Samaa mieltä J:n kanssa wikipedian tarjoaman selityksen suhteen.
Puutalot tunnetusti napsahtelee ja kovalla tuulella kuuluu monenlaista ääntä, mutta nehän ovat tuttuja talon asukkaalle. Nämä etiäisiksi sanotut ovat eri juttu. Ne ovat siihen hetkeen sidottuja, eikä niitä mielestäni voi kuvitella. Äänet tulevat vain odottamatta, ihan kuin joku oikeasti tulisi. Sitä ei edellä sen kummempi odottaminen eikä mikään "mystinen" ilmapiirimuutos. Äänet ja näyt ovat keskellä tavallista arkea, ne eivät ainakaan minulla liity mitenkään traagisiin tai muuten merkittäviin tapahtumiin. Se niissä onkin, että ovat niin arkisia ja tavallisia, aiheettomia!
Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?
Valvoja: Moderaattorit
Olin yövuorossa vartijana eräässä rakennuksessa, ja olin n. klo 2 aamuyöstä partioimassa käytäviä. Kellarissa oli eräs toimistohuone, jonka ulkopuolella ajattelin levähtää, istuuduin siihen lattialle nojaten selällä ovea vasten. Ovi oli lukossa, avaimia ei minulla ollut. Jonkin aikaa siinä oltuani rupesi oven takaa kuulumaan sellaista ääntä, että huonekaluja raahataan lattiaa pitkin. En reagoinut heti mitenkään, ajattelin että äänet kuuluvat muualta. Tajusin lopulta, että äänet tulevat juuri tämän oven takaa, jonka luona olin. Kokeilin ovea, lukossa. Koitin katsoa oven alta huoneeseen, ei näkynyt mitään, valot olivat pois päältä ja oltiin sentään kellarissa. Tiesin ettei siellä voi olla ketään, koska rakennukseen ei päässyt ilman että asiasta tietäisin, huoneeseen ei päässyt ilman avainta, ja miksi kukaan vetäisi huonekaluja lattiaa pitkin kahdelta aamuyöllä pilkkopimeässä?
Äänet kestivät max 5min jonka jälkeen oli täysin hiljaista. Jatkoin partiointia. Pari päivää myöhemmin kysyin pitkään rakennuksessa työskennelleeltä conciergeltä, että tapahtuiko rakennuksessa koskaan mitään "kummitusjuttuja". Hänen vuorollaan oli huoltomies tullut huoltamaan hissin koneistoa rakennuksen ullakolle. Hetken päästä tuli huoltomies takaisin receptioniin vitivalkoisena, eikä suostunut menemään enää ullakolle ilman saattajaa
Oli kuulemma miehen siellä työskennellessä nousseet niskakarvat pystyyn ja tullut kylmiä väreitä, käsittämättömän voimakkaana sellainen tunne, että joku seisoo takana. Ei osannut sitä sen tarkemmin selittää. Piti sitten minunkin avautua ja kertoa oma kokemus conciergelle. Hän myöntyi kertomaan, ettei itsekään pideä rakennuksen siinä osassa liikuskelusta öisin. Sinänsä se osa rakennuksesta oli otollinen kummitusjutuille, siellä oli aina käsittämättömän kylmä ja tuuli piti usein voimakasta ulinaa 
En kyllä ole vakuuttunut, edes tuosta omasta jutustani.
Muitakin vanhoja "kummitustaloja" tuli Lontoossa vartioitua, itselleni ei niissä tosin mitään tapahtunut. Kollegoilla ja yösiivojilla oli mitä hauskimpia tarinoita näistä paikoista. Täytyy myöntää, että tuli kerta jos toinenkin vilkaistua olan yli pimeitä käytäviä näissä paikoissa partioidessa. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli kun piti yöllä mennä pimeään vahakabinettiin murtohälyttimen lauettua
Äänet kestivät max 5min jonka jälkeen oli täysin hiljaista. Jatkoin partiointia. Pari päivää myöhemmin kysyin pitkään rakennuksessa työskennelleeltä conciergeltä, että tapahtuiko rakennuksessa koskaan mitään "kummitusjuttuja". Hänen vuorollaan oli huoltomies tullut huoltamaan hissin koneistoa rakennuksen ullakolle. Hetken päästä tuli huoltomies takaisin receptioniin vitivalkoisena, eikä suostunut menemään enää ullakolle ilman saattajaa
Oli kuulemma miehen siellä työskennellessä nousseet niskakarvat pystyyn ja tullut kylmiä väreitä, käsittämättömän voimakkaana sellainen tunne, että joku seisoo takana. Ei osannut sitä sen tarkemmin selittää. Piti sitten minunkin avautua ja kertoa oma kokemus conciergelle. Hän myöntyi kertomaan, ettei itsekään pideä rakennuksen siinä osassa liikuskelusta öisin. Sinänsä se osa rakennuksesta oli otollinen kummitusjutuille, siellä oli aina käsittämättömän kylmä ja tuuli piti usein voimakasta ulinaa En kyllä ole vakuuttunut, edes tuosta omasta jutustani.Muitakin vanhoja "kummitustaloja" tuli Lontoossa vartioitua, itselleni ei niissä tosin mitään tapahtunut. Kollegoilla ja yösiivojilla oli mitä hauskimpia tarinoita näistä paikoista. Täytyy myöntää, että tuli kerta jos toinenkin vilkaistua olan yli pimeitä käytäviä näissä paikoissa partioidessa. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli kun piti yöllä mennä pimeään vahakabinettiin murtohälyttimen lauettua
"I have to return some videotapes."
