Re: Yleisaihe katoamisista, katoamisjuttujen käsittelystä, kadonneiden omaisista
Lähetetty: Su Touko 02, 2021 3:24 pm
Tässäpä koko juttu:
Tuntemattomina kuolleet
Toisinaan löytyy ruumis, jonka henkilöllisyyttä ei saada selvitettyä perinteisin keinoin. Silloin apuun kutsutaan KRP:n erikoisyksikkö.
Suositun ulkoilualueen kuusen katveessa erottui eloton ihminen. Ohikulkija ilmoitti havaintonsa poliisille.
Keski-ikäiseksi naiseksi arvioidun vainajan henkilöllisyys oli mysteeri. Kadonneiksi ilmoitetut henkilöt eivät täsmänneet häneen, eivätkä DNA tai sormenjäljetkään tarjonneet vastauksia.
Maaliskuussa 2018 Helsingin Vuosaaresta löytyneen vainajan henkilöllisyys selvisi lopulta lähes kolme kuukautta löytymisen jälkeen.
Poliisilla on monia keinoja jäljittää tuntemattoman vainajan henkilöllisyyttä. Niiden koko kirjo tunnetaan Keskusrikospoliisin (KRP) uhrien tunnistamiseen erikoistuneessa DVI-yksikössä. DVI tulee englannin kielen sanoista Disaster Victim Identification, eli katastrofin uhrin tunnistaminen.
DVI-yksikön suurin työnsarka aiheutuu suuronnettomuustilanteista. Yksikön asiantuntijat ovat tunnistaneet vainajia niin autolautta Estonian upottua kuin tsunamin pyyhkäistyä yli Thaimaan rantojen. Jokapäiväisessä arjessa DVI-yksikkö tulee apuun, kun jostain päin Suomea löytyy ruumis, jonka tunnistaminen osoittautuu haastavaksi.
– Ensisijaisesti tunnistamisen tekee paikallinen poliisi. Aluevastuuperiaatteen mukaan tutkintavastuu on paikallispoliisilla, mutta jos tunnistamistoimi muuttuu kovinkin vaikeaksi, voi paikallispoliisi pyytää apua, kertoo rikostarkastaja Mika Ihaksinen Keskusrikospoliisista.
Maatumisen haasteet
Tavanomaisesti ruumiin löytyessä poliisi vertaa vainajaa viranomaisille tehtyihin katoamisilmoituksiin. Usein henkilöllisyys selviää sitä kautta.
Toisinaan katoamisilmoitusta ei kuitenkaan ole tehty. Näin oli myös Vuosaaren tapauksessa. Silloin on sukellettava syvemmälle poliisityön saloihin.
Käytettävissä olevat keinot riippuvat paljon vainajan kunnosta ja vainajan yhteydessä löydetystä omaisuudesta. Raamatusta tuttu ”maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” konkretisoituu, kun ihminen ei kuole kotonaan, vaan ruumis löydetään esimerkiksi maastosta.
– Jos talvi ja pakkanen on säilönyt ruumista ja vaatteet ovat kunnossa, voidaan sen avulla päästä eteenpäin. Useamman vuoden kuluessa vaatteet ja muut maatuvat ja luonto levittää niitä ympäriinsä. Jos luita löytyy, pystytään niistä saamaan DNA esille, Ihaksinen kertoo.
Vaatteet ovatkin toisinaan hyvä paikka aloittaa. Vuosaaren vainajan kohdalla poliisi julkaisi kuvat hänen yllään olleista vaatteistaan, joissa oli erityispiirteitäkin: PTA-merkkisiä takkeja ei ole ollut tarjolla enää 2000-luvun alun jälkeen, sillä yritys hakeutui konkurssiin vuonna 2002.
Ihaksinen muistaa myös tapauksen parin vuoden takaa, jossa Kotkan ulkosaaristosta löytyi verkkoon sotkeutunut vainaja. Ruumis näytti olleen vedessä hyvän aikaa, mikä vaikeutti tunnistusta.
