Ex-päällikkö kertoo karusta työstä parjatussa remonttifirmassa: provisiopalkkaiset myyjät änkivät sisään ovista, esimiehet nauttivat palkintomatkoista etelässä
”Moraaliset syyt” pakottivat Teron jättämään hyväpalkkaisen hommansa KKV:n tarkkailemassa remonttiyrityksessä.
Pirkanmaalainen
Tero on seurannut mielenkiinnolla jälleen kiihtynyttä keskustelua aggressiivisesta kotimyynnistä, jossa ovat kunnostautuneet erityisesti muutamat remonttialan yritykset.
Hän työskenteli alle kolmekymppisenä päällikkötason tehtävässä remonttifirmassa, joka on yksi kuluttaja-asiamiehen kesällä erityistarkasteluun ottamista yrityksistä*. Työsuhde päättyi muutama vuosi sitten ”moraalisista syistä”.
– Se oli sitä kovinta aikaa, kun kauppa kävi kuumasti. Yritys oli edelläkävijä ovelta ovelle -myynnissä. Kun muut huomasivat, että se toimii, kilpailijoita rupesi tulemaan enemmän ja kauppa hiipui, Tero kertoo.
Vaikka Tero on nyttemmin vaihtanut täysin alaa, on hänen nimensä muutettu juttua varten anonymiteetin turvaamiseksi.
”Aivopesua”
Tero johti päällikkönä yrityksen asiakashankkijoita, jotka kiersivät ovelta ovelle sopimassa myyjille tapaamisia.
Asiakashankkijan työhön otettiin Teron mukaan ”lähes ketä vaan”: suurin osa heistä oli 18–22-vuotiaita nuoria vailla alan koulutusta tai tietämystä.
– Jokainen uusi työntekijä koulutettiin hommaan, Tero sanoo.
Koulutuksen tasosta häneltä ei tosin löydy juuri hyvää sanottavaa. ”Aivopesulla” sparrattiin yksinomaan tekemään rahaa ja tulosta keinoja kaihtamatta:
asiakashankkijoita kehotettiin laittamaan käsi sulkeutuvan oven väliin tai vielä mieluummin tunkeutumaan eteiseen kauppoja hieromaan.
Kyseenalaisten neuvojen jakamisen ohella syötiin hyvin ja saunottiin. Koulutuksia järjestettiin usein Vuokatin maisemissa. Tero muistelee, että johonkin koulutukseen oli tilattu
Juhani ”Tami” Tamminen kohottamaan tunnelmaa.
– Siellä puhuttiin koulutuspäivistä, mutta sanoisin enemmän että ne oli sellaiset nostatuspäivät.
Värikoodatut talot
Kun asiakashankkijat pääsivät varsinaisen työn makuun, olivat odotukset korkeat.
Yrityksellä oli käytössä karttapalvelu, josta löytyi tietoja kaikista myyntialueiden taloista. Asiakashankkijat kirjasivat asukkaiden nimiä ja puhelinnumeroita sekä merkkasivat jokaisen talon värikoodilla käynnin onnistumisen perusteella.
– Punainen tarkoitti, ettei asukas ollut paikalla. Oranssilla värillä merkattiin tavoitetut asukkaat, joille ei saatu varattua myyntiaikaa. Vihreät olivat onnistuneita kohteita, Tero selittää.
Johtajat seurasivat työntekijöiden tekemiä merkintöjä. Jos esimerkiksi 30 käynnillä oli päässyt sisään vain kolmeen taloon, passitettiin asiakashankkija takaisin koulutukseen.
–
Lähtökohta oli se, että aina piti päästä taloon sisälle.
Myyntialueita ei valikoitu sen tarkemmin: kaikki ennen 2000-lukua rakennetut omakotitaloalueet kelpasivat hyvin. Niillä talot käytiin järjestelmällisesti läpi.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan
erityisesti iäkkäämmät asiakkaat voivat joutua aggressiivisen kotimyynnin uhreiksi.
