Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Spekulointia kadonneista henkilöistä.
hipsulainen
Axel Foley
Viestit: 2370
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
Paikkakunta: Lahti

Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja hipsulainen »

https://www.city.fi/ilmiot/noora+toivonen/177

5.5.2000

Noora Toivonen: Matkalla taivaaseen

25-vuotias kiipeilijä Noora Toivonen katosi toukokuun alussa Tiibetin vuoristossa.

Vain hetkeä ennen lähtöään Kathmanduun, hän kirjoitti: Vuorilla ihmisen voimat ja tahto ovat yhdentekeviä. On lähdettävä nöyränä katsomaan mitä vuorella on annettavanaan.

Aamupäivällä 10. päivä toukokuuta Tiibetissä sijaitsevan Cho Oyun rinteellä pidetään koruton muistotilaisuus, johon ottaa osaa viisi suomalaista mieskiipeilijää ja nepalilainen lama. Laman johdolla kunnioitetaan viisi päivää sitten kadonneen 25-vuotiaan kiipeilijän Noora Toivosen muistoa. Lopuksi suomalaiset lausuvat yhdessä rukouksen: Isä meidän.

5. päivä toukokuuta Cho Oyun rinteellä on kirkas aamu. Kello on vajaa kuusi ja aurinko on vasta nousemassa, mutta valoa on riittänyt 7400 metrin korkeuteen jo puoliviidestä lähtien.

Noora Toivonen on valmistautunut kolmosleirin pikkuruisessa teltassa viimeistä nousua varten: lämpökerrasto, stretchfleece-paita ja -housut, tuulenpitävä kuoripuku, ja untuvapuvun takki. Untuvahousunsa hän jättää telttaan. Päkiät verhotaan hiihtosukkiin, joiden päällä on vedenpitävät kosteussukat ja villasukat. Sisäkengälliset muovikuoriset kiipeilykengät ovat viimeinen vastus 40 asteen pakkaselle ja jäätävälle viimalle.

Evääksi Noora on pakannut muutamia 300 kalorin Power bar-energiapatukoita, pari purkkia helposti nieltävää mautonta energiageeliä ja kolme litraa urheilujuomaa. Hän varustautuu myös hakulla, Scottin hiihtolaseilla, kompassilla, korkeusmittarilla, radiopuhelimella, aurinkorasvalla, hätäraketeilla, varahansikkailla, varapäähineellä, still- kameralla ja videokameralla.

Toivosen teltassa on kaksi muutakin kiipeilijää. Retkikunnan johtaja, 52-vuotias Jorma Alanen ja siperialainen, 30-vuotias kiipeilijä Pavel Bonadysenko, jonka on määrä lähteä kokeneempana kiipeilijänä Cho Oyun huipulle kaksi tuntia Nooran jälkeen.

Alanen tuntee itsensä niin väsyneeksi, että hän päättää jäädä kolmosleiriin.

Nousun kolmosleiriltä huipulle ja takaisin pitäisi kestää kahdeksasta kymmeneen tuntia. Jos ja kun kaikki menee kuin pitääkin, Alanen tapaa Nooran ja Pavelin viimeistään iltapäivällä kello 16 maissa.

Ennen Tiibetiin tuloaan Noora oli totutellut hoikkaan ilmaan hiihtämällä Chamonix’ssa. Viimeisen nousun aattona hän tuntee olonsa vahvaksi ja virkeäksi kuten koko retken ajan. “Jos tuntuu yhtään pahalta, tulen heti takaisin”, hän lupaa Alaselle.

Nooran suurena unelmana on laskea suksilla alas Cho Oyun huipulta. Se olisi Suomen ennätys. Esimerkiksi viime vuonna kokenut saksalainen lautailija Stefan Gatt tuli huipulta alas lumilaudalla.

Kun Noora jättää viimeisen kerran kolmosleirin taakseen, hän ei kuitenkaan ota suksia mukaansa.

