MURHA.INFO

wretch kirjoitti:^Molempien puolien ns. tosiuskovat ovat yhtä rasittavia.Itselleni ei ole tapahtunut mitään yliluonnollista, mutta jos jollekkin on niin en tätä henkilöä lähde yleensä tyrmäämään.Paitsi no myönnetään se, että "parantajista" saan näppylöitä.

Minä kyllä joskus sorrun "tyrmäämiseen" Mutta yritän kyllä silti muistaa hyvät tavat ja keskustella asiallisesti, vaikka välillä kuumottaisikin.

Bombay kirjoitti:

EuroJR kirjoitti:
Sääli, että skeptikot ja huuhaa-porukka on täysin vastakkaisissa leireissä ja hyökkäyksien/taisteluiden sijaan ollaan asemasodassa. Itse haluaisin tutkia ja lukea, pitää avoimen mielen puoleen jos toiseen, siinä välissä.

Aivan samaa mieltä. Mutta vaikka muussa tekstissäsi lyttäsit skeptikoita niin kyllä ns. huuhaa-porukastakin löytyy semmoisia jotka hermostuu jos haluaa vähän enemmän todisteita.

Kyllä. Nimenomaan tästä huuhaaporukasta on ensi otannalla karsittava puolet pois huijareina, sitten jäljelle jääneistä puolet pois latvalahoina. Skeptikoista sentään valtaosa on "jalat maassa"-porukkaa. Lisäksi todistustaakkan on väitteen esittäjällä, eli huuhaapoppoolla. Skeptikoilta kuitenkin odottaisi kuuntelemista. Huuhaajengistä saa tosiaan "haulikolla harventaa" valtaosan, mutta siltikin jäljelle jää paljon järkeviä ihmisiä, joilla ei ole mitään syytä huijata tai herättää huomiota. Pikemminkin päinvastoin, kuten tuossa ylempänä kirjoitin.

Bombay kirjoitti:

wretch kirjoitti:^Molempien puolien ns. tosiuskovat ovat yhtä rasittavia.Itselleni ei ole tapahtunut mitään yliluonnollista, mutta jos jollekkin on niin en tätä henkilöä lähde yleensä tyrmäämään.Paitsi no myönnetään se, että "parantajista" saan näppylöitä.

Minä kyllä joskus sorrun "tyrmäämiseen" Mutta yritän kyllä silti muistaa hyvät tavat ja keskustella asiallisesti, vaikka välillä kuumottaisikin.

No ehkä kirjoitin epäselvästi Ei todisteiden pyytäminen tms. ole tyrmäämistä.Tyrmäämistä on mielestäni sellainen, että kun joku kertoo uskovansa johonkin niin siihen vastataan "mene pelle hoitoon" tms.

wretch kirjoitti:

Bombay kirjoitti:

wretch kirjoitti:^Molempien puolien ns. tosiuskovat ovat yhtä rasittavia.Itselleni ei ole tapahtunut mitään yliluonnollista, mutta jos jollekkin on niin en tätä henkilöä lähde yleensä tyrmäämään.Paitsi no myönnetään se, että "parantajista" saan näppylöitä.

Minä kyllä joskus sorrun "tyrmäämiseen" Mutta yritän kyllä silti muistaa hyvät tavat ja keskustella asiallisesti, vaikka välillä kuumottaisikin.

No ehkä kirjoitin epäselvästi Ei todisteiden pyytäminen tms. ole tyrmäämistä.Tyrmäämistä on mielestäni sellainen, että kun joku kertoo uskovansa johonkin nin siihen vastataan "mene pelle hoitoon" tms.

Samaa mieltä taas. Jos toisella ei ole esittää mitään todisteita väitteittensä pohjaksi, eikä suostu kuuntelemaan vastakkaista mielipidettä (ja muistetaan tuo todistustaakka), niin sillon voikin tokaista "mee pelle hoitoon" tms. Sen sijaan kun yrittää keskustella kiinnostavista aiheista ja vastaukseksi tulee huutoa "ei ei ei.... kaikki on huijausta", eikä asiaa kummemmin perustella, tulee ihan samanlainen vitutus päälle kuin välillä noitten huuhaa-porukoiden ja/tai himouskovaisten saarnaamista kuunnellessa.

Ei ole tapahtunut mitään tuollaista. Johtuu varmaankin siitä että olen ateisti enkä usko moiseen roskaan.

