https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/72c5 ... 193db4a76e
24 tunnin vuoro
Elli joutui raiskauksen uhriksi työpaikallaan. Seurasi sisäinen selvitys ja oikeudenkäynti, joista molemmat päättyivät pettymykseen.
Tänään klo 6:05
Ellillä oli edessään 24 tunnin työvuoro. Ihan perusarkea ensihoitajalle.
Elettiin kesää 2015. Elli oli työskennellyt ambulanssissa sijaisena jo jonkin aikaa, mutta tänään hän sai uuden työparin, noin 50-vuotiaan miehen.
– Mies vaikutti aluksi oikein mukavalta, puheliaalta, Elli kuvailee.
Koska kaksikko ei entuudestaan tuntenut toisiaan, vuoron ensimmäiset tunnit sujuivat leppoisan jutustelun ja tutustumisen merkeissä töiden ohella. Iltaa kohden tilanne ja keskustelujen sävy alkoi kuitenkin muuttua suuntaan, jota Elli yritti epätoivoisesti kääntää entiselleen.
– Hän alkoi käydä läpi hyvin henkilökohtaisia asioita ja tivata minulta omistani. Vastailin melko vaisusti, mutta en uskaltanut hänelle kuitenkaan sanoa, että en halua kuulla enkä keskustella tällaisista.
Mitä pidemmälle vuoro eteni, sitä pidemmälle menivät myös jutut.
– Keskustelu oli hyvin seksuaalissävytteistä. Koetin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka tilanne olikin melko ahdistava.
Kohta mies lähestyi Elliä fyysisesti.
”Sanoin, etten halua”
Pelastuslaitoksen pienessä taukohuoneessa oli kaksi sänkyä vastakkaisilla seinustoilla. Aamukahdeksalta alkaneeseen 24 tunnin vuoroon sisältyi myös yölepo.
Elli vaipui nopeasti uneen.
Puolen yön aikaan hän hätkähti hereille. Työpari tarttui häneen.
– Kielsin häntä, sanoin etten halua. Yritin työntää häntä pois, tuloksetta.
Mies raiskasi Ellin. Hän ei muista, miten kauan painajaismainen tilanne kesti. Hän lamaantui täysin.
– Alle puoli tuntia, ehkä vartin. En osaa varmasti sanoa. Tuntui aivan siltä kuin olisin ollut ruumiini ulkopuolella katsomassa tapahtumaa.
Raiskauksen jälkeen mies siirtyi takaisin omalle vuoteelleen. Elli jäi makaamaan paikoilleen liikkumatta.
– Jossain vaiheessa nousin itse ja menin parvekkeelle istumaan. Mies tuli sinne ja yritti selittää minulle jotain. Olin kuitenkin niin shokissa, etten kovin hyvin muista keskustelua.
Ellillä oli enää yksi toive: ettei vuoron aikana tulisi enää yhtäkään keikkaa, jolle hänen pitäisi miehen kanssa lähteä.
Vasta jälkikäteen hän ymmärsi, ettei hän ollut työkunnossa ollenkaan. Hänen olisi pitänyt olla heti yhteydessä johonkin auttavaan tahoon, mutta sinä hetkenä hän ei tiennyt, mitä tehdä.
– Tuijotin vain kelloa ja odotin, että tulisi aamu.
Ja kun aamu valkeni, työpari käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli olevinaan se sama mukava ja leppoisa kaveri kuin 24 tuntia aiemmin.
Aamuvuoroon tullut työtoveri huomasi heti, ettei Elli ollut kunnossa. Hän yritti kysyä, mikä oli vialla.
– En muista osasinko sanoa oikein mitään. En varmaan.
”Se oli nöyryyttävää”
Elli sinnitteli kotiin asti, sitten hän romahti.
Hän kertoi avopuolisolleen, mitä oli tapahtunut. Tämä patisti Ellin sairaalaan. Hän suostui lähtemään vasta parin tunnin kuluttua.
– Ajattelin, etten halua tehdä rikosilmoitusta. Halusin vain unohtaa.
Kun Elli saapui sairaalaan, häntä vastassa olivat jo poliisit. Avopuoliso oli kertonut raiskauksesta viranomaisille. Poliisit kirjasivat rikosilmoituksen, ja Elli ohjattiin tutkimuksiin.
– Raiskaustutkimus jäi mieleen, se oli sellaista haparoivaa harjoittelua. Ilmeisesti heillä ei ollut tapauksia kovinkaan usein.
Seuraavaksi Elli soitti esimiehelleen, joka ohjeisti häntä tekemään kirjallisen selvityksen. Seurasi epävirallinen kuuleminen työpaikalla, jossa esimiehet keskustelivat ensin tekijän kanssa.
Kun tuli Ellin vuoro puhua, hänestä tuntui, että esimiehet olivat jo mielipiteensä muodostaneet.