Niinpä, ja kun kuullut etiäiset vielä ovat erittäin usein sellaisia äänisarjoja, kuten juuri tuo sunkin esimerkki miehen palaamisesta soittokeikalta. Ne kestävät yleensä niin kauan, että ehtii pohtia sitä mahdollisuutta, kuvitteleeko kaiken, ja tulla kuitenkin siihen tulokseen ettei kuvittele. Ei silloin kyllä voi olla kyseessä mikään monitulkintainen rapsahdus...Maybrick kirjoitti:Samaa mieltä J:n kanssa wikipedian tarjoaman selityksen suhteen.
Puutalot tunnetusti napsahtelee ja kovalla tuulella kuuluu monenlaista ääntä, mutta nehän ovat tuttuja talon asukkaalle. Nämä etiäisiksi sanotut ovat eri juttu. Ne ovat siihen hetkeen sidottuja, eikä niitä mielestäni voi kuvitella. Äänet tulevat vain odottamatta, ihan kuin joku oikeasti tulisi. Sitä ei edellä sen kummempi odottaminen eikä mikään "mystinen" ilmapiirimuutos. Äänet ja näyt ovat keskellä tavallista arkea, ne eivät ainakaan minulla liity mitenkään traagisiin tai muuten merkittäviin tapahtumiin. Se niissä onkin, että ovat niin arkisia ja tavallisia, aiheettomia!
Ei saa ikinä katsoa taakse! Kummituksilta suojautumisen perusjuttuja, haloo!!Bateman kirjoitti: Muitakin vanhoja "kummitustaloja" tuli Lontoossa vartioitua, itselleni ei niissä tosin mitään tapahtunut. Kollegoilla ja yösiivojilla oli mitä hauskimpia tarinoita näistä paikoista. Täytyy myöntää, että tuli kerta jos toinenkin vilkaistua olan yli pimeitä käytäviä näissä paikoissa partioidessa. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli kun piti yöllä mennä pimeään vahakabinettiin murtohälyttimen lauettua
Haha, joo! Ja sitte, tässäkin ketjussa jo aikaisemmin mainitsemani yövalon päällejättäminen: Peter Panissakin tiedettiin, että valokeila suojaa möröiltä. Kyllä näistä selvii kun on oikeat suojakeinot käytössä!Bateman kirjoitti:Totta! Silmät kannattaa usein myös pitää täysin kiinni, jos ei näe mörköjä niin ne eivät voi satuttaa. Toimi ainakin pikkupoikanajoey kirjoitti:Ei saa ikinä katsoa taakse! Kummituksilta suojautumisen perusjuttuja, haloo!!
Varmaan menee loppukin uskottavuus, kun kerron nämä, mutta menköön.
Viime yönä huusin erästä tuotetta huuto.netissä. Aamuyöstä, kun makasin puoliksi jo unessa sängyssäni, näin näyn, missä tämä tuote lentää minua kohti tyhjyydessä. Silloin tiesin, että voitan huudon, joten jäin odottelemaan meiliä. Tänä iltana sain sitten postin, että niinhän siinä kävi.
Minulle on sattunut näitä vastaavia juttuja vaikka kuinka paljon, mutta yksi huvittava esimerkki on, miten eräänä päivänä ajoin moottoritietä, kun ennen erästä mutkaa tuli vahva tunne, että siellä on ratsia, joten lainkuuliaisena kansalaisena vielä erikoisesti hiljensin vauhtia.