Uskotteko myös "manaukseen"?
http://www.youtube.com/watch?v=cAd_FDskEG0

Tämä juttu on ehkä arkinen noihin edeltäviin verraten, mutta tämä on tosi ja tapahtui omassa perheessäni. 12-vuotias poika oli saanut joululahjaksi pyöreälinjaisen paristoilla toimivan uuden herätyskellon. Hän piti sitä aina tyynynsä vieressä yöllä, että saattoi herätessään tarkistaa ajan ja heräisi ajallaan kouluun. Kului muutama kuukausi, ja yhtenä tavallisena aamuna kello ei herättänytkään. Tutkimme asiaa: kellon viisarit olivat kiertyneet kiharalle ihan kuin hiukset papiljotin ympärille. Sekuntiviisari ei päässyt siten liikkumaan ja kello "kävi tyhjää." Kello oli ulkoisesti ihan virheetön. Se vietiin liikkeeseen takaisin, siellä ihmeteltiin, eivät olleet kuulema koskaan nähneet moista tapausta. Saimme uuden kellon tilalle ja liikkeestä luvattiin lähettää kello maahantuojalle ja sieltä valmistajalle, ja meille kuvattiin selitys kun sellainen löytyisi. Kello jäi sille tielleen eikä mitään uutisia siitä ole tullut. Kelloliikkeen mies sanoi että ainoa mahdollinen selitys olisi se että kello olisi joutunut kovaan kuumuuteen ja viisarit siinä kihartuneet. Näin ei ollut, eihän toki lapsen pään vieressä voi niin kuuma olla yhtäkkiä yhtenä yönä. Onko kellään mitään samantapaista kokemusta? Question
___________Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Kummankin vanhempani perheet ovat kotoisin maalta, ja itslleni on aivan lapsesta saakka ollut ihan ilmiselvää, että on olemassa yliluonnollista, jossei muuten niin arkisten etiäisten muodossa. Lisäksi suvussani, äitini puolella, on jonkinnäköistä näkemisen lahjaa, aavistamme kaikki sukumme naiset käsittämättömiä asioita etukäteen, arkisemmat ovat tyyliin että ovikello soi ja tiedämme kuka on oven takana, vaikka se olisi se kaikista epätodennäköisin tulija. Sukumme miehet käyttävät meistä nimitystä Seitsemän noitaa, kuulun itse siis myös tuohon joukkoon

En ole miltei koskaan yksin, kun jotain yliluonnollista (tai, käytän mieluummin termiä käsittämättömän luonnollista) tapahtuu, ja nykyinen miesystäväni on opetellut elämään asian kanssa. Juteltiin taannoin asiasta, ja hän totesi toisinaan olevan vähän outoa elää jonkun kanssa, joka näkee. Tulee itse erittäin skeptisestä perheestä, ja on silti ottanut nämä ihan hyvin vastaan

Mainittakoon, että perheeni on siis erittäin akateeminen, enkä ole itsekään mikään hihhuli, kuuntelen järjen ääntä kaikissa tilanteissa, ja olen tiedelehtien intohimoinen lukija.

Ainiin:
Olen huomannut suunnattoman rakkauteni koiria kohtaan johtuvan ensisijaisesti siitä, että tunnen oloni turvallisemmaksi koirien kanssa, jotka eivät mene paniikkiin jonkin yliluonnollisen tullessa kohdalle. Olen useammin kuin kerran kuullut tai nähnyt jomman kumman koirani kanssa kahdestaan asioita, joita muut eivät ole.

Meni varmaan viimeisetkin uskottavuuden rippeet, mutta menkööt

Joey, tarkoitatko etiäisillä ilmiötä, jossa kuuluu ääniä esim. jonkun perheenjäsenen kotiin tulemisesta, vaikka hän (tai kukaan muukaan) ei vielä tulekaan? Tällaisia on minunkin suvussani. Äidinisäni "toimitti" etiäisiä edellään. Se oli äitini lapsuudessa jokapäiväistä. Kun kuului, miten esim. sukset talvella laitettiin seinää vasten, ovi avattiin ja kenkiä kopisteltiin, sisarukset vain totesivat: "Kohta isä tulee." Näitä sattui joka päivä. Samoin saattoivat nähdä syrjäsilmällä hahmon tulevan nurkan takaa ja tiesivät, että kohta sieltä tullaan oikeasti. Ne todelliset kuultavat äänet ovat ihmeellisiä.

