Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?

[J.Maybrick]

Oletetaan että kaikkea kertomaasi ei voi laittaa unihalvauksen tai muun unensekaisen houreen tilille. Oletko miettinyt, mistä johtuisi se, että nyt pariin vuoteen ei ole sattunut mitään? Pari vuotta on jo pitkä aika, ja uskon että olet ajatellut syitä tapahtumien lakkaamiseen. Mahtaako talossa olla lapsia nyt ihan "vakituisesti"? Tai jotain muuta isoa muutosta tapahtunut?

[Spin73]

Oletetaan että kaikkea kertomaasi ei voi laittaa unihalvauksen tai muun unensekaisen houreen tilille. Oletko miettinyt, mistä johtuisi se, että nyt pariin vuoteen ei ole sattunut mitään? Pari vuotta on jo pitkä aika, ja uskon että olet ajatellut syitä tapahtumien lakkaamiseen. Mahtaako talossa olla lapsia nyt ihan "vakituisesti"? Tai jotain muuta isoa muutosta tapahtunut?

Vaimon kanssa on vitsailtu, että lopultakin mustasukkainen kotikummitus tottui siihen, että taloon tuli nainen ja että nyt kun on lapsi tulossa, niin saa nähdä mitä tapahtuu. Ehdinhän asua sinkkuna talossa sellaiset neljä vuotta, suurin osa noista tapahtui parin ensimmäisen yhteiselovuoden aikana ja "hyökkääjänä" oli aina naisenkasvoinen olio.

Noissa oli myös jotain sykliä vuodenaikojen vaihtumisen suhteen. Unet, harhat ja nuo muut havainnot osuivat aina vaihtuvaan vuodenaikaan. Oven temppuilu oli alkukevättä, saunassa vaaninut "musta mies" oli alkusyksyä jne.

En mä nyt noita niin vakavasti ota, varsinkin kun olen ammattitutkija luonnontieteiden alalla. Olen vain aina tykännyt leikitellä yliluonnollisen tematiikalla ja vähän päästää irti umpirationaalisesta ajattelusta. Nuo harhanäyt voi pistää varmaan aika pitkälle uniharhoiksi, mutta tuota ovea ja valopalloa en edelleenkään ymmärrä. Se lasten havainto "mustasta miehestä" oli myös aika creepy, kun tosiaan itsekin on skitsoillut tuolla samassa tilassa ja ihan täysin hereillä. Toisaalta lapsilla mielikuvitus menee joskus ylikierroksille.

Itse ainakin pidän näistä kokemuksista. Jos ei muuta, niin ne saivat mut tutustumaan oman alueen historiaan. Ja ennen kuin kukaan huomaa, niin korjaan sen verran, että se ensimmäinen kirkko olikin sitten 1400-luvulta eikä 1100-luvulta. Taisivat olla alueen ensimmäiset asutuksen merkit tuolta varhaisemmalta ajalta.

[Taffel]

Kerran kävi silloisen tyttöystävän kanssa niin että heräsimme molemmat yöllä kännykän pärinään. Tämä oli vielä aikaa kun puhelimessa oli noin kourallinen soittoääniä eikä niitä pystynyt siihen mitenkään lisämään. Muijan kanssa oli samat soittoäänet ja alettiin sit kinaa että vastaa toi on sun ja lopulta toinen meistä nousi ja sanoi et ei oo mun. No sit toinenkin meistä katto omansa eikä siinäkään näkynyt mitään. Katottiin sit vielä puhelutiedot eikä kummankaan puhelin tosiaan ollut soinut. Oltiin molemmat melko ahdistuneita tapahtuneesta kun molemmat meistä oli varmoja kuulleensa puhelimen soivan.

[sokka=>irti]

Eilisiltana kämpässäni tapahtui jotain todella mystistä.
Nautiskelin illalla kolmevarttisen kosanderin ja katselin televisiota.
Rauhallinen ilta siis. En havainnut kylätiellä mitään tavallisesta poikkeavaa toimintaa.
Puhelinta en ollut käyttänyt, eikä kukaan ollut soittanut minulle.
Ulko-ovi oli lukossa, sekä ikkunat suljettu sisältä päin.
Savupiipun päällä oleva naakkaverkko oli asiallisesti paikallaan ja koskematon.

