strömmingen kirjoitti: ↑Pe Loka 09, 2020 10:36 am
Ande kirjoitti: ↑Pe Loka 09, 2020 10:23 am
dazu kirjoitti: ↑Ti Loka 06, 2020 5:33 pm
Fundeerasin tässä tätä juttua ja palaan taas siihen, että Merja on tosiaan varmuudella ollut elossa vielä silloin aamulla. Merja on myös varmuudella ihan oikeasti liftannut paljon ja hän on kulkenut työmatkatkin yleensä liftaamalla. Ihmettelen, että miksi näissä asioissa tulee koko ajan tätä vastaan jankuttamista...
Sen sijaan muutama asia mietityttää:
1. Oliko Merjalla sovittuna kyyti tuolle aamulle? Jos oli, niin kuskin on täytynyt olla ollut sellainen, joka olisi muutenkin kulkenut tuon matkan tuohon aikaan aamulla...
2. Mikä on tämä havainto rekkaan nousemisesta? Onko sellainen, tai joku siihen verrattava havainto oikeasti tapahtunut?
3. Kuka oli se seksuaalirikollinen, joka oli tapauksessa pidätettynä?
Tästä tapauksesta täytyis saada kunnon tutkivan journalismin artikkeli esim. Sari Autiolta, tai Mtv3:n toimitukselta.
Oletko sinä liikkunut tuohon aikaan Rovaniemellä ja liftannut pohjoisessa? Minä olen. Siksi jaksan jankuttaa näistä kohdista:
1. Oli sovittu kyyti, koska ei siihen aikaan ollut sellaista liikennettä, että olisi päässyt yövuoron jälkeen ajoissa kotiin nukkumaan.
2. Ei mitään tietoa rekkaan nousemisesta ennen tuota kirjaa, onko sitä edes mainittu täällä? Kuten jo edellisessä lauseessa kirjoitin, ei ollut liikennettä tuohon aikaan, joten olisi ollut melko helppoa selvittää, mikä rekka oli liikkeellä. Ei ollut ylinopeus- tai muitakaan kameroita tien varressa, mutta ei puutavararekkoja, tuskin kalarekkoja Norjasta (joissa toisinaan liftasin), tavarankuljetusrekkoja kuin ehkä joku satunnainen kulkija, joka oli jostakin erityisestä syystä matkalla juuri sunnuntaiaamuna. Kysyttiinkö ympäri vuorokauden auki olleista paikoista, millaisia autoja oli kulkenut ohi noihin aikoihin?
En nyt olis ihan varma tuosta 1-kohdasta. Siihen aikaan liftaritytöt sai helposti kyydin vaikka liikenne olisi ollut vähäisempääkin. Aika yleistä oli että mentiin odottamaan tunnin tms. päästä lähtevää bussia ison tien varrella olevalle pysäkille ja samalla kokeiltiin saada nopeempi kyyti liftaten.
Tämä Tiina Saaren ja Maiju Majamaan kirja ”Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua”, joka ilmestyi kesäkuun alussa, ei kerro paljonko poliisi tutki tuon sunnuntaiaamun liikennettä, mutta ainakin yhtä autonkuljettaja Ilaria poliisi kuulusteli todistajana 1. joulukuuta 1980. Nimet on muutettu, mutta tämä Ilari oli ajanut edelliskesänä puutavaraa Kemiin. Eräänä heinäkuisena aamuna, kun hän oli palaamassa tyhjällä autolla Rovaniemelle, kaksi tytöä pyysi kyytiä Jaatilan rautatieaseman tienhaaran lähellä. Toinen kyytiin tulleista tytöistä kertoi olevansa Jaatilasta, toinen Rovaniemeltä. Tuo päivä sattui olemaan jaatilalaisen tytön syntymäpäivä.
”Myöhemmin otin saman tytön kyytiin eräänä aamuna kello 5-5.30 Keskon kohdalta. Tyttö jäi autosta Jaatilan aseman läheisyyteen”.
Ilari näki saman tytön useina aamuina.
”En voi muistaa, oliko hän 27. heinäkuuta aamulla odottamassa kyytiä Nelostien vieressä.”
