Tarinat ja sepustukset siis itselleni sattuneita juttuja ja jo kaukana historiassa kaikki. Toivottavasti nautitte mokomuksista siitäkin huolimatta.
"Rikollisia" ja rikollisia siis on tullut tunnettua liivijengiläisistä lähtöisin ja osille olen todella suuressa kiitollisuuden velassa. Ei siten, että oikeasti velkaa heille olisin, mutta ovat olleet menneisyydessä hyviäkin ystäviä ja näin ollen auttaneet vaikeiden aikojen ylitse ystävinä... eikä siitä jengitaustastakaan haittaa ole aina ollut.
Näin ollen muistelen näitä vipeltäjiä hyvillä mielin vielä tänäkin päivänä ja kaiken "pahuuden" läpi pystyn näkemään sen hyvyydenkin... Ainakin tietyissä ihmisissä.
(Sitä kun ei voida sanoa etteikö läpensä pahojakin ihmisiä olisi olemassa...)Yksi näistä tarinoista on henkilökohtainen ja niitä juttuja joita ei yleensä raotella "julkiselle väelle" käsitykseni mukaan. Tätäkään raotusta en tee "ylpeilläkseni" entisistä yhteyksistäni tai nostaakseni statustani vaan, koska monilla on asenne järjestöjä kohtaan, että niistä ei ole mitään hyötyä ja haluaisin osoittaa, että kyllä niistäkin hyötyä voi joissakin tapauksissa olla vaikkakin niistä ei taideta vain yleensä puhua.
Oma tapaukseni oli aikamoista "nettiselvitystä" pitkältikin ja siksi ajattelin sen tähän nyt ladella referaattina sillä sen seuraamiselle ei kuitenkaan olisi niihin aikoihin ollut niin pahoja esteitäkään kenellekään, joka vain tapauksen äärelle olisi löytänyt.
Niin ja tietenkin juuri sitä varten selvitän tämänkin tapauksen, koska ihmiset suhtautuvat ihan helvetin ennakkoluuloisesti kaikkiin jengiläisiin ja heihin, jotka näyttävät jengiläisiltä. Itsekin saanut aika suoraa puhetta valtion virkamiehiltä ja muilta tahoilta saakka. Ennakkoluuloja ei ulkomaalaista kohtaan saa olla, mutta jos vähääkään epäillään rikoksentekijäksi niin heti saa kohdella kuin teuraspossua...
Mutta itse tarinoihin:
Välittäjiä baarissa
Olin kurssituksella ja oltiin sitten raskaan päivän jälkeen menossa kaverini suosimaan baariin. Kukaan meistä ei tiennyt tässä vaiheessa, että baarissa viihtyy pirimyyjiä, jotka ovat entisen baarinomistajan tappaneet erän lähteen mukaan.
Siinä sitä mentiin pöytään istumaan ja laitettiin suomirokkia soimaan levymasinasta. hetken silmäiltyämme huomasimme biljardipöydän siinä nurkassa ja kaverini ehdottikin peliä. Minä en suostunut, mutta mukanamme ollut kolmas henkilö kiinostui asiasta.
No ei muutakuin pallot pusseista ja pöytä pelikuntoon. Siinä ehdittiin pari kertaa mailalla hutaisemaan sitä biljardipalloa, kun pelin ääni oli herättänyt "pariskunnan" koomasta kulmapöydästä.
"Hei se on meidän pöytä!" Alkoi akka huutamaan agresiiviseen sävyyn. Mies katsoi kertalleen pöytää kohti ja sanoi seuralaiselleen "Antaa heidän pelata".
Meitä oli siinä kaksi "nuorempaa" sälliä ja yksi "vanhempi" ja tämä vanhempi baareja enemmänkin kierellyt ja biljardi näin ollen tuttua puuhaa. Toinen meistä klopeista ei sitten osannutkaan biljardia ja kulmapöydästä alettiin huutelemaan ohjeita miten tulisi pelata.
Vanhempi seurassamme ollut kaveri sitten totesi sinne kulmapöytään vain, että antaa pojan itse lyödä miten haluaa.
