Re: United Brotherhood
Lähetetty: Pe Syys 06, 2019 11:35 am
Ville Jaatinen on jengipomo ja neljännen polven rikollinen – nyt hän kertoo, millaista on istua jengiläisenä vankilassa
Järjestäytyneen rikollisuuden vaikutusvaltaa on kitketty jo yli 15 vuoden ajan vankiloista sijoittamalla jengiläisiä samoihin paikkoihin. Tänä keväänä ja kesänä viranomaiset ovat avautuneet medialle United Brotherhoodin vallan lisääntymisestä vankiloissa.
Tilaajille
United Brotherhoodiin kuuluva Ville Jaatinen ei usko vankilan nykyisen keinovalikoiman ehkäisevän jengiytymistä tai auttavan ihmisiä jengeistä ulos. (KUVA: JONNE HEINONEN)
Mikko Gustafsson HS
Julkaistu: 6.9. 2:00 , Päivitetty: 6.9. 7:52
UNITED Brotherhood -jengin punamusta huppari ilmestyy omakotitalon ovenrakoon ennen kuin ovikello ehtii soida. Tapaaminen on sovittu Ville Jaatisen kotiin, koska tämä on toipunut viimeiset viikot niskaleikkauksesta.
”Se meni kiinniottotilanteessa 2006”, Jaatinen kertoo niskastaan.
Kiinnioton jälkeen oikeus tuomitsi Jaatisen törkeästä huumerikoksesta. Vankilassa hän oli istunut jo ennen tuomiota, eikä kerta jäänyt viimeiseksi. Vuoden 2013 toukokuussa poliisi takavarikoi Jaatisen kotoa huumeita ja 47 ampuma-asetta. Joukossa oli 11 konepistoolia ja seitsemän rynnäkkökivääriä.
Jaatinen asuu hieman ränsistyneessä omakotitalossa Lahdessa. Haastattelun aikaan hän on koevapaudessa.
Tällä kertaa hänen pöydällään ei ole aseita vaan mittava leivonnaisarsenaali, jonka hän on käynyt hakemassa lähileipomosta. Tarkoitus on puhua ajankohtaisesta aiheesta: jengiläisten sijoittelusta vankiloissa. Siitä hänellä on kokemusta kotitarpeiksi.
HAASTATTELUA antaa neljännen polven rikollinen, joka ei kaunistele uravalintaansa. Rikostaustaa löytyy molemmilta puolilta sukua aina isoäidin isästä saakka.
”Tämähän on maailman rankin ammatti. Ei äkkiseltään tule mieleen mitään kuluttavampaa ja väsyttävämpää hommaa kuin tämä. Mutta on pelattava niillä korteilla, mitkä on jaettu.”
United Brotherhood -jengi yhdistyi vuonna 2010 Natural Born Killers-, Me Olemme Rikollisten Eliittiä- ja Rogues Gallery -liivijengeistä. Jengin alkuvuosina sitä johti kuusihenkinen neuvosto, jossa istui kaksi jäsentä kustakin osajengistä. United Brotherhoodiin ja sen farmijoukkoon Bad Unioniin kuuluu nykyisin noin sata jäsentä.
Jaatinen oli toinen neuvostoon kuuluneista Rogues Galleryn pomoista. Nyttemmin jengin johtoa on sekä viranomais- että alamaailman lähteiden mukaan hajautettu, mutta tärkeimmistä asioista päättää yhä neuvostoon kuulunut kolmikko.
HS:n tietojen mukaan Jaatinen kuuluu nykyiseen johtokolmikkoon. Itse hän ei kommentoi UB:n johtamista.
VILLE JAATINEN ei siis ole millään mittarilla keskivertovanki Suomen vankiloissa. Niissä hän on viettänyt 20 vuotta elämästään.
Viranomaiset puhuvat vankiloiden vaikuttajavangeista, joiden nimiä he eivät mainitse vankien yksityisyyden vuoksi. Käytännössä kyse on Jaatisen kaltaisista alamaailman vaikuttajista, joiden sijoittelu aiheuttaa rikosseuraamuslaitokselle ja vankiloille päänsärkyä.
