Blood And Honour (veri ja kunnia)
Lähetetty: La Marras 22, 2008 5:53 am
Blood&Honour on uusnatsistinen musiikinjakeluverkosto, jonka perustivat vuonna 1987 natsi-skinheadit vastaiskuna Anti-Nazi Leaguen Rock Against Racism -organisaatiolle. Blood&Honour organisoi uusnatsiyhtyeiden konsertteja ja levittää RAC-yhtyeiden äänityksiä. Joskus organisaatio käyttää tunnusta "28", joka juontuu Blood ja Honour-sanojen ensimmäisten kirjainten järjestysluvuista aakkosissa. Blood and Honour, suomeksi veri ja kunnia, otti nimensä Hitler-Jugendin motosta Blut und Ehre.
Organisaation historia ulottuu vuoteen 1977, jolloin perustettiin Rock Against Communism -järjestö. Hiljaiselon jälkeen vuonna 1982 RAC tuli uudelleen julkisuuteen skinhead-yhtye Skrewdriverin mukana. Skrewdriverin laulaja, Ian Stuart Donaldson toimi Blood&Honourin yhtenä perustajana ja näkyvänä vaikuttajana kuolemaansa saakka vuonna 1993.
Blood&Honour -järjestö toimii Suomessa Helsingissä, Tampereella, Orivedellä, Jyväskylässä, Mikkelissä, Joensuussa, Turussa, Savonlinnassa, Kotkassa ja Kouvolassa.
Saksassa Blood and Honour kiellettiin 4.9.2000 ja Espanjassa 2005 kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Blood&Honour
Blood And Honour Historia
1987 White noise club:in alla oleva skinheadliike oli "rock against communism"-nimisen musiikillisen vallankumouksen eturintama. Skinheadbändit kuten Skrewdriver, Brutal attack, Skullhead, No remorse ja monet muut soittivat ympäri Britanniaa jopa tuhatpäisille yleisöille. Tämä kaikki tapahtui "maan alla" ilman mainostusta ja tieto tapahtumista kulki suusta suuhun. Iso-Britannian skinheadliike rahoitti koko euroopan äärioikeistolaista vastarintaliikettä, eikä saanut takaisin itselleen juuri mitään.
Ian Stuartin johtama Skrewdriver esitti laulun Blood and honour 1985. Siitä oli tuleva tunnuslaulu ja virstanpylväs monille tuleville sukupolville, jotka olivat tarpeeksi kaukonäköisiä havaitsemaan pohjamutiin syöksyvän kansamme, kulttuurimme ja tulevaisuutemme jos jatkaisimme tiellä jolle meidät oli suistettu.
Lontoon skinheadit jotka seurasivat Skrewdriveria, adoptoivat nimen "Blood and honour skins" ja hallitsivat kaikkia skinheadtapahtumien keskipisteitä pääkaupungissa. Last resort skins, itä-, länsi-, pohjois- ja etelä-Lontoon skinheadit jättivät kaikki heille kuuluneet nimet pois ja yhdistyivät muodostumassa olevaan legendaan Blood & Honour:iin!
Pettyneenä, yhä enenevien todisteiden valossa siitä tosiasiasta että White Noise Club:in johtajat eivät olleet mitään muuta kuin itseään promotoivia voiton tavoittelijoita jotka eivät piitanneet pätkääkään skinheadeista tai mitä heidän musiikkiscenensä edusti (itse asiassa skinheadien ansiosta tehtiin tuhansia ja taas tuhansia puntia, ilman että he saivat hyrrääkään takaisin scenen parantamiseksi), Ian Stuart kutsui neuvoston kasaan jossa oli koko Lontoon scenen kaikki "huippu naamat". Sinne tulivat bändit kuten Skrewdriver, Brutal attack, Sudden Impact ja Squadron, British Movementin bändit kuten No remorse ja Ovaltinees, joilla ei ollut mitään tekemistä korruptoituneen White Noise Clubin kanssa, sekä poliittisten puolueiden edustajat, jotka normaalisti pitivät etäisyyttä toisiinsa. Kaikki istuivat pöydän ääreen ja suostuivat kannattamaan uutta liittoutumaa - organisaatiota jota vetivät ihmiset jotka edustivat liikettä henkilökohtaisesti ja joka ei alistunut yhdellekkään yksittäiselle ryhmälle. Se oli olemassa ainoastaan tukeakseen jokaista henkilöä joka taisteli rotumme puolesta miten ikinä siihen pystyikään, olivat he sitten äärioikeistolaista rasisteista patriootteihin tai nationalisteista kansallissosialistisiin vapaustaistelijoihin, liittoutuma joka tuki kaikkia kunniallisia aktivisteja ja toimintaa odottamatta mitään takaisin, eikä itseasiassa tarvinnutkaan mitään koska se oli joka tapauksessa täysin omillaan toimeen tuleva - äärioikeistolaisen vastarintaliikkeen itsenäinen ääni.
