– Ongelmana on, että kun mustalainen uskaltaa puhua julkisesti oman heimon sisällä tapahtuvista kielteisistä asioista, hänet uhataan tappaa. Jos valkolainen avaa suunsa, häntä syytetään rasismista.
Tässä Lumbergin haastattelu vuodelta 2007, josta edeltä mainittu sitaatti on poimittu:
Sana kirjoitti:http://www.sana.fi/arkisto/ajassa/taite ... hameeseen/
Taiteilija Kiba Lumberg: Sieluni ei mahdu mustalaishameeseen
Kiba Lumberg ei ole hylännyt mustalaista itsessään, vaan elämäntavan, joka pakottaa vanhoihin sääntöihin.
(Sana 16.8.2007)
Taiteilija Kiba Lumbergista on moneksi. Hän on taidemaalari, jonka teoksia on parhaillaan näytteillä Venetsian Biennalessa. Hän on myös kirjailija ja käsikirjoittaja, joka on tarttunut töissään arkaan aiheeseen, romaninaisen asemaan, mutta myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ylipäätään. Pääkaupunkiseudun Turvakoti ry myönsikin viime vuonna Lumbergille Vuoden turvatekopalkinnon hänen ansioistaan naisten ja lasten oikeuksien puolestapuhujana.
Muutenkin Kiba Lumberg on kapinallinen ja toisinajattelija, joka on noussut vastustamaan kulttuurin nimissä tehtyä sortoa, myös oman henkensä uhalla. Hän on romani, joka 13-vuotiaana jätti oman heimonsa ja kieltäytyi jatkamasta perinteistä elämäntapaa.
– Sieluni ei mahtunut mustalaishameeseen. En kestänyt kuulumista järjestelmään, jossa minulla ei yksilönä ollut mitään merkitystä, vaan toiset sanoivat, kuinka minun olisi kuulunut elää.
– Totta kai mustalaisuudessa on paljon hyvääkin. Perhe on minulle rakas ja minulla on paljon kauniita muistoja. Se toinen, synkempi puoli vain oli niin hallitseva ja teki elämästä turvatonta. Koin ja näin paljon väkivaltaa ja levottomuutta.
– Mutta en minä mustalaista itsessäni ole hylännyt, vaan elämäntavan, joka pakottaa alistumaan viisisataa vuotta vanhoihin sääntöihin ja tapoihin, hän painottaa.
Kiban lapsuusmuistot ovat 1960-luvulta, jolloin romanit joutuivat muuttamaan alinomaa ja asumaan surkeissa purkutaloissa, jotka eivät kelvanneet muille suomalaisille. He eivät astuneet niihin jalallaankaan, paitsi pimeää viinaa ostaakseen. Hän on tuntenut nahoissaan toisten pilkan ja halveksunnan syntyperänsä vuoksi. Lumbergin tyttöä ei kutsuttu syntymäpäiville eikä luokkakavereiden koteihin leikkimään.
Kiba puhuu muuten mieluummin mustalaisista kuin romaneista.
– Mustalainen kuulostaa kauniimmalta kuin romani. Eivätkä nimitykset ole yhtä oleellisia kuin se, mistä itse asiassa on kyse. On samantekevää, miksi jotakin kutsutaan, jos asioista ei puhuta rehellisesti ja oikeilla nimillä.
Tumma ja hehkuva veri
Kymmenen vuotta sitten Kiba Lumberg teki käsikirjoituksen neliosaiseen televisioelokuvaan, joka kertoi mustalaistytön tiestä kohti aikuisuutta. Se oli vavahduttava tarina, jota ei ole nähty uusintana, eikä sitä saa dvd:nä.
– ’Tumma ja hehkuva veri’ on nuoren tytön kasvukertomus, joka romanijärjestöjen painostuksesta pistettiin pannaan muka mustalaisvastaisena. Se haluttiin kieltää, koska siinä kerrotaan, kuinka väkivaltaa yhä oikeasti käytetään mustalaisten keskuudessa naisten ja lasten hallitsemiseen.
– Romanijärjestöjen reaktio paljastaa, kuinka niissä suhtaudutaan sananvapauteen.
Kiba Lumberg väittää, että hyllytyspäätös kuvaa hyvin sitä pelkuruutta, jolla Suomessa poliittista johtoa myöten suhtaudutaan vähemmistökysymyksiin.
– Hienoilla foorumeilla kyllä puhutaan vääryyksistä, vastustetaan väkivaltaa ja kauhistellaan kunniamurhia jossakin kaukana. Siitä, mitä täällä tapahtuu, vaietaan. Samaan aikaan ollaan olevinaan fiksuja ja puhutaan korulauseita kulttuurien tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista.
– On keksitty hieno nimi, romanikulttuuri, vaikka kyse on 1500-luvulta lähtöisin olevista traditioista, jotka törmäävät nykyisyyden kanssa. Mitään ei haluta muuttaa, vaan eletään mieluimmin vuosisataisten tapojen mukaan. Ihmiset vaiennetaan ja pidetään kurissa pelolla ja uhkailuilla.