Tätä kirjoitusta varten tehdyt puhelinhaastattelut viranomaisten kanssa kertovat, että asiaa on pohdittu paljon.
”Ei se vaadi kuin pari vahvaa järjestäytyneen rikollisuuden vaikuttajaa. He voivat saada suurta vahinkoa aikaan muiden vankien kuntoutumisessa vankilassa kuin vankilassa”, sanoo erityisasiantuntija Sami Peltovuoma Rikosseuraamuslaitoksesta.
Vahinko tarkoittaa viranomaisten mukaan erilaista vallankäyttöä, muiden vankien kiristämistä tai huumekauppaa.
MYÖS julkiseen keskusteluun nousee aika ajoin huoli siitä, että vankiloita pyörittävät viranomaisten sijaan kovaotteiset vangit.
Rikosseuraamuslaitosta edeltäneen Vankeinhoitolaitoksen pitkäaikainen johtaja K. J. Lång joutui syksyllä 1997 vastailemaan kysymyksiin siitä, onko tilanne Helsingin keskusvankilassa karannut käsistä. Ylen MOT-dokumentti Ammatti: rikollinen kertoi tuolloin, että vankilan ”kingit” hallitsivat Sörnaisten vankilaa pelolla, rahalla ja huumeilla.
Osa ”Sörkan” läntisen selliosaston vangeista ja heidän lähipiiristään liittyi sittemmin United Brotherhoodin edeltäjiin ja jengien yhdistymisen jälkeen UB:hen.
”Kingien osastolla” asui 1990-luvun puolivälissä esimerkiksi Keijo Vilhunen, jonka Helsingin hovioikeus tuomitsi kesäkuussa huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion kanssa törkeistä huumerikoksista. Jaatisen tavoin myös Vilhunen kuului United Brotherhoodin perustamisen jälkeen jengin neuvostoon.
TÄNÄ KEVÄÄNÄ ja kesänä Lännen media on uutisoinut useissa jutuissaan, että United Brotherhood -jengin valta suljetuissa vankiloissa on lisääntynyt. Tiedot vaihtelevat hieman viranomaisesta riippuen, mutta käsitykset ovat samansuuntaisia.
Keskusrikospoliisi kertoi HS:lle kesäkuussa pitävänsä tilannetta huolestuttavana kahdessa, kolmessa tai neljässä vankilassa.
”Vaikka siellä on muidenkin jengien edustajia, United Brotherhood nousee yli muiden”, rikostarkastaja Ari Lahtela keskusrikospoliisista sanoi HS:lle.
LUE LISÄÄ: ”Ne tietää, että tulee tappelu” – Vangit syyttävät Riihimäen vankilan aiheuttaneen väkivaltaisuuksia ulkomaalaistaustaisten vankien sijoittelulla
VILLE JAATINEN istuu keittiön pöydän ääressä ja juo kahvia. Pöydän toisella puolella kahvia särpii toinen UB-mies, joka on käymässä Jaatisen luona. HS:n tietojen mukaan hänkin kuuluu johtokolmikkoon. Tässä jutussa hän haluaa pysyä nimettömänä.
UB-miesten ajatukset viranomaisten ulostuloista ovat kahtalaiset. Nimettömänä jutussa pysyttelevä UB-mies sanoo, että noin 70 prosenttia kaikista vangeista on jengin vaikutuspiirissä.
”Jos meidän äijät ovat olleet siellä vankiloissa 20–30 vuotta ympäriinsä, 70 prosenttia vangeista varmaan on meidän vaikutuksen alaisena. Mutta se tulee pelkästään ystävyydestä ja kaikesta muusta. Ei siinä välttämättä ole jengien kanssa mitään tekemistä”, hän sanoo.
Jaatisen mielestä virkavallan puheenvuorot UB:n vallasta ovat liioiteltuja. Virkavalta haluaa sulkea jengiläiset yhä eristetympiin oloihin ja saada toisaalta lisää henkilökuntaa ja resursseja vankiloille, Jaatinen uskoo.
VIELÄ 2000-luvun alussa jengivankeja pyrittiin erottamaan toisistaan. Ajatuksena oli estää jengiläisten yhteistoiminta.