Tässä vaiheessa akka nousi pöydästä ylös ja käveli tämän vanhemman kaverini luokse ja kuiskasi jotakin korvaan....
Jep jep. Jospa meidän seurueellemme se piri olisi kelvannut ja ei kelvannut. Rehellisiä jätkiä kaikki olemme ja puhtain paperein liikenteessä.
Itse olin edelleen hiljaa ja seurasin tilannetta sivusta enemmänkin, kun kaverini alkoi räyhäämään pirimyyjille.
Näytti jo hetken, että meinasi päälle tulla, mutta iso kokoni ja rauhallinen olemus siinä välissä olijana piti pöytäseurueen kurissa sitten osasyylisenä. Toisekseen tietenkin narkkiäijä rauhoitteli sitä akkaa, ettei päälle käynyt. Tiedä sitten oliko aikomuksenakaan alunperin muuta kuin pelotella.
aikanaan pelimme loppui ja istahdimme läheiseen pöytään nauttimaan juomiamme. Narkit viereisestä pöydästä kurkkivat pöytäämme kohti elehtien uhkaavasti ja aivan kuin hakien tilaisuutta tai kohtaa johon hyökätä.
Kaksi kaveriani istuivat välittämättä tästä pöytäseurueesta selät heihinpäin asetettuina, mutta itse "koulutettuna" persoonana en siihen kyennyt vaan istuin pitäen vahtia narkkareiden pöytään. Annoin sen jopa piruttaan näkyä olemuksestani, että tässäkin pöydässä osataan olla varuillaan eikä paljon hetkauta parin vanhan narkin puuhat.
Akka oli taas tulossa päälle ja nousi ylös, mutta mies nappasi akkaansa kädestä kiinni ja viittasi minua kohti ja sanoi jotakin. No tässä vaiheessa alkoi vakio uhittelu. Puheli käteen ja kavereille soittamaan... mokomaakin bluffia se oli. Vähän välitin siitä ja hörpiskelin vain juomaani narkkien käyttäytyen kohdehakuisesti siinä viereisessä pöydässä.
Siinä meni kymmenisen minuuttia, kun nämä välittäjät sitten päättivät vaihtaa omasta vakiobaaristaan pois meidän tieltä. Siinä oli narkkien välillä ja meidän seurueemme vanhimman äijän välillä ollut kokoajan huutelua pöydästä toiseen.
Ohikulkiessa eivät seurueestani välittäneet, mutta minulle pysähtyivät sanomaan ettei muistella välikohtausta pahalla ja moikataan kun tavataan. Toivotin heille turvallista illan jatkoa ja suostuin sopuun. Miksi en olisi suostunut?
Kerroin tästä välikohtauksesta sitten kotona emännälle ja emäntä taas tuntee työssään ihmisen, jolla oli enemmän tietoa kyseisistä veijareista. Kuulema baari on tunnettu piriporukoistaan myyjänkin siellä heiluen ja jotain vuosia takaperin entinen baarin omistaja oli saanut hengenlähdön kyseisten tyyppien takia.
Baarissa pidin mokomia tyyppejä naurettavina narkkeina, jotka yrittävät vähän myydä piriä siinä sivussa, mutta suhtautumiseni heihin vakavoitui kuulessani, että samaiset porukat ovat saaneet ainakin yhden ihmisen hengiltä.
Ei pahoilta tyypeiltä vaikuttaneet, mutta turhan suuren egon omistavat siitäkin huolimatta.
Koko riita ja tilanne, koska menimme heidän vakiobaarissa pelaamaan biljardia. Pöytähän olisi ollut yksinomaan piriporukoille varattuna jatkuvasti vaikka eivät sitä käyttäisi.
Ystävällisiä natseja
Nuorempana kuljin housut puolitangossa ja olin ainoa sillä pienellä paikkakunnalla, joka jotakin oikeuksista siihen aikaan yritti mesota. Loput nuoret sitten olivatkin skiniaatteen kannattajia enemmän tai vähemmän.