Noora on liikkunut aina. Ala-asteella miekkailua, sitten koripalloa, kanoottipooloa, pyöräilyä ja laskettelemista. Vuorille hän menetti sydämensä vuonna 1996 Chamonix’ssa. Noorasta kasvoi hiihtopummi, joka asui useita talvia alpeilla muiden eurooppalaisten kaltaistensa kanssa. Chamonixissa hän tutustui myös vapaalaskija Jukka Räsäseen.

"Nooraan saattoi aina luottaa, hän oli äärimmäisen harkitsevainen, ei mikään hörhö. Meillä oli telepaattinen yhteys. Hän tiesi aina mitä tehdä, vaikeissakin paikoissa. Häntä ei pitänyt kaitsea." Viime vuonna Jukka ja Noora laskivat pelättyjä kuruja Chamonixin Couloir Whymperissa, jossa rinteen jyrkkyys on monin paikoin 50 astetta.

Työkseen Noora polki lähettifillaria Jaffa-reppu selässään ja opiskeli ohessa elintarvike-ekonomiaa Helsingin yliopistolla maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa.

Cho Oyu on maailman kuudenneksi korkein vuori, yksi neljästätoista "kasitonnisesta". Cho Oyu on myös kaikkein kiivetyin. Sitä on kutsuttu naisten vuoreksi, koska nouseminen 8201 metrin korkeudessa sijaitsevalle huipulle onnistuu ilman köysiä, pelkkien jäärautojen ja hakun avulla. Keskimäärin kaksi kolmesta Cho Oylle nousevasta retkikunnasta saa vähintään yhden henkilön huipulle.

Vuorella on menehtynyt kiipeilyonnettomuuksissa "vain" 17 ihmistä. Cho Oyun huippu on monen jalkapallokentän laajuinen tasanko. Vaarattomalta vaikuttavalla laella on yllättävä kääntöpuolensa: heikoissa sääolosuhteissa siellä eksyy suunnasta helposti.

Vaikka pelkkä Cho Oyulle nouseminen ei tee kenestäkään kiipeilypiirien palvomaa legendaa, kyseessä ei ole läpihuutojuttu, ei koskaan, ei kenellekään. 8000 metrissä ihmisen elintoiminnot hidastuvat, solut eivät uusiudu, eikä palautumista tapahdu. Kilometrien korkeudessa ihminen hengittää nopeammin. Kiihkeän hegityksen mukana haihtuu huikea määrä nestettä.

Nooran retkikuntaan kuulunut Jukka Räsänen joutui aiemmin palaamaan takaisin laaksoon 6300 metrin korkeudesta. Räsäsellä oli todettu vuoristotaudin oireita: hän puhui sekavia ja valitti päänsärkyä. Vuoristotaudissa veren punasolujen määrä kasvaa ja veri sankkenee. Kun verenpaine nousee, veri tihkuu lopulta ulos suoniston heikoimmista kohdista, aivoista tai keuhkoista. Pahimmillaan aivot tai keuhkot täyttyvät verestä ja peli päättyy. Jos Cho Oyun valloitusyrityksissä on johonkin kuoltu, niin juuri vuoristotautiin.

Myös psyyke on koetuksella. Hyvin korkealla ihmisen käsityskyky heikkenee. Siksi kiipeilijöillä on tapana tarkkailla koko ajan toisiaan. Toisen kiipeilijän henkisestä kunnosta voi varmistua esittämällä helppoja laskutoimituksia ja tarkastelemalla tämän silmien liikkeitä.

"Ylhäällä voi jokin pieni asia jäädä junnaamaan päähän. Minulle on käynyt niin, että alan vain pakkomielteisesti laskea askeleita. Kaikki muu karsiutuu pois mielestä, on vain ne pirun askeleet. Yksi, kaksi, kolme, neljä... Sillä, että ympärillä on maailman kaunein luonto, ei ole silloin mitään merkitystä", kokenut kiipeilijä Veikka Gustafsson kuvaa.