– Mutta vaatteet olivat venäläisvalmisteisia ja taskussa oli Ladan avaimet.
Niinpä KRP lähti etsimään vastauksia itärajan takaa.
– Lopulta saatiin selvitettyä, että henkilö oli venäläinen. Tunnistus tapahtui DNA:n avulla, Ihaksinen kertoo.
Hampaiden tarina
Uhrin tunnistamisen kannalta ihanteellista on, että hampaat ovat vielä tallella. Suomessa nopein ja tarkin keino saada henkilöllisyys selville on nimenomaan purukalusto.
Suomen kunnallinen hammashoito ja varusmiespalveluksessa suoritettava hammastarkastus takaavat sen, että lähes jokaisesta suomalaisesta on tallessa hammastiedot, joihin poliisi voi verrata löydetyn vainajan hampaita.
Hampaiden avulla saadaan myös nopeasti selville, onko vainaja suomalainen ensinkään. Esimerkiksi hampaiden paikkaustavat ja -aineet vaihtelevat eri maissa niin, että hampaisiin tehtyjen operaatioiden perusteella voidaan tunnistaa henkilön kotimaa.
DNA- ja sormenjälki-näytteissä haasteena on vastinparin löytäminen. Suomalaisista ei pidetä kattavia DNA- tai sormenjälkirekistereitä, joita poliisi voisi tunnistamiseen hyödyntää vapaasti.
Esimerkiksi passeja varten otetut sormenjälkirekisterit auttavat poliisia vain, jos tiedossa on jo vainajan todennäköinen henkilöllisyys. Nimellä poliisi voi kysyä, onko sormenjälki yhteneväinen Matti Meikäläisen sormenjäljen kanssa. Avointa hakua kaikista sormenjäljistä ei kuitenkaan saa tehdä.
Tatuoinnit avuksi
Vuosaaren vainajan tapauksessa hammastutkimus oli vain osa onnistunutta lopputulemaa.
Ehkä tärkein erityispiirre oli kallosta löytynyt vanha, metallilla korjattu murtuma. Lopulta leukavamman avulla henkilöllisyys alkoi selvitä.
Vainaja varmistui yksin eläneeksi naiseksi, joka ei halunnut pitää yhteyttä sukulaisiinsa tai läheisiinsä. Erakkoluonteensa vuoksi naisesta ei myöskään oltu tehty katoamisilmoitusta.
Kuolinhetkeä vanhemmista vammoista ja esimerkiksi tatuoinneista voi olla apua vainajan tunnistamisessa. Niiden tarjoamat tiedot eivät kuitenkaan kelpaa lopulliseksi vastaukseksi.
– Nämä eivät välttämättä ole yksilöiviä tietoja. Lähes kaikilla on jonkinasteisia tatuointeja. Mutta ne voivat auttaa haarukoimaan sitä, mistä hammas- tai DNA-verrokkeja lähdetään hakemaan, Ihaksinen selventää.
Lain silmissä henkilön tunnistaminen kuuluu osaksi kuolemansyyntutkintaa, vaikka toisinaan henkilöllisyys jää mysteeriksi.
– Ei oikeastaan voi olla kuolemansyyntutkintaa, jos ei saa henkilöllisyyttä selville. Henkilöllisyys vie meidät eteenpäin, koska esimerkiksi vain luurangon löytyessä ei välttämättä tiedetä lainkaan kuoleman syytä. Kuolemaa edeltänyt väkivaltakaan ei välttämättä näy luissa ja vasta nimen selvittyä voidaan selvittää tarkemmin olosuhteita.
Vainajat sekaisin
Lopulta DNA-näyte pyritään saamaan sukulaisuuden kautta. Vainajan ja mahdollisen sukulaisen DNA-näytteitä vertaamalla voidaan vahvistaa tai hylätä epäily vainajan henkilöllisyydestä.