Sitten oli tämä lenkillä ollut talonmies Olavi (nimi muutettu), joka kuulustelussa tammikuussa 1981 kertoi ohittaneensaa läheltä liftanneen tytön klo 5.30 sunnuntaiaamuna ja n. 50 metriä kuljettuaan näki vastaantulevan umpikorisen rekan, jonka hän muisteli olleen vaalea ja ohjaamossa punaista väriä. Rekka pysähtyi tytön kohdalle ja kun Olavi katsoi sinne päin, hän näki tytön nousevan kyytiin. Kuljettajaa hän ei nähnyt, eikä tiellä näkynyt muita kulkijoita.
Lehdenjakaja, jota kutsutaan kirjassa Eilaksi, kertoo kuulustelussa maaliskuussa 1982, että Merjan katoamisaamuna hän näki n. klo 5.15-5.20 ulkonäöltä tuntemansa miehen houkuttelemassa jotakin alle 40-vuotista ruskeatukkaista naista kyytiinsä. Mies ajoi naisen rinnalla autolla, mutta nainen häipyi kulman taakse, eikä Eila tiennyt saiko mies tätä kyytiinsä. Lehdenjakaja tunnisti miehen, koska tämä oli houkutellut häntäkin kyytiinsä eri vuosina. Auto oli miehellä vuosien mittaan vaihtunut, ja tuona aamuna se oli ruskea ja mustakattoinen. Eila ei tuntenut auton merkkiä, mutta kuvaili sitä suureksi. Mies taas oli n. 45-vuotias, ja tällä oli paksut mustat kiiltävät hiukset. Eila kuvaili miehen kasvoja pyöreiksi ja paksulihaisiksi. Uhkaavana hän ei miestä kuitenkaan pitänyt ja uskoi hänen kyselleen häntä sattumalta kyytiinsä, kun hän kulki yksin ulkona.
Tästä autosta on ollut lehdissä juttua, joista on mainittu tässäkin ketjussa.
Edelleenkin tuntuu kyllä oudolta, että kirjassa on kaksi vartiointiliikkeen omistajaa, Jouko, joka rekrytoi Merjan liftireissuulla töihin, ja Osmo, joka asui vaimonsa kanssa vartiointiliikkeen alakerrassa. Osmon vaimo oli se, jonka Merja herätti soittamalla aamuisin ja jonka Osmo vei huoltoaseman baariin töihin. Kuitenkin lehtihaastatteluissa esiintyy Jouko (oikealta nimeltään Olavi), joka kertoi nähneensä ikkunastaan kuinka Merja käveli liftaaamaan tien varteen. Osmoa ei ole haastatteluissa näkynyt, eikä tässäkään ketjussa ennen mainittu.
Osmon sanoo kuulusteluissa niinkin, että Jouko olisi kertonut tarjonneensa Merjalle kyytiä ko. aamuksi kotiin, mutta Merja oli kieltäytynyt ja sanonut, että hänelle tulee kyyti. Jollekin ystävälleen Merja oli aiemmin sanonut, että Jouko on kyydinnyt hänet jonkun kerran kotiin, mutta enää hän ei halua tämän kyydissä kulkea. Osmon kertomuksissa on epätarkkuutta ja hän muuttelee niitä, mutta liekö sillä kuitenkaan sinänsä merkitystä.
Kirjassa kerrotaan myös Merjan ystävien liikkeet tuona yönä Rovaniemen baareissa, joten kertomuksista voisi kyllä piirtää ihan aikajanan, missä kukakin on ollut. Sillä ei tietenkään ole merkitystä, jos Merja on noussut jonkun tuntemattoman kyytiin.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana vielä se, että poliisi on kuulustellut myös samana kesänä kesänä Lestijärvellä Sari Toivasen surmannutta miestä, joka kertoi ajaneensa kesän 1980 aikana 16000 kilometriä, mutta Rovaniemellä hän ei ollut kertomansa mukaan käynyt.
Tiina Saaren ja Maiju Majamaan kirja ”Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua” perustuu Rovaniemen poliisn ja KRP:n tutkintapöytäkirjan julkiseen versioon ja KRP:n Lapin yksikön päällikön Teemu Mäntyniemen haastatteluun . Lisäksi siinä vertaillaan näitä lehtileikkeitä, mitä on tässäkin ketjussa täällä luettu ja julkaistu. Ketään omaista tai aikalaista siinä ei valitettavasti ole haastateltu, eikö heitä sitten enää löytynyt, vai eivätkö halunneet antaa haastattelua, sitä ei sanota.
