Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Spekulointia kadonneista henkilöistä.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Siru83
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2736
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Laitan tähän ketjuun amerikkalaisia katoamistapauksia pääasiassa 70- ja 80-luvuilta. Olen jakanut tapaukset useisiin eri luokkiin. Ensimmäinen luokka on sarjamurhaajien, rikoksenuusijoiden, murhasarjojen ym. uhrit.

Huom. ei tähän ketjuun mitään muita katoamistapauksia kuin ne, mitä tänne laitan.

Kadonneet: Christopher ja Peggy Lerch

Kuva
Christopher Lerch

Kuva
Peggy Lerch

Epäilty: William Wickline


Kuva
William Wickline

William Wickline syntyi marraskuun 15. päivänä vuonna 1952 keskiluokkaiseen perheeseen Reynoldsborgiin, Columbuksen itäpuolelle, Ohioon. Nuorena 190-senttinen Wickline menestyi koulussa ja oli lahjakas urheilija, joka kuului koulun painijoukkueeseen. Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran julkijuopottelusta vuonna 1969, jolloin hän oli 17-vuotias. Myöhemmin hän murtautui apteekkeihin, toimi parittajana ja johti huumetaloa. Hän ei koskaan kantanut asetta murron aikana välttääkseen syytteet aseistetusta ryöstöstä, joka oli laissa törkeä rikos ja johti suurempaan rangaistukseen. Vuosien 1969 ja 1985 välillä Wickline pidätettiin ainakin yhdeksän kertaa. Hän istui tuomioitaan Columbuksen, Mansfieldin, Chilliconthen, Orientin ja Londonin vankiloissa. Hän teki yleensä sopimuksen syyttäjän kanssa ja myönsi syyllisyytensä välttääkseen pidemmät tuomiot.

Eräs poliisi on sitä mieltä, ettei Wicklinea haitannut lainkaan vankilaan palaaminen. Hän saattoi vankilassa keskittyä erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin kuten painonnostoon. Wicklinen korkea älykkyys erotti hänet muista rikollisista.Yhden vankilatuomion aikana hän suoritti collegekursseja ja sanoi haluavansa psykologiksi. Hän oli mieltynyt veitsiin ja työskenteli vankilan teurastamolla, jossa hän oppi taitavaksi lihanleikkaajaksi.

Vuonna 1978 tai 1979 Tory Gainer, joka oli mukana laittomassa uhkapelitoiminnassa Ohion keski- ja kaakkoisosissa, katosi. Hänestä ei koskaan tehty katoamisilmoitusta. Columbuksen poliisi sai tiedon, että Gainer olisi surmattu, ja hänen ruumiinosiaan oli viety eri kaatopaikoille.

Vuonna 1979 West Virginian osavaltion Parkersburgissa asunut paikallinen huumekauppias, Charles Morgan Marsh, löytyi kuolleena kodistaan. Marshin kädet oli laitettu käsirautoihin, ja hänet oli kuristettu puhelimen johdolla, minkä jälkeen hänen päänsä oli katkaistu. Ruumis oli sängyllä. Marshin katkaistu pää oli laitettu sängyn viereiselle yöpöydälle. Asunto oli pengottu ylösalaisin, ja näytti siltä kuin asunnosta olisi etsitty rahaa. Marshin patjan alta löytyi 30 000 dollaria.

Kuva
Charles Marshin talo

Kuva
Sänky, josta Marsh löytyi

Kuva
Yöpöytä, josta Marshin pää löytyi

Kuva
Yöpöydän alta

Kuva
Vaaka, josta löytyi kokaiininjäämiä

Lokakuussa 1983 14-vuotias Columbuksen kaupungin itäosassa Ohiossa asunut Tony Muncie katosi. Hänen ruumiinsa löytyi moottoritien varrelta Delawaren piirikunnasta, Ohiosta. Häntä oli puukotettu selkään, ja hänen käsivartensa oli katkaistu olkapäistä ja kainaloista. Hänen jalkansa ja päänsä oli osittain katkaistu irti muusta ruumiista.

Elokuun 14. päivänä vuonna 1982 28-vuotias Christopher ja hänen vaimonsa, 24-vuotias Peggy Lerch, juhlivat William Wicklinen luona Wicklinen ja tämän tyttöystävän, Theresa Kempin, kanssa. Juhlat olivat jatkuneet lähes kaksi päivää, ja seurue oli siirtynyt Lerchien talolta Wicklinen luokse. Juhlat jatkuivat alkoholin ja kokaiinin käytön merkeissä elokuun 14. päivänä.

Elokuun 15. päivän aamuna Wickline ja Christopher Lerch alkoivat riidellä 6000 dollarin huumevelasta, jonka Christopher oli Wicklinelle velkaa. Riidan aikana Christopher sanoi, että hänellä oli ollut seksisuhde Theresa Kempin kanssa. Christopherin ja Wicklinen riita vaikutti kuitenkin olevan ohi yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin. Wickline meni yläkertaan ja huusi pian Christopheria auttamaan tukkeutuneen viemärin korjaamisessa, ja Christopher meni yläkertaan. Kun Christopher katsoi viemäriä, Wickline viilsi hänen kurkkunsa auki. Hän jätti Christopherin ruumiin kylpyammeeseen.

Christopherin tyttöystävä, Peggy Lerch, oli nukkumassa makuuhuoneen sängyssä. Wickline käski Theresaa pitämään Peggyn jaloista kiinni. Kun Theresa piti Peggyn jaloista, Wickine kuristi tämän köydellä. Tämän jälkeen William palasi yläkertaan, ja kun Theresa meni sinne, hän näki Wickline pitelevän Christopherin katkaistua päätä käsissään. Pariskunta paloitteli ruumiit ja laittoi ruumiiden osia roskakoreihin ympäri kaupunkia. Ruumiinosia ei löytynyt, mutta poliisi löysi verta Wicklinen kylpyammeesta, ja ihmisen kudoksia löytyi Wicklinen 40-senttisestä kääntöveitsestä. Molemmat Lerchit olivat olleet mukana huumekaupassa.

Wickline oli palkattu surmaamaan huumekauppias Charles Morgan Marsh. Poliisien saaman tiedon mukaan Wickline oli surmannut 14-vuotiaan Tony Muncien, koska tämä oli kieltäytynyt lähtemästä pois apteekista, jonka Wickline oli aikonut ryöstää. Wickline on epäilty Muncien ja Gainerin murhissa.

Kuva
William Wickline noin vuonna 2004

Wickline vakuutti syyttömyyttään Lerchien surmissa. Hänet tuomittiin niistä kuoleman ja teloitettiin vuonna 2004. Lerchien ruumiita ei ole koskaan löydetty.

Lähteet: Charley Project, Clark County Prosecutor, Cold Case Files, Murderpedia


Kadonneet: Charles Edward Collingwood, Kipling R. Hess III ja Keith Dean Fleming

Epäilty: John Rodney McRae

Boys have a way of disappearing around John McRae.

John Swickard – Free Press
John McRae kasvoi Detroitin suurkaupungin St. Claire Shoresin kaupunginosassa Michiganin osavaltiossa. 15-vuotias John oli vanttera lukiolaispoika, joka oli koulunsa jalkapallojoukkueen vaihtopelaaja. Hänellä oli tapana ajella kavereidensa kanssa varastetuilla autoilla ja veneillä.

Syyskuun 9. päivänä vuonna 1950 8-vuotias Joey Housey oli Jeffersonissa leikkimässä auton ajovalolla, joka oli lähivaloumpio, jossa oli linssi, heijastin ja hehkulanka. Se oli tuolloin verrattain uusi keksintö. Joey ei palannut kotiin lounaaseen mennessä, minkä jälkeen häntä alettiin etsiä.

23. syyskuuta Joeyta etsittiin Jeffersonissa sijaitsevalta tyhjältä tontilta, jota kutsutaan Martin Drainiksi. Tontilla kasvoi pitkää heinää, ja lapset käyttivät sitä piilopaikkana ja teinit alkoholin nauttimis- ja kuhertelupaikkana. Tutkiessaan maata Martin Drainilla yksi etsijöistä istuutui levähtämään rikkoutuneen jalkakäytävän betonilaatan päälle. Katsoessaan alas hän näki osan lapsen oikeasta käsivarresta mudassa. Käden keskisormessa oli hopeinen partiolaisten sormus. Joey oli löytynyt. Hänen kurkkunsa oli viilletty auki partaveitsellä. Myös pojan sukupuolielimiä oli viillelty.

John McRae asui Madison-kadulla noin 600 metrin päässä Martin Drainilta. Hänen äitinsä oli Joeyn tarhan opettaja. John osallistui Joeyn etsintöihin vapaaehtoisena. John kertoi isälleen, että hän oli nähnyt unta, jossa hän oli saattanut tappaa Joeyn. Johnin isä vei Johnin järven rannalle ja käski uida pimeyteen ja olla palaamatta koskaan takaisin, jos hänellä oli mitään tekemistä Joeyn surman kanssa. John sukelsi veteen mutta hän ui takaisin rannalle ja lähti pakoon sukulaistensa luo Kanadaan. Pakomatka jäi lyhyeksi. John pidätettiin pian, ja hän tunnusti Joeyn murhan. Hän sanoi jättäneensä Joeyn ruumiin ensin näkyville mutta palanneensa takaisin ja haudanneensa sen ja peittäneensä sen 35-kiloisella betonilaatalla. Viikko Joeyn surman jälkeen John oli juonut alkoholia kavereidensa kanssa samalla tontilla, jossa Joeyn ruumis oli. John tuomittiin Joeyn murhasta elinkautisen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Psykiatri Richard Nordlund tutki Johnia vankilassa, ja John kertoi hänelle jääneensä kiinni, koska ei ollut pitänyt suutaan kiinni.

”En ajatellut tapahtunutta ja nukuin hyvin sen jälkeisen yön”, John sanoi.

Nordlundin lausunnon mukaan John ei tuntenut syyllisyyttä eikä katumusta, mutta hän oli kuntoutettavissa. Vuoden 1971 lopulla Michiganin kuvernööri William Milliken muutti Johnin tuomion elinkautiseksi, josta oli mahdollisuus päästä ehdonalaiseen. John ei ollut syyllistynyt rikkeisiin vankilassaoloaikanaan, eikä häntä pidetty uhkana yhteiskunnalle. Helmikuun 2. päivänä vuonna 1972 John vapautettiin 20 vankeusvuoden jälkeen. Saman vuoden elokuussa John meni naimisiin ja tammikuussa 1974 hän sai pojan.

Vuonna 1975 McRae sai töitä vanginvartijana Floridan osavaltiosta. Vuonna 1976 John siirtyi töihin Brevardin nuorisovankilaan ja muutti perheensä kanssa asumaan Brevardin piirikuntaan, Floridan rannikolle.

Kuva
Keith Dean Fleming

13-vuotiaan Keith Fleming asui Brevardin piirikunnassa, Floridassa vuonna vanhempiensa ja veljensä kanssa vuonna 1977. Hän kävi usein Cocoa Beach Pierissä samalla rannalla, jossa John McRae kävi usein katsomassa surffaripoikia. Huhtikuun 28. päivänä 1977 hänen vanhempansa ajoivat hänet hänen tyttöystävänsä luo Cocoa Beachille- Keith lähti myöhemmin asunnolta tyttöystävänsä kanssa. He ajoivat ensin tyttöystävän pyörällä Osceola-kadun päähän valtatielle asti. Keith jäi kyydistä ja sanoi yrittävänsä liftata kotiin. Keithiä ei ole nähty koskaan sen jälkeen.

Kuva
Kipling Hess

12-vuotias Kipling R. ”Kip” Hess III asui Merritt Islandilla, Floridassa vuonna 1979. Hän harrasti partiota. Maaliskuussa 1979 hän oli partioryhmänsä kanssa karnevaaleilla, jonne he olivat päässeet vastineeksi karnevaalien siivoustöissä auttamisesta. Kip oli pienikokoinen poika, ja muut pojat kiusasivat häntä karnevaaleilla. John McRae työskenteli karnevaaleilla turvamiehenä. Hän laittoi poikansa Martinin kaveeraamaan Kipin kanssa. Maaliskuun 27. päivän aamuna 1979 Kip lähti kouluun Merrit Islandilla. Hän ei saapunut tunneille, eikä häntä ole nähty koskaan sen jälkeen. John McRae oli vapaaehtoisten joukossa etsimässä Kipiä.

Kuva
Charles Edward Collingwood

20-vuotias Charles Edward “Eddy” Collingwood istui tuomiota Brevardin vankilassa, Sharpesissa, Floridassa vuonna 1979. John McRae oli vanginvartija samassa laitoksessa. Muut vankilan työntekijät syyttivät Johnia seksisuhteesta Collingwoodin kanssa. John kielsi suhteen ja sanoi Collingwoodin olevan vasikka, joka kertoi hänelle muiden vankien puuhista. Vankilaviranomaisten mielestä miehillä kuitenkin oli suhde, ja Collingwood uhkasi Johnia suhteen paljastamisella. Joulukuun 12. päivänä 1979 Charles Collingwood karkasi vankilasta. Häntä ei ole nähty koskaan sen jälkeen.

Poliisi epäili John McRaen auttaneen Collingwoodia pakenemaan ja ajaneen pakoautoa. Poliisi löysi Kipling Hessin katoamisilmoituksen teipattuna Johnin työpaikan lukolliseen säilytyskaappiin. Vuonna 1980 poliisi kuulusteli Johnia Brevardin piirikunnan poikien katoamisista, jonka jälkeen John muutti nopeasti pois Floridasta. Kierreltyään eri osavaltioissa John perheineen muutti Harrisoniin, Michiganin osavaltioon. McRaet asuivat siellä ränsistyneellä maatilalla ja kasvattivat angoaravuohia. John ujuttautui poikansa Martinin kautta partiolaisten ja 4-H-kerhon toimintaan.

Kuva
Randy Ray Laufer

Syyskuun 15. päivänä 1987 Johnin naapuri, 15-vuotias Randy Ray Laufer, katosi. Poliisi piti Lauferia karkulaisena, eikä häntä etsitty aktiivisesti. Myöhemmin Brevardin piirikunnan poliisit soittivat Floridasta Claren piirikunnan poliiseille Michiganiin ja kysyivät, oliko Claren piirikunnasta kadonnut poikia. Sen jälkeen poliisit menivät McRaen kotiin kuulustelemaan häntä Randyn Lauferin katoamisesta. John McRae lähti kiireesti pois Michiganista sen jälkeen ja muutti Arizonaan. McRaen muuton jälkeen poliisit löysivät Randy Lauferin katoamisilmoituksia roskakorista McRaen tilalta. ¨

Elokuisena iltapäivänä 1997 John McRaen entinen naapuri, Vicky Hudson, pyysi työmiestään, Clihnton Gooderowta, kaivamaan kuopan kaivinkoneella ja kaatamaan McRaen entisen tilan sementtiaidan tiilet siihen, koska aita oli vaarallinen hänen hevosilleen, jotka törmäilivät siihen. Goodenow aloitti työt mutta palasi pian kolkuttamaan Hudsonin ovelle. Hän oli löytänyt Randy Lauferin ruumiin. Lauferia oli puukotettu useita kertoja alaselkään, kaulaan ja lantioon.

John McRaeta syytettiin Lauferin murhasta ja hänen poikaansa, Martin John McRaeta, avunannosta murhaan. John McRae tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Lauferin murhasta, mutta Martinin syytteet hylättiin, koska hän oli vasta 13-vuotias tapahtuman aikaan. Korkein oikeus kumosi McRaen tuomion ja määräsi hänelle uuden oikeudenkäynnin. Vuonna 2005 hänet tuomittiin uudelleen elinkautiseen. McRae on ainoa epäilty Keith Flemingin, Kip Hessin ja Charles Collingwoodin katoamisissa.

Brevardin piirikunnan henkirikostutkija Gary Harrellin mielestä John McRae nautti nähdessään uhrien vanhempien tuskan, kun hän osallistui vapaaehtoisena uhrien etsintöihin. Poliisin mukaan McRae oli sadistinen psykopaatti, joka sai seksuaalista mielihyvää kontaktista uhriensa ruumiiden kanssa. McRae kuoli pian tuomionsa jälkeen kesäkuun 28. päivänä vuonna 2005.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://www.latimes.com, http://www.michigan.gov, http://jacksonville.com, http://www.prodeathpenalty.com, Free Press

Kadonneet: Deborah Meyer, Carlene Brown, Cinda Leann Pallett, Charlotte Kinsey ja Sharon Baldeagle

Epäilty: Royal Russell Long


Kuva
Carlene Brown

19-vuotiaat ystävykset, Carlene Brown ja Christy Gross, kävivät Little Britches Rodeossa Rawlinsissa, Wyomingissa heinäkuun 4. päivänä 1974, jonka jälkeen molemmat katosivat. Yhdeksän vuotta tyttöjen katoamisen jälkeen lokakuussa 1983 Grossin ruumis löytyi Sinclairin eteläpuolelta, Wyomingista. Hänet oli surmattu kahdella voimakkaalla päähän kohdistuneella iskulla. Brownia ei ole koskaan löytynyt.

14-vuotias Deborah Meyer lähti kotoaan Rawlinsista, Wyomingista elokuun 4. päivänä 1974 aikomuksenaan kävellä paikalliseen elokuvateatteriin. Meyr ei palannut kotiin, eikä hänestä ole mitään havaintoja tämän jälkeen.

Kuva
Cinda Leann Pallett

Kuva
Charlotte June Kinsey

13-vuotias Cinda Leann Pallett harrasti softballia ja odotti koulun baseball-joukkueen karsintoja vuonna 1981. Hän oli ostanut liput Van Halenin lokakuussa 1981 järjestettävään konserttiin. Saman ikäinen Charlotte June Kinsey harrasti runoutta ja rullaluistelua. Syyskuun 26. päivänä 1981 Cinda Pallett ja Charlotte Kinsey menivät messuille Oklahoma State Fairgroundsiin. Charlotte soitti kotiin ja kertoi vanhemmilleen, että hänelle ja Cindalle oli tarjottu työtä messuilla pehmolelulastin purkajina.

Cowboyvaatteisiin pukeutunut 40-50-vuotias mies oli tarjonnut työtä myös kahdelle pojalle, jotka olivat Cindan ja Charlotten seurassa. Hän oli luvannut nuorille 5 dollaria tunnilta. Mies kyyditsi Cindan, Charlotten ja pojat parkkipaikalle, antoi pojille 10 dollraia ja käski heidän odottaa sieltä. Sitten hän ajoi pois Cindan ja Charlotten kanssa, eikä heitä ole nähty koskaan sen jälkeen.

Cindan ja Charlotten katoamisen jälkeen parkkipaikalta, jossa heidät viimeksi nähtiin, löytyi keltainen nimikyltti, jossa oli messuilla pellenä esiintyneen 36-vuotiaan Donald Michael Coreyn nimi ja kuva. Corey sia syytteet tyttöjen sieppauksesta, mutta syytteistä luovuttiin pian niiden nostamisen jälkeen, koska Corey pystyi todistamaan olleensa Dallasissa, Texasin osavaltiossa syyskuun 26. päivänä, jolloin tytöt siepattiin.

29. syyskuuta 1981 kaksi 16-vuotiasta tyttöä, Sherlyn Vaughn ja Susan Thompson, lähtivät messuille Oklahoma State Fairgroundsiin. He katosivat samana päivänä. Heidän autonsa löytyi valtatien risteyksestä kaupungin itäpuolelta läheltä Newallaa. Avaimet olivat virtalukossa, mutta tytöistä ei näkynyt jälkeäkään, eikä heitä ole nähty koskaan sen jälkeen.

Kuva
Sharon Baldeagle

12-vuotiaan Sharon Baldeaglen äiti kuoli vuonna 1984. Vähän sen jälkeen Sharon karkasi puolipukeisena kotoaan Hot Springsistä, Etelä-Dakotasta syyskuun 18. päivänä 1984 16-vuotiaan ystävänsä kanssa. Sharon ei ollut koskaan ennen karannut kotoaan. Sharon ja hänen ystävänsä olivat molemmat intiaaneja ja asuivat Hot Springissa. Sharonin ystävä oli hoikka ja sievä tyttö.

Tytöt liftasivat Casperiin, Wyomingiin, kun rekkakuski poimi heidät kyytiinsä. ”Haen teille vähän ruokaa ja vien teidät kotiini, jossa voitte vähän siistiytyä”, mies sanoi heille. Mies vei heidät kotiinsa Evansvilleen, Wyomingiin ja antoi heille ruokaa. Sen jälkeen mies tarjosi heille 100 dollaria seksistä. Sharonin ystävä sanoi, etteivät he olleet sellaisia naisia, ja molemmat kieltäytyivät tarjouksesta. Mies uhkasi tyttöjä aseella, sitoi heidät henkareilla ja pahoinpiteli ja raiskasi Sharonin ystävän. Sen jälkeen Sharonin ystävä pääsi pakoon miehen naapurin luo. Naapurin luona hän kuuli miehen lava-auton poistuvan paikalta. Kun poliisi tuli paikalle, mies ja Sharon olivat kadonneet.

Mies oli rekkakuski Royal Russell Long, joka oli syyllistynyt raiskauksiin ja sieppauksiin vuodesta 1967 lähtien. Long saatiin kiinni Albuquerquessa, New Mexicossa vuonna 1985.

Vuonna 1981 Longin entinen lanko oli antanut hänestä vinkin poliisille Charlotte Kinseyn ja Cinda Pallettin katoamisissa. Long oli ollut Oklahoma Cityssä Charlotten ja Cindan katoamispäivänä, ja kaksi todistajaa oli tunnistanut hänet mieheksi, joka tarjosi tytöille työtä lelulastin purkajina. Longin Oklahomasta vuoden 1981 syyskuun 26-28. päiviksi vuokraaman Pontiac Grand Prix sedanista löytyi hiuksia ja koirien ja kissojen karvoja. Hänen kotoaan löytyi hiustukko. Rikosteknisten tutkimusten mukaan autosta löytyneet hiukset olivat samanlaisia kuin Pallettin hiukset ja autosta löytyneet koiran ja kissan karvat samanlaisia kuin Pallettin lemmikkien. Longin kodista löytynyt hiustukko saattoi testien mukaan olla Kinseyn, mutta testien tulokset olivat epävarmoja. Tutkimukset osoittivat myös, että Longin vuokraaman auton takakontin matossa oli joskus ollut verta. Syyttäjän mukaan Long oli leikannut Kinseyn hiuksia muistoksi surmista.

Syytteet Longia vastaan hylättiin todisteiden puuttuessa. Hän on edelleen pääepäilty Charlotte Kinseyn ja Cinda Pallettiin katoamisissa. Ei ole todisteita, jotka yhdistäisivät hänet Vaughnin ja Thompsonin katoamiseen Oklahoman messuilta. Long on epäilty Deborah Meyerin ja Carlene Brownin katoamisissa ja Christy Brownin murhassa. Long asui Rawlinsissa vuonna 1974 ja työskenteli paikallisilla messuilla ja karnevaaleilla. Long muutti myöhemmin Evansvilleen, Wyomingiin. Hän omisti karting-radan Casperissa, Wyomingissa.

Kun FBI pidätti Longin Sharon Baldeaglen katoamisen jälkeen, hänen autostaan löytyi kaksi pehmolelua: vihreä sammakko ja vaaleanpunainen käärme, jolla oli rusetti kaulassaan. Long sanoi ajaneensa Sharon Baldeaglen Cheyenneen, Wyomingiin ja auttaneensa Sharonia saamaan kyydin rekassa, joka oli matkalla Dallasiin, Texasiin. Hän kertoi, ettei ollut nähnyt Sharonia tämän jälkeen, ja ettei tiennyt tämän olinpaikkaa. Syyttäjät harkitsivat Longin syyttämistä Baldeaglen murhasta mutta päättivät syyttää häntä vain sieppauksesta. Long myönsi syyllisyytensä kahteen sieppaukseen ja yhteen pahoinpitelyyn, ja hänet tuomittiin kahteen elinkautiseen. Hän kuoli vankilassa sydänkohtaukseen 58-vuotiaana vuonna 1993.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, The Daily Oklahoman, The Encyclopedia of Unsolved Crimes, Justice for Jack

Kadonnut: David Robert Hursell

Epäilty: Robert Charles Comer


Kuva
Kuva
Robert Charles Comer
He's very cunning, he's very intelligent. I also know he was a very nasty guy, but that doesn't change anything ... Rehabilitation was never a factor in this case. You do things that are so bad, we don't care if you're rehabilitated.

Syyttäjä K.C. Scull Robert Comerista
Kuva
Robert Charles Comer lapsena

Robert Charles Comer kasvoi keskiluokkaisessa perheessä Kaliforniassa. Hänen äitinsä, Patricia Comer, työskenteli laatutarkastajana Silicon Valleyssa ja isä, Charles Comer, oli insinööri teknologia-alan yrityksessä. Comer harrasti lapsena partiota ja kalastusta. Hän oli mukana koulunsa turvallisuuspartiossa ja pelasi amerikkalaista jalkapalloa.

1970-luvun alussa Comer syyllistyi pahoinpitelyyn, murtovarkauteen ja kotirauhan rikkomiseen. Hän keskeytti lukion viimeisenä vuonna mutta sai myöhemmin lukion päättötodistuksen suoritettuaan loppukokeet. 187-senttinen Pritchard meni armeijaan tammikuussa 1975, mutta hänen kautensa armeijassa jäi lyhyeksi, kun armeijaviranomaiset saivat tietää hänen rikosrekisteristään. Comer joutui keskeyttämään sotilaspoliisiksi opiskelun, ja hänet vapautettiin armeijan palveluksesta heinäkuussa 1975.

Vuonna 1976 Comer istui neljä kuukautta vankilassa murtovarkaudesta. Joulukuussa 1978 Comer pidätettiin alle 13-vuotiaan tytön sieppauksesta, raiskauksesta, pahoinpitelystä ja muista rikoksista. Hän teki sopimuksen syyttäjän kanssa, myönsi syyllisyytensä ja sai kuuden vuoden tuomion. Marraskuussa 1979 Comer pakeni kiipesi vankilan aidan yli Soledadissa ja pakeni. Hänet vapautettiin elokuussa 1984 alle kuuden vuoden vankeuden jälkeen. Ehdonalaisen vankeuden päättymisen jälkeen Comer alkoi käyttää metamfetamiinia.

Kuva
David Robert Hursell

2. tammikuuta 1987 Sacramentossa, Kaliforniassa, asunut panelointityöntekijä, 24-vuotias David Robert Hursell, katosi El Doradon piirikunnasta, Kaliforniasta. Hänestä ei ole havaintoja tämän jälkeen.

2. helmikuuta 1987 tuolloin 30-vuotias Comer ja hänen tyttöystävänsä, 29-vuotias Juneva Willis, ja Willisin 8-vuotias poika, Mitchell E. Huyter ja 10-vuotias tytär, Sarah D. Kentner, saapuivat Burnt Corralin leirintäalueelle Apache-järven lähelle, Arizonaan.

Kuva
Apache-järvi

Comerin ja Willisin lähelle oli leiriytynyt 43-vuotias Floridasta kotoisin ollut Larry Pritcard. Helmikuun 3. päivän iltana he kutsuivat Pritchardin leiriinsä syömään ja juomaan. Aterian jälkeen noin yhdeksän aikaan illalla Comer laittoi 38-kaliiberisen kiväärinsä Pritchardin korvaan ja ampui. Sen jälkeen hän viilsi Pritchardin kurkun auki, otti tämän taskusta ensihoitajan virkamerkin ja kätki Pritchardin ruumiin puiden alle. Comer ja Willis ajoivat Pritchardin leiriin ja varastivat useita Pritchardin tavaroita ja hänen koiransa.

Lähdettyään Pritchardin leiristä Comer ja Willis ajoivat Chicagosta tulleiden, 19-vuotiaan Tracey Andrewsin ja tämän poikaystävän, 26-vuotiaan Richard Broughtin, leiriin. He olivat tavanneet Andrewsin ja Broughtin aiemmin leirintäalueella ja muistivat, että näillä oli mukanaan pieni määrä marijuanaa. Comer ja Willis menivät leiriin, jossa Andrews ja Brought olivat teltassa, heitä aseella ja sanoivat olevansa Arizonan huumepoliiseja. Comer näytti Pritchardilta varastamaansa virkamerkkiä ja sitoi Andrewsin ja Broughtin johdolla ja ilmastointiteipillä. Comer pakotti Andrewsin autoon ja varasti useita leiriytyjien tavaroita teltasta. Hän lähti ajamaan Andrewsin ja Broughtin autolla, kun Willis seurasi perässä heidän lava-autollaan. Andrews pyysi päästä käymään jossakin vessassa. Comer päästi Andrewsin metsään, meni hänen perässään ja raiskasi hänet.

Kun Andrewsin ja Broughtin autosta loppui bensa, Comer ja Andrews kävelivät takaisin Comerin ja Willisin autoa ajavan Willisin luo, ja Andrews ja Comer jatkoivat matkaa Willisin ajamalla autolla. Matkan aikana Comer ampui Pritchardin koiran. Hän raiskasi Andrewsin vielä kaksi kertaa, toisella kerralla lava-auton hytissä.

Seuraavana päivänä auto juuttui mutaan syrjäisellä tiellä. Kun Comer yritti saada autoa liikkeelle, Andrews lähti karkuun. Comer otti kiväärin mukaansa ja jahtasi naista mutta ei saanut tätä kiinni. Comer palasi autoon ja alkoi itkemään, koska piti kiinnijäämistä todennäköisenä Andrewsin päästyä karkuun. Andrews vaelsi erämaassa ja käveli paljain jaloin noin 15 kilometrin matkan vuoristoisessa maastossa. Lopulta moottoripyöräilijä poimi hänet kyytiinsä. Myös Richard Brought oli päässyt pakoon ja kävellyt Burnt Corrallin leirintäalueelle ja hälyttänyt poliisit paikalle. Poliisit saivat Comerin ja Willisin nopeasti kiinni ja saivat selville, että lava-auto, jota he ajoivat, kuului kadonneelle David Robert Hursellille.

Kuva
Charles Comerin pidätys

Kuva
Comerin pidätyskuva

Kuva
Comeria viedään oikeuteen

Comer todettiin syylliseksi Pritchardin murhaan. Kun hänet haettiin sellistään kuulemaan tuomio, hänet piti taltuttaa korkeapaineisilla vesiletkuilla, pampuilla ja nyrkein lyömällä. Hän yritti puukottaa vartijoita 22-senttisellä pistimellä kamppailun aikana. Hänet vietiin saliin pyörätuoliin sidottuna. Hän oli verinen, juuri ja juuri tajuissaan ja alasti lukuun ottamatta sylissään olevaa pyyhettä.

Comer todettiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan, kahteen aseelliseen ryöstöön, kahteen törkeään pahoinpitelyyn ja kolmeen raiskaukseen. 81 päivää myöhemmin tuomioistunnossa hänet tuomittiin kuolemaan. Juneva Willis oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen, myöntänyt syyllisyytensä ja todistanut Comeria vastaan. Hänet tuomittiin sieppauksesta vankilaan kahdeksaksi vuodeksi. Hän vapautui elokuun 5. päivänä vuonna 1996.

Seuraavat 13 vuotta Comer vietti vankilassa valmistaen veitsiä ja pistimiä, tapellen vankien ja vartijoiden kanssa ja sytytellen tulipaloja selliinsä. Hän kieltäytyi kertomasta David Hursellin äidille Ginny Diehlille Hursellin katoamiseen liittyviä yksityiskohtia. Comer vaati Diehliä antamaan 6000 dollaria Comerin oikeuskulurahastoon tai ostamaan hänelle useita erilaisia laitteita vastineeksi tiedoista Hursellin katoamisesta, mutta Diehl kieltäytyi tarjouksesta. Hän kieltäytyi myös toisen vangin tarjouksesta murhata Comer 1980-luvun lopulla. 1980-luvun lopulla Diehl esiintyi Comerin rikoksista kertovan elokuvan, Terror in The Night, lopussa ja vetosi yleisöön saadakseen tietoa poikansa katoamisesta.