Ja niin sitten olikin, ja maija oli puskan takana piilossa siten, että sen saattoi nähdä vasta, kun oli jo paahtanut paikan ohi täysillä...
Nämä jutut ovat usein sellaisia, että ne voi lukea hyvän intuition piikkiin, jos haluaa. Mutta on sattunut myös sellaisia tapauksia, henkilökohtaisempia juttuja, jotka pistävät miettimään, että mitä jos sittenkin on olemassa joitain luonnon ilmiöitä, jotka ovat niin vaikeasti havaittavia, ettei niitä vielä tunneta.
Viime yönä huusin erästä tuotetta huuto.netissä. Aamuyöstä, kun makasin puoliksi jo unessa sängyssäni, näin näyn, missä tämä tuote lentää minua kohti tyhjyydessä. Silloin tiesin, että voitan huudon, joten jäin odottelemaan meiliä. Tänä iltana sain sitten postin, että niinhän siinä kävi.
Minulle on sattunut näitä vastaavia juttuja vaikka kuinka paljon, mutta yksi huvittava esimerkki on, miten eräänä päivänä ajoin moottoritietä, kun ennen erästä mutkaa tuli vahva tunne, että siellä on ratsia, joten lainkuuliaisena kansalaisena vielä erikoisesti hiljensin vauhtia.
Ja niin sitten olikin, ja maija oli puskan takana piilossa siten, että sen saattoi nähdä vasta, kun oli jo paahtanut paikan ohi täysillä...Nämä jutut ovat usein sellaisia, että ne voi lukea hyvän intuition piikkiin, jos haluaa. Mutta on sattunut myös sellaisia tapauksia, henkilökohtaisempia juttuja, jotka pistävät miettimään, että mitä jos sittenkin on olemassa joitain luonnon ilmiöitä, jotka ovat niin vaikeasti havaittavia, ettei niitä vielä tunneta.
Every ship must sail a world.
Eikä varsinkaan vasemman olkapään yli; sehän on se vanha uskomus, että kuolema odottelee nimenomaan ihmisen vasemman olkapään takana... Huu!joey kirjoitti:Ei saa ikinä katsoa taakse! Kummituksilta suojautumisen perusjuttuja, haloo!!Bateman kirjoitti: Muitakin vanhoja "kummitustaloja" tuli Lontoossa vartioitua, itselleni ei niissä tosin mitään tapahtunut. Kollegoilla ja yösiivojilla oli mitä hauskimpia tarinoita näistä paikoista. Täytyy myöntää, että tuli kerta jos toinenkin vilkaistua olan yli pimeitä käytäviä näissä paikoissa partioidessa. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli kun piti yöllä mennä pimeään vahakabinettiin murtohälyttimen lauettua
Every ship must sail a world.
Oon enimmäkseen muksun kans päivät kahestaan kotosalla.Asutaan tälläsessa kaksiossa syrjässä rivarissa. Tässä talossa on vaa kaks asuntoo, ja tää meijän kämppä on toinen niistä. Yleesä ollaan olkkarissa nii makkarista kuuluu askeleita,keittiössä saatetaan kolistella astioita. Keittiössä saattaa pöydällä oleva lasi olla tulikuuma, ilman mitään syytä.
Kävellessä tuntuu et joku seuraa, ja tummia hahmoja vilahtelee siellä sun täällä.
Tässä yks mielenkiintonen ja ikimuistonen kerta: Kerran olin lähössä muksun kans kauppareissulle naapuripitäjään,ja pistin eteisessä sen turvakaukaloon. Joka kerranennenku alan pukeen lasta, etin kännyn, auton avaimet,lompsan ym. valmiiks ja pistän laukkuun. Muksu oli kaukalossa ja aloin tarkistaan laukkua nii auton avaimia ei löytyny mistään.Etin niitä varmaan sen puol tuntia, ja laukunki purin ja pengoin
ja tongin. Totesin ettei sitte mennä kauppaa ku ei kerran avaimia löydy. Meni muutama minuutti, niin kas, siellähä ne oli laukussa. Lähettiin ajaan, niin muutaman kilsan päässä tosta meiltä mäen alla oli lauma hirviä menny tien yli. Luultavasti ilman tota avain-episodia, oltas oltu siinä
rysäyttämässä autolla niitä päin. Siinä on sellanen katvepaikka, jossa ei todellakaa näe mihinkää enneku ihan kohalla. Ehkä joku suojelusenkeli meitä täällä vartioi, who knows?
