Irmelin sulhanen

Nimi kertonee kaiken. Muista hyvä (huono) maku!
Raid

Viesti Kirjoittaja Raid »

Sitten kirjottajat voivat katsoa otsikon...... " Irmelin sulhanen"

Olen nyt kahlanut viimeiset kolme sivua ja yhdessakaan viestissa ei ole keskusteltu otsikon mukaisesta aiheesta.

Kaikki Keskenaiset nokittelut lautamiehiin.

RAID
Jesse Livermore
Hetty Wainthropp
Viestit: 454
Liittynyt: Ti Touko 08, 2007 9:09 pm

Viesti Kirjoittaja Jesse Livermore »

EDIT: Poistettu asiaan kuulumatonta tekstia - RAID
teemu
Javier Pena
Viestit: 1794
Liittynyt: Ti Huhti 10, 2007 1:39 pm

Viesti Kirjoittaja teemu »

kompassi kirjoitti:Paten hyvistä kirjoituksista käy ilmi, että tämä PP kärsii kovasti Bodom-tapauksen vuoksi.

En itsekään usko häntä tekijäksi, mutta olisiko tullut antaneeksi kyseenalaisen alibin jollekin. Tietää, mutta ei voi mitään.
Sama ajatus on käynyt mielessä vaikka muodossa, ettei pääse irti tiettyjä tekijöitä koskevasta epäilystä. Loogisesti se olisi mahdollista, mutta luulisi KRP:n tarkistaneen asian. Ammattimiehiä he olivat.
skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Viesti Kirjoittaja skoone »

teemu kirjoitti:
kompassi kirjoitti:Paten hyvistä kirjoituksista käy ilmi, että tämä PP kärsii kovasti Bodom-tapauksen vuoksi.

En itsekään usko häntä tekijäksi, mutta olisiko tullut antaneeksi kyseenalaisen alibin jollekin. Tietää, mutta ei voi mitään.
Sama ajatus on käynyt mielessä vaikka muodossa, ettei pääse irti tiettyjä tekijöitä koskevasta epäilystä. Loogisesti se olisi mahdollista, mutta luulisi KRP:n tarkistaneen asian. Ammattimiehiä he olivat.
Huomiota kannattaisi kiinnittää niihin juttuihin, missä PP kertoo käynn(e)istään IBn kotona, ja siitä, että sanoo käyneensä myös ATMn kotona toisaalla ja toisaalla kiistää asiat. Hänen kommenttinsa IBn isäpuolesta ovat myös aika outoja.
Muista lähdekritiikki!
Hessu52
Watson itse
Viestit: 5685
Liittynyt: To Huhti 26, 2007 7:36 am

Viesti Kirjoittaja Hessu52 »

Olisitko skoone ystävällinen ja kertoisit noista P.P:n kommenteista, kun niistä ei kaikilla kuitenkaan ole tietoa, kuten ei minullakaan?

Luulisin suuren osan lukijoista ja mkirjoittajista olevan pihalla niistä, kuten moni oli koko P.P:stä vielä jonkin aikaaa sitten, kun hänen DNA-näytteensä ottamisesta 2000 luvulla ja alibinsa tarkistamisesta.

Siis P.P. oli se armeijasta lomalla ollut kaveri, joka tuli kihlarormukset matkassa Irmeliä kysymään, mutta hänelle kerrottiin, että Irmeli oli lähtenyt jonnekin moottoripyöräretkelle, jolloin pettynyt sulho heitti somukset ojaan.

