Saku Inomaa 19.5.2015 Tervakoski

[räähkä]

Satuin just eilen katsomaan Kadonneet Suomi -sarjan jakson Sakusta. Sakun serkun tytär hänet vei pysäkille ja siltä matkalta Saku oli jo avovaimolleen soittanut. Kuski jätti Sakun pysäkille ja palasi mökille. Ei ole varmuutta onko Saku noussut bussiin, mutta siltä pysäkiltä on todistettavasti yksi lippu silloin ostettu Helsinkiin. Viittaisi siihen, että on noussut. Tai sitten joku muu. Bussikuski on muistellut että autossa on ollut ehkä Sakun tuntomerkkeihin sopiva mies, huomannut tämän bussissa istumassa kun ovat olleet pysäyksissä. Mutta ei täyttä varmuutta tästäkään. Eikä varmuutta siitä, kuka bussista silloin poistui.

Olisi se karmeaa kun läheinen katoaisi, eikä olisi tietoa missä on. Tyttärelleni näin kävi jokunen vuosi sitten, ystävä katosi ja oli siinä koko kaveriporukan elämä sekaisin kun ei tiedetty mitä on tapahtunut ja missä on. Ystävä löytyi kuolleena, mutta koskaan ei saada tietää mitä oli tapahtunut. Onnettomuus, tahallinen teko vai ulkopuolinen aiheuttaja, se jää arvoitukseksi. Helpotti kuitenkin, kun ruumis löytyi ja niin soisi tapahtuvan kaikille kadonneille ja menehtyneille, ihan omaisten surutyön takia.

[TiiliaTaalia]

Saku julistettu kuolleeksi. Näin fb muistotilaisuus kuvan. Aivan järkyttävää ajatella että epätietoisuus jatkuu silti edelleen. Voimia omaisille ja läheisille

[Wanha isä]

Eipä sinänsä uutta ole tähän tapaukseen mutta havaintoja oli kyllä useita. Jos ihminen omalla nimellään lehdessä kertoo havainneensa mahdollisesti kadonneen henkilön niin aika tosissaan hänen luulisi olevan. EIkä edes yhtä havaintoa vaan kaksi.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201711152200533480
Takki ja huivikin löytyi, ja fillari. Kenen sitten olivatkaan.

[Jaguaari]

Epäilen että Iittalan metsässä jossain kalmo.

[Wanha isä]

^hyvin todennäköistä. jos unohdetaan henkirikoksen mahdollisuus niin käveltävän matkan päässä Tervakoskelta kadonnut todennäköisesti löytyy jos on löytyäkseen.

[poliisikoiran pentu]

Hesarissa on nyt tuore juttu, tosin maksumuurin takana: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art ... 01473.html Siinä kerrotaan, että Saku oli urheilullinen, pukeutunut mustiin ja viimeistä kohtaamista äidin kanssa kuvataan näin:

Katoamista edeltäneenä iltana Saku oli levoton ja alakuloinen, Inomaa kertoo. ”Yritä jaksaa, niin minäkin yritän”, Saku oli sanonut äidilleen. Sitten hän oli hypännyt serkun tyttären kyytiin, kohti Iittalan-rampin bussipysäkkiä. Hän oli lähdössä kihlattunsa luokse Helsinkiin.

Tervakoskesta:

Matkalla Saku soitti kihlatulleen ja kertoi tulevansa pian. Hän myös sanoi, että hänen puhelimestaan loppuisi pian akku.

Jostakin syystä Saku oli kuitenkin poistunut bussista Tervakoskella, kesken matkan. Miksi, sitä ei tietäne kukaan muu kuin hän itse. Paikka ei tiettävästi ollut hänelle millään lailla tuttu.

Tervakoskella Sakun nähtiin siirtyvän pysäkin taakse. Se on viimeinen vahvistettu havainto 40-vuotiaasta, sinisilmäisestä ja tummatukkaisesta miehestä, joka oli pukeutunut mustiin vaatteisiin. Oli lauantai 16. toukokuuta vuonna 2015.