Ainaha meillä on kotona ihmeyksiä tapahtunu, mutta kai niihi vaan tottuu. Noi vilahtavat hahmot on iha lapsuudesta tuttuja, emmää varmaa ees osais olla jos niitä ei olis. Olen kahvitellu muksuna kuolleitten sukulaisten kanssa ynnä muuta mukavaa, joita mun ei olis periaatteessa ees pitäny
tuntee. (kuolleet paljo ennenku mä oon ees syntyny)
Eräs ihmeellinen seikka tässä on: nykyään kun tulen kotiin nii täällä on erilainen ilmapiiri. Uutta taloa kun tossa rakennetaan, nii sinne mennessä aistin aivan erilaisen ilmapiirin, vois jopa sanoo et paljo valoisamman.
Ehkä mä nyt pääsen niistä aaveista ja muista eroon..
mut epäilen toisaaltaan kovin, ne on mua seurannu joka paikkaan, ihan sama missä oon asunu..
Ja pitäkää vaan hulluna, niin kaikki muutkin tekee
Kävellessä tuntuu et joku seuraa, ja tummia hahmoja vilahtelee siellä sun täällä.
Tässä yks mielenkiintonen ja ikimuistonen kerta: Kerran olin lähössä muksun kans kauppareissulle naapuripitäjään,ja pistin eteisessä sen turvakaukaloon. Joka kerranennenku alan pukeen lasta, etin kännyn, auton avaimet,lompsan ym. valmiiks ja pistän laukkuun. Muksu oli kaukalossa ja aloin tarkistaan laukkua nii auton avaimia ei löytyny mistään.Etin niitä varmaan sen puol tuntia, ja laukunki purin ja pengoin
ja tongin. Totesin ettei sitte mennä kauppaa ku ei kerran avaimia löydy. Meni muutama minuutti, niin kas, siellähä ne oli laukussa. Lähettiin ajaan, niin muutaman kilsan päässä tosta meiltä mäen alla oli lauma hirviä menny tien yli. Luultavasti ilman tota avain-episodia, oltas oltu siinä
rysäyttämässä autolla niitä päin. Siinä on sellanen katvepaikka, jossa ei todellakaa näe mihinkää enneku ihan kohalla. Ehkä joku suojelusenkeli meitä täällä vartioi, who knows?
Ainaha meillä on kotona ihmeyksiä tapahtunu, mutta kai niihi vaan tottuu. Noi vilahtavat hahmot on iha lapsuudesta tuttuja, emmää varmaa ees osais olla jos niitä ei olis. Olen kahvitellu muksuna kuolleitten sukulaisten kanssa ynnä muuta mukavaa, joita mun ei olis periaatteessa ees pitäny
tuntee. (kuolleet paljo ennenku mä oon ees syntyny)
Eräs ihmeellinen seikka tässä on: nykyään kun tulen kotiin nii täällä on erilainen ilmapiiri. Uutta taloa kun tossa rakennetaan, nii sinne mennessä aistin aivan erilaisen ilmapiirin, vois jopa sanoo et paljo valoisamman.
Ehkä mä nyt pääsen niistä aaveista ja muista eroon..
mut epäilen toisaaltaan kovin, ne on mua seurannu joka paikkaan, ihan sama missä oon asunu.. Ja pitäkää vaan hulluna, niin kaikki muutkin tekee
And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Täällä jollain otsikolla on ollut puhetta hahmoista, jotka näyttävät vilahtavan esim. nurkan ympäri, ja etiäisistä ym. Huu Haa -osastossa kumminkin.
Kiinnostavaa elämää toisaalta tuollainen jota kuvaat, vaikka voi kai siihenkin joskus kyllästyä, kun ei saa ikinä olla "yksin" (en tarkoita lasta)
Lisää vain jos muistat
Kiinnostavaa elämää toisaalta tuollainen jota kuvaat, vaikka voi kai siihenkin joskus kyllästyä, kun ei saa ikinä olla "yksin" (en tarkoita lasta)
Lisää vain jos muistat
Nothing is quite what it seems
Näitähän olis vaikka kuinka paljon. Ei vaan taida palstatila riittää. Musta tuntuu joku tai jotkut (menee tosi spookyksi ) seuraa mua ihan sama minne muutan. Vähän aikaa muuton jälkeen on aina rauhallista ja sitten ne (epäilen että useempi ku yks) alkaa häiritä taas.
