Jussi Neuvonen, kadonnut Turussa v. 2000

Spekulointia kadonneista henkilöistä.
Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Viesti Kirjoittaja Tiina »

Tinka kirjoitti:Kovasti Neuvosen äiti jaksaa nostaa juttua esiin uudelleen ja uudelleen. Toivoisin niin jo pelkästään hänen vuokseen, että Jussi jostakin pulpahtaisi pintaan.

Sentään jo seitsemän vuotta ollut kateissa.
"Pulpahtaminen" tuskin enää todennäköistä :?
Siis jos hukkunut...Sitähän emme varmuudella tiedä...

Onko kukaan täällä muuten nähnyt hukkunutta joka on ollu pitempään vedessä?
Eräs oman sukulaispoikansa naarauksessa auttanut kertoi että jo kuukaudenkin päästä ruumis oli niin turvonnut että on yhtä levee kuin pitkäkin :shock:
ja ei kyllä pystynyt tunnistamaan enää samaksi henkilöksi vaikka oli koko ikänsä tuntenut...
Miten sitten lie semmoisen laita lienee joka vuosia vedessä killuu?

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Muutamassa päivässä lämpöisessä vedessä pöhöttyy kovasti ja väristä tulee violetti/musta/valkoinen jne. Lähinnä läikikäs. Yläpuoliset osat eriväriset kuin alemmat. Monasti kelluu pää ylöspäin, johtunee kaasujen kerääntymisestä. Olen nähnyt vesivainajan kelluvan kerran. Käsi iloisesti tervehtien, päälaki pintaa viistäen. Oudon näköinen oli, nuori naishenkilö, en olisi tunnistanut.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

DonHessu
Rico Tubbs
Viestit: 1204
Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.

Viesti Kirjoittaja DonHessu »

Näitä katoamisia riittää..

Suomessa 2000 katoamista vuosittain.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007073 ... 9_uu.shtml
What you do... Makes you who you are.

Samarina
Martin Beck
Viestit: 802
Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 6:19 pm
Paikkakunta: Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Samarina »

Miten sitten lie semmoisen laita lienee joka vuosia vedessä killuu?
Jos noin lyhyessä ajassa menee noin huonoon kuntoon, niin luulen, että seitsemän vuoden jälkeen ei hirveästi ole jampasta jäljellä. Kyllähän kalat sun muut vedenalaiset öttiäiset ottavat omansa ja hiljalleen hävittävät ruumiin, ainakin pehmytkudosten osalta. Miten luiden sitten käy? Hautautuvat pohjaan?

kahvitar
Jane Marple
Viestit: 1002
Liittynyt: Ke Huhti 11, 2007 12:14 pm

Viesti Kirjoittaja kahvitar »

Kaikki varmaan muistaa ne tsunamiuhrit, jotka jo parin päivän jälkeen olivat pöhöttyneitä, mustuneita, suoraan sanottuna kuin jostain kauhuelokuvasta. Niin, että eipä siitä ruumiista varmaan paljoa ole jäljellä vuosien jälkeen. Estoniasta paennut uhri löydettiin muistaakseni noin 2 vuotta uppoamisen jälkeen kun ruumis rantautui Viron rannikolle. Pelastusliivit oli päällä ja siitä tunnistettiin heti Estonia-uhriksi, mutta minkälaisessa kunnossa sitten muuten ollut. Luultavasti ihan järkyttävässä.

vasikka
Javier Pena
Viestit: 1848
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Viesti Kirjoittaja vasikka »

Ei ole 7 vuoden jälkeen enää jäljellä kuin luut, vaikka merivedessä olisikin. Melkeenpä näkisin, että ainoa toivo löytää on, että joku sukeltaja löytää sattumalta.

mirelia
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 100
Liittynyt: Su Heinä 15, 2007 6:43 pm

Viesti Kirjoittaja mirelia »

kopioimpa tänne kohdat jutusta jotka koskevat Jussia.
turun sanomat:
Julkaistu 7.7.2002

