Fobbakin blokkasiaiheesta:
http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A ... =4AQHlJSPK
Saako tuomitun seksuaalirikollisen henkilötiedot julkaista somessa?
13.4.2015 Marko "Fobba" Forss
Kommentoi
0
Alkusanat
Muutama vuosi sitten 26-vuotias mies tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska hän oli käyttänyt hyväkseen 14-vuotiasta tyttöä. Vuoden 2014 alussa tuomion antamisen jälkeen ”pedofiilinmetsästäjänä” tunnettu Mikko Parantainen linkitti MTV.fi sivuilla olleen rikosuutisen ja netistä löytämänsä tekijän kuvan Facebook-ryhmäänsä Pedofilian uhrien puolesta.
Syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Käräjäoikeus katsoi, että koska Parantainen oli yhdistänyt tekijän kuvan uutiseen, oli se aiheuttanut vahinkoa ja kärsimystä tuomitulle. Tekoa ei kuitenkaan katsottu törkeäksi ja Parantainen tuomittiin 40 päiväsakkoon yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Päälle mätkäistiin 1000 euron korvaukset henkisistä kärsimyksistä. Parantaisen tuomio on altis kritiikille.
Jos et halua lukea itse rikosnimikkeestä ja tuomioiden julkaisuperusteista tarkemmin, hyppää tähtiosion yli.
******
Yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä rangaistaan, jos oikeudettomasti esitetään toisen yksityiselämästä tieto, vihjaus tai kuva siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tieto pitää esittää joko joukkotiedotusvälineen kautta tai toimittamalla muutoin lukuisten ihmisten saataville. Yksityiselämän ydinalueelle kuuluvia arkaluontoisia tietoja ovat esimerkiksi seksielämä, perhe-elämä ja terveydentila. Nimen tai edes henkilötunnuksen julkaiseminen ei kuitenkaan täytä kyseisen rikoksen tunnusmerkistöä. Mitä merkittävämpi asia on muidenkin kuin henkilön itsensä kannalta, sitä todennäköisemmin asia ei kuulu henkilön yksityiselämän piiriin.
Rikoksista langetettavat tuomiot ovat julkisia ja esimerkiksi käräjäoikeuden tuomion saa tilattua kuka vain. Rikosoikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen julkisuudesta ei kuitenkaan ole katsottu seuraavan suoraan se, että ne olisivat vapaasti julkistettavissa. Toisaalta rikos ei kuitenkaan ole siihen syyllistynen yksityisasia, vaikka oikeus elää rauhassa kuuluu myös rikoksesta tuomitulle ja rikostuomio kuuluu arkaluontoisiin tietoihin.
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2005:136 oli kysymys pahoinpitelytuomin saaneen nimen julkaisemisesta Alibi-lehdessä. Tuomion mukaan rikokseen syyllistyneen nimen tai henkilöllisyyden paljastamisesta ilman hänen lupaansa ei voida antaa yksiselitteistä vastausta. Vastakkain ovat sananvapaus ja yksityisyydensuoja. Listaan oheen ratkaisusta poimimiani julkaisemisen puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja.
1) Rikoksen laatu ja sitä koskevan oikeudenkäynnin luonne sekä asian saama muu julkisuus
2) Rikoksentekijän henkilö ja yhteiskunnallinen asema sekä hänen lähiympäristönsä olosuhteet
3) Rikoksesta ja sitä koskevasta oikeudenkäynnistä kulunut aika
4) Rikoksen uhrin samoin kuin todistajien ja muiden sivullisten henkilöiden suojaaminen
5) Sivullisten henkilöiden suojaaminen aiheettomilta epäluuloilta julkaisemalla tuomitun henkilötiedot
6) Yhteiskunnan turvallisuus ja tarve ehkäistä ennalta uusia rikoksia
7) Yhteiskunnallinen tärkeys ja kiinnostavuus
Yksittäisen rikoksen vakavuusaste
9) Julkaistun tiedon sisältö, sanoma, yleinen sävy, otsikointi ja kuvitus
Sittemmin yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä on tarkisteltu hallituksen esityksessä HE 19/2013 vp, jossa yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittäminen sai myös törkeän tekomuodon ja perustekomuodon maksimirangaistukseksi jäi pelkkä sakko. Tällöin perustekomuotoon lisättiin myös uusi momentti, jossa korostettiin että yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua ei pidetä tuomittavana, jos sen esittäminen huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Käytännössä tämä tarkoittaa yhä laajempaa sananvapautta ja lakimuutos oli seurausta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen useista tuomioista Suomelle. Esitöissä käydään läpi hyvin pitkälti samanlainen lista kuin korkeimman oikeuden ratkaisussa julkaisemisen puolesta ja vastaan.