Vuonna 1999 Comer tunnusti David Hursellin murhan. Comer ja Hursell olivat olleet ystäviä. Hursell oli ollut Comerin ja Willisin kotona, josta Comer ja Hursell olivat lähteneet ajamaan Hursellin lava-autolla. Georgetownissa, Kaliforniassa Comer pakotti Hursellin aseella uhaten ulos autosta ja laittoi hänet käsirautoihin. Sitten hän sitoi Hursellin kengännauhat yhteen ja pakotti hänet kävelemään kanssaan soratietä ja ampui tämän. Comer piirsi kartan paikkaan, jonne hän sanoi jättäneensä Hursellin ruumiin vuonna 1987. Poliisit löysivät paikan ja järjestivät siellä laajat etsinnät, mutta ne eivät johtaneet Hursellin ruumiin löytymiseen. Poliisit sanoivat, etteivät ole varmoja siitä, olisiko Hursellin ruumis säilynyt paikalla niin monta vuotta. He uskovat Comerin olleen rehellinen hänen kertoessaan Hursellin kuolemasta.

Kuva
Robert Comer noin vuonna 2007

Comer kirjoitti Ginny Diehlille kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi tekojaan. Comer lopetti vetoomuksensa kuolemantuomionsa lykkäämiseksi, ja hänet teloitettiin toukokuussa 2007.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://www.clarkprosecutor.org, http://www.prodeathpenalty.org, http://www.phoenixnewtimes.com, Lodi News Sentinel, The Courier, The Prescott Courier

Kadonneet: Dagmar Louise Linton ja Robert Donald Linton

Epäilty: Charles Thurman Sinclair

He was as cold as a snake on a stone.

Poliisin henkirikosyksikön etsivä Pete Piccini Charles Thurman Sinclairista
Kuva
Charles Thurman Sinclair

Charles Sinclair oli nelihenkisen työväenluokkaisen perheen nuorin lapsi ja kasvoi New Mexicon osavaltion kaakkoisosassa sijaitsevassa Jalissa, jossa oli öljy- ja kaasuteollisuutta. Sinclairin isä kuoli, kun hän oli nuori, ja Sinclairin äiti elättii perheen. Sinclairin äiti omisti kolikkopesulan ja silitti vaatteita maksua vastaan. Charles Sinclair oli koulussa keskiverto-oppilas, joka ei juuri erottunut muista oppilaista.

Sinclair oli pitkään harrastanut kolikoiden keräämistä, kun hän perusti 1970-luvulla kolikkoliikkeen Hobbsiin, 64 kilometrin päähän Jalista. Sinclair käytti omaa kolikkokokoelmaansa kaupankäynnin pohjana. Sinclairin liiketoimet sujuivat hyvin, ja hän laajensi liiketoimintaansa aseiden myyntiin. Hän muutti kauppansa nimen Shooter´s Supplyksi ja palveli asiakkaita, joilla oli varaa ostaa 800 dollarin arvoisista aseista 1000 dollarin hintaisiin metsästyskivääreihin, keräilyaseisiin ja automaattiaseisiin.

Sinclairia pidettiin ystävällisenä ja seurallisena miehenä, joka saattoi puhua kenelle tahansa. Hän ja hänen vaimonsa Debbie, tyttärensä Pam ja poikansa Michael harrastivat kilpa-ammuntaa. Sinclair kävi usein metsästämässä useiden poliisien kanssa, jotka olivat myös hänen asiakkaitaan.

Eräänä iltana vuonna 1985 Sinclairin kauppa paloi. Poliisi tutki paloa tuhopolttona ja Sinclairin mahdollista osuutta siihen, mutta Sinclairia ei syytetty palosta. Pian palon jälkeen Sinclair jätti maksamatta pankkilainamaksunsa. ja velkoja vaati lainan vakuutena olleiden Sinclairin aseiden ulosmittausta. Tuolloin Sinclair perheineen lähti kaupungista. Sinclair oli sanonut läheiselle ystävälleen haluavansa karata pois muutamaksi vuodeksi, ja että hän oli saanut tarpeekseen kuuden päivän työviikoista. Hän sanoi, että hänellä oli tarpeeksi rahaa tonttiin, jossa olisi jonkun verran maa-alaa ja muutamien muulien ja hevosten hankkimiseen. Hän sanoi myöhemmin siirtyvänsä ehkä kiinteistönvälityksen pariin.

New Mexicon osavaltio syytti Sinclairin vaimoa kavalluksesta. Debbie Sinclair ei ollut luovuttanut osavaltiolle 30 000 dollaria, jotka hän oli saanut myytyään kaupan kautta metsästys- ja kalastuslupia.

Tammikuun 27. päivänä 1980 Everettissä, Washingtonissa ryöstettiin antiikkiliike. Sen omistaja David Sutton ammuttiin kuoliaaksi 38-kaliiberisella aseella. 80 000 dollarin arvosta hopeakolikoita vietiin liikkeestä.

Elokuun 28. päivänä 1985 Mishawakassa, Indianan osavaltiossa, ryöstettiin kolikkokauppa, ja sen omistaja Thomas Rohr ammuttiin kuoliaaksi.

Kuva
Robert Linton

Kuva
Dagmar Linton

59-vuotias Dagmar Louise Linton ja 62-vuotias Robert Donald Linton asuivat Kalifornian Stocktonissa ja olivat molemmat eläkkeellä piirikunnan töistä. Elokuun 22. päivänä 1986 he olivat matkalla Vancouverin maailmannäyttelynn Vancouveriin, British Columbiaan Kanadaan. He pysähtyivät Hoodin kanaalin kohdalla Naco Westin leirintäalueella, Brinnonissa ja irrottivat asuntovaunun autosta. Sitten he ajoivat lava-autollaan päivämatkalle Mount Bakeriin, Washingtoniin. He eivät palanneet takaisin, eikä heistä ole havaintoja tämän jälkeen.

Kuva
Mount Baker, Washington

Lintonien lava-auto, harmaa-valkoinen vuoden 1982 Dodge Ram 1500, löytyi samana päivänä hylättynä parkkipaikalta Seattle-Tacoman kansainväliseltä lentokentältä. Auton sisällä oli verta ja hiuksia. Pian Lintonien katoamisen jälkeen suurikokoisen parrakkaan valkoisen miehen oli nähty käyttävän Lintonien luottokortteja. Hän oli ostanut korteilla useita tavaroita, joiden joukossa oli kallis klarinetti.

Marraskuun 1. päivänä 1986 Kalifornian Vacavillessa ryöstettiin Golden Hills Coin Exchange-kolikkoliike, ja sen omistaja Ruben Lucky Williams surmattiin päähän ampumalla.

Heinäkuun 14. päivänä 1987 kolikkokauppias Leo Cashatt surmattiin hänen kolikkoliikkeensä ryöstön aikana Spokanessa, Washingtonissa.

Maaliskuun 12. päivänä 1988 Kansas Cityssä, Missourissa mies tuli LeRoy Hoffmanin omistamaan kolikkoliikkeeseen. Hän oli sanonut olevansa paikallinen maanviljelijä ja oli käynyt liikkeessä monta kertaa aiemminkin. Mies oli sanonut haluavansa myydä kolikkonsa, ja maaliskuun 12. päivänä Hoffman oli sanonut vaimolleen ostavansa mieheltä suuren kolikkokokoelman. Mies ampui LeRoy Hoffmanin kuoliaaksi ja vei kolikkoja usean tuhannen dollarin edestä.

Kuva

Amanda Teresa Stavik

18-vuotias Central Washington-yliopiston opiskelija Amanda Teresa Stavik oli älykäs ja urheilullinen nuori nainen, joka lenkkeili usein niin sateessa kuin auringonpaisteessakin. Hän pelasi koripalloa ja softballia ja kuului koulunsa yleisurheilujoukkueeseen. Hän oli myös musikaalinen ja soitti saksofonia ja kuului koulunsa soittokuntaan ja jazz-yhtyeeseen.

Marraskuun 24. päivänä 1989 noin kello 13.50 Amanda lähti lenkille. Hän otti mukaansa perheensä saksanpaimenkoiran. Amandan alaston ruumis löytyi kolme päivää katoamisen jälkeen marraskuun 24. päivänä 1989 pussilakanaan käärittynä, noin 5,5 kilometrin päästä hänen kotoaan Nooksack-joen penkalta. Amanda oli raiskattu, ja hänet oli kuristettu.

Toukokuun 4. päivänä 1990 mies tuli Legacy Rare Coins-kolikkoliikeeseen noin kello puoli viisi iltapäivällä. Hän oli käynyt liikkeessä monta kertaa aiemminkin viime aikoina. Hän sanoi olevansa Texasista ja oli esitellyt itsensä Jim Stocktoniksi. Jim vaikutti liikkeen omistajasta, 29-vuotiaasta Kelly Finneganista, kohteliaalta ja ystävälliseltä. Hän sanoi Finneganille haluavansa ostaa tältä kolikoita. Mies vietti liikkeessä kaksi tuntia, mumisi, joka Finneganista kuulosti siltä, kuin hän olisi sanonut ”senkin tyhmä paskiainen”. Mies sanoi sen hiljaa, ja Finnegan kääntyi ja vastasi ”mitä”, jonka jälkeen mies ampui Finnegania päähän pienikaliiberisella aseella. Luoti kimposi Finneganin otsasta, eikä hän loukkaantunut vakavasti. Hän kuitenkin kaatui lattialle ja esitti kuollutta. Ryöstäjä kiersi liikkeessä edestakaisin ja astui välillä Finneganin yli ja kerätessään kultaisia ja harvinaisia kolikoita. Mies peitti Finneganin verholla, ennen kuin poistui liikkeestä mukanaan 60 000 dollarin arvosta kolikkoja.

60-vuotias Montanan osavaltiossa asunut Charles Sparboe oli miljonääri, joka saanut omaisuutensa omalla työllään. Hän oli mukana kiinteistönvälityksessä ja muussa liiketoiminnassa mutta vietti suurimman osan ajastaan 10 vuotta pystyssä olleessa kolikkokaupassaan, Montanan Billingsissä sijaitsevassa Treasure State Silver and Gold in Billingsissä. Sparboe oli koko ikänsä harrastanut kolikoiden keräämistä. Hänet tunnettiin mahtailevana, kovapintaisena ja toisinaan suorapuheisena. 47-vuotias Catherine Newstrom oli Sparboen avustaja, joka oli työskennellyt Sparboella 20 vuotta. Hänellä oli kaksi lasta.

Charles Sparboe oli viime aikoina ilmaissut huoltaan oudosta uudesta asiakkaasta, joka vietti aikaa kaupasta. Asiakas oli sanonut olevansa maanviljelijä Laurelista, 24 kilometrin päästä. Mies oli sanonut olevansa myymässä 130 000 dollarin arvoisen maatilansa ja haluavansa sijoittaa rahansa kultaan. Miehellä oli rako hampaiden välissä ja arpi oikeassa kädessään. Charles Sparboe ihmetteli, miksi mies oli pysäköinyt hopeisen Pontiac-merkkisen autonsa vähän pidemmän matkan päähän ja tullut sitten kauppaan. Charles Sparboen poika, Jim Sparboe, huomasi, että miehellä oli sileät kädet, jotka eivät näyttäneet maanviljelijän käsiltä.

Kun mies tuli kolmannen kerran kolikkoliikkeeseen heinäkuun 31. päivänä 1990, Jim Sparboe lähti kaupasta ja jätti miehen isänsä ja Newstromin seuraan. Kun hän tuli takaisin, hän löysi isänsä ja Newstromin ammuttuina. Heidät oli ammuttu pienikaliiberisella aseella. Jim Sparboe kuvaili epäiltyä miestä, ja hänestä piirrettiin luonnos.

Spokanessa kolikkokauppaa pitävä omistaja tunnisti luonnoksen esittämän henkilön mieheksi, joka oli käynyt kaupassa huhtikuussa 1990 ja esitellyt itsensä Jimmy Charles Weiriksi. Jimmy Charles Weir-nimisellä miehellä oli hopeanvärinen Pontiac rekisteröitynä Washingtonin osavaltiossa, ja samanniminen mies oli luopunut Washingtonin osavaltion ajokortista ja hankkinut Wyomingin osavaltion ajokortin. Miehellä oli osoite Jackson Holessa, Wyomingissa. Osoite osoittautui vääräksi, mutta poliisit löysivät paikalliselta lentokentältä harmaan Pontiacin, jonka sisällä oli 22-kaliiberinen käsiase, äänenvaimennin ja Sparboen liikkeestä peräisin olevia kolikkopaketteja.

Washingtonin osavaltion Jeffersonin piirikunnan apulaisseriffi Pete Piccini tutki Lintonin pariskunnan murhia. Piccini sai selville, että epäillyn Jimmy Charles Weirin tytär soitti samanlaista klarinettia, kuin Lintonien luottokortilla ostettu klarinetti oli. Koulun tietokannasta näkyi, että tytär oli siirtynyt toiseen kouluun Alaskan osavaltioon. Jackson Holessa työskennellyt lentoyhtiön työntekijä kertoi Billingsin rikostutkijoille, että Jimmy Charles Weir-niminen mies oli lentänyt Anchorageen kaksi päivää Sparboen ja Newstromin murhien jälkeen. Weirin vaimo Debbie oli hakenut hänet lentokentältä ja myynyt 15 000 dollarin arvosta kultaa Anchoragessa.

”Jimmy Charles Weirin” oikea nimi oli Charles T. Sinclair. Hän oli muuttanut vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Kenny Lakeen, joka oli syrjäinen paikkakunta noin 135 kilometrin päässä Valdezin kaupungista. Alaskan osavaltionpoliisit ja Archer ja toinen rikostutkija Billingisistä pidättivät isokokoisen Sinclairin Kenny Lakella elokuun 13. päivänä 1990. Archer huomasi raon miehen hampaiden välissä ja arven oikeassa kädessä. Miehellä oli yksi Kelly Finneganin kelloista taskussaan.

Lintonien murhia tutkiva Pete Piccini hankki etsintäluvan perheen Washingtonissa sijaitseviin varastoihin. Niistä löytyi tavaroita, jotka kytkivät Sinclairin kolikkokauppiaiden, Ruben Williamsin ja Leo Cashattin murhiin. Poliisi löysi myös Lintonien luottokortilla ostetun klarinetin. Sinclairin pihavarastosta löytyi lakana ja tyynyliina, joissa oli keltaisia kukkakuvioita. Ne olivat samanlaisia, kuin liinavaatteet, joilla Amanda Stavik oli kuristettu ja pussilakana, johon hänen ruumiinsa oli kääritty. Amanda oli ollut Sinclairin pojan luokkakaveri lukiossa. Jimmy Charles Weir oli Charles Sinclairin entisen luokkakaverin nimi Jalin lukiossa, New Mexicossa.

Poliisi ja FBI ovat kytkeneet Sinclairin 11 murhaan, yhteen murhan yritykseen ja kahteen raiskaukseen. Häntä epäiltiin myös muista kuin kolikkokauppoihin liittyvistä Washingtonin luoteisosissa tapahtuneista rikoksista, joita olivat Lintonien katoaminen elokuussa 1986, kiinteistönvälittäjän raiskaus samassa kuussa ja marraskuussa 1987 tapahtunut kanadalaispariskunnan sieppaukset ja murhat, joiden aikana nainen raiskattiin. Sinclairin tekemät murhat olivat tapahtuneet useissa eri osavaltioissa ympäri USA:ta, eivätkä poliisit tai FBI olleet tienneet, että kyse on sarjamurhaajasta ennen Sparboen ja Newstromin murhia.

Kun Sinclair jäi kiinni Kenny Lakella, hänellä ei ollut työpaikkaa tai muuta elinkeinoa. Perhe asui vuokratun puutalon yläkerrassa, jossa ei ollut sisävessaa. Sinclairin pidätyksen jälkeen hänen vaimonsa luovutettiin New Mexicon osavaltion poliiseille vastaamaan kavallussyytteisiin. Hänet vapautettiin takuita vastaan. Debbie sanoi, ettei hän kysellyt mieheltään hänen toimistaan tai tulonlähteistään. Poliisien mukaan Sinclairin vaimoa tai lapsia ei epäillä murhista. Sinclair kuoli vankilassa verenpainelääkkeiden tahattomaan yliannostukseen 44-vuotiaana vuonna lokakuun 31. päivänä vuonna 1990.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://articles.latimes.com, Murder one hundred one, http://www.truecrimereport.com, Seattle Post, http://billingsgazette.com, http://www.deseretnews.com, Eugene Register – Guard

Kadonnut: John Warren Deetz

Epäilty: Ralph Howard Benson

I would still like to know even though he´s been declared dead. The kids would like to know what happened to their father.

Caryla Deetz, John Deetzin vaimo
Ralph Howard Benson työllisti itsensä omistamassaan kuljetusyrityksessä. Hän ajoi rekkaa pitkiä matkoja ympäri maata. Benson asui yksin Lincolnin piirikunnassa maanalaisessa betonisiilossa, jossa oli ennen ollut Atlas-ohjus. Hänellä oli ex-vaimo ja lapsia Arizonassa.

Kuva

38-vuotias rekkakuski, John Warren Deetz, työskenteli Westside Transport Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hän ja hänen vaimonsa, Caryla Deetz, asuivat Fulltonissa, Illinoisin osavaltiossa, ja heillä oli kolme lasta.

30. joulukuuta 1988 Deetz ajoi uutuuttaan kiiltävällä International-puoliperävaunuyhdistelmärekalla viimeisen kuormansa West Coast Grocery Co:lle Spokanen piirikunnassa, Washingtonin osavaltiossa. Vietyään kuorman perille Deetz ajoi Spokane Valleyssa sijaitsevalle Broadwayn taukopaikalle ja soitti sieltä kuljetuspäällikölle, jolla hän ilmoitti vieneensä lastin perille. Hän soitti myös vaimolleen ja sanoi tulevansa pian kotiin. Sitten Deetz meni ilmeisesti rekan hyttiin nukkumaan, jonka jälkeen hän ja hänen uusi 100 000 dollarin arvoinen vuoden 1988 mallin rekkansa katosivat.

Kuljetuspäällikkö ilmoitti Deetzin kadonneeksi. Deetz oli vastuullinen työntekijä ja omistautunut perheelleen ja työlleen. Hänellä oli yhtiön luottokortteja mukanaan katoamisensa aikaan, mutta niitä ei ole käytetty.

Alle kaksi vuotta Deetzin katoamisen jälkeen Ralph Bensonin nähtiin ajavan Deetzin rekkaa Davenportin lähellä. Poliisit löysivät Deetzin uudelleen maalatun rekan alkuvuodesta 1991 Ralph Bensonin omistamalta tontilta Los Angelesin läheltä.

Tammikuun 31. päivän ja helmikuun 8. päivän välillä vuonna 1991 poliisit suorittivat kolme etsintää Bensonin kotiin. Etsinnöissä löytyi kolme varastettua ajoneuvoa ja kaksi ajoneuvoa, joiden tunnistenumeroita oli muutettu. Kaksi puoliperävaunullista rekkaa oli ilmoitettu varastetuiksi, toinen vuonna 1983 ja toinen 1988. Poliisit epäilivät Bensonin harjoittavan varastettujen rekkojen osien kauppaa. Etsinnöissä Bensonin kotoa löytyi myös Deetzin rekan rekisterikilpi. Benson ei todisteiden puutteen vuoksi saanut syytteitä Deetzin rekan varastamisesta tai Deetzin surmasta. Sen sijaan hän sai syytteet varastetun tavaran hallussapidosta. Syyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta Benson sai vain yhdeksän päivän vankeustuomion.

12. kesäkuuta 2002 Washingtonin osavaltion polttoaineverojen tilintarkastaja, Roger Erdman, lähti Ralph Bensonin kotiin Davenportin eteläpuolelle tarkastamaan yrityksen asiakirjoja ja tutkimaan, oliko Bensonilla verovelkoja. Washingtonin osavaltion viranomaiset halusivat tarkistaa hänen kuljetusyrityksensä kirjanpidon nähdäkseen, maksoiko hän lain edellyttämän määrän polttoaineveroja. Benson oli aiemmin hakenut konkurssia ja oli menettämässä toisen Arizonassa sijaitsevan kotinsa ulosmittauksessa.

22. kesäkuuta 2002 Erdmanin katkaistu pää, käsivarret, jalat ja alaruumis löytyivät Depot Springs-tieltä Cheneyn eteläpuolelta läheltä maatilaa, jonka Benson oli aiemmin omistanut. Yläruumista ei löytynyt. Erdmanin housut oli leikattu saksilla, ja iho oli leikattu käsistä ja jalkapohjista irti. Nivelet oli leikattu irti sahalla. Rikostutkija Rob Snowdenin mukaan jäljet olivat niin siistejä, että oli syytä uskoa, että Benson oli tehnyt saman aiemminkin. Poliisin mukaan Erdmanin yläruumis on saatettu haudata tai polttaa, koska siinä on saattanut olla luodinjäämiä, joita olisi voitu käyttää todisteina.

Bensonin maanalaisesta bunkkerista löytyi kokoelma murhia ja katoamisia käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita, myös John Deetzin tapauksesta kirjoitettuja. Benson on poliisin kiinnostuksen kohde Deetzin tapauksessa ja muissa katoamisissa ja henkirikoksissa. Benson tuomittiin 32 vuodeksi vankeuteen Erdmanin murhasta. Hän kuoli vankilassa vuonna 2004.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, The Spokesman Review

Siru83
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2736
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Texas Killing Fields – Texasin tappotanner

Kadonnut: Sondra Ramber

Epäilty: Tuntematon

We have to find the haystack before we can find the needle in that haystack.

J.B. kline, Galvestonin piirikunnan sheriffi
I-45 on 80 kilometriä pitkä Houstonista Texasiin ulottuva valtatien osa. Sen varrella on viimeisten 40 vuoden aikana murhattu tai kadonnut lähes 40 nuorta tyttöä ja naista. Tyttöjä katosi ja löytyi murhattuina Galvestonin, Brazorian ja Harrisin piirikunnista. Heidän ruumiitaan on jätetty niityille, puistoihin ja alueen moniin vesistöihin. Niittyjä, joilta uhrien ruumiita löytyi, kutsutaan nimellä Texas Killing Fields. Poliisin mukaan tekijöitä on useampi kuin kaksi, ja vain osa tapauksista liittyy toisiinsa.

Kuva
Colette Anise Wilson

Kesäkuun 17. 1971 13-vuotias Colette Anise Wilson palasi yhtyeleiriltä Sugarlandista kuoronjohtajan kyydissä. Colette oli Alvinissa, Texasissa asuvan hammaslääkäri Thomas Wilsonin tytär. Wilsonit asuivat kaksikerroksisessa maalaistalossa lounaaseen päin Houstonista. Kuoronjohtaja jätti Coletten bussipysäkille syrjäiselle maaseutualueelle tienristeykseen. Coletten äiti Carole Wilson ja sisko Alice Wilson ajoivat paikalle muutamaa minuuttia myöhemmin, mutta Colettea ei näkynyt paikalla.

Lokakuun 21. päivänä 1971 19-vuotias kirjanpitäjä Gloria Gonzales katosi kotinsa läheltä Houstonista. Hänen kämppäkaverinsa ilmoitti hänet kadonneeksi samana päivänä. Metallinpaljastimen kanssa haudattuja aarteita etsinyt nuori mies löysi Gonzalesin ruumiin Addicksin luonnonsuojelualueelta kuusamaköynnösryteikön alta. Gonzalesin kaulaan oli kiedottu 60-senttinen johto, joka oli kiinnitetty 120-senttiseen puunkarahkaan. Gonzales oli kuristettu kuoliaaksi.

Gonzalesin ruumiin läheltä löytyi hammas, joka ei kuulunut Gonzalesille. Poliisit aloittivat etsinnät alueella, ja Collette Wilsonin ruumis löytyi kolmen päivän päästä Addicskin padon läheltä Addicsin luonnonsuojelualueelta Harrisin piirikunnan kaakkoisosasta. Ruumis oli vain 30 metrin päässä Gonzalesin ruumiin löytöpaikasta ja 65 kilometrin päässä Wilsonin katoamispaikasta. Wilson oli kuollut päähän osuneeseen iskuun, ja näytti siltä, että häntä oli lyöty tylpällä esineellä kuten vasaralla. Coletten kengät, mikkihiirikuvioinen T-paita ja polviin ulottuvat violetit housut ja huilu olivat kateissa.

Kuva
Adele Margaret Crabtree

16-vuotias Adele Margaret ”Gypsy” Crabtree oli karannut kotoaan Cincinnatista, Ohiosta Houstoniin, Texasiin. Hän oli viettänyt monta kuukautta Houstonissa ja asunut useissa eri hippiyhteisöissä. Adele oli työskennellyt stripparina, cocktail-tarjoilijana ja huoltoaseman myyjänä. Marraskuun 2. päivän iltana hänen nähtiin nousevan kaksisävyistä Mercurya ajavan miehen kyytiin. Seuraavana päivänä hänen ruumiinsa löytyi metsän läheltä Montgomeryn piirikunnasta. Hänellä oli löydettäessä kaikki vaatteet päällään. Ruumiinavaus osoitti, että hän oli harrastanut seksiä ennen kuolemaansa. Hänen surmaamiseensa oli käytetty kaksi täyttä lipasta suuren haulikon hauleja ja yksi lipas 12-kaliiberisen haulikon hauleja.

Kuva
Linda Faye Sutherlin

Marraskuun 5. päivänä 21-vuotiaan Linda Faye Sutherlinin kämppäkaveri ilmoitti hänet kadonneeksi sen jälkeen, kun hän ei palannut töistä kotiin. Poliisit löysivät hänen autonsa, josta löytyi verijälkiä. Viisi päivää myöhemmin hänen ruumiinsa löytyi Pearlandin läheltä, Brazorian maakunnasta. Hänet oli pahoinpidelty pahoin, ja hänen nailonsukkahousunsa oli kiedottu hänen kaulansa ympäri. Hänen lompakkonsa oli kateissa. Tien reunalta löytyi jälkiä, jotka viittasivat siihen, että paikalla oli ollut iso auto tai lava-auto. Paikalta johtavasta verivanasta, litistyneestä ruohosta ja katkenneista heinistä pystyi päättelemään, että tyttö työnnettiin alas pengertä pitkin rotkoon, ja että tyttö ryömi soisen ruohikon läpi sillan alle. Sitten hänet oli ammuttu ylhäältä sillalta. Kuolemansyyntutkijan mukaan Linda oli raiskattu ennen kuolemaansa, ja hän oli ollut kuolleena kolme päivää.

Marraskuun 9. päivänä 1971 12-vuotias Alison Craven meni äitinsä kanssa ostoskeskukseen. Alisonin äiti jätti hänet yksin siksi aikaa, kun meni hoitamaan asioitaan. Kun hän palasi asuntoon myöhemmin, hän huomasi, että Alison oli järjestänyt ruokaostokset paikoilleen ja tehnyt läksynsä. Nuoret näkivät Alisonin uima-altaalla. Alison sanoi palaavansa kotiin, koska hänellä oli kylmä. Kolme kuukautta myöhemmin läheiseltä niityltä löytyi käsivarren ja kahden käden luut ja hampaita. Helmikuun 25. 1972 Alisonin luuranko, josta puuttuivat jo löydetyt luut, löytyi niityltä Pearlandista.

Kuva
Maria Johnson

Maria Johnson oli Texasin Romessa vaikuttavan menestyneen lääkärin, Russell Andrewsin, tytär. Marian äiti ja isä olivat eronneet, ja Maria oli muuttanut äitinsä kanssa Romesta Galvestoniin. Marian isäpuoli Robert Johnson omisti henkilöstöpalveluyrityksen. Debbie ja Maria harrastivat surffaamista ja olivat kokeneita vesihiihtäjiä.

Kuva
Debbie Ackerman

10. marraskuuta 1971 15-vuotiaat Debbie Ackerman ja Maria Johnson viettivät sunnuntai-iltaa Johnsonin kotona. Maanantaina 11. marraskuuta oli lomaa koulusta. Tuolloin Debbie ja Maria menivät Texas Cityyn, jonne he pääsivät ilmeisesti liftaamalla. He olivat käyttäneet taksia myöhemmin päivällä. Ackerman oli jättänyt kukkaronsa taksiin ja hakenut sen takaisin myöhemmin illalla. Debbien ja Marian nähtiin nousevan valkoiseen pakettiautoon jäätelökaupan lähellä. Heistä tehtiin katoamisilmoitus seuraavana aamuna.

Marraskuun 19. päivänä 1971, neljä päivää tyttöjen katoamisten jälkeen, heidän ruumiinsa löytyivät kellumassa vedessä Turner´s Bayoulta, 20 kilometrin päästä Texas Citystä. Debbien ja Marian jalat ja kädet oli sidottu siimalla ja kengännauhoilla, ja molempien alaruumiit olivat paljaat. Debbietä oli ammuttu niskaan ja Mariaa päähän ja niskaan. Poliisi uskoo, että tytöt heitettiin sillalta Turner´s Bayoulle. Kuolemansyyntutkijan mukaan näytti siltä, ettei tyttöjä oltu raiskattu, mutta sitä ei voitu varmuudella sulkea pois ruumiiden pitkälle edenneen mätänemistilan vuoksi.

Kuva
Rhonda Johnson

14-vuotias Rhonda ”Renee” Johnson asui perheensä kanssa Websterissä, Texasissa. Johnsonin isä oli kaupunginvaltuutettu, josta tuli myöhemmin pormestari.

Kuva
Sharon Shaw

Hänen ystävänsä, 14-vuotias Sharon Shaw, asui Clear Lake Cityssä, Texasissa. Elokuun 4. päivänä 1971 Rhonda ja Sharon menivät Wixin vesihiihtokouluun. Tuulet kuitenkin tekivät vedestä liian vaarallisen vesihiihtoon. Tytöt jäivät rannalle ja menivät myöhemmin päivällä Wixiin ja Offatsin rannoille, joissa oli kävi väkeä juhlimassa. Tytöillä oli tapana käydä siellä ja liftata takaisin kotiinsa.

Kuva
Turner´s Bayou

Syyskuun 1. päivänä 1971 kanaalista Turner´s Bayoulta löytyi päätön ruumis, jota ei tunnistettu. Ruumiin päällä oli violetti Jericho Surf Shop-T-paita. Ruumista luultiin ensin Pasadenasta heinäkuussa kadonneeksi Phillip Manningiksi. 13-vuotias Manning oli karannut rekkakuskin mukaan, joka oli tarjonnut hänelle töitä. Sen jälkeen hän oli värväytynyt armeijaan väärällä nimellä ja löytyi elossa 13 kuukautta katoamisensa jälkeen.

Tammikuun 3. päivänä 1972 Rhonda Johnsonin kallo löytyi Turner´s Bayoulta. Kaksi kuukautta myöhemmin Sharon Shawin kallo löytyi samasta vesistöstä. Turner´s Bayolta aiemmin löytynyttä alaruumista pidettiin pojan ruumiina, mutta kuolemansyyntutkijan mukaan siitä oli pitkälle edenneen mädäntymistilan vuoksi mahdotonta varmuudella sanoa, oliko kyse pojan vai tytön ruumiista. Se saattoi olla Shawin tai Johnsonin ruumis.

Lokakuun 20. päivänä 1972 15-vuotias Mildred Knighten lähti ystävänsä kanssa kotoaan Pasadenassa, Texasissa vierailemaan siskonsa luona LaPortessa. Hänen ruumiinsa löytyi muutamaa päivää myöhemmin tien varresta teollisuusalueelta Galvestonin läheltä. Häntä oli puukotettu selkään 61 kertaa ja kasvoihin yhdeksän kertaa. Hänen kurkkunsa oli viilletty auki useamman kerran. Löydettäessä hänellä oli päällään vain ruskea samettipaita.

