---
Alexander "Sawney" Bean (joissain lähteissä "Beane") syntyi 1500-luvulla muutaman mailin päässä Edinburghista, East Lothian-nimisessä paikassa. Hänen isänsä oli ojankaivaja ja aidanleikkaaja (joissain lähteissä äiti mainitaan ojankaivajaksi, mikä ei ole täysin mahdoton ajatus ottaen huomioon sosiaaliset asemat tuolta ajalta). Jostain syystä Sawney ei kokenut kotiaan kuitenkaan mieluisaksi paikaksi ja hän karkasi sieltä ollessan vasta teini-ikäinen. Kotiinsa hän ei palannut tämän jälkeen enää koskaan, eikä todennäköisesti nähnyt vanhempiaan tuon päivän jälkeen.
Sawney matkusteli aikansa ympäri Skotlantia milloin kävellen, milloin saaden kyydin joltain. Lopulta hän kuitenkin päätyi syrjäiseen osaan Gallowayta. Siellä hän tapasi naisen, joka hänen tapaansa toivoi voivansa elää ilman vastuuta ja tuon ajan moraalisääntöjä, joten oli selvää, että heidän tulisi tuon toiveensa täyttääkseen elää yhteiskunnan ulkopuolella. Uusi koti löytyi jonkinlaisen etsiskelyajan jälkeen, mutta sen sijaan, että kyseessä olisi ollut se kuuluisa punainen tupa ja perunamaa, Sawney asettui vaimoineen luolaan lähelle merta. Luolan suuaukko oli erittäin hyvin piilossa ulkopuolisilta ja käytännössä katsoen mahdoton saavuttaa nousuveden aikaan - mikä kävi nuorelleparille paremmin kuin hyvin.
Seuraavien vuosien aikana perhe lisääntyi usealla jäsenellä jopa siinä määrin, että tulevan 25 vuoden aikana Beanin perheellä ei ollut vain lapsia, vaan myös lapsenlapsia. Jokainen samaa sukupuuta, niin isän kuin äidinkin puolelta...
Elantonsa perhe hankki varastelemalla ohikulkijoilta, sekä äärimmäisissä tapauksissa, myös murhaamalla heidät. On vaikea sanoa, mikä lopulta ajoi heidät seuraavaan vaiheeseen, sillä jossain vaiheessa murhattujen ruumiit päätyivät luolaan, jossa heidät nautittiin hyvällä ruokahalulla nälkäisiin vatsoihin. Tapa kuitenkin yleistyi räjähdysmäisesti ja eläinten metsästämisen sijaan ja päätyivät lopulta elämään lähes täysin ihmislihan voimin.
Mielikuvituksen varaisesti piirretty kuva Beanista seisomassa luolansa suulla. Huomaa taustalla oleva nainen, joka kantaa irtojalkaa luolaan.