*******
Tuomio
Kun aletaan kahlaamaan läpi Parantaisen tuomion perusteita, jäävät ne erittäin ohuiksi. Todetaan, että vastaaja on myöntänyt linkittäneensä uutisen ja tuomitun kuvan Facebook-ryhmään. Uutisesta oli siis käynyt jo ilmi tuomitun nimi, ikä ja asuinpaikka. Tuomion mukaan Parantaisen ryhmän tarkoitus on ollut olla informatiivinen ja lasten suojelua tukeva, jotta ihmiset osaisivat varoa tuomittuja henkilöitä. Parantaisen myös kerrotaan seuranneen sivuston keskustelua ja poistaneen kommentteja, jotta keskustelu pysyisi asiallisena.
Käyn seuraavassa läpi asioita, joita tuomiossa olisi pitänyt ottaa mielestäni huomioon:
Parantaisen ryhmän tarkoitus
Käräjäoikeuden tuomiossa todetaan, että ryhmän tarkoitus on ollut olla informatiivinen ja lasten suojelua tukeva. Käräjäoikeus ei siis ota kantaa esimerkiksi sen puolesta, että Parantaisen ryhmän tai päivityksen tarkoituksena olisi häpäistä tuomittua, jolloin kyseeseen olisi voinut tulla kunnianloukkaus. Myös todenmukainen tieto voi siis täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, jos kyseessä on häpäisytarkoitus.
Parantaisen vastuu Facebook-ryhmään tulleista kommenteista
Parantainen on toiminut ryhmän ylläpitäjänä, mutta ei ole lähtökohtaisesti vastuussa julkaisuun tulleista kommenteista. Jos Parantaisen ryhmän katsottaisiin luodun alustaksi rikoksien tekemiselle, tai että hänen tarkoituksenaan on ollut yllyttää jäsenet rikoksiin, tulisi Parantainen tuomita avunannosta tai yllytyksestä kommentteihin liittyen. Ääritapauksessa jopa tekijäkumppanina. Tästä ei kuitenkaan ollut näyttöä, vaan Parantaisen todettiin moderoineen palstaa asiattomista viesteistä.
Ylläpitäjän vastuutakaan ei synny edes rasistissa rikoksissa kunnianloukkausten tai laittomien uhkausten osalta, vaan pelkästään lapsipornografiaan ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikoksiin kohdalla. Laki on siis siinä mielessä epälooginen, että yksittäiseen henkilöön kohdistunut rasistinen laiton uhkaus ei luo ylläpitäjän vastuuta, mutta jos tilalla on kansanryhmä, tilanne muuttuu.
Kommentteihin liittyen voidaan kuitenkin yrittää arvioida julkaisun aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä tuomitun nimen julkaisuun liittyen, mutta tällöinkin tulee ottaa huomioon vain se osuus, jonka Parantainen on tosiasiallisesti aiheuttanut lisäämällä kuvan uutisen yhteyteen.
Tuomitun henkilötietojen julkaisun oikeudettomuus
Kun tarkastelee aikaisemmin mainittua listaa julkaisun perusteista, voidaan karkeasti todeta, että löytyy enemmän tuomitun henkilötietojen julkaisun puolesta puhuvia seikkoja. Tämän takia henkilötiedot löytyivätkin uutisista.