Kuva
Kimberly Ray Pitchford

16-vuotias Kimberly Ray Pitchford asui perheensä kanssa Hobbyn lentokentän lähellä Pasadenassa, Texasissa. Hän kävi Frank Dobien lukiota, jossa hän oli keskiverto-oppilas. Kimberly, jota kutsuttiin Kimiksi, kävi autokoulua, jonka opetus järjestettiin Frank Dobien lukiossa. Kim työskenteli lomillaan Almedan ostoskeskuksessa, ja hänellä oli tapana käydä Skate Ranchilla ja shoppailla ystäviensä kanssa. Tammikuun 3. päivän aamuna vuonna 1973 Kimberly lähti kotoaan kouluun. Hänen äitinsä, Carol Pitchford, muistutti Kimberlyä soittamaan koulun jälkeen ja ilmoittamaan, mihin aikaan hänet pitäisi hakea koulusta. Kim meni linja-autolla kouluun.

Koulussa Kimberly puhui parhaan ystävänsä, Karen Framin kanssa poikaystävästään. Kim oli poissa tolaltaan, koska poikaystävä oli vankilassa. Hän oli ollut vankilassa tammikuun 1. päivästä asti istumassa tuomiota lievästä rikoksesta. Kimin vanhemmat eivät tienneet, että hänellä oli poikaystävä. Kuudennella oppitunnilla Kim itkeskeli, minkä vuoksi pojat kiusasivat häntä. Kimin piti ilmoittautua jälki-istuntoon iltapäivällä, koska hän oli myöhästynyt tunnilta. Jälki-istunnon jälkeen puoli viiden aikaan iltapäivällä hän kävi tien toisella puolella sijaitsevassa Stop N Go-ruokakaupassa ja palasi sitten kouluun viiteen mennessä autokoulun tunneille. Autokoulu loppui kuuden aikaan. Kimberly ei palannut kotiin. Etsittyään tytärtään ja puhuttuaan tämän ystävien kanssa Kimin isä ilmoitti poliisille Kimin katoamisesta.

Kimin ruumis löytyi kellumasta ojasta Iowa Colonysta, Brazorian piirikunnasta. Hänellä oli päällään mekko. Hänen takkinsa löytyi aitaan takertuneena ojan ylittävän sillan läheltä. Kim oli kuristettu kuoliaaksi köydellä. Hänen kenkänsä ja kellonsa jäivät kateisiin. Kim oli kadonnut 1,5 kilometrin päässä paikasta, josta 12-vuotias Alison Craven oli kadonnut kaksi vuotta aiemmin.

KuvaKuva
Brooks Bracewell

Kuva
Georgia Geer

12. kesäkuuta 1974 12-vuotias Brooks Bracewell ja 15-vuotias Georgia Geer kävelivät bussipysäkiltä koulua kohti. He päättivät kuitenkin lintsata koulusta. Assan Marchabeyoglou näki tytöt pienen motellin pelihuoneessa. Sen jälkeen he katosivat. Öljykentän työntekijä löysi tyttöjen kallot vuonna 1976. Muut osat tyttöjen ruumiista löytyivät vasta vuonna 1981 suolta syrjäiseltä Alvinin eteläpuolelta Brazorian piirikunnasta.

Kuva
Suzanne Powers

Toukokuun 21. päivänä 1977 12-vuotias Suzanne Powers lähti isoäitinsä luota noin kello 10.30 kotiinsa hakemaan uimapukuaan. Hän oli menossa rannalle. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1979 hänen luurankonsa löytyi. Hänen kallonsa oli murtunut, ja siinä näytti olevan luodinreikiä.

Lokakuun 26. päivänä 1983 14-vuotias Sondra Ramber leipoi keksejä kodissaan Santa Fessä, Texasissa. Kun Sondran isä Alton palasi kotiin, talon ovi oli auki ja keksit olivat uunissa, mutta Sandrasta ei ollut kotona. Sondran takki ja lompakko olivat talon sisällä. Alton ajatteli Sondran menneen käymään kaupassa, mutta tämä ei palannut kotiin. Sondran isä ilmoitti hänet kadonneeksi seuraavana aamuna. Sondran katoaminen luokiteltiin karkaamiseksi. Moni poliisi uskoo, että Sondra aloitti uuden elämän uudella henkilöllisyydellä, mutta todisteita siitä, mitä hänelle tapahtui, on vähän. Hän saattaa olla sarjamurhaajan uhri.

Lokakuun 10. päivänä 1983 League Cityssä, Texasissa, 23-vuotias cocktail-tarjoilija Heidi Villareal Fye käveli ruokakauppa Hobbs & W Mainiin käyttämään kolikkopuhelinta. Sen jälkeen hän katosi. Huhtikuun 4. päivänä 1984 koira kuljetti kallon koirankoppiinsa Calder-niityn lähellä. Sen jälkeen Fyen alaston ruumis löydettiin Calder-niityltä.

Kuva
Laura Miller

16-vuotias Laura Miller oli juuri muuttanut vanhempiensa kanssa uuteen kotiin League Cityyn. Millereiden puhelin ei vielä toiminut uudessa kodissa, ja keskipäivällä syyskuun 10. 1984 Lauran äiti kyyditsi hänet ruokakauppa Hobbs & W. Mainiin, jotta Laura saisi käyttää kolikkopuhelinta puhuakseen poikaystävänsä Vernonin kanssa. Lauran äiti pyysi häntä kiirehtimään, jotta hän ei myöhästyisi töistä. Laura halusi jatkaa puhumista ja sanoi äidilleen kävelevänsä kotiin. Laura ei koskaan palannut kotiin. 2. helmikuuta 1986 hänen alaston ruumiinsa löytyi Calder-niityltä League Citystä.

Surmista tuomitut ja epäillyt:

Poliisi pitää mahdollisena, että Johnsonin ja Ackermanin, Pitchfordin, Jonesin ja Cravenin surmien takana on sama henkilö. Myös FBI:n tutkijat pitävät useita 1970-luvun surmia sarjamurhaajan tekoina surmien samankaltaisten piirteiden vuoksi. Brooks Bracewellin ja Georgia Greerin surmien tutkintaa vuonna 1981 johtanut Matt Wingo sanoi, että useampi kuin yksi henkilö voi olla vastuussa alueella 1970-luvulla tapahtuneiden kahdeksan nuoren tytön selvittämättömistä murhista, mutta että hän oli varma siitä, että yksi henkilö oli vastuussa suurimmista osasta sieppauksia, joiden uhrit olivat valkoisia 12-21-vuotiaita tyttöjä. Suurin osa surmatuista tytöistä oli 14-15-vuotiaita.

Huhtikuun 20. päivänä 1972 poliisi ilmoitti pidättäneensä 36-vuotiaan Sam Garcian Colette Wilsonin murhasta. Garcia oli entinen vanki. Wilsonin murhan silminnäkijäksi ilmoittautunut henkilö antoi lausunnon Harrisin piirikunnan poliisille, minkä jälkeen Garciaa syytettiin murhasta. Tietoa siitä, luovuttiinko syytteestä myöhemmin tai tuomittiinko Garcia Wilsonin murhasta, ei löydy. Surma on ilmeisesti vieläkin selvittämätön. Yhden lähteen mukaan 24-vuotias William Doyle Shuflin Jr. olisi tuomittu Alison Cravenin murhasta. Enempää tietoa ei ole saatavilla.

Kuva
Harry Latham ja Anthony Knoppa

Adele Crabtreen ja Linda Sutherlinin surmat on selvitetty. 24-vuotiaat hinausrekan kuljettajat, Harry Lanham ja Anthony Knoppa, tunnustivat Crabtreen ja Sutherlinin murhat. 120 kiloa painava Harry Lanham oli aiemmin tuomittu raiskauksesta ja tyttöystävänsä ja tämän 5-vuotiaan tyttären pahoinpitelystä. Lanham oli taitava tarkka-ampuja. Knoppa oli kaksi kertaa taistelussa haavoittunut Vietnamin sodan veteraani, joka oli tuomittu raiskauksista. Joulukuun 8. päivänä 1971 poliisi haki Lanhamin kuulusteluihin. Tuolloin Lanham kieltäytyi yhteistyöstä poliisin kanssa. Huhtikuussa 1972 Lanham kertoi poliisille, että Knoppa oli ampunut Sutherlinin. Knoppa sai tietää Lanhamin lausunnosta, ja raivostui siitä. Hän ilmoitti poliisille, että Lanham oli ampunut sekä Sutherlinin että Crabtreen. Knoppa ja Lanham olivat tavanneet vankilassa, jossa molemmat kärsivät tuomioita törkeistä pahoinpitelyistä. Lanham oli sanonut Knoppalle, että naiset olivat aikaisemmin alkaneet huutaa tulleensa raiskatuiksi seksin jälkeen. Niinpä hän aikoi surmata jokaisen naisen, kenen kanssa hän harrasti seksiä. Lanham sanoi, että Knoppan kannattaisi jäädä hänen seuraansa, koska tämä näkisi monien naisten surmat.

Lanham tunsi Adele Crabtreen ennestään. Hän ja Knoppa poimivat Adelen kyytiin, kun hän liftasi ja veivät hänet Lanhamin asuntoon, jossa Crabtree harrasti vapaaehtoisesti seksiä molempien miesten kanssa. Lanham ehdotti Knoppalle, että he tappaisivat Crabtreen. Sen jälkeen he ajoivat syrjäiselle paikalle Conroen lähelle Houstonin pohjoispuolelle. Knoppa sanoi Crabtreelle haluavansa lisää lempeä, ja he lähtivät kävelemään metsään päin. Sitten Knoppa astui sivuun, ja Latham ampui Crabtreen.

Lanham ja Knoppa olivat siepanneet Linda Sutherlinin baarin parkkipaikalta marraskuun 4. päivän iltana. Sutherlinin auto oli epäkunnossa, eikä hän saanut sitä käyntiin. Lanham ja Knoppa veivät hänet Lanhamin romuttamolle rakennukseen, jossa he raiskasivat hänet monta kertaa. Sitten he ajoivat Brazorian piirikuntaan Linda autossaan ja kuristivat Lindaa hänen omilla sukkahousuillaan. Lopulta he heittivät Lindan alas sillalta, mutta hän oli vielä elossa ja yritti ryömiä pakoon. Tuolloin häntä ammuttiin neljä kertaa 12-kaliiberisella haulikolla. Latham tunnusti surmanneensa myös 22-vuotiaan Pamela Huebnerin Houstonissa kesäkuun 9. päivänä 1971. Huebner oli raiskattu ennen kuolemaansa. Hänen ruumistaan ei ole koskaan löytynyt. Knoppa ja Lanham ovat poliisin kiinnostuksen kohteita myös Colette Wilsonin ja Gloria Gonzalesin tapauksissa.


Kuva
Michael Lloyd Self

Mekaanikko Michael Lloyd Self tuomittiin Rhonda Johnsonin ja Sharon Shawin murhista. Self oli tyttöjen surmien aikaan noin 23-vuotias. Self tunsi tytöt, ja hän vei poliisit paikalle, jossa tytöt oli surmattu. Surmia tutkineiden poliisien mukaan vain surmaaja olisi voinut tietää paikan sijainnin. Self kuoli vankilassa vuonna 2000. Nyt poliisi pitää mahdollisena, että väärä mies tuomittiin tyttöjen murhista, ja että alueella Galvestonin, Harrisin ja Brazorian piirikunnissa toimi sarjamurhaaja tai useampi sarjamurhaaja, jotka ovat vastuussa useista piirikunnissa tapahtuneista murhista.

19-vuotiasta houstonilaista Walter Ballard Junioria kuulusteltiin Maria Johnsonin ja Debbie Ackermanin tapauksessa. Ollessaan lomalla Yhdysvaltojen merivoimista tammikuussa 1972 Ballard oli pysäyttänyt ryhmän nuoria poliisina esiintyen. Hän varoitti nuoria olemasta ulkona niin myöhään ja sanoi kahdelle tytölle vievänsä heidät kotiin. Tytöt nousivat Ballardin kyytiin. Kun Ballard otti veitsen esiin, toinen tytöistä hyppäsi autosta ulos. Toisen Ballard vei kaupungin Holiday Inn-hotelliin Houstoniin ja raiskasi hänet. Yksi mies pidätettiin Johnsonin ja Ackermanin surmista epäiltynä vuonna 1971, mutta hänet vapautettiin, ja vuonna 1972 poliisi ampui hänet. Ackermanin ja Johnsonin surmat ovat edelleen virallisesti selvittämättömiä.

Robert Abel asui noin minuutin ajomatkan päässä Dobie high schoolista vuonna 1973 ja parin korttelin päässä Alison Cravenin kodista. Abel omisti useita tontteja alueella 60-luvulta vuoteen 1979. Hän omisti myös Calderin niityn, josta löytyi neljä ruumista vuosina 1984-1991. Abel on League Cityn poliisiosaston pääepäilty vuosina 1983-1991 tapahtuneista murhista. Myös hänen työntekijäänsä, Mark Roland Stallingsia, epäillään surmista. Stallings on tunnustanut 27-vuotiaan Benna ”Bea” Bowenin surman, joka tapahtui huhtikuussa 1986 ja 18-vuotiaan April Eavesin murhan, joka tapahtui kesäkuussa 1989. Eavesin ruumis löytyi hylätystä talosta. Bowenin ruumis löytyi Park Westheimerista. Molemmat naiset olivat koukussa crackiin ja työskentelivät prostituoituina Houstonin Montrosen alueella.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://www.kdhnews.com, Reading Eagle, http://officialcoldcaseinvestigations.com, http://www.cbsnews.com, http://www.crimelibrary.com, http://www.websleuths.com, http://www.chron.com, http://www.crimezzz.net, Rome News Tribune, Williamson Daily News, Merced Sun Star, The Bonham Daily Favorite, Waycross Journal-Herald, Bangor Daily News, The Encyclopedia of Kidnappings, http://thepolicenews.net


Colonial Parkwayn murhat

Kadonneet: Cassandra Lee Hailey ja Richard Keith Call

Epäilty: Tuntematon


KuvaColonial Parkway

Colonian Parkway on 37 kilometriä pitkä tie, joka kulkee Yorktownin, Williamsburgin ja Jamestownin kaupunkien läpi Virginian osavaltiossa. Poliisi on pitkään epäillyt, että sarjamurhaaja toimi alueella 1980-luvun puolivälistä vuoteen 1989. Surmien uhrit olivat pariskunta, jotka oli surmattu syrjäisissä paikoissa. Surmapaikoilla ei ollut merkkejä kamppailusta, eikä löytynyt todisteita seksuaalirikoksista. Surmille yhteistä oli myös se, että näytti siltä, kuin joku olisi pysäyttänyt uhrit. Poliisi pitää mahdollisena, että surmaaja esiintyi poliisina uhreja lähestyessään. Kyseessä on kuitenkin teoria, eikä ole todistettu, että tapaukset liittyisivät toisiinsa.

KuvaKuva
David Lee Knobling

KuvaKuva
Robin Edwards

Syyskuun 19. päivänä 1987 14-vuotias Robin Edwards oli sopinut treffit 20-vuotiaan David Lee Knoblingin serkun kanssa. David kyyditsi Robinin talolle, jossa treffit olivat ja tuli myöhemmin hakemaan tätä kotiin.

Davidin musta Ford-lava-auto löytyi Ragged Islandin luonnonsuojelualueelta James-joen ylittävän sillan kupeesta. Kuskin puoleinen ovi oli auki ja auton avaimet virtalukossa. Auton radio oli päällä ja kuskin puoleinen ikkuna osittain auki. Poliisit ihmettelivät, miksi ikkuna oli auki, vaikka katoamisiltana oli satanut. Davidin lompakko oli kojelaudalla ja istuimella Robinin alushousut. Robinin kengät olivat autossa.

Robinin ja Davidin ruumiit huuhtoutuvat James-joen rantaan, ja ne löytyivät kolme päivää Davidin auton löytymisen jälkeen syyskuun 23. 1987. Molemmat olivat puolipukeisia, ja Robinin farkkujen vyö oli auki, ja rintaliivit olivat hänen kaulansa ympärillä puseron alla. Robinia oli ammuttu pään takaosaan ja Davidia vasempaan olkapäähän ja pään takaosaan. David oli saattanut yrittää paeta ennen ampumista.

KuvaKuvaKuva
Cassandra Hailey

KuvaKuva
Richard Keith Call

18-vuotias Cassandra Lee Hailey ja 20-vuotias Richard Keith Call opiskelivat Christopher Newportin yliopistossa vuonna 1988. Call oli juuri eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään, jonka kanssa oli ollut lukiosta asti. Hailey ja Call olivat sopineet ensimmäiset treffit huhtikuun 9. päiväksi 1988. Richard haki Haileyn Graftonista punaisella vuoden 1982 Toyota Celicallaan. He olivat suunnitelleet menevänsä elokuviin, mutta menivätkin juhlimaan asuntoon Newportin yliopiston kampuksen alueelle Newport Newsiin, Virginiaan. Kello 1.30 yöllä Richard ja Cassandra poistuivat juhlista yhdessä.

Kuva
York River Overlook

Seuraavana aamuna kello seitsemän aikaan Richard Callin isä ajoi töihin Anheuser-Buschille Colonian Parkwayta pitki, kun hän huomasi Keithin auton York-joen ylätasanteella. Cassandralla oli tapana oleskella ylätasanteella ystäviensä kanssa. He ajoivat sinne autolla ja polttivat tupakkaa ja joivat kaljaa ennen juhliin menoa. Hän ajatteli Richardin hypänneen autostaan ystävänsä kyytiin, eikä ilmoittanut autosta poliisille. Yhdeksän aikaan samana aamuna puistonvartija näki auton ja soitti siitä poliisille.

Auton kuskinpuoleinen ovi oli auki. Kuskin puolen istuinta oli siirretty eteenpäin, kuin sitä olisi ajanut joku 183-senttistä Keithiä lyhyempi henkilö. Auton ovi oli ollut auki, kun Richardin isä oli nähnyt auton. Cassandran ja Richardin tavarat olivat paikoillaan; avaimet olivat kuskin penkillä ja Richardin kello ja silmälasit kojelaudalla. Myös Richardin lompakko, jossa oli ainakin 20 dollaria, ja Cassandran kukkaro olivat autossa. Lähes kaikki Richardin vaatteet, myös alusvaatteet olivat auton istuimella. Siinä oli myös Cassandran rintaliivit. Hansikaslokero oli auki, ja matkustajanpuoleisen istuimen takana oli tölkki Busch-kaljaa. Näytti siltä, kuin se olisi piilotettu sinne. Richard Callin auto löytyi noin viiden kilometrin päästä David Knoblingin ja Robin Edwardsin ruumiiden löytöpaikasta.

Richardia ja Cassandraa ei koskaan löydetty. Poliisi uskoi ensin, että pari oli mennyt uimaan ja hukkunut, mutta laajat etsinnät joella eivät tuottaneet tulosta. Lisäksi joen veden lämpötila oli alle 10 astetta, ja Haileyn pelkäsi vettä. Molempien epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi.

Kuva
Anna-Maria Phelps

Kuva
Daniel Lauer

Juuri 18 vuotta täyttänyt Anna-Maria Phelps ja 20-vuotias Daniel Lauer ajoivat kohti Virginia Beachia syyskuun 4. päivänä 1989. Anna-Maria oli kihloissa vähän itseään nuoremman pojan kanssa, joka oli Daniel Lauerin veli. Anna-Marian sisko asui Virginia Beachilla talossa, johon myös Anna-Maria ja Daniel halusivat muuttaa, ja he olivat matkalla sinne. Daniel Lauerin vuoden 1973 Chevrolet Nova löytyi New Kentin pysähdyspaikalta. Auton avaimet olivat virtalukossa, ja Anna-Marian kukkaro oli auton istuimella. Autossa oli myös Danielin vaatteita ja marijuanasätkän pidike, jossa oli valkoinen höyhen. Danielin lompakko löytyi auton ulkopuolelta. Paikalla ei ollut merkkejä kamppailusta.

Lokakuun 19. päivänä 1989 Danielin ja Anna-Marian luurangot löytyivät metsästä noin 1,5 metrin päästä New Kentin pysähdyspaikalta. Ruumiit oli aseteltu vierekkäin, ja Anna-Marian ruumis oli kääritty huopaan. Molemmilla oli vaatteet päällä. Molempia oli puukotettu, ja Anna-Marian ruumiista löytyi puolustautumisvammoja. Anna-Maria Phelpsin kotoa löytyi muistilappu, johon hän oli kirjoittanut tapaamisesta henkilön kanssa, joka omisti vaaleansinisen pakettiauton. Lapussa oli tämän henkilön nimi ja toinen nimi ja puhelinnumero, jotka vaikuttivat kuuluvan tämän henkilön sukulaiselle.

Kuva
Colonial Parkway

Rikosprofiloija Pat Brownin mukaan tekijä oli aseistettu, koska tämä oli pystynyt kontrolloimaan kahta ihmistä kerrallaan. Koska joissakin tapauksessa auton sivuikkunaa oli laskettu alas, Brownin mukaan tekijä on todennäköisesti esittänyt poliisia. Monet uhrit olivat osittain riisuttuja syrjäisissä paikoissa, ja Brownin mukaan tekijä valikoi uhreja, jotka näyttivät harrastavan seksiä keskenään. Koska seksuaalirikos ei vaikuta olevan motiivi, Brownin mielestä tekijä halusi ”antaa pareille opetuksen”. Hänen mielestään tekijä saattaa olla poliisi tai poliisia esittänyt henkilö, joka halusi auktoriteettia, jota hänellä ei ollut. Tekijä nautti Brownin mukaan siitä, että saattoi yllättää ja hallita uhreja ja rangaista väärintekijöitä.

Entisen murharyhmän rikostutkijan Steven Spingolan mielestä kaikki Colonial Parkwayn murhat eivät liity toisiinsa. Richardin ja Cassandran surmaaja ajoi hänen mielestään mukaan auton tarkoituksella Colonial Parkwaylle ja poistui siitä rikoskumppaninsa kyytiin. Hänen mielestään Anna-Maria Phelpsin ja Daniel Lauerin surmien takana on eri henkilö kuin muiden surmien. Phelpsin kotoa löytynyt lappu viittaa hänen mielestään siihen, että Phelpsin ja Lauerin piti käydä huumekauppaa kyseisenä iltana. Hänen mukaansa lappu osoittaa, että Lauer ja Phelps saattoivat joutua marijuanaryöstön uhreiksi, ja ryöstön jälkeen tekijä olisi surmannut heidät. Hänen mielestään surmaaja saattaa olla henkilö, jonka nimi luki Anna-Marian kotoa löytyneessä lapussa. Spingolan mielestä Lauer ja Phelps menivät toiseen autoon todennäköisesti elossa metsäpolulla, josta Lauerin auto myöhemmin löytyi. Hänen mielestään myös Knoblingin ja Edwardsin surmien motiivina saattoi olla ryöstö tai pieleen mennyt huumekauppa.

Lähteet: http://www.charleyproject.org, http://hamptonroads.com, http://historicmysteries.com, Wikipedia, http://truecrimediary.com, http://www.badgerwordsmith.com, http://www.aolnews.com, http://www.vagazette.com, http://www.dailypress.com

mirgi
Alokas
Viestit: 17
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2011 12:56 am

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja mirgi »

Kiitos näistä kaikista kiinnostavista tapauksista, lähes suurinosa tuli aivan uusina!

Nooruska
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4152
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 2:57 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

On kyllä mahtipontinen ketju, kiitos tästä Siru! Tämän kanssa meneekin sitten loput pääsiäisen pyhät. 8)
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!

Nux vomica
Parranpäristäjä
Viestit: 91
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2010 6:55 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Nux vomica »

HUHHUH: Tämä on keskustelupalsta.

Spekultantti
Philip Marlowe
Viestit: 1146
Liittynyt: Pe Elo 26, 2011 4:32 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Spekultantti »

Amerikassa on sattunut paljon mystisiä katoamisia ja henkirikoksia, mutta on se iso maakin. Väkeä paljon, ja erilaisista lähtökohdista liikkeellä.

En tiedä onko täällä minfossa ollut vielä Jane Doe-tapauksesta, josta Sue Grafton kirjoitti kirjassaan "Q is for Quarry", suomeksi "Q niin kuin Quinn" 2003? Tarinan lähtökohta on totta, eli vuonna 1969 löytyi Kalifornian Santa Barbaran (aakkosdekkareissa Santa Teresa) lähistöltä louhikosta nuoren naisen kuoliaaksi pahoinpidelty ruumis. Henkilöyttä ei koskaan saatu selville, siksi nimi Jane Doe, maija meikäläinen.

Asiaa tutkinut poliisi on nyt jo eläkkeellä, mutta oli sattunut päivällisillä puhumaan tapauksesta kirjailija Graftonille. Selvittämätön tapaus oli jäänyt vaivaamaan. Miksi kukaan ei kaivannut tyttöä, jolla oli mm. kotona ommellut housut jalassa. Tehdasvaatteiden sijaan tällainen yksityiskohta tuntomerkkinä olisi pitänyt herättää jonkun kotikraatarin huomion, vaan kun ei.

Grafton kustansi sitten ruumiin uudelleentutkinnan. Hauta avattiin. Kallon perusteella laadittiin rekonstruktio kasvoista. Jane Doella oli ruskea tukka ja ulkonevat hampaat. Grafton kirjoitti kirjassaan asiaan ratkaisun, mutta oikeasti tapaus on vieläkin auki. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, siinä on lopussa selostus tästä alkuperäisestä Jane Doen ruumiin löytymisestä ja tutkimuksista.

http://www.independent.com/news/2011/ju ... -jane-doe/

Santa Barbaran poliisi ottaa edelleen vastaan vihjeitä tapauksesta, vaikka "case is cold", valitettavasti. Viime kesänä tapaus nousi taas hetkeksi otsikoihin, kun muuan nainen oli tunnistavinaan kuvan perusteella vanhan luokkakaverinsa, joka katosi samoihin aikoihin kuin Jane Doe löytyi. Kaveri kuitenkin löytyi hengissä, oli ottanut vaan hatkat aikoinaan.

Tässä linkki Sue Graftonin kotisivuille:
http://www.suegrafton.com/book-display. ... itle_key=q

"Q" is for Quarry is based on an unsolved homicide that occurred in 1969, and Grafton's interest in the case has generated renewed police efforts. During the past year, the body was exhumed and a nationally known forensic artist did the facial reconstruction that appears in the closing pages of "Q" is for Quarry. Both Grafton and the dedicated members of the Santa Barbara Sheriff's Department are hoping the photograph will trigger memories that may lead to a positive identification.

On the day Jane Doe was reburied, many officers were at the gravesite. "It's eerie," Grafton writes, "to think about the power this woman still has. Here we are, thirty-three years later, and she still wants to go home."

Siru83
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2736
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Katoamisia, joissa on kyse yksittäisistä henkirikoksista:

Belinda VanLith

Kuva

17-vuotias Belinda Van Lith asui perheensä kanssa Little Eagle Lakessa, Wrightin piirikunnassa, Minnesotassa. 15. kesäkuuta 1974 Belinda oli vahtimassa naapuriensa taloa, kun nämä olivat viikonlopun poissa kotoa. Hän suunnitteli menevänsä siskonsa valmistujaisjuhliin. Belindan perheenjäsenet soittivat taloon useita kertoja päivän aikana, mutta numeroon ei saatu yhteyttä. He tekivät Belindasta katoamisilmoituksen seuraavana päivänä.

Päivää ennen katoamistaan Belinda oli käynyt Timothy Joseph Crosbyn luona etsimässä Crosbyn siskoa, jolloin Crosby oli sanonut, ettei sisko ole paikalla. Myöhemmin vuonna 1974 Crosby pidätettiin 18-vuotiaan naisen sieppauksesta ja raiskauksesta. Sittemmin hänet on pidätetty useaan kertaan seksuaalirikoksista. Häntä epäillään vuonna 1994 kadonneen ja sittemmin surmattuna löytyneen naisen surmasta. Nainen löytyi kuristettuna kuukausia katoamisensa jälkeen. Crosbya ei ole koskaan syytetty Belindan tapauksessa.

Belindaa kuvaillaan suosituksi ja tavalliseksi teini-ikäiseksi tytöksi, joka tykkäsi puutarhan hoidosta. Henkirikosta epäillään hänen katoamisessaan.

Lähde:

http://www.charleyproject.org


Khymbrly Marcella Scruggs

KuvaKuva
Khymbrly Scruggs

19-vuotias Khymbrly Scruggs nähtiin viimeksi asunnossaan Sacramentossa, Kaliforniassa tammikuun 12. 1980. Puoli yhdeksän aikaan illalla hän puhui ystävänsä kanssa puhelimessa ja sanoi menevänsä töihin seuraavana päivänä. Scruggsin kämppäkaveri vietti yön muualla. Kun hän tuli kotiin seuraavana aamuna, Scruggs oli kadonnut. Scruggsin lompakko, vaatteet, henkilöllisyystodistukset ja kaikki muut tavarat olivat asunnossa, eikä Scruggs ollut mennyt töihin tai ilmoittanut töihin poissaolosta.

Scruggsin naapurilla, Gerald Orrilla, oli haavoja ja naarmuja Scruggsin katoamisen jälkeen. Orria kuvaillaan tapahtuma-aikaan n. 30-vuotiaaksi 187-senttiseksi ruskeahiuksiseksi ja viiksekkääksi mieheksi. Hän pakeni vuorille ja vältteli poliisia kolme kuukautta, ennen kuin hänet saatiin kiinni. Poliisi kuulusteli Orria 12 tunnin ajan. Hän joutui myöhemmin vankilaan toisen naisen raiskauksesta ja pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuonna 1989.

Scruggs opiskeli valtio-oppia ja kansainvälistä politiikkaa Kalifornian osavaltionyliopistossa ja työskenteli myyjänä Weinstocksilla. Hän on kotoisin Pismo Beachilta, Kaliforniasta.

Lähteet:
http://www.charleyproject.org
http://www.websleuths.com/forums/showthread.php?t=43244


Stab Galbreath

Kuva
Stan Galbreath

Marraskuussa 1980 37-vuotias Stab Galbreath lähti töihin kotoaan Wilfieldistä, Kansasista. Galbreath ajoi pakasterekkalla hakemaan lihaa Wilfieldissä sijaitsevasta lihanjalostuslaitos Praireland Processorsista. Hän oli matkalla Hutchinsoniin, Kansasiin. Galbreath pysähtyi Wichitassa ja Valley Centerin lukiossa ja kävi viemässä toimitukset, jonka jälkeen hän katosi.

Tuntemattoman mieshenkilön nähtiin ajavan Galbreathin rekkaa holtittomasti ja pysäköityjä autoja kolhien. Tunteja myöhemmin rekka löytyi parkkipaikalta Wichitasta, Kansasista. Galbreathin aurinkolasit ja baseball-lippis olivat rekan hytissä, josta löytyi Galbreathin verta. Rekasta oli viety 250 laatikollista jalostettua lihaa, joka painoi yhteensä 6000 kiloa ja jonka arvo oli yhteensä 20 250 dollaria. Galbreathin rekkaa ajaneesta miehestä tehtiin silminnäkijähavaintojen pohjalta kaksi luonnosta, jotka julkaistiin.

KuvaKuva
Luonnokset epäillystä

Poliisi pitää Galbreathia henkirikoksen uhrina ja uskoo, että lihojen varastaminen oli motiivi. Poliisin mielestä useampi kuin yksi henkilö oli mukana teossa, ja se oli etukäteen suunniteltu. Poliisin mukaan vaikuttaa siltä, että tekijät kohtasivat Galbraethin jossakin Valley Centerin lukiosta pohjoiseen päin, pitivät Galbreathin rekan sisällä teon aikanaja surmasivat hänet siellä tai rekan lähellä.