Kun katselee ylipäätään Suomen ryteikköisiä metsiä niin välillä tuntuu ihmeeltä, että sieltä voitaisiin ketään löytää. Kun on pukeutunut mustiin, neulasia ja lehtiä varisee vuosien mittaan päälle...toivotaan kuitenkin, että vielä löytyy. En usko mihinkään rikokseen. Saku oli ollut alakuloinen ja levottomuus on voinut johtua tuskaisuudesta. Tulee semmoinen ajatus ja tunne, että hän on noussut sekavassa mielentilassa (psykoosi?) bussista itselleen tuntemattomassa paikassa, itsetuhoisin miettein, harhaillut ja ehkä lopulta eksynyt...

Ns. palestiinalaishuivin löytyminen on minusta varma todiste siitä, että hän on ollut paikalla. Ei tuollaiset huivit niin yleisiä ole. Ehkä hän jätti sen sinne tarkoituksella... Urheilullisena on voinut kävellä aika kauaskin...

[MEG]

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art ... 01473.html

[Eaglegoat]

↑↑

Erikoista tässä kyllä on tuo silminnäkijä havainto, jonka mukaan saman näköisestä ja samalla tavalla pukeutuneesta miehestä olisi tehty havainto Tervakoskella kerran katoamisen aikaan ja toisen kerran vielä kaksi viikkoa myöhemmin... Jos mitään perää, tarkottaisi että on oleskellut jossain tuolla alueella pidempään kuin kuvittelisi.

Piiitkä lainaus korvattu nuoliviittauksilla
-NILS-

[poliisikoiran pentu]

^ Tosiaan, jos tuo havainto on oikea - ja voi hyvinkin olla, koska oikea pyöräilijä olisi muussa tapauksessa voinut hyvinkin ilmoittautua. Eikä olisi hylännyt pyöräänsä vaan jonnekin kuten nyt on tapahtunut.

Jos tätä ajattelee jotenkin psykoosin kautta, niin voi tulla "ymmärretyksi"... Jos Saku oli jo bussista noustessaan sekavassa tilassa tai heikossa hapessa niin varmasti parin viikon pyöriminen metsissä ja anastetulla pyörällä ajelu ovat romahduttaneet psyykkisen + fyysisen kunnon entisestään. Syöminen, ruuan löytäminen ja unet jäivät varmasti vähiin. Lopputulos oli katoaminen entistä syvemmälle metsiin...

Jollain logiikalla tuntematon Tervakosken pysäkki saattoi olla hänen irtiottonsa kaikesta. Hän ei halunnut palata entiseen elämäänsä...

[Eaglegoat]

^ Tosiaan, jos tuo havainto on oikea - ja voi hyvinkin olla, koska oikea pyöräilijä olisi muussa tapauksessa voinut hyvinkin ilmoittautua. Eikä olisi hylännyt pyöräänsä vaan jonnekin kuten nyt on tapahtunut.

Jos tätä ajattelee jotenkin psykoosin kautta, niin voi tulla "ymmärretyksi"... Jos Saku oli jo bussista noustessaan sekavassa tilassa tai heikossa hapessa niin varmasti parin viikon pyöriminen metsissä ja anastetulla pyörällä ajelu ovat romahduttaneet psyykkisen + fyysisen kunnon entisestään. Syöminen, ruuan löytäminen ja unet jäivät varmasti vähiin. Lopputulos oli katoaminen entistä syvemmälle metsiin...

Jollain logiikalla tuntematon Tervakosken pysäkki saattoi olla hänen irtiottonsa kaikesta. Hän ei halunnut palata entiseen elämäänsä...

Kaksi viikkoa sellainen aika että jos pitää paikkansa, on kyllä jostain ruokaakin hankkinut. Taivasalla nukkuminen ei mahdotonta tuohon vuodenaikaan. Joko jonkinlainen sekoaminen tai kaksoiselämä tässä on oltava taustalla, tai vähän molempia jos tuohon havaintoon yhtään on luottaminen. Kuitenkaan ihan umpikorvessa ei ole voinut majailla jos on vanhalla mummomankelilla liikkunut, joskin sit fillarin hylkäämisen jälkeen voi olla pitkällekin vielä jatkanut.