”Se huono puoli siinä oli, että jengit levisivät vankiloiden sisällä”, sanoo Riihimäen vankilan nykyinen johtaja Pasi Oksa. Hän työskenteli vielä 2000-luvun alkupuolella vankeinhoidon keskushallinnon puolella.
”Ei tarvitse kauhean kauan rekrytoida, kun se vankimaailmassa merkittävä henkilö tulee tietoon ja tämmöisiä hangaroundeja alkaa ilmaantua aika nopealla tahdilla.”
Jaatisen mukaan vankilasta rekrytoiminen on kuitenkin riski, koska ihmiset ovat erilaisia muurien sisällä ja siviilissä.
”Joitain muita liikesuhteita siinä pääsi solmimaan. Että kyllähän siinä silleen perää oli.”
VUOSITUHANNEN alun jälkeen vankien sijoittelun perusajatus muuttui. Vaikka rikosseuraamuslaitos arvioi vankien sijoittamista yksilöllisesti, jengivangit päätyvät nykyään usein turvallisuussyistä Riihimäen tai Turun vankilan kaltaisiin korkean turvaluokituksen paikkoihin.
Suomalaisen kriminaalipolitiikan pitkää linjaa voi pitää liberaalina, mutta vankien olot Riihimäen ”bunkkeriksi” kutsutuilla C2- ja C3- osastoilla ovat poikenneet vuoden 2005 jälkeen muusta kehityksestä. Osastoilla on istunut paljon jengiläisiä.
Riihimäen C2-varmuusosastolla esimerkiksi normaalia yhteydenpitoa on rajoitettu. Vangit pidetään erillään muista, ja heidän ulkoilutilanaan on 78 neliömetrin kokoinen häkki.
Viime keväänä Riihimäen vankila joutui muuttamaan oikeusasiamiehen kehotuksesta käytäntöjä C3-osastolla, jossa niin ikään on istunut monia jengiläisiä. Oikeusasiamiehen mukaan esimerkiksi osa C3-osaston ulkoiluista järjestettiin normaalien ulkoilupihojen sijaan häkissä.
Aiemmin myös Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea oli esittänyt kritiikkiä ja toimenpiteitä vankien olojen parantamiseksi osastolla. Varmuusosastolla vankien sijoittelu arvioidaan säännöllisin väliajoin, mutta C3-osaston vankeja tämä arviointisääntö ei koskenut.
Riihimäen vankilan osastolla C3 on ollut vankien keskinäisiä tappeluita. (KUVA: KALLE KOPONEN / HS)
UNITED Brotherhoodin Jaatinen pitää kireää toimintatyyliä erityisen vaikeana vapautuville jengiläisille.
”Nyt ollaan pienissä yksiköissä ja pidetään sellin ovi kiinni. Miksi ne sellin ovet ei voisi olla auki, kun siellä [osastolla] on vain ne kahdeksan kundia? Että olis jotain sosiaalista toimintaa ja elämää. On ihan selkeä juttu, että se eristys jättää pysyviä vahinkoja.”
Jokaiselle vangille pitäisi lain mukaan tarjota kuukaudessa 140 tuntia kuntouttavaa toimintaa, opiskelua tai työtä. Esimerkiksi Riihimäellä tavoite täyttyy vankilan toimittamien tietojen mukaan 65-prosenttisesti, eivätkä tunnit jakaudu tasaisesti eri vankien kesken. Osalle väestä lukema tarkoittaa syljeskelyä katoon.
”Jos jengiläisiä lusitetaan 23 tuntia vuorokaudessa kopissa, niin sekö se sitten auttaa integroitumaan takaisin yhteiskuntaan?” Jaatinen kysyy.
JAATINEN kirjoitti Riihimäen vankilasta ylioppilaaksi vuonna 2002. Sen jälkeen hän on jatkanut avoimessa yliopistossa valtiotieteen opintoihin.
Jaatisen käsityksen mukaan ainakaan UB:n miehet eivät ole viime vuosina juuri valmistuneet vankiloista ylioppilaiksi. Syyksi hän arvioi sen, että jengiläiset joutuvat yleensä opiskelemaan sellissä lyijykynätekniikalla. Se tekee opiskelusta vaikeaa.