Näin oli syntynyt Blood & honour, liike joka oli rakennettu musiikillisen vallankumouksen ympärille ilman yhtäkään poliittista ryhmää takapiruna. 1987 ilmestyi ensimmäinen numero nyt jo maailman kuuluksi noussutta Blood&honour-lehteä "Blood&honour, independent voice of rock, When the storm breaks" -lipun alla. Ja myrskyhän siitä todella puhkesi!
Tästä nöyrästä alkuasetelmasta, joka nyttemmin on jo osa skinheadinen kansanperinnettä, Blood&honour on kehittynyt ja muuttunut totaalisesti. Liikkeestä joka ennen perustui täysin skinhead sceneen ja OI-musiikkiin, on kasvanut erilaisia "kultteja" ja musiikillisia tyylisuuntia jotka kaikki kokoontuvat yhteen saman lipun alle kansamme puolesta taistelussa. Rockabilly, Hate core, White rock ja isänmaalliset balladit ovat vain muutamia esimerkkejä. Virallinen lehtemme, nyt jo viidettatoista vuotta ilmestyvänä, painetaan joka kolmas kuukausi kasvaen numero numerolta, joiden alkuperäisten avustajien ollessa edelleenkin mukana suurin panoksin.
Osa B&H:n perustaneista bändeistä, kuten Brutal attack, pitää lippua ylhäällä konserteissa edelleen. Nöyrästä alusta Iso-Britannian rannikoilta bändien laatu, määrä ja ammattimaisuus on kasvanut rutkasti ja saanut aikaan maailmanlaajuisen musiikkiscenen ja elämäntyylin, liikkeen joka antaa toivoa samalla kun se rahoittaa ja mainostaa hyvää taistelua.
Alkuperäisestä höllästä liittoutumasta, Blood and honour on kehittynyt tiukaksi organisaatioksi, n.30 aktiivista ryhmää on tullut divisioonaksi antaen useille pienemmille paikallisosastoille statuksen, kaikkien ollessa poliittisesti aktiivisia ja kannattaen itse valitsemiaan puolueita tai liikkeitä. Divisioona- tai paikallisstatusta ei myönnetä kevyin perustein ja se tulee ansaita eikä sitä osteta. Ylin johto joka koostuu bändien jäsenistä, aktivisteista sekä poliittisista puolueista ohjastavat Blood and honuria vaikealla tiellä jolla se kulkee. Kansalliset keikkojen järjestäjät, security, propaganda- ja internetyksiköt kattavat jokaisen puolen jota liikkeemme joka päiväinen pyörittäminen vaatii.
Iso-Britannian Blood and honourin menestystä seurasi valtaisa määrä maailmanlaajuista kannatusta ja kansainväliset B&H divisioonat aloittivat toimntansa. Nykyään B&H on jo lähes kaikki valkoisen maailman kolkat peittävä organisaatio, jossa vedämme yhtä köyttä miten ikinä parhaaksi näemme omissa maissamme kohti yhteisiä päämääriämme.
Niin surullista kuin se vain onkaan, johtajamme Ian Stuart Donaldson riistettiin meiltä 1993. Hänen perintönsä on kuitenkin kukoistaen jäänyt jäljelle. Hänen unelmansa liikkeestä joka on skinheadien itselleen johtama, on kasvanut samnkaltaisesti ajattelevien ihmisten liittoutumaksi, joka on vahvempi kuin koskaan. Liike joka tarjoaa vaihtoehdon huumeita kuhisevassa yhteiskunnassa jota nykypäivän valtaa pitävät fanaattisesti meille tyrkyttävät, antaa lohtua ja toivoa tuhansille ihmisille ympäri maailman.
Sensuroin hieman tuota että teksti olisi hyvän maun mukainen.
http://www.bhsuomifinland.net/
Ja eri jaostoja & tietoa
http://www.bloodandhonour.com/
http://www.bhorivesi.com/
http://www.skrewdriver.org/
http://www.bloodandhonour-usa.com/
http://www.radio.bloodandhonour.com/
Itse en oikein arvosta B&H järjestöjä enään, mielestäni ne on enemmänkin ryyppy järjestöjä.