Zodiac kertoi, että on ateisti eikä usko moiseen roskaan. Minusta näissä jutuissa ei ole lainkaan kysymys siitä uskooko jumalaan vai ei tai siitäkään uskooko persoonalliseen pahaan vai ei. Jos itselle tapahtuu jotain, mitä on vaikea selittää, ei siinä ole uskomisesta kysymys. Kai ihmisen on uskottava siihen, mikä hänelle itselleen tapahtuu, ainakin jos hänellä ei ole harhoja tms. diagnosoitua.
Manaamisesta en osaa sanoa mitään, kun ei ole kokemusta. Kuulostaa aika kummalliselta, mutta en voi sanoa uskonko vai en.

Minulle itselle ei ole paljon mitään yliluonnollista tapahtunut, mutta perheeni jäsenille kyllä. Ärsyttää kun itse jään kaikesta paitsi...

Vanhempani ovat nyt yli 70-vuotiaita, ja he ovat viettäneet kesiään ihan nuoresta parista asti isäni syntymätalossa, joka on yli satavuotias pieni rakennus maalla. Olivat kerran siellä toisen nuoren parin kanssa marraskuulla 50-luvun lopussa. Olivat saunoneet ja istuivat kamarissa kakluunin ääressä, kun kuulivat kaikki neljä, miten joku avasi ulko-oven. Se pitää tänä päivänäkin omanlaisensa äänen mennessään kiinni. Luulivat että naapurista tulee joku pistäytymään, vaikka oli myöhä ja aivan pimeä. Myös pirtin raskas ovi avautui ja kolahti kiinni. Siinä on säppi jolla oven saa lukittua, ja se säppikoukku kivasti kolahtelee jonkin aikaa, kun ovi on jysähtänyt kiinni. Tähän äänet loppuivat.

Nuoret odottelivat hetken ja menivät katsomaan. Ei siellä ollut ketään. Menivät vielä ulos, ajattelivat että joku pelleilee. Vastasataneessa lumessa oven ulkopuolella ei ollut mitään tuoreita jälkiä. Asia ei selvinnyt koskaan, mutta muistavat sen nytkin kuin eilisen.

Samassa mökissä kuului aina kun olin pikkutyttö ja nukuin kamarissa, ullakolta raskaita askelia yöllä, jolloin siellä ei ollut ketään.

Joitakin vuosia sitten isäni meni mökille ensi kerran taas keväällä. Avasi äsken mainitun pirtin oven, niin hattunaulakossa roikkunut kärpäslätkä lensi vauhdilla hänen kasvoilleen.

Ovet siellä kesilläkin käyvät yhtenään, monet vieraatkin ovat kuulleet kun ovet avautuvat ja sulkeutuvat ilman että kukaan kulkee niistä.

Tuorein outo tapaus on menneeltä kesältä. Äitini oli tullut saman pihapiirin uudemmasta mökistä vanhaan mökkiin laittamaan silmätipat yöksi (tipat säilytetään aina vanhan mökin jääkaapissa), ja siinä joutuu vähän aikaa pitämään päätä paikallaan yläviistoon että tipat ei valu pois. Äiti oli nähnyt jotain liiketta silmäkulmastaan. Pirtin ikkunan edessä roikkuva öljylamppu oli heilunut itsestään voimakkaasti edestakaisin aivan kuin käden liikuttamana. Liike ei heikentynyt ja lakannut niinkuin luonnollisesti tapahtuu, vaan jatkui vain. Äiti häipyi ulos ja katsoi vielä varmuuden vuoksi ulkoa samasta ikkunasta: lamppu heilui yhä. Liike oli todella voimakas, ei esim. tuulen tai vedon aiheuttama, kukaan ei silloin tullut sisälle eikä mennyt ulos. Creepy! Molemmilla vanhemmillani on "kaikki kupit kaapissa" , niinkuin saksalaiset sanovat. Odotan vain, milloin itse kokisin jotain yhtä erikoista. Olemme mökillä joka kesä paljon. Jospa joku päivä...

Ei ole koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista. Haluaisin kyllä, että UFOja näkyisi joskus (tai jotain muuta yliluonnollista tapahtuisi), mutta ei perkele näy, vaikka kuinka yritän päätäni sekoittaa. Pitää näköjään ottaa vahvempia aineita ja reilumpia annoksia.

Oi uhvomiehet, kaapatkaa minut ja viekää planeetallenne!