Jengiläisiä on keskitetty samoihin vankiloihin ja samoille osastoille jo noin 15 vuoden ajan, mutta viranomaiset raportoivat silti jengiläisten vallan kasvusta vankiloissa.
RIIHIMÄEN vankilan Pasi Oksa ja Rikosseuraamuslaitoksen Sami Peltovuoma pitävät jengiläisiä keskittävää sijoittelua yhä parhaana ratkaisuna. He uskovat jengien vaikutusvallan vankiloissa kasvavan muuten entisestään.
Peltovuoma uskoo, että UB-miesten siirtyminen avoimemmille toimintaosastoille on huono ratkaisu, koska se tarkoittaisi hänen mukaansa muiden vankien oikeuksien kaventumista.
”Se sitten johtaa siihen, että muut vangit joutuvat hakeutumaan suljetuille osastoille ja ilmoittamaan, että he pelkäävät.”
PELTOVUOMA vastaa exit-projektista, jossa jengiläisiä pyritään auttamaan eroon jengeistä. Vuodesta 2015 saakka projektin kautta on irtautunut noin 20 jengiläistä, Peltovuoma sanoo. Riihimäen vankilassa jengistä irtautuminen on vaikeaa.
”Rikollisjärjestöjen kontrolli vankiyhteisöön on niin äärimmäisen kova. Jo virkamiehelle puhumisesta tai vankilan virkamiehen tervehtimisestä voi tulla pahaa silmää ja joutua vaikeuksiin”, Peltovuoma sanoo.
”Rikollisjärjestöt ja varsinkin United Brotherhood pyrkivät kontrolloimaan hirvittävän tarkkaan sitä, kenen kanssa ja millä asioilla muut vangit käyvät ja keiden virkamiesten kanssa he keskustelevat.”
Vankilanjohtaja Oksan verkkokalvoille on piirtynyt hetkiä, jolloin jengivankeja vapautuu Riihimäeltä. Hänen mukaansa käytöksen syitä ja seurauksia on vaikea arvioida, mutta vapautuessaan jengiläiset eivät kävele yksin mäkeä alas muovikassi kädessä.
”Aika moni on sanonut, että he haluaisivat irtautua ja lähteä [jengistä]. Mutta sinä päivänä, kun he ovat pihalla, siinä on parikymmentä liiviäijää vastaanottamassa.”
JAATINEN ei usko vankilan nykyisen keinovalikoiman ehkäisevän jengiytymistä tai auttavan ihmisiä jengeistä ulos. Hän sanoo tehneensä omat valintansa, vaikka hyviä neuvoja olisi ollut tarjolla.
”Sitähän tekee nuorena tietenkin niitä valintoja, jotka sillä hetkellä tuntuu oikealta. Ja sitten tietysti peruslahtelaisena ei kuuntele vanhempien neuvoa ja jos kuuntelee, ei ainakaan noudata niitä. Kaikki on opittava kantapään kautta.”
Haastattelun aikaan Jaatinen on koevapaudessa Mikkelin vankilasta, mutta jutun ilmestyessä hän on jo vapaa.
Jaatinen uskoo päätyneensä ammattirikolliseksi osin omasta valinnasta, osin sukutaustansa vuoksi. Hän kertoo, että isoäidin isä ampui vuonna 1918 kaksi poliisia.
”Sitten se on jatkunut siitä. Isoisä, sitten isäni. Faija, minä ja velipoika oltiin samaan aikaan Riihimäellä [vankilassa]. Äitivainaan veli eli eno on ollut myös lusimassa.”
VILLE JAATISEN toivo suvun rikoskierteen päättymiselle on omassa pojassa, joka aloittaa syksyllä yliopisto-opinnot.
”Toivottavasti oma poika ei enää jatka sitä saagaa”, hän sanoo. ”Se on ihan mukavaa, että hän on tämän yhteiskunnan raameissa ja normeissa edelleen.”