Tuolla alueella ei mitään ihan umpikorpea ole, vaan paljolti peltoalaa ja pieniä kyliä. Jostain tuolta Ryttyläntien ja Riihiviidantien väliseltä metsäalueelta etsiminen tuntuisi loogiselta, mutta sekin on ilmeisesti aika tarkkaan jo koluttu koirien kanssa ja sienestys/marjastus ihmisiäkin aivan varmasti pörrää tuon pläntin läpi joka syksy. Jos olisikin päätynyt Tervakoskelta länteen päin, siellä sitä korpea ja vesistöjä mihinkä hukkua vuosikymmeniksi sitten piisaakin.

[skoune]

Hesarissa on nyt tuore juttu, tosin maksumuurin takana: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art ... 01473.html Siinä kerrotaan, että Saku oli urheilullinen, pukeutunut mustiin ja viimeistä kohtaamista äidin kanssa kuvataan näin:

Katoamista edeltäneenä iltana Saku oli levoton ja alakuloinen, Inomaa kertoo. ”Yritä jaksaa, niin minäkin yritän”, Saku oli sanonut äidilleen. Sitten hän oli hypännyt serkun tyttären kyytiin, kohti Iittalan-rampin bussipysäkkiä. Hän oli lähdössä kihlattunsa luokse Helsinkiin.

Tervakoskesta:

Matkalla Saku soitti kihlatulleen ja kertoi tulevansa pian. Hän myös sanoi, että hänen puhelimestaan loppuisi pian akku.

Jostakin syystä Saku oli kuitenkin poistunut bussista Tervakoskella, kesken matkan. Miksi, sitä ei tietäne kukaan muu kuin hän itse. Paikka ei tiettävästi ollut hänelle millään lailla tuttu.

Tervakoskella Sakun nähtiin siirtyvän pysäkin taakse. Se on viimeinen vahvistettu havainto 40-vuotiaasta, sinisilmäisestä ja tummatukkaisesta miehestä, joka oli pukeutunut mustiin vaatteisiin. Oli lauantai 16. toukokuuta vuonna 2015.

Kun katselee ylipäätään Suomen ryteikköisiä metsiä niin välillä tuntuu ihmeeltä, että sieltä voitaisiin ketään löytää. Kun on pukeutunut mustiin, neulasia ja lehtiä varisee vuosien mittaan päälle...toivotaan kuitenkin, että vielä löytyy.
....

Mitä jos Sakulle tuli kova vessahätä, vaikkapa ihan virtsaamisen tarve. Bussukuski luuli, että Saku jäi pois kyydistä, kun hän meni pysäkin taa..Bussi lähti ja siinä Saku oli sammuneen puhelimen ka eikä rahaakaan tainnut olla.
Vaihtoehtoja on kolme:
1. Saku liftasi ja pääsi johonkin epämääräiseen kyytiin, taikka bussia seuranneet velkojat bongasivat miehen pysäkin takaa, ja..
2. Saku lähti tarpomaan ihmisten ilmoille ja sai paikallisilta kaljaveikoilta "apua", mikä osoittautui kohtalokkaaksi..
3. Ehkä pysäkin takana oli syvä oja/ryteikköä ja Saku horjahti sinne eikä päässyt ylös ja ehkä loukkasi itsensä ja jäi sinne ryteikköön peittoon eikä kukaan ole häntä sieltä vieläkään etsinyt,,

[Firefox69]

Aiti näki poikansa viimeisen kerran omenapuun alla, ja sitten poika...

Sitten hän katosi

Kun Saku katosi, hänen äitinsä Eeva-Helena Inomaa etsi poikaansa Kanta-Hämeen metsistä yhä uudelleen. Hänen päänsä täyttyi kuvitelmista, mitä pojalle oli käynyt. Mysteeriksi jäävät katoamiset ovat poliisillekin kova pala.