Sen jälkeen oli mennyt kavereittensä kanssa ryyppäämään ja istunut iltaa kapakassakin, mutta sai myöskin epäilyn viitan hartioilleen, jonka sitten hänen alibinsa kumosivat.
teemu
Javier Pena
Viestit: 1794
Liittynyt: Ti Huhti 10, 2007 1:39 pm

Viesti Kirjoittaja teemu »

skoone kirjoitti:...Huomiota kannattaisi kiinnittää niihin juttuihin, missä PP kertoo käynn(e)istään IBn kotona, ja siitä, että sanoo käyneensä myös ATMn kotona toisaalla ja toisaalla kiistää asiat. Hänen kommenttinsa IBn isäpuolesta ovat myös aika outoja.
On voinut olla kovin allapäin tai vaihtoehtoisesti sanoa pahasti muutaman ihmisen kuullen aattoillan aikana. Jälkeenpäin olisi voinut epäilyttää, että on provosoinut muita. Inhimillisiä tunteita ne ovat, samoinkuin "miksi hän lähti mutta minä jäin" -syndrooma. Irmelin kohtalon miettimisestä hän ei haastattelujen mukaan ole päässyt eroon koskaan.
teemu
Javier Pena
Viestit: 1794
Liittynyt: Ti Huhti 10, 2007 1:39 pm

Viesti Kirjoittaja teemu »

Muurala (a) Tor Tou 11, 2006 12:03 am
6 UUTISET ILTALEHTI

BODOM
Irmelin poikaystävä
mielessä
joka päivä


Irmeli Björklundin poikaystävä
ahdistui, kun Bodominjärven
surmat otettiin uudestaan esiin.


BODOM-
TODISTAJA


MERJA MÄHKÄ
[email protected]

LOPELLA asuva 65-vuotias ei edellisyönä juuri nukkunut. Hän oli Bodominjärven kolmoissurman valmisteluistunnon päivänä kuullut, että hänkin joutuu todistajana astumaan oikeuden eteen.
-Heräilin viidentoista minuutin välein ja käärin sätkän. Jessus sentään, mä sanon.
Hän olisi halunnut jättää ikävät ajatukset taakseen. Eläkkeelle jäämisen jälkeen surmat ja tyttöystävä Irmeli Björklundin muisto eivät kuitenkaan ole jättäneet hänen mieltään rauhaan.
-Vielä silloin kun olin töissä, tämä meni, oli muuta ajateltavaa. Mutta nyt kun minulla on vain nuo puutyöt, voin sanoa, että se tulee mieleen joka päivä.
-Ja sitten alkoi tämä rumba ja kiusaaminen. Yhtä helvettiä on ollut nämä kaksi viimeistä vuotta.
Hän tarkoittaa lokakuussa 2003 tullutta kutsua poliisin kuulusteluun.

Poliisi vei
metsään


Helmikuussa 1960 Irmeli Björklundin poikaystävä oli mennyt armeijaan. Helluntaina hän pääsi lomille ja hänen piti tavata Irmeli Helsingin rautatieasemalla. Sinne Irmeli ei koskaan tullut.
Riihimäen varuskuntaan miestä tultiin myös surmien jälkeen kuulustelemaan.
-Poliisi tuli komppaniaan ja vei minut pitkälle metsään. Kaksi tai kolme tuntia ne kyselivät ja syyttelivät, tivasivat missä olin ollut surmayönä. Eivät ne pussihousut osanneet mitään. Komppaniapäällikkö tivasi, että missä sä oot ollut.
Poliisin varhainen kiinnostus oli ymmärrettävää. Olihan nuorukaisen tyttöystävä lähtenyt telttailemaan vieraassa miesseurassa. 1960-luvulla epäiltyjen piiriin pääsi vähemmälläkin. Jo pelkkä olemus saattoi asettaa täysin viattoman epäilyksen alle.
-Minä en ikinä ollut mustasukkainen. Minulla oli ollut muitakin tyttöystäviä, ja minulle löytyi silloin naisia joka sormelle, hän muistelee.
Kaksi ihmistä antoi hänelle alibin, kun baarissa vietetty ilta päättyi ystävien luokse.

