Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
awa kirjoitti:Murhaaja mitä ilmeisimmin siirteli vainajia tekojen jälkeen - hra Asmannin en uskoisi jättäneen ketään henkiin.
Eli näillä teidän "teeseillänne" nostetaan taas esille se ikuinen "Nisse linja", joka on yhtä hatarasti perusteltu kuin Jorma Palon teoriakin.
---
Assmannin vaatteita ei koskaan tarkistettu, oliko niissä verta, punaviiniä vai maalia jne., joka olisi ollut melko tärkeätä Assmannin todelliselle poissulkemiselle. Kyllä vaan sairaalaan voi tulla ihminen jolla on veriset vaatteet yhtä hyvin jolla on käsi tai pää veressä...vaikka riski olisi melkoinen!!?? Milläs perustelette sen ettei ollut Assmannin vaatteissa verta?!?
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"
Hessu52 kirjoitti:Gyllströmillä oli ja on vaimonsa antama alibi ja se on alibi siinä, missä joku muukin alibi ja jopa parempi, kuin ei olisi alibia ollenkan, kuten eräällä keskeisellä henkilöllä.
Vaimon antamat alibit miehistään on melko turhia, jollei ole vaimolle alibi-lausunnon todistajaa niin aikalailla hataraksi saattaa jäädä jossakin määrin todistettavuus. On sitä ennenkin varmasti vaimo suojellut miestänsä tämän uhitellessa mustalla silmällä, että "poliisille kerrot sitten niin, että mä olin kotona...". Miksi Gyllström hukuttautui vuonna 1969? Mikä siihen oli syy?
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"
No Mikko, näytähän toteen se, että Gyllström hukuttautui, sillä sellaisesta ei ole muuta kuin legendoja ympäri kyliä ja juoruakkojen suissa.
Kuka vannoo kuullensa Gyllströmin huutavan, "Katsokaa, nyt minä sukellan viimeisen kerran!
Vaan olisiko tuo sittenkin huutanut, että "Ottakaa aikaa, kun minä sukellan tämän kerran" ja on yrittänyt sukellus ennätystään, koska oli paikallisille kuuluisa uimataidoistaan ja esiintymishalustaan.
Tuollainen huuto olisi paljon luonnollisempi humalaisen suuhun, ei kukaan itseään kännissä muuten hukuta.
Mitä tulee sitten noihin alibeihin, niin, no taidat olla akaton mies, mutta ainakin meikäläiselle suurimman osan ja nyt väittäisin tuon osan olevan yli 360 vuorokautta vuodesta, niin vaimoni antaa minulle kyllä alibin, sillä nukun yöt hänen vieressään.
Jos pidät vaimoni kertomaa valheena, Mikko, niin tulehan kertomaan tuo minulle suoraan päin naamaa, jos uskallat, ei siitä sen enempää.
Eli, kyllä vaimojen toditukset ovat siinä ihan yhtä hyvät kuin jonkun muunkin, joten Mikon väite on suoraan vessan alta!
Olin .8.1969 vetämässä uistinta kauniina lauantai-iltapäivänä, kun tuo kiskaukko hukkui.
Rannalla oli muutenkin mölinää, hyppäsi mahaploiskauksen ilmeisesti kännissä murhaniemen kärjestä.
Hyvin tuli tuona iltapäivänä ja -iltana kalaa erityisesti mustalla Droppen-vieheellä.
Ei se mitään sellaista huudellut, kuten on väitetty. Ölisi ja hyppäsi.
Hukkumisesta kuulin vasta myöhemmin.
Wag Awanha Wäinämöinen laski laulellen vesiä: mieleni minun tekewi, Awaani ajattelewi. Kalapää sinun, minä päällä pilun, pilu sinun, alla minun"
Tässä topikissa väitettiin, että naapuri olisi nähnyt Gyllströmin palavaan talolleen Bodominjärven suunnasta kuudelta aamulla. Mistäs tämä tieto on repäisty?
Jorma Paloa, Kaarlo Tankoa ja Assmania yhdistää ainakin vakavat mielenterveyden häiriöt. Jos ei oteta huomioon Assmania koskevia huhupuheita "narkomaani, narsisti..." jotka ovat pelkästään panettelua, miehestä ei kuritushuonetuomion jälkeen jää paljoakaan sanottavaa.
Kaarlo Tanko sen sijaan, joka keksi Assmannin olevan Bodomin murhaaja oli täydellinen neurootikko. Mies oli jopa Palon kertoman mukaan omituinen ja syrjaanvetäytyvä. Kaarlo vältti naisseuraa ja asui lääkärinä ollessaan kaksoisveljensä kanssa äitinsä luona. Kaarlo teki lopulta kaksoisveljensä kanssa itsemurhan. Itsemurha oli tehty yhtä aikaa ja teräaseella.