Eikö helpompaa olisi vain pyytää sukulainen ruumishuoneelle katsomaan vainajaa ja tunnistamaan hänet? Ihaksisen mukaan ei, sillä läheisten tekemät tunnistukset ovat tavattoman epäluotettavia.
– Vaikka henkilö olisi kuollut juuri äskettäin, on omaistunnistus silloinkin hyvin epäluotettava.
Ihaksinen huomauttaa, että harva meistä on nykyaikana tottunut näkemään kuollutta ihmistä. Jo itsessään se voi järkyttää ja vaikuttaa näin tunnistuksen luotettavuuteen. Puhumattakaan vainajasta, jota ei ole löydetty heti kuoleman jälkeen tai joka on kokenut väkivaltaa ennen kuolemaansa.
– Lisäksi, kun ihminen kuolee, tapahtuu tiettyjä fysiologisia ilmiöitä. Esimerkiksi lihasjännitys katoaa, ja tämä oikeasti muuttaa ulkomuotoa.
Lähtöolettama voi vaikuttaa tunnistamiseen. Suruissaan ja järkyttyneenä omaistaan tunnistamaan tullut henkilö harvoin osaa kieltää poliisin väittämää siitä, että tässä on kuollut läheisesi.
– Etenkin jos vainajalla on vammoja tai kuolema ei ole tuore, ei ihminen edes katso ruumista niin tarkasti. Jos vainajalla ei ole mitään erityistuntomerkkejä, voi aika helposti tapahtua niin, että vainaja tunnistetaan virheellisesti.
Ihaksinen muistaa tällaisen tapauksen omalta uraltaan, kun kaksi ulkomailla menehtynyttä suomalaista liikemiestä palautettiin kotimaahan haudattavaksi ja lähtömaassa tehtyjen virheellisten merkintöjen vuoksi ruumiit menivät sekaisin. Kumpikin perhe luuli hautaavansa omaisensa, mutta hautajaisten jälkeen omaisuutta palautettaessa virhe selvisi.
Sittemmin vastaavat virheet on tehty liki mahdottomiksi. Ulkomailta tulevien vainajien henkilöllisyys pyritään varmistamaan Suomessa ennen vainajan luovutusta omaisille.
Mysteeri-DNA:t talteen
Toisinaan käy niin, että mysteerivainajan arvoitus ei tahdo selvitä millään. KRP:llä on tallessa tällä hetkellä DNA-näytteet 22 ruumiista, joiden tunnistaminen ei ole vielä onnistunut.
Avoimiksi jäävät tapaukset ovat harvassa. Etenkin nykyaikana teknologia ja tallennettavat rekisterit ovat jo sellaisia, että tunnistetietoja saadaan selvitettyä vähemmilläkin lähtötiedoilla.
Mikäli vainajan henkilöllisyyttä ei saada selville nyt, taltioidaan DNA:ta odottamaan tulevaisuutta.
– Jos vuosien jälkeen joku tulee kertomaan kadonneesta läheisestä tai tekniikka kehittyy ja tuo uusia mahdollisuuksia tunnistamiseen, on DNA tallessa, Ihaksinen sanoo.
Hautajaiset yhdelle
Useimmiten vainajalle löydetään henkilöllisyyden myötä sukulaisia tai läheisiä, jotka ottavat hautajaiset hoitaakseen. Kulut maksetaan vainajan varoista ja tarvittaessa tukea voi hakea sosiaalitoimelta.
Toisinaan käy kuitenkin niin, että vainajalla ei ole läheisiä; ei ketään, joka järjestäisi hautajaisia tai tulisi toimitukseen paikalle. Tällöin hautajaiset hoitaa vainajan kotikunta.
Kirkoissa haudataan yksinäisiä kristittyjä niin, että paikalla ovat vain pappi ja kanttori. Kirkkoon kuulumattomien kohdalla uskonnollinen siunaus jätetään väliin, jotta vainajan uskonnonvapautta ei loukattaisi, ellei muuta tietoa tule jotain kautta.