Huippukuumeeseen sairastuneen aivotoiminta saattaa olla niin vajavaista, että kiipeilijä ei välttämättä edes tiedä onko hän menossa ylös vai alas.

Kello 12.15 radiopuhelin herää 5600 metrin korkeudella perusleirissä. Nooralla on asiaa.

“On tosi kylmä jos pysähtyy, muuten menee ihan hyvin."

Noin tuntia myöhemmin perusleiristä tarkkaillaan kaukoputkella Cho Oyun valehuippua. Siellä näkyy liikettä. Koska huipulle ei samana päivänä ollut nousemassa muita, valehuipulle ovat nousemassa Noora ja Pavel.

Kello 17 Jorma Alanen alkaa huolestua kolmosleirissä.

Kello 19 6400 metrin korkeudella sijaitsevassa ykkösleirissä hätkähdetään, kun radiopuhelimesta kuuluu Nooran ääni.

"Kuuleko kukaan... Skrätsh!"

Yhteys katkeaa.

Kello 21 aurinko laskee ja Alanen viettää elämänsä yksinäisimmän yön antaen otsalampullaan valomerkkejä eksyneille.

Neljä vuorokautta myöhemmin sherpa Gombu nousee Cho Oyun valehuipulle. Hän havaitsee kahdet valehuipulle vievät jäljet, jotka myös palaavat takaisin kohti leiriä, mutta kaartuvat sitten Nepalin suuntaan.

Miksi? Erään teorian mukaan sääolosuhteet muuttuivat vuorella äkisti. Kova tuuli olisi nostanut lunta niin, että eteensä ei voinut nähdä. Koska Noora ja Pavel ei vät käyttäneet reittinsä merkitsemiseen viirejä, takaisin löytäminen oli vaikeaa kompassista ja korkeusmittarista huolimatta.

Mikä kohtalokkainta, Nepalin puoleinen rinne on niin jyrkkä, ettei sieltä voi laskeutua alas. On todennäköistä, että Noora ja Pavel ovat huomanneet suunnistusvirheensä liian myöhään. He olivat laskeutuneet jo niin alas, etteivät voimat enää riittäneet palaamiseen ylös ja oikean reitin etsimiseen.

Raadollista, mutta yli 8000 metrin korkeuteen ei tehdä pelastusoperaatioita. Helikopterit voivat teoriassakin nousta vain 6500 metriin. Sen lähempänä taivasta Noora ja Pavel eivät olisi voineet menehtyä.

Lohtua Nooran tunteneille tuo se, että hypotermia-kuolema ei ole tuskallinen. Veikka Gustafssonin mukaan lähteminen on helppoa. Ihmiseen iskee suunnaton, autuas väsymys. Realiteettien tajua ei juuri enää ole, joten omaa toivotonta tilannetta ei todennäköisesti hahmota. Lopulta henki hiipuu pehmeästi pois.

Kuuluisa seikkailija George Mallory ja hänen kumppaninsa Andrew Irvine katosivat vuonna 1922 yritettyään nousta ensimmäisinä ihmisinä Himalajan huipulle. Viime keväänä, 79 vuotta myöhemmin, Malloryn pakastunut ja hyvin säilynyt ruumis löydettiin 8400 metrin korkeudelta. Kuolinsyy oli putoaminen. Kiipeilypiirien puheenaihe on nyt, kävivätkö Mallory ja Irvine sittenkin huipulla? Jos Andrew Irvine löytyy, löytyy todennäköisesti myös kamera. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, filmin uskotaan olevan vielä kehityskelpoista. Se lopettaisi jossittelun.