Päälliköille palkintoja
Ennen päällikköpestiään Tero toimi hetken aikaa myös yrityksen myyjänä. Myyjät menivät asiakashankkijoiden sopimiin kohteisiin ja
koulutettiin istumaan niissä niin kauan, että nimet olivat paperissa.
– Kyllä siellä väsytettiin
usein 4–6 tuntia, Tero muistelee.
Asiakkaille lupailtiin lahjoja, esimerkiksi höyrypesureita, hyvityksenä tuotteiden hinnoittelusta. Hinnat olivatkin Teron mukaan ”poskettomia”: alihankkijalta ostetun tuotteen hinta saattoi olla 700–900 euroa asennettuna, mutta yritys veloitti asiakkaalta 1200–1500 euroa per tuote.
Itse tilatut ja asentajalla asennutetut vastaavat tuotteet maksavat Teron arvion mukaan alle 500 euroa kappaleelta.
Motivaatiota onnistumiseen oli takuulla myös myyjillä, sillä
heillä ei ollut lainkaan pohjapalkkaa. Tili perustui toteutuneisiin myynteihin.
– Jos teit nollakuukauden, niin olit ajanut keikoille omilla bensoilla ja that’s it, Tero tuhahtaa.
Päälliköt saivat sen sijaan osuuden kaikista alaistensa myynneistä. Huonoimmillaankin palkka oli 2500 euroa kuukaudessa sekä kilometrikorvaukset ja päivärahat päälle.
Lisäksi hyvillä tuloksilla perusteltiin päällikkötason puolivuosittaisia matkoja ”lämpöisiin kohteisiin”, kuten Espanjaan tai Dubaihin. Matkaan tosin lähdettiin, vaikka myyntitavoitteista oltaisiin jääty kauaskin, ”kun oltiin niin lähellä kuitenkin”.
– Niille osallistui jokaisesta isommasta kaupungista yksi päällikkö, ehkä 8–12 henkeä, Tero kertoo.
Rahoitus reissuille tuli luonnollisesti asiakashintojen ”järkyttävistä” katteista.
– Kyllähän sen tietää, mistä ne rahat olivat tulleet: ne olivat tulleet asiakkailta.
Varoituksen sanat
Teron mukaan työntekijöiden epätasa-arvo murensi työilmapiiriä.
Viranomaiset puuttuivat jo Teron aikana yrityksen toimintaan, mutta varoitukset eivät johtoa juuri hetkauttaneet.
Kokemuksesta viisastuneena hän suosittelee, että remontit kannattaa kilpailuttaa aina vähintään kahdella tai kolmella tarjouksella.
Myös kaupan peruutusehdoista kannattaa olla tarkkana, sillä hänen ex-työnantajakin teki tilauksen peruuttamisen hänen mukaansa mahdollisimman vaikeaksi.
– Niistä väännettiin ja lupailtiin lahjakortteja, että saatiin pidettyä tilaus, Tero kertoo.
Hänen mittansa täyttyi pikku hiljaa. Jälkikäteenkin alan ammattilaisten kanssa yhteydessä oltuaan hän haluaa nyt varoittaa suomalaisia yritysten häikäilemättömästä toiminnasta.
– Kyllähän sillä tienasi hyvin, varsinkin kun oli päällikkönä. Mutta silti onneksi sai sitten ne hommat jäädä.
ILTALEHTI
Tänään klo 14:57
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6ec4 ... f876594d99
* Hypertekstilinkki johtaa Iltalehden toiseen artikkeliin, josta käy ilmi kyseiset yritykset:
- KotiSun Oy
- Restakoti Oy
- Suomen Lämpöikkuna Oy
- Ideko Suomi Oy
- Pohjolan Energia Oy
- Indone Tähtiremontit Oy
Huom! Alleviivaukset ovat Sillin tekosia.