Nainen, jota odotettiin tupaantuliaisiin
Olga Roo kävi pääsykokeissa, harjoitteli lavatansseja ystävänsä kanssa ja vastasi vielä illalla, kun poikaystävä soitti. Sen jälkeen kukaan ei kuullut hänestä enää koskaan mitään.
Porvoolainen Marjo Meriläinen odotti ystäväänsä Olga Roota, 48, tupaantuliaisiinsa lauantaina 5. marraskuuta 2011. Samana päivänä juhlistettiin Meriläisen 40-vuotispäiviä.
– Aiemmin viikolla Olga laittoi minulle tekstiviestin, ettei tulekaan uuden miesystävänsä kanssa tupaantuliaisiin, vaan yksin. Se oli minulle ihan okei. Tupaantuliaisissa oli aika paljon juhlaväkeä, joten tajusin vasta jälkeenpäin, ettei Olga ikinä tullutkaan tupaantuliaisiin.
– Sain tietää Olgan katoamisesta, kun arkiaamuna menin töihin liikkeeseeni, siellä oli rikospoliisilta soittopyyntö, Meriläinen kertoo.
Hän pitää ystävänsä katoamista hyvin outona. Sitä se onkin, sillä Olga Roo oli suunnitellut elämäänsä eteenpäin.
Katoamispäivänään 3. marraskuuta 2011 Olga oli käynyt Laurean pääsykokeissa pyrkiäkseen opiskelemaan hoitotyön linjalle. Hän oli oppisopimuskoulutuksessa porvoolaisessa Johannisbergin vanhainkodissa.
Illemmalla hän opetteli lavatansseja ystävänsä kanssa Kevätkummun koululla. Illalla hän puhui poikaystävänsä kanssa puhelimessa. Puhelussa ei käynyt ilmi mitään poikkeavaa.
Siitä tuli kuitenkin viimeinen kontakti Olgaan. 4. marraskuuta häneen ei saatu enää yhteyttä.
– Hän vain hävisi, Marjo Meriläinen ihmettelee.
MERILÄINEN oli tutustunut Olgaan, kun tämä tuli töihin hänen omistamaansa Nappi-Aitta-liikkeeseen. Liike sijaitsi silloin Lundinkadulla. Nykyisellä paikallaan Mannerheiminkadulla liike on ollut jo 13 vuotta.
– Olga oli minulla useamman kuukauden töissä. Sain sellaisen käsityksen, että hän oli ollut Venäjällä ompelijana. Työn lisäksi hän oppi samalla suomea. Hänellä oli tuohon aikaan suomalainen aviomies. Hän etsi työhön tutustumispaikkaa ja tuli meille töihin, Meriläinen kertoo.
Olga Roo oli oppisopimuskoulutuksessa porvoolaisessa Johannisbergin vanhainkodissa. Vanhainkoti toimi 2011 keltaisessa rakennuksessa, nykyään sille on rakennettu uusi siipi.
Hän kävi miehensä kanssa vieraanvaraisen Olgan luona syömässä venäläistä ruokaa. Vaikka Olga siirtyi toisiin työtehtäviin, hän kävi usein tervehtimässä Marjo Meriläistä tämän liikkeessä. Meriläinen kävi Olgan luona sen jälkeen, kun Olga oli eronnut suomalaisesta aviomiehestään.
– Hän kysyi aina, miten äitini ja isäni voivat. Oma äiti Venäjällä oli Olgalle hyvin tärkeä, ja hän soitti äidilleen usein. Siskonlapsi oli Olgalle myös hyvin tärkeä. Hän oli sydämellinen ja huolehtivainen. Hänessä oli hoivavietti, ja lähihoitajaksihan hän sitten lähtikin. Se ammatti sopi hänelle hyvin, Meriläinen kertoo.
Meriläisen mukaan Olga vaikutti onnelliselta, mutta hän huolehti kovasti, jos äiti oli sairaana Venäjällä.
– Hän vaikutti onnelliselta, vaikka oli yksinkin avioeron jälkeen.
Olga Roo kävi töissä myös Porvoon keskustassa.