Niihin aikoihin tuli puukkoa väisteltyä aika pitkäänkin, mutta häijy luonteeni ja maineeni puolihulluna, joka astuu sitä puukkoa päin rohkeasti löi sitten läpi lopulta ja paikallinen skinijohto tuli kerran luokseni sovittelemaan. "Ei meillä sinua vastaan mitään ole, mutta neekereitä kylläkin..." Siitä se juttu lähti liikkumaan ja illan päätteeksi jo lyötiin kättä päälle ja minulle luvattiin varsinaissuomen skinien suojelus... tai no ainakin antaisivat minun olla rauhassa.
En siitä huolimatta koskaan näihin vipeltäjiin luottanut puolitankoaikoinani täysin, mutta muutettuani suurempaan kaupunkiin rasistinen ennakkoluulo alkoi minuunkin kasvamaan (vaikka kaveriporukastani löytyykin pakolaisia sun muita vipeltäjiä...) ja näin ollen vaatetuksen "aikuistuessa" aloin kulkemaan rauhallisemmin mielin näidenkin tyyppien osalta.
Sittemmin olen törmännyt Suomea matkailessani skineihin ja mukavaa porukkaa ovat aina olleet... Tosin en näihin 15 vuotiaisiin kiljujengiläisiin olekaan tutustunut vaan jo näihin vanhempiin aatteellisiin kaveruksiin.
Sitä tutustuu ja tulee hyvin toimeen ja varmasti kieroksen tarjoaisin mikäli tavattaisiin, mutta eipä näihinkään ryhmittymiin ole tullut yhteyttä pidettyä... Asiaa kun ei ole ollut vaikkakin se harmittaa, että hyvät ihmiset etäistyvät.
Väkivaltajärjestö
Tämä onkin sitten se henkilökohtaisempi tarina, jota en niin hyvin raota ihan syystäkin. Tämän selkkauksen takia en osaa niinkään niitä taparikollisia tai vanhan liiton miehiä vihata vaan pidän heitä hyvinä tutustumisen arvoisina tyyppeinä, jotka ovat ansaineet syvän kumarruksen.
Toisaalta uskaltaisin väittää näitä jokaista hyvää kokemustani enemmänkin "vanhan liiton miehiksi" tai sellaisiksi ihmisiksi, joista kymmenen vuoden kuluttua puhutaan, että "he kuuluivat vanhaan liittoon".
Olin Näihin aikoihin jo selviytynyt skinien hyökyttelystä, identiteettini oli muuttunut nuoruuden sekoiluista vakaammaksi ja aatteellisuus oli alkanut nostamaan päätä minussa.
Olin tutustunut "pimeämpään filosofiaan" ja monia ystäviä tunsin mustan musiikin parista ja sieltä maailmasta. Näillä kavereilla oli muuten väkivaltajärjestö, jota puolet tuntemista ihmisistä pitää naurettavana pelleinä ja toiset puolet sekaboltseina. harvempi tätä tosin tuntenee ja poliisikin taitaa pitää vain lasten leikkikerhona.
Oma mielipiteeni oli, että aika syvällä porukka oli mukana aatteineen ja enemmänkin kyse oli pienestä järjestöstä, joka yrittää olla paha ja kova ja näin ollen tekevät rikoksia, sillä se on "pahaa"...
Tunsin tästä järjestöstä pari ihmistä vaikken sitä vielä silloin tiennytkään. Seurustelin mukavasti ja erikoinen luonne kun olen niin erohan siinä ennen pitkään tuli.
Samassa syssyssä minusta alkoi liikkumaan villejä huhuja ja eräs entisen akkani kavereista otti tulta vähän liikaakin alleen niistä huhuista ja alkoi järkkäämään minun pahoinpitelyäni.
Pian puhelimeeni alkoikin tulemaan 6 aikaan ja 12 aikaan aamuisin ja iltaisin (4 kertaa päivässä parhaimillaan!) puheluita. En jaksanut niihin vastailla, mutta keräilin numerotiedustelun kautta nimet ylös, josta tulikin yksi vahvimmista "aseistani" myöhemmin.