Käsi on revitty melkein irti, se roikkuu enää lihassäikeen varassa. Siltä oman lapsen katoaminen tuntuu Eeva-Helena Inomaasta.

Taitekohta sijoittuu paikalle, jossa nyt olemme: perheen satavuotiaalle mökille Kanta-Hämeen Hattulassa. Omenapuun alla äiti ja poika näkivät toisensa viimeisen kerran.

Sakun katoamisen jälkeen Eeva-Helena Inomaa on täyttänyt päivänsä liikunnalla, kirjoittamisella, järjestötyöllä ja rauhanaktivismilla. Hänellä on myös vintagevaateliike. ”Menen ja teen, jotten ehdi ajatella. Tekemisen avulla olen pitänyt surua ikään kuin hyllyllä.”

Inomaa astuu sisään ruskeaan mökkiin. Ulko-oven päällä roikkuu hevosenkenkä, ja sen vierelle on ripustettu Sakun kitara. Onni ja epäonni kulkevat täällä vieretysten.

Katoamista edeltäneenä iltana Saku oli levoton ja alakuloinen, Inomaa kertoo. ”Yritä jaksaa, niin minäkin yritän”, Saku oli sanonut äidilleen. Sitten hän oli hypännyt serkun tyttären kyytiin, kohti Iittalan-rampin bussipysäkkiä. Hän oli lähdössä kihlattunsa luokse Helsinkiin.

Inomaat eivät ole halailijoita. Jälkeenpäin äiti on kyllä miettinyt, olisiko pitänyt sittenkin halata.

Matkalla Saku soitti kihlatulleen ja kertoi tulevansa pian. Hän myös sanoi, että hänen puhelimestaan loppuisi pian akku.

Jostakin syystä Saku oli kuitenkin poistunut bussista Tervakoskella, kesken matkan. Miksi, sitä ei tietäne kukaan muu kuin hän itse. Paikka ei tiettävästi ollut hänelle millään lailla tuttu.

Tervakoskella Sakun nähtiin siirtyvän pysäkin taakse. Se on viimeinen vahvistettu havainto 40-vuotiaasta, sinisilmäisestä ja tummatukkaisesta miehestä, joka oli pukeutunut mustiin vaatteisiin. Oli lauantai 16. toukokuuta vuonna 2015.

Eeva-Helena Inomaa piti keväällä mökillä läheisten kesken muistotilaisuuden Sakulle. ”Päivä oli täynnä rakkautta. Muistelimme Sakua ja sitä, kuinka hyvä hän oli läheisilleen. Toivon, että hänellä on rauha.”
:

Hän kertoo, että pystyy usein puhumaan Sakun katoamisesta kylmänviileästi. Että tämä nyt vain on tällaista faktaa. Se on suojautumiskeino.

Itkeminen on ollut vaikeaa, koska epätietoisuus on puristanut häntä kahdeksan vuoden ajan kasaan.

Kaksi ensimmäistä vuotta Sakun katoamisen jälkeen menivät shokkitilassa, Inomaa kuvailee. Pää oli täynnä kuvitelmia siitä, mitä Sakulle oli tapahtunut. Tai mitä olisi pitänyt tapahtua, ettei olisi käynyt kuten kävi.

Saku oli kamppaillut henkilökohtaisten ongelmien kanssa. Äiti mietti, oliko Saku eksynyt vääriin porukoihin, tullut surmatuksi ja paloitelluksi? Saiko Saku psykoosin, värjötteli aikansa peloissaan kannonnokassa ja upposi lopulta suonsilmään?
:
:

Jossain vaiheessa Inomaa päätti, ettei hän enää ajattele pahoja asioita vaan muistelee hyviä hetkiä Sakun kanssa. Sen seurauksena epätietoinen seilailu väheni ja kammottavat ajatukset sammuivat ainakin hetkittäin. Tuli hiljaisuus.

”Rupesin ajattelemaan, että joku hyvä ihminen on vienyt Sakun Lappiin, ja siellä hän nyt kalastelee.”

