Lasten kanssa työskentelee kahdenlaisia seksuaali­rikollisia

[Oikeus ennen kaikkea]

UUSIMAALAISEN koulun opettaja lähetti vapaa-ajallaan yläkoulun oppilaalle kuvan sukuelimestään. Toisessa viestissä hän ehdotti tapaamista asunnollaan.
Kuluneen vuoden aikana on uutisoitu muistakin tapauksista, joissa koulussa tai varhaiskasvatuksessa työskenteleviä henkilöitä joko epäillään tai on tuomittu alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.

MARRASKUUSSA poliisi kertoi epäilevänsä toisen oppilaitoksen työntekijän käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen alaikäistä uhria Länsi-Uudellamaalla. Uhri oli ollut oppilaana oppilaitoksessa, jossa epäilty työskenteli.
Syyskuussa uutisoitiin, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa epäillään useista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista Porvoossa. Mies oli työskennellyt lasten parissa ja toiminut myös lasten vapaa-ajan yhdistystoiminnassa.
Helmikuussa puolestaan Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi luokanopettajana työskennelleen miehen vankeuteen kahdesta lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mies oli ollut sukupuoli­yhteydessä kahden 12–13-vuotiaan tytön kanssa.

LASTEN kasvatukseen tai hoitamiseen liittyvässä luottamuksellisessa asemassa olevia aikuisia, jotka tekevät lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, on tekijäryhmänä tutkittu melko vähän. Näin arvioi oikeuspsykologi ja rikosseuraamus­laitoksen yliopettaja Nina Nurminen.
Nurminen on kiinnittänyt huomiota siihen, että tapauksia on viime aikoina näkynyt uutisissa toistuvasti. Hän ei osaa sanoa, onko tämänkaltainen rikollisuus lisääntynyt vai onko kyse siitä, että toiminta tunnistetaan nykyään paremmin.

Karkeasti voi sanoa, että on olemassa kaksi pääselitystä sille, missä määrin tietoisesti alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tekevät henkilöt hakeutuvat työskentelemään lasten tai nuorten kanssa.
”On mahdollista, joskin harvinaisempaa, että henkilöllä on aie seksuaalisesti hyväksikäyttää lasta ja hän hakeutuu työskentelemään lasten parissa, jotta voi toteuttaa tätä.”
Yleensä tällaisten seksuaalirikollisten taustalla on antisosiaalista käyttäytymistä ja aikaisempia rikoksia.

Toinen, yleisempi polku on Nurmisen mukaan sellainen, jossa henkilö ei tietoisesti hakeudu lasten pariin vaan työ mahdollistaa kontaktin lapsiin.
Tämänkaltaiset tekijät eivät ajattele tekevänsä seksuaalirikosta.
Tämäntyyppinen tekijä tietää yleisellä tasolla, mistä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse, mutta ajattelee, että hänen omassa teossaan on kyse jostakin muusta.
”Hän kuvittelee itse olevansa jollakin tavalla uhrin kanssa poikkeustapaus.”

TUTKIMUSTIEDON perusteella opettaja-oppilas -tyyppisissä seksuaalirikoksissa tekijät ovat yleensä lähellä uhria tai hänen kaveripiiriään.
Usein tekijä muodostaa erityisen suhteen lapseen tai nuoreen ja groomata tätä. Tekijä voi pyrkiä vaikuttamaan uhriin psykologisesti esimerkiksi kehumalla ja antamalla etuja.
”Groomaus alkaa niin, että tekijä mahdollistaa tilaisuuksia, joissa hän on kahdestaan lapsen tai nuoren kanssa. Pikkuhiljaa mukaan tulee läheisyyttä, ja lapsi alkaa luottaa tekijään. Sitten mukaan alkaa tulla seksuaalis­sävytteistä toimintaa.”
”Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta on löytynyt yllättävän paljon naispuolisia seksuaalirikollisia oppilas–opettaja -asetelmista.”
Esimerkiksi viime vuonna mies ja nainen tuomittiin alaikäisten salakuvausjutussa Varsinais-Suomessa: Koulunkäynninohjaajana työskennellyt nainen oli kuvannut alakouluikäisiä tyttöjä koulun suihkutiloissa liikuntatuntien yhteydessä. Tuomion mukaan kuvaamisen motiivina oli tuottaa materiaalia miehen seksuaalisiin tarpeisiin.

POLIISIHALLITUKSEN ylikomisario Miia Lehtisen mukaan tämäntyyppiset seksuaalirikokset ovat Suomessa harvinaisia. Mutta koska seksuaali­rikoksissa yleisesti on kyse paljolti piilorikollisuudesta, tarkkaa kokonaiskuvaa ei ole.
Nina Nurmisen mukaan on tärkeää tiedostaa, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa tekijä on usein nimenomaisesti joku, johon lapsi tai nuori luottaa.
”Yleensähän opettaja, kerhon ohjaaja tai valmentaja on auktoriteetti. Siihen liittyy luottamusasema ja lapsen suunnalta ihailua, eikä lapsi välttämättä itse tunnista seksuaalirikosta ja osaa raportoida siitä.”
”Tutkimuksista tiedetään, että niillä henkilöillä, jotka tekevät lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia luottamusasemassa, on harvoin aiempia tuomioita takana.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010025395.html