Kaarlo oli myös vainoharhainen. Poliisin luona käynnin jälkeen hän vakuuttui poliisin salaa nauhoittaneen keskustelun, että Assman on KGB vakooja ja Suomen valtionjohto suojelee miestä. Tanko ei uskaltanut Assmannin ilmiannnon jälkeen mm. avata paketteja koska "pioneerinä tiesi että niissä voi olla räjähteitä." Miestä muka seurattiin ja vainottiin pitkin Helsingin katuja. Jokainen tuntematon puhuttelija oli vieraan valtion agentti.
Palo taas on oman kertomuksensa mukaan vainoharhainen neurootikko. Mies pelkäsi pimeää, oli pakkomielteinen rekisterinumeroiden tarkkailija ja ainakin v. 2003 asti oli varma tulevansa tahallaan yliajetuksi ja oli tämän takia ryhtynyt "varotoimiin." Palo uskoi että vieraan vallan agentit seurasivat häntä, ja että ulkona "pakettiautossa istuvalla miehellä on valta kontroloida kansainvälisiä puheluita." Mies huvitteli heittelemällä käpyjä uimastadionilla "naisten selkään." Joka on siis Palon mielestä normaalia koska hän oli lääkäriharjoittelija.
Palon ainoa argumentti on se että hän ja Kaarlo olivat lääkäreitä, kun taas Assman pelkkä hampuusi.
Kaikki epänormaalius tulkittiin lääkäreiden ollessa kyseessä normaaliksi ja järkeväksi, kun Assmannin kohdalla kaikki oli raskauttavaa; esim Opel merkkisellä autolla ajeleminen, laiha naisystävä sairaalassa, suomen kielen taito. Kaikki Palon luettelemat epänormaaliudet linkitti Assmannin näin Tulilahden murhiin, Bodomiin, Kyllikki Saareen jne...
Tämä lääkäriys oikeutti Palon myöskin kyseenalaistamaan isäpuolensa poliisitarkastaja Viljo Laakson aseman Tulilahden murhissa. Isäpuolihan oli toiminut syyttäjänä Runar Holmströmiä vastaan. Toisin kuin Viljo, Palo tiesi Runarin olevan syytön. Hän oli yksinkertaisesti saanut sen vaikutelman kävellessään Tulilahden murha-alueella ja pelästyttyään synkkää metsää. Lisäksi Runarin syyttömyyden takasin myös äiti joka oli Jorman puolella.
Palo kehuskelee lukuisilla naisystävillään, mutta kun Assmannilla on avioliiton ulkopuolinen suhde, hän on selvä murhaaja. Valkealan kunnan poliisi joka on surmannut haavoittuneet sotilaat pistimellä on sankari, mutta Assman pelkkä teloittaja (joka on muuten pelkkää huhua.) Selvän narkomaanin Assmannista tekee se että kun Kaarlo Tanko ruiskuttaa kodeiinia miehen suoneen, mies muuttuu rentoutuneeksi. Assman esittelee lehdestä Saksassa tapahtuneita murhia, jolloin kiinnostus murhista tekee hänet epäilyttäväksi. Palon monen kymmenen vuoden ajan kestänyt pakkomielle murhiin tekee taas normaalin - koska hän on lääkäri.
Uskon Palon tapauksen liittyvän sodan jälkeiseen vainoharhaan jota tuki yhteiskunnan vastakkainasettelu, SKP toiminta, sodan pelko, sodan aikana tapahtuneet (selittämättömät) vääryydet, ilmi tulleet (vähäpätöiset) vakoilutapaukset, järkyttävät henkirikokset ja sen aikainen hyssyttely ja salailumentaliteetti.
Palo onnistuu kuitenkin sälyttämään tämän kaiken yhden miehen, Assmannin harteille. Palon mielikuvituksessa Assman oli pahuuden ruumiillistuma.
Heh, pakko kysyä että millainen kokemus mahtaisi olla sairaalassa käynti jos sen jälkeen hoitava lääkäri syyttäisi avoimesti tiedotusvälineissä kymmeniä vuosia kaikista rikoksista maan ja taivaan välillä. Onneksi ei sentään Kenndyn murhasta, mutta epäilen senkin käyneen Palon mielessä.
^Olipa hyvin mietitty ja kirjoitettu. Tuossa on paljon asiaa.