HS on haastatellut Jaatista UB-miesten tapaamisten lisäksi puhelimitse ja vahvistanut tietoja suvun rikostaustasta muun muassa oikeusrekisterikeskuksesta tilattujen syytehistorioiden avulla.
Järjestäytyneen rikollisuuden vaikutusvaltaa on kitketty jo yli 15 vuoden ajan vankiloista sijoittamalla jengiläisiä samoihin paikkoihin. Tänä keväänä ja kesänä viranomaiset ovat avautuneet medialle United Brotherhoodin vallan lisääntymisestä vankiloissa.
Tilaajille
United Brotherhoodiin kuuluva Ville Jaatinen ei usko vankilan nykyisen keinovalikoiman ehkäisevän jengiytymistä tai auttavan ihmisiä jengeistä ulos. (KUVA: JONNE HEINONEN)
Mikko Gustafsson HS
Julkaistu: 6.9. 2:00 , Päivitetty: 6.9. 7:52
UNITED Brotherhood -jengin punamusta huppari ilmestyy omakotitalon ovenrakoon ennen kuin ovikello ehtii soida. Tapaaminen on sovittu Ville Jaatisen kotiin, koska tämä on toipunut viimeiset viikot niskaleikkauksesta.
”Se meni kiinniottotilanteessa 2006”, Jaatinen kertoo niskastaan.
Kiinnioton jälkeen oikeus tuomitsi Jaatisen törkeästä huumerikoksesta. Vankilassa hän oli istunut jo ennen tuomiota, eikä kerta jäänyt viimeiseksi. Vuoden 2013 toukokuussa poliisi takavarikoi Jaatisen kotoa huumeita ja 47 ampuma-asetta. Joukossa oli 11 konepistoolia ja seitsemän rynnäkkökivääriä.
Jaatinen asuu hieman ränsistyneessä omakotitalossa Lahdessa. Haastattelun aikaan hän on koevapaudessa.
Tällä kertaa hänen pöydällään ei ole aseita vaan mittava leivonnaisarsenaali, jonka hän on käynyt hakemassa lähileipomosta. Tarkoitus on puhua ajankohtaisesta aiheesta: jengiläisten sijoittelusta vankiloissa. Siitä hänellä on kokemusta kotitarpeiksi.
HAASTATTELUA antaa neljännen polven rikollinen, joka ei kaunistele uravalintaansa. Rikostaustaa löytyy molemmilta puolilta sukua aina isoäidin isästä saakka.
”Tämähän on maailman rankin ammatti. Ei äkkiseltään tule mieleen mitään kuluttavampaa ja väsyttävämpää hommaa kuin tämä. Mutta on pelattava niillä korteilla, mitkä on jaettu.”
United Brotherhood -jengi yhdistyi vuonna 2010 Natural Born Killers-, Me Olemme Rikollisten Eliittiä- ja Rogues Gallery -liivijengeistä. Jengin alkuvuosina sitä johti kuusihenkinen neuvosto, jossa istui kaksi jäsentä kustakin osajengistä. United Brotherhoodiin ja sen farmijoukkoon Bad Unioniin kuuluu nykyisin noin sata jäsentä.
Jaatinen oli toinen neuvostoon kuuluneista Rogues Galleryn pomoista. Nyttemmin jengin johtoa on sekä viranomais- että alamaailman lähteiden mukaan hajautettu, mutta tärkeimmistä asioista päättää yhä neuvostoon kuulunut kolmikko.
HS:n tietojen mukaan Jaatinen kuuluu nykyiseen johtokolmikkoon. Itse hän ei kommentoi UB:n johtamista.
VILLE JAATINEN ei siis ole millään mittarilla keskivertovanki Suomen vankiloissa. Niissä hän on viettänyt 20 vuotta elämästään.
Viranomaiset puhuvat vankiloiden vaikuttajavangeista, joiden nimiä he eivät mainitse vankien yksityisyyden vuoksi. Käytännössä kyse on Jaatisen kaltaisista alamaailman vaikuttajista, joiden sijoittelu aiheuttaa rikosseuraamuslaitokselle ja vankiloille päänsärkyä.
Tätä kirjoitusta varten tehdyt puhelinhaastattelut viranomaisten kanssa kertovat, että asiaa on pohdittu paljon.