Alueen ympäristössä asuvat asukkaat alkoivat pikkuhiljaa puhumaan tarinoita katoavista ihmisistä, joita tuntui olevan erityisen runsaasti viimeisen 20 vuoden ajalta. Katoamiset eivät koskeneet vain paikkakuntalaisia, vaan heidän joukossaan oli vierailijoita muiltakin paikkakunnilta, sekä matkustajia matkalla muihin kaupunkeihin. Kukaan ei tuntunut säästyvän katoamisilta, sillä joukossa ei ollut vain raavaita aikamiehiä, vaan myös naisia sekä lapsia. Kenenkään ruumista ei löydetty etsinnöistä huolimatta. Huoli kasvoi ihmisten pelon lisääntyessä ja sana kiiri pian myös hallituksen korviin. Tilanne vaikutti hälyyttävältä ja alueelle lähetettiinkin miehiä tutkimaan näitä katoamisia. Tällä kertaa oltiinkin hieman onnekkaampia, sillä muutamien kadonneiden ruumiinosia, toisinaan jopa kokonaisia ruumiita, alkoi pian löytymäänkin rannikolta meren rantaan huuhtomina. Hallituksen lähettämien etsivien raivo kasvoi ja tarkkuus kärsi sitä mukaa mitä enemmän ruumiita löytyi. Koska suurin osa kadonneista tuntui kuitenkin olevan matkalaisia, kohdistuivat epäilyt ensimmäisinä majatalon pitäjiin. He alkoivat näkemään todisteita sielläkin missä niitä ei todellisuudessa ollut ja useiden epäiltyjen lisäksi joitakin jopa julistettiin syyllisiksi ja teloitettiin ajan rangaistustavan mukaisesti. Paniikki alueella kasvoi, sillä aiemmin tarvitsi pelätä mahdollista alueella piileksivää murhaajaa, mutta nyt jopa hallituksen omia miehiä. Oli selvää, että vääriä ihmisiä oli joutunut teloitettavaksi, mutta asialle ei tehty mitään, vaan tutkimukset jatkuivat ja epäiltyjä kuulusteltiin. Ne majatalon pitäjät, jotka eivät olleet joutuneet vielä kuulustelujen uhriksi, pakkasivat kamppeensa ja pakenivat ennen kuin heidätkin teloitettaisiin syyttöminä. Kokonaisia perheitä pakeni alueella syntynyttä paniikkia ja aloitti uuden elämän toisaalla. Majatalojen hävitessä matkustajilla oli vähemmän paikkoja missä yöpyä ja heistä tuli helpompaa saalista todelliselle murhaajataholle - Beanin perheelle.
Beanin perheen verenjano kasvoi hurjaa vauhtia ja sen sijaan, että he olisivat tappaneet vain saadakseen ruokaa ja hyödykkeitä, oli perhekunta alkanut tappamaan viihteekseen. Perheenjäseniä oli jo niin paljon, että heidän oli helppo pitää vahtia ja siepata suurempiakin väkijoukkoja kerralla. Tämän saattoivat todeta myös ne partioissa aluetta tutkineet hallituksen etsivät, jotka katosivat jälkiä jättämättä Beanin murhanhimoisten jäsenten mukana pimeyteen.
Sitten, tapahtui jotain mikä ratkaisi koko mysteerin. Eräs paikallinen mies oli ratsastamassa vaimonsa kanssa kotiin kun heidät piiritti useita ryysyläisen näköisiä ihmisiä metsässä. He kävivät pariskunnan kimppuun ja kiskoivat heidät alas ratsailta. Mies taisteli vastaan kaikin voimin ja onnistui päihittämään kimpussaan olleet metsäläiset, mutta hänen vaimonsa ei käynyt yhtä hyvin. Aviomies kerkesi näkemään kuinka hänen vaimonsa kaula viillettiin auki ja kuinka lähes välittömästi useita naispuolisia hyökkääjiä laskeutui alas vaimon ympärille juomaan tämän verta suoraan haavasta. Samaan aikaan ryysyläiset aloittivat uuden hyökkäyksen miestä kohtaan, saadakseen tämänkin nujerrettua. Miehen onneksi pieni joukko muita samaa tietä käyttäviä matkustajia tuli paikalle samaan aikaan. Tämä aiheutti hyökkääjissä pakenemisreaktion ja he katosivat paikalta lähes yhtä nopeasti kuin olivat sinne ilmestyneetkin. Heidän epäonnekseen heidät oli kuitenkin nyt nähty useammankin silmäparin voimin.