Uusi kuulustelu
videolle


Lokakuussa 2003 tehdyssä uudessa poliisikuulustelussa keskusrikospoliisi keskittyi esittämään kysymyksiä miehen suhteesta Irmeli Björklundiin ja Nils Gustafssoniin. Gustafssonia hän ei edes tunne.
-Videollekin sen kuulustelun ottivat, hän ihmettelee.
Mies muistelee, että noin vuosi sitten hänelle tehtiin dna-testi.
-Minulta otettiin näyte kurkusta. Se sattui niin, etten moneen päivään pystynyt syömään, mies muistelee.
Gustafssonin syyllisyyteen hän ei enää usko:
-Kun Jorma Palo julkaisi sen kirjan, niin minä soitin hänelle. Kävimme keskustelun ja sen jälkeen… ei, ei se kyllä voi Gustafsson olla.
ILTALEHTI UUTISET 7
LAUANTAI 6.8.2005

”Kaipuu jäi”

IRMELI BJÖRKLUND tapasi poikaystävänsä muutettuaan Helsingin Haagasta Viherkumpuun.
-Tytöt asuivat siinä muutaman sadan metrin päässä mieltä. Irmeli oli oikein kiva likka. Sellainen iloinen, mutta ei mikään kikattelija. Tuulikki oli sellainen hiljaisempi hissukka, mies kertoo.
Nuoret viettivät aikaansa muun muassa baarissa Vantaalla.
-Sieltä sai vain pilsneriä. Soiteltiin levyjä. Elvistä ja Paul Ankaa.
Pariskunta ehti seurustella yksitoista kuukautta.
-Ei me siinä niin kauhean usein ehditty nähdä, kun minä olin siellä armeijassa..
Keväällä Irmeli pääsi poikaystävänsä kaverien Popedan kyydissä vierailulle varuskuntaan.
-Käytiin sotkussa ja vähän pussailtiin.
15-vuotias neitokainen lähetteli poikaystävälleen myös kaipaavia kirjeitä ja ruokapaketteja armeijaan.
-Yhdessä minun äitini kanssa ne niitä lähettelivät. Armeijan ruoka oli niin huonoa, kun oli vain vanikkaa. Minun piti saada jotain pehmeää, ja he lähettivät sitten karjalanpiirakoita.
Kirjeistä on tallella vain yksi. Sen kopio on nyt liitetty poliisin esitutkintamateriaaliin.

KUN Irmeli ei helluntaina tullut sovittuun tapaamispaikkaan Rautatieasemalle, poikaystävä lähti hänen kotiinsa.
Mukaan tarttui Kaisaniemenkadulla sijainneesta putiikista sormus, joka oli tarkoitettu lahjaksi. Irmeli olisi täyttänyt seuraavana päivänä 16-vuotta.
-Ei se ollut kihlasormus, Irmeli oli niin nuorikin. Semmoinen kapea rihla se sormus oli. Mehän oltiin köyhiä. Armeijan päivärahalla ei saanut mitään.
”Rihla” lensi ojaan, kun Irmelin äiti kertoi tytön lähteneen moottoripyörän takana retkelle.
-En minä siitä suuttunut, mulla oli paikka minne mennä.

KUN mies seuraavana päivänä palasi Vantaan reissultaan, vastaan tuli ambulanssi ja sitten poliisi.
-He näyttivät niitä verisiä vaatteita. Ei niistä enää tunnistanut, kenen ne olivat, hän muistelee.
Seuraavan yön poikaystävä vietti Irmelin kotona, kun Irmelin äiti niin pyysi.
-Irmelin äiti itki koko illan ja tuli mun kainaloon.
Seuraavana päivänä poikaystävä lähti takaisin Riihimäelle. Hän sai lomaa hautajaisia varten ja hankki armeijan hautajaisasunkin, hopeisen vyön ja rähinäremmin. Hautajaisiin hän ei kuitenkaan mennyt.
-Jotenkin pelotti. En halunnut olla siellä esillä.
Irmeliä hän muistelee edelleen, eläkkeelle jäämisen jälkeen päivittäin.
-Ennen se tuli aina helluntaisin ja muinakin juhlapäivin
Merivuokko
Jane Marple
Viestit: 1004
Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm

Viesti Kirjoittaja Merivuokko »

:oops:
Irmelin poikaystävät/sulhaset, kuhan sotkotti, sinne tänne ja seuraukset tiedetään. Paki lähti armeijaan niin heti löytyi Jore, ja Paki oli armeijassa ja löytyi Nisse jne... :oops:
Sitte joku kehuskelee kavereilleen, että nyt on Impi kännyssä ja sitten ei olekkaan mitään ja kaverit seuraa vastarannalta tai samalta rannalta, tiedä häntä. :oops:
konsta
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4611
Liittynyt: Ma Huhti 02, 2007 1:09 am

Viesti Kirjoittaja konsta »

Siis mitä tarkoitat?