Mutta aamulla herätessäni suuni oli tavanomaista kuivempi, ja oloni oli todella heikko.
Pöydällä oli tyhjä kossupullo ja lattialla kasa suklaapuuroa, joka haisi ihan paskalta.

Kuinka yleistä on, että henkiolennot käyvät yöllä kaatamassa suklaapuuroa lattialle?

[kid]

Itse ainakin pidän näistä kokemuksista. Jos ei muuta, niin ne saivat mut tutustumaan oman alueen historiaan. Ja ennen kuin kukaan huomaa, niin korjaan sen verran, että se ensimmäinen kirkko olikin sitten 1400-luvulta eikä 1100-luvulta. Taisivat olla alueen ensimmäiset asutuksen merkit tuolta varhaisemmalta ajalta.

Asunet jossakin Messukylän liepeillä? Se on kyllä kiintoisaa aluetta, historiaa täynnä. Saanko tulla visiitille kunhan taas tulen kotiseuduilla käymään? No joka tapauksessa, etenkin lasten kokemukset 'mustasta miehestä' saunassa, sekä sun pikkutyttökokemus kuulostavat siltä, että eivät ole mitään unen aiheuttamaa sekavuutta tai muutakaan. Voisko olla jotain sisällissodan aikaisia asukkeja, tai jopa aikaisemmalta ajalta?

[atakhi]

Kirjoitin juuri armottoman pitkän tekstin ja se katosi jonnekin bittiavaruuteen
Eli lyhennelmä...

Lapsuuden kerrostalokodissani (ihan tavallinen, 3-kerroksinen lähiökerrostalo) kummitteli. Minun ja veljeni yhteisessä huoneessä pöytälamput, tv ja radio/cd-soitin elivät ihan omaa elämäänsä. Valot välkkyivät, himmenivät ja kirkastuivat itsekseen, tv- ja radiokanavat vaihtuivat itsekseen, äänenvoimakkuus vaihteli, ja nämä napsuivat päälle ja pois ihan omassa tahdissaan yhdessä ja erikseen, yöllä ja päivällä, oli paikalla sitten omaa väkeä tai vierasta. Huoneessa kuului myös napsumisia ja tuntui läsnäolon tunnetta, ja lisäksi ovi piti olla aina auki koska muuten huoneeseen tuli todella painostava tunnelma. Gerbiilit häkeissä sai ihme slaageja "ilman syytä" ja koira ei suostunut nukkumaan huoneessa. Tavaraa katoili, löytyi väärästä paikasta sekä usein löytyi tavaroita, varsinkin lasten leluja, jotka olivat meille ihan outoja (eivät minun, veljeni eikä kuulemma kavereidenkaan)
Kun muutin pois ja pakkasin telkkarin, pöytälampun ja cd-soittimen sekä koiran mukaani, esineiden kiukuttelu lakkasi ja koirakin alkoi nukkua sängyn vieressä.
Tapahtumien aikaan minä olen ollut n. 14-15-vuotias ja veljeni 4 vuotta minua nuorempi.