Vuosaaresta löytyneestä on myös oma ketju: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... 17&t=25482
-NILS-
Tuntemattomina kuolleet
Toisinaan löytyy ruumis, jonka henkilöllisyyttä ei saada selvitettyä perinteisin keinoin. Silloin apuun kutsutaan KRP:n erikoisyksikkö.
Suositun ulkoilualueen kuusen katveessa erottui eloton ihminen. Ohikulkija ilmoitti havaintonsa poliisille.
Keski-ikäiseksi naiseksi arvioidun vainajan henkilöllisyys oli mysteeri. Kadonneiksi ilmoitetut henkilöt eivät täsmänneet häneen, eivätkä DNA tai sormenjäljetkään tarjonneet vastauksia.
Maaliskuussa 2018 Helsingin Vuosaaresta löytyneen vainajan henkilöllisyys selvisi lopulta lähes kolme kuukautta löytymisen jälkeen.
Poliisilla on monia keinoja jäljittää tuntemattoman vainajan henkilöllisyyttä. Niiden koko kirjo tunnetaan Keskusrikospoliisin (KRP) uhrien tunnistamiseen erikoistuneessa DVI-yksikössä. DVI tulee englannin kielen sanoista Disaster Victim Identification, eli katastrofin uhrin tunnistaminen.
DVI-yksikön suurin työnsarka aiheutuu suuronnettomuustilanteista. Yksikön asiantuntijat ovat tunnistaneet vainajia niin autolautta Estonian upottua kuin tsunamin pyyhkäistyä yli Thaimaan rantojen. Jokapäiväisessä arjessa DVI-yksikkö tulee apuun, kun jostain päin Suomea löytyy ruumis, jonka tunnistaminen osoittautuu haastavaksi.
– Ensisijaisesti tunnistamisen tekee paikallinen poliisi. Aluevastuuperiaatteen mukaan tutkintavastuu on paikallispoliisilla, mutta jos tunnistamistoimi muuttuu kovinkin vaikeaksi, voi paikallispoliisi pyytää apua, kertoo rikostarkastaja Mika Ihaksinen Keskusrikospoliisista.
Maatumisen haasteet
Tavanomaisesti ruumiin löytyessä poliisi vertaa vainajaa viranomaisille tehtyihin katoamisilmoituksiin. Usein henkilöllisyys selviää sitä kautta.
Toisinaan katoamisilmoitusta ei kuitenkaan ole tehty. Näin oli myös Vuosaaren tapauksessa. Silloin on sukellettava syvemmälle poliisityön saloihin.
Käytettävissä olevat keinot riippuvat paljon vainajan kunnosta ja vainajan yhteydessä löydetystä omaisuudesta. Raamatusta tuttu ”maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” konkretisoituu, kun ihminen ei kuole kotonaan, vaan ruumis löydetään esimerkiksi maastosta.
– Jos talvi ja pakkanen on säilönyt ruumista ja vaatteet ovat kunnossa, voidaan sen avulla päästä eteenpäin. Useamman vuoden kuluessa vaatteet ja muut maatuvat ja luonto levittää niitä ympäriinsä. Jos luita löytyy, pystytään niistä saamaan DNA esille, Ihaksinen kertoo.
Vaatteet ovatkin toisinaan hyvä paikka aloittaa. Vuosaaren vainajan kohdalla poliisi julkaisi kuvat hänen yllään olleista vaatteistaan, joissa oli erityispiirteitäkin: PTA-merkkisiä takkeja ei ole ollut tarjolla enää 2000-luvun alun jälkeen, sillä yritys hakeutui konkurssiin vuonna 2002.
Ihaksinen muistaa myös tapauksen parin vuoden takaa, jossa Kotkan ulkosaaristosta löytyi verkkoon sotkeutunut vainaja. Ruumis näytti olleen vedessä hyvän aikaa, mikä vaikeutti tunnistusta.
– Mutta vaatteet olivat venäläisvalmisteisia ja taskussa oli Ladan avaimet.