– Jouduin selittämään tapahtumat juurta jaksain monelle miehelle ja sen jälkeen kuuntelemaan heidän näkemyksensä siitä, miksi asiat eivät nyt olleet voineet mennä kertomallani tavalla.
– Se oli nöyryyttävää. Jos itsensä syyllistäminen oli jo muutenkin läsnä, muiden taholta tullut syyllistäminen ei varsinaisesti helpottanut sitä.
Jälkikäteen Elli tajusi, että hänellä olisi pitänyt olla kuulemisissa mukana tukihenkilö.
Pian kuulemisen jälkeen raiskaaja otti suoraan yhteyttä Elliin.
– Hän koetti kysellä, että ei kai tästä tule mitään suurempaa juttua. Puhelu oli todella omituinen. En tiedä, eikö hän todella käsittänyt tekonsa vakavuutta.
"Hyvä veli -järjestelmä toimi”
Pian Elli sai sähköpostiinsa ilmoituksen, jonka mukaan hänen tulisi palauttaa kaikki työvaatteensa ja kulkulupansa.
– Viesti kummastutti, sillä aiemmin minulle oli luvattu keikkatyötä vielä syksylle.
Muilta sijaisuuksia tehneiltä keikkalaisilta ei ollut pyydetty varusteiden palautusta. Elli penäsi selitystä asiaan. Vastaus löi ällikällä.
– Sain suoran vastauksen, että tapahtuneen johdosta on parempi, ettet työskentele täällä enää.
Sen sijaan raiskaaja oli Ellin mukaan tervetullut takaisin töihin hyvinkin nopeasti.
– Raiskaajani hyllytettiin tapauksen johdosta kahden viikon ajaksi, jonka jälkeen hän sai jatkaa töitä muina miehinä. Minua ei uhrina uskottu, ja asiasta haluttiin pitää mahdollisimman pientä meteliä, Elli harmittelee.
– Hyvä veli -järjestelmä toimi erinomaisesti.
Iltalehden tietojen mukaan mies työskenteli saman pelastuslaitoksen ensihoitajana vielä reilu vuosi teon jälkeen. Oikeustapausta koskevien uutisten mukaan hän on kuitenkin sittemmin irtisanoutunut.
Raiskauksen uhriksi joutunut ajattelee usein, ettei halua viedä asiaa poliisille. Näin kävi aluksi myös Ellille.
Selvisi ehdollisella
Rikostutkinta tuntui loputtoman pitkältä. Yli kaksi vuotta teon jälkeen koitti vihdoin oikeudenkäynti, jossa Elli joutui kohtaamaan raiskaajansa silmästä silmään.
Mies tuomittiin sekä käräjä- että hovioikeudessa raiskauksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteensä 1,5 vuoden ehdolliseen vankeuteen.
– Eli ei käytännössä mitään, Elli kommentoi tuomiota.
– Minulta hänen tekonsa sen sijaan vei lähes kaiken.
Ennen työsuhteensa menetystä Ellillä oli ymmärrettävästi vaikeuksia suoriutua töissä. Esimerkiksi yövuoroja hän ei pystynyt tekemään enää ollenkaan. Työpaikka itsessään toi mieleen raiskauksen.
Lopulta myös avoliitto päättyi eroon.
- On tietenkin mahdollista että olisimme myöhemmin eronneet muutenkin, mutta tuolloin ero johtui ainoastaan siitä, mitä kävin läpi. En kyennyt käsittelemään kokemaani, ja lopulta koko elämä piti pala palalta rakentaa uudestaan.
"Katkeruus ei kannata”
Eron jälkeen Elli oli pitkään yksin. Uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu edelleenkin vaikealta. Vuosia kestänyt henkinen kärsimys on aiheuttanut myös fyysisiä oireita: kipuja, vatsavaivoja ja uniongelmia.
Pahimpina aikoina jo pelkästään kodista ulos lähteminen tuntui mahdottomalta. Itsetuhoisetkin ajatuksen ovat tulleet valitettavan tutuiksi.
Nyt yli neljä vuotta raiskauksen jälkeen Elli kuitenkin tietää, että hänen elämänsä jatkuu.
– Ilman läheisiä tämä ei olisi ikinä onnistunut enkä todennäköisesti olisi enää tässä, hän sanoo.
– Vaikka näen rangaistuksen lievänä suhteutettuna omaan kärsimykseeni, tiedän, ettei katkeruus kannata.
Elli uskoo siihen, että jokainen joutuu lopulta kärsimään tekojensa seuraukset – jos ei virallisten seuraamusten kautta, niin edes sisäisesti.
– Itseään kun ei kukaan pääse karkuun.
Haastateltavan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi. Iltalehti on tarkistanut tapausta koskevat oikeudenkäyntiasiakirjat.