Omaan kämppään hankin koiran kaveriksi kissan, joka kuitenkin jouduttiin noin vuoden iässä lopettamaan vaikeiden virtsatieongelmien vuoksi. Ennen lopettamistaan kissaa katetroitiin usein, joka aiheutti sen että kissa haisi aina pissalta. Kun sairas kissaressu oli laskettu haudan lepoon, se alkoi kummitella kämpässäni. Muutaman kerran "näin" sen hahmon silmäkulmasta, mutta kun käännyin katsomaan, sitä ei ollut missään. Välillä kämppääni tuli (ikävä kyllä) valtavan voimakas kissanpissan haju, joka häipyi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, eikä siis voinut tulla mistään "luonnollisesta" lähteestä, kissan pissa kun haisee kyllä kauan jos sitä jonnekin pääsee. Tätä oli todistamassa myös silloinen poikaystäväni joka säikähti pahanpäiväisesti. Viimeinen kummittelu oli hyvin todellinen, mutta rauhallinen kokemus. Heräsin eräänä valoisana kesäyönä siihen että kissa hyppäsi sängylleni! Paitsi kun nousin istumaan niin enhän minä nähnyt mitään, paitsi jo aiemmassa tekstissä mainitun koiran joka toljotti kummastuneena istuen sänkyni jalkopäätä. Oikaisin takaisin nukkumaan, suljin silmäni ja samassa tunsin kun "kissa" kiertyi kerälle sänkyyn. Parin viikon päästä tästä muutin pois asunnosta ja kissa ei sen jälkeen enää ilmoitellut itsestään. Kämppä jäi tyhjäksi, sillä talo oli saanut purkutuomion.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin samaisen poikaystävän kanssa menossa hakemaan nuorempaa, luovutusikäistä koiranpentua Nastolasta, ja matka alkoi Tampereen kupeesta, jonne jätimme vanhemman koiran (eri koira kuin edellisessä tekstissä) hoitoon. Lähtiessämme isäni jäi jotenkin tosi pitkäksi aikaa rappusille vilkuttamaan peräämme ja ihmettelin asiaa mutta unohdin sen hetkessä. Matkalla vältimme äärimmäisen niukasti rajun nokkakolarin, kun vastakkaiseen suuntaan ajanut auto ajautui meidän kaistallemme lähes automme kylkeä hipoen ja ajoi nokkakolarin takanamme tulevan auton kanssa. Onnettomuudessa loukkaantui kolme ihmistä, yksi todella vakavasti ja jäimme pitkäksi aikaa onnettomuuspaikalle ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Kun soitin isälle että paluumme lykkääntyy, hän vastasi puhelimeen todella omituisella äänellä ja kuulosti entistä omituisemmalta kun kerroin miten täpärällä tilanne oli ollut. Sitten hän helpottuneena totesi että kun hänellä oli ollut sellainen etiäinen että jotain sattuu. Ja faija ei yleensä mistään etiäisistä puhu.

Noita vilkkuvia, himmeneviä, sammuvia ja syttyviä katuvaloja on sattunut munkin kohdalle välillä melko hämmästyttävästikin, mutta oudointa on että näiden sattumusten määrä jotenkin maksimoituu kun minä ja veljeni ollaan yhdessä liikkeellä. Niitä sattuu ihan hämmästyttävän paljon, ihan sama ollaanko liikkeessä kävellen, pyörällä vai autolla.

Ja olisi näitä vaikka mitä muitakin mutta tämä lyhennelmä äskeisestä nyt tällä kertaa.

[Satyrium]

Skeptikkona kiehtoi tämä ketju kovasti ja päätin viimein rekkautua sivuille. Mielenkiintoisia juttuja! Kerronpa pari tarinaa, jotka itselleni on sattuneet.

Matkustin Islantiin v. 2007. Islantihan tunnetaan maanjäristyksien sekä maahisten maana. Edellä mainitut ovat kaikille tosia, jälkimmäiset ovat tosia osalle kansaa, vielä tänäänkin . Kuulinkin paljon tarinoita maahisten vaikutuksesta ihmisten elämään ja jopa infrastruktuuriin.

Ensimmäisenä iltana olin käymässä nukkumaan hotellissani. Huoneeni sijaitsi viiden tähden hotellissa lentokentän laidalla. Sänkyjä oli kaksi erillistä sänkyä. Sammutin valot ja oli ihanan hiljaista. Lentokenttä ei ollut vilkkaassa käytössä eikä sieltä yöllä lähtenyt lentoja. Olin unen ja valveen rajamailla, kun sänky alkoi täristä. Säikähdin tietysti niin, että meinasin tulla nahoistani ulos. Pomppasin pystyyn, hapuilin valokatkaisinta ja samalla televisio meni itsekseen päälle. Meinasin alkaa kiljumaan, mutta tajusin sentään, että olin itse ropeloinut television kaukosäädintä pöytää hapuillessani. Istuin sängyssä tukka pystyssä ja kuuntelin. Oli aivan hiljaista eikä mistään kuulunut mitään. Totta kai otin ensimmäisenä lukuun maanjäristyksen. Mutta kun ikkunat eivät helisseet, mikään ei kilissyt tai kolissut. Hotellissa oli aivan hiljaista eikä ihmisten ihmetteleviä ääniä kuulunut. Vain minun sänkyni tärisi kuin joku olisi sitä jalkopäästä täristänyt. Sänky oli joustinsänky ja hytkyi helposti ja rennosti. Seuraavaksi kuuntelin ja katsoin ikkunastakin, että onko siellä kuitenkin lentokone lähdössä, kuorma-auto ohittamassa rakennusta...ihan mitä tahansa, joka selittäisi tämän. Ei mitään.