Kartoittelin osotteita ja ne kaikki osuivat enemmän tai vähemmän 50km säteelle silloisesta asuinpaikkakunnastani. Sain myös urkittua, että huhut minusta olivat edenneet jopa näiden tyyppien ystäville, jotka pitivät kostojärjestöä (Jonka nimeä en ikävä kyllä muista enää... Salossa toimivia epeleitä.) ja näin ollen porukkaa kerättiin tulemaan minun oveni taakse ja jopa hengenlähdöstä huhuiltiin.
No häjy luonteeni ja "kilipäisyyteni" todistui tässä jälleen kerran sillä en jaksanut kyseisistä tyypeistä välittää ja virkavaltaan ottaa yhteyttä. Ajattelin vain, että tulkoot vastaan mitä tulee ja katsotaan mitä sylki suuhun tuo.
Tällöin astui kuvioihin väkivaltajärjestö, jossa pari ystävääni olivat ja yllättäen minun selkäni takana oli huhujen mukaan koko järjestö.
Todellisesta luonteesta en vieläkään tiedä mitään, mutta pelkkä järjestön tietoon tuleminen rauhoitti toisen osapuolen toimia ja murha-aikeistakin luovuttiin nopeasti... Vahvin aseeni pelotti kait mokomuksia sillä eivät pystyneet enää toimimaan anonyymiteetisti. (Niin aluksihan soitot tapahtuivat tuntemattomana, mutta koska en vastannut niin koittivat jospa numeron näyttö päällä vastaisin.)En koskaan järjestön palveluita käyttänyt hyväkseni.
Tällaisten tapauksien jälkeen vain sitä alkaa kunnioittamaan sitä porukkaa ja haluaa tuoda esillä tätä toistakin puolta, että voi niistä järjestöistäkin hyötyä olla ja ihmisiähän nekin vain on.
Supporteja ja liivijengiläisiä
Sittemmin kaikki ystäväni ja muut tutustukset, jotka enemmän tai vähemmän näihin jengeihin tai rikollisuuteen kuuluvat ovat kadonneet.
Olen vain aina ollut avoin mieli ja pyrkinyt näkemään hyvää kaikessa pahassakin ja suhtautunut ennakkoluulottomasti siihen liivijengiläiseenkin.
Sittemmin myöhemminkin elämässäni olen mm helkkareiden supporttitiimiläisiin törmännyt ja liivijengiläisiin. Kohteliasta porukkaa ovat olleet kaikin puolin vaikkakin vähän itseäni se ihmetyttääkin miten helposti puhuvat ylpeydestä jengiään kohtaa "ohi suun" tiettyjä juttuja. Ehkäpä se on sitten sitä, kun melkein kukatahansa pääsee supporttilaiseksi?
Toisaalta sitten täälläkin kaupungissa käsitykseni mukaan muutamat erit liivijengit vaikuttavat, mutta koskaan en ole heihin törmännyt kadulla tai baareissa niinkään, vaan juurikin ystävieni kautta. Olen mennyt iltaa istumaan ja siellä on sattumoisin ollut kaverin kaveri liivit päällä ja, kun juttu on lähtenyt sujumaan ja tutun tutuja kumminkin ollaan niin sanallistakin arkkua on saatettu avata...
Niin ja vielä loppuun. Vaikkakin tarinointini saattaakin antaa itsestäni sen kilipään kuvan, joka pyörii jengien ja rikollisten kanssa niin en ole ollut nyt kymmeniseen vuoteen missään tekemisissä jengien kanssa ja silloinkin kun heitä tunsin niin he olivat vain ystäviäni ja vapaa-ajan kavereita.
Mitä ikinä he tekivätkään eivät olleet minun asioitani.
Tosin kuten mainitsin, että erikoinen luonteeltani edelleen olen ja rikokset ja rikoksissa käytetyt tekniikat kiinnostavat kovastikin minua. Ei siinä mielessä, että itse rikoksia tekisin, mutta aihe on vain pirun mielenkiintoinen kun rikollinen yrittää keksiä uusia kujeita ja vanha virkakumppani poliisi pyrkii pysymään askeleen edellä.
Tarinat ovat aina hauskoja luettavia oli lopputulos sitten joko kiinnijääminen tai onnistunut keikka.