Katoaminen on suuri murhenäytelmä

Kun lähiomainen katoaa, perheen elämä muuttuu kertaheitolla toivon ja lohduttomuuden taisteluksi. Tuskaisinta on epätietoisuus, kun sadat vastausta vaille jäävät kysymykset riivaavat mieltä. Pahimmassa tapauksessa se jää varjostamaan koko loppuelämää.
Aika on pysähtynyt. Kun tietäisi, mitä on tapahtunut, voisi rakentaa jotain uuttakin. Epätietoisuudessa on vaikea elää. Vaikka totuus olisi järkyttävä, tälle kaikelle saisi laittaa pisteen.

Näin kuvaa tuntojaan turkulainen Maija-Liisa Neuvonen, jonka Jussi -poika katosi tammikuun 21. päivänä vuonna 2000 ollessaan 21-vuotias. Tapaus on edelleen selvittämättä.

Äiti kertoo, kuinka heti katoamisen jälkeen hän heräsi virkeänä ja hyväntuulisena uuteen aamuun, mutta jo herätyskelloa sulkiessa kammottava tieto iski tajuntaan. Lopulta suru ja pelko tulivat uniinkin.

- Olen rakentanut itselleni kuoren tai naamion, jonka puen päälleni viimeistään työpaikalle mennessäni. Kotona voi olla oma itsensä, kun ilmeitään tai ääntään ei tarvitse varoa, Maija-Liisa sanoo, mutta jatkaa muistavansa silti, minkälaista tavallinen elämä oli, kun sitä ei varjostanut tragedia oman pojan katoamisesta.

Jussin äänen äiti on miltei unohtanut, mutta tietyt ilmeet palautuvat mieleen yhä.

- Muistan, miltä Jussi näytti, kun hän käveli yllättäen kaupungilla vastaan, tai minkälainen ilme hänen kasvoillaan oli, kun tulin kotiin.

Kaikista hankalinta Maija-Liisan mukaan on, että pitäisi elää kuin jotain ei olisi ollut olemassakaan - kuten koko yhteiskunta reagoi ihmisen katoamiseen.

Diplomi-insinööriksi opiskellut Jussi Neuvonen katosi tavallisen ravintolaillan jälkeen tammikuisena yönä kaksi ja puoli vuotta sitten. Hän oli ollut viettämässä iltaa opiskelukavereidensa kanssa ainejärjestön juhlissa Eerikinkadun varrella sijaitsevassa yökerhossa.

Viimeisen kerran Jussi nähtiin Kristiinankadulla pääpostin pankkiautomaatilla, josta hän nosti omalla automaattikortillaan kaksi sadan markan seteliä 12 minuutin välein. Jussi oli saanut palkkansa juuri samaisena yönä. Hänen seurassaan oli lyhyempi poika, jonka henkilöllisyydestä ei ole edelleenkään selvyyttä.

Eräs taksikuski seurasi autostaan poikien matkaa aina kauppatorin kulmille asti, jonne jäljet päättyvät. Koska Jussi asui Halisissa solukämpässä, hän oli sopinut menevänsä keskustan lähellä asuvan opiskelukaverinsa luo yöksi. Sinne, kuten kotiinsakaan, hän ei ollut ikinä päässyt.

Seuraavana päivänä, perjantaina, Jussi ei ilmaantunut luennolle. Hänen kännykästään oli loppunut akku edellisenä yönä kello 1. Jussin oli määrä mennä vanhempiensa luokse syömään sunnuntaina, ja äiti ajatteli muita asioita hoitaessaan hakea poikansa samalla kyydillä kotiin.

- Jussin kämppis sanoi, ettei tätä ollut näkynyt moneen päivään, mutta että hänen kaverinsa olivat käyneet tätä useaan otteeseen kyselemässä, äiti muistelee yhä ihmeissään.

Todettuaan, että Jussin kotona kaikki oli entisellään, eikä hän ollut siellä käynyt, äiti soitti poliisille.