Palo oli arvostettu mies alallaan ja sai varmaan sen vuoksi kannattajia rikosteorioilleen, mitkä kylläkin olivat täysin hänen oppiarvonsa ulkopuolella. Oman ammattikuntansa keskuudessa hän sai loppuaikoina lähinnä sääliä osakseen. Itse ajattelen, että hänen sairautensa (aivohin levinnyt syöpä) sekä edisti hänen jo nuorena tuntemaansa epäluuloa poliisia kohtaan ja tavallaan huipensi pakkomielteen Assmannista. Aivokasvaimet vaikuttavat hyvin usein myös psyykkiseen terveyteen.
Palo kirjoitti oppikirjojen ja fiktiivisten kertomusten lisäksi myös omasta elämästään kertoen aina olleensa äidin poika, ja kokeneensa äidin uuden miehen (Laakso) uhkana itselleen. Olisikohan tarina ollut toisenlainen, jos isäpuoli olisi ollut ammatiltaan vaikkapa kauppias?
Niin ja tämä: "Asko Vuorjoki kävi vuonna 1971 poliisipäällikkö Fjalar Jarvan mökillä. Vuorjoelle kävi selväksi, että kyseessä oli ulkoinen painostus", on täyttä tulkintaa.
Jos poliisi myöntää selvittämättömän murhan "araksi tapaukseksi" niin se tuskin on mikään ihme. Jokainen uusi päällikkö nosti Bodomin aiheen esiin ja määräsi uuden tutkinnan, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Mun muassa jo vuonna -66 poliisineuvos Pentti Ylöjoki oli sanonut että "täytyy nopeasti selvittää se pitkään venynyt murhajuttu, muuten juttu vaikeutuu päivä päivältä." Mukana oli kuuluisa rikosylikomisario evp Lars Heikkilä jonka sanojen mukaan he olivat jo silloin epäilleet Gustafssonia.
Juttu ei silti ratkennut.
Hyvä ja viisas kirjoitus Saturnukselta minunkin mielestä.
En minäkään kyllä jaksa uskoa noihin monimutkaisiin teorioihin mitä Bodomin ympärille on punottu.
Kaikesta huolimatta kyllä tuo Hans Assman aika outo tyyppi oli. Se vaimon pahoinpitely Pasilassa keskellä katua yöllä oli kyllä sen luontoinen teko että on syytä epäillä että se ei ollut miehen ensimmäinen eikä raa'in väkivallan purkaus. En usko että Assmannin menneisyys kuitenkaan aivan päivänvaloa olisi kestänyt vaikka ei Suomessa näitä murhia ollut tehnytkään. Mutta tälläisiä ihmisiä oli kyllä paljon juurettomassa sodan jälkeisessä Euroopassa ja aina 60-luvulle asti.
Kävihän tämä Hans rähjäämässä myös silloisen Uuden Suomen toimituksessakin. Kaiken kaikkiaan sellainen kuva hänestä on että en juurikaan haluaisi joutua konflikteihin tämän tyyppisen ihmisen kanssa ja pyrkisin visusti välttelemään kaikkia kontakteja tuommoiseen.
Mutta levätköön rauhassa hänkin - minä ainakin menen yöpuulle !
Mielenkiintoinen näkemys Saturnukselta Jorma Palon persoonasta.
Muistankohan oikein kun muistan noista omaelämänkerrallisista tarinoista niinkin, että sen jälkeen, kun Jorman isä, joka pojan muistissa oli sotasankari (mitä asiaa en kiistäkään, kun en tunne asiaa syvällisemmin), oli kuollut Jorman ollessa aivan pieni, niin hiukan myöhemmin yksi vakavasti otettava puolisoehdokas nuorelle leskelle oli saksalainen upseeri. Olihan siinä trauman ja tragedian aineksia pienelle pojalle. Ja voisi ajatella, että tästä episodista saattoi kasvaa epäluuloa ja vihaakin saksalaisia miehiä kohtaan.
Edelleen muistelen, että Jorman luottamus äitiin ja ehkä yleisesti naisiinkin horjahti pahasti kun isäpuoli, Viljo Laaksonen, oli kertonut puolisolleen, ettei oikein jaksa uskoa Holmströmin syyllisyyteen. Äiti kertoi asiasta Jormalle, vaikka isäpuoli oli kieltänyt.
Hans Assmanin riitely Uuden Suomen toimituksessa ei ole sinänsä kovin yllättävä; olihan lehti julkaissut miestä vastaan julkisia syytöksiä.
Minusta on jotenkin käsittämätöntä että kuka tahansa voi alkaa syyttää toista ilman minkäänlaisia todisteita. Siis syyttää avoimesti tiedotusvälineissä ja esittää toisen henkilöön meneviä vihjailuja; puhumattakaan siitä että Jorma Palo suorastaan vainosi Assmania.