Eeva-Helena Inomaa on myöhemmin tullut siihen tulokseen, että hänen poikansa oli erityisherkkä. Sakulla oli rikas sisäinen maailma, mutta hän ei näyttänyt sitä ulospäin vaan sulki asioita sisäänsä.

Ja juuri se oli äidin mielestä Sakun ongelma.

”Jos on herkkä ja ujo, mutta näyttää reippaalta ja hyvännäköiseltä, muutkin suhtautuvat tällaiseen henkilöön eri tavalla.”

Lapsena Sakun elämässä tapahtui kerralla isoja mullistuksia. Samana vuonna kun Saku aloitti koulun, vanhemmat erosivat. Saku muutti toiselle paikkakunnalle veljensä ja yksinhuoltajaksi jääneen äitinsä kanssa.

Koulussa Saku sulkeutui täysin eikä puhunut siellä muutamaan viikkoon sanaakaan.

”Sakulla oli aina herkkä taju maailmasta, ja maailma oli hänelle välillä liian kova.”

Eeva-Helena Inomaa kääntyi vastausten toivossa jopa meedioiden puoleen.

Eeva-Helena Inomaa liittyi poikansa katoamisen jälkeen Pääkaupunkiseudun etsintä ry:hyn. Etsimään lähtiessään hän toivoi aina löytävänsä Sakun. Mutta heti sen jälkeen tajuntaan iski pelko: eihän kukaan toivo löytävänsä oman lapsensa ruumista.

Kokeneet etsijät kertoivat Inomaalle, että äiti kyllä yleensä tietää, että tässä se paikka on. Tässä lapseni on kuollut.

Inomaalle ei sellaista kokemusta tullut niiden kymmenien ja kymmenien kertojen aikana, kun hän kulki Kanta-Hämeen metsissä.

”Ajattelin, että tulen kulkemaan näitä metsiä lopun elämääni.”

Sakun etsintöjä vaikeutti se, ettei kukaan tiennyt varmaksi edes sitä, mihin suuntaan hän oli lähtenyt. Poliisille tuli joitakin vihjeitä. Tervakoskelainen nainen kertoi muutama päivä Sakun katoamisen jälkeen nähneensä tuntomerkkeihin sopivan miehen taluttamassa naistenpyörää Kanta-Hämeen Ryttylässä. Kaksi viikkoa myöhemmin nainen näki saman miehen ajamassa samalla pyörällä. Miehellä oli jo selvästi erottuva parransänki. Vapaaehtoiset etsijät löysivät pyörän myöhemmin ojasta läheltä havaintopaikkaa.

Katoamispaikan läheisyydestä löytyi myöhemmin myös musta takki ja niin kutsuttu palestiinalaishuivi. Sellaiset Sakulla oli päällään katoamispäivänä. Vaatekappaleista ei kuitenkaan saanut dna-näytteitä, joten poliisi hävitti ne. Eeva-Helena Inomaata ihmetyttää edelleen, mikseivät omaiset saaneet nähdä vaatteita.
:

Keväisin Inomaa näkee Sakuja kaikkialla. Kadulla, ruokakaupassa ja hississä tulee vastaan ihmisiä, joiden olemuksessa on jotain tuttua. Silloin, pieneksi hetkeksi, mieleen läikähtää hatara ajatus.

Voisiko sittenkin...?

Eeva-Helena Inomaa on elänyt sinkkuna vuosikausia. ”Kun Saku katosi, tuli ensimmäistä kertaa semmoinen ajatus, että olisi ihanaa, jos kotona olisi joku olkapää.”

Keväällä vuonna 2023 Saku Inomaa julistettiin kuolleeksi. Viikko muistotilaisuuden jälkeen Eeva-Helena Inomaa sai aivoinfarktin.

Yhtenä syynä oli ehkä stressi. Inomaa oli pidätellyt kyyneleitä kahdeksan vuotta.

