12-vuotiaan pojan katoaminen Turengissa vuonna 1982

[skoune]

...

Isossa osassa perheitä se ruumiillinen kuritus oli kuitenkin vaan luunappeja tai tukistusta. Ei pieksämistä siihen malliin, että tuurilla henkiin jäätiin.

Yritän sanoa, että on varmasti ollut tuolloin sellaisiakin perheitä, jossa vähän rivakammin persiille läimittiin, mutta ei kasarin alussakaan lapsen jumalaton pieksäminen millään lailla normaalina pidettävää toimintaa ollut.

Niin, tämän perheen jäsenet kuuluivat ehkä "ei-normaaleihin" kurittajiin. Ja jos vaikka olisi ollut väkeviä juomia apuna, niin silloin voi kontrolli ja iskun voimakkuuden arviointi pettää... (spekua vaan). - Lyöntien lisäksi/ sijasta voi myös kuristaminen olla kohtalokasta? ..spekua tämäkin

[hipsulainen]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009389815.html

Poika, joka pyysi mummolta rahaa

Hirvittävät huhut valtasivat pikkukaupungin, kun 12-vuotias Jari katosi jälkiä jättämättä. Rikoksen mahdollisuutta ei ole koskaan voitu sulkea pois.

Hännikäinen kuva.jpg (113.18 KiB) Katsottu 1293 kertaa

12-vuotias Jari Tapani Hännikäinen katosi yli 40 vuotta sitten. KUVA: POLIISI, IS ARKISTO

Uhmapäissään lähtenyt, ja eiköhän palaa jo pian kotiin.

Näin ajateltiin, kun 12-vuotias Jari Tapani Hännikäinen katosi.

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jari oli karkuteillä. Aiemmilla kerroilla hänet oli lopulta löydetty nukkumasta kotinsa ullakolta.

Turenki on tunnettu sokeri- ja jäätelö­tehtaastaan. Jarikin oli tavallaan sokeri­tehtaan poika, sillä hänen isä­puolensa oli töissä sokeri­tehtaalla ja perhe asui sokeri­tehtaan henkilö­kunnan asui­nalueella. Äiti kävi töissä Hämeen­linnassa Polar Pakin tehtaalla. Jarilla oli katoamisen aikaan kaksi sisarpuolta.

23. syyskuuta 1982 Jari ei kadonnut ensimmäistä kertaa, mutta viimeiseksi se jäi. Yli 40 vuotta myöhemmin häntä ei ole vieläkään löydetty.

Katoamisen syistä kaikki vaihto­ehdot ovat avoinna, rikoksenkin mahdollisuus, jopa seksuaali­rikoksen.

Katoamispäivään sisältyi pientä riitaa. Jari oli lähellä asuvan mummonsa luona pyytämässä rahaa, mutta ei ollut sitä saanut.

Samana iltana hän oli ollut koulu­kaverinsa luona yhdeksään asti illalla. Jarin äiti oli moittinut poikaa huonosta käytöksestä rahan pyytämiseen liittyen ja sanonut, ettei Jari saa ottaa seuraavana päivänä polku­pyörää koulu­matkalle. Jari oli suutahtanut tästä ja lähtenyt äidin mukaan ulos.

Siihen loppuvat silminnäkijähavainnot.

KATOAMISILTA oli torstai. Ehti kulua pari päivää, ennen kuin Jarista tehtiin katoamis­ilmoitus.

Äiti ja isä­puoli kävivät läpi kylän taloja kysellen kadonneesta pojasta. Kaksi poliisia kävi tutkimassa katoamista, mutta vasta viikon kuluttua poliisit tulivat koirien kanssa.

Äitiä painoi se, että poika lähti riidan jälkeen, vaikka saman­laisia riitoja oli melkein jokaisessa perheessä.

Jari oli 150 senttiä pitkä, tanakka­vartaloinen ja pyöreä­kasvoinen. Hän oli kadotessaan pukeutunut sinisiin verryttely­housuihin ja harmaaseen plyysi­puseroon. Jaloissaan hänellä oli paksu­pohjaiset mokka­kengät.

”Uhmapäissä kotoaan poistunutta poikaa” etsittiin Janakkalan Mallinkaisen maastosta kahden koiran ja kymmen­kunnan poliisin voimin. Poliisit tutkivat alueen huvilat ja autio­talot, mutta mitään merkkejä Jarista ei löytynyt.