”Ei se vaadi kuin pari vahvaa järjestäytyneen rikollisuuden vaikuttajaa. He voivat saada suurta vahinkoa aikaan muiden vankien kuntoutumisessa vankilassa kuin vankilassa”, sanoo erityisasiantuntija Sami Peltovuoma Rikosseuraamuslaitoksesta.
Vahinko tarkoittaa viranomaisten mukaan erilaista vallankäyttöä, muiden vankien kiristämistä tai huumekauppaa.
MYÖS julkiseen keskusteluun nousee aika ajoin huoli siitä, että vankiloita pyörittävät viranomaisten sijaan kovaotteiset vangit.
Rikosseuraamuslaitosta edeltäneen Vankeinhoitolaitoksen pitkäaikainen johtaja K. J. Lång joutui syksyllä 1997 vastailemaan kysymyksiin siitä, onko tilanne Helsingin keskusvankilassa karannut käsistä. Ylen MOT-dokumentti Ammatti: rikollinen kertoi tuolloin, että vankilan ”kingit” hallitsivat Sörnaisten vankilaa pelolla, rahalla ja huumeilla.
Osa ”Sörkan” läntisen selliosaston vangeista ja heidän lähipiiristään liittyi sittemmin United Brotherhoodin edeltäjiin ja jengien yhdistymisen jälkeen UB:hen.
”Kingien osastolla” asui 1990-luvun puolivälissä esimerkiksi Keijo Vilhunen, jonka Helsingin hovioikeus tuomitsi kesäkuussa huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion kanssa törkeistä huumerikoksista. Jaatisen tavoin myös Vilhunen kuului United Brotherhoodin perustamisen jälkeen jengin neuvostoon.
TÄNÄ KEVÄÄNÄ ja kesänä Lännen media on uutisoinut useissa jutuissaan, että United Brotherhood -jengin valta suljetuissa vankiloissa on lisääntynyt. Tiedot vaihtelevat hieman viranomaisesta riippuen, mutta käsitykset ovat samansuuntaisia.
Keskusrikospoliisi kertoi HS:lle kesäkuussa pitävänsä tilannetta huolestuttavana kahdessa, kolmessa tai neljässä vankilassa.
”Vaikka siellä on muidenkin jengien edustajia, United Brotherhood nousee yli muiden”, rikostarkastaja Ari Lahtela keskusrikospoliisista sanoi HS:lle.
LUE LISÄÄ: ”Ne tietää, että tulee tappelu” – Vangit syyttävät Riihimäen vankilan aiheuttaneen väkivaltaisuuksia ulkomaalaistaustaisten vankien sijoittelulla
VILLE JAATINEN istuu keittiön pöydän ääressä ja juo kahvia. Pöydän toisella puolella kahvia särpii toinen UB-mies, joka on käymässä Jaatisen luona. HS:n tietojen mukaan hänkin kuuluu johtokolmikkoon. Tässä jutussa hän haluaa pysyä nimettömänä.
UB-miesten ajatukset viranomaisten ulostuloista ovat kahtalaiset. Nimettömänä jutussa pysyttelevä UB-mies sanoo, että noin 70 prosenttia kaikista vangeista on jengin vaikutuspiirissä.
”Jos meidän äijät ovat olleet siellä vankiloissa 20–30 vuotta ympäriinsä, 70 prosenttia vangeista varmaan on meidän vaikutuksen alaisena. Mutta se tulee pelkästään ystävyydestä ja kaikesta muusta. Ei siinä välttämättä ole jengien kanssa mitään tekemistä”, hän sanoo.
Jaatisen mielestä virkavallan puheenvuorot UB:n vallasta ovat liioiteltuja. Virkavalta haluaa sulkea jengiläiset yhä eristetympiin oloihin ja saada toisaalta lisää henkilökuntaa ja resursseja vankiloille, Jaatinen uskoo.
VIELÄ 2000-luvun alussa jengivankeja pyrittiin erottamaan toisistaan. Ajatuksena oli estää jengiläisten yhteistoiminta.
