Etsivä Shitlock kirjoitti: ↑Pe Joulu 22, 2023 8:05 pm
Mutta oliko Jarilla minkäänlaisia kavereita, toisia lapsia, nuorempia tai vanhempia?
Kyllä oli. Jari oli ennen katoamistaankin kaverinsa luona kylässä. Myös hänen luokkakaverinsa muistavat Jarin katoamisen, joten voidaan olettaa, että luokastakin löytyi kavereita tai ainakin "kavereita". Opettajakin koitti motivoida ja tsempata poikaa jaksamaan käydä koulussa, vaikka joskus olikin vaikeaa. Sen perusteella voidaan kaiketi olettaa, että Jarilla oli joitakin luvattomia poissaoloja koulusta. Jossain vaiheessa oli sellainen käsitys, että Jari olisi kaverilta lähtönsä jälkeen nähty leikkimässä / liikuskelemassa joidenkin toisten poikien kanssa, mutta tämä on ilmeisesti vain sekoittunut johonkin toiseen henkilöön tai tyystin eri ajankohtaan. Kyse oli kuitenkin syysillasta, kun Jari lähti kaverinsa luota kotiin, jossa äidin kanssa oli tullut jotain sanaharkaa (samalla äiti kieltänyt Jarilta fillarin käyttämisen seuraavana päivänä, ilmeisesti ajatuksena ettei poika pyöräile Kuumolaan mummon luo rahaa pyytämään).
Sen verran itse aiheesta, että kaikenlainen spekulaatio on toki mielenkiintoista ja tapauksen "unohtaminen" luo sen ylle vielä oman mystisen piirteensä. Meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista tietoa siitä, miten Jarin perhe käsitteli tai käsittelee edelleen pojan katoamista. Usein mainitaan, ettei tapausta pidetty perheen toimesta riittävästi esillä ja mediassa. Tai ettei perhe ole muistanut Jaria katoamisen jälkeen. Tällaiset väitteet on sikäli ikäviä, etteivät ne perustu mihinkään todelliseen ja antavat näin yli 40 vuotta myöhemmin täysin väärän kuvan siitä mitä on tehty ja mitä ei.
Nettipalstat ja puheet kylillä ovat täynnä kaikenlaisia juoruja, arvailuja, pahansuopia ja jopa ilkeitä. Niiden todenperäisyyttä ei kuitenkaan tiedetä. Jos mietitään yleisellä tasolla, niin uusioperheissä osa lapsista saattaa oireilla perheen uutta isä- tai äitipuolta kohtaan. Toisinaan isä- tai äitipuoli voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, koska tällä ei ole samalla tavalla sidettä lapseen kuin biologisella vanhemmalla. Toiset siis integroituvat uusioperheeseen paremmin kuin toiset.
Tuon tässä esiin sen vähän mitä itse olen tapauksesta saanut tietää, kuulla ja oppia, kun olen haastatellut muutamia tuon aikakauden turenkilaisia ja mm. Jarin koulutovereita. Jarin katoamista tutkinut poliisi on jo edesmennyt, joten häntä en enää voinut tavoittaa. Turengissa toimi silloin oma pieni poliisiasema ja sen resurssit olivat rajalliset. Virka-apua piti pyytää Hämeenlinnasta tai Riihimäeltä. Janakkalassa silloin syksyllä 1982 toiminut nimismies on edelleen lakiasioiden kanssa tekemisissä (tietääkseni), joten häneltä voisi olla mahdollista kysellä tapauksesta lisää viranomaisnäkökulmasta. Pitänee jossain vaiheessa ottaa työlistalle. Sen sijaan muutama eläkkeellä oleva Hämeenlinnan poliisilaitoksen konstaapeli ja tutkija muistivat tapauksen, kun heiltä ohimennen asiasta kysyin muiden juttujen lomassa.
Jaria etsittiin kyllä viranomaisten toimesta ja poliisi tarkisti mm. mahdollisen Helsinkiin liftaamisen, naarasi vesistöjä ja haravoi lähialueita, metsiä yms. Etsinnät toki aloitettiin nykymittapuulla arvioituna aivan liian myöhään, mutta se oli 80-luvun alussa vielä tapana. Maaseudulla, pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat toisensa, ajateltiin vahvasti että "routa ajaa porsaan kotiin". Se oli sitä aikaa ja niin meneteltiin... muidenkin kuin Jarin kohdalla. Jarin kotonakin oltiin jo jollain tavalla totuttu pojan tulemisiin ja menemisiin. Kun pojasta ei kuulunut hetkeen mitään, niin silloin vanhemmat huolestuivat todenteolla. Sain sen käsityksen, että Jarin äiti ja isäpuoli kulkivat Turengissa ovelta ovelle kysellen, olisiko kukaan nähnyt Jaria. Perhe siis järjesti itse etsintöjä, vaikkei sitä nettikirjoittelussa ole huomioitu (tai haluttu huomioida?). Lisäksi viranomaiset ovat käyttäneet koiraa apuna etsinnöissä. En pystynyt täysin varmistamaan kuka oli koirapoliisina, mutta vahva epäilys minulla on. Kyseinen henkilö oli työssään osaava ja pätevä, samoin hänen koiransa läpi virkavuosien. Eräänlainen luottamus on siis siihen, että poliisin koira olisi todennäköisesti Jarin löytänyt tutkinnan alkuvaiheessa perheen kotoa tai lähimaastosta, jos Jari olisi siellä ollut. Tai ainakin saanut hajun/vainun.