Niinpä KRP lähti etsimään vastauksia itärajan takaa.
– Lopulta saatiin selvitettyä, että henkilö oli venäläinen. Tunnistus tapahtui DNA:n avulla, Ihaksinen kertoo.
Hampaiden tarina
Uhrin tunnistamisen kannalta ihanteellista on, että hampaat ovat vielä tallella. Suomessa nopein ja tarkin keino saada henkilöllisyys selville on nimenomaan purukalusto.
Suomen kunnallinen hammashoito ja varusmiespalveluksessa suoritettava hammastarkastus takaavat sen, että lähes jokaisesta suomalaisesta on tallessa hammastiedot, joihin poliisi voi verrata löydetyn vainajan hampaita.
Hampaiden avulla saadaan myös nopeasti selville, onko vainaja suomalainen ensinkään. Esimerkiksi hampaiden paikkaustavat ja -aineet vaihtelevat eri maissa niin, että hampaisiin tehtyjen operaatioiden perusteella voidaan tunnistaa henkilön kotimaa.
DNA- ja sormenjälki-näytteissä haasteena on vastinparin löytäminen. Suomalaisista ei pidetä kattavia DNA- tai sormenjälkirekistereitä, joita poliisi voisi tunnistamiseen hyödyntää vapaasti.
Esimerkiksi passeja varten otetut sormenjälkirekisterit auttavat poliisia vain, jos tiedossa on jo vainajan todennäköinen henkilöllisyys. Nimellä poliisi voi kysyä, onko sormenjälki yhteneväinen Matti Meikäläisen sormenjäljen kanssa. Avointa hakua kaikista sormenjäljistä ei kuitenkaan saa tehdä.
Tatuoinnit avuksi
Vuosaaren vainajan tapauksessa hammastutkimus oli vain osa onnistunutta lopputulemaa.
Ehkä tärkein erityispiirre oli kallosta löytynyt vanha, metallilla korjattu murtuma. Lopulta leukavamman avulla henkilöllisyys alkoi selvitä.
Vainaja varmistui yksin eläneeksi naiseksi, joka ei halunnut pitää yhteyttä sukulaisiinsa tai läheisiinsä. Erakkoluonteensa vuoksi naisesta ei myöskään oltu tehty katoamisilmoitusta.
Kuolinhetkeä vanhemmista vammoista ja esimerkiksi tatuoinneista voi olla apua vainajan tunnistamisessa. Niiden tarjoamat tiedot eivät kuitenkaan kelpaa lopulliseksi vastaukseksi.
– Nämä eivät välttämättä ole yksilöiviä tietoja. Lähes kaikilla on jonkinasteisia tatuointeja. Mutta ne voivat auttaa haarukoimaan sitä, mistä hammas- tai DNA-verrokkeja lähdetään hakemaan, Ihaksinen selventää.
Lain silmissä henkilön tunnistaminen kuuluu osaksi kuolemansyyntutkintaa, vaikka toisinaan henkilöllisyys jää mysteeriksi.
– Ei oikeastaan voi olla kuolemansyyntutkintaa, jos ei saa henkilöllisyyttä selville. Henkilöllisyys vie meidät eteenpäin, koska esimerkiksi vain luurangon löytyessä ei välttämättä tiedetä lainkaan kuoleman syytä. Kuolemaa edeltänyt väkivaltakaan ei välttämättä näy luissa ja vasta nimen selvittyä voidaan selvittää tarkemmin olosuhteita.
Vainajat sekaisin
Lopulta DNA-näyte pyritään saamaan sukulaisuuden kautta. Vainajan ja mahdollisen sukulaisen DNA-näytteitä vertaamalla voidaan vahvistaa tai hylätä epäily vainajan henkilöllisyydestä.
Eikö helpompaa olisi vain pyytää sukulainen ruumishuoneelle katsomaan vainajaa ja tunnistamaan hänet? Ihaksisen mukaan ei, sillä läheisten tekemät tunnistukset ovat tavattoman epäluotettavia.
