Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?

[perus3000]

Poeka on kyllä kovissa liemissä keitetty mies, joskus se konjakki sekä pitkä valvominen tekee tepposet rankemmallekin kaverille.

[JaXu]

En tiedä sitten lieneekö olemassa yliluonnollista mutta,

Vietimme iltaa ystävien kanssa, myöhään illalla/yöllä kun olimme menossa erään ystäväni kanssa nukkumaan , juoksivat 2 muuta henkilöä yläkertaan ja kertoivat nähneensä 2metrisen varjon ja jonkin liskomaisen läpikuultavan olennon tuleevan yläkertaan.
Olimme siis kaikki yläkerrassa kun alakerrasta kuului kolinaa (Ristus mikä ryske se oliki). Menin itse aivan paniikkiin ja minut jouduttiin kantamaan alas jotten joutuisi olla yksin kun muut menivät alas..

Noh... Alhaalla oli kattolampusta (joka oli kiinni siis kunnolla katossa) tippunut suojus lattialle.. Vai sanoisinko lentänyt nimittän se oli sen verran kaukana ettei ollut voinut tippua noin vain.
Henkilö joka omisti kyseisen asunnon kiipesi laittamaan lamppuun suojusta kiinni ja joutui käyttämään voimaa että sai sen takaisin ekä se hievahtanutkaan sen jälkeen...

Soitimme eräälle uskovaiselle naiselle samana iltana ja rukoilimme. Pidimme toisiamme käsistä kiinni ja ystäväni käsistä jäi käteeni polttojäljet... Mutta jonkin ajan kuluttua rukouksesta asunnossa tapahtui jotain ja koko ilmapiiri muutui, oli kuin joku olisi sytyttänyt valot , vaikka valaistus oli himmeä..... Asunnossa on tapahtunut myös paljon muuta...

[elli72]

Puolisoni ollessa iltavuorossa, hänen kotiintuloaan edeltää usein etiäinen. Kuulen kun auto tulee pihaan ja joskus ulko-ovikin käy. Ketään vain ei tule. Osa koirista kuulee saman ja reagoi kuin joku tulisi oikeasti, osa taitaa tietää sillä ne katsovat näitä reagoivia halveksivasti tyyliin "ei sieltä VIELÄ ketään tule". Kun sitten puolisoni tulee oikeasti, kaikki koirat reagoivat.

Näitä on minullekin tapahtunut aika usein. Olen oikeasti ollut ihan varma, että joku tuli, mutta eteiseen kun menen on eteinen tyhjä. Kerran on myös ollut niin, että meillä oli 3 ystävääni kylässä. Istuttiin kaikki keittiön pöydän ääressä ja kuultiin kuinka silloinen mieheni tuli lasten kanssa kotiin. Todellisuudessa hän saapui kotiin vasta puoli tuntia myöhemmin.

[elli72]

Useamman kerran on tapahtunut niin, että olen tiennyt jonkun soittavan. Olen saattanut ottaa jo puhelimen valmiiksi käteen ennen kuin puhelin on soinut. Samoin on käynyt niin, että olen ollut ulkona ja puhelin kotona, olen kuullut päässäni puhelimen soivan ja todellisuudessa kotiin tullessa huomaan juuri siihen kellonaikaan minulle tulleen puhelun. Tätä kuitenkin tapahtuu vain erittäin harvoin ja vain silloin kun kyseessä on erityisen läheinen ihminen.

[elli72]

Enneunia olen myös nähnyt. Jostain syystä se taito on jäänyt vähemmälle ikää lisää tullessa. Kaikkein eniten enneunia olen nähnyt silloin kun olen ollut raskaana. Moni uni on ollut sellainen, että sen olen nähnyt 3 kertaa ja vasta sen jälkeen tapahtuma on toteutunut. Yksi tällainen on mm. ollut vanhempieni hirvikolari.