Maybrick kirjoitti:Joey, tarkoitatko etiäisillä ilmiötä, jossa kuuluu ääniä esim. jonkun perheenjäsenen kotiin tulemisesta, vaikka hän (tai kukaan muukaan) ei vielä tulekaan? Tällaisia on minunkin suvussani. Äidinisäni "toimitti" etiäisiä edellään. Se oli äitini lapsuudessa jokapäiväistä. Kun kuului, miten esim. sukset talvella laitettiin seinää vasten, ovi avattiin ja kenkiä kopisteltiin, sisarukset vain totesivat: "Kohta isä tulee." Näitä sattui joka päivä. Samoin saattoivat nähdä syrjäsilmällä hahmon tulevan nurkan takaa ja tiesivät, että kohta sieltä tullaan oikeasti. Ne todelliset kuultavat äänet ovat ihmeellisiä.

Juu, siis niinkun vähän verrattavissa jonkinnäköiseen varjoon, mutta vaan etukäteen ja paljon aikaisemmin tulevaan ... No taidetaan tarkoittaa samaa asiaa. Itse olen nähnyt, ja olen ymmärtänyt myös suvussani näkyvän enemmän noita visuaalisia etiäisiä, ei niinkään ääniä.. Toisaalta, isäni oli tulossa käymään viime viikolla ja ryntäsin koiran kanssa (joka tunnistaa hyvin perheenjäsenten autojen äänet) avaamaan ulko-oven kuultuani aivan selvästi moottorin ja auton oven äänen (olen pikkutytöstä saakka erottanut isäni autojen äänet kaikista muista, usein ollut isoja dieselautoja). Ei ketään. Olin niin hämmästynyt, että kävelin avojaloin ihan pihalle saakka toteamaan pihan edustan täysin tyhjäksi. Seistiin siinä molemmat koiran kanssa hetki ja katseltiin tyhjää pihaa ja toisiamme, koira näytti olevan vielä enemmän hämillään kuin mitä itse olin. Auto sitten ajoi pihaan juuri, kun pääsimme takaisin sisään.

Mistäköhän tuo termi etiäinen on peräisin? Mummuni oli kotoisin itäisemmästä Suomesta, ja muu sukuni taasen Lännestä, ja kaikille etiäinen tuntuu olevan yhtä luonnollinen ilmiö.

No tosiaan, on minullakin yksi samantapainen kokemus kuin Joeyn kertoma. En tiedä onko tällä palstalla tarkoitus kertoilla omia kummia kokemuksiaan vai vain teoretisoida ja esittää kirjallisuusviitteitä. Mutta oma kokemus on oma ja se puhuu enemmän kuin mikään muualta luettu:

Edellisessä talossa asuessamme mieheni oli kerran soittokeikalla myöhään yöhön eräässä ravintolassa. Oli ajanut sinne omalla autolla, isolla dielsel-Mersulla. Puuhasin illan kaikenlaista ja kellon lähetessä yhtä olin kylppärissä, kun kuulin Mersun tulevan pihaamme. Auton ovet avautuivat, ja kuulin kuinka kitaroita ja vahvistimia raahattiin nurkan takaa kiertäen ulko-ovelle. Miehellä oli tapana raahata kaikki aina portaille, ennenkuin laittoi auton lukkoon ja tuli tavaroiden kanssa sisälle.

Rupesin ihmettelemään kun ei avain kääntynytkään lukossa eikä ketään tullut sisälle. Menin jopa ulos katsomaan, koska olin varma että mies oli tullut. Luulin että hän oli mennyt autotalliin vielä tai peräti liukastunut nurkalla, jossa oli monesti talvella liukasta jäätä. Ei ketää, ei mitään. Samat äänet toistuivat myöhemmin uudelleen, ja sillä kertaa mies tosiaan tuli.

joey kirjoitti:

Maybrick kirjoitti:J

Mistäköhän tuo termi etiäinen on peräisin? Mummuni oli kotoisin itäisemmästä Suomesta, ja muu sukuni taasen Lännestä, ja kaikille etiäinen tuntuu olevan yhtä luonnollinen ilmiö.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eti%C3%A4inen

Tuosta wikilainauksesta sen verran, ettei ilmiötä voi mielestäni selittää millään sellaisella, että mielikuvitus vähän muokkaa talon rapinoita vahvemmiksi kokemuksiksi. Jos näin on, olen kyllä todella vahvasti harhainen.