Raakel Lignell kertoo nyt rajun totuuden nuoruuden rakkaudestaan – mies pahoinpiteli sairaalakuntoon, kun Raakel odotti parin yhteistä lasta
Raakel Lignell kertoo tänään ilmestyvässä, tositapahtumiin pohjautuvassa kirjassaan avoimesti nuoruutensa järkyttävistä tapahtumista. – Kirjoitin häpeän ulos itsestäni.
Muusikkona ja juontajana tunnetun Raakel Lignellin, 52, omaelämäkerta Älä sano että rakastat (Siltala) ilmestyy tänään. Tuleva teos nousi otsikoihin jo viime keväänä, kun ennakkotiedot siitä julkistettiin. Ei ihme, niin rajusta tarinasta on kysymys.
– Olin jo pitkään halunnut kirjoittaa tämän kirjan. Nyt elämääni sattui rauhallinen hetki, jolloin pystyin ottamaan menneet tapahtumat esille ja saamaan ne ulos. Lähimmät ihmiseni ovat aina tienneet historiani, muille se ehkä tulee yllätyksenä, Raakel kertoo Me Naisille.
– Kun sain kirjan valmiiksi, tunsin miten iso häpeä kaikkosi kehostani, sain sen ulos itsestäni. Enää ei tarvitse hävetä, en suostu siihen. Päällimmäinen tunne on nyt vapautuneisuus.
Salamarakkaus
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980–1990-lukujen taitteeseen, jolloin kirjan kertojaminä on jättänyt taakseen helluntalaisen perhetaustansa ja muuttanut Berliiniin. Siellä hän jatkaa viulistin opintojaan ja bailaa sydämensä kyllyydestä. Berliinin muurin murtumisen jäljiltä kaupunki kuohuu vapauden huumaa ja iloa.
Tanssiklubilla parikymppinen Raakel kohtaa afrikkalaissyntyisen miehen, jonka käytös ja ulkomuoto tekevät vaikutuksen jo ensitapaamisella.
”Sisään kävelee farkkuihin ja neulepooloon pukeutunut, lihaksikas ja uljaalla profiililla varustettu tummaihoinen mies. Jään väkisin tuijottamaan. Moista veret seisauttavaa ylväyttä en muista ennen nähneeni. Katseemme kohtaavat, vähän liian pitkäksi aikaa.”
Sujuvaa ranskaa puhunut mies, josta Raakel käyttää kirjassa muutettua nimeä Izak, kertoo olevansa lentäjä Lufthansalla ja olevansa kotoisin diplomaattiperheestä Beninistä Länsi-Afrikasta.
Yhteiseen sänkyyn pari päätyy jo ensitreffeillä, pian lähetti tuo Raakelille valtaisan määrän kalliita valkeita ruusuja. Eipä aikaakaan, kun uusi tuttavuus jo muuttaa naisen luo, ja Raakel huomaa ehkäisystä huolimatta olevansa raskaana.
”Sisälleni leviää täysin odottamaton ja ennen kokematon onnellisuuden tunne, yhtäkkiä koen suurinta mahdollista ylpeyttä. Kannan sisälläni pientä ihmettä. Sanon sisarelleni pitäväni lapsen, yllätyn itsekin sanoistani. Minusta tulisi äiti!”
Suhde kuin syöksykierre
Pian tuoreessa suhteessa alkavat ongelmat. Izakin työtilanne paljastuu epämääräiseksi, kuvaan astuvat mielialavaihtelut, kumppanin menojen kontrollointi ja jopa seksuaalinen väkivalta. Tekemisiään hän pehmentelee kuitenkin taitavasti satunnaisella hellyydellä ja toisen tunteisiin vetoamisella.
Ilmenee, että Izakilla on taaperoikäinen lapsi ranskalaisen naisen kanssa ja kaksoset tulossa saksalaisen naisen kanssa. Kumpikaan naisista ei kuitenkaan merkitse mitään Raakeliin verrattuna, mies vakuuttelee. Ja Raakel uskoo, koska haluaa uskoa.
Myös rahaa tarvitaan koko ajan yhteisiin menoihin, vauvakin kun on tulossa. Raakel nostaa Suomesta koko opintolainansa ja antaa sen miehelle tämän tuottoisiksi mainostamia bisneksiä varten. Naisen näkökulmasta kyse on yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta. Rahojaan hän ei kuitenkaan näe enää koskaan.
Perheelleen Suomessa Raakel ei uskalla kertoa mitään onneaan varjostavista tummista pilvistä. Tilanne muuttuu hankalasta katastrofaaliseksi, kun Raakel matkustaa Beniniin tapaamaan Izakin perhettä.
Esikoistyttärensä syntymän jälkeen Raakel Lignell kohtasi nykyisen puolisonsa, Nicke Lignellin. Pari on ollut naimisissa 23 vuotta.