KATOAMISEN aikaan Olgalla oli uusi miesystävä, jonka kanssa hän seurusteli, mutta ei asunut yhdessä. Miesystävä teki katoamisilmoituksen 7. marraskuuta 2011.
– Olga Roon olisi pitänyt mennä poikaystävänsä kanssa tupaantuliaisiin lauantaina 5. marraskuuta, mutta poikaystävä ei saanut enää puhelimitse Olgaan yhteyttä. Poikaystävä lähti käymään Olgan asunnolla ja totesi sen tyhjäksi, rikoskomisario Tero Tyynelä Itä-Uudenmaan poliisista kertoo.
Katoamisajankohdaksi on ilmoitettu 3.–7.11.2011, sillä tarkkaa aikaa ja päivää ei tiedetä.
– Olga Roo on poistunut asunnosta eikä ole sinne enää palannut, Tyynelä kertoo.
Poliisi kävi Marjo Meriläisen luona kysymässä, mitä voisi olla tapahtunut.
– Olin poistanut tekstiviestit, kun ajattelin, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ei ollut mitään todistusaineistoa. Olgan puhelin taisi löytyä kuitenkin kotoa, mikä on tosi outoa, niin kuin kaikki tähän katoamiseen liittyvä.
Olga asui Tapani Löfvingin kadulla.
– Viimeinen päivä ennen katoamista näyttää siltä, että hänellä olisi ollut suunnitelmia tulevaa elämää varten, rikoskomisario Tero Tyynelä sanoo.
POLIISI on tutkinut Olgan tapausta katoamisena, mutta henkirikoksen mahdollisuuskin on noussut esille. Mitään näyttöä sellaisesta ei ole Tyynelän mukaan saatu.
– Rikos on poissuljettu ainakin tässä vaiheessa ennen kuin Olga löytyy jostakin. Hän on kadonnut asunnosta. Joko hän on itse halunnut kadota tai tapaukseen liittyy itsetuhoisuutta, eikä häntä ole löytynyt. Mikään ei viittaa henkirikokseen, mutta lopullisestihan sen mahdollisuus pois suljetaan vasta sitten, kun Olga Roo tai hänen ruumiinsa löytyy, Tyynelä lisää.
– Aina välillä se tulee mieleen, mitä on oikeasti tapahtunut. Katoamisen alussa se oli mielessä useammin, Marjo Meriläinen kertoo.
Olga Roo oli syntynyt Venäjällä, mutta hän oli ehtinyt asua kauan Suomessa ja juurtua tänne. Hän oli ollut avioliitossa, mutta eronnut. Ex-mies kuoli ennen Olgan katoamista vuonna 2010. Lapsia Olgalla ei ollut, mutta sukulaisia Venäjällä. Olga Roolla oli sekä Suomen että Venäjän kansalaisuus.
Poliisi on tapausta selvitellessään puhuttanut lukuisia ihmisiä.
– Poikaystävää on puhutettu, samoin naapurustoa ja Olgan työkavereita, oikeastaan kaikkia, joilla on ollut jokin yhteys kadonneeseen. Poliisi on tehnyt etsintöjä Porvoossa sekä maastossa että vesistössä. Poliisi on pyrkinyt aika nopeasti selvittämään, mihin hän on kadonnut.
Poliisi teki kotietsinnän Olgan asuntoon 9. marraskuuta. Omaisuus oli tallella ja auto pihassa. Olgan puhelin oli asunnossa. Yksi erikoinen seikka etsinnässä paljastui.
– Kaikki muut avaimet oli jätetty asuntoon, mutta kotiavaimen hän oli ottanut mukaansa. Ystävien mukaan Olga piti aina kaikkia avaimia samassa nipussa, eli hänen on täytynyt irrottaa nipusta kotiavain, Tyynelä kertoo erikoisesta yksityiskohdasta.
ASUNNON pöydällä oli kirje, joka kertoi Laurean pääsykokeista. Olgan passi oli poissa. Hänellä oli Venäjän federaation myöntämä passi, joka olisi ollut voimassa vielä 2013 asti. Olgalla oli tapana pitää passia mukanaan.