Ajatukset pyörivät villisti ja kuuntelin mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei tärinää ja oli aivan hiljaista. Pikkuhiljaa sammutin sitten valon ja yritin nukahtaa uudelleen. Eikös mitä. Uusi täristys. Paniikissa taas pystyyn. Ja taas oli aivan hiljaista ja sänkykin rauhoittui. Mieleeni hiipi siinä vaiheessa, että onko tässä kuitenkin pakko alkaa uskoa niihin maahisiin? Nukunko minä jonkun sängyssä? Yritin kolmannen kerran vielä käydä nukkumaan, mutta hetken päästä sänky hytkyi jälleen. Vaikka nro 3 on se satujen maaginen luku, niin tässä kohden en löytänyt mitään maagista. Olin niin väsynyt ja kyllästynyt, etten enää edes säikähtänyt. Olin varma, että maahisista oli kysymys. Minut haluttiin pois siitä sängystä.

Kun siirryin viereiseen sänkyyn, sanoin ääneen: Okei, minä siirryn, saat petisi. Vedin peiton korviin ja tirkistelin peiton reunan alta viereistä sänkyä. Siinä joku nyt ilmeisesti makaa, mietin synkkänä. Loppuyö meni rauhallisesti ja sain nukkua toisessa sängyssä häiriöttä.

Seuraavana päivänä yritin tarkastella ihmisten ilmeitä ja tavata sanomalehdistä, että oliko alueella kuitenkin maanjäristys. Islannin kieli on skandinaavisista kielistä kaikkein käsittämättömintä, joten en saanut tolkkua ihmisistä enkä sanomalehdistä. Kaikki käyttäytyivät normaalisti eikä lehdissä ollut rysähtäneiden talojen kuvia. Olin todella hämmentynyt ja mietin huoneeni näkymätöntä asukasta. En olisi millään halunnut mennä sinne enää yöpymään.

Päivän ohjelmassa oli ratsastusta, joten tilasin taksin mennäkseni maatilalle. Taksikuski oli englannin kielen taitoinen ja juttelimme niitä näitä. Sitten hän kysyi minulta olinko huomannut viime öistä maanjäristystä. Ette usko sitä helpotuksen aaltoa mikä löi ylitse. Olisin siinä paikalla hypännyt taksikuskin kaulaan ja pussanut hänet märäksi, jos olisin kehdannut ja voinut. Minun ei tarvinnutkaan ruveta uskomaan maahisiin. Sain jälkikäteen kuulla, että Islannin maanjäristykset ovat useimmiten juuri tuollaisia. Tapahtuvat niin syvällä maankuoressa, että se tuntuu vain tärinänä eikä mitään välttämättä mene rikki.

Tästä tulikin niin pitkä juttu, että taidan sen toisen, aidon yliluonnollisen kertoa toisella kertaa.

[tattooed fucker]

hyvälle ystävälle kävi.Tunnen sen kun omat taskunsa,että tiedän tämän varmemmaksi,kuin maailmanloppu.Ei tiennyt juuri mitään suvustansa,asuinpaikoista,talojenvärit,tilat ym ym tismalleen,mitä sain jäljestä kuulla.Oli itsekkin erittäin hämmentynyt,wanha ystävä ja wanha suku.Varmistettua sain jälkeempäin suvulta.Vasta pääsi siviilinpuolelle ja tiennyt hetkeen asioista,saatikka 1800 lopuille suvunsa alkuun.Yhet sille.