Ja meillähä ukko ei huomaa tällasia asioita, sillon se oli kotona ku pöydällä oli se tulikuuma lasi. Ihmetteli se vähä aikaa et hetkonen. Muutaman kerran niitä hahmoja on vilahdellu tuolla eteisessä ku se on ollu kotona, mut ei ainakaa tunnusta niitä näkevänsä. Voihan se olla ettei näekkään, en ees usko et kaikki tällasta näkee.
Kovasti oon koittanu kysellä heiltä, että keitä ne on, mut ei oo vielä vastausta selvinny. Omat epäilykset kyllä on..
Ja meillähä ukko ei huomaa tällasia asioita, sillon se oli kotona ku pöydällä oli se tulikuuma lasi. Ihmetteli se vähä aikaa et hetkonen. Muutaman kerran niitä hahmoja on vilahdellu tuolla eteisessä ku se on ollu kotona, mut ei ainakaa tunnusta niitä näkevänsä. Voihan se olla ettei näekkään, en ees usko et kaikki tällasta näkee.
Kovasti oon koittanu kysellä heiltä, että keitä ne on, mut ei oo vielä vastausta selvinny. Omat epäilykset kyllä on..
And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Olin töissä 80-luvun puolivälissä eräässä Treen keskustan vanhoista taloista. Meillä oli kahvihuone kerrosta alempana. Meitä oli siellä 12 ihmistä päivittäin tauolla,kahvitauot ja ruokatauko. Huone oli pitkulainen ja siinä oli pitkä pöytä, keittiö oli erikseen. Lattia oli jotakin muovilaattaa.
Tosi usein, melkein joka päivä kun olimme ruokatauolla ja oli kova puheensorina päällä, kuului askeleita. Ihan kuin joku olisi kävellyt märillä kumisaappailla laattalattialla pöydän ympäri ja välillä kääntynyt (siis kengät lattiassa kiinni käänös)ja vaihtoi suuntaa.
Ketään ei koskaan näkynyt ja kaikkein kummallisinta oli että askeleen ääniin liittyi vetoketjun vetämisen ääni. Ääni oli lyhyt, ihan kuin kengän vetoketju(mummollani oli 60-luvulla sellaiset kengät joissa oli edessä vetoketju, muistan samaa ääntä, se oli noin sekuntin kesto kun paksu vetoketju vedettiin nopeasti kiinni).
Nyt se tuntuu uskomattomalta, mutta silloin se oli ihan niin jokapäiväistä, eikä kukaan sitä sen kummemmin pelännyt, kun mitään kummitusmaista tunnelmaa ei huoneistossa ollut.
Sitä kyllä pohdittiin päät puhki ja naurettiin kun ääni kuului, joku sanoi, että "tossa se taas menee..." Jotenkin selitimme sen äänen kantavan jostakin toisesta kerroksesta rakenteiden kautta, mutta miten, kun talossa oli ja on 80 cm paksut betoniseinät.
Olin joskus säännöllisesti iltaisinkin töissä (yksin) ja koskaan tuolla kahvihuoneessa silloin ei kuulunut askeleita ja ihmettelinkin miksi ääni kuului vain puolen päivän aikaan.
Siihen aikaan talon ekassa kerroksessa katutasossa oli suutari, mutta olisiko askelten ääni kantautunut kolmanteen ja mitään lyhyitä
vetoketjuja kengissä ei tuohonkaan aikaan enää ollut. Sitä paitsi mitään muita mahdollisen suutarin koneen ääniä ei kuulunut.
En osaa tänä päivänäkään selittää tapahtunutta.
Onko kukaan kokenut vastaavaa, tai ollut tuossa samassa "puljussa" ? töissä (nimeä en voi tähän laittaa).
Tosi usein, melkein joka päivä kun olimme ruokatauolla ja oli kova puheensorina päällä, kuului askeleita. Ihan kuin joku olisi kävellyt märillä kumisaappailla laattalattialla pöydän ympäri ja välillä kääntynyt (siis kengät lattiassa kiinni käänös)ja vaihtoi suuntaa.
Ketään ei koskaan näkynyt ja kaikkein kummallisinta oli että askeleen ääniin liittyi vetoketjun vetämisen ääni. Ääni oli lyhyt, ihan kuin kengän vetoketju(mummollani oli 60-luvulla sellaiset kengät joissa oli edessä vetoketju, muistan samaa ääntä, se oli noin sekuntin kesto kun paksu vetoketju vedettiin nopeasti kiinni).
