Päijänteen ikuisesti kätkemät, Jyväskylä v.1945

[Liinakko]

Tätä surullista tapausta en ole tällä sivustolla nähnyt kerrottavan, joten postaan nyt.
Artikkeli julkaistiin sanomalehti Keskisuomalaisessa 28.9.2014 (juttu loppuu lehden arkistoversion mukaan kuin kesken (?), harmittaa kun en aikoinaan lehtijuttua kuvineen säästänyt)

Tragedia:
Neljä nuorta naista kuoli veneonnettomuudessa Oravasaaren Ilmoniemen edustalla lähes 70 vuotta sitten. Heitä ei ole unohdettu.

Hautakiven näköinen muistomerkki kivikkoisella rannalla Jyväskylän Oravasaaren Ilmoniemessä osuu harvojen silmiin. Päijänteellä kulkijat sen saattavat nähdä ja rantautua lukemaan pysäyttävän tekstin. Paasi on pystytetty kohta 69 vuotta sitten hukkuneiden neljän nuoren naisen muistolle ja etenkin kahden löytymättä jääneen, Aino Telinin ja Kerttu Valldenin, hautakiveksi.

Kivi kertoo sen ääreen seisahtuneelle vain vähän. Kadoksiin jääneiden tyttöjen nimen ja syntymäajan sekä tiedon, että kaikki neljä hukkuivat huveista palatessa 29.10.1945. Mitä tuolloin tapahtui?

Oravasaaren kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Valkonen on käynyt kerran muistopaikalla. Hän sanoo, että onnettomuudesta puhutaan kylällä yhä silloin tällöin. Valkonen ryhtyy etsimään tapauksen mahdollisesti muistavia, sillä heitä varmasti on.

Keskisuomalaisen arkistoon on taltioitu kaikki lehdet paljon kauempaakin kuin tuolta ajalta. Vanhoista uutisjutuista selviää tragedian kulku.

Sunnuntaina 28.10.1945 Elintarviketyöläisten ammattiliitto järjesti juhlan Oravasaaren työväentalossa. Siihen osallistuivat myös Säynätsalossa Osuuskaupan ravintolassa töissä olleet tytöt. Vuonna 1930 syntyneet Ellen Jokinen ja Kerttu Vallden olivat tarjoilijaharjoittelijoita, 1927 syntynyt Salme Puikkonen työskenteli keittäjänä ja 1929 syntynyt Aino Telin keittiöapulaisena.

Juhla päättyi vasta myöhään, ehkä ohjelmassa oli lopuksi tanssit, sillä sodanaikainen tanssikielto oli päättynyt jo edellisessä joulukuussa. Tytöt olivat tulleet Säynätsalosta veneellä Oravasaareen ja lähtivät paluumatkalle vasta sunnuntain vastaisena yönä kello kahden aikaan.

Yö oli pilkkopimeä ja kylmä. Pienemmät järvet olivat jo jäässä, mutta Päijänne velloi vielä vapaana. Hauhonselällä puhalsi ankara pohjoistuuli.

Koskaan ei tiedetä, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, mutta tytöt eivät koskaan päässeet kotiin vastarannalle. Vene joko kaatui kovassa tuulessa tai muusta syystä ja tytöt joutuivat hyiseen veteen.

Samaan aikaan kohti Säynätsaloa lähti kaksi muutakin venekuntaa, mutta niistä ei havaittu onnettomuutta. Seuraavana aamuna, kun kukaan tytöistä ei ollut palannut kotiin, alettiin epäillä pahinta ja etsinnät käynistettiin.

Samaan aikaan kun Säynätsalossa kuljettiin talosta toiseen kyselemässä tyttöjä, tehtiin Oravasaaren puolella jo ikävä löytö. Tyttöjen käytössä ollut vene ajelehtinut raskaassa vesilastissa takaisin rantaan. Heitä ryhdyttiin etsimään ja jo aamulla löytyi Ellen Jokisen ruumis metsästä. Hän oli onnistunut uimaan rantaan ja kävelemään louhikkoisessa metsässä vielä noin sata metriä, kunnes menehtyi kylmyyteen.

Myöhemmin päivällä löytyi Salme Puikkosen ruumis samalta kohdalta rantakiviltä. Hän oli päässyt puoliksi ylös vedestä, mutta sitten voimat olivat loppuneet.

Koska kaksi tytöistä oli päässyt uimalla rantaan, etsittiin myös Ainoa ja Kerttua suurella joukolla maista samalla kun järvellä naarattiin. Myös koululaiset määrättiin etsintöihin. Paavo Ilmola, 76, oli tuolloin seitsemänvuotias ja kävi Haukanmaan koulua.