”Se huono puoli siinä oli, että jengit levisivät vankiloiden sisällä”, sanoo Riihimäen vankilan nykyinen johtaja Pasi Oksa. Hän työskenteli vielä 2000-luvun alkupuolella vankeinhoidon keskushallinnon puolella.
”Ei tarvitse kauhean kauan rekrytoida, kun se vankimaailmassa merkittävä henkilö tulee tietoon ja tämmöisiä hangaroundeja alkaa ilmaantua aika nopealla tahdilla.”
Jaatisen mukaan vankilasta rekrytoiminen on kuitenkin riski, koska ihmiset ovat erilaisia muurien sisällä ja siviilissä.
”Joitain muita liikesuhteita siinä pääsi solmimaan. Että kyllähän siinä silleen perää oli.”
VUOSITUHANNEN alun jälkeen vankien sijoittelun perusajatus muuttui. Vaikka rikosseuraamuslaitos arvioi vankien sijoittamista yksilöllisesti, jengivangit päätyvät nykyään usein turvallisuussyistä Riihimäen tai Turun vankilan kaltaisiin korkean turvaluokituksen paikkoihin.
Suomalaisen kriminaalipolitiikan pitkää linjaa voi pitää liberaalina, mutta vankien olot Riihimäen ”bunkkeriksi” kutsutuilla C2- ja C3- osastoilla ovat poikenneet vuoden 2005 jälkeen muusta kehityksestä. Osastoilla on istunut paljon jengiläisiä.
Riihimäen C2-varmuusosastolla esimerkiksi normaalia yhteydenpitoa on rajoitettu. Vangit pidetään erillään muista, ja heidän ulkoilutilanaan on 78 neliömetrin kokoinen häkki.
Viime keväänä Riihimäen vankila joutui muuttamaan oikeusasiamiehen kehotuksesta käytäntöjä C3-osastolla, jossa niin ikään on istunut monia jengiläisiä. Oikeusasiamiehen mukaan esimerkiksi osa C3-osaston ulkoiluista järjestettiin normaalien ulkoilupihojen sijaan häkissä.
Aiemmin myös Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea oli esittänyt kritiikkiä ja toimenpiteitä vankien olojen parantamiseksi osastolla. Varmuusosastolla vankien sijoittelu arvioidaan säännöllisin väliajoin, mutta C3-osaston vankeja tämä arviointisääntö ei koskenut.
Riihimäen vankilan osastolla C3 on ollut vankien keskinäisiä tappeluita. (KUVA: KALLE KOPONEN / HS)
UNITED Brotherhoodin Jaatinen pitää kireää toimintatyyliä erityisen vaikeana vapautuville jengiläisille.
”Nyt ollaan pienissä yksiköissä ja pidetään sellin ovi kiinni. Miksi ne sellin ovet ei voisi olla auki, kun siellä [osastolla] on vain ne kahdeksan kundia? Että olis jotain sosiaalista toimintaa ja elämää. On ihan selkeä juttu, että se eristys jättää pysyviä vahinkoja.”
Jokaiselle vangille pitäisi lain mukaan tarjota kuukaudessa 140 tuntia kuntouttavaa toimintaa, opiskelua tai työtä. Esimerkiksi Riihimäellä tavoite täyttyy vankilan toimittamien tietojen mukaan 65-prosenttisesti, eivätkä tunnit jakaudu tasaisesti eri vankien kesken. Osalle väestä lukema tarkoittaa syljeskelyä katoon.
”Jos jengiläisiä lusitetaan 23 tuntia vuorokaudessa kopissa, niin sekö se sitten auttaa integroitumaan takaisin yhteiskuntaan?” Jaatinen kysyy.
JAATINEN kirjoitti Riihimäen vankilasta ylioppilaaksi vuonna 2002. Sen jälkeen hän on jatkanut avoimessa yliopistossa valtiotieteen opintoihin.
Jaatisen käsityksen mukaan ainakaan UB:n miehet eivät ole viime vuosina juuri valmistuneet vankiloista ylioppilaiksi. Syyksi hän arvioi sen, että jengiläiset joutuvat yleensä opiskelemaan sellissä lyijykynätekniikalla. Se tekee opiskelusta vaikeaa.