Galbreath oli valmistunut Winfieldin lukiosta ja oli lukioaikoinaan pelannut amerikkalaista jalkapalloa ja koripalloa. Hän oli naimisissa Beth Galbreathin kanssa, ja heillä oli lapsia.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.ausbcomp.com/~bbott/cowley/galbrea.htm
http://icaremissingpersonscoldcases.yuku.com/topic/572
http://www.arkcity.net/stories/112002/com_0003.shtml
http://www.ksn.com/news/unsolved/stan-galbreath.html
http://doenetwork.org/cases/636dmks.html



Lou Allen Goettsch

KuvaKuvaKuva
Lou Allen Goettsch

Alkuvuodesta 1981 21-vuotias Lou Allen Goettsch sai 3000 dollaria korvauksia loukkaannuttuaan töissä öljykentällä. Hänellä ei ollut ollut niin paljoa rahaa sen jälkeen, kun oli päättänyt kolmen vuoden armeijapalveluksen vuonna 1980. Goettsch avasi sekkitilin, maksoi öljykentällä työskentelevältä työkaveriltaan lainaamansa rahat takaisin, lainasi toiselle ystävälleen 300 dollaria ja vuokrasi uuden asunnon.

Maaliskuun 31. päivänä 1981 Goettschin piti siirtää tavaransa ja huonekalunsa asuntovaunustaan uuteen asuntoon. Sen sijaan hän katosi eikä ottanut mitään tavaroitaan mukaansa ja jätti tililleen 1079 dollaria. Goettschilla oli myös Australiassa tyttöystävä, jonka hän oli tavannut armeija-aikanaan, mutta hän ei ole ottanut tähän yhteyttä katoamisen jälkeen. Goettschilla oli tapana kuljeksia paikasta toiseen, jonka vuoksi häntä ei heti ilmoitettu kadonneeksi. Kaksi kuukautta katoamisen jälkeen hänen veljensä, Roger Goettsch, teki katoamisilmoituksen.

Yhden aikaan yöllä vuoden 1980 viimeisenä päivänä poliisi oli pysäyttänyt lava-autoon holtittomasti ajaneen Goettschin. Goettschin kyydissä oli tuolloin Roney Harper, jonka poliisi huomasi käyttäytyvän epäilyttävästi. Poliisi tutki auton ja löysi sieltä marijuanaa.

Syyskuun 10. päivänä 1993 poliisi sai puhelun mieheltä, joka tunnusti Goettschin murhan. Mies oli Roney Harper. Muutaman päivän sisällä hän oli Abilenessa poliisiasemalla poliisien kuulusteltavana. Syyskuun 17. 1993 Harper allekirjoitti tunnustuksen.

Huhtikuun 1. 1981 Harper oli nähnyt Goettschin bensa-asemalla. Hän oli nähnyt Goettschia silloin tällöin pidätyksen jälkeen, mutta he eivät olleet kertaakaan puhuneet sen jälkeen. Goettsch teki Harperille tarjouksen bensa-asemalla. Hän sanoi saavansa 200 grammaa marijuanaa 500 tai 600 dollarilla. Harper sanoi olevansa kiinnostunut. Koska Goettschin auto oli täynnä tavaraa muuton takia, Harper seurasi Goettschia autollaan Goettschin kotiin ja otti Goettschin sieltä kyytiinsä. Harperilla oli haalarien alla haulikko sidottuna jalkaan kiinni. He ajoivat syrjäiselle niitylle tekemään huumekauppaa.

Harper ajatteli Goettschin järjestäneen ansan vuoden 1980 huumepidätyksessä. Hän sanoi pelänneensä Goettschia ja suhtautuneensa tähän hyvin epäluuloisesti. Harper ei myöskään pitänyt Goettschista. Harper otti ladatun haulikon haalareistaan ja ampui Goettschia neljä kertaa ja potki häntä, kunnes Goettschista ei näkynyt mitään elon merkkejä.

Harper kertoi palanneensa surmapaikalle myöhemmin. Goettsch oli tuolloin maannut paikalla samassa asennossa, johon Harper oli hänet jättänyt. Harper vilkaisi ympärilleen ja lähti, eikä kertomansa mukaan koskenut ruumiiseen. Harper asui Abilenessa seitsemän vuotta Goettschin surman jälkeen. Hän sanoi aina pelänneensä, että joku löytäisi Goettschin ruumiin. Hän muutti lopulta pois Texasin osavaltiosta.

Poliisit veivät Harperin paikalle, johon hän sanoi jättäneensä Goettschin ruumiin 12 vuotta aikaisemmin, mutta Harper ei joko pystynyt löytämään tai halunnut näyttää Goettschin ruumiin sijaintia, jos se oli säilynyt paikallaan koskemattomana.

Harper perui myöhemmin tunnustuksensa ja kieltäytyi valheenpaljastuskokeesta. Ilman ruumista ei ollut riittävästi todisteita syytteeseen Gettschin murhasta, ja Harper vapautettiin. Poliisi kuitenkin uskoo hänen murhanneen Goettschin. Jos Goettschin ruumis tai muita Harperin tunnustusta tukevia todisteita ilmaantuu, Harperia syytetään Goettschin murhasta. Harperin nykyinen olinpaikka on tuntematon.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://rpp.missouri.edu/pdf/Weinberg1.pdf

http://doenetwork.org/cases/262dmtx.html



Dale Eugene Kelley

KuvaKuvaKuva
Dale Eugene Kelley

21-vuotias Dale Eugene Kelley nähtiin viimeksi kotonaan Carmichaelissa, Sacramenton piirikunnassa, Kaliforniassa, toukokuun 20. päivänä 1981. Kelley, joka oli hammaslääkärin poika, sanoi toukokuun 20. päivän aamuna lähtevänsä Los Angelesiin tyttöystävänsä luo, ja hän soitti tyttöystävälleen kahdeksan aikaan aamulla. On epäselvää, milloin hän poistui kotoaan. Hän ei koskaan saapunut tyttöystävänsä luo, ja hänen oranssinvärinen Toyota Celicansa löytyi hylättynä New Orleansista vähän hänen katoamisensa jälkeen. Kelley oli kadotessaan pukeutunut keltaiseen hihattomaan paitaan, Brittania-farkkuihin ja Conversen tennareihin. Henkirikosta epäillään hänen katoamisessaan.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://doenetwork.org/cases/573dmca.html

https://www.findthemissing.org/cases/5667

http://dojapp.doj.ca.gov/missing/detail ... 9711200248


Tracy Lea Stewart

Kuva

9. elokuuta 1981 18-vuotias Tracy Lea Stewart oli sopinut treffit vain tunteja aikaisemmin tapaamansa miehen kanssa. Hän kutsui miestä Robbieksi. Mies kävi hakemassa Tracyn hänen kotoaan Carsonista, Kaliforniasta, ja he ajoivat pois miehen lava-autolla. Stewart sanoi äidilleen palaavansa kotiin kello yhteen mennessä yöllä.

Stewart oli valmistunut lukiosta ennen katoamistaan, ja häntä pidettiin tavallisena teininä. Hän ei ollut koskaan karannut kotoaan. Stewartin äidin mukaan Stewart oli ujo, eikä hänellä juuri ollut poikaystäviä. Stewartilla oli tapana huolehtia nuoremmasta veljestään, kun vanhemmat olivat töissä.

Vuonna 1987 mies, jolla oli ollut treffit Stewartin kanssa hänen katoamispäivänään, Robert Wayne Beckett Jr., pidätettiin hänen murhastaan. Beckett oli juuri vapautunut vankilasta istuttuaan tuomiota vuonna 1985 tapahtuneesta naisen pahoinpitelystä. Seuraavana vuonna Beckett Juniorin isä, Robert Wayne Beckett Sr. pidätettiin Stewartin murhasta. Beckett Jr. suostui aluksi todistamaan isäänsä vastaan mutta muutti myöhemmin mieltään, minkä seurauksena syytteistä Beckett Senioria vastaan luovuttiin. Beckett Jr. sen sijaan tuomittiin Stewartin murhasta. Tuomion jälkeen farkkuihin ja cowboy-buutseihin pukeutunut Beckett Jr. naureskeli ja vitsaili vartijoiden kanssa.

Vuonna 1993 Beckett Jr. lupautui uudelleen todistamaan isäänsä vastaan, ja Beckett Sr. pidätettiin toistamiseen Stewartin murhasta. Beckett Jr. kertoi tavanneensa Stewartin Hermosan rannalla 9. elokuuta 1981. Beckett Jr. ja Stewart olivat menneet keilaamaan, jonka jälkeen Beckett Jr. vei Stewartin Torrencessa sijaitsevaan asuntoon, jonka hän jakoi isänsä kanssa. Hän ja Beckett Sr. raiskasivat ja kiduttivat Stewartia kolme päivää ja tappoivat hänet sitten yhdessä kuristamalla ja lyömällä mailalla. Beckett Jr. sanoi heidän heittäneen Stewartin ruumiin jonnekin maaseudulle Riversiden piirikuntaan tai Orangen piirikuntaan, Kaliforniaan, mutta hän ei muistanut tarkkaa paikkaa. Beckett Sr. tuomittiin Stewartin murhasta 1995.

Beckett Sr. oli tehnyt myös toisen murhan vuonna 1983. Miljonääri Paul Hamwi oli palkannut hänet ja toisen miehen, Paul Serion, murhaamaan vaimonsa Susan Hamwin, josta Paul Hamwi oli eroamassa. Kuristettuaan ja puukotettuaan Susan Hamwin Beckett Sr. ja Serio jättivät Susan Hamwin 1,5-vuotiaan tyttären yksin taloon, ja tämä ehti kuolla nestehukkaan, ennen kuin apua sapui paikalle. Hamwi ei halunnut luovuttaa osaa omaisuudestaan vaimolleen avioeron yhteydessä ja maksoi Beckett Seniorille 14 000 dollaria vaimonsa murhasta.

Stewartin ruumista ei ole koskaan löydetty, mutta molemmat Beckettit istuvat elinkautista hänen murhastaan.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.missingincalifornia.com/trac ... t1981.html
http://articles.sun-sentinel.com/1995-0 ... rt-beckett


Scott Murray Campbell
Kuva
Scott Murray Campbell
Kuva
Scott Campbell siskonsa Shellyn kanssa

27-vuotias Scott Murray Campbell asui vauraalla Orangen piirikunnan alueella, Kaliforniassa. Viisi vuotta aiemmin Campbell oli tuomittu kuolemantuottamuksesta Aubry James Wixin surmassa. 14. heinäkuuta 1976 Wix, losangelesilaisen moottoripyöräkerhon jäsen ja Campbellin tuttava, tuli Campbellin kodin työpajaan El Monteen. Campbellin kertomuksen mukaan Wix oli marijuanan vaikutuksen alaisena ja hyökkäisi hänen kimppuunsa veitsen kanssa. Campbell laittoi Wixin ruumiin Wixin Riviera-auton takakonttiin ja ajoi sen Long Beachille, josta se löytyi heinäkuun 21. 1976. Campbell kertoi piilottaneensa ruumiin, koska meni paniikkiin ja pelkäsi Wixin jengin kostavan hänelle. Campbellin äiti, Collene Campbell, todisti, että surma oli itsepuolustusta. Campbell tuomittiin surmasta vuodeksi vankeuteen.

Vapauduttuaan työleiriltä Campbell jatkoi tietokonealan yrityksensä pyörittämistä. Hän keksi digitaalisen nopeusmittarin urheiluautoihin ja odotti sen tuottavan paljon rahaa. Mutta yritys, jolle hän myi keksintönsä patentin, joutui talousvaikeuksiin, eikä Campbell saanut odottamiaan tuloja. Hänen johtamansa yritykset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin samoihin aikoihin.

Campbell päätti ratkaista talousvaikeutensa myymällä kokaiinia. Hänellä oli laajamittaista kokaiinikauppaa harjoittava ystävä Etelä-Kaliforniassa. Toinen Campbellin ystävä esitteli hänet puhelimitse Greg Foxille, joka asui Pohjois-Dakotassa. Campbell sanoi Foxille myyvänsä kokaiinia, ja Fox sanoi olevansa kiinnostunut kokaiinin ostamisesta tai vaihtamisesta muihin huumeisiin. Helmikuussa 1982 he tekivät kaupat pienestä määrästä kokaiinia.

Fox kertoi, että hänellä oli huumelaboratorio. Campbellin vieraillessa Foxin luona Fox sitoi Campbellin silmät ja vei hänet katsomaan huumelaboratoriota ja antoi Campbellin ottaa siitä kuvia, joita tämä voisi näyttää liikekumppaneilleen. Maaliskuussa 1982 Campbell ja Scott neuvottelivat isommista huumekaupoista ja päätyivät kahden kilon tai 400 tai 800 gramman kokaiinikauppaan. He sopivat, että Campbell lentäisi huumeet mukanaan huhtikuun 17. päivänä Fargoon, Pohjois-Dakotaan.

Lauantaina huhtikuun 16. päivänä 1982 Campbell tapasi useita tyttöjä ja sopi tapaamisia heidän kanssaan Pohjois-Dakotan matkan jälkeiselle ajalle. Hän sanoi tytöille lentävänsä parhaan ystävänsä, Lawrence Rayburn ”Larry” Cowellin kanssa Pohjois-Dakotaan, ja ainakin yhdelle tytölle hän sanoi menevänsä tekemään huumekauppoja. Larry Cowell asui Anaheimissa, jossa hän omisti Pantera-autoihin erikoistuneen urheiluautojen varaosakaupan. Cowellin liiketoimet sujuivat hyvin, mutta huhtikuussa 1982 hän oli lomautettuna työstään, koska hänet oli tuomittu kuolemantuottamuksesta. Hän ajanut humalassa kolarin, jossa yksi hänen parhaista ystävistään oli kuollut.

Campbell osti kokaiinin huumekauppiaalta, joka vaati häneltä vakuuden kaupasta. Campbell vei hänelle joidenkin omistamiensa kiinteistöjen rahaston kauppakirjoja. Kiinteistöjen arvo oli rahastossa, joka toimi vakuutena kiinteistöjen ostoon rahaa lainanneille tahoille. Huumekauppiaan mukaan kauppakirjan arvo oli noin 30 000 dollaria. Campbell nähtiin Fullertonin lentokentällä huhtikuun 17. päivän aamuna 1982, jonka jälkeen hän katosi.

Greg Fox, joka Campbellin piti tavata Pohjois-Dakotassa, oli liittovaltion huumepoliisin peiteagentti, ja Foxin näyttämä huumelaboratorio oli huumeviraston laboratorio, jota näytettiin huumekauppiaille, jotka halusivat todisteita siitä, ettei kaupan toinen osapuoli ollut poliisi. Campbell oli kävelemässä suoraan ansaan lähtiessään tekemään huumekauppoja Fargoon, Pohjois-Dakotaan. Campbellin vanhemmat, Gary ja Collene Campbell, löysivät poikansa auton Fullertonin lentokentältä etsittyään eri lentokentiltä Kaliforniasta yli viikon ajan. Campbellin ystävä, Larry Cowell, oli vuokrannut neljäpaikkaisen yksimoottorisen Piper Archer-pienoiskoneen Fullertonin lentokentältä Campbellin katoamista edeltävänä päivänä, lauantaina 16. huhtikuuta 1982.

Marraskuun 22. 1982 peiteagentti Greg Fox meni nauhuri vaatteisiinsa piilotettuna tapaamaan Larry Cowellia tämän Pantera-kauppaan. Fox kysyi Larrylta, missä Scott on ja sanoi, että hänen täytyy tietää, jos Scott on kuollut, koska muuten hänen pomonsa taittavat hänen jalkansa. Cowell sanoi, että kaksi rikollista oli surmannut Campbellin Costa Mesassa, Kaliforniassa, ja ettei hän halunnut surmaajia peräänsä. Tapaamisen jälkeen Fox jatkoi Cowellin painostamista ja vaati saada tietää surmaajien nimet.

Maaliskuun 9. 1983 Fox tuli takaisin Cowellin Pantera-kauppaan ja painosti Cowellia kertomaan yksityiskohtia. Cowell muutti kertomustaan ja sanoi lentäneensä Campbellin ja Donald DiMascion kanssa Tyynelle valtamerelle. He olivat surmanneet Campbellin ja heittäneet hänet ulos lentokoneesta Catalinan saaren yläpuolella. Fox sanoi Cowellille, että hän halusi varmistaa tämän DiMasciolta. Cowell sanoi ensin, että DiMascio oli uhannut tappaa hänet mutta suostui lopulta siihen, että Fox puhuisi DiMascion kanssa.

Maaliskuun 11. 1983 Fox soitti DiMasciolle hotellista Disneylandin läheltä. DiMascio kuvaili Campbellin murhaa Foxille ja sanoi, että hän mursi Campbellin niskan ja nenän ja heitti hänen ruumiinsa alas lentokoneen ovesta. DiMascion mukaan Cowell oli maksanut 5000 dollaria Campbellin surmaamisesta. Sekä Cowell että DiMascio sanoivat peitepoliisille, että Campbell oli aiemmin pettänyt heidät.

Donald DiMascio, 175-senttinen ja 75-kiloinen rakentaja pidätettiin heti. DiMascio oli aiemmin tuomittu aseellisista ryöstöistä ja pahoinpitelystä. Hän oli ryöstänyt bensa-asemia ja pikaruokapaikkoja. DiMasciolla ei juuri koskaan ollut rahaa, ja kun hänellä oli, hän oli käyttänyt ne huumeisiin.

Campbellin katoamispäivänä Campbell ilmeisesti soitti Cowellille ensin. He asuivat vain kolmen, neljän kilometrin päässä toisistaan, joten puhelu ei näkynyt puhelutiedoissa. Kello 5.37 Campbell soitti Greg Foxille ja sanoi, että hän ja Cowell ovat lähdössä Foxin luo. Kello 5.41 Cowellin kodista on soitettu DiMascion kotiin Whittieriin. Syyttäjän mukaan Cowell oli palkannut DiMascion surmaamaan Campbellin, koska tämä oli varma siitä, että Campbellilla olisi mukanaan paljon rahaa tai huumeita. Alle kaksi tuntia sen jälkeen, kun Cowell soitti DiMasciolle, kolmikko nousi pienoiskoneella ilmaan. Pohjois-Dakotan sijaan kone lensi Tyynen valtameren ylle. DiMascio pahoinpiteli Campbellin. Ei tiedetä, kuoliko Campbell murtuneeseen niskaan vai pahoinpideltiinkö hänet tajuttomaksi. Campbellin kiropraktikon mukaan Campbellin niskasta oli tapana kuulua kova rasahdus sitä käsiteltäessä, ja DiMascio on voinut luulla ääntä niskan murtumiseksi. Campbell heitettiin mereen 600 metrin korkeudesta Catalinan saaren lähellä, Tyynellä valtamerellä. Hän on voinut olla tuolloin elossa.

Cowell myönsi, että Campbell oli kuollut lennon aikana, mutta kielsi, että Campbellin surma olisi suunniteltu, ja sanoi, että DiMascio puolusti itseään sen jälkeen, kun Campbell oli uhannut tätä aseella.

Kuva
Gary ja Collene Campbell oikeudenkäynnissä

Joulukuun 6. 1985 37-vuotias Cowell tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta, murhan suunnittelusta ja ryöstöstä 25 vuodesta elinkautiseen. Hänellä oli mahdollisuus ehdonalaiseen 12 ja ½ vuoden jälkeen. Vetoomustuomioistuin kumosi Cowellin tuomion myöhemmin, mutta hänet tuomittiin uudelleen 25 vuodesta elinkautiseen vankeuteen toisessa oikeudenkäynnissä. Dimascio tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Hän kuoli vankilassa. Cowell haki ehdonalaiseen vuonna 2011, mutta sitä ei myönnetty.

Collene ja Gary Campbell olivat hyviä ystäviä Cowellin vanhempien, Eugene ja LaVerne Cowellin kanssa. He harrastivat yhdessä vesihiihtoa Colorado-joella, ja molemmat perheet olivat mukana urheiluauto- ja kilpa-autotoiminnassa. Myöhemmin Cowellit katkaisivat välinsä Campbelleihin, joita he syyttävät siitä, että heidän poikansa joutui vankilaan.

Cowellit ovat Memory of Victims Everywhere-järjestön perustajat, ja he ovat ajaneet henkirikosten uhrien asiaa aktiivisesti poikansa surman jälkeen. Colleen Campbellin veli, kilpa-ajopomo Mickey Thompson ja tämän vaimo Trudy surmattiin vuonna 1988. Surmat eivät liity mitenkään Campbellin katoamiseen. Campbellien ja Cowellien perheet ovat molemmat vauraasta Orangen piirikunnasta, Kaliforniasta. Scott Campbellilla on yksi sisar, Shelly.

Kuva
Gary ja Collene Campbell nyt

Kuva
Lawrence Rayburn "Larry" Cowell nyt

Kuva Cowellista nuorena (seuraavalla sivulla):
http://books.google.fi/books?id=72AEAAA ... ll&f=false

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

Orange County Magazine

http://articles.latimes.com/1990-01-27/ ... urder-case

http://www.ocregister.com/articles/-296958--.html

http://www.ocregister.com/articles/-296958--.html?pic=2



Brandon Keith Robbins

Kuva

20-vuotias Brandon Robbins nähtiin viimeksi asunnossaan North Wildwoodissa New Jerseyn Anglesean kaupunginosassa kahdeksan aikaan aamulla elokuun 21. päivänä 1982. Robbinsin katoamisen jälkeen hänen ystävänsä nähtiin ajamassa Robbinsin mustaa vuoden 1978 mallin Chevrolet-pakettiautoa. Robbinsin ystävä sanoi poliisille, että Robbins oli lainannut hänelle autoaan ja matkustanut Philadelphiaan, Pennsylvaniaan. Robbinsista ei ole mitään elon merkkejä vuoden 1982 jälkeen, ja henkirikosta epäillään hänen katoamisessaan.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://doenetwork.org/cases/3900dmnj.html



Kimberly Ann Mileo

Kuva

20-vuotias Kimberly ”Kim” Mileo vietti kesäkuun 8. päivää 1983 poikaystävänsä, 24-vuotiaan Dana Hudsonin ja 20-vuotiaan ystävänsä, Kim Easleyn, kanssa Croomissa, Marylandissa. Kimberly asui isänsä Michael Mileon ja tämän vaimon, Louise Mileon, kanssa Ketteringissä (Largossa), Prince Georgen piirikunnassa,Marylandissa. Kettering ja Largo ovat noin 12 000 asukkaan paikallishallinnottomia naapurialueita Prince Georgen piirikunnassa. Croom on 30 kilometriä Washington D.C:stä etelään sijaitseva noin 2000 asukkaan paikallishallinnoton alue, jossa on pääasiassa tupakkaviljelmiä, maatiloja ja kapeita, mutkittelevia teitä. Kimberly Mileo ja Kim Easley olivat tunteneet toisensa lapsuudesta asti.

Kimberlyn 21-vuotissyntymäpäivä oli seuraavana viikonloppuna, ja Kim Easleyn perhe oli ostanut hänelle lahjaksi lipun Beach Boysin 4. heinäkuuta järjestettävään konserttiin. Kimberly, Kim ja Dana viettivät osan päivästä Kimin kodin uima-altaalla. Välillä he ajoivat maaseudulle Croomiin ja palasivat myöhemmin iltapäivällä takaisin Kimin kotiin. Kimberly ja Dana riitelivät monta kertaa päivän aikana, mutta riidat eivät vaikuttaneet Kim Easleysta vakavilta. Kimberly ja Dana lähtivät Kimin kotoa yhdentoista aikaan illalla ja suuntasivat Dana Hudsonin perheen kotiin, joka oli Mount Calver-tiellä 1,5 kilometrin päässä Kimin kotoa.

”Soita minulle huomisaamuna”, Kimberly huikkasi Kim Easleylle lähtiessään.

Kim soitti Mileoiden kotiin seuraavana aamuna ja kysyi Kimberlyä. Hänelle kerrottiin, ettei Kim ollut palannut kotiin viime yönä. Kimberlyn isä, Michael, soitti Hudsoneille ja puhui Danan kanssa, joka kertoi, että Kimberly oli lähtenyt Hudsonien luota kello 2.30 aamuyöllä, eikä hän tiennyt, mihin tämä oli mennyt sen jälkeen. Dana sanoi, että Kimberly oli vaikuttanut itsetuhoiselta katoamista edeltävänä päivänä. Kimberly ilmoitettiin kadonneeksi samana päivänä, kesäkuun 9. 1983. Danan isä, Donald Hudson vahvisti poikansa kertomuksen ja sanoi heränneensä Kimberlyn auton rikkinäisen äänenvaimentimen ääneen kello 2.30 aamuyöllä. Kimberly ei ottanut mitään vaatteita tai tavaroita mukaansa.

Perjantaina kesäkuun 10. 1983 poliisi kuulusteli Dana Hudsonia. Myöhemmin tuona päivänä Dana lähti ystävänsä kanssa pois kertomatta kenellekään, minne he menivät. Kaksi päivää myöhemmin Dana palasi takaisin ja sanoi ajaneensa Ocean Cityyn, Marylandiin, etsimään Kimiä.

Kesäkuun 11. 1983 Danan veli Greg Hudson ja hänen ystävänsä löysivät Kimberlyn harmaan vuoden 1972 Chevrolet Vega-merkkisen auton hylättynä Croom-tieltä noin 15 kilometrin päästä Hudsonien kotoa. Auto oli ajanut vastakkaiseen suuntaan, kuin mitä Kim olisi ajanut kotiinsa. Auto oli lukittu ja kunnossa, eikä paikalla näkynyt merkkejä kamppailusta. Mileon lompakko ja toinen rantasandaali olivat autossa. Kojelaudalla oli ruusu, jonka Dana oli antanut Kimberlylle. Poliisit ihmettelivät, miksi auto löytyi kaksi päivää katoamisen jälkeen, eikä kukaan ollut noiden kahden päivän aikana nähnyt sitä tiellä. Sitten toinen Hudsonin perheen ystävä ilmoittautui ja sanoi nähneensä auton samassa paikassa noin kello 3.15 aamuyöllä Kimberlyn katoamisyönä.

Kesäkuun 12. 1983 Dana Hudson osallistui valheenpaljastustestiin eikä läpäissyt sitä. Kesäkuun 30. poliisit hakivat Danan 19-vuotiaan pikkuveljen, Toddin, kuulusteltavaksi. Kuulustelut jatkuivat aamuyöhön kello neljään asti. Kuulustelujen jälkeen Hudsonien perhe kieltäytyi tekemästä yhteistyötä poliisin kanssa Kimberlyn katoamisen tutkinnassa.

Poliisi alkoi valvoa Hudsonien kotia ja Donald Hudsonin omistamaa Penn-Dower Petroleum-polttoaineyhtiötä. Penn-Dower Petroleum sijaitsi Upper Marlborossa, Marylandissa, muutaman kilometrin päässä Croomista pohjoiseen. Lokakuussa 1983 yhtiön tiloja valvonut poliisi, James Nowlin, ajoi yhtiön tontille. Kun Nowlin yritti lähteä, Donald alkoi sulkea sisäänpääsyporttia, jolloin Nowlin ajoi portin läpi. Donald sanoi loukkaantuneensa välikohtauksessa ja haastoi poliisin oikeuteen vaatien 600 000 dollarin korvauksia häirinnästä. Nowlinin mukaan Donald ei loukkaantunut, ja hän haastoi Donaldin oikeuteen kunnianloukkauksesta, väärän haasteen vireillepanosta ja oikeusprosessin väärinkäytöstä vaatien 6 miljoonan dollarin korvauksia. Donaldin hävisi oikeusjuttunsa, ja hänet määrättiin korvaamaan 100 dollaria asianajajan palkkioita ja 703 dollaria oikeudenkäyntikuluja. James Nowlin luopui haasteestaan ennen oikeuskäsittelyä.

Kimberly Mileo ei ole nostanut rahaa tileiltään katoamisensa jälkeen. Hänen katoamistaan tutkitaan henkirikoksena. Hudsonit asuvat edelleen Croomissa, Marylandissa, ja Michael Mileo Marylandin osavaltiossa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://www.nampn.org/cases/mileo_kimberly.html

http://www.websleuths.com/forums/showthread.php?t=34899



Ramona Lisa Beal

Kuva

15-vuotias Ramona Lisa Beal nähtiin viimeksi San Bernardinon piirikunnassa toukokuun 19. 1985. Hän katosi juuri, ennen kuin hänen piti todistaa rikosoikeudenkäynnissä. Henkirikosta epäillään hänen katoamisessaan.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org,

http://www.missingincalifornia.com/ramonabeal1985.html



Ruth Ann Leamon

KuvaKuva

16-vuotias Ruth Ann Leamon oli muuttanut äitinsä Ruby Brownin kerrostaloasunnosta samassa kerrostalossa asuvan Branda Babonen luo asumaan. Brendasta, joka oli hänen äitinsä ystävä, tuli hänen holhoojansa. Ruthin äiti oli muuttanut Modeston kaupungin toiseen kaupunginosaan, ja koska Ruthin olisi pitänyt vaihtaa koulua, jos hän olisi muuttanut äitinsä kanssa asumaan, hän halusi jäädä samalle asuinalueelle asumaan. Ruthin siskot kävivät usein katsomassa häntä.

Noin kahdeksan aikaan illalla elokuun 19. 1985 Ruth lähti ostamaan limonadia Sam´s Food City-kaupasta, joka sijaitsi kolmen kadunvälin päässä Leamonin kotoa. Leamon tuli kauppaan, lähti sieltä ja katosi.

Poliisi sai selville, että aiemmin samana päivänä Ruth oli tutustunut kahteen kolmekymppiseen mieheen ja sopinut tapaavansa heidät Sam´s Food Cityn luona. Poliisi kuulusteli miehiä, ja molemmat kiistivät, että heillä olisi jotain tekemistä Leamonin katoamisen kanssa. Miehet ovat epäiltyjä Leamonin tapauksessa, mutta todisteet eivät riitä heidän pidättämiseensä.

Leamon oli 165 senttiä pitkä ja painoi vain 38 kiloa. Hän oli sosiaalinen ja ystävällinen, mutta toisinaan epävarma itsestään pienen kokonsa vuoksi. Hänellä oli neljä siskoa ja kolme veljeä. Hän opiskeli toista vuotta Davisin luokiossa ja harrasti softballia ja uimista ja kävi rullaluistelemassa Roller Kingin rullaluisteluradalla. Henkirikosta epäillään Leamonin katoamisessa.

http://z13.invisionfree.com/PorchlightUSA/ar/t2492.htm

Modesto Bee



Brian Ognjan ja David Tyll

Kuva
Brian Ognjan

KuvaKuva
David Tyll

Marraskuun 22. 1985 27-vuotiaat Brian Ognjan ja David Tyll lähtivät St. Clair Shoresista, Michiganista yli viikonlopun kestävälle metsästysmatkalle. Tyll asui vaimonsa Denisen kanssa ylemmän keskiluokan kaupunginosassa, Troyssa, Detroitissa, Michiganissa ja työskenteli koneistajana appensa omistamassa rauta- ja maalikauppa Deland Manufacturingissa, Madisonissa, Michiganissa. Hän oli aiemmin työskennellyt veljensä Mattin kanssa maisemointiyhtiössä neljä vuotta. Ognjan asui St. Claire Shoresissa, Michiganissa. Hän oli säästeliäs ja omisti oman talon ja sijoituksia 27-vuotiaana. Tyll ja Ognjan olivat kasvaneet Oaklandin piirikunnassa sijaitsevan Southfieldin kaupungin Copper Canyonin alueella. He ystävystyivät 12-vuotiaina ollessaan samassa partioryhmässä. Brianilla oli tyttöystävä, Janice Payne, jonka kanssa hän oli seurustellut neljä vuotta.

Ognjan ja Tyll suunnittelivat metsästävänsä läheisessä White Cloudin kaupungissa Pohjois-Michiganissa ja yöpyvänsä Tyllin perheen mökillä. Ognjanin ja Tyllin kuvausta vastaavat miehet nähtiin viimeksi Houghton-järven lähellä Mion kunnallishallinnottomalla alueella Oscodan piirikunnassa. Ognjan ja Tyll eivät saapuneet mökille tai ostaneet metsästysaseita suunnitelmiensa mukaisesti. Mustaa vuoden 1980 Ford Broncia, jota he ajoivat, ei ole koskaan löydetty.

