipäässä, silmäkulmassa ja korvan yläpuolella sekä vasemmassa alaluussa oli kaksi murtumaa, toinen edempänä ja toinen leukanivelen lähellä.
- Lyönnit tai potkut olivat kohdistuneet kasvoihin ja leuan kärkeen, mihin osunut isku aiheutti myös taaemman nivelvamman, kertoi murtumahoidosta väitellyt kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Hirvensalo.
Vammat olivat matalaenergisiä vaurioita, jotka ovat tyypillisiä pahoinpitelyissä nyrkein tai potkuin aiheutettuna, millään kovalla tai raskaalla esineellä niitä ei ollut aiheutettu.
Hirvensalo arvioi, että Gustafssonin leukaan oli osunut kaksi-kolme todennäköisesti nyrkillä lyötyä iskua. Korkeaenergiseksi isku katsotaan silloin kun ihminen putoaa esimerkiksi katolta tai törmää kolarissa.
- Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi.
- *Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.*
Gustafssonin pulssi oli sairaalassa normaali eikä verenkierrossa tai -paineissa havaittu muutoksia. Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä.
- Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.
Tuo tähdeillä merkitsemäni kohta. Kiinnostaa minua erityisesti. Miten aivoruhjetasoisen aivovamman saanut ihminen selvityy useita tunteja tapahtumapaikalla klo 14.00 kirjattiin vasta potilaaksi sairaalaan. Kun ihminen saa aivoruhjeen aivokudokseen, se kohta on osittain metetty iäksi. Sitä ei paraskaan lääkäri koneisto voi estää. Se mikä voidaan tehdä on se, että pyritään ajoissa, estämään aivovamman lisävaurioiden syntyminen. NGn kohdalla ei tälläisiä hengityksen ja elintoimintojen turvaamisia tehty, ilmeisesti hänei niitä tarvinnutkaan. Niin oliko NGn aivojen hapensaanti jotenkin poikkeuksellinen, oliko hänellä jokin varahapetus järjestelmä kenties käytössään? Koska pitkästä viiveestä huolimatta, mitään aivovammaa viittaava ei kuitenkaan tutkimuksissa todettu.