Lyönnit vievät sairaalaan
Afrikassa paljastuu, että Izakilla on samaan aikaan vieraanaan toinenkin länsieurooppalainen, rakastunut nainen. Ja että mies käyttää huumeita, jotka muuttavat hänen persoonallisuuttaan arvaamattomaan suuntaan. Miehen raivo paisuu pelottaviin mittasuhteisiin.
”Izak pamauttaa otsansa nenääni. Kuulen rusahduksen ja tunnen jonkin kuuman valuvan nenästä. Suussa maistuu metalli. Izak repii hiuksista, sivaltaa kämmenellä kirveleviä iskuja kasvoihini... Verta valuu leualtani rinnoille. Vatsassa muljahtaa, pelkään vauvan puolesta. entä jos itsekin kuolen tänne... Yhtäkkiä hän iskee miekalla jalkoihini. Ehdin salamana siirtää säärtäni, miekka vain hipaisee polveani, haava alkaa kuitenkin vuotaa runsaasti... Hän nappaa puuveistoksen ja lyö sillä päin kasvojani. Ehdin kääntää päätä, ja isku osuu toiseen poskeeni. Putoan.”
Miehen sukulaiset pelastavat Raakelin pahoinpitelytilanteesta ja toimittavat hänet sairaalaan. Nainen pääsee palaamaan Saksan kautta Suomeen silmät verestävinä ja toisen korvan tärykalvo rikkoutuneena iskujen jäljiltä, salmonellaa kantaen. Perheelleen hän ei kerro totuutta tapahtuneesta.
Yksinhuoltajaksi
Lapsensa Raakel synnyttää yksin Suomessa. Häntä vaivaa kuitenkin ajatus siitä, että lapsella tulisi olla jonkinlainen oikeus isäänsä. Izakin sukulaisilta hän kuulee miehen käyneen vieroitushoidossa ja tervehtyneen.
Mies anelee anteeksiantoa, ja Raakel päättää kuin päättääkin vielä yrittää hänen kanssaan yhteiseloa. Pari menee kihloihin, käy yhdessä ihmettelemässä Lapin lumoa, koettaa rakentaa perhe-elämää ensin Suomessa ja myöhemmin Berliinissä. Siellä huumeidenkäyttö ja pahoinpitely alkavat kuitenkin uudelleen.
Lopulta Izak joutuu poliisin huomaan ja myöhemmin oikeuteen tekosistaan, Raakel pääsee palaamaan lapsineen Suomeen. Siellä hän vihdoin kertoo perheelleen totuuden kaikesta.
Viulistivuosiensa jälkeen Raakelista tulee tuottaja, tv-toimittaja, juontaja, kolumnisti ja kirjailija.
Paljas ja raaka tarina
Nykyään Raakel Lignellillä on viisi aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta puolisonsa Nicke Lignellin kanssa. Nickelle Raakel kertoi kaiken menneisyydestään jo suhteen alussa. Hän pitää suurena lahjana elämältä sitä, että osasi luottaa Nickeen eikä juuttunut katkeruuteen ja vihaan. Myös äitiys voimautti.
– Olen saanut kokea suurta rakkautta, luottamusta ja onnea nuoruuteni tapahtumien jälkeen. Läheisteni vankka tuki on kantanut eteenpäin, tapahtumat eivät murskanneet minua. Varsinaisista post-traumaattisista oireista en koe kärsineeni, Raakel kertoo.
– En saanut terapiaa, koska en kertonut tapahtumista kenellekään ulkopuoliselle. 30 vuotta sitten maailma oli erilainen, silloin ei puhuttu terapiasta ja traumoista samalla lailla kuin nykyään. Jos nyt saisin valita, olisin tuolloin tarvinnut terapiaa ja mennyt siihen.
Kirjan tapahtumien yksityiskohtaisuus hämmästyttää – miten Raakel muistaa kaiken niin hyvin?
– En ole koskaan pitänyt päiväkirjaa, mutta minulle ominaista on muistaa. Muistan kaikkea sellaistakin, mitä en jaksaisi. Olennaisinta kirjoittaessani ei niinkään ollut tarkka muistaminen. Tärkeintä oli kertoa tarina, näyttää, miten peloton mieli murretaan salakavalasti.
– Kirjaa kirjoittaessani en ajatellut olevani rohkea. Yksinkertaisesti päätin, että jos kerron tarinan, on se uskallettava kertoa paljaana ja raakana. Ei pehmennettynä versiona, Raakel Lignell sanoo.
Raakel Lignell lapsineen vuonna 2008.
Jutun kursivoidut lainaukset Raakel Lignellin kirjasta Älä sano että rakastat (Siltala), joka ilmestyy tänään.