Silminnäkijä

Maaliskuun 5. 1999 Ruth Fawcett jätti poliisille viestin ja kertoi, että hänellä oli ystävä, Barb Klimmek, joka tiesi, mitä kadonneille metsästäjille tapahtui 14 vuotta sitten. Poliisit ottivat yhteyttä Barbiin, jonka sukunimi tuolloin oli Boudro. Barbara kertoi, mitä muisti illasta, jolloin hän oli nähnyt kadonneet Tyllin ja Ognjanin.

Barb oli mennyt ystävänsä Ronnie Emeryn kanssa Linker´s Lost Green Lodge-baariin, joka sijaitsi vain lyhyen matkan päässä hänen kotoaan. Ronnie, joka oli kauriita metsästävä salametsästäjä, oli poikkeuksellisesti hankkinut itselleen metsästysluvan metsästyskaudeksi ja ollut metsästämässä ja ansainnut ensimmäiset sata dollaria. Sen kunniaksi hän ja Barb olivat lähteneet Linkersiin juhlimaan. Linker´s oli Steve Linkerin omistama baari, joka sijaitsi kahdeksan kilometrin päässä Miosta.

Puoli tuntia sen jälkeen, kun Barb ja Ronnie tulivat Linkersiin, Ognjan ja Tyll saapuivat baariin. He olivat äänekkäitä ja ahdistelivat ja lähentelivät naisia. Ognjan ja Tyll kysyivät Barbilta ja Ronnielta, haluaisivatko nämä pelata biljardia rahasta. Pian Ognjan ja Tyll varasivat biljardipöydän itselleen ja Barb ja Ronnie väistyvät.

Tuolloin kolme veljestä, 33-vuotias Donald ”Coco”, 35-vuotias Raymond Wilbur ”J.R.” ja 32-vuotias Rex Duvall tulivat baariin yhden ystävänsä seurassa. Duvallit menivät istumaan lähelle biljardipöytää, jossa Ognjan ja Tyll pelasivat. Ognjan ja Tyll jatkoivat naisten ahdistelua. Pian Tyll ja Ognjan kiistelivät kovaäänisesti Duvallin seurueen kanssa.

Duvallit

Duvallit kuuluivat seitsemän veljeksen klaaniin. Heidän isänsä, Raymond Duvall Sr., kuoli vankilassa. Raymond Seniorilla oli ollut tapana hakata vaimoaan, Shirleytä. Kun J.R. oli 13-vuotias, Raymond Sr. puukotti Shirleytä, jolloin J.R. ampui isäänsä 22-kaliiberisella kiväärillä. Hänen katsottiin toimineen itsepuolustuksena.

J.R:llä oli JR tatuoituna vasempaan käsivarteensa ja Cocolla COKE oikeassa kädessään. Veljeksistä hiljaisin, Tommy, tunnettiin nimellä Worm. Frankia sanottiin Finiksi, ja Rex Waynea Rexyksi. Kaksi nuorinta veljestä, Randy, jota kutsuttiin Niniksi, oli syntynyt vuonna 1961, ja Kenneth Ray, jota kutsuttiin Ediksi vuonna 1964. Heillä oli myös yksi sisar, Charlene, joka tunnettiin nimellä Sissy. Veljekset tunnettiin rankasta ryyppäämisestä ja kiivaasta luonteesta. He olivat jatkuvasti tappeluissa ja tappelivat myös keskenään ja hakkasivat vaihtuvia vaimojaan ja tyttöystäviään.

Mio

Oscodan piirikunnassa, missä Duvallit asuivat, oli vain noin 10 000 asukasta, joista 2074 asukasta asui Miossa vuonna 1985. Miossa oli koko piirikunnan ainoa liikennevalo vuonna 1985. Miossa ei ollut teollisuutta, ja monet alueen asukkaista ansaitsivat elantonsa alkukantaisilla elinkeinoilla. Mioon kauriinmetsätys- ja kelkkailukausien aikana matkustavat metsästäjät toivat alueen motelleille ja ravintoloille tuloja. Alueen asukkaiden keskimääräiset tulot vuodessa olivat vain 26 831 dollaria, ja suurin osa korkeapalkkaisista työpaikoista oli piirikunnan töitä.

J.R. ja Coco

J.R. meni naimisiin teini-ikäisenä Kate-nimisen tytön kanssa ja lähti sotimaan Vietnamiin. He saivat kaksi poikaa, minkä jälkeen Kate erosi vaimostaan. Katen sisko Georgia meni naimisiin Cocon kanssa. Coco joi ja hakkasi Georgiaa, ja he erosivat kuuden vuoden liiton ja neljän lapsen jälkeen. Rex Duvall muutti tyttöystävänsä Sharon Russeaun kanssa J.R:n ja tämän tyttöystävän Eileen Seitzin luo South Branchiin vuonna 1981.

J.R. ja Coco olivat taitavia mekaanikkoja, katonrakentajia, hitsaajia ja sähkömiehiä ja tekivät satunnaisia töitä maalaten jonkun ladon tai laittaen aidan seipäitä paikoilleen jollekin maanviljelijälle. He olivat myös rakentaneet uusia kattoja joihinkin alueen ravintoloihin, ja J.R. oli työskennellyt Timer´s Steak House-ravintolassa baarimikkona ja portsarina. Coco oli myös toiminut hinaajana Monroen kaupungissa. Suurimman osan ajasta veljekset kuitenkin salametsästivät ja elivät raakaa elämää Pohjois-Michiganin metsissä eläen sosiaaliturvalla, polttopuita myymällä, kalastamalla ja metsästämällä ampuen ja virittämällä ansoja ja viettäen yöt pienissä taloissa, mökeissä ja asuntovaunuissa. J.R. metsästi vuoden ympäri. He eivät olleet isokokoisia. Coco oli 165 senttiä pitkä ja painoi 74 kiloa. J.R. oli Cocoa hoikempi ja 10-12 senttiä pidempi. Miehillä oli ruokkoamattomat parrat ja epäsiistit olkapäille ulottuvat rasvaiset hiukset. J.R:n ja Cocon huhuttiin varastavan autoja, pilkkovan niitä osiin ja myyvän osat, mutta kukaan ei ilmoittanut Duvalleista poliisille.

Metsästäjät

Barb sanoi Duvallien ja Tyllin ja Ognjanin riidan aikana soittavansa poliisit baariin. Joku sanoi, että poliisille oli jo soitettu. Puheet poliisien paikalle tulosta hiljensi riitelijät, mutta tunnelma baarissa oli edelleen kireä. Poliisit eivät koskaan saapuneet paikalle. Duvallien istumapaikan lähellä oli kolikkopuhelin, jolla Duvall soitti ja sanoi tarvitsevansa apua paikalle. Kaksi miestä tuli myöhemmin Linkersiin istuen Duvallien pöytään. Joku pöydässä istuvista miehistä kävi kysymässä Barbilta, mistä he saisivat marijuanaa, ja Barb kertoi, missä sitä oli saatavilla. Miehet lähtivät pois mutta palasivat pian takaisin.

Barb ja Ronnie lähtivät kotiin myöhemmin katsomaan videoita. Katsoessaan elokuvaa he kuulivat kolauksia. Barb meni katsomaan ikkunasta ja kuuli miesten huutavan toisilleen. Pian hän kuuli jonkun sanovan ”sinä kuolet senkin surkea paskiainen”. Sitten hän kuuli taas kolauksen. Ronnie sanoi haluavansa nähdä tappelun, ja hän ja Barb lähtivät ulos katsomaan.

”Olkaa kilttejä ja auttakaa meitä”, he kuulivat jonkun huutavan juostessaan.
He tulivat metsäaukiolle ja näkivät tiellä Ford Broncon ja lava-auton niityllä. Ilta oli luminen ja pimeä, mutta autojen valot valaisivat metsäaukiota. J.R, Coco ja kolme heidän kanssaan baarissa istunutta miestä olivat paikalla. David Tyll oli maassa ja yritti päästä polvilleen. Miehet olivat hakanneet Tylliä alumiinisilla pesäpallomailoilla. Coco otti esiin mailan tai putken ja löi Tylliä päähän samalla, kun J.R. potki ja löi Tylliä nyrkeillä. Kolme muuta miestä piteli Ognjania. Barbista näytti siltä, kuin Tyllin pää olisi räjähtänyt. Verta, luunpalasia ja aivojen osia roiskui miehen päästä.

”Näitkö sen?”, yksi Ognjania pitelevistä miehistä kysyi. Kaksi muuta Ognjania kiinni pitelevää miestä nauroi. Ognjan pääsi yhtäkkiä irti miesten otteesta, mutta miehet ottivat hänet kiinni ja löivät maahan, jolloin Ognjan näytti lysähtävän kokoon.

”Katsokaa. Hän kusi housuunsa”, yksi miehistä sanoi ja kaikki alkoivat nauraa. J.R. ja Coco alkoivat hakkaamaan ja potkimaan Ognjania, kun muut katsovat vierestä. Miehet jatkavat Ognjanin lyömistä ja potkimista vielä pitkään sen jälkeen, kun hän on lakannut liikkumasta, huutamasta ja valittamasta.

Pahoinpitelyt tapahtuivat Maple-tien lähellä alle 400 metrin päässä Barbin kotoa. Vähän sen jälkeen, kun Barb ja Ronnie olivat palanneet Barbin luo, Donald Duvall koputti oveen.

”Tiedät meidän tuntevan sinut. Tunnemme perheesi. Sinä et kuullut mitään. Sikojenkin täytyy syödä, tiedäthän”, hän sanoi.

Vuonna 1988 Coco asui tyttöystävänsä Connie Sundbergin kanssa ja 37-vuotias J.R. Connien siskon, 24-vuotiaan Donna Loreen Meakinin, kanssa. Meakin, josta tuli myöhemmin taas Sundberg, oli juuri eroamassa ja odotti vauvaa J.R:lle. J.R:n entinen tyttöystävä Eileen Satz, joka oli seurustellut J.R:n kanssa metsästäjien katoamisen aikaan, oli jättänyt J.R:n tämän väkivaltaisuuden vuoksi. Eileen meni myöhemmin naimisiin Nelson Bozmanin kanssa, joka hakkasi Eileenin kuoliaaksi ja tuomittiin siitä 18-30 vuodeksi vankeuteen vuonna 1994. Donna Sundberg oli tuntenut J.R:n 14-vuotiaasta asti, mutta muutti hänen luokseen asumaan vasta maaliskuussa 1988.

Syyskuun 19. 1988 Rex Duvall tuomittiin ystävänsä 15-vuotiaan tyttären hyväksikäytöstä kolmesta vuodesta kolmen ja puolen vuoden vankeuteen Etelä-Michiganin vankilaan, jonka jälkeen Rex Duvall ja Sharon Russeau erosivat. Sharon muutti myöhemmin Monroehen, jossa hän asui poikaystävänsä, Richard Gooden, kanssa. Gooden ex-vaimo muutti yhteen J.R:n ja Cocon veljen, Kenny Duvallin, kanssa.

Donnan ja J.R:n vauva syntyi maaliskuussa 1989. Toukokuussa 1989 J.R hakkasi Donnan ja työläisten juhlapäivänä hän raahasi Donnaa hiuksista heidän kodissaan. Donna jätti J.R:n syyskuun 16. 1989. Jo viikon päästä Donna asui Cheboyganissa uuden poikaystävänsä kanssa, joka oli hänen siskonsa miehen setä.

Surmien jälkeen Donald ja J.R. Duvall sanoivat monille laittaneensa miesten ruumiit silppuriin ja syöttäneensä ne lemmikkisioilleen. Joillekin he olivat sanoneet haudanneensa ruumiit omille tai ystäviensä maille. Jotkut Duvallien tuttavat olivat sanoneet nähneensä Tyllin Ford Broncoa muistuttavan auton Duvalleilla pian miesten katoamisen jälkeen. Yksi Duvallien veljistä sanoi, että auto hajotettiin osiin yhden veljen autotallissa ja heitettiin johonkin Michiganin vesistöön. Auton osia on etsitty monista vesistöistä mukaan lukien Ausable-joki ja Alcona-lampi. Muiden lausuntojen mukaan auto on haudattu syvälle maahan syrjäisellä alueella metsässä. Autoa tai sen osia ei ole koskaan löydetty.

Kuva
Ausable-joki, Michigan

Marraskuun 13. 2003, 18 vuotta Tyllin ja Ognjanin murhien jälkeen, Raymond ja Donald Duvall tuomittiin kahdesta ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Duvallit eivät ole tunnustaneet murhia.

Kuva
Donald "Coco" Duvall 2010

Kuva
Raymond Wilbur "J.R." Duvall 2010

Lähteet:
http://www.charleyproject.org,
Argus Press,
http://davidandbrian.webs.com/index.htm,
Tom Henderson Darker than night


Diane Yayoe Suzuki

KuvaKuvaKuvaKuva

Japanilaissukuinen 19-vuotias Diane Yayoe Suzuki ohjasi tanssitunteja Rosalie Woodson-tanssistudiolla, Aiealla, Havaijilla, heinäkuun 6. päivänä 1985. Hän opiskeli Havaijin yliopistolla Manoalla ja työskenteli osa-aikaisesti tanssistudiossa tanssinohjaajana. Dianen ohjaamat tunnit päättyivät kolmen aikaan iltapäivällä. Tuntien jälkeen hän oli lähdössä viettämään viikonloppua ystäviensä kanssa North Shorelle. Ystävät odottivat häntä autossa tanssistudion ulkopuolella. Lähdettyään studiolta Diane huomasi unohtaneensa sinne jotain ja palasi takaisin. Toinen tanssinohjaaja näki hänen kävelevän studion kylpyhuoneeseen johtavalla käytävällä. Dianen lisäksi yläkerrassa oli valokuvaaja Dewey Hamasaki. Toinen tanssinopettaja lähti ja poistui alakertaan.

Kello 15.15 Dianen ystävät tulivat tanssistudiolle hakemaan Dianea. Dewey Hamasaki sanoi Dianen lähteneen. Dianen ystävä huomasi haavan Hamasakin sormessa. Dianen ystävä huomasi, että Diane oli jättänyt lompakkonsa ja laukkunsa studiolle. Hän otti ne mukaansa ja poistui. Ystävät ilmoittivat Dianen vanhemmille, etteivät he löytäneet häntä. Vanhemmat ajoivat tanssistudion eteen ja jäivät odottamaan, että Diane palaisi studiolta siltä varalta, että hän olisi palannut sinne. He näkivät Dewey Hamasakin, Deweyn siskon ja isän kantavan suurta pakkauslaatikkoa ulos studiolta ja lastaavan sen autoon.

Dewey Hamasaki kutsuttiin poliisiaemalle kuulusteluihin. Hamasaki sanoi, että kukko oli aiheuttanut hänen haavansa. Hänelle tehtiin valheenpaljastustesti, jota hän ei läpäissyt. Hamasakia pidettiin outona miehenä, ja hänen sanottiin olleen ihastunut Diane Suzukiin.

Vuosia myöhemmin poliisit pyysivät poliisipäälliköltä etsintälupaa Rosalie Woodson-tanssistudiolle ja Dewey Hamasakin isä sikatilalle. Poliisipäällikkö myönsi etsintäluvan vain tanssistudiolle. Rikostutkijat olivat vihaisia tästä, koska he olisivat halunneet suorittaa molemmat etsinnät samanaikaisesti. Tanssistudio tutkittiin, ja sen kylpyhuoneesta löytyi luminolin avulla paljon verijälkiä. Verta näytti olevan niin paljon, että ihminen on voinut vuotaa siellä kuiviin. Diane Suzukin veriryhmää ei tiedetä, joten sieltä löytynyttä verta ei voida verrata Dianen vereen.

Puoli vuotta myöhemmin poliisi sai etsintäluvan Hamasakin isän sikatilalle. Dianea etsittiin pensaiselta suoalueelta Hamasakien talon takaa, ja tilalla oleva lampi naarattiin. Poliisit huomasivat, että yksi kohta suoalueen kivisessä tukimuurissa Hamasakin tilalla vaikutti siltä, kuin se olisi purettu ja rakennettu uudelleen. Osa kivistä oli eri värisiä ja uudempia kuin toiset. Muurin osa, jossa kivi oli uudempaa, purettiin, ja alta löytyi soraa, oksia ja lehtiä yli metrin syvyyteen asti. Poliisi otti näytteitä maasta tukimuurin alta. Maanäytteille tehdyt testit osoittivat, että muurin uudempi osa oli rakennettu noin puolesta vuodesta yhdeksään kuukautta aiemmin eli suunnilleen samoihin aikoihin, kun poliisi oli tehnyt etsinnän tanssistudioon. Lisäksi testit osoittivat, että puoli vuotta vanhan maan alla ei ollut ollut happea suunnilleen siitä lähtien, kun Diane katosi. Tilalla olleen banaanipuun alta tilalta löytyi balettipuku, joka oli samanlainen kuin Suzukilla oli ollut päällään katoamispäivänä. Se oli myös Suzukin kokoa.

Dewey Hamasakin sanotaan olleen Havaijin osavaltionsairaalassa useita kertoja Suzukin katoamisen jälkeen.Syyttäjä yritti avata Suzukin tapauksen uudelleen vuonna 1993 ja vei jutun suuren valamiehistön eteen, mutta se ei johtanut syytteiden nostamiseen. Dewey Hamasaki asuu nykyään Pearl Cityssä, Havaijilla ja työskentelee valokuvaajana.

13 vuotta Suzukin katoamisen jälkeen hänen perheensä piti hänelle hautajaiset. Suzukin äiti kuoli vuonna 1998. Hänen 90-vuotias isänsä on vielä elossa ja toivoo ratkaisua Suzukin tapauksessa.

Video, jossa epäilty näkyy kasvot peitettynä:

http://www.khon2.com/content/news/coldc ... TsWRw.cspx

Lähteet:

http://www.khon2.com
http://en.wikipedia.org/wiki/Diane_Suzuki
http://archives.starbulletin.com/2000/0 ... tever.html
http://www.forumshawaii.com/index.php?/ ... ars-later/
http://www.spokeo.com/search?q=Dewey%20 ... 588158797¨
Gary A. Dias, Robbie Dingeman: Honolulu Homicide: Murder and mayhem in paradise



Tammie Anne McCormick

KuvaKuvaKuva

13-vuotias Tammie Anne McCormick asui Deerlap Placen asuinalueella Geyser Crestin kaupunginosassa Saratoga Springsissä, New Yorkissa. Huhtikuun 19. 1986 Tammie myöhästyi koulubussistaan. Hän sanoi siskolleen liftaavansa kyydin kouluun. Hän ei kuitenkaan saapunut kouluun, vaan katosi. Hänet ilmoitettiin kadonneeksi kaksi päivää katoamisen jälkeen.

Tammie oli vähän ennen katoamistaan sanonut ystävilleen aikovansa karata Floridaan. Tammien äiti ei kuitenkaan uskonut Tammien karanneen, koska hänellä oli päällään kaikkien kuluneimmat farkkunsa ja epämukavat kengät, ja kaikki muut vaatteet olivat jääneet kotiin. Tammie ei myöskään ollut koskaan karannut kotoaan, ja aina jos joku hänen veljistään tai siskoistaan oli ulkona kotiintuloajan jälkeen tai ei ilmoittanut myöhästymisestään kotiin, Tammie huolestui.

Vuonna 2011 poliisi nimesi Arthur Mason Slaybaugh III:n epäillyksi Tammien katoamisessa. Poliisi oli alusta lähtien tutkinut Slaybaughin mahdollista osuutta Tammien katoamisessa. Tammien katoamisen aikaan lihaksikas ja isokokoinen 26-vuotias Slaybaugh oli vanginvartija Mt. Gregorin vankilassa Wintonissa, New Yorkissa. Tammie tunsi Slaybaughin, ihaili häntä ja piti häntä opettajanaan ja neuvojanaan. Poliisin mukaan Tammie meni katoamispäivänään Slaybaughin Saratoga-järven alueella sijaitsevaan asuntoon. Slaybaugh kuoli sydänkohtaukseen 41-vuotiaana vuonna 2001. Sen jälkeen todistajia tuli esiin, ja he antoivat tietoa, jota he eivät olleet aiemmin uskaltaneet paljastaa.

Tammien vanhemmat asuvat nyt Cossayunassa, New Yorkissa. Hänen viisi sisarustaan asuvat vieläkin samalla alueella, josta Tammie katosi. Poliisit toivovat vielä löytävänsä Tammien ruumiin. Etsinnät eivät ole helppoja, sillä Saratoga-järveä ympäröi yli neljän neliökilometrin alue, johon Tammie on voitu piilottaa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://www.officialcoldcaseinvestigatio ... hp?p=61904

The Daily Gazette



Susan Robin Bender

KuvaKuva

25. huhtikuuta 1986 14-vuotias Susan Robin Bender lähti kotoaan Modestosta, Kaliforniasta, ystäviensä luo Carmeliin. Hän puhui puhelimeen entisellä Greyhoundin linja-autoasemalla Modestossa ja nousi myöhemmin linja-autoaseman ulkopuolelle pysäköityyn oliivinvihreään vuoden 1977 Fordin pakettiautoon ja katosi. Susan oli karannut kotoaan kaksi kertaa aikaisemmin, mutta hän oli molemmilla kerroilla soittanut äidilleen ja palannut muutaman päivän sisällä kotiin.

Susanin päiväkirja, puhelinmuistio ja joitakin hänen vaatteitaan löytyi katoamisen jälkeen miehen kotoa. Mies oli viimeinen, joka oli nähnyt Susanin ennen tämän katoamista. Häntä kuulusteltiin, mutta hänet jouduttiin vapauttamaan näytön puuttuessa. Poliisi sanoi Susanin äidille, etteivät he voi tehdä mitään ilman ruumista. Susanin tapausta tutkivan Dick Ridenourin mukaan todisteet viittaavat henkirikokseen.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://doenetwork.org/cases/205dfca.html

The Modesto Bee

http://casehelpers.6.forumer.com/a/post ... 840&start=



Shelley Kathleen Sikes

Kuva
KuvaKuvaKuva
Shelley Kathleen Sikes

19-vuotias college-opiskelija Shelley Kathleen Sikes lähti työpaikaltaan Gaido´s Seafood-ravintolasta rannan edustalta Galvestonista, Texasista juuri ennen puoltayötä toukokuun 24. 1986. Shelley oli sirorakenteinen, 150-senttinen ja 41-kiloinen tyttö. Hän asui 25 kilometrin päässä Gaido´s Seafoodista, jossa hän työskenteli tarjoilijana.

Shelleyn vuoden 1980 Ford Pinto löytyi toukokuun 25. noin kahden aikaan aamuyöllä mutaan juuttuneena valtatie 45:n syöttölinjatien varresta Galvestonin maantien eteläpuolelta. Kuskin puoleinen ikkuna oli rikki, ja ovessa ja kuskin penkillä oli verta.

Silminnäkijöiden mukaan Shelley oli ajanut valtatien 45 syöttölinjaa pitkin Galvestonin maantien pohjoispuolella vierellään kaksisävyinen ruskea Chevrolet-lava-auto. Lava-autoa ajanut mies oli mahdollisesti ahdistellut Shelleytä, ja Shelley näytti hänelle keskisormea. Tästä raivostuneena mies pakotti Shelleyn ajamaan ulos tieltä. Hän tuli ulos autostaan ja juoksi Shelleyn autolle potkaisten kuskin puolen ikkunan rikki. Mies avasi Shelleyn auton oven ja veti hänet ulos autosta. Joidenkin silminnäkijöiden mukaan lava-autoa ajanut mies ja hänen seurassaan ollut mies auttoivat Shelleyn lava-autoon ja puhuivat hänen viemisestään sairaalaan. Toisten mukaan miehet näyttivät pakottavan Shelleyn autoon. Tuolloin tummanvärinen Bronco tai Blazer pysähtyi kuin auttaakseen. Lava-auton kuljettaja vilkutti Broncoa lähtemään ja vei Shelleyn autoon. Hän ajoi kovaa vauhtia pohjoiseen päin. Vuonna 1986 poliisit etsivät Chevroletin kuskia.

Kesäkuussa 1987, yli vuosi Shelleyn katoamisen jälkeen, mies soitti El Pason poliisiasemalle Texasiin ja sanoi yrittäneensä yöllä itsemurhaa. Hän kertoi, että hän ja hänen ystävänsä sieppasivat ja murhasivat Shelleyn vuonna 1986. Mies soitti poliiseille motellista, El Pasosta, josta poliisit kävivät hakemassa hänet asemalle. Mies oli John Robert King. Hän kertoi poliiseille, että hän ja Gerald Peter Zwarst murhasivat Shelleyn ja hautasivat hänet Kingin asunnon lähelle San Leoniin. Gerald Zwarst sanoi käyttäneensä PCP:tä tai crackiä ja sammuneensa ennen Shelleyn sieppausta. Testien mukaan Shelleyn autosta löytynyt veri kuului John Kingille. King sanoi, että Zwarst raiskasi Shelleyn kaljapullolla ja hautasi tämän elävältä. Zwarstin mukaan King murhasi Shelleyn. Kingille tarjottiin sopimusta lievemmästä tuomiosta vastineeksi Shelleyn ruumiin sijainnin näyttämisestä, mistä tämä kieltäytyi.

Vuonna 1993 poliisi tarjosi Zwarstille syytesuojaa murhasyytteiltä vastineeksi Shelleyn ruumiin sijainnin näyttämisestä. Zwarst hypnotisoitiin, ja hän piirsi kartan San Leonissa sijaitsevasta niitystä. Etsinnöissä löydettiin valkoinen pusero, jonka Shelleyn perheenjäsenet tunnistivat Shelleyn vaatteeksi. Poliisit uskovat, että Shelleyn ruumis oli ollut niityllä joskus, mutta se oli myöhemmin siirretty muualle. Shelley on edelleen kateissa. Hänen perheensä on aktiivisesti pyrkinyt estämään Kingin ja Zwarstin pääsyn ehdonalaiseen.

KuvaJohn Robert King nyt

Kuva
Gerald Zwarst nyt

Videokuvaa Sikesin sieppaajista nuorempina:
http://abclocal.go.com/ktrk/video?id=8546828

http://www.youtube.com/watch?v=9Ga07h9E3EM

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://z13.invisionfree.com/PorchlightU ... st=0&#last



Theresa Ann Bier

Kuva
Theresa Ann Bier

16-vuotias Theresa Bier asui setänsä John Richmondin luona Fresnon piirikunnassa, Kaliforniassa. Kesäkuun 1. päivänä 1987 Richmondin tuttava, 43-vuotias Russell ”Skip” Welch tuli käymään Richmondin luona. Hän tarjosi Bierille kyytiä kouluun, ja Bier lähti kotoa Welchin kyydissä. Bier ei kuitenkaan saapunut kouluun tuona aamuna. Monet hänen tuttavansa näkivät hänet tuona päivänä eri paikoissa. Hän sanoi heille lähtevänsä vuorille etsimään Isojalkaa Welchin kanssa, joka piti itseään Isojalan tutkijana. Bier vaikutti innostuneelta retkestä.

Welch oli jättänyt saapumatta rattijuopumusoikeudenkäyntiin, ja hänestä oli etsintäkuulutus. Poliisi alkoi etsiä Bieriä ja Welchiä, ja kesäkuun 5. päivänä 1987 apulaisseriffit löysivät Welchin auton, kaksiovisen vuoden 1977 keltaruskean ja ruskean Monte Carlon, syrjäiseltä alueelta North Forkin läheltä. Kun he palasivat muutamaa tuntia myöhemmin tarkastamaan autoa, se ei ollut enää paikalla.

Kuva
Shuteye-vuori

Welch löytyi kesäkuun 10. 1987 äitinsä luota Sunnysidesta, Fresnon piirikunnasta, ja hänet pidätettiin. Welch vaikutti yhteistyöhaluiselta Bierin katoamisen tutkinnassa, ja kesäkuun 11. hän johti poliisit leirintäalueelle vuorille Shuteye-vuorelle, joka sijaitsi noin 40 kilometrin päässä Bass-järvestä. Welch sanoi leiriytyneensä sinne Bierin kanssa. Bierin lompakko ja joitakin hänen vaatteitaan löytyi leirintäalueelta. Bieriä etsittiin Shuteye-vuorelta vihikoirien, seriffinviraston vapaaehtoisen joukon ja maantiepoliisin helikopterin kanssa. Alueen vaikeakulkuinen maasto oli sankkaa metsää, jota ympäröivät jyrkät kalliot, tiheät pensaikot ja kymmenet purot. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta.

Welch kertoi, että hän ja Bier olivat nähneet Isojalan monta kertaa, ja että hän halusi palata leirille, mutta Bier halusi jatkaa etsintöjä. Welchin mukaan Bier lähti yksin etsimään Isojalkaa kesäkuun 2. päivänä ja katosi. Welch sanoi, että Isojalka saattoi olla syyllinen Bierin katoamiseen, tai sitten Bier oli lähtenyt jonkun toisen leiriytyjän matkaan. Welch kertoi etsineensä Bieriä kaksi päivää ennen Fresnoon palaamistaan. Hän ei ollut puhunut kenellekään Bierin katoamisesta. Myöhemmin Welch muutti kertomustaan ja sanoi, että Isojalka oli vienyt Bierin väkisin.

Poliisi epäili Welchin houkutelleen Bierin vuorille, ja häntä syytettiin törkeästä lapsenryöstöstä. Neljä kuukautta Bierin katoamisen jälkeen syytteistä luovuttiin, koska ilman ruumista ei ollut todisteita, ja jos Welchiä olisi syytetty sieppauksesta, häntä ei olisi voinut enää myöhemmin syyttää murhasta, jos ruumis olisi löytynyt. Henkirikosta epäillään Bierin katoamisessa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org

http://www.weirdfresno.com/2010/05/man- ... while.html

Merced Sun-Star


Martha Leanna Green

KuvaKuvaKuva

17-vuotias työskenteli hotellivirkailijana hotelli Holiday Innissä. Vuoden 1987 huhtikuun 15. päivän sateisena iltana Marthan kaksoisveli, Lawson Green, haki hänet hänen työpaikaltaan lainaamallaan autolla. He ajoivat kohti White Bluffia, Tennesseetä, jossa heidän perheensä asui. Noin kello 21.00 autosta loppui polttoaine valtatie 46:n kohdalla Dicksonin piirikunnassa, Tennesseessä. Lawson lähti ulos sateeseen ostamaan polttoainetta. Martha halusi jäädä autoon odottamaan. Kun Lawson palasi takaisin noin 15 minuuttia myöhemmin, Martha oli kadonnut. Marthan käsilaukku ja auton avaimet olivat autossa, eikä paikalla näkynyt merkkejä kamppailusta.

Floridalaisessa vankilassa istunut mies, jota syytettiin raiskauksesta, tunnusti Marthan murhan ja näytti poliiseille useita paikkoja, joihin hän sanoi kätkeneensä tytön ruumiin. Etsinnät näillä paikoilla eivät tuottaneet tulosta. Miestä syytettiin sairaanhoitajan raiskauksesta, joka oli tapahtunut Hardemanin piirikunnassa, Tennesseessä. Mies oli esittänyt uhrilleen poliisia. Toinen Memphisistä, Tennesseestä, siepattu sairaanhoitaja katosi, eikä häntä ole koskaan löydetty. Miestä epäillään myös hänen sieppauksestaan. Miestä ei koskaan syytetty Marthan tapauksessa, mutta hän on edelleen pääepäilty Marthan katoamisessa. Miehen sellitoveri murhasi hänet myöhemmin vankilassa.

Marthan äiti, Margie Green, kuoli syöpään vuonna 1997. Hänen isänsä, George Green, meni uudelleen naimisiin ja asuu nyt Dicksonissa, Tennesseessä. Marthan kaksoisveli Lawson Green asuu edelleen White Bluffissa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://z10.invisionfree.com/usedtobedoe ... topic=4305

Siru83
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2736
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Eulan Ray Hodgkinson Jr.