[Parize]

Terve kaikille

Pitkän aikaa olen lueskellut tätä palstaa ja nyt päätin sitten ihan rekisteröityä, jotta pääsee sekaantumaan keskusteluihin.
Muutama vuosi taaksepäin olin lomamatkalla etelässä ja eräänä aamuna tuli hirvittävän paha olo henkisesti, fyysistä pahoinvointia oli muinakin aamuina, liekö auringosta johtuvaa. No joo, tuntui siltä, että koti-Suomessa on sattunut jotain kamalaa eikä tunne helpottanut vaikka kuinka yritin uskotella kaiken olevan hyvin. Iltapäivällä soitin sitten isukille ja kyselin kuulumisia ja hän vakuutti kaiken olevan kunnossa, mutta tunne ei hävinnyt mihinkään.
Siitä muutama päivä eteenpäin tultiin sitten kotiin takaisin ja sain kuulla serkkuni kuolleen ja hänet oli löydetty juuri samana päivänä, kun minulle tuo paha aavistus tuli.
Kotiin tuloa seuraavana päivänä menin sitten tapaamaan silloista tyttöystävääni (olen siis miespuolinen, vaikka ehkä hieman neitimäinen nimimerkkini on) ja ehti jo vähän tasaantua fiilikset, en kuitenkaan ollut niin läheinen tämän serkkuni kanssa.
Yö tuli ja käytiin nukkumaan, kun alkoi todella omituinen show. Tuntui, että joku yliluonnollinen on läsnä enkä pystynyt rauhoittumaan millään. Nousin ylös käydäkseni vessassa ja heti makuuhuoneesta ulos tullessa alkoi käytävä ja käytävän päässä seinällä oli peili. Vielä tähän päivään mennessä en tiedä, mitä minä siellä peilissä näin tai luulin näkeväni, mutta niin paljon en ole koskaan säikähtänyt. Kuin olisin tuijottanut suoraan tuonpuoleiseen. Käännyin nopeasti ympäri, sytytin valot ja sanoin tyttöystävälleni, että nyt nukutaan valot päällä halusit sitä tai et. En kuitenkaan nukahtanut millään ja nousin jälleen ylös, mutten katsonut peiliin päinkään vaan pyyhälsin suoraan sohvalle laittamaan telkkarin päälle, mutta jatkuihan se vielä sielläkin. Katselin yö-chattia ja yhtäkkiä näin tai kuvittelin näkeväni seuraavan tekstin:"Parize, tuu säkin tänne, täällä on hyvä olla terveisin serkkuni nimi". Aivan sairas yö ja kovin olin helpottunut, kun aamu vihdoin valkeni.
Sellainen tarina ja eka viesti palstalle. Hyviä kirjoituksia ja tarinoita löytyy tältä palstalta kyllä ällistyttävän paljon.

[Helinä79]

Ostettiin 2000-luvun alussa vanha omakotitalo, 20-luvulla rakennettu. Alakerta oli silloin asuttavassa kunnossa, yläkerta ollut vuosia kylmänä. Yläkerrassa oli kaksi huonetta, joissa "ennenvanhaa" asunut vuokralaisia.

Alkuaikoina yläkerrasta kuului ääniä, kuin joku olisi kävellyt siellä. Lattialaudat natisi yms. Remontoimme melko pian toisen yläkerran huoneista makuuhuoneeksi. Yhtenä yönä puolisoni oli havahtunut hereille ja sängyn päädyssä oli seisonut nainen, joka katseli vuodetta ja hymyili tyytyväisen näköisenä. Askelia ei sen jälkeen kuulunut .

[Golden redriver]

Pappani kuoli muutamia vuosia sitten. Pari yötä kuoleman jälkeen heräsin keskellä yötä. Oli pilkkopimeää. Makasin vuoteessa selällään ja katselin ylös kattoon päin. Pimeässä näin ihmeellisiä valoja huoneessa. Valot olivat niin kuin revontulia, mutta eivät värillisä, vaan kirkkaita. Jonkin ajan kuluttua valot lakkasivat olemasta. Sen jälkeen en ole nähnyt sellaista.