- Minulle sanottiin, että ei vielä kannata tehdä katoamisilmoitusta. Nuoret miehet ovat kuulemma kännäämässä, naisissa tai käyttävät huumeita.

Jussi oli pikkusiskonsa kanssa kuin paita ja peppu. He olivat päivittäin ainakin tekstiviestitse yhteydessä. Äiti kertoo, että lapset tiesivät toistensa asiat tarkemmin kuin vanhemmat. Tyttäreltään hänkin oli kuullut, että Jussi tulee vasta sunnuntaina käymään.

Äiti painottaa, että Jussilla oli hyvät välit kotiinsa. Poika kävi siellä pari kertaa viikossa sekä viikonloppuisin. Hän oli muuttanut omaan kämppäänsä pari kuukautta aikaisemmin, eikä äiti luonnollisesti voinut kaiken aikaa kontrolloida poikansa menemisiä.

Kun siskokaan ei ollut kuullut Jussista sanaakaan sunnuntai-iltaan mennessä, vanhemmat kiersivät tarkastamassa Aurajoen rannat aina Halisiin asti. Matkan varrelta ei löytynyt minkäänlaisia tappelunjälkiä eikä merkkejä, että joku olisi pudonnut jokeen. Tiistaina alkoi sataa lunta, joka peitti loputkin jäljet alleen. Äiti soitti uudestaan poliisille, joka lupasi, että etsinnät käynnistettäisiin kolmen viikon kuluttua.

Maija-Liisa ja hänen miehensä sekä Jussin kavereiden vanhemmat levittelivät kuvallisia katoamisilmoituksia yliopistolle ja kaupungille kauppojen ikkunoihin. Ainoat yhteydenotot tulivat tytöltä, jonka kanssa Jussi oli ravintolassa tanssinut, sekä pojalta, jonka kanssa hänellä oli ollut samana iltana jotain kärhämää.

Tyttö kertoi, ettei Jussi ollut ollut tolkuttomassa humalassa, pikemminkin väsynyt työskenneltyään pitkän illan.

- Kaikki samana iltana Jussin kanssa olleet nuoret sanovat, että he eivät muista mitään, koska olivat niin kännissä, äiti pahoittelee.

Kaksi kuukautta ehti kulua, ennen kuin Maija-Liisa Neuvonen pystyi tyhjentämään Jussin kämpän, sanomaan sen irti ja hoitamaan muut käytännön asiat. Jussin tietokoneelta löytyivät tarkat budjettisuunnitelmat vuodelle 2000 sekä järjestelmälliset merkinnät kaikista hänen menoistaan.

- Poliisi sanoi, että on hyvin epätodennäköistä, että Jussi olisi ollut huumekoukussa, koska hänen rahankäyttönsä oli niin hallittua.

Äiti kertoo säästäneensä kaikki Jussin tavarat, mutta vaikka ne seisovat makuuhuoneen nurkassa, niitä ei huomaa: silmä ei halua osua laatikoihin. Itse hän on sulkenut itsemurhan mahdollisuuden pois mielestään.

- Jussi suunnitteli koko ajan tulevaisuuttaan. Hän halusi lähteä opiskeluvaihtoon Australiaan, jossa hän vietti vaihto-oppilasvuotensakin. Jussin tietokoneella oli hänen tekemiään piirroksia tulevaisuudenkodista.

Maija-Liisa tietää, että hänen näkökantansa pojastaan on vain äidin - kavereilla ja poliisilla on omansa. Helpottavinta ja lohdullisinta olisi kuitenkin saada tietää totuus.

Aika kulkee hiljaksiin eteenpäin elämän pysäyttäneestä surusta huolimatta. Maija-Liisa sanoo, että miehensä kanssa he yrittävät etsiä iloa pienistäkin asioista.

