Tohtii epäillä kyllä tällaistakin vaihtoehtoa. Itse ainakin innostuin jonkin verran, ja virittelin tässä nopeasti jonkinlaisen kaavan tähän.Poliisa kirjoitti: ↑La Tammi 25, 2020 4:57 pm
UUSI LINJA:
Voisiko siltikään olla vaan sattumaa, että samana viikonloppuna oli Tampereella iso EU-huippukokous? Poliiseja ja muita turvallisuushenkilöitä kaupunki täynnä? Eli silminnäkijöitäkin moninkertaisesti. Sekä huom. myös monia rahakkaita ja valtaapitäviä liikkeellä. Sehän on luontaisesti ihmiselle petollinen yhdistelmä > kaikki on saatavissa ja kaikkea pitää sekä hallita. Kova työ vaatii kovat harrastukset ja yksi niistä ovat saalistettavat ja rahalla saatavat naiset.
Onko kukaan huvinvuoksi kuuklettanut tai survaillut netissä, että onko sattumoisin vastaavanlaisissa EU-alan kokouksissa (1997-2002) esim. ympäri eurooppaa eri kaupungeissa tapahtunut raiskausyrityksiä, nuorten naisten katomisia tai jopa kuolemia. Mainio keino liikkuvalle poliittisesti tärkeälle tai johdossa olevalle henkilölle pitää yllä jännittävää harrastusta. Tuskin kukaan epäilee tai edes tohtii epäillä?
Toinen joukko jota tällainen naisten metsästys ja fyysinen alistaminen voisi olla (ikävä kyllä) myös turva-allalle väärin perustein/arvelluttavalla menneisyydellä varustetut appelsiinit kainaloissa kävelevät turvamiehet yms. Henkilökohtaisilla turvamiehillä voi olla myös annettu tehtävä illaksi; hankkia kaunista seuraa kokouksen jälkeiseen fiilikseen.
No joo...aina voisi lähteä etsimään nettimaailmasta uutisointeja EU-kokouksien tapahtumista "varjoisilta kujilta"....
Ehkäpä tämä Raisa ratkeaa lopulta kuitenkin taas sen tyypillisen tarinan myötä: tuttu/kaveri/ystävä osoittautuikin pahimmaksi viholliseksi...?
Edellytyksenä tässä tietysti se, että näitä korkea-arvoisia kokoustajia oli vielä kaupungissa, sillä suurin osa ilmeisesti lähti heti iltapäivän aikana kotimatkalle.
Mutta oletetaan, että heitä vielä oli kaupungissa, ja nimenomaan viihteelle vaihtaneena. Silloin tapahtumapaikaksi valikoituisi jokin ydinkeskustan hotelleista, koska sellaisessa kokoustajat varmasti asuivat. Jos tosiaan on ollut vähän paikallista henkivartijan tapaista mukana touhussa suomalaisen turvapalveluyrityksen järjestämänä, niin aina sopivampi.
Silloin se voisi mennä juuri niin, että tämä kerberos saa tehtäväksi auttaa sopivan pyrstön etsimisessä. Jos on muutoinkin aktiivinen jakamaan herkkuaan, niin kerrankos sitä erehtyisi sitten vaikka rehellisesti huoraamaan, jos käteen tupsahtaa 2000 markkaa rahaa. Eihän sitä ole kuitenkaan tarkoitus jatkaa kertaa pidemmälle. Ja onhan siinä ehkä nuorelle vähän kiimaa eri tavalla, kun joku englantia haastava siisti mies lähestyy, verrattuna siihen, että joku Kalevi Kaljamaha yrittäisi samaa.
Hotellille osataan kyllä tulla sillä tavalla, ettei edes henkilökunnan harjaantunut silmä erota, mitä on tapahtumassa. Mutta se kropan poisvienti mistä tahansa julkisesta paikasta onkin sitten toinen asia…Joku pitää respan kiireisenä, kun toinen raahaa ruumiin kerroksessa hissille ja sieltä autotalliin. Respa on aamuyöstä hiljainen, joten ei siellä välttämättä ole kuin se yksi henkilö hommissa.
Jenkkirasseja harrastava turvamies saa isokenkäiseltä ekstrapalkkion, että hoitaa hänet kuivin jaloin pois Suomesta. Muutoin sujuu hyvin, mutta punainen kauluspaita ja skandinaavinen, roteva olemus tallentuvat koiranulkoiluttajan verkkokalvolle Hervannan metsätiellä, ja sen jälkeen hän saakin sitten pelätä vapautensa puolesta.