[ektr]

Tämä tapahtui äidilleni ja hänen tädilleen, mutta jaan kuitenkin tarinan teidän kanssa. Enoni oli kuollut ja hautajaisissa oli arkku auki, jotta omaiset saavat nähdä hänet vielä viimeisen kerran. Äitini täti on kehitysvammainen ja helluntailainen, uskoo siis syvästi. He olivat arkun äärellä ja täti rukoili enoni puolesta. Sitten äitini näki, kuinka ruumis kirkastui ja täti kommentoi "no nyt se kirkastu" ja lopetti rukoilun. Valo ei voinut tehdä tepposia, ja kirkastuminen oli tapahtunut hitaasti, edeten jaloista päähän. Äitini kuvaili, ettei tunne ollut lainkaan pelottava, vaan tuli helpottunut olo, että eno pääsi parempaan paikkaan. Enoni kuoli henkirikoksen uhrina.

[Justin Case]

Täytyy itsekin päästä sekaantumaan tähän keskusteluun
Etiäiset ja deja vu-tunteet on niin arkipäiväisiä, ettei niistä sen enempää. Suvussa on kuitenkin ollut paljon enneunia. Äitini isoäidillä oli esimerkiksi tapana nähdä unta kuukautisista kun joku suvussa alkoi odottamaan lasta ja mustista sioista, mikäli aviomies tuli juovuksissa kotiin

Äitini kotitilalla kaikenlaiset nakuttelut, äänet ja muut vastaavat olivat perusmenoa. Kuistin yläpuolella oli kiinni lamppu, joka ei ollut toiminut aikoihin. Lampun vaihtaminen ei auttanut, vaan lamppu pysyi pimeänä. Kun lamppu kerran sattuikin toimimaan, mummoni tuumasi tyytyväisenä, että "Siellä on pikkumiehet olleet asialla, kun on lamppukin viimein korjattu." Ilmeisesti nämä 'pikkumiehet' tapasivat korjailla muutenkin paikkoja tilalla.

Vähän syntymäni jälkeen äitini kävi ennustajalla, joka oli sitten session lopuksi todennut, että lapsellasi on periytyvä kyky, häntä kannattaa kuunnella. Useimmat enneuneni ovat käsitelleet kuolemaa, jo pienestä pitäen. Olen nähnyt toisen mummoni ja entisen koulukaverini kuolemat.

Pappani kuoleman jälkeen muutimme uuteen asuntoon. Hautajaisten jälkeen heräsin joku yö tunteeseen, että huoneessani on joku muukin. Ovensuussa seisoi pappani ja tuijotti vihaisesti suuntaani. Käytin lapsuudessa hyväksi havaittua konstia, suljin silmät ja käänsin hänelle selkäni. Sama toistui vielä parina muunakin yönä. Pappani ei koskaan ollut mitenkään vihainen luonne, eikä hänellä ollut syytä olla minulle vihainen, mutta ne pari yötä koko huone tuntui täytyyvän kiukulla. Viimeisenä yönä näin unta, jossa hän leikki suvun pienempien lasten kanssa, etenkin pienen siskontyttöni. Kerroin asiasta äidilleni, joka totesi papan tulleen hyvästelemään. Kiukku johtui varmaan siitä, että kuolema oli ollut yllättävä ja pappaa harmitti

Lempäälässä päin on Ristinmäen(?) kappeli, jonne pääsee peltojen reunustamaa tietä pitkin. Valkoiset sotilaat teloittivat ja hautasivat pelloille useamman punaisen sotilaan. Äitini kertoi, että vielä 50-luvullakin hevoset kieltäytyivät menemästä kappelille, etenkin hämärän aikaan. Reellä tai vaunuilla oli mahdotonta päästä peltojen ohi, hevosta piti ottaa suitsista kiinni, rauhoitella ja kävellä kappelille asti, jos mieli ottaa hevosensa sinne. Myös koirat reagoivat peltoon ja löivät jarrut päälle. Ulvovat koirat piti kantaa kappelille.