Kadonnut voidaan läheisten päätöksestä julistaa kuolleeksi viisi vuotta katoamisen jälkeen. Kuolinpäiväksi merkitään aina viisi vuotta siitä, kun henkilö on tiettävästi viimeksi ollut elossa.

Päätös ei ollut helppo. Eeva-Helena Inomaa mietti, mikä hän on määräämään Sakulle kuolinpäivää. Eihän hän tiennyt, oliko Saku kuollut.

Saku Inomaa 4.8.1974–16.5.2020. Niin paperissa nyt lukee.

Eeva-Helena Inomaa on kyennyt taas itkemään.

Kuvateksti: Saku (oik.) ja hänen isoveljensä.

SAKU INOMAA.jpg (100.9 KiB) Katsottu 1431 kertaa

Cut. Pykälä 21.
-NILS-

[poliisikoiran pentu]

Oliko niin, että Saku oli myös rahattomana Tervakoskella sen lisäksi, että kännykästä oli akku loppu? Ketjussa luki, että hän sai äidiltään parikymppiä bussilippuun eli Tervakoskella tämäkin raha oli jo käytetty.

Olipa vaikea tilanne. Miten hän olisi voinut päästä enää Tervakoskelta pois? Kerjäämällä tuntemattomilta rahaa uuteen matkalippuun vai miten...Ehkä hän ei kehdannut tehdä näin. Tai psykoottinen/ sekava mielentila sai välttelemään ihmisiä.

Olisiko pyörän anastaminen liittynyt aikomukseen päästä sen avulla kotiin? Oliko pyörä loppujen lopuksi edes ajokunnossa...tai hän itse enää viikkojen metsissä pyörimisen ja asumisen jälkeen. Yöt ovat voineet olla kylmiä, ruoka vähäistä.

[poliisikoiran pentu]

Jos tuo Kiipulassa opiskelu pitää paikkaansa, niin silloin Sakulla on täytynyt olla jokin erityisen tuen tarve. Todennäköisesti jokin diagnoosi. Se voisi selittää ehkä kaikkein eniten tätä erikoista tapahtumakulkua...jonkinlaisia elämänhallinnan ongelmia. Jo siitä lähtien, ettei kännykkää oltu ladattu, rahattomuutta, bussista poistumista paniikin tms. takia jne. Ja sitten sitä, ettei saanut ratkaistua ongelmaa Tervakoskella...

Jos ränsistyneellä pyörällä ajelija oli Saku (hyvin mahdollista) niin silloin hänen on täytynyt olla metsissä viikkoja ja löytää paikka, mistä juoda.

Arvelen, että tämän takia Saku voisi löytyä jostain vesistöstä, suolta tai niiden läheltä. En usko, että hän on missään kuivalla maalla.

[Eaglegoat]

Jos ränsistyneellä pyörällä ajelija oli Saku (hyvin mahdollista) niin silloin hänen on täytynyt olla metsissä viikkoja ja löytää paikka, mistä juoda.

Voi myös olla että joku tuolla ajankohdalla joku tyhjillään ollut mökki ollut johon on päätynyt leiriytymään. Kenties sellainen josta tuo pyöräkin voisi olla napattu kulkupeliksi. Poliisikin taisi katoamisilmoituksessa kehottaa alueen asukkaita ja mökkiläisiä tsekkaamaan varastoja ja muita ei-vakituisesti asuttuja torppia siltä varalta, jos Saku tai jotain merkkejä hänestä löytyisi.


Katoamisiltana Sakun on mainittu olleen alakuloinen ja hermostunut. Jotenkin se minusta kuulostaa siltä, että jollain asteella hän oli ehkä suunnitellut tällaista omaehtoista katoamista. Sitä että mitä hänelle on tuon Tervakosken jälkeen tapahtunut ei sitten voikaan kuin arvailla siihen saakka että hän löytyisi. Aivan hirveää varmasti omaisille. Suomessa, ja oikeastaan koko Euroopassa, täysin maan alla eläminen 8 vuoden ajan on niin vaikeaa, että elävänä löytyminen tuntuu epätodennäköiseltä mutta eihän se täysin mahdotonta olisi.