Olen tutkinut omia suomalaisia sukujani jonkin verran ja tutustunut muiden meidän sukuja tutkineiden tutkimustuloksiin. Sillä perusteella uskallan sanoa, että ei ole serkusavioliitot todellakaan yleisiä Suomessa. Varsinkin kun huomioidaan, miten vähäväkinen maa Suomi on ja aiemmin oli vielä vähäväkisempi. Puolisot otettiin yleensä lähiseudulta, mutta usein myös naapurikylien puolelta. Kuten on sanottu: "Päivämatkan päästä". Päivämatka tarkoitti matkaa, jonka jaksoi kävellä tai myöhemmin polkupyöräillä esimerkiksi tansseihin, markkinoille tms. Joskus sai hevoskyytejäkin tietenkin ja veneillä on myös haettu morsiamia toiselt´ puolelt´ järvee. Muut sukututkijat ovat keskusteluissa kertoneet samaa ja on aiheesta kirjoituksiakin. Lähes kaikista suomalaisista sukupuista löytyy jonkun verran kahden toiselleen sukua olleen ihmisen välisiä avioliittoja, mutta tuolloinkin sukulaisuussuhde on yleensä kaukaisempi kuin serkussuhde (2 yhteistä isovanhempaa). Tällä perusteella uskallan väittää, että lähisukulaisten kanssa solmittuja avioliittoja on suorastaan vältelty Suomessa. Sitä en voi kuitenkaan vannoa, onko ihan kaikkialla ollut näin. Onhan meilläkin vähemmistöjä kuten esimerkiksi ruotsinkieliset ja saamelaiset sekä tietyt uskonnolliset lahkot. Ehkä jonkun alaryhmän sisällä sisäsiittoisuutta on ollut ja itse asiassa olen terveydenhuollon ammattilaisilta yhden kotimaisen vähemmistöryhmän kuullutkin, mutta en sitä mainitse, koska se ei ole tärkeää tässä yhteydessä. Se vielä täytyy sanoa, että minä en tänä päivänäkään tiedä edes kaikkien pikkuserkkujeni määrää enkä nimiä. Siinä mielessä saattaisi sattua ns. vahinko. Ennen vanhaan pikkuserkut eli toisen polven serkut (2 yhteistä isoisovanhempaa) tunnettiin ja tiedettiin paljon paremmin kuin nykyään. Saman kylän asukkaille kyllä toki vuosikymmenten kuluessa kertyi jonkin verran yhteisiä geenejä, koska avioliittoja solmittiin kaukaisempien sukulaisten kesken, mutta siltikään suvut eivät olleet järin sisäsiittoisia. Ja vaikka moni muuta luulee, myös vuosisatoja sitten muutettiin jonkin verran sekä opintojen-työn-rakkauden perässä, parempien olojen (esim. riista, kalaonni, viljelysmaa), houkuteltuina (esim. asuttamisprojektit) tai pakotettuina (sodat, vainot, itärajan siirtyminen yms.) perässä, mikä myös sekoitti geenejä.
Karhere kirjoitti:
"Islamilaisissa maissa serkusavioliitot ovat hyvin yleisiä ja kunnimurhat, lapsiavioliitot, avioliitossa raiskaus ja raiskatun naisen pakottaminen avioliittoon raiskaajansa kanssa ovat yhteisön hyväksymiä." Tuo pitää lukemani ja kuulemani perusteella paikkaansa harmillisen suuressa osassa islamilaista maailmaa. Käsittääkseni lapsiavioliitotkin perustuvat osin siihen, että tyttölapset halutaan ns. varata nuorena ja ottaa tulevan miehen suvun valvontaan & "koulutettavaksi". Potentiaalisia vaimoehdokkaitahan ei ole aivan hirveästi, kun huomioidaan kaikki vaimovalinnan kriteerit sekä lisäksi kilpailijat. Jos tyttölapsi avioituu 9-vuotiaana, se ei paremmissa perheissä yleensä tarkoita, että tytön avioelämä kaikessa laajuudessaan alkaisi silloin. Hän vaan yleensä siirtyy asumaan miehensä perheeseen, missä todennäköisesti anoppi ja miehen muut mahdolliset vaimot koulivat häntä halutunlaiseksi (mielipiteet, ulkonäkö, käytös, koulutus, aivopesu jne). Mutta kuten olemme lukeneet, kyllähän monet joutuvat jo silloin pikkutyttöinä 9-12 vuoden iässä ihan hirveisiin hommiin koti- ja ehkä seksiorjiksikin.