– Rajalla on passit tarkistettu, mutta ylityksiä ei ole kirjattu mihinkään. Ei ole voitu täysin pois sulkea, että hän olisi mennyt Venäjälle, Tyynelä kertoo.
Poliisi teki Olgan asuntoon ja varastotiloihin useampia etsintöjä. Myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa oli mukana etsinnöissä. Poliisin ruumiskoira oli mukana maasto- ja vesistöetsinnöissä.
Pankkitiliotteista selvisi, ettei Olga Roolla ollut taloudellisia huolia.
– Kädestä suuhun hänen ei ole tarvinnut elää, Tyynelä huomauttaa.
Tutkinnan aikana selvisi, että Olgalla oli henkilökohtaisia terveyshuolia.
Hoikka Olga Roo oli 165 senttiä pitkä. Hänellä oli pitkät, tummanruskeat hiukset, joita hän piti tavallisesti poninhännällä.
Katoamishetkellä Olga Roo oli poliisin mukaan todennäköisesti pukeutunut siniseen gore tex -ulkoilutakkiin ja tummiin housuihin. Jalassaan hänellä oli tummat lenkkarit tai vaelluskengät. Hän käytti todennäköisesti itse kudottua viininpunaista hiuspantaa.
– Aina välillä se tulee yhä mieleen, mitä hänelle tapahtui, Marjo Meriläinen huokaa.
Poliisi kävi tutkinnan aikana kirjeenvaihtoa Venäjällä asuvien sukulaisten kanssa, mutta niissäkään yhteydenotoissa ei tullut valaistusta katoamiseen. Poliisi pyysi myös yleisön havaintoja katoamisesta erityisesti Huhtisten alueelta, missä Olga asui.
– Viimeinen kirjaus tutkinnassa on tehty 11.12.2012. Kirjauksen mukaan yhtään vihjetietoa ei ole tullut asiaan liittyen, Tyynelä kertoo kylmän faktan.
Maasto- ja vesistöetsinnöissä käytettiin myös poliisin ruumiskoiraa.
OLGA ROON sisar Ljudmila pyysi käräjäoikeutta julistamaan sisarensa kuolleeksi venäjänkielisellä hakemuksellaan 2016. Hakemus jätettiin tutkimatta, sillä katoamisesta ei ollut kulunut vielä viittä vuotta.
”Kuolleeksi julistamisesta annetun lain 4 §:n mukaan kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista voidaan hakea odotusajan kuluttua. Odotusaika lasketaan siitä, kun kadonnut henkilö on tiettävästi viimeksi ollut elossa. Jos kadonnut henkilö on kadotessaan ollut olosuhteissa, joihin liittyy hengenvaara, tai jos katoamiseen liittyvät olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen muutoin on erittäin todennäköistä, että hän on kuollut, odotusaika on yksi vuosi. Muissa kuin edellä kuvatunlaisissa tapauksissa odotusaika on viisi vuotta”, käräjäoikeus totesi.
”Roo ei ole tiettävästi kadotessaan ollut sellaisissa olosuhteissa, joihin liittyy hengenvaara”, käräjäoikeus perusteli.
Kadonneiden henkilöiden tutkiminen on Tyynelän mukaan haastavaa, sillä alkutilanteessa täytyy punnita se, onko kyse puhtaasti kadonneesta henkilöstä vai onko käsissä henkirikos.
– Täytyy tutkia, mikä voi olla katoamisen taustalla ja mitkä ovat katoamisolosuhteet. Siinä täytyy tehdä päätöksiä, kuinka aktiivisesti poliisin resursseja laitetaan etsintään ja tutkintaan, koska ne resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Jokaisessa yksittäistapauksessa joudutaan tekemään se harkinta, onko mahdollista, että tapauksessa olisi rikos taustalla, Tyynelä kertoo.
Onko mahdollista, että Olga Roon katoaminen jää ikuiseksi mysteeriksi?
– On sekin mahdollista, vaikka ei tietysti toivottavaa, Tyynelä sanoo.
.