Ja kun poliisi ei tue näitä hurjia väitteitä on ainoa johtopäätös: poliisi suojelee miestä. Näin jälkeen päin ajateltuna kyseessä oli ihka oikea oikeusmurha. Oli Assman yksityisessä elämässä sitten minkälainen tahansa. Sitä paitsi - mitä se Jorma Palolle kuului?
Jos Jorma Palo olisi oikeasti halunnut tutkia Bodominmurhaa (kysyä voi että miksi - sitä vartenhan poliisit ovat) olisi miehen kannattanut hakeutua poliisikouluun ja työntää nokka Bodominniemen ruohikkoon ja tehdä oikeata poliisityötä.
Uskonpa että joissakin maissa, kuten esim USAssa, Palo olisi itse asetettu syytteeseen poliisintyön haittaamisesta tai vähintään kunnianloukkauksesta. Joihin rikoksiin/rikkomuksiin (ainakin lääkärin etiikan) hän kuitenkin eittämättä syyllistyi. Kun Tero Haapala valitteli sitä kuinka vaikea oli saada potilastietoja sairaaloista salaamiskäytäntöjen takia, Palo kertoili mediassa täysin avoimesti ja yksityiskohtaisesti Nils Gustafssonin saamista vammoista. Tietoja joita hän oli saanut omia kanavia kautta. Ja jotka eivät onneksi sitten pitäneet paikkaansa. Silti, kysyä voi että miksi Palon touhuille ei yksinkertaisesti vedetty rajoja - ei kai lääkäriys nyt oikeuta ihan mihin tahansa?
Jorma Palon viimeisissä haastatteluissa (oikeusprosessin jo alettua) huokui ilmeinen epätoivo ja häpeäkin. TV-haastattelu (joka taitaa löytyä tältäkin foorumilta linkeistä), J. Palon "jaarittelu" on paikoin surullista kuultavaa (niin paljon kuin miestä arvostankin). Mielestäni haastattelu sisälsi selkeitä asiavirheitä ja ontuvia sekä onnettomia painotuksia, joihin en viitsi täällä enempää paneutua. Nuo seikat eivät varmasti ole olleet hänelle helppoja "purtavia". Se on vain niin, että totuus on faktojen tunnustamista.
Kuulemani mukaan Palo sairasti, maanisdepressio, jotain tällaista se oli.
Siis suomennettuna uskoi täysin omiin kuvitelmiinsa, jotka oli ihan itse luonut.
Mitä joku Assman olisi tehnyt öisen Bodomin rannoilla, ei yhtikäs mitään ja
millä olisi sinne tullut ja mennyt, kenenkään huomaamatta.
Ja kioskiukko toinen kahjo.
Ja eilinen uusinta televisiossa tuntui täysin lapselliselta höpinältä ja asiavirheita
tässä dokkarissa. Lintupojatkin taas tiirailivat kiikareilla järven takaa, vaikka
olivat 10 metrin päässä.
Ja ainoa silminnäkijä, onkipoika Kivilahti, ilmoittauti vasta kun oli pakko.
Lintupjat hänestä kertoivat heti maanantaina poliisille ja viikon kuluttua
poikaa kuulutettiin ilmoittautumaan.Ja äiti patisti poliisin puheille, lehtikirjoituksen mukaan.
Mielestäni Palo alunperin (Bodomin juuri tapahduttua) käyttäytyi täysin asianmukaisesti ja yritti tehdä velvollisuutensa, koska oli pyydetty asiasta jotain ehkä tietäviä kertomaan tietonsa/havaintonsa poliisille. Hän teki ilmoituksen pomonsa nimenomaisella luvalla. Eli hän ei ollut omissa maailmoissaan tms. siinä vaiheessa. Muissakin yhteyksissä on Palon velvollisuudentunto tullut leimaavana piirteenä esille, miksipä ei sitten tässä asiassa.
Poliisin menettely tämän ilmoituksen suhteen aloitti ilmeisesti katkeroitumisen. Bodomista näytti tulleen Palolle pakkomielle. Isäpuolella oli tietysti osuutensa tässä. Loppuaikoina alkoi jo tulla lipsahduksia ratkaisevissakin yksityiskohdissa, mm. nimiä oli väärin ihan näissä painetuissa kirjoissa, varsinkin Luottamus tai kuolema! -kirjassa. Pää sekosi lopulta. Palo koki tulleensa törkeästi kohdelluksi ja ei ihme. Mitään selityksiä, edes kohteliaita verukkeita, hänelle ei koskaan viranomaisilta herunut. Hänelle olisi voinut mennä täydestä melko alkeellinenkin selitys, jos olisi osattu vetäistä oikeasta narusta.