- Muistan, kuinka nauroin ensimmäisen kerran aidosti sen jälkeen, kun Jussi oli kadonnut. Se tapahtui monta kuukautta myöhemmin samana keväänä, kun ajoimme mieheni kanssa autolla. Hän kertoi jonkin hauskan jutun, ja yhtäkkiä huomasimme nauravamme yhdessä. Siitä sitten köröttelimme käsi kädessä kotiin.

Tällä hetkellä poliisi ei tee mitään Jussin tapauksen suhteen. Jos uusia vihjeitä ilmenee, etsinnät käynnistetään uudestaan.

_______________________________________________-

Itse ryyppäsin samoihin aikoihin myös turun yöelämässä, ja myös viisseiskassa. Joskus sitä vieläkin ihmettelee miten olen voinut hengissä selvitä tähän päivään kun muistelee niitä aikoja.
Life sucks, then you die.

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

entäpä mahdollisuus, että Jussi pääsi soluasuntoonsa asti?
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

Katjushka
Theo Kojak
Viestit: 1166
Liittynyt: Ma Kesä 11, 2007 9:17 pm

Joo

Viesti Kirjoittaja Katjushka »

Tampereen Tyttö kirjoitti:entäpä mahdollisuus, että Jussi pääsi soluasuntoonsa asti?
Samaa mietin tässä tänään lehteä lukiessa. Eihän ole varmaa tietoa, ettei Jussi olisi nostanut kavereille rahaa maksaakseen velkansa ja sitten kävellyt näiden kanssa kotiin. Eikö ollut yöltä jokin silminnäkijähavaintokin jonkun opiskelijakaverin seurassa?

Tietysti tämä vaihtoehto on varmaan tutkittu.

Patricia C. Itämaa
Javier Pena
Viestit: 1864
Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am

Viesti Kirjoittaja Patricia C. Itämaa »

Oudointa oli tuo 2 kertaa rahan nostaminen,ihan kuin joku olisi kulkenut mukana ja ikäänkuin kiristänyt rahaa..tällainenkin tuli mieleen. Kuka nyt nostaa normaalisti kahdesti peräkkäin. Vai nostiko itse enää lainkaan,onkai kameroista tämä tutkittu :roll: Oliko lompakko ja tunnusluku noukittu jotenkin jo..olikos sitä pankkikorttia käytetty missään vaiheessa katoamisen jälkeen?
Ei ihminen nosta rahaa jos aikoo tappaa itsensä :shock:
Oliko hänellä aikomus ottaa sittenkin taksi kämpilleen.Tarjosiko joku "ilmaista"kyytiä.Joku joka tiesi hänen saaneen palkkansa samana päivänä.
Hänhän oli aikonut yöpyä jonkun kaverinsa luona,entä jos pääsikin sisään,syntyi riitaa ja loppu on historiaa..

Mutta on myös todella outoa,että jos on kämppis jolta käydään etsimässä Jussia monta kertaa ettei hän ilmoita vanhemmile tai poliisille mitään,varsinkin jos Jussi oli tunnollinen. Outoa..jospa hän pääsikin kämpille.

Oli näköhavainto jonkin lyhyen kaverin seurassa,oletettiin opiskelukaveriksi.
Taas pitäisi kysyä,että eikö kaupoilla ole kameroita jotka kuvaa katua tai liikkeiden ikkunoita. :?:

kahvitar
Jane Marple
Viestit: 1002
Liittynyt: Ke Huhti 11, 2007 12:14 pm

Viesti Kirjoittaja kahvitar »

Tuosta, ettei soluasunnossa asunut kaveri ilmoittanut mitään vanhemmille niin en pitäisi sitä mitenkään ihmeellisenä. Jussihan oli asunut vasta puolisen vuotta siinä, kuinka kauan solukaveri oli asunut? Oliko edes asunut koko puolta vuotta vai tullut vasta myöhemmin? Lisäksi kuitenkin kyseessä on aikuinen ihminen, kenties hyvin vieras Jussille? Monille solussa asujille se toinen asuja ei ole edes mitenkään läheinen, osa tietenkin ystävystyy, osa taas ei ja näkevät toisiaan ehkä kerran päivässä jos silloinkaan.