Kuva
Eulan Ray Hodgkinson

Syyskuun 11. 1988 31-vuotias hitsaaja, Eulan Ray Hodgkinson, oli tullut äitinsä luo käymään suihkussa. Noin kuuden aikaan illalla Hodgkinson oli hitsaamassa lava-auton runkoa, kun hiomakoneen osa hajosi. Hän lähti äitinsä luota Pinehurstista, Texasista, etsimään osaa hiomakoneeseen. Kaikki Pinehurstin kaupat olivat tuolloin kiinni. Hodgkinson sanoi äidilleen, ettei hän tule kotiin päivälliselle, vaan hakee syötävää matkalla. Hodgkinson lähti kotoaan pomonsa luo, jonka kanssa hän keskusteli meneillään olevan hitsaustyön etenemisestä. Hän ei ottanut työkalujaan mukaan, minkä hän olisi normaalisti tehnyt, jos aikoi olla poissa pidemmän aikaa.

Kaksi päivää Hodgkinsonin katoamisen jälkeen, syyskuun 13. 1988, hänen mustan ja antrasiitinen värinen vuoden 1988 mallin Dodge Dakota-lava-autonsa löytyi hylättynä maaseudulta Orangen piirikunnasta tiheän metsän läheltä syrjäiseltä soratieltä, joka johti entiselle öljynporaamolle ja soijapellolle. Auton löytäjä ei tiennyt auton liittyvän katoamiseen ja ilmoitti siitä poliisille vasta 10 päivää myöhemmin. Auton ovet olivat lukossa ja auton avaimet, Hodgkinsonin kamera, stereosoitin ja istuimen taakse piilotettu puoliautomaattinen AR15-sotilaskivääri olivat kateissa. Rengastunkki oli siirretty istuimen takaa auton lavalle, vaikka auton renkaat olivat uudet ja ehjät eivätkä vaatineet vaihtoa. Tuulilasinpyyhkimet olivat ylhäällä, mikä viittasi siihen, että ulkona oli satanut, kun auto oli pysäköity. Poliisin mielestä auto oli saatettu ajaa paikalle rikospaikalta poliisien harhauttamiseksi. Kolme päivää ennen katoamistaan Hodgkinson oli sanonut kaupan myyjälle tietävänsä jostakin vakavasta asiasta. Hän sanoi, ettei puhuisi siitä, ellei asia etenisi oikeuteen, jolloin hän menisi sinne todistamaan.

Neljä päivää Hodgkinsonin katoamisen jälkeen hänen isänsä ilmoitti hänet kadonneeksi Pinehurstin poliisiasemalla. Yli 75 ihmistä, joiden mukana poliiseja, palomiehiä, apulaisseriffejä, ystäviä ja eri järjestöjen jäseniä, etsi häntä yli kahden neliökilometrin alueelta monen päivän ajan. Etsinnät päättyivät tuloksettomina.

Poliisi kuulusteli viittä epäiltyä. Tutkinnanjohtajan mukaan teon todennäköinen epäilty ja motiivi olivat tiedossa. Huumeet eivät hänen mukaansa liittyneet tapaukseen, ja useampi kuin yksi henkilö tietää, mitä Hodgkinsonille tapahtui, mutta vain yksi oli mukana itse teossa. Ketään ei pidätetty. Katoamista nykyään tutkiva etsivä Fred Hanauer kannustaa kaikkia, jotka tapauksesta jotakin tietävät, ottamaan yhteyttä poliisiin ja sanoo, että ruumiin piilottamiseen osallistuneiden osalta rikokset ovat vanhentuneet.

Vuonna 2007 Hodgkinsonin ruumista etsittiin Sabine-joelta sen jälkeen, kun poliisi oli saanut vihjeen, että ruumis oli laitettu tynnyrin sisään ja heitetty jokeen.

Hodgkinson oli valmistunut Little Cypress Mauricevillen lukiosta vuonna 1975 ja suorittanut hitsaajan tutkinnon. Hän työskenteli myös rakennusalalla ja oli taitava mekaanikko. Hodgkinson harrasti veneilyä ystäviensä kanssa ja junan pienoismallien ja aseiden keräilyä.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://doenetwork.org/cases/341dmtx.html
http://orangeleader.com/local/x68136002 ... me-closure
http://orangeleader.com/local/x68134899 ... ears/print
http://www.txdps.state.tx.us/mpch/mpdet ... g%20Person
http://panews.com/archive/x1448500601
http://www.panews.com/local/local_story_221195521.html
The Port Arthur News


Tonetta Yvette Carlisle

Kuva
Tonetta Yvette Carlisle

15-vuotias Tonetta Carlisle käveli kotiinsa City-lukiosta Chattanoogassa Tennesseessä noin kello 14.55 maaliskuun 14. 1989. Kun Tonetta käveli katua pitkin mäellä, useita miehiä hyppäsi pakettiautosta ja veti Tonettan väkisin autoon. Pakettiauto oli väriltään keltainen ja keltaruskea, ja siinä oli Tennesseen rekisterikilvet. Nainen, joka oli nähnyt sieppauksen, jahtasi miehensä kanssa autoa ja soittivat poliisille. Tonettan äiti ilmoitti hänet kadonneeksi kahdeksan tuntia myöhemmin. Poliisit eivät heti osanneet yhdistää katoamisilmoitusta ilmoitettuun sieppaukseen.

Pakettiauton rekisterinumero kuului Jeffrey Jonesin omistamalle autolle. Afroamerikkalainen Jones oli aiemmin istunut kahdeksan vuoden tuomion raiskauksesta ja törkeästä raiskauksesta. Hänet oli vapautettu noin vuosi ennen Tonettan katoamista. Poliisi epäilee Jonesin syyllistyneen asuinalueellaan asuneen naisen raiskaukseen kaksi kuukautta ennen Tonettan katoamista.

Kaksi päivää Tonettan katoamisen jälkeen, maaliskuun 14. 1989, Jones löytyi autostaan ratin päälle lysähtäneenä. Hän oli tehnyt itsemurhan myrkyttämällä itsensä häkään. Auton löytämispaikan ympäristössä järjestettiin laajat etsinnät, joissa yli 300 poliisia, apulaisseriffiä, vihikoiraa ja vapaaehtoisia etsi Tonettaa, mutta etsinnät päättyivät tuloksettomina. Huhujen mukaan Tonetta on pakotettu prostituutioon ja viety mahdollisesti Kaliforniaan. Poliisi epäilee henkirikosta Tonettan katoamisessa ja pitää mahdollisena, että hän on yhä Tennesseessä.
Tonetta piti rap-musiikista ja kuunteli Bobby Brownia vuonna 1989. Hän piti myös pizzasta ja pikaruuasta.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.amw.com/missing_children/bri ... &refresh=1

Seuraavaksi katoamistapauksia, jotka ovat mysteereitä. Mysteereiksi olen luokitellut tapaukset, joista poliisi saattaa tietää, mitä on todennäköisesti tapahtunut, mutta joista on saatavilla hyvin vähän tietoa, tapaukset jotka todennäköisesti ovat henkirikoksia, mutta niissä ei ole selkeitä epäiltyjä tai johtolankoja, tapaukset, joissa ei tiedetä, onko henkilö lähtenyt vapaaehtoisesti pois, vai onko hänet surmattu, tapaukset, joissa joku perheenjäsen tai sukulainen on saattanut surmata tai tuntematon siepata lapsen, mutta vaihtoehtoja voi olla muitakin, esim. lapsi on joutunut onnettomuuden uhriksi, tapaukset, joissa kadonnut voi olla henkirikoksen uhri tai pakeneva rikollinen sekä oikeat mysteerit, joissa ei ole selkeää epäiltyä, eikä tiedetä, mitä kadonneelle tapahtui tai kuka hänet vei.


Bruce Neal Walls

Kuva
Bruce Neal Walls

Syyskuun 5. 1980 29-vuotias Bruce Neal Walls ajoi vuoden 1980 Mercury Cougarilla West Palm Beachilla, Floridassa. Hän oli vuokrannut auton Herzin autovuokraamosta. Brucella oli mukanaan salkku, jossa oli yli 100 000 dollarin arvosta timantteja ja muita jalokiviä.

Wallsin vuokraama auto löytyi hylättynä maksulliselta moottoritieltä Floridasta samana päivänä, jolloin hän katosi. Paikalla ei ollut merkkejä henkirikoksesta.

Lähde:

http://www.charleyproject.org


Lisa Marie Sexton

Kuva
Lisa Marie Sexton

14-vuotias Lisa Marie Sexton asui hyvämaineisella alueella Elyriassa, Ohiossa. Toukokuun 1. 1981 Lisa sanoi lähtevänsä ulos ulkoiluttamaan koiraansa. Hän oli aikuisen huumekauppiaan seurassa. Lisa ei kuitenkaan palannut kotiin, vaan karkasi. Hän soitti karkaamisensa jälkeen toisinaan äidilleen, Barbara Terrellille, kunnes soitot yhtäkkiä loppuivat vuonna 1984.

Syyskuun 1. 1984 Lisan äiti Barbara ilmoitti hänet kadonneeksi. Kun Lisa viimeksi otti yhteyttä, hän oli Tampassa, Floridassa. Mies, joka oli Lisan seurassa, kun hän karkasi, palasi myöhemmin Elyriaan yksin. Hän joutui myöhemmin vankilaan. Hän ei koskaan antanut mitään tietoa Lisan olinpaikasta. Mies on jo kuollut. Poliisi tutkii Lisan tapausta edelleen. Lisasta on ollut mahdollisia havaintoja Meksikossa, mutta vihjeet eivät ole johtaneet hänen löytymiseensä.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://z13.invisionfree.com/PorchlightUSA/ar/t1890.htm


Michele Reidenbach

KuvaKuva
Michele Reidenbach

16-vuotias Michele Reidenbach oli äitinsä nuorin tytär. Hänen 31-vuotias siskonsa, Cheri, oli saanut halvauksen heinäkuussa 1981, minkä seurauksena hän oli halvaantunut. Michelellä ja Cherillä oli läheiset välit, ja Michele järkyttyi aluksi Cherin halvaantumisesta. Cheri oli pääsemässä pois sairaalasta lokakuun 7. päivänä 1981 ja aloittamassa fysioterapiaohjelman. Michele odotti Cherin kotiinpääsyä.

Lokakuun 6. päivän aamuna Michele matkusti yhdessä parhaan ystävänsä Beth Staubin kanssa koulubussilla Seneca Valleyn lukioon. Puoli neljän aikaan iltapäivällä Michele viimeisteli Beth Staubin kampausta ja meikkiä Bethin työpaikan, Gulf Stationin, kylpyhuoneessa. Koulussa oli meneillään valokuvaukset, ja Bethin vuosikirjakuva tuona iltapäivänä. Michelen kuvauspäivä oli perjantai 9. lokakuuta 1981. Beth lainasi Michelelta hiusharjan ja kaularenkaan, ja Michele pyysi palauttamaan ne heti, kun koulukuva olisi otettu.

Koulun jälkeen Michele lähti useiden ystäviensä kanssa Zelienopleen, Pennsylvaniaan, missä hän työskenteli osa-aikaisesti kodinkoneliike Mel Denissä. Michelen työnä oli käsitellä kirjeitä osa-aikaisesti postituksia varten. Landy ja Tabor olivat palkanneet hänet kadulta. Hän oli työskennellyt liikkeessä neljä päivää. Michelen luokkakaveri ja ystävä, Kim Charlier, oli normaalisti töissä hänen kanssaan, mutta tuona päivänä Kim oli kipeä eikä tullut töihin. Michele oli töissä liikkeen omistajien, Fred Landayn ja Alan ”Al” Taborin kanssa. Tuona päivänä hänen tehtävänään oli kirjoittaa mainoksia ja osoitteita kirjekuoriin liikkeen yläkerrassa.

Michele soitti Kim Charlierille töistä ja keskusteli hetken hänen kanssaan. Michele tunsi olonsa kipeäksi, ja sanoi siitä pomolleen, Fred Landaylle. Puoli viiden aikaan iltapäivällä Michele käveli suunnilleen yhden kadunvälin päässä sijaitsevaan Rite Aid-apteekkiin ostamaan yskänlääkettä. Michele osti saapui apteekkiin ja osti lääkkeen. Fred Landay näki Michelen myöhemmin Super Duper-supermarketin parkkipaikalla puhumassa jollekin punaisessa autossa istuvalle henkilölle. Parkkipaikka sijaitsi 30 metrin päässä Michelen työpaikasta, Mel Denistä.

Beth Staub tuli Mel Deniin palauttamaan Michelen hiusharjan ja kaularenkaan, jolloin liikkeen omistaja Fred Landay sanoi, että Michele oli saanut puhelun ja lähtenyt kaupasta, eikä ollut tullut takaisin. Myöhemmin Michelen poikaystävä tuli Gulf Stationiin ja kysyi Bethiltä, tiesikö hän missä Michele oli. Michele oli sopinut poikaystävänsä kanssa treffit sen jälkeen, kun Michele pääsisi töistä. Michelen poikaystävä luuli Michelen unohtaneen tapaamisen ja oli vihainen. Kun Michele ei saapunut paikalle, poikaystävä meni ulos ystäviensä kanssa. Viittä vaille kuusi illalla Michelen äiti, Gloria Reidenbach, tuli Mel Deniin kysymään Micheleltä, haluaisiko hän käydä katsomassa siskoaan Cheriä sairaalassa. Gloria tai Michelen veli Vince hakivat hänet tavallisesti töistä, mutta toisinaan Michele meni töiden jälkeen ystäviensä luo. Vince tuli liikkeeseen myöhemmin hakemaan Micheleä kotiin, mutta Michele ei ollut paikalla. Yhdentoista aikaan illalla Michelen äiti alkoi huolestua, kun Micheleä ei kuulunut kotiin. Michele ei yleensä ollut niin myöhään ulkona, jos seuraavana päivänä oli koulua. Kello 2.30. aamuyöllä Gloria alkoi soitella Michelen ystäville kysellen, tietävätkö nämä Michelen olinpaikkaa. Keskiviikkoaamuna 7. lokakuuta 1981 Gloria soitti Beth Staubille ja kysyi, oliko Michele ollut yötä Bethin luona. Gloria oli toivonut, että Michele olisi yöpynyt Bethin luona ja unohtanut soittaa kotiin. Kuudelta aamulla hän soitti poliisille.

Michele jätti kadotessaan lompakkonsa, koulukirjansa, takkinsa ja tupakkansa työpaikalleen. Hän jätti myös kotinsa lipastoon 100 dollaria rahaa. Michelle työskenteli Mel Denin lisäksi myös toisessa paikassa, ja hän oli pyytänyt toista työnantajaansa siirtämään palkanmaksua, jotta hän voisi maksaa koulukuvansa etukäteismaksuna.

Fred Landay ja Al Tabor kertoivat poliisille, ettei Michele palannut töihin lähdettyään käymään apteekissa. Landay sanoi, ettei muutenkaan paljoa nähnyt Micheleä töissä tuona päivänä, koska tämä työskenteli yläkerrassa. Poliisin mukaan on epäselvää, palasiko Michele töihin. Juttua nykyään tutkivan poliisi Ray Melderin mukaan havainto Michelestä apteekissa on viimeinen varma havainto hänestä. Kukaan ei nähnyt Michelen poistuvan parkkipaikalta, jossa Fred Landay sanoi nähneensä hänet.

Poliisi kuulusteli useita henkilöitä Michelen katoamisesta, myös hänen poikaystäväänsä. Poikaystävä läpäisi valheenpaljastustestit, ja hänet suljettiin pois epäiltyjen joukosta. Ketään Michelen perheenjäsentä ei epäillä hänen katoamisestaan.

Poliisi sulki heti tutkinnan alkuvaiheessa pois sen vaihtoehdon, että Michele olisi karannut. Michele ei ole ottanut yhteyttä perheeseensä katoamisen jälkeen eikä ollut puhunut ystävilleen karkaamisesta. Hän ei myöskään ottanut mitään tavaroitaan mukaansa. Työnantaja Landayn mukaan Michele oli kunnollinen ja ystävällinen tyttö, ja Landayn mielestä Michelelle on täytynyt tapahtua jotain, koska hän oli luotettava työntekijä. Michelen perheen mukaan Michele oli katuviisas teini, joka ei helposti lähtisi tuntemattomien mukaan, ja siksi he uskovat jonkun Michelen tutun siepanneen hänet.

Vuonna 1989 Fred Landay ja Al Tabor sulkivat kaikki omistamansa viisi Mel-Den-kodinkoneliikettä. Landayta ja Taboria syytettiin väärästä ja harhaanjohtavasta mainonnasta. Yhtiön sanottiin julkaisevan mainoksia, joissa hinnan sanottiin olevan alennettu hinta, vaikka hinta oli sama kuin ennen alennusta. Mel Den antoi vakuutuksen vapaaehtoisesta kuluttajainviraston määräyksen noudattamisesta. Sopimus sisälsi kohdan, jonka mukaan yhtiö ei myönnä syyllistyneensä minkäänlaisiin väärinkäytöksiin. Mel-Den maksoi 3500 dollarin sakot ja väärästä mainonnasta aiheutuneet kustannukset.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
Pittsburgh Post-Gazette
Beaver County Times
Allegheny Times


Charles Lewis Lassell Jr.

KuvaKuva
Charles Lewis Lassell Jr.

Lokakuun 27. 1981 19-vuotiaan Charles Lewis Lassell Juniorin isä kyyditsi hänet Jerry Browne-tien ja Cooganin bulevardin risteykseen Old Mysticiiin, Conneticutiin kello 7.30 aamulla. Charles odotti siinä tavallisesti bussia, jolla hän kulki collegeen. Lassell ei noussut bussin kyytiin lokakuun 27. 1981, vaan katosi.

Lähde:

http://www.charleyproject.org


Alexander Edwin Shaw IV

KuvaKuva
Alexander Edwin Shaw IV

23-vuotias Alexander Edwin Shaw IV asui Wagramissa, Pohjois-Carolinassa. Hänen isänsä oli Wagramin pormestari. Shaw oli työskennellyt teatterissa, rakennusalan yrityksessä ja teollisuusjätevedenpuhdistamossa. Alexander harrasti pitkänmatkan juoksua ja kävi säännöllisesti lahjoittamassa verta Amerikan punaiselle ristille.

Maaliskuun 15. 1982 poliisit löysivät Alexanderin auton, vihreän Buickin, valtatien 40 varrelta Wagramista, Pohjois-Carolinasta. Auto oli törmännyt puuhun. Auton avaimet olivat virtalukossa, ja etuvalot päällä. Wagramin alueella satoi rankasti siihen aikaan, kun Alexanderin oletetaan ajaneen kolari. Poliisit eivät usko, että Alexanderilla oli kadotessaan mukana henkilöllisyystodistusta tai koruja. Poliisi pitää häntä henkirikoksen uhrina.

Lähde:

http://www.charleyproject.org


Richard Ray Barnett

KuvaKuvaKuvaKuva

2-vuotias Richard Ray Barnett oli viettänyt kaksi viikkoa isänsä kanssa isovanhempiensa Waldo ja Martha McChoardin luona Hillcrestin maatilalla, Grangevillessä, Idahossa. Hänen äitinsä, Judy Barnett, oli tuolloin Etelä-Idahossa.

31. elokuuta 1982 Richardin setä näki hänet istumassa heinäkärryissä ladon edessä. Samaan aikaan kymmenet työntekijät veivät autosta kanoja kanalaan. Sen jälkeen Richard katosi. Häntä alettiin etsiä vain 15 minuuttia katoamisen jälkeen, ja poliisille ilmoitettiin katoamisesta puoli yhdentoista aikaan päivällä. Vihikoirat jäljittivät Richardin maatilan raja-aidalle tilan koillisosaan, johon jäljet loppuivat. Pelastustyöntekijät ja vapaaehtoiset etsivät Richardia neljä päivää lammista, lietesäiliöistä ja viljasiiloista. Myös lentokoneet olivat mukana etsinnöissä, jotka päättyivät tuloksettomina.

Richardin isovanhempia epäiltiin hänen katoamisestaan. Martha McChoardin sanotaan käyttäytyneen oudosti Richardin katoamisen jälkeen, eikä hän läpäissyt katoamisen jälkeen tehtyä valheenpaljastuskoetta. Martha ei pitänyt Richardin äidistä, ja poliisin teorian mukaan hän ei halunnut, että Richard viedään takaisin äidilleen, ja hän olisi antanut Richardin jonkun toisen kasvatettavaksi. Martha ja Waldo McChoard muuttivat sittemmin Havaijille.

Toukokuussa 2001 tekivät Marthalle valheenpaljastuskokeen toisen kerran. Waldo McChoard oli tuolloin juuri kuollut, ja poliisit toivoivat, että Martha paljastaisi, mitä tietää Richardin katoamisesta. Tällä kertaa Martha läpäisi valheenpaljastuskokeet, eikä häntä enää epäillä Richardin katoamisesta. Martha muutti myöhemmin Havaijilta takaisin USA:n mantereelle.

Richardin vanhemmat asuvat nykyisin Ohiossa. Judy Barnett etsii häntä yhä aktiivisesti. Richard oli Judyn nuorin poika.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://missing87975.yuku.com/topic/2115 ... AY-BARNETT
http://s10.invisionfree.com/usedtobedoe/ar/t8104.htm


Robert Joseph Fritz

Kuva

14. toukokuuta 1983 5-vuotias Robert Joseph Fritz, jota kutsuttiin “Bobby Joeksi”, oli leikkimässä siskonsa ja ystäviensä kanssa tyhjällä tontilla, joka sijaitsi noin jalkapallokentän pituisen matkan päässä hänen kotoaan Campbellsportissa, Wisconsinissa. Tontti, jossa lapset leikkivät, oli Mill-lammen ja Milwaukee-joen lähellä. Joskus kello 14.30 ja 16.30 välillä Bobby Joe sanoi siskolleen, että hänellä on nälkä ja hän kävelee kotiin. Robert ei koskaan saapunut kotiin. Robertin lelupyssy, jolla hän oli leikkinyt ennen katoamistaan, löytyi myöhemmin.

Kuva
Mill-lammen pato, Campbellsport. Lampi on kuivattu vuonna 2011.

Robertin ajateltiin ensin hukkuneen, ja häntä etsittiin Milwaukee-joesta ja Mill-lammesta. Mill-lammen ja Milwaukee-joen välissä oli pato, ja Milwaukee-joki sijaitsi lammen pohjoispuolella. Koska Robertista ei löytynyt etsinnöissä jälkeäkään, poliisi epäilee hänen tulleen siepatuksi. Ketään ei ole kuitenkaan epäilty hänen katoamisestaan.

Robert ja kuusi hänen sisarustaan asui hänen äitinsä kanssa Campbellsportissa. Hänen isänsä asui muiden sisarusten kanssa Illinoisin osavaltiossa. Robertin isä on sittemmin kuollut, ja hänen äitinsä on muuttanut pois Campbellsportin alueelta. Robertin äiti sanoo ajattelevansa Robertia vieläkin joka päivä.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://doenetwork.org/cases/101dmwi.html
http://www.angelfire.com/wi3/corajones/news1299.html


Sherry Lynn Marler

Kuva

Kesäkuun 6. 1984 12-vuotias Sherry Marler lähti isäpuolensa, Raymond Stringfellowin, kanssa käymään kaupungilla Greenvillessä, Alabamassa. Kun Sherry ja Raymond olivat First National-pankissa, isäpuoli antoi Sherrylle dollarin, jotta tämä voisi käydä ostamassa Coca colan. Sherry lähti pankista, ylitti kadun ja käveli kohti Chevron-huoltoasemaa. Kun Raymond palasi lava-autolle 15 minuuttia myöhemmin, Sherry oli kadonnut.

Sherryn katoamisen jälkeen kolme ihmistä, jotka eivät tunteneet toisiaan, ilmoittivat havainnoistaan poliisille. He kaikki olivat nähneet Sherryn näköisen tytön vanhemman miehen seurassa. Mies oli noin 50-vuotias ja 173 senttiä pitkä ja vankkarakenteinen, ja hänellä oli parkkiintunut iho. Yksi silminnäkijä näki tytön ja miehen rekkojen taukopaikalla Conleyssa, Georgiassa, ja hänen mukaansa tyttö kutsui miestä nimellä ”B.J”. Kaikkien silminnäkijöiden mukaan tyttö vaikutti olevan poissa tolaltaan sekä epäsiistin ja sekavan oloinen. Viimeinen silminnäkijähavainto tytöstä oli ostoskeskuksesta New Orleansista, Louisianasta myöhemmin vuonna 1984. Ei ole varmuutta siitä, oliko tyttö Sherry.

Sherry oli poikatyttö, joka piti maatilan töiden tekemisestä ja osasi ajaa traktoria.
Sherryn äiti ei usko, että hän olisi karannut. Sherry odotti suosikkiohjelmansa näkemistä ja isoäitinsä tapaamista myöhemmin tuona päivänä, eikä hänellä ollut mitään merkittäviä ongelmia elämässään. Sherryn äidin mukaan juoma-automaateista ei saanut vaihtorahaa vuonna 1984, mikä on saattanut saada Sherryn kysymään vaihtorahaa joltakin henkilöltä huoltoasemalla. Sherryn katoamisen jälkeen liikkui huhuja, joiden mukaan hänen äitinsä ja isäpuolensa olisivat sekaantuneet katoamiseen.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://doenetwork.org/cases/215dfal.html
http://www.411gina.org/sherrylynnmarler.htm


Jeremy James Grice

KuvaKuvaKuva

4-vuotias Jeremy James Grice asui Russell Hillin alueella Bathissa, Etelä-Carolinassa äitinsä Donna Smithin ja isäpuolensa kanssa. Marraskuun 21. päivän iltana 1985 naapuri näki Jeremyn seisovan postiluukun vieressä ulkona kello 20.45. Jeremyllä ei ollut kenkiä tai sukkia jaloissa eikä pyörää, ja näytti siltä, kuin hän olisi odottanut koulubussia, mutta hänellä ei ollut koulua marraskuun 21. päivänä.

Seuraavana aamuna Jeremyn äiti katsoi Jeremyn huoneeseen lähtiessään töihin. Sängyn peitot oli vedetty sängyn yli, ja Donnasta näytti siltä, kuin Jeremy olisi nukkunut siellä. Jeremyn isäpuoli jäi kotiin, kun Donna meni töihin. Kello kymmenen aikaan huomattiin, että Jeremy oli kadonnut. Marraskuun 22. päivänä sää oli kylmä ja sateinen. Jeremyä etsittiin alueen metsistä ja järvistä, mutta etsinnät päättyivät tuloksettomina. Poliisi uskoo, että tuntematon henkilö sieppasi Jeremyn. Myös Jeremyn isä, Ray Grice, uskoo, että joku vei Jeremyn, ja että sieppaus on voinut tapahtua edeltävänä iltana tai aamulla. Ray on varma siitä, että Jeremy ei lähtenyt pois ja eksynyt.

Lastensurmaaja William Ernest Downsia kuulusteltiin Jeremyn tapauksesta vuonna 1994. Downs kiisti tietävänsä tapauksesta mitään. Downs oli 17-vuotias Jeremyn katoamisen aikaan.

Jeremy piti nelivaihteisella pyörällään ajamisesta, ja hänellä oli tapana laittaa jalkapallokypärä päähän, kun hän ajoi pyörällä. Owen Wallace, yksi Jeremyn katoamisene johtavista tutkijoista sanoo, ettei poliisilla ole johtolankoja eikä epäiltyjä.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.wistv.com/Global/story.asp?s=3358325


Brian Eric Carlstrom

Kuva
KuvaKuvaKuvaKuva
Brian Eric Carlstrom

26-vuotias Brian Eric Carlstrom oli joutunut onnettomuuteen, ja hänellä oli 80-prosenttiset palovammat molemmissa käsivarsissa, ylävartalossa ja kaulan oikealla puolella. Suuryhtiötä vastaan, jonka Carlstrom katsoi olevan vastuussa onnettomuudesta, oli nostettu korvauskanne, jossa Carlstrom haki korvausta vammoista. Carlstrom asui Coltonissa, Kaliforniassa.

Elokuun 9. 1986 Carlstrom oli vierailemassa ystävänsä luona Silver Lakesissa, Helendalen lähellä, Kaliforniassa. Aamulla elokuun 9. hän lähti ystävänsä luota kohti Las Vegasia, Nevadaa ja katosi matkalla sinne. Mahdollinen viimeinen havainto Carlstromista on katoamispäivän iltana Saddle West Casinossa, Pahlrumpissa.

Kuva
Brian Carlstromin auto

Syyskuun 14. 1986, yli kuukausi Carlstromin katoamisen jälkeen, hänen punaruskeavaloinen vuoden 1978 Ford F-150-mallinen lava-autonsa löytyi srjäiseltä aavikkoalueelta 30 kilometrin päässä Pahlrumpista pohjoiseen. Carlstromin tavaroita oli autossa, ja näytti siltä, kuin auto olisi ollut paikalla vain vähän aikaa. Brianin vaimo odotti heidän ensimmäistä lastaan katoamisen aikaan.


Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.doenetwork.org/cases/531dmca.html
https://www.findthemissing.org/cases/2618


Corey James Edkin

KuvaKuvaKuva

2-vuotias Corey James Edkin asui äitinsä, Debbie Wisen, kanssa New Columbiassa, Pennsylvaniassa. Edkinin vanhemmat olivat eronneet.

Yöllä lokakuun 12. 1986 noin kello 00.10 Coreyn äiti lähti hakemaan pizzaa lähellä sijaitsevasta kaupasta. Corey oli nukkumassa äitinsä makuuhuoneessa, ja kotona oli myös Coreyn äidin ystävä 24-vuotias Alberta Jones, joka vahti Coreyta ja hänen kaksi lastaan, 4-vuotias David ja 2-vuotias Samantha ja Debbie Wisen tytär, 4-vuotias Nina. Debbie palasi takaisin noin kello 12.40 ja huomasi lapsensa kadonneen. Hänen ystävänsä sanoi poliisille, ettei kuullut mitään ääniä, kun Debbie oli poissa. Talon ovi oli auki, kun Debbie oli poissa. Vanhemmat eivät ole epäiltyjä, ja poliisi epäilee perheen ulkopuolisen henkilön siepanneen Coreyn.

Carol Rovenolt, joka on naimisissa Coreyn isoäidin Ronin kanssa, sanoi, että osa suvusta uskoo, että jotkut tietävät, missä Corey on. Hänen mukaansa yksi suvun jäsen oli valheenpaljastuskokeessa, ja asia eteni suuren valamiehistön eteen.
Debbie on mennyt uudelleen naimisiin ja asuu Selinsgroven alueella.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
The daily item
https://www.findthemissing.org/cases/2771
http://z13.invisionfree.com/PorchlightU ... topic=1243

Steven W. Hendricks

Kuva
Steven W. Hendricks

22-vuotias Steven W. Hendricks asui Oak Grove-tiellä, Washingtonissa, Indianassa 18-vuotiaan tyttöystävänsä Rebecca Harveyn kanssa. Rebecca oli asunut Stevenin luona vain kaksi viikkoa.

Aamuyöllä syyskuun 5. päivänä 1988 Stevenin ja Rebeccan kotona syttyi tulipalo. Harveyn palanut ruumis löytyi sängystä. Hänen päälleen oli kaadettu bensaa, ja tulipalo oli sytytetty sängyn alta. Palo tuhosi makuuhuoneen ja sai Hendricksin pihatiellä olleen auton maalin kuplimaan. Steven oli kadonnut. Stevenin lompakko, auto ja kaikki muut tavarat jäivät hänen kotiinsa. Vuonna 2011 poliisi sai vihjeen Stevenin ruumiin sijainnista, mutta vihjeen tutkiminen ei johtanut Stevenin löytymiseen.

Yhden lähteen mukaan Steven on mahdollinen epäilty Harveyn murhassa, mutta hänet on luokiteltu kadonneeksi, eikä häntä lähteen mukaan syytetä rikoksesta. Poliisien virallisten lähteiden mukaan Hendricksin epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi.