Nyt se tuntuu uskomattomalta, mutta silloin se oli ihan niin jokapäiväistä, eikä kukaan sitä sen kummemmin pelännyt, kun mitään kummitusmaista tunnelmaa ei huoneistossa ollut.
Sitä kyllä pohdittiin päät puhki ja naurettiin kun ääni kuului, joku sanoi, että "tossa se taas menee..." Jotenkin selitimme sen äänen kantavan jostakin toisesta kerroksesta rakenteiden kautta, mutta miten, kun talossa oli ja on 80 cm paksut betoniseinät.
Olin joskus säännöllisesti iltaisinkin töissä (yksin) ja koskaan tuolla kahvihuoneessa silloin ei kuulunut askeleita ja ihmettelinkin miksi ääni kuului vain puolen päivän aikaan.
Siihen aikaan talon ekassa kerroksessa katutasossa oli suutari, mutta olisiko askelten ääni kantautunut kolmanteen ja mitään lyhyitä
vetoketjuja kengissä ei tuohonkaan aikaan enää ollut. Sitä paitsi mitään muita mahdollisen suutarin koneen ääniä ei kuulunut.
En osaa tänä päivänäkään selittää tapahtunutta.
Onko kukaan kokenut vastaavaa, tai ollut tuossa samassa "puljussa" ? töissä (nimeä en voi tähän laittaa).
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Nytkun tässä on aikaa, niin maybrickin pyynnöstä.
Meillä eräässä talossa (aikoja sitten myyty pois) kuulu askelten ääniä, mut niitä kyllä kuulu koko ajan. Ja ne kuuli myös koira, jolla oli tapana kuunnella makuupaikaltaan pää vinossa askelia.
Koira ei myöskään suostunut ikinä lähtemään ns. alakertaan, eli kellariin, missä oli sauna ja suihku. Kerran myös nosti kellarin ovella metakan, haukku karvat pystyssä tuntematonta. Tai siis tuntematonta meille, mutta ei koiralle. Vinttiin meneviä portaita rampattiin ees taas, samoin kuten ulkoportaita. Jälkiä ei kuitenkaan koskaan esim. lumihangessa näkyny.
Kissa nosteli karvoja myös sohvalla maatessaan ja tuijotteli eteensä sähisten. Elämä oli vähä ahistavaa tuossa talossa, ja kun siskoani kastettiin nii ristiäiset pidettiin kotona. Äiti pyysi pappia siunaamaan kodin, mutta ei siitä ollu mitään apua. Talossa myös sytty vinttiin valot itekseen, ja sammuili: katkaisijat napsahteli ylös ja alas.
Mielenkiintosta sinällään,talossa oli juuri kellarikerroksessa saunan oven vieressä lautoja vinottain, ihan niinku oven peittona. Ehkä tuolta oven takaa oliski löytyny jotai. Tää idea tosin tuli vähä myöhemmin, ku talo oli jo myyty eteenpäin. "Tummalta kansalta" talon äiti muinoinaan osti.
Meillä eräässä talossa (aikoja sitten myyty pois) kuulu askelten ääniä, mut niitä kyllä kuulu koko ajan. Ja ne kuuli myös koira, jolla oli tapana kuunnella makuupaikaltaan pää vinossa askelia.
Koira ei myöskään suostunut ikinä lähtemään ns. alakertaan, eli kellariin, missä oli sauna ja suihku. Kerran myös nosti kellarin ovella metakan, haukku karvat pystyssä tuntematonta. Tai siis tuntematonta meille, mutta ei koiralle. Vinttiin meneviä portaita rampattiin ees taas, samoin kuten ulkoportaita. Jälkiä ei kuitenkaan koskaan esim. lumihangessa näkyny.
Kissa nosteli karvoja myös sohvalla maatessaan ja tuijotteli eteensä sähisten. Elämä oli vähä ahistavaa tuossa talossa, ja kun siskoani kastettiin nii ristiäiset pidettiin kotona. Äiti pyysi pappia siunaamaan kodin, mutta ei siitä ollu mitään apua. Talossa myös sytty vinttiin valot itekseen, ja sammuili: katkaisijat napsahteli ylös ja alas.
Mielenkiintosta sinällään,talossa oli juuri kellarikerroksessa saunan oven vieressä lautoja vinottain, ihan niinku oven peittona. Ehkä tuolta oven takaa oliski löytyny jotai. Tää idea tosin tuli vähä myöhemmin, ku talo oli jo myyty eteenpäin. "Tummalta kansalta" talon äiti muinoinaan osti.
And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
-Sentenced, No one there-