[Magicka]

Näen toisinaan enneunia, itseasiassa aika harvakseltaan. En edes joka vuosi. Teini-iässä pidin sitä deja vu-ilmiönä, mutta myöhemmin kun olen kirjannut joitakin unista ylös, ne ovat tapahtuneet myöhemmin. Enneuneni eivät ole millään tavalla merkittäviä, vaan hyvin subjektiivisia, omaa elämääni koskevia. Aika tylsää. Esim. lukioaikana näin unta historiantunnista, jonka aikana kommentoin edessä istuvan kaverini hiuksia. Joku aika myöhemmin tämä tapahtui, ja tunnin aiheena oli sama asia, joka oli ollut unessa. Tällöin siis vielä luulin deja vu:ksi tätä tapahtumaa.

Olen kirjannut eräälle toiselle julkiselle foorumille muutaman vuoden takaisen uneni. Vaikka en sitä silloin käsittänyt, siinä näkyi nykyisiä työtehtäviäni, ja työnantaja oli nykyinen työnantajani. Vasta jonkin aikaa nykyistä työtä tehtyäni (sain työpaikan n. 4 kk unen jälkeen) muistin kirjaamani unen, ja kävin katsomassa. Olihan se aika selkeä tapaus, vaikka osasinkin tulkita sen oikein vasta jälkeenpäin.

(Nimimerkkini muuten on Magicka-niminen videopeli, mutta ehkä se jollain tavalla sopii aiheeseen.)

Yleisesti yliluonnollisista asioista: uskon, että moni asia on täysin mahdollinen ja olemassaoleva siitä huolimatta, että en itse ole kokenut. Ja myös siihen, että jotkut ehkä havaitsevat tai kokevat tiettyjä ilmiöitä herkemmin kuin toiset. Tosin ehkä minun on helpompi uskoa, kun itse olen kokenut tämän yhdenlaisen ilmiön useamman kerran. Olen tainnut lukea tämänkin ketjun joskus aikaa sitten läpi, mutta sen verran mielenkiintoisia kokemuksia täällä on, että luenpa uudestaan. Varmaan uusiakin on sen jälkeen tullut.

[tattooed fucker]

magicka nimimerkille,pitäisikö jokaiselle asialle,millekkä ei löydy ns.järkevää syytä löytää heti jonkinlainen looginen vastaus.Mielestäni ei Pidä kirjaa unista,samoiten teen itsekkin kuhan erehtyy nukahtamaan.Nuista unista tuli mieleen,että jotain alle 10v näin toistuvasti samaa unta.Joka perkeleen yö.Sillekkään ole vieläkään keksitty tapausta.Muistan kanssa rattaissa olevan korpin,mikä lepuutteli jalkojansa jatkuvasti kärryjenpäällä.Vannhemmiltani kysyin vanhempana ja olivat ihan ihmeissään koko asiasta,mitenkä tuommoisen voi muistaa.Ei tuon ikäisen pitäisi muistaa tuommoisia asioita.Korjatkaa toki jos olen väärässä.Rakkaan äitini puolelta ja pienellä harjoittelulla ei niin loogisista asioista saa paljon loogisempia Paljon olisi asiaa mitä ei logiikalla ja ns.terveellä järjellä pystyisi selittämään aamukahvin tupakan ja lorauksen viskillä pystyn.

[Magicka]

Nuista unista tuli mieleen,että jotain alle 10v näin toistuvasti samaa unta.Joka perkeleen yö.Sillekkään ole vieläkään keksitty tapausta.

Hei, minä näin lapsena myös toistuvia unia. En kuitenkaan joka yö. Mutta niin usein, että muistan ne erittäin hyvin. Niitä oli kaksi, molemmat painajaisia.

Ensimmäisessä toistuvassa unessa olin tulossa illalla kotiin kyläkoululla olleesta harrastuskerhosta (joissa kävin oikeastikin... oli kokkikerhoa, heppakerhoa ja niin edelleen). Edessäpäin alkoi katuvalo vilkkua, ja se sammui. Tiesin, että jos kävelen siihen pimeään kohtaan, niin maa nielaisee minut. Silti en voinut muuta kuin kävellä eteenpäin sitä kohtaa kohti.