Kuka seurasi vastarannalta?


:?:
Merivuokko
Jane Marple
Viestit: 1004
Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm

Viesti Kirjoittaja Merivuokko »

:oops:
Siellä vastarannalla Dahlbyssa oli porukkaa, kyllä se vaan taitaa olla niin,
että siellä Marjatta tuttuineen oli. :oops:
konsta
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4611
Liittynyt: Ma Huhti 02, 2007 1:09 am

Viesti Kirjoittaja konsta »

Merivuokko kirjoitti::oops:
Siellä vastarannalla Dahlbyssa oli porukkaa, kyllä se vaan taitaa olla niin,
että siellä Marjatta tuttuineen oli. :oops:
Joo, sinähän puhuit tästä paljon ennen kuin Marjatta astui parrasvaloihin. Kertooko Marjatta lopulta jonkun toisen tarinaa?
Merivuokko
Jane Marple
Viestit: 1004
Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm

Viesti Kirjoittaja Merivuokko »

:oops:
Marjatta kertoo omaansa ja minä
sitä mitä Heikki ja Kalevi kertoivat 1960. :oops:
Wagner
Adrian Monk
Viestit: 2674
Liittynyt: Ma Huhti 23, 2007 12:29 pm
Paikkakunta: Uusimaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wagner »

Vastapäisellä niemellä oli ilmeisesti joku aamulla ottamassa kuvia.
Kuvat oli toimitettu KRP:n Leirimaalle.
Kuvista voisi päätellä kuvaajan sijainnin, jos ne vielä ovat tallella.
Merkillistä kyllä ritsaveijarit/linnustajat/lintutieteilijät olisivat nähneet liikettä vastarannalla mutta eivät olisi havainneet veristä harjatelttaa muutaman metrin päästä ?
Heikkiä pitäisi mielestäni vielä kuulla asian johdosta.
Kunnolla.
8)
8) :) :shock: :? Wag
:shock: :oops: :roll: :evil: Awanha Wäinämöinen laski laulellen vesiä: mieleni minun tekewi, Awaani ajattelewi.
Kalapää sinun, minä päällä pilun, pilu sinun, alla minun"
skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Viesti Kirjoittaja skoone »

Wagner kirjoitti:Merkillistä kyllä ritsaveijarit/linnustajat/lintutieteilijät olisivat nähneet liikettä vastarannalla mutta eivät olisi havainneet veristä harjatelttaa muutaman metrin päästä ?
8)
Erittäin hyvä pointti, Wagner!
Muista lähdekritiikki!
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

Tuossa Wagner ja Skoone ovat päätyneet samoihin epäilyihin kuin minäkin. Lintupojat ovat käyneet sikäli lähellä lysähtänyttä telttaa, että herää epäilys, että he ovat mahdollisesti havainneet, että jotakin erittäin vakavaa on tapahtunut. Oikea menettely olisi siinä tapauksessa ollut tehdä pikainen hälytys.

Tämä lisäksi ruokkii sitäkin käsitystä, että lintupojat ehkä ovat jättäneet muutakin tärkeää kertomatta. Hyvin ylimalkainen kuvaus rantaan kätkeytyjästä lisäksi lisää epäilyjä. Voiko niin läheltä jäädä yksityiskohtia huomaamatta. "Yllään jotain vaaleaa" ja "Ei ainakaan mitään tummaa" ovat kovin pyöreitä arvioita. Melkeinpä tuntuu, että liian pyöreitä.

Jos näin on, olisi kysymyksessä heittellejättö. Lisäksi tulee mieleen, että miten poikein kengät päätyivät sinne piiloihinsa.

Tällaiset pienet virheet tai rikkomukset ovat tietysti jo vanhentuneita, jos sellaisia on ollut.
Vastaa Viestiin