Onko poliisipäälliköiden oikeudenkäynnin tuomari asenteellinen? Sivallukset istuntosalissa ovat täysin poikkeuksellisia Suomessa
Tunnelma käräjäsalissa on todella poikkeuksellinen, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth. Puolustuksen mukaan tilanne on vaivaannuttava eikä auta puolustusta.
POLIISIPÄÄLLIKÖIDEN virkarikossyytteitä on käsitelty syksyn aikana Helsingin käräjäoikeudessa jäätävissä tunnelmissa. Istuntoja ovat sävyttäneet oikeuden puheenjohtajan ja syyttäjien välinen kireä ja poikkeuksellinen sanailu.
Oikeuden puheenjohtaja, kihlakunnantuomari
Marjatta Berg, on useita kertoja sivaltanut syyttäjiä. Syyttäjäkaksikko ei ole jäänyt kuunteluoppilaaksi, vaan varsinkin kihlakunnansyyttäjä
Harri Tiesmaa on lohkaissut takaisin.
Esimerkiksi pari viikkoa sitten käytiin tiukka sananvaihto, kun salissa lopeteltiin keskusrikospoliisin entisen päällikön
Rauno Rannan kuulemista. Puheenjohtaja ehti jo ilmoittaa Rannan kuulemisen päättyneen, kun syyttäjä halusi esittää vielä pari tarkentavaa kysymystä.
Puheenjohtaja kysyi, ovatko tarkennukset tarpeen sen takia, ettei syyttäjä saanut haluamiaan vastauksia.
”Ei, saitteko te?” vastasi Tiesmaa. Puheenjohtaja oli myös tehnyt kysymyksiä Rannalle.
Kun Ranta oli syyttäjän lisäkysymysten jälkeen poistunut salista, puheenjohtaja ojensi syyttäjää ja ilmoitti, että tämän huomautus oli ollut täysin asiaton.
”Me emme hae tiettyä vastausta. Te ette voi heitellä tuollaisia huomautuksia ohimennen.”
Syyttäjä totesi tilanteen alkaneen siitä, että puheenjohtaja oli väittänyt samaa syyttäjästä.
VIELÄ 1990-LUVULLA ”ukkotuomarit” saattoivat ärjyä oikeussalissa asianosaiset ja todistajat itkun partaalle.
Draama on parissakymmenessä vuodessa karissut oikeussaleista, ja istunnot etenevät nykyisin uneliaan rauhallisissa tunnelmissa. Siihen nähden kolea ja piikittelevä tunnelma poliisipäällikkökäräjillä on hyvin poikkeuksellinen.
Välillä puheenjohtajan lausumat vaikuttavat jopa kantaaottavalta.
Esimerkiksi eräässä istunnossa puheenjohtaja sanoi, että oikeudenkäynti on täysin kohtuuton kaikkien asianosaisten kohdalta. Aiemmin hän kantoi huolta siitä, että poliisin tekemät lisätutkinnat tulevat kalliiksi veronmaksajille.
Oikeudenkäynti on kiistatta raskas, ja se tulee kalliiksi – myös asianosaisille. Edes korkeapalkkaiset poliisipäälliköt eivät selviä vaikeuksitta laskuista, joita tulee asianajajan istuttamisesta oikeussalissa puolen vuoden ajan.
Tuomari kiinnittää siis huomiota oikeaan asiaan. Mutta kun puheenjohtaja kutsuu kesken prosessia oikeudenkäyntiä kohtuuttomaksi, tuomioistuin näyttää – no, asenteelliselta.
TUOMARIN JA SYYTTÄJÄN sukset näyttävät menneen ristiin jo ennen istuntojen alkua. Asian käsittely olisi pitänyt aloittaa pikaisesti, koska kaksi syytettyä pidätettiin virasta syytteiden nostamisen jälkeen. Silloin kuitenkin tehtiin vielä syyttäjän pyytämää lisätutkintaa parista uudesta epäillystä.
Kun syyttäjä sitten järjesti syytettyjen penkille kaksi uutta vastaajaa aivan viime metreillä, puheenjohtajan ärtymyksen pystyi aistimaan asianosaisille lähteneistä sähköposteista. HS sai pyynnöstä sähköpostiviesteistä kopiot.
Ärtymys on ymmärrettävää. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu se, että syytetyllä on aikaa valmistautua puolustukseensa.
Lisävaikeuksia aiheutui siitä, että toinen uusista syytetyistä, keskusrikospoliisin päällikkö
Robin Lardot, sairastui juuri ennen pääkäsittelyn alkamista. Syyttäjät ehdottivat, että istunto aloitettaisiin tästä huolimatta aikataulussaan.
Puheenjohtajan tyrmistys näkyi hänen sähköpostistaan. Hän huomautti, että syytteiden nostaminen näin myöhään vaaransi vakavalla tavalla syytettyjen oikeusturvaa.
”Syyttäjien näkemys siitä, että vastaajan sairastumisesta huolimatta häntä koskeva oikeudenkäynti voitaisiin aloittaa ja sitä käydä, on mielestäni yllättävä. Näin ei tule tapahtumaan.”