– Vanha väkivaltaperinne jatkuu. Väitetään, että verikostoa ei ole, vaikka vain pari kuukautta sitten sellainen taas tapahtui. Siitä kirjoiteltiin iltapäivälehdissä, mutta sen kummempaa keskustelua ei syntynyt. Jos valtaväestö tappaa naapureitaan sukupolvien takaisten vihojen takia, hyväksytäänkö se kulttuurin liittyvänä höysteenä?
Vääryyksistä pitää puhua
Kiba Lumberg kysyy, miksi mustalaisten tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ei saisi puhua julkisesti, kun valtaväestön vääryyksistä saa.
– Jopa monet uskovaiset toitottavat, ettei mustalaiskulttuuri ole väkivaltainen, vaikka tietävät sen valheeksi. Rasismin pelossa halutaan puolustaa vähemmistöä, mutta oikeasti tehdään sille karhunpalvelus kieltämällä selvän asian.
– Ketä tällainen salaileminen ja piilottelu auttaa? Ei ainakaan niitä mustalaisnuoria, joita painostetaan vasten tahtoa pysymään kiinni vanhassa systeemissä. Nämä nuoret putoavat kahden kulttuurin väliin, eivätkä saa otetta mistään. Rainer Friman tarttui oikeaan asiaan puhuessaan mustalaisnuorten huumeongelmista ja itsemurhista.
– Ongelmana on, että kun mustalainen uskaltaa puhua julkisesti oman heimon sisällä tapahtuvista kielteisistä asioista, hänet uhataan tappaa. Jos valkolainen avaa suunsa, häntä syytetään rasismista.
Kipakka Lumberg antaakin tukensa Frimanin valmisteilla olevalle yhdistykselle, jonka tavoitteena on ajaa romanien keskeistä tasa-arvoa ja sananvapautta.
– Nykyiset romanijärjestöt puuttuvat epäoleellisuuksiin, kuten halpahintaisen televisiosarjan nimeen sen sijaan, että keskittyisivät ongelmien syihin, eikä vain jälkien korjaamiseen, Kiba puuskahtaa.
Jeesus ei ole mikään nynny!
Kiba Lumberg sanoo, että paras hänen tuntemansa henkilö on Jeesus Nasaretilainen.
– Hän oli suurenmoinen ihminen, joka uskalsi puhua asioista ääneen ja niiden oikeilla nimillä. Hän oli hyväsydäminen olematta nynny. Jeesus näki valheellisuuden ja uskonnollisuuden läpi ja tiesi, mitä ihmisen sisällä on.
– Jos Jeesus eläisi tänä päivänä, hänet tapettaisiin uudelleen, siitä ihmiskunta pitäisi huolen. Ainahan täällä on surmattu rauhantekijät ja totuudenpuhujat, Lumberg täräyttää.
Kun Jeesus kerran on seurakunnan herra ja esikuva, niin hänen esimerkkiään pitäisi seurata. Kiban mielestä luterilaisessa kirkossa pitäisikin ottaa terävämmin kantaa ihmisoikeuskysymyksiin.
– Juuri kirkossa pitäisi puolustaa heikkoja ja sorrettuja, mutta valitettavasti sen sisäpuolella sallitaan eriarvoisuutta. Niin kauan, kun epätasa-arvoon ei puututa, se tarkoittaa, että kirkko hyväksyy ihmisoikeuksiin liittyvät loukkaukset.
Kiba Lumberg pahoittelee sitä, että edes uskovaiset romanit eivät aja omassa keskuudessaan ihmisoikeuskysymyksiä. Valtaväestön rasismista älähdetään, sisäisestä sorrosta vaietaan.
– Romanit ovat vanhoillisia ja pitävät tiukasti kiinni vanhoista tavoista. Uskoontulo ei muuta asenteita ainakaan nykyaikaisemmiksi, kun Raamatusta etsitään perusteluja omille näkemyksille. Sieltähän toki löytyy sopiva vastaus kaikkeen.
– Uskovaisuus on hyvä asia, kun ihminen tuntee vastuuta ja rakastaa lähimmäisiään. Kun pystyisikin yltämään niihin asioihin, joihin Jeesus uskalsi. Hän ei koskaan luopunut totuudesta eikä hyvyyden vaatimuksesta.
Teksti Sari Varpula
Kuva Jani Laukkanen
Kiba Lumberg
Kuvataiteilija Kiba Lumbergilla (s. 1956) on ollut lukuisia näyttelyitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Lumbergilta on ilmestynyt kaksi romaania, Musta perhonen (2004) ja Repaleiset siivet (2006). Tumma ja hehkuva veri -televisiosarjan käsikirjoittaja (1997).
Lumberg asuu Helsingissä ja kuuluu muun muassa Näytelmäkirjailijaliittoon ja Taidemaalariliittoon. Hän on Gipsy Box -kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja. Hän oli 2007 eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana.
)