– Muistelen, että meidät kakarat laitettiin etsintöihin yhden kerran. Monesti olen miettinyt asiaa jälkeenpäin. Metsään asti päässyt tyttö yritti eteenpäin pilkkopimeässä yössä louhikossa. Lähimmässä talossa, Ruususessa, oltiin oltu vielä ylhäällä, mutta valo ei siihen paikkaan niemen takaa näkynyt. Tyttö oli kiertänyt yhtä petäjää, yritti kai saada itsensä lämpimäksi. Sitä paikkaa käytiin myöhemmin katsomassa.

Myös Dagmar Liikola, 97, osallistui muiden kyläläisten tavoin etsintöihin kävellen pitkin rantoja. Hänkin muistaa yhä, miltä puu näytti.

– Se tyttö oli kiertänyt puunrunkoa niin että siitä oli kaarna irronnut kuin joku eläin olisi kynsinyt tuskissaan. Hän yritti varmaan tätinsä luo Ilmoniemeen, muttei päässyt.

Nykyihmisestä tuntuu järkyttävältä jo ajatuskin lähteä soutuveneellä myrskyävälle järvelle keskellä lokakuista yötä. Liikola tietää asiaan selityksen.

– Se oli tuolloin aivan normaali kulkutapa Ilmoniemen ja Säynätsalon välillä. Tietä pitkin olisi pitänyt kiertää kaukaa kaupungin kautta ja milläs olisi menty, ei ollut kulkupelejä. Minä olin tuolloin töissä Säynätsalossa kaupassa osastonhoitajana ja soudin sinne Ilmoniemestä päivittäin. Vajaan tunnin kesti soutaminen. Talvella kuljin suksilla.

Hauhonselän yli pystyi soutamaan pimeässäkin, sillä Säynätsalosta kajastivat Parviaisen tehtaan valot yötä päivää. Niitä kohti soutamalla pääsi perille.

– Paluumatkalla valot heijastivat vastarannalle asti.

Kovassa sumussa valot eivät näkyneet. Liikolakin muistelee soutaneensa silloin usein harhaan.

– Sitä kuljettiin sumussa ja tuulessa. Minä lähdin pienellä veneellä silloinkin, kun moottorimiehet eivät järvelle uskaltaneet.

[kid]

Oikein kiinnostava tapaus, kiitoksia alustuksesta. Sattuisikohan kenelläkään olemaan tuota artikkelia kokonaisuudessaan?

Kyllähän tapaus sinänsä selvältä vaikuttaa, pimeässä syysmyrskyllä on lähdetty soutamaan, ja kahden tytön ruumiit on löydetty. Tuo miten ne on löydetty onkin sitten vähän aavemaisempi osa. Jos jolla kulla on ns. kylältä kuultuja juttuja, niin otamme ne täällä Minfossa tietenkin mielellään vastaan.

[Hopalong Cassidy]

Kartalta kun katsoo, niin aikamoinen ylitys, jos vähänkin on tuullut pitkin selkää.

[Pavel]

Matkahan tuossa ei ole turhan pitkä, mutta järven muodosta johtuen tuolla alueella tuulee usein navakasti. Tuo nimenomainen kohta on myös nopeasti syvenevä, ja virtauksia menee useampaan suuntaan. Ei ole mitenkään outoa, että vedessä menehtyneen ruumis on voinut ajautua kauaskin ja jäädä kadoksiin. Kiehtova juttu kyllä, en ollut kuullutkaan tästä vaikka asun ihan lähistöllä. Puuta kiertäneen tytön jutussa oli kyllä jotain kaameaa.

[Ördög]

Neljä nuorta neitosta hukkui toissa yönä Päijänteellä Säynätsalon ja Oravisaaren välillä. (Laatokka 30.10.1945)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 278?page=1

Järkyttävää taistelua elämästä pimeällä ja syyskylmällä Päijänteen selällä. (Laatokka 31.10.1945)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 269?page=3

Päijänne pitää uhrejaan. (Laatokka 1.11.1945)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 261?page=2

Tragisk olycka under båtfärd. (Jakobstads Tidning 2.11.1945)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 740?page=1

Surujuhla eilen Säynätsalossa Päijänteen hukkumisonnettomuuden johdosta. (Laatokka 19.11.1945)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 173?page=4

Päijänne pitää edelleen uhrinsa. (Laatokka 20.11.1945)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 170?page=3