– Minä rukoilen, että ne hyvät ihmiset, jotka nyt antavat Jarille ruokaa ja pitävät häntä kotonaan ottaisivat minuun yhteyttä ja kertoisivat jotain Jarista, äiti vetosi marraskuussa.

Tuskaisen äidin silmissä paloi yhä toivo. Toivo siitä, että poika palaisi kotiin.


Ilta-Sanomat 16.11.1982. KUVA: IS

ÄIDIN TUSKAA pahensi huhumylly, joka jauhoi villinä kylässä. Perhe sai kotiin myös nimettömiä soittoja.

– Voi, kunpa joskus nuo kylällä kaljaa litkivät ihmiset kantaisivat joskus omasta perheestään huolta yhtä paljon kuin meidän perheestämme, huokasi väsynyt äiti toimittajalle.

– Pojan katoaminen on jo ihan riittävän ahdistavaa, miksi ihmiset kiusaavat vielä nimettömillä ja asiattomilla soitoilla?

Rikosylitarkastaja Mika Heikkonen Hämeen poliisista muistaa huhumyllyn, joka jauhoi pienellä paikkakunnalla täydellä voimalla. Hän oli vuonna 1982 nuorempana konstaapelina Janakkalan nimismiespiirissä.

– Minä en ollut tutkijana siinä jutussa, mutta olin etsimässä poikaa. Muistan yhdenkin rämeisen suon, josta etsimme poikaa. Koskaan ei tiennyt, milloin pohja jalan alla katosi. Se suo oli niin pettävää.

POLIISI otti alusta asti huomioon Heikkosen mukaan myös sen, että poika olisi saattanut joutua väkivaltarikoksen uhriksi.

– Ihmisiä kuultiin ja vihjeitä tarkistettiin. Epäiltyjäkin oli, mutta mitään näyttöä ei saatu, Heikkonen kertoo.

Pari kuukautta katoamisen jälkeen äidin työkaverit Polar Pakin tehtaalta turvautuivat harvinaiseen keinoon pojan löytämiseksi. He päättivät lähettää ketjukirjeitä talosta taloon. Kirjeen saajia pyydettiin lähettämään vastaava kirje vähintään viidelle henkilölle. Toiveena oli, että kirje leviäisi ympäri maata. Kirjeellä ei kerätty rahaa, vaan sillä pyrittiin ainoastaan pojan kohtalon selvittämiseen.


IS uutisoi ketjukirjeestä 19. marraskuuta 1982. KUVA: IS


Äidin tukiryhmän vetäjä kertoi, että työtovereissa oli herännyt sosiaalinen myötäelämisen tarve heidän huomatessaan, miten vaikeaa äidillä oli ollut Jarin katoamisesta lähtien.

– Muutamaa päivää lukuun ottamatta hän on jaksanut käydä urheasti työssään, tukiryhmän vetäjä kertoi.

Laajat maastoetsinnät ja naaraukset jäivät tuloksettomiksi. Jäljet, jos niitä oli, kylmenivät hiljakseen.

Heikkonen törmäsi tapaukseen uudelleen työskennellessään Riihimäellä.

– Poliisiaseman pöydällä oli etsintäkuulutus, jossa Puolustusvoimat etsintäkuulutti Turengista kotoisin olevan Jari Tapani Hännikäisen. Hän ei ollut saapunut kutsuntoihin. Nimi soitti kelloja. Hän oli jotenkin poliisijärjestelmien uudistuksessa pudonnut pois kadonneiden listalta. Minä tiesin heti, ettei hän astuisi palvelukseen, ja asia korjattiin hänen osaltaan myös poliisin järjestelmistä, Heikkonen muistelee.

ON ÄÄRIMMÄISEN harvinaista, että 12-vuotias poika jää pysyvästi kateisiin. Jussi Pajuojan ja Markku Salmisen kirjassa Kadonneet henkilöt kerrotaan Jarin tapauksesta.

Henkirikoksen mahdollisuus on kirjan mukaan olemassa, mutta mitään epäilyjä tekijästä ei ole. Eräänä mahdollisuutena esitetään nuoreen poikaan kohdistunut seksuaalirikos.