Kun paikalle osunut porukka kuuli mitä oli tapahtunut, veivät he miehen suoraan Glasgowiin, silloiseen isoon kaupunkiin, jossa hän sai kertoa viranomaisille kaiken uudestaan. Kuningas James sai kuulla tapahtuneesta myös ja hän lähetti noin neljänsadan miehen vahvuisen armeijan, jonka ainoa tarkoitus oli metsästää hyökkääjät ja tuoda heidät oikeuden eteen. Rannikko käytiin läpi monta kertaa, mutta mitään ei löytynyt ja koko homma alkoi tuntumaan taas turhalta. Kunnes eräänä päivänä he sattuivat luolan lähistölle laskuveden aikaan. Suuaukko näkyi nyt selkeästi ja sen löytäjät kiipesivät sisälle. He eivät voineet uskoa silmiään kun tajusivat, että luolassa, joka oli täysin kylmä ja pimeä, saattoi asua joku, saatika että sisällä sillä hetkellä olleiden asukkaiden lukumäärä oli 48. Luolassa oli lähes kaikki ryöstösaalis minkä he olivat reilun kahdenkymmenen vuoden aikana varastaneet (he saivat lihaa ihmisistä ja vettä puroista, joten tarvetta käyttää rahaa ei ollut). Ryöstösaaliin joukossa oli koruja, vaatteita ja muita yleishyödykkeitä, joita matkalaiset olivat kuljettaneet mukanaan. Ihmisten ja tavaroiden lisäksi luola kertoi myös toisenlaista tarinaa: kaikkialla roikkui ja lojui ihmisruumiin paloja, irtonaisia jäseniä, lihaa ja luita. Oli selvää, että katoamisten takana olleet ihmiset oli viimein paikallistettu. Perhe ei kuitenkaan suostunut antautumaan suosiolla, mutta koska heitä oli huomattavasti vähemmän kuin kuninkaan miehiä, hävisivät he lopulta raivokkaan taistelun. Heidät vietiin Edinburghiin (jälleen, joidenkin lähteiden mukaan Glasgowiin), jossa he näkivät valon viimeisen kerran. Jokainen perheenjäsen teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä, sillä siihen ei nähty enää tarvetta niin selkeiden todisteiden valossa. Miehet pilkottiin palasiksi ja he kuolivatkin tämän prosessin aikana verenhukkaan. Naiset, jotka ensin pakotettiin katsomaan kuinka heidän miespuoliset perheenjäsenensä pilkottiin, sidottiin tämän jälkeen roviolle ja poltettiin elävältä. Kansa riemuitsi, sillä näiden eläinten kohdalla mikään rangaistus ei ollut liian vähäinen. Heidän kuolemansa jälkeen katoamiset loppuivat, vaikkakaan ei ole varmaa, saatiinko kaikki perheenjäsenet kiinni.
Beanin perhe tappoi jopa yli 1000 heidän lähistöllään liikkunutta epäonnista matkamiestä- ja naista. Tapaus onkin kaikista suurin yksittäinen sarjamurhaajatapaus Skotlannin puhutussa historiassa, vaikkakaan merkintöjä näin suuren väkijoukon katoamisesta ei ole. Nykyisin uskotaan, että Beanien luolana toimiva luola on sama, jota tänä päivänä kutsutaan nimellä Bannane Cave.
Turistivideokuvaa ko. luolalta ja sen ympäristöstä:
http://youtu.be/A2LlmED9feQ
Kerrotaan myös, että yksi Beanin tyttäristä muutti Girvaniin, läheiseen kaupunkiin ennen perheen paljastumista. Siellä hän istutti "The Hairy Tree"-nimellä kulkevan paikallisen legendapuun. Kun perheenjäsenet saatiin kiinni, vihainen väkijoukko otti tyttären kiinni ja hirtti hänet tuohon puuhun. Puun tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta kaksi paikallista yliopistoa on ottanut tehtäväkseen selvittää sen sijainnin. Kerrotaan, että toisinaan puun vieressä ollessa saattaa yhtä kuulla äänen joka syntyy, kun hirttoköysi ruumista pidellessään narisee puun oksaa vasten.
Lähteet: J. Hamilton; Scottish Murders. 1999, Lomond Books.
Wikipedia: Sawney Bean. ( http://en.wikipedia.org/wiki/Sawney_Bean )
Wikipedia: Girvan; The Hairy Tree ( http://en.wikipedia.org/wiki/The_Hairy_ ... Hairy_Tree )
) leffassa parastaan, vaikka pääosin eineeksi lopulta päätyvätkin... 