Jengiläisiä on keskitetty samoihin vankiloihin ja samoille osastoille jo noin 15 vuoden ajan, mutta viranomaiset raportoivat silti jengiläisten vallan kasvusta vankiloissa.
RIIHIMÄEN vankilan Pasi Oksa ja Rikosseuraamuslaitoksen Sami Peltovuoma pitävät jengiläisiä keskittävää sijoittelua yhä parhaana ratkaisuna. He uskovat jengien vaikutusvallan vankiloissa kasvavan muuten entisestään.
Peltovuoma uskoo, että UB-miesten siirtyminen avoimemmille toimintaosastoille on huono ratkaisu, koska se tarkoittaisi hänen mukaansa muiden vankien oikeuksien kaventumista.
”Se sitten johtaa siihen, että muut vangit joutuvat hakeutumaan suljetuille osastoille ja ilmoittamaan, että he pelkäävät.”
PELTOVUOMA vastaa exit-projektista, jossa jengiläisiä pyritään auttamaan eroon jengeistä. Vuodesta 2015 saakka projektin kautta on irtautunut noin 20 jengiläistä, Peltovuoma sanoo. Riihimäen vankilassa jengistä irtautuminen on vaikeaa.
”Rikollisjärjestöjen kontrolli vankiyhteisöön on niin äärimmäisen kova. Jo virkamiehelle puhumisesta tai vankilan virkamiehen tervehtimisestä voi tulla pahaa silmää ja joutua vaikeuksiin”, Peltovuoma sanoo.
”Rikollisjärjestöt ja varsinkin United Brotherhood pyrkivät kontrolloimaan hirvittävän tarkkaan sitä, kenen kanssa ja millä asioilla muut vangit käyvät ja keiden virkamiesten kanssa he keskustelevat.”
Vankilanjohtaja Oksan verkkokalvoille on piirtynyt hetkiä, jolloin jengivankeja vapautuu Riihimäeltä. Hänen mukaansa käytöksen syitä ja seurauksia on vaikea arvioida, mutta vapautuessaan jengiläiset eivät kävele yksin mäkeä alas muovikassi kädessä.
”Aika moni on sanonut, että he haluaisivat irtautua ja lähteä [jengistä]. Mutta sinä päivänä, kun he ovat pihalla, siinä on parikymmentä liiviäijää vastaanottamassa.”
JAATINEN ei usko vankilan nykyisen keinovalikoiman ehkäisevän jengiytymistä tai auttavan ihmisiä jengeistä ulos. Hän sanoo tehneensä omat valintansa, vaikka hyviä neuvoja olisi ollut tarjolla.
”Sitähän tekee nuorena tietenkin niitä valintoja, jotka sillä hetkellä tuntuu oikealta. Ja sitten tietysti peruslahtelaisena ei kuuntele vanhempien neuvoa ja jos kuuntelee, ei ainakaan noudata niitä. Kaikki on opittava kantapään kautta.”
Haastattelun aikaan Jaatinen on koevapaudessa Mikkelin vankilasta, mutta jutun ilmestyessä hän on jo vapaa.
Jaatinen uskoo päätyneensä ammattirikolliseksi osin omasta valinnasta, osin sukutaustansa vuoksi. Hän kertoo, että isoäidin isä ampui vuonna 1918 kaksi poliisia.
”Sitten se on jatkunut siitä. Isoisä, sitten isäni. Faija, minä ja velipoika oltiin samaan aikaan Riihimäellä [vankilassa]. Äitivainaan veli eli eno on ollut myös lusimassa.”
VILLE JAATISEN toivo suvun rikoskierteen päättymiselle on omassa pojassa, joka aloittaa syksyllä yliopisto-opinnot.
”Toivottavasti oma poika ei enää jatka sitä saagaa”, hän sanoo. ”Se on ihan mukavaa, että hän on tämän yhteiskunnan raameissa ja normeissa edelleen.”
HS on haastatellut Jaatista UB-miesten tapaamisten lisäksi puhelimitse ja vahvistanut tietoja suvun rikostaustasta muun muassa oikeusrekisterikeskuksesta tilattujen syytehistorioiden avulla.