”Toisaalta katoamistapausten joukossa esiintyy myös samanikäisten itsemurhia, hukkumistapauksia, putoamisia erilaisiin kaivoihin, kuiluihin tai onkaloihin jne. Katoamiseen liittyvien olosuhteiden jäädessä hämärän peittoon mitään vaihtoehdoista ei voi sulkea pois.”

Kirjassa kerrotaan myös, kuinka koulutovereilta saadun tiedon mukaan poika oli saattanut lähteä liftaamaan Helsinkiin. Poimiko joku peukalokyytiläisen tien penkalta? Kaikki on yhä auki.

Omaisille läheisen jääminen pysyvästi kadoksiin on tuskallista. Kun ei ole vastausta, on vain lukematon määrä kysymyksiä.

Jari oli syntynyt 15. maaliskuuta 1970. Hänet julistettiin kuolleeksi vasta 2013. Kaksi miestä haki hänen kuolleeksi julistamistaan. He saivat tietää oman isänsä kuoltua vasta perunkirjoituksessa Jarin olemassaolosta.

”Jari on ollut kateissa yli 30 vuotta. Saatuamme tietää hänen olemassaolostaan perunkirjoituksessa, katsoimme nyt isän kuoltua asiaksemme hoitaa tämä nyt loppuun”, hakemuksessa kirjoitettiin 2012.

Käräjäoikeus merkitsi Jarin kuolinpäiväksi 23.9.1987 eli tasan viisi vuotta sen jälkeen, kun hän katosi.

Nyt Jari on ollut kateissa jo pian 41 vuotta. Vihjeet ovat vaienneet vuosia sitten. Poliisikin on sulkenut asiakirjat.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistot, Jussi Pajuoja & Markku Salminen: Kadonneet henkilöt, Keskusrikospoliisi 1996

[Etsivä Shitlock]

Jari oli syntynyt 15. maaliskuuta 1970. Hänet julistettiin kuolleeksi vasta 2013. Kaksi miestä haki hänen kuolleeksi julistamistaan. He saivat tietää oman isänsä kuoltua vasta perunkirjoituksessa Jarin olemassaolosta.

”Jari on ollut kateissa yli 30 vuotta. Saatuamme tietää hänen olemassaolostaan perunkirjoituksessa, katsoimme nyt isän kuoltua asiaksemme hoitaa tämä nyt loppuun”, hakemuksessa kirjoitettiin 2012.

Käräjäoikeus merkitsi Jarin kuolinpäiväksi 23.9.1987 eli tasan viisi vuotta sen jälkeen, kun hän katosi.

Nyt Jari on ollut kateissa jo pian 41 vuotta. Vihjeet ovat vaienneet vuosia sitten. Poliisikin on sulkenut asiakirjat.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistot, Jussi Pajuoja & Markku Salminen: Kadonneet henkilöt, Keskusrikospoliisi 1996

Aika unohdetulta kyllä vaikuttaa Jarin kohtalo, ei isä, äiti, eikä liioin Turengin pään sisaret/veljet ole olleet kiinnostuneita hoitamaan kuolleeksi julistamista loppuun, vaan vasta perunkirjoituksessa löytyneet veljet.

Oliko muuten Jarin sukunimi Hännikäinen peruja biologiselta isältä vaiko äidin tyttönimi?

[viivahattu]

On kyllä helvetin karua tuo, että veljet biologisen isän puolelta eivät ole tienneet ennen isänsä kuolemaa edes Jarin olemassaolosta, saati kohtalosta. Liekö asia sitten ollut Jarin biologiselle isälle niin vaikea, että ei ole siitä kenellekään puhunut, mutta poikkeuksellista tuo joka tapauksessa on. Karua on sekin, miten totaalisesti Jari on unohdettu. Kiitokset toimittajalle, joka IS:n jutun kirjoitti, kun kuitenkin tätä luet. Tuon ikäinen lapsi ansaitsee tulla muistetuksi, vaikka häntä ei koskaan löydettäisikään, ja erittäin epätodennäköistähän löytyminen enää tässä vaiheessa on.