[elli72]

Täytyy itsekin päästä sekaantumaan tähän keskusteluun
Etiäiset ja deja vu-tunteet on niin arkipäiväisiä, ettei niistä sen enempää. Suvussa on kuitenkin ollut paljon enneunia. Äitini isoäidillä oli esimerkiksi tapana nähdä unta kuukautisista kun joku suvussa alkoi odottamaan lasta ja mustista sioista, mikäli aviomies tuli juovuksissa kotiin

Lyhensin vähän tuota tekstiä...

Jännä tuo juttu nähdä unta kuukautisista kun joku alkaa odottamaan lasta. Itselläni on samanlaisia unia ollut usein ja muutamaa viikkoa myöhemmin olen saanut kuulla jonkun odottavan lasta.

[TiiaStiina]

Ensimmäinen mielikuvani tai intuitioni asiasta kuin asiasta ja henkilöistä on osunut oikeaan niin usein että sitä voisi jopa pitää yliluonnollisena.

Ajankohtaisista asioista voin kertoa mikä se ensimmäinen intuitioni oli, mitään yliluonnollista siinä sinänsä ei tietenkään ole että käsityksiä syntyy. Järkeilemällä menen kuitenkin metsään paljon useammin. Se mitä kirjoitan ei läheskään aina kuvasta ensimmäistä intuitiotani, koska alan pian miettiä myös muita vaihtoehtoja.

Ulvilan surman tapauksessa ensimmäinen intuitioni yhden tai kahden näkemäni uutisen jälkeen oli se ettei kyse ole pelkästään perheensisäisestä asiasta vaan tapaukseen liittyy tavalla tai toisella useampia henkilöitä ilman että kyse on myöskään mistään perinteisestä, kuten kolmiodraamasta. Sitä en nyt osaa kuitenkaan sanoa, milloin ensimmäisen kerran kuulin tapauksesta, sillä v. 2006 en seurannut Suomen tapahtumia. Sanna P:n katoamisesta kuullessani taas mieleeni piirtyi kuva metsäpolusta, jossa Sanna yritti väistellä mieshenkilöä onnistumatta siinä, ja Sanna tiesi kuka mies oli. Tämä mielikuva syntyi heti ensimmäisestä uutisesta. Aika ehkä näyttää oliko näyissäni mitään perää.

[TiiaStiina]

Olen tässä vähän odotellut että alkaisi tapahtua enemmän. Mutta ei.

[TiiaStiina]

Ai olihan siitä uutinen. Tuo näkemäni metsäpolku saattoi siis pitää paikkansa, tai sitten ruumis oli erikseen viety metsään, voi se niinkin olla. Kammottava tapaus, olisipa mies edes heti kertonut mistä ruumis löytyy.

[Kuolemannaakka]

Olen niin tylsä, etten muista mitään yliluonnolliseksi tulkittavaa tapahtuneen.
Lapsena kuumeessa yöllä herätessäni näin kyllä aika "hauskoja" näkyjä: suhisevia värillisiä palloja pyöri ilmassa, kädet tuntuivat (ja näyttivät) hirveän raskailta ja isoilta möykyiltä, jotka jotenkin olivat toisiinsa kiinni kasvaneet eivätkä omat ollenkaan ja äidin äänikin oli jotain kamalaa kaikuvaa käkätystä, enkä häntä edes tunnistanut. Oli varsin kauhistuttava kokemus ja tapahtui muutaman kerrankin.

Mutta eipä ole enteitä ja kummituksia näkynyt, eikä edes ufoja. Ei se haittaa=)