Jos käy katsomassa kuvia suomalaisilta B&H sivuilta kukaan missään kuvassa ei ole selvinpäin.
Ajattelin istää tälle oman aiheen koska skini-aihe täällä jo on mutta mielestäni tämä antaa lisää tietoa ja kyllähän B&H on luokiteltu järjestäytyneeksi rikollisjärjestöksi.
Organisaation historia ulottuu vuoteen 1977, jolloin perustettiin Rock Against Communism -järjestö. Hiljaiselon jälkeen vuonna 1982 RAC tuli uudelleen julkisuuteen skinhead-yhtye Skrewdriverin mukana. Skrewdriverin laulaja, Ian Stuart Donaldson toimi Blood&Honourin yhtenä perustajana ja näkyvänä vaikuttajana kuolemaansa saakka vuonna 1993.
Blood&Honour -järjestö toimii Suomessa Helsingissä, Tampereella, Orivedellä, Jyväskylässä, Mikkelissä, Joensuussa, Turussa, Savonlinnassa, Kotkassa ja Kouvolassa.
Saksassa Blood and Honour kiellettiin 4.9.2000 ja Espanjassa 2005 kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Blood&Honour
Blood And Honour Historia
1987 White noise club:in alla oleva skinheadliike oli "rock against communism"-nimisen musiikillisen vallankumouksen eturintama. Skinheadbändit kuten Skrewdriver, Brutal attack, Skullhead, No remorse ja monet muut soittivat ympäri Britanniaa jopa tuhatpäisille yleisöille. Tämä kaikki tapahtui "maan alla" ilman mainostusta ja tieto tapahtumista kulki suusta suuhun. Iso-Britannian skinheadliike rahoitti koko euroopan äärioikeistolaista vastarintaliikettä, eikä saanut takaisin itselleen juuri mitään.
Ian Stuartin johtama Skrewdriver esitti laulun Blood and honour 1985. Siitä oli tuleva tunnuslaulu ja virstanpylväs monille tuleville sukupolville, jotka olivat tarpeeksi kaukonäköisiä havaitsemaan pohjamutiin syöksyvän kansamme, kulttuurimme ja tulevaisuutemme jos jatkaisimme tiellä jolle meidät oli suistettu.
Lontoon skinheadit jotka seurasivat Skrewdriveria, adoptoivat nimen "Blood and honour skins" ja hallitsivat kaikkia skinheadtapahtumien keskipisteitä pääkaupungissa. Last resort skins, itä-, länsi-, pohjois- ja etelä-Lontoon skinheadit jättivät kaikki heille kuuluneet nimet pois ja yhdistyivät muodostumassa olevaan legendaan Blood & Honour:iin!
Pettyneenä, yhä enenevien todisteiden valossa siitä tosiasiasta että White Noise Club:in johtajat eivät olleet mitään muuta kuin itseään promotoivia voiton tavoittelijoita jotka eivät piitanneet pätkääkään skinheadeista tai mitä heidän musiikkiscenensä edusti (itse asiassa skinheadien ansiosta tehtiin tuhansia ja taas tuhansia puntia, ilman että he saivat hyrrääkään takaisin scenen parantamiseksi), Ian Stuart kutsui neuvoston kasaan jossa oli koko Lontoon scenen kaikki "huippu naamat". Sinne tulivat bändit kuten Skrewdriver, Brutal attack, Sudden Impact ja Squadron, British Movementin bändit kuten No remorse ja Ovaltinees, joilla ei ollut mitään tekemistä korruptoituneen White Noise Clubin kanssa, sekä poliittisten puolueiden edustajat, jotka normaalisti pitivät etäisyyttä toisiinsa. Kaikki istuivat pöydän ääreen ja suostuivat kannattamaan uutta liittoutumaa - organisaatiota jota vetivät ihmiset jotka edustivat liikettä henkilökohtaisesti ja joka ei alistunut yhdellekkään yksittäiselle ryhmälle. Se oli olemassa ainoastaan tukeakseen jokaista henkilöä joka taisteli rotumme puolesta miten ikinä siihen pystyikään, olivat he sitten äärioikeistolaista rasisteista patriootteihin tai nationalisteista kansallissosialistisiin vapaustaistelijoihin, liittoutuma joka tuki kaikkia kunniallisia aktivisteja ja toimintaa odottamatta mitään takaisin, eikä itseasiassa tarvinnutkaan mitään koska se oli joka tapauksessa täysin omillaan toimeen tuleva - äärioikeistolaisen vastarintaliikkeen itsenäinen ääni.