Aikaisemmin kertomani tuomitun henkilötietojen julkaisun perusteiden läpikäyminen Parantaisen tuomion kohdalla on tarpeetonta. Yleensä tiedotusvälineet julkaisevat tuomitun nimen, jos tuomio on vähintään kaksi vuotta vankeutta, niin kuin tässä tapauksessa oli. Jos nimen julkaisua ei olisi pidetty perusteltuna, olisi myös kaikki verkkojulkaisut ja muut mediat tullut asettaa syytteeseen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.
On siis täysin laillista linkittää uutinen Facebook-ryhmää ja kynnyskysymyksenä onkin ollut valokuvan lisääminen, mutta jostain syystä tuomiossa puhutaan kuvan ja uutisen julkaisemisesta yhdessä, vaikka pitäisi käsitellä kuvan julkaisun oikeudettomuutta suhteessa nimen julkaisuun.
Parantaisen päivityksen aiheuttama vahinko ja kärsimys
Todistajana kuultu tuomitun läheinen oli kertonut uutisen julkaisun netissä järkyttäneen tuomittua kovasti ja aiheuttaneen hänelle pelkotiloja, painajaisia ja kärsimystä. Erityisesti Parantaisen nettisivun runsas kirjoittelu ja niissä ilmennyt uhkailu oli vaikuttanut asianomistajan jokapäiväiseen elämään, jonka takia tuomittu oli pelännyt liikkumista ihmisten parissa ja kokenut asian johdosta kiusaamista.
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen vaatii täyttyäkseen, että tiedon levittäminen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle. Teon ei siis tarvitse tosiasiallisesti aiheuttaa tuota kärsimystä, vaan sen tulee vain ”olla omiaan” aiheuttamaan sitä. Toisaalta aikaisemmin käsitellyn korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan tuomiosta aiheutuneet ”tavanomaiset seuraukset” maineenmenetyksen on hyväksyttävä.
Tuomio oli uutisoitu useissa verkkojulkaisuissa ja niissä oli ollut tuomitun nimi. Keskustelu uutisten yhteydessä on tämänkaltaisissa tapauksissa yleensä aina asiatonta ja jopa laitonta, joten pelkkä Parantaisen ryhmän keskustelu ei ollut mitenkään normaalista poikkeavaa tai ollut omiaan lisäämään olennaisesti tuomitun kärsimystä. Kyse on kuitenkin ollut törkeästä lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.
Henkilötietojen julkaisun osalta niin nimi kuin valokuvakin voidaan tulkinta henkilötiedoksi. Vakavien rikoksien tuomioihin perustuvissa uutisoinneissa on usein mukana myös tuomittujen valokuvia. Osa toki peittää kasvonsa käsin tai muilla mahdollisilla tavoilla. Ei myöskään voida selkeästi todeta, että kuvan levittäminen olisi jotenkin haitallisempaa kuin uutisissa olleiden tietojen levittäminen, koska nimi-, asuinpaikka- ja ikätiedoilla henkilöstä saa kaivettua lisätietoja huomattavasti enemmän ja helpommin kuin pelkällä kuvalla.
Niin kuin edellä on jo todettu, ei käräjäoikeus ole kuitenkaan ole käsitellyt mitenkään kuvan lisäämisen tuomaa lisävahinkoa ja -kärsimystä, joka on tämän tapauksen kannalta olennaisin seikka. Riippumatta siitä, olisiko Parantainen lisännyt päivitykseen kuvaa tai ei, olisi keskustelun taso ryhmässä ollut luultavasti hyvin samankaltainen.
Oli myös melko helppoa löytää tuomitun Facebook-profiili ja muita tietoja netistä nimen perusteella. Etenkin kun nimi oli sen verran erikoinen. Vaikka tuomiossa ei sitä erikseen mainitakaan, löytyy nyt kirjoitushetkelläkin erilaisilta keskustelupalstoilta tietoa kyseisen seksuaalirikoksen uutisoinnista ja osaan niistä on linkitetty rikoksesta tuomitun Facebook-profiili. On myös selvää, että pienellä paikkakunnalla asuva tekijän pelkän nimen julkaiseminen aiheuttaa sen, että henkilö teko ei pysy paikkakunnalla salassa ja hänet tunnetaan näöltä. Tai vaihtoehtoisesti haetaan halutessaan netistä tiedot, jotka Parantainenkin haki.