Lisäksi harva kpai tietää edes toisen vanhemien numeroita? Ja jos vaan kaverit oli käyneet Jussia etsimässä niin ei kai nyt sellainen heti huolestuta. Lisäksi moni ei todellakaan ilmoita solukaverille jos lähtee jonnekin vaikka viikoksi, tietenkin olisi ihan hyvä ilmoittaa, mutta jos ei ole kamalan tiiviit välit niin mitä sitä nyt ilmoittamaan. Kuitenkin aikuisia kaikki.

Patricia C. Itämaa
Javier Pena
Viestit: 1864
Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am

Viesti Kirjoittaja Patricia C. Itämaa »

kahvitar kirjoitti:Tuosta, ettei soluasunnossa asunut kaveri ilmoittanut mitään vanhemmille niin en pitäisi sitä mitenkään ihmeellisenä. Jussihan oli asunut vasta puolisen vuotta siinä, kuinka kauan solukaveri oli asunut? Oliko edes asunut koko puolta vuotta vai tullut vasta myöhemmin? Lisäksi kuitenkin kyseessä on aikuinen ihminen, kenties hyvin vieras Jussille? Monille solussa asujille se toinen asuja ei ole edes mitenkään läheinen, osa tietenkin ystävystyy, osa taas ei ja näkevät toisiaan ehkä kerran päivässä jos silloinkaan.

Lisäksi harva kpai tietää edes toisen vanhemien numeroita? Ja jos vaan kaverit oli käyneet Jussia etsimässä niin ei kai nyt sellainen heti huolestuta. Lisäksi moni ei todellakaan ilmoita solukaverille jos lähtee jonnekin vaikka viikoksi, tietenkin olisi ihan hyvä ilmoittaa, mutta jos ei ole kamalan tiiviit välit niin mitä sitä nyt ilmoittamaan. Kuitenkin aikuisia kaikki.
Tätä minä en ole koskaan voinut ymmärtää,että ihmiset ajattelevat,että kun joku on aikuinen ei sen asioihin tarvitse puuttua. Itse kyllä alkaisin kysellä,jos joku muuttaisi käytöstään tai ei ilmaantuisi päiväkausiin,jos normaalisti on säntillinen. Ihmisten pitäisi välittää enemmän läheisistään,eikä ajatella ettei asia mulle kuulu.Ei ihme että alkaa löytyä näitä monta kuukautta kotonaan kuolleena olleita. Pahin oli se yksi rouva joka oli kuollut keväällä ja nyt löytyi,"lapset eivät ollee huomanneet äidin poismenoa"luki lehdessä. Tuntuu kyllä uskomattomalta,ilmanko ihmisiä katoaa yms. kun ketään ei tunnu kiinnostavan lainkaan. :roll:

kahvitar
Jane Marple
Viestit: 1002
Liittynyt: Ke Huhti 11, 2007 12:14 pm

Viesti Kirjoittaja kahvitar »

Patricia C. Itämaa kirjoitti:
Tätä minä en ole koskaan voinut ymmärtää,että ihmiset ajattelevat,että kun joku on aikuinen ei sen asioihin tarvitse puuttua. Itse kyllä alkaisin kysellä,jos joku muuttaisi käytöstään tai ei ilmaantuisi päiväkausiin,jos normaalisti on säntillinen. Ihmisten pitäisi välittää enemmän läheisistään,eikä ajatella ettei asia mulle kuulu.Ei ihme että alkaa löytyä näitä monta kuukautta kotonaan kuolleena olleita. Pahin oli se yksi rouva joka oli kuollut keväällä ja nyt löytyi,"lapset eivät ollee huomanneet äidin poismenoa"luki lehdessä. Tuntuu kyllä uskomattomalta,ilmanko ihmisiä katoaa yms. kun ketään ei tunnu kiinnostavan lainkaan. :roll:
No minä olen sitä mieltä, että aikuista ei tarvitse passata ja paapoa ja että tuon solussa asuneen ei tarvitse tuntea mitään tunnontuskia Jussin katoamisesta (ainakaan näillä julkisuudessa olleilla tiedoilla).