Jos Noora ja Pavel löytyvät joskus, löydetään kenties myös heidän still- ja videokameransa. Ne sisältävät viimeiset dokumentit viimeisestä noususta.
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra

buahahaa
Alokas
Viestit: 2
Liittynyt: La Touko 02, 2009 7:35 pm

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja buahahaa »

ikävä tapaus, mutta ihan oma valinta lähteä tuommoisiin olosuhteisiin terv.läski sohvaperuna

Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja Clyde »

hipsulainen kirjoitti: Neljä vuorokautta myöhemmin sherpa Gombu nousee Cho Oyun valehuipulle. Hän havaitsee kahdet valehuipulle vievät jäljet, jotka myös palaavat takaisin kohti leiriä, mutta kaartuvat sitten Nepalin suuntaan.
Erään teorian mukaan sääolosuhteet muuttuivat vuorella äkisti. Kova tuuli olisi nostanut lunta niin, että eteensä ei voinut nähdä.
Miten voi olla mahdollista nähdä toisten jalanjäljet jos kerran kova tuuli on nostanut lunta niinkin paljon ettei eteensä voinut nähdä?
Ikävä tapaus kuitenkin :|
Nanika ga tooku matteiru to

Avatar
Virdon
Sherlock John Holmes
Viestit: 8117
Liittynyt: To Maalis 05, 2009 1:03 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja Virdon »

Niin, kyllähän he varmastikin ovat tietoisia riskeistä mitkä tällaiseenkin vaativaan harrastukseen liittyvät.

Vuorikiipeilyn vaarallisuudestakin kertoo jotain jo sekin että joissakin tilanteissa kiipeilijöiden on mentävä käytännössä melkein ruumiiden ylitse koska sen verran paljon heitä on ajan mittaan vuorille lopullisesti jäänyt sinne reittien varrelle.

Toivoisin kyllä että josko joskus Noorakin sieltä löytyisi, vaikka monihan sinne jää lopullisestikin kadoksiin.
Onnellisuutta on se ettei vituta ihan joka päivä.

Helmie
Adrian Monk
Viestit: 2879
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2009 5:55 pm

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja Helmie »

Hyvin surullinen katoaminen tämä.
Tässäpä Noorasta kertova nettisivu: http://batkey.net/Rami/Noora/Noora_Toivonen.html
SUPERHEROTAR

Jos joku on superia, niin se on mun suojelusenkeli. Tämän herottaren ansiosta mulla on edelleen mahdollisuus nauttia elämästä ja sen ihmeellisyydestä. Ja jälleen ensi vuonna noudattaa hyväksi havaitsemaani kolmen vuodenajan mallia:
Toivottavasti suojelusenkeli oli Nooran mukana siinä mielessä ettei kuolema ole ollut tuskainen.
Nostan hattua Nooralle hänen mielettömästä rohkeudestaan & urheilullisuudestaan.
Perheelle on varmaan hirveää, kun ei ole päässyt Nooraa varsinaisesti hautaamaan. Ja voisin ajatella, että jos itseltäni katoaisi läheinen tällaisissa merkeissä niin väkisinkin tulisi joskus mieleen "Entä jos..." ja eri vaihtoehtoja.

Täysi Purenta
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1481
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2010 11:05 am

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja Täysi Purenta »

Ainahan sitä toivoo että ruumis löytyisi ja omaiset saisivat sen haudata. Mutta jos Nooran ja Pavelin ruumiit ovat tuolla kiipeilykelvottoman seinämän puolella, on aika turha toivo että niitä sieltä löydettäisiin. Monen kadoksiin jääneen kiipeilijän omaiset toivovat, että kiipeilyvälineistö tai lentotekniikka kehittyisi niin, että myös näitä hyvin korkealla kadonneita päästäisiin etsimään.

peteme
Neuvoja-Jack
Viestit: 569
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 7:10 pm

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja peteme »

Miksiköhän näissä kiipelijöiden puvuissa ole lähetintä jolla voisi "helposti" paikantaa missä henkilö on? Laskettelupuvuissakin on tälläisiä. Vai eikö niiden kantama riitä sitten pidemmälle.