Jos äkkiä kehitän stereotypian sille, kuka ajaa tuollaisilla autoilla, joita tässä on etsitty, niin se olisi just sellainen vähän salia harrastava portsari. Isokokoinen ja isomoottorinen auto – ei sen rattiin kovin luontevasti sovi mikään pienikokoinen insinöörimies, joka venyttää penniä harrastuksen vuoksi. Fiftarit varmaan toinen ryhmä, ja silloin riittää kun hiukset ovat hyvin.
Sori vaan, jos lähti juttu vähän laukalle. Ihan varmasti tällaisia isokenkäisiä henkilöitä on, onhan maailmalta paljonkin todisteita tällaisista. He luulevat, että rahalla saa kaiken, ja kohtelevat toisia sen mukaan. Tämä olkoon yksi speku muiden joukossa, mutta ihan mahdollinen, kun käy hyvä tuuri, ettei kukaan tee havaintoja. Jos poliisi olisi keksinyt tarkistaa tällaisen täysin hypoteettisen tilanteen heti, niin kovalla haravoimisella olisi voinut jotain löytyä, perkaamalla kaikki Tampereen keskustan hotellihuoneet, joissa vielä la-su välisenä yönä oli kokousvieras. Jäljet alkavat viilentyä heti kun hotellihuoneessa lakanat vaihdetaan, joten sikäli tällaisestakin jää niin kovin vähän jälkiä, jos ei välittömästi pääse kärryille. Mahdolliset videotallenteet häviävät ilman, että tulee mieleenkään niitä katsoa. Kun katoaminen uutisoidaan tiistaina 19.10., niin kaikki todistusaineisto on jo tuhoutunut.
Mistä tämä sitten olisi saanut alkunsa? Seurahuoneelta, tietenkin, sillä tuskin isokenkäiset mistään limudiskoista lähtevät seuraa hakemaan, vaikka nuorta lihaa himoitsisivatkin. Pitää jotenkin sopeutua joukkoon. Jos majoitus oli vaikkapa hotelli Tammerissa, niin Satakunnankatu on aika rauhallinen kulkea. Ja noin yleisesti ottaen siitä, miksi havaintoja ei ole enempää tuolta illalta, on se, etteivät kaikki seuraa ohikulkijoita millään tavalla. Suomalaisille tyypillisempää on keskittyä kävellessä oman kaverinsa kanssa jutteluun, tai katsella vain omia varpaankärkiä, leuka tiukasti rinnassa. Kokeilkaa vaikka. Kävelkää mihin aikaan vuorokautta tahansa keskustassa. Katsokaa te ohikulkijaa, ja laskekaa, kuinka moni noteeraa teidät jollain tavalla. Yrittäkää sitten vartin päästä kohtaamisesta muistella, minkä ikäisen ja miten pukeutuneen henkilön näitte. Testi pitää tietysti tehdä avoimin mielin, eikä tietoisesti siihen testinä suhtautumalla.
Tämä vaihtoehto yhdistyisi julkisuudessa olleista linjoista ohuesti kenties Armonkallion lääkäriin sekä todennäköisemmin Hervantajärven autoon. Ja se miksi Raisa ei ole soittajille vastannut, johtuu siitä, että kauppa on jo tehty, tai sitten luuri jäi päällystakin kanssa narikkaan. Jokin selitys sille pitää olla, että puhelin oli vielä aamuyöllä kiinni keskustan tukiasemassa, jos tieto pitää paikkansa. Mistä kellonajasta lähtien asema oli sama, jos oli koko ajan sama? Sillä jos luuri on narikassa, niin ei se silloin vaihda tornia kesken kaiken. Mutta jos liikettä on edes vähän, niin todennäköisyys kasvaa, vaikka pienellä alueella keskustassa mentäisiinkin.
Mikä mahtaa olla ravintoloiden käytäntö narikkaan jääneiden tavaroiden kanssa? Onko tavallista, että viedään viikonlopun jämät poliisin löytötavaroihin heti maanantaina (ennen tietoa katoamisesta, tässä tapauksessa), vai jäävätkö ne vain ravintolaan odottamaan, jos joku sattuu kyselemään? Ennemminkin olisin sillä kannalla, että veisikö kukaan niitä löytötavaroihin, kun todennäköisempää on tietysti, että unohtaja muistaa unohduksensa, ja kyselee tavaroita suoraan kohteesta.