Soluasunnot on monille vain asumista varten, ei sitä varten, että tullaan sydänystäviksi toisen asukkaan kanssa. Jos solukaveri ei tuntenut Jussia muuten niin ei kai voi vaatia, että heidän pitäisi olla tilivelvollisia toisilleen?
Itsekin olen asunut soluasunnossa ja monesti ne tapaamiset muiden kanssa oli ihan lyhyitä enkä todellakaan kokenut, että minun pitäisi huolehtia muiden menoista, monilla kun on muitakin paikkoja joissa viettää aikaa kuin soluasunto.

Jussin kaverit olivat käyneet kyselemässä Jussia, no ei kai se ole taaskaan tämän soluasujan huolena, että hänen pitäisi alkaa tehdä Jussista katoamisilmoitusta. Kuitenkin kaverit olivat varmasti yhteydessä toisiinsa ja tiesivät, ettei kukaan ole nähnyt Jussia, vaikka on käyty kyselemässä. Samoin Jussin vanhemmat niin hehän Jussin paremmin tuntevat kuin joku muutaman kuukauden Jussin kanssa asunut.

Jussi katosi torstai-iltana, jo seuraavana sunnuntaina äiti oli käynyt tutkailemassa Aurajoen rantoja, siinä on kolme päivää. Mitä tämän soluasukkaan olisi pitänyt tehdä? Alkaa heti perjantaina huolestumaan ja tekemään katoamisilmoitusta?

Patricia C. Itämaa
Javier Pena
Viestit: 1864
Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am

Viesti Kirjoittaja Patricia C. Itämaa »

No tuo ajatukseni ei liittynyt pelkästään tähän tapaukseen vaan oli ikäänkuin ajatusjatkumo siitä,missä mennään nykyaikana.

Ennen pidettiin paljon enemmän huolta läheisistä. Eikä se ollut mitään hyysäystä,,kaksi eriasiaa mielestäni nämä. Jos ihminen on kuukausia kuolleena asunossa,ilman että kukaan huomaa,se jos jokin on pelottava kuva,varsinkin kun väki vanhenee.
No tämä ei ehkä ihan tähän aiheeseen kuulunut,mutta tulipa tästä mieleeni.

Sue-Ellen
Susikoski
Viestit: 35
Liittynyt: Pe Tammi 18, 2008 2:26 pm

Viesti Kirjoittaja Sue-Ellen »

Astrokemisti kirjoitti:Niin, miks ravata automaatilla pilkun jälkeen. Ei kai juuri ole muita vaihtoehtoja ku hakee rahaa taksiin, viinaan tai muihin päihteisiin. Kepappia varten ei ehkä olis nostanu noin paljoa.

Huumeista ei mun tietääkseni kylläkään ole Jussin yhteydessä ollu puhetta.

Turussa olen opiskelijabilettäny yli 5 v [tosin en ollut vielä 2000 kaupungissa] enkä ikinä ole kuullut kenenkään hakeneen pimeetä viinaa mistään pika-Alkona toimivasta Corollasta tms, mutta toki sellasta toimintaa varmaan on.

Ehkä joku pimee taksi on tullu sitten hivenen kalliimmaks.
Olen itse syntynyt samana vuonna kuin Jussi, ja ainakin siihen aikaan kyllä nuoriso tiesi aika tarkkaan mistä sen pimeän pullon ravintola-illan jälkeen saa.

Hintaa pullolla oli muistaakseni satasen verran, eli jos on ottanut ensin automaatista rahat vaikka taksiin ja ruokaan, ja sitten myöhemmin uudestaan pulloon?
I am what you made me

Vastaa Viestiin