Parantaisen lisäämä kuva ei siis ole edellä mainituin perustein lisännyt vahinkoa ja kärsimystä, vaan kuvan julkaiseminen olisi ollut perusteltua myös tiedotusvälineissä. Parantaista ei olisi pitänyt tuomita yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.
——-
Lopuksi
Suomessa yksityisyydensuoja on erittäin tiukka ja esimerkiksi Islannissa tuomioita löytyy jo netistä luettavaksi. Sosiaalisen median takia tuomioiden julkisuus on asettunut ihan eri asteelle etenkin vakavissa tapauksissa. Koska lainsäädäntö laahaa perässä, joutuu poliisi ja oikeuslaitos ratkomaan asioita harmaalla alueella, joka taas näkyy kansalaisten heikentyneenä oikeusturvana. Tästä esimerkkinä Mikko Parantaisen tapaus.
Lainsäädäntöön vaadittaisiin tarkennusta, että mitä tarkoitetaan tuomion saaneen henkilötietojen julkaisun tavanomaisilla seurauksilla. Nytkin Parantainen oli vedonnyt ns. kieltoerehdykseen, jossa tieto teon rangaistavuudesta puuttuu. Lainsäädännön kun täytyy olla riittävän täsmällinen, jotta kansalaiset voi sitä noudattaa ja viranomaiset valvoa.
Nykyään törkeissä rikoksissa nimi kaivetaan jo julkisista vangitsemisasiakirjoista esille epäilyvaiheessa ja epäillyn kuva leviää somessa jo ennen tuomiota. Tuomion jälkeen on taas tavanomaista, että etenkin seksuaalirikoksissa tuomion uutisointi aiheuttaa kunniaa loukkaavaa ja laittomia uhkauksia sisältäviä kirjoituksia erittäin usein. Tällöin myös kuva ja nimi on viimeistään kaivettu esille.
Kaikkein olennaisinta on mielestäni suojella seksuaalirikoksen uhria, jonka paljastuminen ja lisäkärsimys on ehdottomasti estettävä. Monesti uhri häpeää tapausta suuresti, vaikka vastuu lapsen hyväksikäytöstä on sataprosenttisesti vain tekijällä. Onko yhteiskuntamme suhtautuminen seksuaalirikoksiin oikea, jos uhrin täytyy hävetä? Tässä tapauksessa ei kuitenkaan otettu kantaa seksuaalirikokselle uhrille aiheutettuun kärsimykseen mitenkään.
Parantaisen ylläpitämästä ryhmästä on uutisoitu, että sitä kohtaan on kohdistettu selvityksiä henkilörekisteririkokseen liittyen, koska ryhmään oli listattu useiden tuomittujen tietoja. Henkilötietolaki on tiukka yksityisyydensuojan kannalta, mutta soveltuu erityisen heikosti sosiaaliseen mediaan sovellettavaksi. Taas liikutaan harmaalla alueella, joka ei ole hyvä asia virkamiesten saati tutkinnan kohteeksi joutuvien kansalaisen oikeusturvan kannalta. Tämän takia olin itse yhteydessä Parantaiseen ja pyysin varmuuden vuoksi oikeuden hänen nimensä käyttöön tässä kirjoituksessa, vaikka hän on ollutkin julkisesti esillä ”pedofiilinmetsästäjänä”.
Tarkistin myös sen asian, että linkittikö vai lisäsikö Parantainen kuvan ryhmään. Parantainen kertoi kopioineensa kuvan tuomitun profiilista ja lisänneensä tämän sen jälkeen päivitykseen. Kyse ei siis ollut linkittämisestä, joka olisi ollut sinänsä laillista tekijänoikeuksien näkökulmasta. Jos Parantainen pitäisi jostain tuomita, olisi kyseessä ollut kuvan osalta tekijänoikeusrikkomus, koska toiselta kopioitua kuvaa ei saa levittää ilman kuvan tekijänoikeuksien haltijan lupaa. Ja siihenkin asianomistaja olisi ollut kuvaaja, eikä kuvassa esiintynyt tuomittu.