[Nite Owl]

Aika unohdetulta kyllä vaikuttaa Jarin kohtalo, ei isä, äiti, eikä liioin Turengin pään sisaret/veljet ole olleet kiinnostuneita hoitamaan kuolleeksi julistamista loppuun, vaan vasta perunkirjoituksessa löytyneet veljet.

Olisikohan perinnönjaon käytännön asiat, eli siis raha, motivoineet näitä uusia veljiä hakemaan kuolleeksi julistamista. Karu tapaus tosiaan.

[Mariangel]

Hienoa, että Jarin tapaus otettiin mukaan Hiljaisuuteen kadonneiden sarjaan. En varmasti ollut ainoa, joka sitä toivoi.

Tosiaan käsittämätöntä, miten kuolleeksijulistamistakaan ei hoidettu aikoinaan. Mitä ihmettä on syynä sitten kelläkin ollut.. Kuitenkin, jos lähipiirissä on asiasta kärsitty, niin eikö tuo olisi ollut jonkinlainen päätepiste asialle. Tarvitaankohan siihen useamman kuin yhden henkilön hakemus/suostumus?

[THS]

Aika unohdetulta kyllä vaikuttaa Jarin kohtalo, ei isä, äiti, eikä liioin Turengin pään sisaret/veljet ole olleet kiinnostuneita hoitamaan kuolleeksi julistamista loppuun, vaan vasta perunkirjoituksessa löytyneet veljet.

Olisikohan perinnönjaon käytännön asiat, eli siis raha, motivoineet näitä uusia veljiä hakemaan kuolleeksi julistamista. Karu tapaus tosiaan.

Jarilla tuskin oli jälkeläisiä, joten raha ei ollut motiivi, ainoastaan saada pesänselvitys loppuun lain mukaisesti.

Nostiko äiti lapsilisät, kun Jaria ei haettu kuolleeksi? Samoin elatusmaksut. Ovat jo vanhentuneet, mutta kertovat motiivista olla hakematta lasta kuolleeksi.

[Mariangel]

Eivätköhän lapsilisät ym. ole kuvioissa vain täysi-ikäisyyteen asti.

[Susiraja]

Tämä surullinen katoaminen ei kyllä enää selviä.
Mä uskon yksinkertaisesti Jarin menneen sinne suolle kävelemään, mistä tuo tutkijakin kertoi, kuinka oli upottava suo.
Suo kun imaisee ihmisen, niin se vetää sen pohjaan asti, sieltä et selviä yksin pois.

Tämä yksi vaihtoehto.
Mä en lähtisi omaisia syyttään mistään, on äidille lapsen katoaminen pahempi asia kuin kuolema. Se loputon epätietoisuus, mitä kävi , syö ihmisen psykkeen.

[Nite Owl]

Aika unohdetulta kyllä vaikuttaa Jarin kohtalo, ei isä, äiti, eikä liioin Turengin pään sisaret/veljet ole olleet kiinnostuneita hoitamaan kuolleeksi julistamista loppuun, vaan vasta perunkirjoituksessa löytyneet veljet.

Olisikohan perinnönjaon käytännön asiat, eli siis raha, motivoineet näitä uusia veljiä hakemaan kuolleeksi julistamista. Karu tapaus tosiaan.

Jarilla tuskin oli jälkeläisiä, joten raha ei ollut motiivi, ainoastaan saada pesänselvitys loppuun lain mukaisesti.

Kyseessähän oli siis hänen isänsä perunkirjoituksesta, eli Jari olisi ollut silloin perillinen jos olisi ollut hengissä. Kuolleena muille jää enemmän jaettavaa.

[roskis]

Oliko muuten Jarin sukunimi Hännikäinen peruja biologiselta isältä vaiko äidin tyttönimi?

Äidin tyttönimi. Biologisen isän nimeä ei ole näkynyt missään näissä jutuissa.

Biologinen isä on siis tiennyt 1980-luvulta saakka poikansa kadonneen, mutta ei ole kertonut asiasta varsinaiselle perheelleen.

Kuolleeksi julistaminen on varmaankin ollut vain muodollisuus, jotta perukirjoitus saadaan valmiiksi, kun sehän jää kai vähän jumiin jos yhtä perillistä ei löydy .. en tiedä miten tämä menee käytännössä.