Toisessa toistuvassa unessa olin toisella kadulla lapsuudenkotini lähellä. Oli yö, täysikuu valaisi. Jostain kaukaa taivaalta lähestyi ihan perinteisen ja kliseisen näköinen lentävä lautanen, ja tiesin, että jotain pahaa tapahtuu. Ne vie minut, tai jotain. Mutta en pystynyt liikkumaan.

Toki näihin on tavallaan selityksensä: katsoin jo hyvin nuoresta kaikenlaisia kauhuelokuvia ja kauhusarjoja. Olen aina pelännyt pimeää, joten en ihmettele, että toistuvat painajaiset ovat lapsena sijoittuneet yöaikaan. Sitä en kuitenkaan tiedä, miksi juuri nämä unet toistuivat.

Ja ei, kaikkea ei pysty järkevästi selittämään. Eikä ole välttämätöntäkään. Mutta kyllä siihen silti voi pyrkiä. Ehkä joitain ilmiöitä vielä ymmärretäänkin paremmin juuri sen takia, että niitä yritetään ymmärtää ja järkeistää.

[tattooed fucker]

Mainihit tuosta maan nielelaisusta,kärsitkö ahtaista paikoista,kaverilla aikalailla samanlainen uni ja toistuva.Katuvalot meni ihan valveillakin hajalle kun tarpeeksi vitutti,samoiten kahvipannut,lamput.sitä ennen seurasi älytön päänsärky.Omassa unessani mitä näin toistuvasti,oli valkealla pohjalla mustat seinät ja katto,itse keskellä mustana hahmona kaikki valkealla pohjalla ja loppupeleissä jokakerta litistyin/kuolin.En pelkää ahtaita paikkoja ym ja ensimmäisen kauelokuvan kahoin joskus 6v,enkä kadu pätkääkään.kaipa tuo alitajunta tietää enemmän kun itse tiedostaa.Edelleenkin ei voisivähempää kiinnostaa,kun tullut kysymyksiä,olenko ollut selvimpäin ym. Meitä on moneen junaan ja asemalle,jotkut eivät pääse edes asemalle asti.

[Satyrium]

Tämä tapahtuma on oikeasti vieläkin selittämätön.

Harrastan näyttelemistä pienessä, mutta laadukkaassa teatterissa. Ensi-iltamme oli vanhassa kulttuurihistoriallisessa talossa, jossa olimme harjoitelleet ja esiintyneet vuosikausia eikä mitään ihmeellistä ollut talossa milloinkaan tapahtunut.

Näytelmäpaikkana oli talon iso sali, jossa sekä näyttämö että katsomo on samassa tasossa ja ensimmäiset penkkirivit metrin päässä varsinaisesta näyttämöstä. Näytelmässä oli kohtaus, jossa vastanäyttelijän kanssa olimme näyttämön vastakkaisilla laidoilla ja puhuimme toisillemme puhelimeen.

Kesken puhelinkohtausta kuulin kaksi isoäänistä kolahdusta/rysähdystä/mätkähdystä näyttämön toiselta laidalta eli aivan vastanäyttelijän paikkeilta. En tietenkään voinut ilmeellänikään paljastaa hätkähdystäni, mutta yritin sivusilmällä tiirata mitä ihmettä se N siellä rytisee kesken kohtausta, jossa ainoa ääni on puheäänemme. N seisoi paikoillaan eikä ollut liikahtanutkaan. Jatkoimme ensimmäisen näytöksen loppuun normaalisti ja tuli väliaika.