jaguaari1
Alibin satunnaislukija
Viestit: 54
Liittynyt: To Loka 09, 2008 4:34 am

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja jaguaari1 »

peteme kirjoitti:Miksiköhän näissä kiipelijöiden puvuissa ole lähetintä jolla voisi "helposti" paikantaa missä henkilö on? Laskettelupuvuissakin on tälläisiä. Vai eikö niiden kantama riitä sitten pidemmälle.
Totta! Harvinaisen hyvä kysymys, jopa niin yksinkertainen ettei tullut ajatelleeksikaan, onhan ihminen käynyt kuussakin..
Kuolema kuittaa univelat

jarmo.janis
Vic Mackey
Viestit: 1982
Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
Paikkakunta: kaakkois suomi

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja jarmo.janis »

Mulla on digiboxin muistiin tallennettuna mount everestille epäonnistuneen nousuyrityksen tehneen seurueen tuhosta kertova dokkari. Kyseisessä dokkarissa tuotiin esille se että. Jos aikataulut on pettäneet, ja nousua ei olla haluttu siitäkään huolimatta keskeyttää, on yhdeksi ongelmaksi muodostunut hapen loppuminen, noissa korkeuksissa ei pitkään ilman lisähappea olla. Niiden jälkien löytymistä, jos lumi on vähänkään pöllynnyt, pidän vähintäänkin epäilyksen alaisena havaintona. Ketjun aloitusviestissä kerrotaan muutoinkin aika paljon samaa kuin näkemässäni dokkarissa.

Destiny
Adrian Monk
Viestit: 2582
Liittynyt: La Huhti 14, 2012 2:11 pm

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja Destiny »

Raahasi sukset viimeiseen leriin asti ja haaveena oli tehdä Suomen ennätys. Kyllä tuollainen haave on sellainen, ettei sitä ihan vähällä unohda, joten tuntuu siltä, ettei oltukaan ihan niin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, kun huipulle lähdettiin nousemaan.
Kuinkas kokenut kiipelijä tämä Noora oli?
Vuoden 1996 Mount Everestin katastrofissa kuoli hyvinkin kokeneita kiipeilijöitä, retkikunnan johtajia, yrittäessään pelastaa noviiseja asiakkaitaan.

Pahoillani olen Toivosen omaisten puolesta. Vuorikiipeilyssä on riskinä ja jokainen sinne lähtevä ne tuntee ja hyväksyy. Kai se vuorten huuma on sitten niin ihanaa, että mentävä on vaikka henkensä uhalla.
Rahaa tällaiseen harrastukseen palaa myös ja paljon. Hiihtopummi, 10 vuoden opintosuunnitelma. Ei haiskahda siltä, että itse olisi hankkinut kaiken tarvittavan rahamäärän,ei edes polkemalla postipyörää. Toki on varmasti sponsoreitakin, mutta ei ehkä kuitenkaan perusduunariperheenvesan harrastus. Oli miten oli, hän eli kuten halusi ja kuoli tavoitellessaan haluamaansa. On niitä paskempiakain tapoja lähteä.
Helvetin kosto kiehuu sydämessäni- Yön kuningatar

Teme-84
Harjunpää
Viestit: 302
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 7:01 pm
Paikkakunta: Kokkola

Re: Vuorikiipeilijä Noora Toivonen, kadonnut vuonna 2000

Viesti Kirjoittaja Teme-84 »

Iltalehden Plus-puolella oli hyvä kirjoitus Noorasta hiljattain. 2 kk tutustumista palveluun ilman edestä kun on rekisteröitynyt, joten suosittelen. Ikäisekseen Noora oli kyllä varsin kokenut kiipeilijä. Ehkä Noorakin löytyy joku päivä kun jäätiköitä sulaa. Mutta on ainakin kuollut tehdessään sitä mikä oli intohimonsa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/faf5 ... 6d5007bbae

Vastaa Viestiin