Kuva
Rebecca Harvey

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://m.courierpress.com/news/2011/jul ... pxpxpx-xp/
http://www.in.gov/isp/2611.htm


Annette Deanna Sagers

Kuva

Viisi päivää ennen kiitospäivää marraskuussa 1986 26-vuotias Korrina Lynne Sagers katosi. Kun Korrina ei tullut työpaikalleen Summervillen ruokakauppaan seuraavana päivänä, hänen pomonsa alkoi etsiä häntä ja löysi Korrinan auton Mount Hollyn istutusmetsän sisäänkäynnin edestä. Korrinan aviomies, Steven Malinoski, kertoi poliiseille, että Korrina lähti edellisenä iltana kello 23 ja 23.30 välillä ulos ajamaan autolla. Poliisit ja etsintä- ja pelastusryhmät etsivät Korrinaa viikon ajan 2500 hehtaarin istutusmetsästä. Etsinnät päättyivät tuloksettomina.

Korrinalla oli sukulaisia Iowassa. Korrinalla oli yksi lapsi, Korrinan katoamisen aikoihin 10-vuotias Annette Sagers. Korrinan ja Stevenin luona asuivat myös Stevenin kaksi poikaa. Poliisit haastattelivat Steven Malinoskia ja pyysivät apua yleisöltä, mutta Korrinan katoaminen ei selvinnyt. Kukaan ei ole nähnyt Korrinaa tai kuullut hänestä katoamisen jälkeen.

Lokakuun 4. päivän aamuna 1988 Korrinan tytär, Annette Sagers, odotti koulubussia Mount Hollyn istutusmetsän edustalla. Hänellä oli koira mukanaan. Kun linja-auto saapui 20 minuuttia myöhemmin, Sagers ei ollut enää pysäkillä. Iltapäivällä Steven Malinoski löysi lapun puuhökkelistä, jossa Annette oli odottanut linja-autoa. Lappuun oli kirjoitettu lyijykynällä ”Isä, äiti tuli takaisin. Anna pojille halaus.” Kirjaimet olivat isoja, ja poliisin mukaan lappu näytti siltä, kuin siihen olisi kirjoitettu hätiköidysti. Poliisin mukaan Annette on saatettu pakottaa kirjoittamaan viesti, mutta on myös mahdollista, että hänen äitinsä palasi hakemaan hänet. Steven ilmoitti poliisille Annetten katoamisesta kello 16.15.

Joidenkin mielestä Annette tiesi jotain äitinsä katoamisesta, ja spekuloitiin, että hänet oli hiljennetty. Toisten mielestä Korrina Malinoski jätti miehensä ja lähti etsimään parempaa elämää ja palasi myöhemmin hakemaan tyttärensä.
Steven Malinoski lähti kahden poikansa kanssa Berkeleyn piirikunnasta kuukausia Annetten katoamisen jälkeen. He muuttivat Malinoskin vanhempien luo Floridaan. Korrinan vanhemmat eivät ole kuulleet tyttärestään mitään katoamisen jälkeen. Kukaan ei ole nähnyt, että Annette olisi haettu paikalta, jossa hän odotti linja-autoa, eikä hän tai Korrina Malinoski ole ottanut mitään yhteyttä perheisiinsä tai sukulaisiinsa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
The Post and Courier


Adam Arthur Hecht

Kuva

23-vuotias Adam Arhur Hecht on vauraan elokuvatuottajan poika, joka kasvoi äveriäällä alueella. Valmistuttuaan Beverly Hillsin lukiosta hän työskenteli tennisopettajana. Adam alkoi kuitenkin osoittaa kiinnostusta huono-osaisempia ihmisiä kohtaan.

Tammikuun 10. 1989 Adam ja hänen veljensä Harold näkivät kodittoman nuoren miehen mennessään ravintolaan. Adam meni juttelemaan miehelle, jonka nimi oli Tony. Kun Adam ja Harold olivat poistuneet ravintolasta, Adam meni uudelleen puhumaan Tonylle. Tony muutti myöhemmin asumaan Adamin luokse Beverly Hillsiin, Kaliforniaan, ja he alkoivat yhdessä tehdä työtä kodittomien hyväksi. Tony sai Adamin kiinnostumaan mystiikasta ja meditoinnista.

Kesäkuun 7. 1989 Adam poistui kotoaan ja ajoi pois autolla, jonka hän oli vuokrannut siksi aikaa, kun hänen oma autonsa oli korjauksessa. Tämän jälkeen Adam katosi. Kaksi viikkoa katoamisen jälkeen Adamin vuokraama auto löytyi hylättynä Beverly Hillsistä. Auton avaimet olivat virtalukossa, ja Hechtin lompakko, ajokortti, 600 dollaria rahaa ja luottokortit olivat autossa.

Adam oli aiemmin ollut kadoksissa muutaman päivän ajan, mutta ei ollut koskaan ollut näin pitkään kadonneena ottamatta yhteyttä omaisiinsa. Tony asui Adamin asunnossa katoamisen jälkeenkin, kunnes Adamin perhe sai hänet häädettyä heinäkuun 9. 1989. Poliisi kuulusteli Tonya, mutta poliisin mielestä hänellä ei ole mitään tekemistä Adamin katoamisen kanssa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.missingincalifornia.com/adamhecht1989.html


Allan Anthony Hoffman

KuvaKuva
Allan Anthony Hoffman

25-vuotias Allan Anthony Hoffman, jonka lempinimi on Tony, lähti ajelemaan ystävänsä kanssa ystävän autolla heinäkuun 2. 1989. Hänet nähtiin viimeksi 44. bulevardin ja Cactus-tien lähistöllä Phoenixissa, Arizonassa. Marraskuussa 1989 Hoffmanin ystävän ruumis ja auto löytyivät 40 kilometria Meadviewstä itään. Hoffmania ei ole koskaan löydetty.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.lbth.org/ncma/gallery/ncmapr ... 200705486S
https://www.findthemissing.org/cases/show/782


Lasten sieppauksia, joissa sieppaaja on todennäköisesti tuntematon ja perheen ulkopuolinen henkilö:


Pamela ja Michael Mayfield

KuvaKuva
Pamela ja Michael Mayfield

Sisarukset, 5- vuotias Pamela Mayfield ja 6-vuotias Michael Mayfield, asuivat äitinsä äidin, Lillie Mayfieldin, luona Houstonissa. Heidän vanhempansa, Cynthia ja Michael Gant asuivat erillään, mutta eivät olleet virallisesti eronneet tammikuussa 1985. Cynthia asui poikaystävänsä Bernard Marchin kanssa ja Michael tyttöystävänsä Sheronda Carolyn Martinin kanssa. Michael ja Pamela kävivät Betsy Rossin ala-asteen esikoulua Koillis-Houstonissa, Texasissa. Pamela oli esikoulussa ensimmäistä vuotta, ja Michael toisti ensimmäisen vuotensa. Tammikuun 10. päivänä 1985 Pamela ja Michael kävelivät kotiin koulusta. He nousivat vihreään tuntemattoman miehen ajamaan autoon ja katosivat.

Toukokuussa 1985, neljä kuukautta Mayfieldien katoamisten jälkeen, Houstonin poliisi sai soiton mieheltä, joka sanoi, ettei Pamelaa ja Michaelia siepattu, vaan he asuivat isoäitinsä luona Los Angelelesissa, Kaliforniassa. Pamelalla ja Michaelilla on sukulaisia Los Angelesissa, mutta kukaan heistä ei tiedä heidän olinpaikkaansa. Soittajaa ei ole tunnistettu, mutta hän kuulosti iäkkäältä afroamerikkalaiselta.

Katoamisia tutkiva konstaapeli Gary Montgomery sanoi vuonna 1985, että Pamela ja Michael ovat voineet lähteä jonkun sellaisen henkilön mukaan, johon he luottivat. Hänen mukaansa lapset osasivat varoa tuntemattomia ihmisiä, ja sieppaaja on mahdollisesti joku, joka on ollut lasten kanssa tekemisissä lyhyen aikaa jonkun lasten vanhemman sukulaisten kautta. Tuolloin Montgomery sanoi, ettei poliisilla ollut mitään syytä uskoa, että lapset olivat kuolleet, ja tapausta tutkittiin sieppauksena. Montgomeryn mielestä kyse ei ollut seksuaalirikoksesta.

Kuva Pamelan ja Michaelin äidistä:
http://books.google.fi/books?id=AtkDAAA ... er&f=false

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
Ebony
http://z13.invisionfree.com/PorchlightU ... =1796&st=0&
http://s13.invisionfree.com/PorchlightUSA/ar/t1796.htm


Jeremiah George Huger

Kuva

Kesäkuun 25. 1985 4-vuotias Jeremiah leikki ystäviensä kanssa kotipihallaan Bronxissa, New Yorkissa, kun tuntematon afroamerikkalainen mies kutsui hänet luokseen kadulle. Kun Jeremiah meni miehen luo, tämä tarrasi pojasta kiinni ja vei hänet mukanaan.

Jeremiahin molemmat vanhemmat tulivat huumeriippuvaisiksi hänen katoamisensa jälkeen. Hänen äitinsä on sittemmin mennyt vieroitukseen ja etsii yhä poikaansa. Jeremiahin äiti uskoo, että hänen väkivaltainen ja mustasukkainen ex-poikaystävänsä, joka oli aiemmin uhannut siepata pojan, vei hänet. Poliisi uskoo, että Jeremiah on saatettu myydä sieppauksen jälkeen. Hänen katoamisessaan on vähän todisteita.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
https://www.findthemissing.org/cases/show/7141


Equilla Lynn Hodrick

Kuva

Elokuun 12. päivän iltana vuonna 1985 8-vuotias Equilla Lynn Hodrick istui äitinsä Terona Hodrickin kanssa heidän kotinsa kuistilla, kun Teronen ystävä tuli juttelemaan heidän kanssaan noin puoli seitsemän aikaan illalla. Kun Terona kääntyi välillä katsomaan Equillaa, hän näki tämän juoksevan Mr. Softee-jäätelöauton luokse. Kahdeksannella kuukaudella raskaana oleva Terona ei voinut juosta tyttärensä perään. Hän ajatteli Equillan käyvän vain lyhyen matkan päässä ja palaavan pian takaisin.

Myöhemmin illalla Teronan veljentytär näki Equillan pelaavan videopelejä videohallissa, joka sijaitsi vain lyhyen matkan päässä Equillan kotoa. Kun Equilla ei myöhemminkään palannut kotiin, Terona soitti poliisille.

New Yorkin poliisi aloitti suuretsinnät tytön löytämiseksi. Vihikoirat vainusivat Equillan Webster-kadulle Metro-North-junalinjan lähelle, mistä jälki katosi. Sillä suunnalla oli kodittomia leiriytyneenä, ja poliisi aloitti etsinnät alueella. Poliisi halusi tutkia myös rataa, mutta Metro-North-yhtiö ei halunnut pysäyttää juniaan, koska se olisi aiheuttanut vaikeuksia yhtiön junilla kulkeville työmatkalaisile. Yhtiö suostui vain hidastamaan junia. Poliisi ei löytänyt radalta mitään Equillan katoamiseen liittyvää.

Poliisin mukaan Equilla oli älykäs ja kaupunkielämän hyvin tunteva lapsi, joka osasi sanoa puhelinnumeronsa. Poliisin mukaan tuntematon henkilö sieppasi Equillan. Equillalla oli hyvä suhde äitiinsä. Terona Hodrick asuu nykyisin Manhattanilla. Hän sanoi, että Bronxiin liittyy paljon pahoja muistoja, ja hänen piti päästä sieltä pois.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://s10.invisionfree.com/usedtobedoe/ar/t8520.htm


Timothy Jacob Davison

Kuva

4-vuotias Timothy Jacob Davison ja hänen kaksi veljeään asuivat heidän isänsä siskon, Delany Davisonin, luona Decaturissa, Illinoisissa. Timothyn vanhemmat, Dryden ja Debra Davison, olivat eronneet vuonna 1984 ja asuivat Winter Havenissa, Floridassa. Timothy ja hänen veljensä olivat asuneet tätinsä luona noin vuoden. Timothy oli hidas oppimaan, eikä hän tiennyt omaa sukunimeään. Hänellä oli myös puhevika.

Lokakuun 15. 1985 Delany ajoi Timothyn kanssa Brettwood Villagen ostoskeskuksen parkkipaikalle Decaturiin, Illinoisiin. Noin kello 12 aikaan Delany meni ostoskeskuksen ruokakauppaan ja jätti Timothyn nukkumaan lukitsemattomaan autoonsa, vuoden 1981 Dodge Omniin. Ostoskeskuksen vieressä oli hyvin vilkasliikenteinen nelikaistainen valtatie, ja toisella puolen oli metsikköä. Kun Delany palasi parkkipaikalle puolta tuntia myöhemmin, Timothy oli kadonnut autosta.

Poliisi tutki Timothyn vanhempien ja sukulaisten mahdollista osuutta hänen katoamiseensa. Timothyn isä, Dryden Davison oli etsintäkuulutettuna päällekarkakuksesta, pahoinpitelystä ja oikeuteen saapumatta jättämisestä, ja hänet pidätettiin Timothyn katoamisen jälkeen. Dryden osallistui valheenpaljastuskokeeseen liittyen poikansa katoamiseen ja läpäisi sen.

Lokakuussa 1985 poliisit eivät olleet löytäneet merkkejä siitä, että Timothy olisi Floridassa eivätkä muitakaan johtolankoja hänen olinpaikastaan. Sieppaukselle ei oltu myöskään löydetty ilmeistä motiivia. Timothya etsittiin laajasti ostoskeskuksen toisella puolella olevasta metsiköstä, mutta hänestä ei löytynyt merkkiäkään.


Patrick Shawn Betz

Kuva

Tammikuun 10. päivänä 1988 11-vuotias Patrick Shawn Betz, jota kutsuttiin Shawniksi, sanoi äidilleen menevänsä ystävänsä kanssa katsomaan pesäpallo-ottelua Uplandin lukiolle. Tuona iltana oli pesäpallo-ottelu, mutta se järjestettiin Chinossa, Kaliforniassa, ei Uplandissa, missä Patrick asui.

Yhdeksän aikaan illalla Patrick meni ystävänsä kanssa Uplandissa sijainneeseen Pizza Chaletiin, jossa hän oli ollut ystävänsä kanssa samana päivänä aiemminkin. Patrick ja hänen ystävänsä pelasivat Pizza Chaletissa videopelejä, jonka jälkeen Bentz lähti kävelemään kotiin päin tuntemattoman valkoisen teini-ikäisen pojan kanssa. Patrickin vanhemmat odottivat häntä koko yön kotiin ja ilmoittivat hänet kadonneeksi aikaisin seuraavana aamuna.

Pizza Chalet muutti toiseen paikkaan Patrickin katoamisen jälkeen.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.missingincalifornia.com/patrickbetz1988.html
Inland Valley Daily Bulletin


Jenna Ray Robbins

KuvaKuva

Toukokuun 14. päivänä 1989 9-vuotias Jenna Ray Robbins oli leikkimässä kotinsa pihalla 6-vuotiaan ystävänsä kanssa Killenissä, Texasissa, kun tuntematon auto pysähtyi lähelle Jennan kotia noin kello 18.30. Auto oli uuden näköinen vaaleanharmaa tai hopeanvärinen kaksiovinen Dodge- tai Plymonth-merkkinen sedan. Autoa ajanut mies sanoi Jennalle, että hän ostaisi tälle jotain ja pyysi Jennaa tulemaan autoonsa. Jenni meni autoon, minkä jälkeen mies yritti saada Jennan ystävän autoon. Tämä kuitenkin pelästyi ja juoksi karkuun, jolloin auto ajoi tiehensä.

Auton kuski oli valkoinen ja noin 20-22-vuotias vuonna 1989. Hänellä oli ruskeat hiukset ja taaksepäin kammattu vahakampaus. Jennan katoamisen jälkeen toinen lapsi kertoi poliisille, että joku oli yrittänyt houkutella häntä autoonsa kaksi päivää ennen Jennan katoamista. Lapsi kertoi asiasta, ennen kuin kuvaus Jennan sieppaajasta oli julkistettu. Ei ole varmaa, onko kyseessä sama mies, joka sieppasi Jennan.

Jennan vanhemmat olivat eronneet sieppauksen aikaan, ja hän asui äitinsä kanssa. Jenna on puoliksi korealainen, puoliksi valkoinen.


Morgan Chauntel Nick

KuvaKuvaKuva

9. kesäkuuta 1995 6-vuotias Morgan Chauntel Nick meni äitinsä kanssa lasten ja nuorten baseball-liiga Littlea Leaguen peliin Almaan, Arkansasiin. Istuessaan katsomossa Morgan näki pojan ja tytön hiekkakasalla mäessä pyydystävän ja vapauttavan kiiltomatoja. Pian lapset tulivat pyytämään Morgania leikkeihinsä. Pyydettyään äidiltään luvan Morgan lähti. Lapset olivat kentän parkkipaikalla alle 45 metrin päässä katsomosta. He jahtasivat kiiltomatoja noin 15 minuutin ajan. Morganin leikkitoverit palasivat kentälle ilman Morgania. Morgan meni äitinsä auton viereen tyhjentämään kenkiään hiekasta. Hänet nähtiin viimeksi auton vieressä noin kello 21.45, minkä jälkeen hän katosi. Poliisit hälytettiin heti paikalle matkapuhelimella, ja he tulivat paikalle kuudessa minuutissa.

Kuva
Luonnos epäillystä

Aiemmin illalla tuntemattoman valkoisen miehen oli nähty katselevan Morgania, kun tämä oli leikkinyt kentällä. Mies oli ilmeisesti lähestynyt Morganin kanssa leikkiviä lapsia ja kysynyt heiltä jotain. Poliisi ei ole julkaissut keskustelun sisältöä. Mies oli tapahtuma-aikaan noin 23-38-vuotias, noin 183-senttinen ja hoikka tai normaalivartaloinen. Hänellä oli mahdollisesti kiharat mustat tai tummat hiukset, joihin oli sekoittunut harmaata, ja ne oli kammattu taaksepäin. Mies oli pukeutunut farkuista leikattuihin farkkushortseihin, eikä hänellä ollut paitaa tai kenkiä. Hänellä oli karvainen rintakehä. Hän puhui etelävaltiolaisella murteella tai aksentilla.

Miehellä oli mahdollisesti punainen Fordin lava-auto, jossa oli valkoinen asuntovaunu, jonka ikkunat oli peitetty verhoilla. Punainen Ford lähti parkkipaikalta suunnilleen samaan aikaan, kuin Morgan katosi. Auton renkaiden akseliväli oli lyhyt ja maalipinta kulunut, koska auto oli vanha. Asuntovaunun takapääty oli mahdollisesti vaurioitunut. Silminnäkijät kuvailivat autoa mahdollisesti noin 10-12 senttiä autoa lyhyempi. Autossa oli todennäköisesti Arkansasin rekisterikilvet.

Kesäkuun 9. ja 10. päivien aikana alueella tapahtui kaksi sieppauksen yritystä. Toisella kerralla mies houkutteli 4-vuotiaan tytön punaiseen lava-autoon. Tytön äiti näki miehen tyttärensä kanssa ja alkoi kirkua, ja sieppaus jäi yritykseksi. Toinen sieppausyritys tapahtui Forth Smithissä, noin 25 kilometrin päässä Almasta. Mies yritti ruokakaupassa houkutella 9-vuotiaan tytön miesten vessaan. Tyttö vastusteli, jolloin mies luopui yrityksestä. Poliisien tiedotuksen mukaan sama mies oli molempien sieppausyritysten takana. Ei ole varmuutta siitä, onko sama mies Morganin sieppaaja, mutta hän muistuttaa ulkoisesti Morganin sieppauksesta epäiltyä miestä, ja hänen autonsa on samanlainen kuin auto, jollainen Morganin sieppaajalla epäillään olleen. Poliisit uskovat tapausten liittyvän toisiinsa.

Marraskuun 15. päivänä poliisi tutki parakkitalon Spiron kaupungissa. Yksi poliisin mielenkiinnon kohteista Morganin tapaukseen liittyen oli asunut talossa vuonna 1995. FBI yrittää tutkia Morganin tapausta uudelleen, ja tutkinnassa käydään läpi kaikki vuosien varrella saadut vihjeet. Spiron parakkitalon etsintä oli vain osa tätä tutkintaa.

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
http://www.crimeshots.com/forums/showthread.php?t=2131
http://z10.invisionfree.com/usedtobedoe ... opic=10062
http://z13.invisionfree.com/PorchlightU ... =1158&st=0&
https://www.findthemissing.org/cases/1490

Morganin tapauksesta ketju täällä:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=3&t=1485¨


Jacon Erwin Wetterling

KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jacob Erwin Wetterling

11-vuotias Jacob Erwin Wetterling, jota kutsuttiin Jakeksi, asui vanhempiensa, Patty ja Jerry Wetterlingin, veljensä Trevor Wetterlingin ja kahden siskonsa, Carmen Wetterlingin kanssa St. Josephissa, Minnesotassa. Jacob harrasti jääkiekkoa, jalkapalloa, baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa. Hän myös katseli näiden urheilulajien otteluita televisiosta. Jacob pelasi myös Nintendo-pelejä ja puuhaili rakentelun parissa tehden muun muassa pienoismalleja. Jacob pukeutui usein collegepaitoihin ja –housuihin ja Niken nilkkavartisiin tennareihin.

Lokakuun 22. päivän iltana Jerry ja Patty Wetterling lähtivät lähistöllä järjestettäville illalliskutsuille ja jättivät 11-vuotiaan poikansa, Jacob Wetterlingin, huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan, 10-vuotiaasta Trevorista ja noin 8-vuotiaasta Carmenista.

Jacobin ystävä, 11-vuotias Aaron Larson, tuli Wetterlingien luo katsomaan TV:tä, mutta mikään sieltä tulevista ohjelmista ei ollut heille mieleinen. Trevor soitti vanhemmilleen ja kysyi lupaa vuokrata video lähellä sijaitsevasta Tom Thumbin ruokakaupasta, mutta Patty kielsi heitä lähtemästä sinne, koska hän pelkäsi, etteivät autojen kuskit näkisi lapsia pimeällä maalaistiellä. Hetkeä myöhemmin Jacob soitti isälleen ja sanoi, että hän laittaisi isänsä oranssin heijastinliivin päälleen heidän 10 minuutin pyöräilymatkansa ajaksi, Trevor ottaisi mukaan taskulampun, ja Aaron laittaisi valkoisen neulepuseron päälle, jotta autoilijat näkisivät heidät. Jacob sanoi myös, että 14-vuotias naapuri tulisi vahtimaan Carmenia heidän poissaolonsa ajaksi. Jacob oli suoriutunut huonosti jääkiekkojoukkueen karsinnoista aiemmin tuona päivänä, ja Jerry Wetterling ei halunnut tuottaa pojalle enempää pettymyksiä samana päivänä ja antoi periksi. Jacob ja hänen veljensä eivät olleet koskaan aiemmin pyöräilleet ulkona illalla ilman aikuisia.

Jacobilla ja Aaronilla oli pyörät ja Trevorilla potkulauta. He vuokrasivat elokuvan Alaston ase Tom Thumbista. He lähtivät ajamaan takaisin kotiin noin kello 21.15 illalla. Kun he olivat noin 500 metrin päässä Jacobin ja Trevorin kodista, sukkahousuilla päänsä naamioinut ja tummiin vaatteisiin pukeutunut valkoinen mies ilmestyi tielle. Hänellä oli kädessään haulikko tai käsiase. Hän käski poikien pysähtyä. Hän käski Trevorin heittää taskulamppunsa pois ja käski sitten poikien heittää pyöränsä ja potkulautansa tien vieressä olevaan ojaan. Sitten hän käski poikien mennä makaamaan ojaan kasvot alaspäin. Mies katseli Trevorin kasvoja ja kysyi, kuinka vanha hän on. Trevor vastasi olevansa 10-vuotias, jonka jälkeen mies käski hänen juosta metsään katsomatta takaisin tai hän ampuisi Trevorin. Sitten hän kysyi Aaronilta, kuinka vanha hän on. Aaron vastasi olevansa 11. Mies katsoi Aaronin kasvoja ja käski hänen juosta metsään katsomatta takaisin, tai hänet ammuttaisiin. Aaron katsoi takaisin ja näki miehen tarttuvan Jacobiin ja vievän hänet mukanaan pitäen Jacobin käsivartta otteessaan. Kun Larsen pääsi Wetterlingien pihatielle, hän katsoi uudelleen takaisin, ja tuolloin mies ja Jacob olivat kadonneet. Aaron tai Trevor eivät kuulleet auton ääniä sieppauksen jälkeen.

Stearnsin piirikunnan seriffi Charles Grafft vastasi hälytykseen kymmenen aikaan illalla ja ajoi kuuden kilometrin matkan kotoaan rikospaikalle. Kaksi pyörää ja Trevorin potkulauta olivat yhä ojassa, mutta Jacobista ei näkynyt merkkejä paikalla. Etsijät, joiden mukana oli kansalliskaartin jäseniä, jäljittäjiä vihikoiriensa kanssa ja helikoptereita, joissa oli paikantimet, etsivät Jacobia 93 neliökilometrin alueelta maatiloilta, metsistä ja kivilouhoksista. Etsinnöissä ei löytynyt mitään Jacobin katoamiseen liittyviä todisteita.

Pian Jacobin sieppauksen jälkeen Wetterlingien naapuri, vähän yli 30-vuotias Daniel Rassier, sanoi nähneensä auton sieppauspaikan lähellä. Poliisit alkoivat etsiä sitä.

Katoamisiltana Tom Thumbin kaupassa olleet ilmoittivat nähneensä punaisen Chevrolet Chevetten hetkeä ennen sieppausta, mutta poliisit jäljittivät auton omistajan, eikä hänellä ollut mitään tekemistä sieppauksen kanssa. Teini väitti myöhemmin nähneensä aseistetun miehen pakottavan pojan valkoiseen autoon, mutta tämä havainto osoitettiin vääräksi. Useat ihmiset ilmoittivat nähneensä viisikymppisen tuntemattoman miehen norkoilevan Tom Thumbin ja toisen paikallisen ruokakaupan ympärillä. Mies oli noin 183 senttiä pitkä ja tanakka, ja hänellä oli valkoiset hiukset ja kaljuuntuva päälaki. Mies oli mulkoillut asiakkaita eikä ollut ostanut mitään. Poliisi levitti luonnoksia miehestä, mutta se ei tuottanut johtolankoja Jacobin tapauksessa.

Kaksi kuukautta Jacobin sieppauksen jälkeen poliisit tiedottivat, että joulukuussa 1988 12-vuotias poika oli siepattu kadulta Cold Springsissä, Minnesotassa, kun hän oli matkalla kotiin lähdettyään luisteluradalta. Mies oli käyttänyt poikaa seksuaalisesti hyväksi ja oli sitten jättänyt hänet kyydistä 16 kilometrin päähän Jacobin sieppauspaikasta. Mies oli käskenyt pojan juosta, tai hän ampuisi hänet. Miehellä ei ollut naamiota. Miehestä tehdyn muotokuvan julkaiseminen ei johtanut miehen tai Jacobin sieppaajan tunnistamiseen. Poliisi uskoo nykyään, että tällä sieppauksella ei ole mitään tekemistä Jacobin sieppauksen kanssa.
Ennen kuin vuosi 1990 oli päättynyt, seriffi Grafft ilmoitti jäävänsä eläkkeelle poliisin työstä. Hänen mukaansa Jacobin sieppaus oli vaikuttanut hänen päätökseensä olla hakematta jatkokautta piirikunnan seriffinä. Graft kuoli vuonna 2003 75-vuotiaana.

Kuva
Daniel Rassier

Poliisit jatkoivat Daniel Rassierin paikalla näkemän auton etsintää, kunnes vuonna 2004 he jäljittivät auton omistajan ja kuulustelivat häntä. Selvisi, ettei auton omistajalla ollut mitään tekemistä sieppauksen kanssa. Poliisit uskovat nyt, että Jacobin sieppaaja oli liikkeellä jalkaisin. Monet poliisit uskovat myös, että sieppaaja lähti kaupasta seuraamaan poikia. Poliisit olivat nimenneet Daniel Rassierin mielenkiinnon kohteeksi heti Jacobin katoamisen jälkeen lokakuun 22. 1989. Rassierin vanhemmat, Robert ja Rita Rassier, olivat Euroopassa Jacobin katoamisen aikaan. Daniel Rassier sanoi olleensa yksin kotona tuona iltana, mutta kukaan ei voinut vahvistaa hänen kertomustaan.

Kuva
Rassierien tila

Daniel Rassierin auto tutkittiin heti katoamisen jälkeen, mutta Rassierin tila tutkittiin vasta viisi päivää Jacobin katoamisen jälkeen. Rassierien tilalla suoritettiin etsinnät toisen kerran vuonna 2005 ja kolmannen kerran vuonna 2010. Mitään katoamiseen liittyviä todisteita ei löytynyt. Poliisi sanoo tutkivansa noin viittä henkilöä Wetterlingin katoamisessa. Kaikki ovat paikallisia.

Helmikuussa 1990 Jacobin vanhemmat perustivat Jacob Wetterling Foundationin, säätiön, joka opettaa lasten sieppausten uhasta ja avustaa vanhempia, joiden lapset ovat kadonneet. Jacobin vanhemmat asuvat yhä samassa talossa, jossa he asuivat vuonna 1989, vaikka siellä asumiseen liittyy paljon tuskallisia muistoja.


Videoita Jacob Wetterlingin tapauksesta:

http://www.youtube.com/watch?v=4QGQRSwrqLE

http://www.youtube.com/watch?v=F-5kUEeFqGA

Daniel Rassierin lyhyt haastattelu kasvot peitettyinä:
http://www.fox21online.com/news/new-dev ... estigation

Daniel Rassierin haastattelu kahdessa osassa:
http://www.kare11.com/news/news_article ... yid=875911

http://www.kare11.com/news/news_article ... yid=875817

Jacobin vanhemmat katoamisen aikoihin näkyvät tällä videolla:
http://www.kare11.com/news/news_article ... yid=875817

Jacobin katoamisen ja sen tutkinnan käänteiden aikajana:
http://globegazette.com/article_2b0e683 ... 03286.html

Jacobin parhaan ystävän, Aaronin, haastattelu ja auton kuskin haastattelu, jonka autoa etsittiin vuodesta 1989 vuoteen 2004:
http://deathby1000papercuts.com/2010/07 ... d-suspect/

Muita lähteitä:

http://www.charleyproject.org
The Encyclopedia of Unsolved Crimes, Michael Newton
http://books.google.fi/books?id=gijG7fS ... as&f=false
Ferpa Clear and Simple: The College Professional´s Guide to Compliance, Clifford A. Ramirez
http://books.google.fi/books?id=JCOYi_s ... as&f=false
http://abcnews.go.com/Nightline/Elizabe ... id=8874577
http://www.myfoxtwincities.com/dpp/news ... ne-30-2010
http://www.myfoxtwincities.com/dpp/news ... ne-30-2010
http://deathby1000papercuts.com/2010/07 ... d-suspect/
http://www.immelman.us/news/wetterling- ... n-rassier/
http://kstp.com/article/stories/s1635547.shtml
http://www.kare11.com/news/news_article ... ryid=63324
http://websleuths.com/forums/showthread ... ng&page=16
http://www.sctimes.com/article/20091018 ... gets-leads
http://minnesota.cbslocal.com/2007/05/2 ... ings-talk/

Jacobin tapauksesta keskustelua täällä:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 7&p=293231

Siru83
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2736
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

East Bayn alueen lapsikaappaukset 1979-1991

East Bay

San Franciscon lahden ympäristö, joka tunnetaan nimellä Bayn alue, on San Franciscon ja San Pablon lahtia ympäröivä alue Pohjois-Kaliforniassa, USA:ssa. Alueeseen kuuluu San Franciscon, Oaklandin ja San Josen suurkaupungit ja pienempiä kaupunki- ja maaseutualueita. Alueella asuu 7,15 miljoonaa ihmistä, ja siihen kuuluu yhdeksän piirikuntaa. East Bayn alueeseen kuuluu San Franciscon lahden itäpuoli. East Bayssa asuu 2,6 miljoonaa ihmistä.