Jarin äiti antoi myös muutaman haastattelun medialle silloin '82. Se ei kuitenkaan johtanut mihinkään hyvään vaan toi ehkäpä jopa ei-toivottua ja vääränlaista huomiota Jarin katoamiselle. Niinpä Jarin äiti päätti olla antamatta haastatteluja. Olen varovasti kysynyt, josko hän suostuisi jotain asiasta keskustelemaan, mutta en ole saanut perheeltä vastausta. Ymmärrän hiljaisuuden täysin.
Myös työporukan järjestämät ketjukirjeet olivat sen aikainen "some". Sillä levitettiin tietoa Jarin katoamisesta eteenpäin. Perhe siis etsi Jaria, katoamisesta kerrottiin medialle, tietoa pyrittiin levittämään mahdollisimman laajasti Kanta-Hämeen alueella ja viranomainen järjesti resurssiensa puitteissa etsintöjä, puhutuksia, haastatteluja jne. Siinä ne 1980-luvun alun työkalut sitten olivatkin. Ei ollut valvontakameroita, ei kännyköitä, ei GPS:ää, ei DNA:ta, eikä maksukortteja, eikä Jarilla välttämättä edes tiliä jonka käyttöä olisi voitu tarkkailla. Viranomaiset olivat puhtaasti näkö- ja kuulohavaintojen varassa. Siellä laitettiin siis kädet ristiin, että Jari palaisi kotvan päästä kotiin, tai joku olisi mahdollisesti nähnyt tai kuullut Jarista jotain. Muut toimenpiteet pienen paikkakunnan poliisin osalta oli tehty. Kun Jaria ei kuulunut eikä havaintoja ollut, loppuivat johtolangat. Jarin tapaus kylmeni. Ja vaikka kuinka kylillä juoruttiin ja vuosia myöhemmin internetissä spekuloitiin, niin Jarin tapaus on edelleen kylmänä.
Lisäksi pitää huomioida, että kadonneen henkilön omaisille perheenjäsenen katoaminen on todella rankkaa. Jarin äiti oli käsittääkseni 29- tai 30-vuotias Jarin katoamisen aikana. Ihan verrokkina, kuinka monta haastattelua Raisa Räisäsen äiti on antanut viimeisten vuosien aikana? Aika vähän niitä taitaa ylipäätään olla. Omaiset ryhtyvät jossain vaiheessa työstämään ja käsittelemään läheisen katoamista tavalla, jota me "tavikset" emme ehkä kykene täysin ymmärtämään. Omaiset haluavat pitää yllä toivoa ja samalla vaalia hyviä muisto(j)a. Eivät he jaksa vatvoa ja spekuloida mitä kaikkea pahaa on voinut tapahtua, kuten me nojatuolietsivät. Omaiset elävät sitä epätietoisuutta, peläten pahinta ja ikävintä, odottaen ja toivoen parasta... sitä, että kadonnut kävelisi seuraavassa käänteessä ovesta sisään. Ehkä Jarin perhe ei hakenut Jarin kuolleeksi julistamista siitä syystä, että he odottivat Jaria kotiin? Ehkä äiti odottaa edelleen? Ehkä he eivät halunneet koskaan luopua siitä toivosta ja myöntää sitä mikä on ehkäpä kaikkein todennäköisintä? Siksi tuntuu hieman väärältä, että netissä kirjoitellaan ja kylillä puhutaan, ettei perhettä kiinnostanut Jari. Tai jopa että vanhemmat olisivat syyllisiä Jarin katoamiseen. Kaikesta kuulemastani päätellen Jarin katoaminen oli ja on edelleen Jarin äidille kovasti raskas asia. Jos nyt kerran spekuloidaan internetissä, niin mun mielestä tämä vaikuttaisi jopa siltä, että Jarin äiti saattaa potea syyllisyyttä siitä heidän välisestä pienestä sanailusta/riidasta. Tiedättehän, se alitajunnassa jyskyttävä: "Mitä jos en olisikaan korottanut ääntäni, olisiko asiat menneet toisin?" Tuntuu siis erittäin julmalta, että perhettä epäillään ja jopa syytetään, samaan aikaan kun heitä on kalvanut sisältä useat kysymykset ja epätietoisuus. He käsittelevät Jarin katoamisen omalla tavallaan ja meidän on hyväksyttävä se. Toivottavasti Jarin perhe saisi joskus vastauksen.