– Vaikka henkilö olisi kuollut juuri äskettäin, on omaistunnistus silloinkin hyvin epäluotettava.
Ihaksinen huomauttaa, että harva meistä on nykyaikana tottunut näkemään kuollutta ihmistä. Jo itsessään se voi järkyttää ja vaikuttaa näin tunnistuksen luotettavuuteen. Puhumattakaan vainajasta, jota ei ole löydetty heti kuoleman jälkeen tai joka on kokenut väkivaltaa ennen kuolemaansa.
– Lisäksi, kun ihminen kuolee, tapahtuu tiettyjä fysiologisia ilmiöitä. Esimerkiksi lihasjännitys katoaa, ja tämä oikeasti muuttaa ulkomuotoa.
Lähtöolettama voi vaikuttaa tunnistamiseen. Suruissaan ja järkyttyneenä omaistaan tunnistamaan tullut henkilö harvoin osaa kieltää poliisin väittämää siitä, että tässä on kuollut läheisesi.
– Etenkin jos vainajalla on vammoja tai kuolema ei ole tuore, ei ihminen edes katso ruumista niin tarkasti. Jos vainajalla ei ole mitään erityistuntomerkkejä, voi aika helposti tapahtua niin, että vainaja tunnistetaan virheellisesti.
Ihaksinen muistaa tällaisen tapauksen omalta uraltaan, kun kaksi ulkomailla menehtynyttä suomalaista liikemiestä palautettiin kotimaahan haudattavaksi ja lähtömaassa tehtyjen virheellisten merkintöjen vuoksi ruumiit menivät sekaisin. Kumpikin perhe luuli hautaavansa omaisensa, mutta hautajaisten jälkeen omaisuutta palautettaessa virhe selvisi.
Sittemmin vastaavat virheet on tehty liki mahdottomiksi. Ulkomailta tulevien vainajien henkilöllisyys pyritään varmistamaan Suomessa ennen vainajan luovutusta omaisille.
Mysteeri-DNA:t talteen
Toisinaan käy niin, että mysteerivainajan arvoitus ei tahdo selvitä millään. KRP:llä on tallessa tällä hetkellä DNA-näytteet 22 ruumiista, joiden tunnistaminen ei ole vielä onnistunut.
Avoimiksi jäävät tapaukset ovat harvassa. Etenkin nykyaikana teknologia ja tallennettavat rekisterit ovat jo sellaisia, että tunnistetietoja saadaan selvitettyä vähemmilläkin lähtötiedoilla.
Mikäli vainajan henkilöllisyyttä ei saada selville nyt, taltioidaan DNA:ta odottamaan tulevaisuutta.
– Jos vuosien jälkeen joku tulee kertomaan kadonneesta läheisestä tai tekniikka kehittyy ja tuo uusia mahdollisuuksia tunnistamiseen, on DNA tallessa, Ihaksinen sanoo.
Hautajaiset yhdelle
Useimmiten vainajalle löydetään henkilöllisyyden myötä sukulaisia tai läheisiä, jotka ottavat hautajaiset hoitaakseen. Kulut maksetaan vainajan varoista ja tarvittaessa tukea voi hakea sosiaalitoimelta.
Toisinaan käy kuitenkin niin, että vainajalla ei ole läheisiä; ei ketään, joka järjestäisi hautajaisia tai tulisi toimitukseen paikalle. Tällöin hautajaiset hoitaa vainajan kotikunta.
Kirkoissa haudataan yksinäisiä kristittyjä niin, että paikalla ovat vain pappi ja kanttori. Kirkkoon kuulumattomien kohdalla uskonnollinen siunaus jätetään väliin, jotta vainajan uskonnonvapautta ei loukattaisi, ellei muuta tietoa tule jotain kautta.
Vuosaaresta löytyneestä on myös oma ketju: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... 17&t=25482
-NILS-