Tara Lossett Cossey

KuvaKuva

Kesäkuun 6. 1979 12-vuotias Tara Lossett Cossey käveli Pirellin viinakauppaan ostamaan sokeria äidilleen. Hän katosi Montalvinin ostoskeskuksesta. Tara on puoliksi valkoinen ja puoliksi Choctawin intiaani.

Amber Jean Swartz-Garcia

KuvaKuvaKuvaKuva
Amber Swartz-Garcia

7-vuotias Amber Jean Swartz-Garcia asui äitinsä, isäpuolensa ja veljensä Robertin kanssa Pinolessa, Kaliforniassa. Amberin isä, poliisikonstaapeli Floyd ”Bernie” Swartz, oli kuollut, kun etsintäkuulutettu rikollinen ampui hänet Swartzin yrittäessä pidättää häntä. Kim Swartz odotti Amberia miehensä kuoleman aikaan. Amberin veli, Robert oli tuolloin 1,5-vuotias.

Iltapäivällä heinäkuun 3. 1988 Amber hyppi narua kotinsa pihassa. Naapurit olivat tulossa kylään, ja Amberin äiti Kim Swartz, antoi poikkeuksellisesti Amberin leikkiä yksin pihalla. 15 minuuttia sen jälkeen, kun Amber oli mennyt ulos, Kim katsoi pihalle ja huomasi Amberin kadonneen. Myös Amberilla ollut aikuisten nahkainen hyppynaru, jossa oli puiset käsikapulat, oli kadonnut. Amberilla on kuulovamma ja siitä johtuva puhevika. Hän käyttää kuulokojetta ja lukee huulilta. Hänellä oli myös vuonna 1984 sattuneesta aivotärähdyksestä alkunsa saaneita migreenipäänsärkyjä, jotka aiheuttavat tasapainon menetystä ja oksentelua. Amberillä ei ollut kadotessaan mukanaan kuulokojetta tai lääkkeitään.

Kesäkuun 4. 1988, päivä Amberin katoamisen jälkeen, poliisit löysivät vaaleanpunaiset sukat basellballkentältä Amberin kodin takana virtaavan puron varrelta. Sukat löytyivät vasta, kun alue oli jo kertaalleen tutkittu. Poliisi uskoo, että sukat on jätetty sinne vasta ensimmäisen etsinnän jälkeen. Kim ei ole varma, ovatko sukat Amberin, eikä muita Amberin katoamiseen liittyviä todisteita löytynyt. Samana päivänä poliisi sai ilmoituksen, jonka mukaan Alvaradon puistossa oli nähty Amberin näköinen tyttö aikuisen valkoisen miehen seurassa kesäkuun 3. päivänä kello 16.45 ja 17.00 välillä. Mies oli käsitellyt tyttöä kovakouraisesti ja heittänyt hänet autoon puiston sisäänkäynnin luona. Mies oli noin 40-vuotias, 170 senttiä pitkä ja noin 73-kiloinen. Miehen auto oli vanhan mallinen kellanruskea yli 5 metriä pitkä General Motorsin auto. Miestä ei ole koskaan tunnistettu, eikä ole varmistettu, että tyttö oli Amber.

Kolme päivää Amberin katoamisen jälkeen tuntematon mies ilmestyi Kim Swartzin kuistille. Hän esitteli itsensä Tim Bindneriksi.

”Yritin pelastaa hänet, enkä pystynyt siihen. Etsin Amberia joka puolelta. Tein kaikkeni pelastaakseni hänet.”, mies sanoi järkyttyneen näköisenä ja kyyneleet silmissään.

”Ymmärräthän, että tässä etsitään ruumista?”, mies sanoi lähtiessään.

KuvaKuva
Timothy Bindner

Kim ilmoitti poliisille miehestä, ja poliisi tunnisti miehen vuonna 40-vuotiaaksi Timothy James Bindneriksi. Bindner oli armeijaupseerin ja entisen armeijan sairaanhoitajan poika. Hän oli kotoisin Indianan osavaltiosta. Bindner oli mennyt naimisiin tytön kanssa, jonka kanssa hän oli seurustellut lukioajoista lähtien vuonna 1968. He erosivat 11 vuotta myöhemmin. Bindner valmistui Berkeleyn yliopistosta metsätieteiden maisteriksi.

Vuonna 1975 Bindner oli muuttanut Oaklandiin, Kaliforniaan ja työskennellyt tarkastajana sosiaaliturvavirastossa. Bindner sai työssään ylennyksen vuonna 1979. Vuonna 1985 hän sai potkut hänen esimiestensä saatuja selville, että hän oli käyttänyt hallituksen koneita etsiäkseen tietoja Coloradossa asuvista nuorista tytöistä. Bindner oli ottanut ylös tyttöjen osoitteet ja syntymäajat ja lähettänyt heille kaikille 50 dollaria rahaa heidän syntymäpäivinään. Hän oli käyttänyt tyttöihin yhteensä 2000 dollaria rahaa. Bindner sanoi saaneensa ajatuksen 1950-luvun televisio-ohjelmasta, The Millionairesta, joka kertoi vauraasta ja omituisesta miehestä, joka lahjoitti rahaa tuntemattomille ihmisille, jotka olivat hänen mielestään ansainneet taloudellista apua. Bindnerin pomo ei uskonut Bindnerin selitystä ja antoi tälle potkut.

Kuva
Tim Bindnerin pakettiauto

Poliisit löysivät Bindnerin pian sen jälkeen, kun tämä oli käynyt Kimin luona, ja he ottivat mukaan vihikoiran, joka reagoi voimakkaasti Amber Swartzin tuoksuun Bindnerin vaaleansinisessä Dodge-merkkinen pakettiautossa. Auton rekisterikilvessä luki ”Lov You”. Autosta löytyi useiden nuorten tyttöjen kuvia kojelautaan, häikäisysuojaan ja tuulilasiin kiinnitettyinä. Amberin kuvaa ei ollut joukossa, eivätkä poliisit löytäneet todisteita rikoksesta pakettiauton sisältä.

Paikalliset poliisit ja FBI:n tutkijat kuulustelivat Bindneriä useita kertoja. Bindner sanoi rakastavansa lapsia ja osoitti merkkejä pakkomielteisestä halusta ottaa etsiä sieppausten uhreja. Hänellä oli kokoelma vuonna 1983 surmatun 6-vuotiaan Angela Bugayn tapausta koskevia lehtileikkeitä, ja hän oli lähettänyt kirjeen Angelan äidille kesäkuun 2. 1988, yksi päivä ennen Amber Swartz-Garcian katoamista. Bindner sanoi poliiseille, että hän uskoi seuraavan sieppauksen uhrin olevan yhdeksän- tai kymmenenvuotias.

Kuukausi sen jälkeen, kun Bindner oli käynyt Kim Swartzin luona, hän soitti Kimille ilmoittaakseen, ettei hän ollut edistynyt Amberin katoamisen tutkinnassa. Hän myönsi puhelun aikana, että häntä epäiltiin katoamisesta.

”Mutta he eivät tietenkään löydä mitään, koska ei ole mitään löydettävää”, Bindner totesi puhelun aikana.

Poliisit pyysivät Kimiä esittämään Bindnerin ystävää, jotta saataisiin selville, oliko Bindnerillä jotain tekemistä Amberin katoamisen kanssa. Kim ja Bindner aloittivat pitkäaikaisen kirjeenvaihdon, ja Bindnerin pakkomielteinen käytös sai Kimin vakuuttuneeksi siitä, että Bindner on vastuussa tytön katoamisesta.

Kesäkuun 15. päivänä poliisin vihikoirat jäljittivät Amberin Angela Bugayn haudalla, jossa Bindnerillä oli tapana viettää aikaa. Bindner osallistui kolmeen FBI:n tekemään valheenpaljastuskokeeseen kesäkuussa 1988. Kahden tulokset olivat epäselviä, ja kolmas osoitti selvästi valehtelun, kun Bindner kielsi syyllisyytensä.

Marraskuun 14. 1988 Bindner kirjoitti Kim Swartzille arvoituksellisen kirjeen.
”Olen saanut monia arvokkaita opetuksia ja tehnyt joitakin päätöksiä viimeisten kuukausien aikana. Yksi saamistani opetuksistani on se, että vain minä voin päättää, mitä minun on sopivaa tehdä, ja yksi tekemistäni päätöksistä on, että en saa antaa mahdollisten seurausten pelon estellä minua tekemästä asioita, jotka ovat rakkauden, myötätunnon ja auttamisen halun motivoimia.”

Kim Swartz luovutti kirjeen poliisille.

Kuva
Amberin äiti, Kim Swartz

Marraskuun 19. 1988 Bindner osallistui palomieskoulutuksen kuntotestiin Haywardissa, Kaliforniassa, asuinpaikkansa Oaklandin eteläpuolella. Hän ei läpäissyt testiä.

Michaela Joy Garecht

KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Michaela Garecht

Kuva
Michaela Garecht, vasemmalla

Marraskuun 19. 1988 9-vuotias Michael Garecht ja hänen ystävänsä Trina ajoivat potkulaudoilla Rainbow-markettiin, joka sijaitsi Mission-bulevardilla, Haywardissa, Kaliforniassa. Kun tytöt tulivat kaupasta ulos parkkipaikalle, Michaela huomasi, että Trinan potkulautaa oli siirretty. Kun hän meni hakemaan potkulautaa, mies tarttui häneen takaapäin ja pakotti hänet autoonsa. Trina meni hakemaan apua Rainbow-marketista, mutta sieppaaja pääsi pakenemaan Michaelan kanssa.

Kuva
Luonnos Michaelan sieppaajasta

Michaelan sieppaajaa kuvaillaan 18-24-vuotiaaksi valkoiseksi mieheksi, jolla oli rokonarpinen kasvojen iho tai aknea kasvoissa ja hoikka ruumiinrakenne. Hänellä oli valkoinen T-paita ja pitkähköt tummanvaaleat hiukset. Hänen autonsa oli suuri vanhanmallinen sedan, joka saattoi olla neliovinen ja kerman, kultaisen tai kellanruskean värinen. Auton valot saattoivat olla asennettu takapuskuriin. Auton etupuskuri oli kolhiintunut mahdollisesti kolarin jäljiltä, ja auto näytti ränsistyneeltä. Sieppaajan auto nähtiin viimeksi ajamassa Garecht kyydissään ylinopeutta Mission-bulevardilla kohti läheistä Union Cityä.

Tammikuun 6. 1989 poliisit ottivat Bindnerin kiinni ja kuulustelivat häntä löydettyään hänet istumassa pakettiautostaan useille lapsille jutellen.
Pakettiauton sisältä löytyi avattu kaljapullo ja neljän Bayn alueelta kadonneen lapsen nimet lyijykynällä kirjoitettuna. Bindnerin taskut tarkastettiin, ja yhdestä taskusta löytyi kivenpala.

”Se on rikkinäinen enkelin siipi nuoren tytön hautakivestä. En tuntenut häntä, mutta olisin halunnut tuntea”, Bindner sanoi.

Bindner kertoi vain tehneensä tuttavuutta lapsiin, joiden kanssa hän jutteli. Kaksi 12-vuotiasta tyttöä sanoi hänen yrittäneen sinnikkäästi pyytää heitä kyytiinsä. Kun Bindner pidätettiin, hänen lompakostaan löytyi lappu.

”Rakastan sinua Amber. Olet minun ensimmäiseni ja yritin sinun vuoksesi. Yritin ja itkin, ja sydäntäni yhä särkee. He yrittävät aina viedä minut pois luotasi, mutta en koskaan lähde. He eivät tiedä meistä. He eivät ole koskaan kuulleet meistä”, lapussa luki.

Bindner vietti seuraavan yön putkassa. Syytteistä häntä vastaan luovuttiin myöhemmin, mutta Bayn alueen poliisit päättivät pitää Bindneriä silmällä. Bindnerin olinpaikkaa tammikuun 30. päivänä 1989 ei tiedetä.

Ilene Beth Misheloff

Kuva´
Ilene Misheloff

Kolmen aikaan iltapäivällä tammikuun 30. 1989 13-vuotias Ilene Beth Misheloff käveli koulusta kotiinsa Dublinissa, Kaliforniassa. Beth kävi Wellsin koulua. Dublin sijaitsee puolivälissä Haywardin ja Antiochin välillä Bayn alueella. Useat Ilenen luokkakaverit näkivät hänen kävelevän yksin iltapäivällä Amador Valley-bulevardia pitkin Village Parkwayn ja Shamrockin ostoskeskuksen lähellä. Ilene käveli kotiin oikopolkua leveän kujan kautta ostoskeskuksen takaa, Sawmill-huonekalukaupan ja Gallagherin pubin ohi bulevardin poikki ja John Mapen puistossa kuivuneen puron varrella. Sitten hän katosi.

Ilenella oli kadotessaan sininen selkäreppu. Reppu löytyi myöhemmin kuivuneen puron pohjasta John Mapen puistosta lähellä paikkaa, jossa hänet viimeksi nähtiin. Reppu löytyi sen jälkeen, kun alueella oli jo suoritettu etsintöjä, ja poliisit uskovat, että reppu oli viety sinne Ilenen katoamisen jälkeen.

Binder alkoi etsimään kadonnutta Ilenea, joka oli kolmas kadonnut lapsi kahdeksan kuukauden aikana. Bindner kertoi myöhemmin, että FBI:n tutkijat puhuttelivat häntä aggressiivisesti kun hän etsi Ilenea noin 700 metrin päässä Ilenen kotoa. Bindner sanoi, että FBI:n tutkijat pelästyttivät hänet, ja hän luopui Ilenen etsinnöistä.

Toukokuun 23. päivänä 1991 nuori Sheila Cosgrove sai oudon kirjeen kotiinsa. Sheila asui Fairfieldissa, Antiochin pohjoispuolella. Kirje, joka oli allekirjoitettu kirjaimilla TJB oli kirjoitettu taaksepäin niin, että sen saattoi lukea vain peilin kanssa. Kirjeessä oli kaksi kolikkoa; toinen oli hopeinen dollari ja toinen penni, jossa oli intiaaninpää. Kirjeen postimerkin leima oli Oaklandissa. Sheila sai kahden päivän päästä toisen takaperin kirjoitetun kirjeen, jonka allekirjoituksena luki ”Ystäväsi Tim. Ensimmäisessä kirjeessä luki vuoden lähetetyn vuoden 1921 kolikon historiasta. Toinen kirje oli sävyltään toisenlainen.

”En uskalla lähettää sinulle halausta ja suudelmaa, joten sen sijaan lähetän sinulle kolmasosan halauksesta ja kaksi miljoonasosaa suudelmasta ja kolmetoista sekstiljardia unelmia”, toisessa kirjeessä luki.

Sheila sai vielä kolmannen kirjeen, jossa oli paluuosoitteena Bindnerin osoite. Poliisit menivät Bindnerin kotiin ja haastattelivat häntä hänen kiinnostuksestaan alaikäisiin tyttöihin. Sen jälkeen Bindner kirjoitti Sheilalle vielä kolmannen kerran. ”En ole uhka sinulle, eikä minusta koskaan tule sellaista”, hän kirjoitti Sheilalle. ”Rakkautta teille kaikille, Tim”, oli kirjeen allekirjoituksena. Samana vuonna Bindner lähetti FBI:n rikosprofiloijalle kortin, jossa oli kuva tytöstä, jolla oli neljä sormea pystyssä.

Amanda Nicole Eileen Campbell

KuvaKuva
Amanda Nicole Eileen Campbell

Vuoden 1991 joulukuun 27. päivän iltapäivänä 4-vuotias Amanda Nicole Eileen ”Nikki” Campbell ja hänen 5-vuotias veljensä Matthew menivät naapurustossa asuvan ystävänsä luo iltapäivällä joulukuun 27. 1991. Joskus neljän ja puoli viiden välillä Amanda lähti pyöräilemään toisen naapurustossa asuvan ystävän luokse, jonka jälkeen hän katosi. Amandan pyörä löytyi Norwalk Placelta pihatien portin luota pienen heinikkoisen alueen läheltä, joka sijaitsi muutaman kadunvälin päässä Amandan kotoa. Talossa, jonka pihatien portin vierestä Amandan pyörä löytyi, ei ollut ketään kotona tuona iltana. Kun Amanda katosi, oli pimeää ja sateista, eikä kaduilla juuri ollut ihmisiä. Silminnäkijöitä Amandan sieppaukselle ei ollut.

Kuva
Amandan pyörä

Amandan etsinnät alkoivat samana iltana. Häntä etsittiin kaatosateessa kello yhteen asti yöllä, ja etsintöjä jatkettiin seuraavana aamuna. Ne päättyivät tuloksettomina. Kadulta, josta Amanda katosi, löytyi lasten siniset sukat, mutta ei tiedetä, olivatko ne Amandan. Koirat vainusivat Amandan Larchmont-tieltä Oliver-tielle, McDonaldsin drive-in-ruokapaikkaan, siitä itään Travisin bulevardia pitkin moottoritieliittymä 80:n sisäänajokaistalle. Poliisi uskoo, että Amanda siepattiin autoon, mahdollisesti Larchmondin tien ja Salisburyn tien risteyksessä.

Joulukuun 30. päivänä, kolme päivää Amandan katoamisen jälkeen, Tim Bindner soitti vihjepuhelimeen ja tarjoutui auttamaan etsinnöissä. Poliisit veivät vihikoiransa takaisin Oaklandin hautausmaalle uudenvuodenpäivänä, ja koirat jäljittivät Amandan Angela Bugayn haudalle. Kuusi päivää myöhemmin koirat reagoivat voimakkaasti Campbellin tuoksuun Bindnerin pakettiautossa. Bindner kutsui tutkintaa häirinnäksi. Bindnerin mukaan koirat vainusivat Amandan tuoksun hänen autossaan, koska Bindner oli etsiessään Amandaa poiminut purkkeja mukaansa. Bindner lähetti Sheila Cosgrovelle neljännen kirjeen, jossa hän sanoi olevansa shokissa ja surullinen siitä, että Amanda oli asunut Sheilan kodin lähellä. Bindner kirjoitteli myös Amandan katoamista tutkivalle Fairfieldin poliisille Harry Saganille, joka oli tutkinut Bindnerin taustat sen jälkeen, kun tämä oli lähettänyt kirjeitä Sheila Cosgrovelle.

”Tulen aina rakastamaan heitä. Tuletko sinä?”, Bindner kirjoitti kadonneista tytöistä Saganille.

Bindner kirjoitti poliisille shakkipelin liikkeistä.

”Kuninkaan edessä oleva sotilas siirretään nelosriville” ”Sotilas torniksi”, Bindner kirjoitti.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin poliisi sai etsintäluvan Bindnerin kodin tutkimiseen. Bindneriä katoamisiin liittäviä todisteita ei löytynyt, mutta hänet nimettiin epäillyksi Amanda ”Nikki” Campbellin katoamisessa. Lehdistö julkaisi tietoa Bindneristä ja hänen oudosta käytöksestään.

Bindner alkoi ajamaan omaa julkisuuskampanjaansa. Hän antoi haastatteluja lehdistölle ja meni vieraaksi Jane Whitneyn talk showiin tammikuussa 1993. Kuusi kuukautta myöhemmin Bindner haastoi Harry Saganin ja Fairfieldin kaupungin 25 miljoonan dollarin korvauskanteella. Bindner sanoi olleensa 65 kilometrin päässä Fairfieldistä Amandan sieppauksen aikaan. The San Jose Mercuryn toimittaja Linda Goldston haastatteli Bindneriä, ja Bindner sanoi hänelle pitävänsä kadonneita lapsia hänen omina lapsinaan. Goldston kysyi Bindneriltä, kuinka hän uskoi sieppausten tapahtuneen, johon Bindner vastasi, että yksi lapsista ei taistellut vastaan, mutta toinen taisteli. Bindner lisäsi, että hän vain arveli tyttöjen reaktioita. Vahingonkorvausvaade hylättiin elokuussa 1993, jonka jälkeen Bindnerin asianajajat laittoivat vireille uuden haasteen siviilioikeuteen. Liittovaltion oikeus hylkäsi uuden korvausvaateen toukokuussa 1995, mikä palautti jutun valtionoikeuteen.

Angela Bugayn selvittämätön murha selvisi vuonna 1996, jolloin DNA-näytteet osoittivat Bugayn äidin entisen poikaystävän syylliseksi.

Maaliskuussa 1996 poliisi käytti äänen stressianalysoijaa arvioimaan Bindnerin vuonna 1993 nauhoitettuja lausuntoja. Analyysin tuloksen mukaan Bindner valehteli kieltäessään osallisuuden Amanda Campbellin katoamiseen. Vuosi ja kaksi kuukautta myöhemmin Fairfieldin kaupunki sopi oikeusjutun Bindnerin kanssa ja maksoi Bindnerille 90 000 dollaria.

Loppuvuodesta 2000 poliisit saivat vihjeen, jonka mukaan Amanda oli houkuteltu Salisburyn tien varressa sijaitsevaan taloon, murhattu ja haudattu talon maakellariin. Talon asukkaiden entisen naapurin mukaan asukkaat viettivät riehakasta elämää. Talo sijaitsi vain yhden kadunvälin päässä siitä, missä Amanda viimeksi nähtiin ajamassa pyörällään. Amanda oli käynyt talossa joulukuun 26. 1991, päivää ennen katoamistaan. Hän olisi halunnut leikkiä talossa asuneen naisen veljenpoikien kanssa. Pojat ja heidän isänsä olivat kuitenkin tuolloin jo muuttaneet pois talosta. Ketään talon asukasta ei ole nimetty epäillyksi, eivätkä etsinnät talossa tuottaneet mitään Amandan katoamiseen liittyviä todisteita.

Toukokuussa 2006 poliisit tutkivat Oregonissa tehdystä murhasta ja kahdesta muusta murhasta tuomitun sarjamurhaajan, Sebastian Alexander Shawn, mahdollisista osuutta Bayn alueen tyttöjen katoamisiin. Shaw oli tunnustanut murhanneensa 10 tai 12 ihmistä 1990-luvulla. Shawia pidettiin mahdollisena epäiltynä vuonna 1994-tapahtuneessa 14-vuotiaan Jennifer Lynnin murhassa, mutta häntä ei ole koskaan syytetty Lynnin murhasta, eikä häntä ole onnistuttu liittämään muihin Bayn alueella tapahtuneisiin lasten murhiin.

Loppuvuodesta 2000 poliisit saivat vihjeen, jonka mukaan Amanda oli houkuteltu Salisburyn tien varressa sijaitsevaan taloon, murhattu ja haudattu talon maakellariin. Talon asukkaiden entisen naapurin mukaan asukkaat viettivät riehakasta elämää. Talo sijaitsi vain yhden kadunvälin päässä siitä, missä Amanda viimeksi nähtiin ajamassa pyörällään. Amanda oli käynyt talossa joulukuun 26. 1991, päivää ennen katoamistaan. Hän olisi halunnut leikkiä talossa asuneen naisen veljenpoikien kanssa. Pojat ja heidän isänsä olivat kuitenkin tuolloin jo muuttaneet pois talosta. Ketään talon asukasta ei ole nimetty epäillyksi, eivätkä etsinnät talossa tuottaneet mitään Amandan katoamiseen liittyviä todisteita.

Vuonna 2007 yhden lapsen raiskauksesta ja murhasta ja toisen sieppauksesta tuomittu Curtis Dean Anderson tunnusti surmanneensa Amber Swartz-Garcian. Anderson sanoi ajelleensa Pinolessa Amberin katoamispäivänä ja siepanneensa Amberin nähtyään hänet hänen kotinsa pihalla. Anderson kertoi juottaneensa Amberille inikivääriolutsnapseja ja vieneensä hänet motelliin Tucsoniin, Arizonaan. Kaksi päivää sieppauksen jälkeen hän oli kuristanut Amberin ja vienyt hänen ruumiinsa syrjäiselle alueelle Bensoniin, Arizonaan. Etsinnöissä ei löytynyt jälkiä Amberista tuolta alueelta, mutta siellä on villieläimiä, joten jos hänen ruumiinsa on sinne joskus jätetty, se ei välttämättä enää ole siellä. Poliisi ei tutkimuksissaan löytänyt mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa Andersonin lausunnon kanssa. Anderson oli noihin aikoihin toisinaan viettänyt aikaa Pinolessa. Mitään fyysisiä todisteita, jotka liittävät Andersonin Swartz-Garcian katoamiseen, ei kuitenkaan ole. Anderson nautti rikostensa hänelle tuomasta pahamaineisuudesta ja poliisien ja uhrien piinaamisesta ja manipuloinnista. Joidenkin mielestä se sai Andersonin tunnustamaan Swartz-Garcian sieppauksen. Siitä huolimatta poliisi luokitteli Amberin katoamisen selvitetyksi Andersonin kuoleman jälkeen, ja Amberin etsinnät lopetettiin. Anderson kuoli kuukausi tunnustuksensa jälkeen joulukuussa 2007.

Bindnerin ohella James DaVeggio on epäilty Ilene Misheloffin katoamisessa. DaVeggio ja hänen entinen tyttöystävänsä Michelle Lyn Michaud on tuomittu elinkautiseen 16-vuotiaan tytön murhasta. Daveggio on mahdollinen epäilty myös Amber Swartz-Garcian ja Michaela Garechtin katoamisissa. Myös Curtis Dean Anderson on mahdollinen epäilty Misheloffin tapauksessa.

Vuonna 2012 sarjamurhaaja Wesley Shermantine sanoi poliiseille, että hänen rikoskumppaninsa Loren Herzog oli siepannut Michaela Garechtin, ja että Garechtin ruumis löytyisi samasta piilopaikasta kuin muidenkin uhrien. Shermantinen osoittamasta paikasta löytyi kolme ruumista, joista kaksi on tunnistettu ja yksi tunnistamatta.

Michaelan ystävän ja sieppauksen ainoan silminnäkijän haastattelu:

http://abclocal.go.com/kgo/story?sectio ... id=7018517

Lähteet:

http://www.charleyproject.org
Encyclopedia of Unsolved Crimes, Michael Newton
http://books.google.fi/books?id=gijG7fS ... &q&f=false
Wikipedia
http://z10.invisionfree.com/usedtobedoe ... topic=3804
http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.c ... 115650.DTL
http://webcache.googleusercontent.com/s ... i_19624983
http://timelinesdb.com/listevents.php?s ... romrec=240
http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.c ... N10685.DTL

NancyDrew
Miss Marplen perikuntaa
Viestit: 1552
Liittynyt: Ti Elo 10, 2010 8:02 am

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja NancyDrew »

Oklahomassa on tehty tällainen löytö. Hoksaako kukaan, että onko näitä katoamisia käsitelty esimerkiksi tässä viestiketjussa?
Kuva

Järven pohjassa vuosikymmenet maanneista autoista löytyi ruumiita

Järven pohjasta löytyi sattumalta kaksi autonromua Oklahomassa.

Samalla löytyi mahdollinen vastaus vuosikymmeniä vaivanneisiin katoamisjuttuihin.

Oklahoman viranomaiset kiskoivat järven pohjasta kaksi autonromua. Autoista löytyi kuuden ihmisen luurangot.

Luurangot voivat liittyä kahteen katoamisjuttuun. Kolme teini-ikäistä katosi salaperäisesti vuonna 1970. Nuoria on etsitty paikkakunnalla vuosikymmenet. Kaksi aikuista puolestaan oli kadonnut jo 1960-luvun alussa.

Järven pohjasta löytyivät Camaro- ja Chevrolet-merkkiset autot.

Kadonneet nuoret lähtivät samanlaisella Camarolla ajelulle marraskuussa 1970. Heistä ei sen jälkeen ole saatu minkäänlaisia merkkejä.

Vuosikymmen aikaisemmin kadonneet olivat liikkeellä löydetynkaltaisella Chevroletilla. Kuudes järvestä löydetty luuranko on yhä tunnistamatta.

Autot löytyivät sattumalta

Viranomaiset löysivät autojen romut sattumalta. He harjoittelivat viime viikolla järvellä kaikuluotaimen käyttöä. Luotaimeen tuli merkkejä järven pohjassa olevasta auton romusta. Sukeltajat alkoivat tutkia autoja.

Seuraavaksi autoja alettiin nostaa järven pohjasta. Kun ensimmäinen auto saatiin nostettua vedestä, paljastui, että auton sisällä on luurankoja. Luurankoja oli kolme.

Luurankoja löytyi myös toisesta autosta. Pääkallojen perusteella näytti siltä, että autossa oli kaksi ruumiista. Kun sukeltajat menivät tutkimaan järven pohjaan, he löysivät pääkallon.

Lähde: Ilta-Sanomat
EDIT. :!:

Iltalehti olikin viisaampi.
Kuva

Ratkesiko kadonneiden teinien mysteeri? Järvestä löytyi luurankoja

Yli 40 vuoden katoamismysteeri saattoi ratketa, kun järvenpohjasta löytyi kaksi autoa ja kuusi luurankoa Oklahomassa Yhdysvalloissa.

Autot löytyivät, kun Oklahoman poliisit testasivat uusia kaikuluotainlaitteitaan Foss-järvellä lähellä Elk Cityä.

Toinen löydetyistä autoista on vuoden 1969 Camaro ja toinen vanhempi Chevrolet.

Poliisit löysivät ensin autot. Kun sukeltajat menivät tutkimaan autoja tarkemmin, havaitsivat he autojen luona olevat ruumiit. Jotkut ruumiit olivat autojen ulkopuolella.

Autoista löydettyjen ruumiiden uskotaan kuuluvan vuonna 1970 kadonneille teineille sekä 50-luvun lopussa tai 60-luvun alussa kadonneelle 69-vuotiaalle miehelle ja hänen kahdelle seuralaiselleen.

Jimmy Allen Williams 16, Thomas Michael Rios, 18, ​​ja Leah Gail Johnson, 18, katosivat marraskuun 20. päivänä vuonna 1970, kun he olivat ajelulla Jimmyn sinisellä Camarolla. Jimmy oli ostanut auton vain kuusi päivää aiemmin.

Vanhemmilleen hän oli kertonut lähtevänsä jalkapallo-otteluun, mutta naapurit näkivät, kuin hän laittoi autoon useita aseita veljiensä kanssa. Jimmyn kaverin Waynen mukaan seurueen aikomuksena oli lähteä metsästämään. Waynen oli tarkoitus osallistua metsästysreissulle, mutta autossa ei ollut hänelle tilaa.

-Toivomme, että tämä löytö antaa vihdoin vastauksia kadonneiden omaisille, poliisin tiedottaja Betsy Randolph sanoo.

Poliisi tekee vielä DNA-tutkimuksia, jolla ruumislöydöt varmistetaan.

Lähde: Iltalehti

Destiny
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2517
Liittynyt: La Huhti 14, 2012 2:11 pm

Re: Amerikkalaisia katoamistapauksia 70-, 80- ja 90-luvuilta

Viesti Kirjoittaja Destiny »

Amber Swartzin äiti Kim haluaa tyttärensä katoamistapauksen jälleen avattavaksi. Tutkimukset päätettiin vuonna 2009.

Curtis Dean Anderson,joka suoritti jo tuomiotaan 8-vutiaan tytön seksuaalisesta päällekarkauksesta,tunnusti aikoinaan kidnapanneensa Amberin,vieneen tämän motelliin Arizonaan,surmanneensa hänet ja dumpanneensa ruumiin aavikolle.
Anderson,joka sittemmin kuoli maksasairauteen,tunnusti kahdeksan lapsen surman.Amberin äiti Kim,ei kuitenkaan usko Andersonin kertoneen totuutta.

Tältä 33-vuotias Amber näyttäisi nyt,
Kuva

http://www.missingpersonsofamerica.com/
Helvetin kosto kiehuu sydämessäni- Yön kuningatar

Vastaa Viestiin