On tässä tapauksessa vieläkin mätää, juttu katosi poliisin rekistereistä vahingossa. Edelleen epäilen että poliiseilla on enemmän tietoa asiasta kuin mitä on julkisuudessa ja tiesivät että turha tätä on roikottaa avoimien asioiden puolella.

[-Martta-]

Vuosien saatossa tämä tapaus ei ole noussut, kuin median toimesta ylös. Taitaa aika monetkin avoimet tapaukset.
Mielenkiintoisia sattumuksia on
- kotiin paluu illalla ysin pintaan ja tora äidin kanssa. Lähtikö yön selkään mihin aikaan? Useasti kuitenkin löytynyt talon vintiltä.
- mikä nyt sitten silloin on ollut säätilanne, niin edellisenä päivänä Lapissa ollut kunnon myräkkä https://yle.fi/a/3-12633604. Syksy aika pitkälle päällä tuohon aikaan muutenkin.
- kauttaaltaan perheen lausunnot julkisuudessa.
- pikkukylällä helposti juorut saa siivet, mutta se mitä tullut ilmi, niin aika julkeita syytöksiä vaikka isäpuoli tuonut julki mielipiteensä Jarista.
- jopa biologinen isä tuntuu olleen tekemisissä ainoastaan välttämättömimmän tai ei ollenkaan. Kuulostaa ennemmin Jarin haaveilusta isästään. velipuoletkin saaneet tietää vasta isän kuoleman jälkeen sukulaisuudesta.
- kasarilla teineillä oli harrasteena liftailu milloin minnekin, mutta olisiko Jari siihen vielä uskaltautunut.

Se on selvä, että poika on haluttu unohtaa monenkin toimesta.

Niin ja kahden päivän viive katoamisilmoituksen osalta. Kyseessä kuitenkin lapsi.

[Tay77]

Voisiko joku tietävä nyt kertoa, missä tämä Jarin kotitalo sijaitsee?
mm. IS:n jutussa puhutaan "Sokeritehtaan henkilökunnan asuinalueesta". Tunnen Turenkia jonkin verran mutta en hahmota tätä ollenkaan; jossain Lidlin-Tokmannin "takana"??

Jossain tiedettiin kertoa, että Jarin äiti asuisi vielä tässä talossa? En juuri nyt löydä varmaa lähdettä tälle.
Kuitenkin kahden yrityksen, joissa tämä OLETETTU äiti vaikuttaa, osoitetiedot paikantuvat ihan muualle kuin Turengin keskustaan. Suhteellisen lähelle kyllä...

Kuulun samaan porukkaan, jonka mielestä tämä katoaminen on todella hämärä Ja erittäin surullinen! Kuitenkin oikeasti vasta pieni lapsi katosi, ja kaikki tuntuivat jo tuolloin piilottelevan asiaa ja ikäänkuin lakaisevan sen maton alle.
Ymmärrän, että monet asiat ovat ns. perheen sisäisiä, eikä niitä haluta vatvoa esim. sosiaalisessa mediassa. Mutta minusta tuntuu, että Jarin kohtalo on haluttu jo alunperinkin haudata ja unohtaa.
Vai tekivätkö vanhemmat esim. 90-luvulla mitään poikansa löytämiseksi?

[Mariangel]

^ Lapin myrsky ei ehken vaikuta Turengissa asti.

Rivien välistä luin, että Jari ei olisi ollut pidetty ihminen?

Joku taas rinnasti katoamisen jossain määrin merille lähtemiseen nuorena.

Suohon kävellyt..

Aika erikoisia kommentteja. Puhutaan kuitenkin 12-vuotiaasta lapsesta.

[roskis]

Kenen äiti tuo mummu mahtoi olla? Pojan äidin vaiko biologisen isän äiti?

Pojan äidin äiti.

jutussa puhutaan "Sokeritehtaan henkilökunnan asuinalueesta"

Ilmeisesti jossakin siinä paikkeilla, missä Harvialantieltä kääntyy oikealle Yrjöntie ja Retuperäntie. Yrjöntien/polun päässä olevaa paikkaa sanottiin Raporinteeksi (tai jotakin sinne päin), kartalla ei näy enää tuota nimeä. Kaikki Yrjön- ja Retuperäntiestä oikealle ovat uudempia asuinalueita joita ei ollut 1980-luvulla.