Pääkäsittelyn alkamista lykättiin kuukaudella.
YKSI ERIKOISIMMISTA sananvaihdoista käytiin, kun salissa kuultiin
Jari Aarnion alaisena työskennellyttä rikostarkastajaa. Itsekin syytettynä oleva mies vastasi Helsingin poliisilaitoksella tietolähdetoiminnasta.
Mies on kiistänyt syytteet muun muassa sillä perusteella, että tietolähdetoimintaa koskevat säännökset ovat olleet epäselvät ja puutteelliset.
Syyttäjä otti istunnossa esille miehen oikeustieteellisen lisensiaattityön, joka koski nimenomaan tietolähdetoimintaa. Syyttäjän ajatus oli, että lisensiaattityössään mies ei lainkaan puuttunut väittämiinsä epäselvyyksiin.
Puheenjohtaja ei kuitenkaan sallinut kysymyksiä lisensiaattityöstä. Hän ei myöskään huolinut sitä kirjalliseksi todisteeksi.
”Olen ymmärtänyt, että kysymys on [miehen] opinnäytetyöstä jatko-opiskelijana. Täällä hän istuu syytettynä vakavasta rikoksesta. Ajatus siitä, että teidän mielestänne tuo esittäisi [miehen] vapaata mielipidettä tästä oikeudenkäynnistä, on pelottava. Hän on luultavasti tehnyt sen saadakseen lisensiaattitutkinnon.”
SYYTTÄJÄ VASTASI, että kysymykset liittyisivät miehen osaamiseen siitä, kuinka tarkkarajaisia tietolähdetoimintaa koskevat säännökset ovat. Hän myös muistutti, että mies on itsekin vedonnut lisensiaattityöhönsä, joten syyttäjän on saatava vastata siihen.
”Hän on vastaaja. Te olette syyttäjä”, puheenjohtaja vastasi. Hän jatkoi, että syyttäjä voi lukea lisensiaattityöstä mitä tahansa, mutta ei se näyttöä ole.
”Ettekä te voi kysyä [mieheltä], mitä mieltä hän siitä on tai ei ainakaan hänen tarvitse vastata. Harvoin olen ymmärtänyt tässä jutussa teidän kysymyksenasettelua, yritän koko ajan vain seurata. Jos te nimeäisitte sen todisteeksi, mitä te ette voi tehdä, mikä sen teema on? [Miehen] uskottavuus?”
”Kysymys on siitä, että hän on näihin väittämiinsä epäselvyyksiin tiennyt vastauksen”, syyttäjä vastasi.
”Opinnäytetyössään?”
”Kyllä, ainakin sinä vuonna hän tiesi asioita.”
PUHEENJOHTAJA TOTESI, että mies on voinut kirjata jotain opinnäytetyöhönsä saadakseen sen hyväksytyksi. Hän kysyi edelleen, mikä olisi todistelun teema.
Syyttäjä sanoi, että teema liittyy miehen uskottavuuteen ja tietoisuuteen määräysten tulkinnasta.
Puheenjohtaja otti esille itsekriminointisuojan eli jokaisen oikeuden olla todistamatta itseään vastaan. Syyttäjä oli silmin nähden hämmentynyt.
”Siis vuonna 2008 kirjoitettu oikeustieteellinen lisensiaattitutkimus olisi itsekriminointisuojan alaisena annettu?” syyttäjä kysyi.
”Ei, vaan toisinpäin. Jos hän on siinä kertoillut näistä asioista, onko hän voinut kuvitella, että hän on syytettynä tässä?”
”Ei varmasti ole voinut, ja sen takia se ei ole itsekriminoinnin alaista aineistoa.”
Lopputulos oli, ettei syyttäjä saanut esittää kysymyksiä lisensiaattityöstä.
MILTÄ OIKEUSSALIN jäätävä tunnelma sitten näyttää puolustuksen näkökulmasta?
Puolustusrintamalla asetellaan sanat varovasti. Asiasta on kuitenkin keskusteltu avustajien kesken, koska tilanne koetaan poikkeukselliseksi. Tunnelma on erään avustajan mukaan vaivaannuttava, eikä se ainakaan auta puolustusta.
”Kaikki ylimääräinen sananvaihto ja kettuilu on tarpeetonta. Se ei palvele mitään”, hän muotoilee.
Käräjätuomari Marjatta Berg ei halunnut kommentoida asiaa.
Susanna Reinboth / HS
19.12.2018 klo 15:30
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005940776.html
Huom! Alleviivaukset ja muut tekstin korostukset ovat Sillin tekosia. 
Tuossa videolla on hienoja kohtia, kun haastattelija prässää Abdullahia, niin mitään ei ensin myönnä, mutta sitten ehkä jotain ehkä vähän virnistellen kuitenkin myöntääkin jne. Kaveri on Wikipedian mukaan Paimiosta kotoisin, mutta kovin on savolaisen kiero ulosanti miehellä 
Vastuu jääpi kuulijalle.