Kun toisessa ketjussa eli Israelin väkivaltaisuuksia käsittelevässä ketjussa on juuri pohdittu eri uskontojen välisiä eroavaisuuksia, yritin siellä tuoda esiin, että täytyy olla tyytyväinen, kun saa elää Euroopassa, jossa juutalais-kristillisellä kulttuurilla ja etiikalla on vahva historiallinen asema. Juutalais-kristillisen kulttuurin mukaan esimerkiksi ihmiset ovat tasa-arvoisia, mikä ajatus tulee mm. luomiskertomuksesta (Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen). Suurimmassa osassa Aasiaa vallitsee aivan erilaiset arvot kuten esimerkiksi islam ja hindujen kastijärjestelmä. Juutalaisuudesta todettakoon sen verran, että ortodoksijuutalaisuuden (tai pikemminkin ultraortodoksijuutalaisuuden) piirissä harrastetaan avioliittojen solmimista ilman seurusteluvaihetta. Aviopuolisoa etsivät turvautuvat usein ns. matchmakerin [suom. avioliittovälittäjä, naittaja] apuun. Matchmaking-bisnes on itse asiassa aika laajaa juutalaisten keskuudessa niin Israelissa kuin esim. Yhdysvalloissakin. Monet ei-niin-ortodoksiset juutalaisetkin turvautuvat matchmakereiden palveluksiin. Tiukimman linjan ortodoksijuutalaiset eivät tosiaan seurustele ennen avioliittoa, mutta puolisokandidaatit voivat tavata kahden kesken julkisella paikalla ja yleensä he näin tekevätkin. Jotkut avioituvat yksien treffien jälkeen, useimmat tapaavat potentiaalista puolisoaan 4-10 kertaa, jotkut enemmänkin. Monet juutalaiset kutsuvat tätä tapailuvaihetta seurusteluksi, mitä se tietysti tavallaan onkin, mutta yleensä suomalaiset ymmärtävät seurustelun toisin. Mutta se mitä minä tässä olin sanomassa on, että nykyään useimmat puolisoa etsivät juutalaiset tekevät puolison valinnan yhteydessä DNA-testin, millä he pyrkivät ennaltaehkäisemään avioitumista liian läheisen sukulaisen kanssa tai sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa saaduilla lapsilla olisi suuri riski saada vaikeita sairauksia. Tämä saattaa kuulostaa äärimmäisen epäromanttiselta, mutta taustalla on varmastikin sellainen syy, että juutalaiset ovat vuosituhansien ajan avioituneet lähinnä toisten juutalaisten kanssa ja siitä johtuen tunnetaan tiettyjä sairauksia, jotka ovat tavallista yleisempiä nimenomaan juutalaisilla (esim.
tämä lista). Sinänsähän esimerkiksi pakistanilaiset voisivat tai vaikka kuka tahansa suomalainen voisi käyttää DNA-testausta ihan samaan tarkoitukseen ennen perheen perustamista. Onhan se kyllä hyvin epäromanttista, mutta juutalaiset käyttävätkin sitä käsittääkseni tässä matchmaking-prosessissa niin, että jos DNA-tulokset eivät ole keskenään suotuisasti yhteensopivat, kyseisiä ihmisiä ei edes esitellä toinen toisilleen. DNA-testausta hyödyntävässä matchmaking-prosessissa asiakkaat (eli puolisoa etsivät) saavat ehdotuksia pelkästään ns. geneettisesti sopivista puolisoehdokkaista. Homma ei siis ole siinä mielessä yhtään epäromanttista. Käytetäänköhän muuten Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa tällaista kandidaattien etukäteistä DNA-testausta? Siinähän se olisi mahdollista toteuttaa. Toki monet näkevät DNA-testauksissakin moraalisia ongelmia, mutta ainakin se on yksi tapa yrittää vaikuttaa ongelmaan...