Näin oli syntynyt Blood & honour, liike joka oli rakennettu musiikillisen vallankumouksen ympärille ilman yhtäkään poliittista ryhmää takapiruna. 1987 ilmestyi ensimmäinen numero nyt jo maailman kuuluksi noussutta Blood&honour-lehteä "Blood&honour, independent voice of rock, When the storm breaks" -lipun alla. Ja myrskyhän siitä todella puhkesi!
Tästä nöyrästä alkuasetelmasta, joka nyttemmin on jo osa skinheadinen kansanperinnettä, Blood&honour on kehittynyt ja muuttunut totaalisesti. Liikkeestä joka ennen perustui täysin skinhead sceneen ja OI-musiikkiin, on kasvanut erilaisia "kultteja" ja musiikillisia tyylisuuntia jotka kaikki kokoontuvat yhteen saman lipun alle kansamme puolesta taistelussa. Rockabilly, Hate core, White rock ja isänmaalliset balladit ovat vain muutamia esimerkkejä. Virallinen lehtemme, nyt jo viidettatoista vuotta ilmestyvänä, painetaan joka kolmas kuukausi kasvaen numero numerolta, joiden alkuperäisten avustajien ollessa edelleenkin mukana suurin panoksin.
Osa B&H:n perustaneista bändeistä, kuten Brutal attack, pitää lippua ylhäällä konserteissa edelleen. Nöyrästä alusta Iso-Britannian rannikoilta bändien laatu, määrä ja ammattimaisuus on kasvanut rutkasti ja saanut aikaan maailmanlaajuisen musiikkiscenen ja elämäntyylin, liikkeen joka antaa toivoa samalla kun se rahoittaa ja mainostaa hyvää taistelua.
Alkuperäisestä höllästä liittoutumasta, Blood and honour on kehittynyt tiukaksi organisaatioksi, n.30 aktiivista ryhmää on tullut divisioonaksi antaen useille pienemmille paikallisosastoille statuksen, kaikkien ollessa poliittisesti aktiivisia ja kannattaen itse valitsemiaan puolueita tai liikkeitä. Divisioona- tai paikallisstatusta ei myönnetä kevyin perustein ja se tulee ansaita eikä sitä osteta. Ylin johto joka koostuu bändien jäsenistä, aktivisteista sekä poliittisista puolueista ohjastavat Blood and honuria vaikealla tiellä jolla se kulkee. Kansalliset keikkojen järjestäjät, security, propaganda- ja internetyksiköt kattavat jokaisen puolen jota liikkeemme joka päiväinen pyörittäminen vaatii.
Iso-Britannian Blood and honourin menestystä seurasi valtaisa määrä maailmanlaajuista kannatusta ja kansainväliset B&H divisioonat aloittivat toimntansa. Nykyään B&H on jo lähes kaikki valkoisen maailman kolkat peittävä organisaatio, jossa vedämme yhtä köyttä miten ikinä parhaaksi näemme omissa maissamme kohti yhteisiä päämääriämme.
Niin surullista kuin se vain onkaan, johtajamme Ian Stuart Donaldson riistettiin meiltä 1993. Hänen perintönsä on kuitenkin kukoistaen jäänyt jäljelle. Hänen unelmansa liikkeestä joka on skinheadien itselleen johtama, on kasvanut samnkaltaisesti ajattelevien ihmisten liittoutumaksi, joka on vahvempi kuin koskaan. Liike joka tarjoaa vaihtoehdon huumeita kuhisevassa yhteiskunnassa jota nykypäivän valtaa pitävät fanaattisesti meille tyrkyttävät, antaa lohtua ja toivoa tuhansille ihmisille ympäri maailman.
Sensuroin hieman tuota että teksti olisi hyvän maun mukainen.
http://www.bhsuomifinland.net/
Ja eri jaostoja & tietoa
http://www.bloodandhonour.com/
http://www.bhorivesi.com/
http://www.skrewdriver.org/
http://www.bloodandhonour-usa.com/
http://www.radio.bloodandhonour.com/
Itse en oikein arvosta B&H järjestöjä enään, mielestäni ne on enemmänkin ryyppy järjestöjä.
Jos käy katsomassa kuvia suomalaisilta B&H sivuilta kukaan missään kuvassa ei ole selvinpäin.
Ajattelin istää tälle oman aiheen koska skini-aihe täällä jo on mutta mielestäni tämä antaa lisää tietoa ja kyllähän B&H on luokiteltu järjestäytyneeksi rikollisjärjestöksi.