Väliajalla selvisi rysähdykset. Näyttämön toisella laidalla oli matala vanhanaikainen kirjahylly, jossa oli kirjoja kahdella hyllyllä. Vastanäyttelijäni N, joka oli seisonut kirjahyllyn edessä kertoi hyytävän tapahtuman. Hän oli tuijottanut silmiään uskomatta kuinka kirjahyllystä oli kirja liukunut hyllyn reunalle ja tipahtanut alas, heti perään toinen kirja oli liukunut reunalle ja tipahtanut lattialle. Kirjat olivat puristuksissa toisiinsa eivätkä edes hyllyn reunalla. N kertoi kuinka näytti siltä kuin kirjaa olisi sormella työnnetty ulos kunnes se putosi. Kirjat eivät hoiperrelleet eivät kaatuilleet holtittomasti, ne liukuivat hallitusti hyllystä.
Myös osa eturivin katsojista todisti, että näin oli käynyt. Seisoimme siinä kaikki silmät lautasen kokoisina tuijottaen maassa vielä lojuvia kirjoja. Kun katsoin mitä kirjoja siinä oli, niiden nimet eivät paljastaneet mitään. Toinen kertoi jostain Ruotsin historiasta, toisen nimeä en enää muista. Yritimme tietysti keksiä luonnollista selitystä asialle. Etsimme mahdollisia näkymättömiä siimoja, jos joku vaikka olisi tehnyt jäynän. Hyllyä heiluteltiin, mutta se oli tukevasti lattialla eikä edes etukenossa.

Vastanäyttelijäni oli tutumpi henkimaailman asioissa ja hänen kauttaan jonkinlainen logiikka asioihin löytyi. Se logiikka ei vain ollut minun mieleeni.

Vuotta aikaisemmin teatterimme pitkäaikainen ohjaaja kuoli sairauskohtaukseen. Olimme melkoisesti tuuliajolla tämän jälkeen ja pelkäsimme, että joudumme pistämään lapun luukulle. Päätin itse tekohengittää toimintaa edes yhden produktion verran ja otin ohjatakseni näytelmän, jonka ensi-illassa tämä tapahtuma sitten sattui. Proggis oli rankka, mutta siitä tuli onnistunut. N. kuukausi ennen ensi-iltaa vastanäyttelijäni N veti minut syrjään ja kertoi, että eräs nainen oli lähettänyt viestin meille edesmenneeltä ohjaajaltamme. Ajattelin, että joo niin juu. Tämä nainen näki enneunia yms. ja ohjaajamme oli ilmestynyt hänelle. Ohjaajamme oli ollut huolestunut ja suorastaan kiihkeä ja vaatinut, että emme saa lopettaa.

Kun sitten tuijotin niitä kirjoja väliajalla lattialla, tuli mieleeni, että ohjaajammeko kävi viestittämässä meille jotain. Hyväksyntää?

Joku aika tämän jälkeen N veti minut jälleen syrjään ja kertoi, että ohjaajamme oli jälleen lähettänyt meille viestin tämän saman naisen kautta. Nyt ohjaajamme oli ollut tyytyväisen ja onnellisen näköinen. Nainen, jolle ohjaajamme oli ilmestynyt, ei ollut tietoinen näytelmästämme millainen se oli tai miten se mahdollisesti menestyi.

Niin. Mitä ajatella? Vanha skeptikko minussa yrittää jatkaa elämäänsä. Mutta mikään ei tämän tapauksen jälkeen ole ollut niin kuin ennen tuolla minun päässäni.

[oghfoghfoe]

Kerran yöllä olin kävelemässä rankassa lumisateessa silloisen tyttöystäväni kanssa. Olin tuolloin n. 17 .vuotias. Me molemmat näimme hahmon lumisateessa, joka käveli tien yli ja sitten katosi. Hahmo oli kuin näkymätön, ja ainoa syy miksi havainnollistimme hahmon oli se, että rankka lumi osui hahmoon ja siten erotimme hänen ääriviivat.

Seuraavana päivänä tien toiselta puolelta puskasta löytyi vanhemman miehen ruumis, joka oli
ilmeisesti ollut lähibaarissa viettämässä iltaa ja sammunut puskaan. Kuulemma oli menehtynyt hypotermiaan.

Coincidence? I think not.

[tattooed fucker]

Lumi osui kyseiseen,mitä itse kutsun varjoihmiseksi.mm verkkokalvot silmissä saattaa tehdä tepposen,toisaalta ei.Minä en ole mikään puhumaan elämästä ja kuolemasta,mutta veikkaisin että lumeen sammuneella ole juurikaan tekemistä.Tästä olen melko varma,niinkun maailmanlopustakin.